Musti, pikku pantteri, oma Mick Jaggerini, Mufti Mustafa, Mustizio on kuollut. Keisari Mustuksen aikakausi on päättynyt.
Musti alkoi voida huonosti tiistaina illansuussa. Reippaasti hän oli vielä sinä päivänä ulkoillut, mutta ei syönyt enää lähes mitään. Syöminen oli jo pidempään ollut huonoa ja koko ajan vain huonompaa. Musti nuoli lusikastani kreikkalaista jogurttia aamupalalla, sen lisäksi se litki vähän nestemäistä kissanruokaa.
Mustilla oli munuaisten vajaatoiminta. Kun katson syksyisiä kuvia, on niissä Musti reipas, vaikka todella hoikka jo silloin. Tämä kuva on kesältä. Ero siihen laihaan vanhukseen, joka tiistaina menehtyi, on suuri, vaikka oli Musti jo kesällä lähes pari kiloa kevyempi kuin lihaksikkaimpina vuosinaan.
Onneksi saarellamme asustaa osa-aikaisesti eläinlääkäri Kristiina, joka oli tuolloin paikalla. Hän on aina valmis auttamaan. Kristiina tuli pian rauhoitus- ja eutanasiapiikkien sekä muiden tarvikkeiden kanssa. Musti sai kuolla rauhassa omassa makuuhuoneessaan mamman sylissä.
Tästä meidän yhteinen taipaleemme alkoi. Kävin vuoden 2006 elo–syyskuun vaihteessa puutarhajuttukeikalla Kuusankosken kupeessa Inginmaalla. Olin kissaa vailla, olin toivonut kissaa jo pitkään, ja talossa oli luovutusikäisiä pentuja. Yksi niistä oli pieni minipantteri ja se hengaili seurassani eniten. Sillä oli myös hyvä selviytymisvaisto jo pienenä: kuvassa se makaa nappuloiden päällä syöden niitä samalla.
Syksyllä 2006 Musti muutti saaristoon ja asui siellä kahdessa talossa. Se sai miesystäväni luona kämppäkavereikseen kaksi vanhempaa kissaa ja selvisi, että Musti oli kohtelias ja antoi aina vanhempien syödä ensin sekä väisti niitä tarvittaessa. Siellä asui myös Vanni-koira, josta tuli Mustin paras kaveri.
Sitten kuvioihin tuli Viljo, joka muutti meille ensin hoitoon, sitten se jäi valloittaen kaikkien sydämet suurella persoonallaan. Viljon kanssa Musti oli paita ja peppu, ne olivat lähes saman ikäisetkin. Pian adoptoin Viljon kokonaan.
Valitettavasti Viljo menehtyi traagisesti vain kaksivuotiaana. Koska Musti kaipasi kaveria ja näytti etsivän Viljoa kaikkialta, hankin meille Ransun. Tämä kuva on talvelta 2009, kun Ransu oli muutaman kuukauden ikäinen ja Musti reilut kaksi ja puoli vuotta.
Ransussa on paljon samaa kuin Viljossa, mutta Ransusta ei tullut Mustille ihan niin saumaton kaveri. Musti oli kuitenkin joviaali isoveli ja pesi pikkuisen – ja lopulta sumopainijan kokoisen – riiviön naamaa aina, kun se tuli sitä kerjäämään, ihan viimeisinä päivinäänkin. Pojat myös nukkuivat usein yhdessä, tosin eivät ihan viimeisinä aikoina, kun Musti alkoi olla kovin hintelä.
Mustin elämä sujui varmasti antoisasti, mutta jos häneltä olisi kysytty, ei kotisaarelta olisi poistuttu ollenkaan. Automatkoista se ei pitänyt yhtään. Siksi olen erityisen huojentunut ja kiitollinen siitä, ettei Mustia tarvinnut huonokuntoisena viedä mihinkään. Luojalle kiitos Kristiina-eläinlääkäristä.
Olin etukäteen arvellut, että lemmikin eutanasia olisi vaikea päätös. Ei se ollut, nyt ainakaan. Se oli itsestään selvää. Huonokuntoinen, kärsivä ja vanha lemmikki täytyi päästää lähtemään nopeasti ja kivuttomasti ja niin tapahtui.
