Rohanin valkea Betty

 Siivoilin Rohania ja havaitsin iloisen yllätyksen.

Rotkolemmikki 'Betty Bowring' kukkii toista kierrosta! Tuolta se kurkistaa sulkavaleangervon lehtien alta. Tuo valeangervo onkin puutarhani runsain, kaikki muut kituvat, mutta tämä yksi on kesän sateiden ansiosta sentään siedettävän kokoinen.

Bettyn kukat ovat puhtaanvalkeat. Normaalisti rotkolemmikeillä on siniset kukat, valkoisia on harvemmin. 

Rohanissa asustaa toinenkin valkokukkainen rotkolemmikki: 'Mr Morse' tässä kuvattuna toukokuussa. Sillä on kirjavat lehdet, kun Betty on täysin vihreälehtinen. Morsella on kulunut monta vuotta asettumiseen, tänä vuonna se on viimein vähän runsaampi.

On huutava vääryys, että nämä kauniit rotkolemmikit jäivät kokonaan esittelemättä keväällä, kun ne kukkivat! Onneksi Betty innostui kukkimaan uudestaan, niin tuli tämäkin asia korjattua.

Eipä tätä kaunista Rohanin suvikellohetkeäkään tullut tänne blogiin laitettua. Tämäkin oli toukokuussa. Silloin tapahtuu puutarhassa niin valtavalla vauhdilla, että blogijuttuja pitäisi tehdä joka päivä ja laittaa 50 kuvaa per juttu.

Lennetään takaisin tähän hetkeen, vaikka toukokuuhun tekisi mieli jäädä. On nytkin joitakin kauniita kohtia, vaikka puutarhan ulkoasu onkin ränsistynyt. Tässä on taustalla Rohanin niittymäinen kohta, jossa vielä kukkii jokunen etelänruusuruoho. Edessä on meksikonhanhikkia ja helminukkajäkkärää, joka on tänä sateisena kesänä kasvanut tavallista korkeammaksi ja kaatuilee.

Löytyi myös maksaruoho, joka on tullut istutettua ajat sitten, mikähän tämä olikaan... en muista, olenko ikinä tätä esitellyt. Löysin puutarhapäiväkirjasta tiedon, että olen istuttanut tämän syksyllä 2014, mutta tarkempaa laji- tai lajiketietoa ei ole. Ilmeisesti taimessa oli lukenut vain "Sedum red" eli punainen maksaruoho. Onko tämä nyt sitten Sedum vai Hylotelephium – luultavasti jälkimmäinen.

Pyjamaluteille on tapahtunut jotakin ja kanta on romahtanut. Siitä en ole kovin surullinen sikäli, että kerrankin putkikasvien siemenet pääsevät kehittymään, kun luteet eivät ime niistä mehuja. Erikoisempien putkien kanssa tämä on elintärkeää, sillä niin kuvan 'Vicar's Mead' -niittykarhunputki kuin jättikarhunputkikin ovat kaksivuotisia, jolloin kasvi on kukittuaan kokonaan hävinnyt ja on täytynyt hankkia uusi. 

Olin jo suunnitellut laittavani harsopussit ohikukkineiden kukintojen päälle, mutta kun missään vaiheessa ei näkynyt luteita, ei ole tarvinnut. Toki pyjamaluteita on tänäkin vuonna ollut, eivät ne kokonaan hävinneet ole.

Myyräkanta ei valitettavasti ole vielä romahtanut, uusia jälkiä löytyy jatkuvasti. Täällä Rohanin loppupäässäkin on kaiveltu ja alppipenkistä löysin kapean kuopan, joka johti puoliksi syötyyn kukkasipuliin. 

Austin-ruusuja kannattaa olla monta, niin koko ajan on joku tulossa kukkaan. Tämä on Rohanissa asustava valkokukkainen Winchester Cathedral, jonka nuput ovat suloisen punaiset.

Päivän ruusuksi nostan The Princen, David Austinin ruusu sekin, sumuisen aamun kastelemana. 

Ruusun taustalla on purppuraheisiangervo Diable D'Or eli 'Mindia'. Olen tainnut useimmiten väittää tuon olevan 'Diabolo', kun olen unohtanut, mikä lajike se olikaan. Nyt kun tuli kaiveltua vanhoja istutustietoja, tuli oikea lajikenimi vastaan. Hups.

