Saturday 19 March 2011

Tunnustus talven keskelle

Viimeiseksi illalla huhuilin Mustin sisään. Musti on hieno, tuntee nimensä (höh, no tietysti! -Must.huom.) ja tulee kutsusta, ainakin jos ei ole parempaa tekemistä. Ja kyllähän se tietää, että nyt mennään nukkumaan mamman viereen. Se on pieni nautiskelijapantteri.
Eksyin sivuraiteille. Piti sanomani, että illalla tuli lunta. Aamulla, kun avasin verhot, tuli lunta ja sitä tulee edelleen suurina hiutaleina.

Tarkoitukseni on ajaa tänään auto jäätietä Norrskataan, jotta se ei jää saareen mottiin. Norrskataan pääsee ilmatyynyaluksella sittenkin, kun jäät heikkenevät, mutta vain jalkamatkustajana. Nyt on niin paksut jäät, että ilmatyynyaluksen kippari arvelee yhteysaluksen voivan aloittaa liikennöinnin vasta reilun kahden viikon päästä, voi olla, ettei silloinkaan. Ja silloin minun pitää jo päästä kaupunkiin työasioissa.
Nyt mietin, miten ajaminen kinoksessa jäällä sujuu. Onneksi on lauantai ja ihmiset käyvät mökeillään, jäätiellä on tavallista enemmän liikennettä. Se on varmaan kohtuuhyvin auki.


Saaripalsta sai tunnustuksen Paulan Arkiporinaa -blogista! Arkiporinaa on persoonallinen Porin murteella kirjoitettu blogi, jossa seikkailee kaunis Ruska-kissa. Paula on tuunannut mustavalkoisesta haastekuvasta eri värisiä versioita, joista valitsin huikaisevan taivaansinisen siinä toivossa, että kohta sellainen taivas puhkeaa esiin.
Paula on myös nimennyt tunnustuksen Porin murteella Korkeus-tunnustukseksi varmaan tietämättä, että Zepan kissat Musta ja Harmaa nimesivät sen samoin, vaikka eivät tietääkseni ole Porista niin kuin ei emäntänsäkään!
Haasteeseen liittyy kysymyksiin vastaaminen. Koska minä vastasin näihin kysymyksiin viime kuussa, nyt on Mustin vuoro avata sanallinen arkkunsa ja kertoa, miten asioiden laita todellisuudessa on:

Milloin aloitit blogin?
Mamma aloitti marraskuussa 2007, mutta silloin mä en vielä päässyt sanomaan mitään eikä mua edes esitelty ennen kuin vasta huhtikuussa. Ei se mua haittaa, ylpeys käy lankeemuksen edellä, mutta mun veli Viljo oli toista maata. Se ei sitten antanut mammalle muita vaihto-ehtoja kuin ottaa meidät mukaan. Ransu-riiviö ei vielä silloin ollut syntynytkään. Mut hei, mekin asutaan täällä! Me kuulutaan tänne.

Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?
Ajankohtaisista asioista. Vaikka niinku, jos on saatu uus lelu tms.
Tota hei, tota kuvaa ei olis tarvinnu laittaa! Mun talvimasu-kummun päällä on JAKAUS! Vaadin päästä stailaukseen ennen kuvausta! Kolmiläikkäreenit on vielä kesken, ei uikkarikausi oo vielä! Hei, Unna, Kollo...! Kaverit, apuun! Puolustakaa mun oikeuksia!



Mikä tekee blogista erityisen?
Höh, no, siis me.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin?
Hmm. No varmaan se, kun ollaan mamman elämän tarkoitus ja keskipiste.

Mitä haluaisit muuttaa?
Haluaisin lopettaa matkustelun. Asiat on täällä ihan hyvin, ei täältä tarttis lähtee ikinä mihinkään!

Mä haluun antaa tän tunnustuksen eteenpäin Hellylle Tuu mun seuraksi -blogiin, meinaan siellä on yks muhkean suloinen kissaneito! Ihana Musta sai tän tunnarin jo, niin sille ei sit kai voi.

19 comments :

  1. Olipa taas mainio :D ! Lunta sataa täälläkin ja viikon aikana paljastuneet pienet sulat pläntit ovat nyt historiaa. Uusi lumi on vanhan surma? Onhan? Onhan? Mukavaa myös kauttasi päästä tutustumaan uusiin ihaniin blogeihin :)

    ReplyDelete
  2. Ou jes, kotona on niin parasta, en itekään haluais lähtee koskaan ikinä mihinkään <3

    Mun mielestä on tosi röyhkeetä ottaa kolmiläikkääjästä kuva talvisella massakaudella ennen virallisen treenikauden alkua. Tarviihan sitä sitäpaitsi olla pinta-alaa, mitä levitellä auringossa! Koeta jaksaa Musti, ihmiset ei aina ihan tajuu.

    Terkuin Unna Tuutikki

    ReplyDelete
  3. Massakaudella :-D Sitähän se on, lihakseksi muuttuvaa tärkeää ainesosaa! Alin kuva on hieno massakuva eikö? Pörheää karvapeitettä ja muutenkin muhkeaa pantterinolemusta.
    Kai tää lumi joskus sulaa...
    Jaa Naukulan Mamma, koukuttuneelle bloggaajalle tuli siis entistä enemmän blogeja katsottavaksi. Kohta ei enää muuta ehdi tehdäkään kuin bloggailla!