Nyt Musti tassuttelee kavereidensa Viljon ja Vannin kanssa jossakin, ehkäpä. Maan sulettua se pääsee haudan lepoon Viljon viereen, käärittynä mamman villapaitaan, kuten Viljokin aikanaan. Näin ne ovat ikään kuin sylissäni haudassakin.
Elämäntoveria, jonka kanssa sain elää yli 19 vuotta, on kova ikävä. Tulen kaipaamaan Mustia loppuelämäni, kuten Viljoakin. Viime kuukausien huoli ja Mustin hidas hiipuminen oli raskasta aikaa, sitä en jää kaipaamaan – olen kovin helpottunut ja onnellinen Mustin puolesta, että lähtö meni juuri näin, Mustin kotona.






Voi kyynel😢
ReplyDeleteHalaus sinne ja jaksut❤️
Kiitos <3
DeleteVoi pientä. Eihän tätä voinut itkuitta lukea. Rauhallinen lähtö kuitenkin. Elämänkaari on kaikilla rajallinen.
ReplyDeleteItku tulee, kun lukee muiden lemmikkien kuolemista. Väistämättä on kuolema kaikilla edessä ja etenkin lemmikkien kanssa sen tietää, että lainassa ne vain ovat. Onneksi sain pitää ihanaakin ihanamman kissan niin pitkään.
DeleteSaila! ❤️ Hienosti kirjoitat rakkaasta lemmikistä.
ReplyDeleteStor kram /Marika
Kiitos Marika <3
DeleteMustin on nyt hyvä olla kavereidensa kanssa sateenkaarisillalla. Osanotto sinun ja Ransunkin suureen suruun. Läpi surun kyynelten kuultavat läpi onnellisten päivien muistot. -erja
ReplyDeleteKiitos. Mustilla ei nyt ole kärsimyksiä, se lohduttaa. On ollut ihanaa muistella pikku pantterini pitkää elämää.
DeleteKaunis muistokirjoitus Mustin taipaleesta kanssasi.
ReplyDeleteKiitos <3
Delete♥️ meiltä kaikilta.
ReplyDeleteKiitos 🖤🖤🖤🖤🖤
DeleteVoi miten surullista. Ainoa lohtu on, että Musti on päässyt pois vaivoistaan. Musti sai viettää pitkän ja antoisan kissanelämän ja olla rakastettu perheenjäsen. Kiitos että olet jakanut myös meidän kanssamme lukuisia onnellisia hetkiänne, myös tässä postauksessa. Onneksi menemme kevättä kohti, kenties ikävä kesällä jo vähän helpottaa. Saat ainakin muuta kaunista ajateltavaa. Osanottoni ja kiitos sinulle ja Mustille että olen saanut seurata elämäänne saarikodissanne!
ReplyDeleteSe on iso lohtu, että Mustilla ei enää ole sairautta ja särkyjä, ja loppu tuli nopeasti voinnin huononnuttua. Musti oli aivan ihana elämäntoveri, parempaa saa hakea. Kiitos ❤️
DeleteSyvä osanottoni
ReplyDeleteKiitos ❤️
DeleteVoi, miten surullista oli lukea tätä. Otan osaa. Nyt oli sitten Mustin aika lähteä autuaammille myyrästysmaille Viljon luokse. Ihana, että eläinlääkäri oli paikalla ja Musti sai nukkua pois oman kodin rauhassa. Voimia sinulle!
ReplyDeleteKiitos ❤️ Surullista se on, mutta viime aikoina on matka selvästi kulkenut vääjäämättä tätä pistettä kohti. Onneksi Musti sai hyvän kuoleman rauhassa kotonaan.
DeleteVoi miten ikävää mutta niinhän se menee että luopumisen aika tulee. Hyvä että Musti sai nukkua kotona rauhallisesti ikiuneen ettei tarvinnut sieltä saaresta lähteä kauemmas. Rakkautta on osata luopua oikealla hetkellä.
ReplyDelete-Eeva-
Mustin aika mennä tuli nyt, siihen ei ole vastaan panemista. Oli niin suuri onni, ettei tarvinnut sairasta lemmikkiä viedä kauas, ja ensiksi vieläpä odottaa koko yö, että päästäisiin aamun laivaan. Se olisi ollut hyvin raskasta ja tuskallista. Eläimille pitäisi ehdottomasti olla oma medi-heli-palvelu.
