Kasvuvoimaa löytyy

 Joskus luulin, ettei kultahumala tule koskaan yltämään salkonsa päähän.

Vaan tänä kesänä se alkoi määrätietoisesti yltää kohti tavoitettaan!

Kultahumala eli humalan keltalehtinen versio on kai normaalia humalaa heikkokasvuisempi, erikoismuoto kun on. Olen hankkinut uuden taimen pariinkin kertaan, kun aiempi kuoli. Ensin sitä tietenkin söivät peurat, ja kerran manan maille lähdön aiheutti muurahaispesä kasvin juuristossa. 

Tämä taimi on elänyt tässä jo monta vuotta, ehkä lähemmäs kymmenen, mutta koskaan se ei ole kasvanut edes kahteen metriin. 

Mutta nyt! Siellähän se jo kutittelee nuppia!

Humalasalkoni on entinen lipputanko, joka katkesi joskus... sekin on tänne blogiin dokumentoitu... lokakuussa 2010. Juttu löytyy täältä: KLIK.

Katkeamisen jälkeen pelkkä yläpää pystytettiin humalasaloksi. En onnistunut saamaan tappeja salon reikiin omin avuin, niinpä naapurin Pekka tuli avuksi, minkä jälkeen hän sai kunnianimen Humalan paras kaveri.

Siinäpä on humalasalko koko komeudessaan ylärinteestä käsin nähtynä. Salon juurelle istutettu tuoksuköynnöskuusama näytti kuolleen talveen, mutta juuresta on jo versonut uutta kasvua.

Humalasalon ja korkeamman pengerryksen välissä on kostean paikan kasvillisuutta, nyt siinä kukkivat rusopäivänliljat.

Kuva vastakkaiseen suuntaan, kohti ylärinnettä. Rusopäivänliljojen kanssa komeilee toinen yhtä hienon oranssi kukka nurmikäytävän toisella puolella.

Pantterililja on kukkinut tänä vuonna runsaampana kuin koskaan. Toisin sanoen kasvusto on rehevöitynyt hienosti, ja kukkia tuli sen mukaisesti. Tällä hetkellä auki ovat enää viimeiset kukat.

Kosteassa notkelmassa humalasalon lähellä on helmisaniainen kasvanut parhaisiin mittoihinsa tähänastisessa elämässään. 

Kuningassaniaisetkin voivat hyvin. Olin niistä huolissani, sillä niiden kasvupisteet ovat kovin pinnassa, ja kuten tuli jo todettua, alkoivat hirmupakkaset lähes lumettomaan maahan täällä vuodenvaihteessa. Hyvin meni onneksi ja kumpikin kuningassaniaisista on yhä elossa.

Kuva on kesäkuulta, jolloin kirjavalehtinen keltakurjenmiekka oli tulossa kukkaan ja lehtosinilatvat kukkivat valtoimenaan.

Kesäkuu on kosteikkopuutarhan kauneinta aikaa! Tuore vehreä kasvillisuus kukoistaa. Lehtosinilatvassa on valkokukkaisiakin joukossa, valkoisen takana loistaa kellanvihreä kuningassaniainen. Isokonnantatar on yksi lempikasvejani, se on niin kaunis kukkiessaan vaaleanpunaisin pötkyläkukinnoin. Saisi se runsaamminkin kukkia, mutta tämäkin on hyvä. 

Kosteikkopuutarhan värimaailma on nyt aivan erilainen, kun rusopäivänliljat ja vaaleanpunaiset mesiangervot kukkivat. En kai ole enää laskuissa, mutta tuossa on ainakin ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo. Luonnon valkokukkaista niittymesiangervoa näkyy ojassa oikealla.

Erinomaisen rehevästä kasvusta on kyllä raportoitavaa vähän joka puolelta, mutta niistä lisää toisella kertaa.

Ransu huomauttaa, että kissakin voi paremmin, kun saa riittävästi vettä!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Idänmesiangervo Filipendula palmata

Isokonnantatar Bistorta officinalis

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Ketomesiangervo Filipendula purpurea

Kultahumala Humulus lupulus 'Aureus'

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Niittymesiangervo Filipendula ulmaria

Pantterililja Lilium pardalinum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Tuoksuköynnöskuusama Lonicera caprifolium

Kukkivia saniaisia

 Iltapäivälehtien traditiota mukaillen otsikko on täysin harhaanjohtava. Se perustuu uskomukseen, että juhannusyönä saniainen kukkii. 