Tässäkin kohdassa kasvaa helminukkajäkkärää: luottokasvi, joka tuo Rohaniin kaivattua valkoista näin syksylläkin.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Jättikarhunputki Angelica gigas

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Suvikello, kesälumipisara Leucojum aestivum

Muutama kaunis ja yksi hullu

 Puutarhan asukkeja

Niittykarhunputki 'Vicar's Mead' lienee tämän hetken kaunein, sillä sydämeni lyö muutaman ylimääräisen lyönnin aina, kun tämän ohi kävelen. Kasvi on ylittänyt täydellisyyden ja odotukseni. Se on luonnossa vielä ihanampi kuin kuvissa.

Tämä syysleimu (luultavasti 'Natural Feelings') kuuluu kauneimpien näkemieni syysleimujen joukkoon. Sen sävy on aivan hurmaava. Taustalla näkyy toista syysleimua, sellaista tavanomaisemman väristä.

Yksi Rohanin syksyisistä tähdistä on meksikonhanhikki; aivan ihanan värinen pehmeänpunainen kaunotar. Helminukkajäkkärä sointuu siihen hyvin. Molemmat ovat laonneet, kun on ollut myrskyjä ja mylväyksiä.

Tätä parivaljakkoa ei ole tullut esiteltyä, vaikka olen ihaillut sitä jo kuukauden. Kellukka 'Mrs J. Bradshaw' on ollut kukassa koko kesän, sitten sen seuraan liittyivät 'José Aubergine' -mukulamaksaruohon kukat. 

En ole varma, onko tämä kovin toimiva väriyhdistelmä, mutta enpä mene kumpaakaan siirtämäänkään, kun näyttävät viihtyvän. Puska taustalla on heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense), sen punaiset versot ja lehtiruodit tuovat asetelmaan oman sävymausteensa.

Yksi hullukin löytyy. Kuva paljastaa myös realistisen kuvaustapani: nokkosentaimet, vesiheinät ja kuunliljan lehdessä oleva kuollut öttiäinen ovat rehellisesti mukana. Kuvan keskellä on kylähullukaalin taimi, tai olen melko varma, että se on se. Raivasin tämän paikan alkukesällä ja istutin uusia kasveja. Nyt maasta on noussut ihme, joka kukkii luultavasti ensi kesänä.

Vaikka hullukaali on tavattoman myrkyllinen, olen siitä tavattoman iloinen. Kerran aiemminkin sellainen täällä kasvoi ja kukki, kun olin kaivanut yhden toisen alueen, mutta sittemmin ei niitä ole noussut ja olen ollut siitä harmissani. Hullukaali on nimittäin varsin kiehtova. Sen siemenet odottelevat maan povessa satoja vuosia, että joku kaivaa maata ja joku siemenistä nousee pintaan mielellään niin, että kova kuori vähän vaurioituu samalla. Silloin siemen itää ja seuraavana vuonna kasvi kukkii; kukat ovat oikein kauniit, haaleankeltaiset ruskeilla pilkuilla.

Vanhoilla asuinpaikoilla näitä hullukaaleja löytyy. Kahdeksankymppinen puutarhaystäväni sanoi, että nythän et tarvitse uutuushuumeita, kun sinulla on tuo.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Kellukka Geum

Kylähullukaali Hyoscyamus niger

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Syysleimu Phlox paniculata

Päivänliljojen parissa

 Keltakukkaiset ovat aikaisimpia ja nyt kukassa.

Olen tässä vähän katsonut näitä päivänliljoja, jotka siirsin viime vuonna, sillä kultaherukka niiden vieressä on kasvanut valtavaksi ja päivänliljat olivat jäämässä alle. Minusta tässä on aina ollut kahta eri päivänliljaa – se on päivänselvää, kun katsoo eroja oikeanpuoleisimman kukan ja muiden välillä. Oikeanpuoleinen on sirompi ja vähän vaaleampi. 

Tuossa on ilmiselvästi kultapäivänliljaa + oikeanpuoleinen keltapäivänlilja. Siis minun mielestäni ilmiselvästi. Kasvit tulivat nimettöminä yhden taimiston alennusmyyntikassissa, mutta siinä olikin näköjään kahta eri päivänliljaa samassa ruukussa.

Kaivoin päivänliljat ylös syksyllä erotellakseni juuret ja istutin keltapäivänliljan toisaalle; loput näyttivät olevan yhtä ja samaa juurakkoa. Vaan eivät olleetkaan. Nyt pitäisikin merkitä nauhalla tuo keltapäivänlilja, jos vielä yritän kaivaa sen erilleen. Toisaalta – mitä se haittaa, jos on kahta eri päivänliljaa samassa ryppäässä. 