DeleteOsanotto! Oli onni päästä tutustumaan suureen persoonaan. Kyynel tulee täälläkin silmään 💔
ReplyDeleteVoi Musti. Hyvää matkaa myyrästysmaille! - Pepsi
Kiitos❤️ Musti oli täydellinen lemmikki, niin ihana kissa. Pantteriterveiset Pepsille 🖤
DeleteHyvää matkaa sateenkaarisillalle Musti ja voimia sinulle Saila 🩷
ReplyDeleteKiitos 🖤
DeleteMusti Mufti Mustizio Pikku Panttevi 🖤 Tiedän miten rakas olit mammallesi ja mamma sinulle ♥️
ReplyDeleteKaunis kirjoitus ihanasta pojasta, joka vei myös minun sydämeni. Mustia muistellen ja lämmin osanottoni 💔❤️ -Leena ja Ipanat
Musti oli niin ihana kissa, ettei sellaista lemmikkiä olisi osannut toivoakaan. Onneksi sain viettää elämästäni niin pitkän osan hänen kanssaan. Kiitos 🖤🖤🖤
DeleteVOI EI! ajattelin kun näin tekstisi otsikon. Otan osaa ja toivotan Sinulle voimia!
ReplyDeleteVoi kyllä, valitettavasti. Tämä tulee kaikille lemmikin omistajille jossain vaiheessa vastaan. Musti eli kyllä korkeaan ikään. Kiitos ❤️
DeleteNiin surullista. Myös puutarhaystävien muistoissa. - halauksin pienen pihan Tuija
ReplyDeleteKyllä se on, todella surullista, toisaalta sairaan kissan kanssa, sen hidasta hiipumista seuraten, myös helpotus. Etenkin siitä, että loppu meni näin nopeasti ja rauhallisesti. Kiitos ❤️
DeletePitkän ja antoisan matkan saitte Mustin kanssa yhdessä kulkea❤️Voimia sinulle!
ReplyDeleteKyllä. Olen niin onnellinen siitä, että sain jakaa elämästäni yli 19 vuotta Mustin kanssa. Parempaa elämäntoveria ei olekaan. Kiitos ❤️
DeletePitkä oli yhteinen myyrästysretkenne ja parempaa elämää ja elämäntovereita pieni pantteri ei varmasti olisi voinut saada. Kevyet mullat pantterille ja hyvää matkaa kavereiden luo kaarisillalle, sano terveisiä Nöpölle! Voimia sinulle myös ja lämmin halaus, rapsutuksia Ransulle!
ReplyDeleteKyllä, enkä minäkään olisi parempaa elämäntoveria voinut saada. Kiitos! Välitin rapsutukset Ransulle saman tien, hän pörisee nyt.
DeleteSuuri kissapersoona on poissa, hyvää matkaa Musti 🖤
ReplyDeleteHän sai pitkän ja onnellisen elämän omilla tiluksillaan sekä kauniin lähdön mamman sylissä. 💔🖤
Pitää vielä lisätä, että myös Sofin kohdalla eutanasiapäätös oli lopulta helppo ja myös helpotus. Kun oli jo jonkin aikaa miettinyt, että milloin on se oikea hetki. Halaus sinulle ja rapsutukset Ransulle ❤️
DeleteKiitos 🖤 Kyllä se helpotus oli. Oikeaa hetkeä ei Mustin kanssa olisi aiemmin ollut, kun se oli niin reipas. Lähti saappaat jalassa, niin kuin reippaalle ulkoilijalle sopii. Voimia sinulle suruun edelleenkin, se ei ikinä lakkaa.
DeleteLämmin osanotto. Musti sai elää pitkän ja onnellisen elämän. On suurta rakkautta päästää rakas lemmikki lähtemään, kun aika on. Onneksi Mustista jäi paljon ihania muistoja❤️. Sari
ReplyDeleteKiitos ❤️ Oli tärkeää saada Mustille mahdollisimman nopea ja kivuton loppu, ja siitä olen niin kiitollinen. Mustista jäi niin valtavasti muistoja, että niillä elän loppuelämäni. Se oli oikea elämänkumppani.
DeleteMonet jäävät muistamaan Mustia, kiitos että jaoit hänet kanssamme blogin välityksellä. Voimia sinulle ja Ransulle
ReplyDeleteKiitos. On niin ihanaa lukea näitä viestejä ja tietää, että Mustilla oli paljon ystäviä siellä ruudun toisella puolella!