Oikeasti en nähnyt saniaisia kukassa viime yönä, mutta ehkä se johtui siitä, että nukuin sikeästi. Saniaisten vierellä kyllä kukkii. Kuvassa vasemmalla on aarteeni, kuningassaniainen – kosteikkopuutarhassa lehtosinilatvojen ja koiranputkien keskellä. 

Edessä on kirjavalehtinen keltakurjenmiekka 'Variegata'. Tavattoman kaunis, erottuu vaaleana hienosti muusta kasvillisuudesta, vaikkei kukkisikaan. Mutta siinä on nyt nuppuja, joten se meinaa myös kukkia.

Tässä kuvassa kuningassaniainen näkyy paremmin. Sen lehdissä on hieno rusotus näin nuorina.

Lauhkeammassa ilmastossa se venyy parimetriseksi. Koska viime talvi oli lauha ja kevätkesä sateinen, elän toivossa, että se kasvaa viimeinkin jättiläiseksi. Toistaiseksi lehtosinilatvat ovat korkeampia.

Parin metrin päässä, ojan sivuhaarassa, on puolestaan kuningassaniaisen punaruotinen lajike 'Purpurascens'. Tai oikeammin tuo saniaisen "varsi" on nimeltään keskisuoni.

Punerrus näkyy parhaiten nuorissa lehdissä, ja niitä on edelleen, sillä kuningassaniainen on hidas nousemaan keväällä. Se on vasta kasvun alkuvaiheessa.

Sen lähellä on helmisaniainen. Tämä ei ole vielä koskaan ollut näin rehevä! Lehdillä on korkeutta noin 40 cm. Lisäksi se on viimein alkanut levitä.

Helmisaniainen on se, jota kommentoitiin aiemmin spagettikauhan näköiseksi. Nyt lehdet ovat oienneet, ja tämän parin viikon takaisen kuvan jälkeen myös muuttuneet täysvihreiksi (tätä edellisen kuvan otin äsken).

Tässä olivat kostean paikan saniaiset.

Mutta tämä täytyy vielä laittaa: siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', sillä nämä kukat avautuivat tänään. Tämä näkyi aiemmassa kuvassa taustalla, asuu kosteikkopuutarhassa ojan reunalla. 

Oli minulla joskus kanelisaniainenkin, mutta se ei valitettavasti kauaa elänyt. Se olisi myös erittäin kaunislehtinen, kuten äsken esitellyt. Mutta lähellä edesmenneen kanelisaniaisen paikkaa sentään kukoistaa tikankontti Emil grex, mikä lohduttaa suuresti.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on yksi kauneimmista kuivan paikan saniaisista. Sen keveys on vailla vertaa. Minulla on näitä kaksi ja ne kukoistavat vaahteran alla, puun pohjoispuolella. 

Istutin siihen aikanaan myös särkyneensydämen ja se kasvaa ja kukkii harvana näin haasteellisessa paikassa. Pidän silti sen keveydestä valtavasti enkä siirtäisi sitä suin surminkaan parempaan paikkaan rehevöitymään. Tällaisena se on minusta herkempi, luonnonkukkamaisempi.

Taustalla on tummalehtinen isopähkinäpensas 'Purpurea' (eli veripähkinäpensas). Sekään ei kasva vauhdikkaasti vaahteran viedessä mehut maasta, mutta hitaasti hyvä tulee.

Mennäänpä sitten varsinaiseen saniaistarhaan. Sen alaosasta voisin yrittää etsiä imikän ja telliman valtavien kasvustojen alle jäänyttä kuunliljaa, liekö enää elossakaan. En ole sitä vielä tänä vuonna nähnyt, mutta eipä tuolta rehotuksesta mitään näekään.

Taustalla on keltalehtinen pihajasmike 'Aureum' ja revontuliatsalea 'Mandarin Lights'.

Telliman ja imikän vieressä on saniainen, jonka olen ostanut aikanaan Hollannista ja sen piti olla soreahiirenporras 'Lady in Red'. Olen alusta asti epäillyt, etten saanut oikeaa lajiketta, sillä noita keskisuonia ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua punaisiksi. 

Onhan tämä oikein soma saniainen silti. 

Japaninhiirenporras kasvaa kahdessakin paikassa, vaikka se on aina hyvin pieni – myös tänä sateisena alkukesänä – olen silti molemmista ylen onnellinen.

Ylempänä, lahoavan saarnenrungon edessä, kasvaa soreahiirenporras 'Victoriae'.

Ja sen serkku, Percristatum-ryhmän soreahiirenporras. Kummallakin on hauskat hörselöt lehtilapojen päissä.

Vieressä on myös jouluhärkylä. Sen edessä on tiarella 'Pink Skyrocket'.