Päivänliljat elävät länsireunan rehotuksessa, jota on tullut jo vähän esiteltyä. Tässä on lisäksi rohtosormustinkukkien viidakko. Alareunassa näkyy purppurahelmimarjaa ja oikealla on kolmioka. Vähän erikoisempaa puskaa ja puuta siis. Oranssit ovat kellukka 'Totally Tangerine' ja idänunikko.

'Totally Tangerine' on yksi ihanimmista kellukoista! Oranssi hehkuu kolmiokan puhkeavien vaaleanvihreiden lehtien vierellä. Kolmioka on piikitön muoto (f. inermis).

Otin vielä yhden kuvan kolmiokan alla asuvasta 'Francesca' -loistokevätesikosta, kun se ei ole vieläkään täysin kuihtunut! Tämä on ollut ennätyspitkien kukintojen kevätkesä–alkukesä, tämäkin esikko on ollut kukassa puolitoista kuukautta.

Ruskopenkissäkin kasvaa kultapäivänliljaa, sen olen kasvattanut siemenestä. Lisäksi kuvassa on tarhakullero 'New Moon' ja hajulaukka, taustalla on tellimaa. 

Olin jotenkin ajatellut, että tuossa puunympäryspenkin alla olisi matalaa kasvillisuutta, mutta silti olen onnistunut istuttamaan siihen kaikkea sellaista, joka kasvaa penkin läpi.

Tässä on tismalleen rakastamani värimaailma! Ja tyyli: pidän keveästä kasvillisuudestakin. Samansävyisiä tarhakulleroita on tässä lähekkäin kaksi, 'New Moon' ja 'Cheddar'. Ne ovat niin identtiset, että erotan ne vain kasvupaikan perusteella. Edessä on hurmaava mantšurianakileija.

Oikealla on kiinanpunapuun täydellisen ihanaa ruskehtavaa neulasistoa. Tämä on juuri se sävymaailma, jota ruskopenkkiin suunnittelin: keltaista ja ruskeaa (ynnättynä ripauksella sinistä), mutta sitten sinne tuli istutettua kaikenlaisia siemenkasvatuksia, kun kerran uusi istutusalue oli, jossa oli tilaa. Tyypillinen moka! Osa on siirtynyt muualle, osa kuollut, ja osa jäänyt ruskopenkkiin.

Ransu esittelee jääneitä eli idänunikoita ja tarhaidänunikoita. Vaaleimmat ovat siemenkasvatuksia, joiden lajikenimeä en tiedä. Oranssinpunainen ja lohenpunainen eivät kuuluneet ruskopenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Tuo kirkkaimman oranssinpunainen saa tänä kesänä lähtöpassit tästä. Mutta muuten pidän noista unikoista aika paljon. Kyllä maailmaan väriä mahtuu.

Mieleisin värimaailma on ruskopenkin alamäen päässä, joka alkaa kuvassa vasemmalla. Siellä ovat vaaleankeltaiset kullerot ja ihana kellukka 'Mai Tai'.

Näkymä ilman unikoita, tässä juuri ennen niiden kukintaa, on seesteisempi. Kiinanpunapuu ihan penkin alapäässä on kasvanut jo lähes kaksimetriseksi.

'Mai Tai' on toinen ehdottomista lempparikellukoistani. Aivan mahtava väri – ja pitkä kukinta tässäkin: parhaassa kukassa jo ties kuinka monta viikkoa. Vasemmalla on tummalehtinen tyräkki Miner's Merlot ('Km-mm024'), joka olisi täydellisen sävyinen vieruskasvi kellukalle, mikäli vain osoittautuu talvenkestäväksi.

Jos ei tummalehtinen tyräkki pärjää, on tässä ihan mukava värimaailma ilmankin. Ilokseni olen huomannut viimeinkin ensimmäiset pikkusormustinkukan siementaimet. Kuvassa näkyy tosin rohtosormustinkukkaa, se on löytänyt tiensä tännekin.

Pisteenä iin päällä ihastuttava mantšurianakileija!

Ja onhan tuo tellimakin aivan ihana.

Ruskopenkin länsireunalla, joka ei edellisissä kuvissa näkynyt, on pieni mahtava väripläjäys. Verihanhikki nojailee vasten 'Enkan' -japaninvaahteraa.