DeleteMyyräkisa Musti on pois, Voi mitrn iskikin ikävä kun luin muisteluasi. Musrin lähtö oli kuin Himmun lähtö, Hljaunen hiipuminen. nYt on Mustin hyvä olla, mutta varmasti vielä tulevävä kasänäkin mäet hänen kulkemassa puutarhassa myyrien metsästyksesssä.
ReplyDeletejaujjea hyvä äsinulle ja rabsulle Mustin pois nukkumisen jölkeen.
Kiitos Mummeli. Ikävä on, Musti oli niin täydellinen kaveri. Kun jakaa elämänsä näin pitkään lemmikin kanssa, niin kuin sinäkin Himmun kanssa, jää iso tyhjä aukko mutta myös valtava määrä ihania muistoja.
DeleteNäen mustan hahmon silmäkulmassa, mustat käpälät kalusteen alla, niihin on niin tottunut, että ne kuvittelee, kun niitä ei enää ole.
Todella surullinen uutinen, Musti jää ihan varmasti elämään mielessä ihan aina. On ollut niin mukava lukea Mustin touhuista omalla rakkaalla kotisaarellaan. Musti pääsi todella kunnioitettavaan ikään ja oli armeliasta, että pantteri sai nukahtaa ikiuneen sinun turvallisessa sylissäsi. Niin oikea päätös urhealle kissalle! Voimia ikävääsi!
ReplyDeleteKiitos Päivi. Surullista on, mutta Mustin oli aika lähteä. Tämä on niin paljon helpompaa hyväksyä kuin nuoren lemmikin tapaturmainen kuolema. Onneksi Musti sai lähteä rauhassa kotonaan juuri, kun vointi huononi.
DeleteKostein poskin luin ja ihastelin jokaista kuvaa... ikävä on jo nyt kalenteripoikaa täälläkin, saati siellä! Voimia suruun ja ikävään!
ReplyDeleteKiitos Repolainen. Ikävä on kova, mutta tätä kohti on viime kuukaudet kuljettu, sen tiesi olevan pian edessä.
DeleteVoimia ja lämmin osanottoni, itkuhan tässä pääsi itseltänikin🐈⬛😢 Komea ja niin ahkera kalenteripoika on poissa💔
ReplyDeleteKiitos ❤️ Onneksi sain pitää ihanan ja rakkaan lemmikin niin pitkään elämässäni.
DeleteVoi Musti! Lämmin osanotto täältä. Olipas onni, että apua oli lähellä, eikä tarvinnut lähteä Mustia viemään minnekään, vaan sai tutussa paikassa ja mamman turvallisessa sylissä lähteä. Mustin seikkailuraportteja jää kaipaamaan, niitä oli mukava lukea.
ReplyDeleteT: Mia, Jkl
Kiitos! Mustin kuoleman rauhallisuus on niin iso onni, että olen siitä kiitollinen loppuikäni. Kuten siitäkin, miten ihanan pitkään sain jakaa elämääni Mustin kanssa.
DeleteHyvää matkaa sinulle Musti! Sait elää pitkän ja antoisan elämän parhaan mahdollisen ihmisemon huomassa. Olkoon sinulla kissojen pilven päällä paljon ihania ystäviä, joiden seurassa et tunne yksinäisyyttä etkä koe myyrättömyyttä.
ReplyDeleteLämmin halaus ja voimia suuressa surussa sinulle Saila minulta ja Ukkokullalta.
Kiitos teille! Myötäeläjien määrä lämmittää kovasti, Mustilla oli monta ystävää niin elävässä elämässä kuin ruudun toisella puolenkin. On ihana tunne, ettei Mustilla ole enää kärsimyksiä. Kaipaus jäi, mutta niin se jää ja kuuluukin.
DeleteVoi Musti. <3 Kymmenen vuotta olen anonyymisti seurannut ihanaa blogiasi ja vieläkin ihanampia Mustia ja Ransua täältä ruudun toiselta puolelta, ja kyllä nyt tuli kyynel silmään. Kiitos, kun jaoit pantterin seikkailut blogimaailmassa. Kaunis kuolema oli kauniin elämän päätteeksi Mustilla. <3 Paljon voimia sinulle ja rapsutuksia Ransulle.
ReplyDelete-Suvi
Kiitos sinulle Suvi kauniista kommentistasi. Pitkä oli Mustin elämä ja onneksi se sai hyvän lähdön.