Laitetaan vielä päivän kuva 'Mandarin Lights' -atsaleasta niin kauan kuin se on vedossa.

Loppuun vielä iloisia uutisia vanhan talon itäpäätyyn tekemästäni kivipengerryksen istutuskolosta. Ensinnäkin rotkolemmikki 'Caucasian Carpet' viihtyy ja on levinnyt vähän joka suuntaan. Sen takana, oikealla kiven edessä, näkyy mahoniasaniainen, joka on hyvin talvenarka. Sen pitäisi kestää korkeintaan –10 asteen pakkasia. Onneksi talvi oli leuto, suojasin sen kyllä.

Kauempana on tarha-adiantumi, jonka olen saanut viihtymään viimeinkin. Siitä vasemmalle on soreahiirenporras 'Dre's Dagger' ja sikkiminesikko edelleen elossa pari vuotta istuttamisen jälkeen, vaikkakin hyvin pikkuruisena ja kituliaana. Turha kai odottaa koskaan sen kukkivan, mutta hyvä, että on elossa – se on jo paljon enemmän kuin mihin kaikki muut aasialaiset esikot ovat pystyneet.

Jotta totuus ei unohtuisi. Puutarhani on ihan hirveä rehotus. Pengermän takana alkaa hedelmätarhan rinne. Vedin sen eilen nurin viikatteella, oli lähes vyötärönkorkuista nokkosta, heinää, ohdaketta ja keltamoa, kuten kuvasta näkyy.

Ehkä vielä joskus tuokin seutu on siistimpää, toistaiseksi en parempaan pysty kuin kerran kesässä viikatoimiseen. Siinä olikin mukava juhannussiivous; tuli sopivasti hiki ja nälkä, ja sitten naapuri kutsui syömään kolmen ruokalajin herkkuaterian.

Mukavaa ja sopivaa juhannuksen jatkoa sinnekin!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Imikkä Pulmonaria

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kanelisaniainen Osmundastrum cinnamomeum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koiranputki Anthriscus sylvestris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Mahoniasaniainen Cyrtomium

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tellima Tellima grandiflora

Tiarella Tiarella

Tikankontti Cypripedium

Kevätpuron uudet jouluruusut

 Valkokukkaisen tarhajouluruusun menettäminen vuoden takaiseen jääkenttään on harmittanut. 

Niinpä hankin nyt mantereen-reissulta kaksi uutta. Sääntö kun on, että jos yhden lempikasvin menettää, on hankittava vähintään kaksi uutta tilalle. Se kompensoi. Kahden yhteishinta 30 euroa on kyllä kova, mutta jouluruusut ovat kalliita. Niiden kasvattaminen on hidasta.

Kuvassa taimet ovat vielä ruukuissaan japaninlehtikuusen alla. Kovassa tuulessa oli vaikea saada pidettyä taimet pystyssä niin kauan, että sain niistä kuvan.

Kuvassa vilahtaa myös japaninlehtikuusen alla kasvavia 'S. Arnott' -lumikelloja. Tutustutaan niihin ensin lähemmin.

Paikka on aurinkoinen eikä maa tänä talvena jäätynyt. Otin tämän kuvan yli kuukausi sitten, kun S. Arnottit olivat jo hyvässä nousussa. Ensimmäiset versonpäät ja nuput löysin 22.2.

Olen istuttanut lumikelloja ojan (kevätpuron) molemmin puolin. Tuolla kauempana, rytöisemmällä puolella, on tavallisia puistolumikelloja.

Tänne päin puutarha jatkuu kosteana kevätniittynä, jota myös kansoittavat lumikellolämpäreet.

'S. Arnott' on tavattoman siro ja kaunis.

Tänään auringossa kukat olivat auki ojan molemmin puolin.

Istutin uudet jouluruusut tänään rytöisemmälle puolelle ojaa, jossa on kesällä aika korkea kasvillisuus. Valkokukkaisia jouluruusuja olisivat toki myös vaaleajouluruusut, mutta en pidä niistä niin paljon. Tarhajouluruusu on korkeampi ja kaunislehtisempi ja sen kukat kiinnostavampia.

Tarhajouluruusuissa on muun muassa näitä pilkulliskukkaisia, joista pidän oikein erityisen paljon. Olen aiemminkin ostanut tällaisen, mutta se ei ole enää elossa. Jospa tämä nyt eläisi pidempään.