    ReplyDelete
  4. Musti, mainiot tunnustukset, kiitti!

    ReplyDelete
  5. Kyllä teillä Musti ja Ransu onkin mammanne kanssa mainio blogi:)

    ReplyDelete
  6. Masujakaus! :D Mut se on ihan normaalia, että talvella kerätään vähän vararasvoja niin jaksaa kesän juosta.

    ReplyDelete
  7. Musti , vastasit hienosti. En kyllä yhtään ihmettele sitä jakausharmitusta, mutta ei siitä kannata välitää!
    T. Rosvo
    Mulla on vielä kauheampaa, kun vatsakarvat ei oo kasvaneet ja se arpikin näkyy vielä. Yritän kyllä olla tarkkana ettei siitä oteta kuvia. Onneks sain sen viimesen törröttävän langan nyhdetyks siitä arvesta!Sitä kun jo pari kertaa meinattiin leikata jollakin terävillä kynsisaksilla!En suostunut!
    T. Nekku

    Hyvää viikonloppua teille kaikille!
    Auli

    ReplyDelete
  8. Kiitti kannatuksesta dudet!
    Mua kyllä vähän harmittaa tollanen, että toisten masuasioita levitellään täällä nähtäväksi. Henkilökohtaisella tasolla levitän masuani kuitenkin mielellään rapsutettavaksi, varsinkin sitä jakausta saa sekoittaa ja pörröttää.
    MUSTI

    ReplyDelete
  9. Ihan samaa mieltä! :) Talvikumpua pitäisi stailata kuvausta varten - ei vielä ole treenikausi. :) Kollo

    ReplyDelete
  10. Kollo, sä tajuut. Joskus noi ihmiset räpsii kuvia kaikenmaailman tilanteista ilman mitään vastuuntuntoa.
    MUSTI

    ReplyDelete
  11. Kivat tunnustukset Musti : )
    Meilläkin on sadellut lunta... olisi ollut tosi mahtava nähdä tämän illan iso täysikuu, mutta taitaa jäädä pilvien taakse.

    ReplyDelete
  12. Täyyysikuu... tidididididii, didididiii...
    Ei näy täällä, mistä lie taas pilvipeite tullut, vaikka iltapäivällä paistoi!

    ReplyDelete
  13. Voi juku Musti, kyllä oot komee kissa, turvallinen ja muhkee ja ihana jakaus pehmomasussa. Kyllä ymmärrän sua, en mäkään tykkää siitä et vieraat kurkistelee tai tökkii mun masuun. Oma emäntä kyllä saa vauvotella miten päin vaan. Mut yks asia mua tossa emännässä kyllä harmittaa kauheesti. Aina sillä on toi läppäri sylissä, vaikka se on MUN paikka. Ja aina MUN pitää mennä puskemaan se vehje syrjään. Ai että sun mamma on pitänyt tota plokia jo v:sta 2007? On siinä ollu ketämistäkin sulla ja Ransulla. Mau! Ruska Viherlaaksosta

    ReplyDelete
  14. Onnittelut tunnustuksesta!
    Kivoja asioita ja tunnustuksia, näitä on aina kiva lukea.
    Komea on tuo alakuvan vieras kolli, ja tuossa hmmm...talossa riittää tutkimista, mutta omat kissat on aina ♥ lovely♥

    Iloista kevättä ja mukavia hetkiä ♥

    ReplyDelete
  15. Musti, hirmu hyvää kevättä sulle ja kiitos tästäkin tosi kivasta postauksesta. Kuvaajien kanssa kaikilla kissoilla on varmaan sama ongelma: stailaajan puute! Milloin kuvaan pääsee peppukarvat, milloin töyhtö päälaella, milloin jakaus massussa .. ja sit ne nauraa meille... :-0 Ei oo helppoo olla pieni ja ilman peukaloita!

    ReplyDelete
  16. Hurrr Ruska, Seijastiina, Harmaa ja Musta!
    Mä hyppään aina silloin tällöin mamman syliin kun se on työpöydän ääressä, mutta fiksuna tiedän, ettei liian usein kannata kumminkaan, koska silloin se murahtaa ja työntää pois. Ransu ei tällasia asioita tajuu, mutta mä olen diplomaatti ja ymmärrän. Kerran päivässä on hyvä kahdenkeskisen laatuhetken vaatimustaso, mutta sen pitääkin sit olla 100% Laatua.
    Hyvää kevättä teille kans, puskuja ja hyrinöitä!
    MUSTI

    ReplyDelete
  17. Tuli tekstisi alusta mieleen Perkoilan lastenlaulun sanat (kertoo koirasta): "Se on hyvin tottelevainen: Kun sille sanoo, TULE TÄNNE tai PYSY SIELLÄ! Se joko tulee tänne tai pysyy siellä." :D

    Toisessa laulussa lauletaan: "Uni on kissan työtä"

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!