DeleteVoi. Otan osaa suureen suruusi. Kauan olen Mustia seurannut ja ihan nyt tuli kyynel silmään. Voimahaleja sinulle.
ReplyDeleteKiitos paljon ❤️
DeleteVoi Musti... :( Kun näin juuri nyt tämän postauksesi otsikon sydän jätti lyönnin välistä ja itku tuli heti silmään. Se, että sanoo lämpimän osanoton suruun, tuntuu niin vajaalta tässä hetkessä. <3 Lämpimiä halauksia niin sinulle kuin Ransulle, joka varmasti myös kaipaa ystäväänsä. Musti oli upea ja kaikkien rakastama pantteripoika. Upeampaa elämää ja rakastavampaa perhettä ei tosin kissa voisi saada kuin siellä teidän kanssa. Kertomaasi lukiessa muistan niin elävästi samat tuntemukset myös omalta kohdalta silloin kun oli Mimman aika lähteä. Laihtuminen ja se lopullinen vaihe oli rankka koettelemus kaikille, vaikka yritti pitää toivoa yllä. Sitten sen vain tietää sisimmässään kun aika on lähteä sateenkaarisillalle. Rakasta lemmikkikumppania suree syvemmin kuin montaa ihmistä. Voimia sinne <3
ReplyDeleteLiitos Linda. Se tuntuu sanojasta vajaalta, mutta surijalle kaikkien ystävien myötäeläminen on hyvin lohduttavaa.
DeleteOn suuri onni, että sain osakseni niin ihanan kissan kuin Musti. Ja että sain jakaa elämääni sen kanssa niin pitkään. Loppuajat olivat raskaita, lemmikin hiipuminen on surullista katsottavaa, niinpä helpotus tulee ja se auttaa surussa, kuten sekin, että lemmikin kärsimyksiä ei pitkitetä.
Lämmin osanottoni <3. T. Raija
ReplyDeleteKiitos paljon Raija ❤️
DeleteKyyneleet poskilla luin minäkin täällä kuulumisiasi. Ymmärrän, että sinua on valmisteltu viime kuukaudet tähän. Se ei tietenkään vähennä lainkaan suruasi, mutta tekee tilanteen helpommaksi hyväksyä. Lohdutusta tuo varmasti se, että ihanan Musti-kullan voimien hiipuessa kärsimystä ei tarvinnut pidentää.💙 Voin kuvitella, että haikeus ja kaipaus perheenjäsenen menettämisen jälkeen on nyt käsinkosketeltavaa. Onhan se merkki rakkaudesta, jota puolin ja toisin olette saaneet ja osoittaneet pitkän yhteisen seikkailunne aikana. Mietin, onkohan täällä maanpäällä pyyteettömämpää rakkautta kuin lemmikin omistajalleen osoittama kiintymys, hellyys ja uskollisuus. Sitä kokemusta mikään ei pyyhi pois! Ihmeissään on varmasti Ransukin, jakamassa nyt uutta arkea kanssasi.
ReplyDeleteLämpimin halauksin myötäeläen ❤️
-Mummopuutarhuri
Kiitos ❤️ Hyväksyminen on helppoa, Mustin oli aika lähteä eikä pitkittäminen olisi tehnyt asiasta kuin raskaampaa. Mustia on ikävä ja tulen pitkään kuvittelemaan sen mustan hahmon silmäkulmassani. Kuvittelen sen lämpimän halauksen sylissäni. Oli onni saada elää sellaisen kissan kanssa kuin Musti. Lemmikin kiintymys on jotain aivan erityistä ja suhde lemmikkiin monin tavoin läheisempi kuin moneen ihmiseen.
DeleteOtan osaa suruusi. Musti eli hyvän ja pitkän elämän! Hyvää matkaa Musti.
ReplyDeleteKiitos ❤️
DeleteOtan osaa. Musti-pantteria on ollut kiva seurata Saaripalstalla.
ReplyDeleteKiitos ❤️
DeleteVoi tällaisessa ei pysty millään lohduttamaan. Nyt Musti saa olla ilman kärsimystä siellä mamman turvavillapaidan sisässä. Ja Mustin kissan sielu on varmaankin siellä kissojen taivaassa, niin haluaisin uskoa. Halaus sinulle keskellä kovaa surua<3
ReplyDeleteMerjalta
Kiitos. Näin monen ihmisen myötäeläminen lohduttaa suuresti, ja kaikki kauniit ajatukset.