Riskejä toki on. Voi taas tulla sellainen talvi, että tässä on 10 cm jääkuori, kuten viime vuonna. Tässä on myös melko märkä maa, ainakin nyt – kesällä ei enää niinkään. Lisäksi huomasin, että jalkani uppoaa välillä myyrän tunneleihin – tässäkin on perhanan vesimyyriä. Onneksi uusi myyränloukkuni on pyydystänyt jo viisi (tai 4 vesimyyrää ja yhden peltomyyrän), mutta on niitä varmasti vielä kymmeniä myllertämässä tuolla maan uumenissa upottavista paikoista päätellen.

Toivottavasti jouluruusu ei kuulu niiden ruokalistalle!

Tässä vielä tämä raikas kerrottu valkokukkainen. Siirsin tänne myös pari etelänkevätesikon jakopalaa. Olin niin aiemminkin tehnyt, mutta en nyt enää löytänyt niitä. Voi olla, että se jääkansi vei nekin. Niitä onneksi löytyy tästä läheltä, ei tarvitse kuin kaivaa ja siirtää.

Tässä entisen saunan nurkan takana on myös pihani paras esiintymä leskenlehtiä. Ne ovat niin suloisia, eikä tuossa mitään tärkeämpää kasva, niinpä annan niiden mielellään elellä tuossa ja tuottaa ruokaa aikaisille pölyttäjille. 

Niitä ei ole edelleenkään näkynyt, mutta olen tässä ihastellut iloisesti tirskuttavaa kottaraisparvea jo pari päivää.

Niin keväistä!

Leskenlehti Tussilago farfara

Puistolumikello Galanthus nivalis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Lumikellot ojan partaalla

 Keväinen lumikello-oja on vielä aika alkukengissään, mutta kyllä se tästä!

Tältä se näyttää, kasvillisuus vain on vaisua. Viime talvi tuhosi paljon, kun tässä oli monen viikon ajan paksu jääkansi, lähemmäs kymmenen senttimetriä.

Toissa kesänä olin nostanut ja jakanut pari tiiviiksi kasvanutta tupasta puistolumikelloa. Istutin sipuleita harvempaan toivoen jonkinlaista laajempaa kukkaloistoa jo viime keväälle. Mutta sitten tuli se jääkansi. Ehdin jo pelätä pahinta, mutta myöhemmin keväällä lumikelloja kyllä nousi. Olivat selvästi harventuneet, mutta eivät kuolleet kokonaan. Yksi niistä kauemmas siirretyistä lumikelloista jopa kukki jo viime keväänä.

Onneksi tämä kevät on hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Nämä ensimmäiset, vanhemmat tuppaat ovat edelleen elossa, ja olen laskenut toissa kesänä siirretyistä jo kuusi kappaletta tulossa kukkaan. Sinnikkäitä ovat!

Haaveissa on tähän myös esikoita, jouluruusuja ja talventähtiä, mutta ainokainen jouluruusu, jonka tähän olin hankkinut, kuoli jääkannen alle. Etelänkevätesikko, jota olen tähän siirtänyt, kärsi myös viime talven koettelemuksista. Talventähtiä en ole vielä huomannut, mutta niitäkin alueella on, ainakin ojan kuivemmalla puolella.

Ylempänä rinteessä, saniaistarhassa, nousee talventähden reippaita koukkuja maasta. Ne oikein nostavat kuohkeaa karikemaata yltään – jotenkin tulee mieleen paukkumaissit kattilassa.

Kevätpuron partaalla maa on ylärinnettä kylmempi, kun se on märkää. Täällä kevät etenee hitaammin.

Kevätpuron päässä, mutapuutarhan laidalla, kasvaa puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum'.

Puro tulee ylärinteestä nurmikkoisen pihatien ali salaojaa pitkin. Se haarautuu kahtia: pääuoma näkyy kuvassa ja toinen oja, johon johtuu vähemmän vettä, menee lehtikuusen takaa vasemmalle.

Tässä kohdassa lumikelloja on molemmin puolin puroa: puistolumikellot oikealla ja japaninlehtikuusen alla vasemmalla 'S. Arnott' -lajiketta. Onneksi niiden puolelle kertynyt jääkenttä oli ohuempi ja kesti vähemmän aikaa, niin tuhoa tuli vähemmän.

'S. Arnott' on korkea ja siro lajike.

Toisen puronhaaran partaalla asustaa puuteripaju 'Mount Aso', jonka suloisuus on vailla vertaa. 

Onpa ollut raastavaa kärvistellä kaupungissa juuri kevään ensimmäisenä lämpimänä viikkona. Mutta kaupungissa saa kuitenkin saalista. Ties vaikka näistä joku päätyisi kevätpuron istutuksiin.

Hyvää naistenpäivää!

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Talventähti Eranthis