DeleteOtan osaa ♥ Mustille ♥
ReplyDeleteKiitos 🖤
DeleteKauniisti kirjoitit ja muistelit Mustia . Voimahalit mammalle .❤️
ReplyDeleteKiitos ❤️
DeleteOsanotto 💔
ReplyDeleteMustilla oli ihana elämä sinun kissana.
Kiitos ❤️
DeleteLemmikin menetys on aina kova paikka. Onneksi lämpimät muistot jäävät jäljelle.
ReplyDeleteNiin on, onneksi elämässäni oli Musti.
DeleteOtan osaa,ihana kalenteripoika ja myyrä kissa on siirtynyt autuaammille metsästysmaille. Kevyet mullat mustille ja halaus sinulle.
ReplyDeleteKiitos ❤️
DeleteOtan myös osaa, kissa ihmisenä tiedän minkälaista on menettää kissa mutta niinkuin joku sanoi niin; "Maailmassa yksi kukka vähemmän ja taivaalla yksi tähti lisää".
ReplyDeleteKiitos. Voi miten kauniisti sanottu!
DeleteMyötäeläen...
ReplyDeleteKiitos ❤️
DeleteHalaus sinulle! Musta kalenteripoika on muilla metsästysmailla.
ReplyDeleteSamanlaisen menetyksen koin viime elokuussa. Ikinä en unohda sitä hetkeä, kun sanoin lääkärille, että nyt Miuku saa lähteä. Viimeinen katse. Ja sitten vapautus kärsimyksistä.
Lämmin kiitos. Lemmikin kuolema on pysäyttävä ja unohtumaton asia. Jäljelle jää suuri kiitollisuus yhteisestä elämästä ja niiden muistot.
DeleteOsanottoni. Halaus Ransulle. mk
ReplyDeleteKiitos! Halaus välitetty, Ransu ilahtui :-)
DeleteMusti oli kaunis ja ihana kissa💛 Halaus ja lämmin osanotto. Musti elää muistoissa ja sydämessäsi. Lemmikin poismeno ottaa aina koville. Pinkulle tuli aikoinaan sama vaiva, vaikka muuten kaikki olikin ok. Munuaisten pettämiselle ei silti voinut enää mtn.
ReplyDeleteMusti oli aivan ihana. Viime yönä näin siitä ensimmäisen kerran unta. Kyllä se tulee mielessä mukana kulkemaan loppuikäni.
DeleteMunuaistauti on ikävä, kun se vie vääjäämättömästi kohti loppua. Viimeisinä aikoina oli jo ihan selvää, ettei elämää kauaa enää ole.
Sinä katsoit minua ja kuiskasit
ReplyDeletekiitos yhdessä kuljetusta matkasta.
Minä katsoin sinua ja lupasin
saattaa sinut rajan toiselle puolelle.
Katsoimme toisiamme
eikä kumpikaan meistä
toivonut lisää aikaa,
sillä olimme nähneet kuinka
sairaus oli vienyt elämästä
kaikki unelmien versot.
Huoneen täytti hiljaisuus.
Minä sanoin kiitos enkeleille.
Osanottoni.
Onneksi Musti sai lähteä viimeiselle matkalleen rakkaasta kodistaan.
Voi miten kaunis ja juuri tähän tilanteeseen sopiva runo <3 Kiitos. On suuri onni, että Mustin kuolema meni näin.
DeleteVoi ei! Musti ja Ransu ovat olleet olemassa "aina", niin kauan kuin sinäkin minun maailmassani. Otan osaa!
ReplyDeleteOnneksi kotilääkäri oli saatavilla. Eläimen kiusaaminen aina vielä viimeisillä metreillä sillä, että se pitää raahata lääkäriin, on ihan kamalaa.
Kiitos. Kyllä Musti on ollut kauemmin kuin tämä blogi, eli täällä se on ollut aina. Yli 19 vuotta on pitkä elämäntaival yhdessä, kovasti on ikävä ystävääni, lohduttajaani, elämänkumppania.
DeleteOnneksi Musti sai kuolla kotonaan rauhassa ilman pitkää matkaa eläinlääkäriin. Ja sehän olisi voinut myös vain kadota, ulkoileva kissa kun oli, ja viimeisenä päivänäänkin vielä ulkoili. Onneksi niinkään ei käynyt, se olisi raastava tapa luopua lemmikistä.