Kolmas paikka, jossa päivänlilja kukkii nyt, on kosteikkopuutarha ojan partaalla. Syksyllä parantelemastani (kunnolla muuraamastani) metrisestä tukimuurista ei hirveästi näy korkean kasvillisuuden takaa... eikä ylärinnettä miellä niitetyksi, vaikka se sitä on, heh! Tuossa kohdassa kasvaa ihan hervottomasti nokkosta.

Tässä on pelkästään keltapäivänliljaa. Lehtosinilatva on sille hyvä väripari, niistä oikealle onkin jo keltakurjenmiekka (ruskeaviiruinen lajike 'Berlin Tiger').

Sitten siinä kasvaa myös joku, jota en oikein muista enää... tämä kohta on tullut niin myllättyä, ja sitten myyrät söivät lähes kaikki kasvit, mutta eivät tätä kuitenkaan. Täytyy tutkia. Joku hanhikki ehkä. Vaiko kellukka. Lehdistähän se selviää. Vähän outoa, sillä minusta tämän paikalla pitäisi olla kesäkullero. Olenko sekoamassa?

Eniten harmittaa altainkulleroiden menettäminen myyrille, sillä niiden kukat olivat herkullisen appelsiininväriset korkeissa varsissa. Hyvin kaunis kasvi, jota ei tahdo löytää mistään, että saisi uusia taimia tilalle! Lisäksi myyrät söivät kaikki tarhapäivänliljat tästä, mutta istutin syksyllä keltapäivänliljaa niiden tilalle.

Niin tämä puutarha koko ajan muuttuu eikä tylsää päivää ole.

Hajulaukka Allium siculum

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakullero Trollius × cultorum

Tellima Tellima grandiflora

Verihanhikki Potentilla atrosanguinea

Uusia yllätyksiä

 Tummanpunaisia iloja

Kirsikkasorvarinpensas näyttää loppukaudesta, miksi se on istutettu. Tänä vuonna kukkia oli runsaasti, vaikka ne ovat niin huomaamattomia, että hyvä kun kukintaa edes noteeraa. Siemenvaihe on sitten toista.

Ja kun punaiset siemenkodat avautuvat, on väri-iloa vielä enemmän, sillä siemenet ovat kirkkaan oransseja! Voiko sorvarinpensaita olla rakastamatta, kysyn vaan. Pisteenä iin päälle tämä pensas saa vaaleanpunaisen ruskavärin.

Paahdepenkki oli niin täynnä sikurin pitkiä varsia ja ohikukkineita laidunkarstaohdakkeita, että kiskoin ne kaikki pois, paitsi paria kukkivaa karstaohdaketta. Matalia kasveja ei nimittäin edes huomannut ja tämä kaunis maksaruoho on tullut kukkaan.

Ostin tämän aikoja sitten nimettömänä, joten valitettavasti en pysty kertomaan lajiketta.

Paahdepenkin päässä asustava marjaomenapensas 'Marleena' viettää toista loistokauttaan. Keväällä kukintahetki on ihana, nyt loppukesällä on nämä marjat. Syksyllä tulee vielä leiskuvanpunainen syysväri, toki tummat lehdet ovat kauniit koko kesän. Marjoja jää oksille talveksi lintujen ja silmien iloksi. Tässä puskassa on kauneutta kaikille vuodenajoille. 

Olen varmaan kylvänyt 'Black Peony' -pioniunikoista keräämiäni siemeniä ruusu-heinätarhaan, kun siellä tuli kukkaan tällainen hurmaavan värinen unikko. Vähän punaisempi kuin 'Black Peony' eikä kovin kerrottu, mutta täydellinen. Kukan keskellä on ritarilude sopivasti vertailukohteena kirkkaanpunaiseen.

Käännyin, katsahdin käytävän toiselle puolelle Rohaniin ja hieraisin silmiäni. Mit-mit-mitä?

Austin-ruusu The Prince on sittenkin versonut ja tehnyt kukan! Se on vain 40-senttinen ja nousee juuri ja juuri helminukkajäkkärän lehtien ylle. Kukan keskellä on tuollainen hassu vihreä mutaatio, joita joskus syntyy, muistaakseni tähän lajikkeeseen on ennenkin tullut.

Tämä oli jo kuolleeksi julistettu prinssi. Juhlan paikka!

Seuraavaksi kaivoin ruusu-heinätarhan kurkkuyrttien keskeltä taimilapun esiin. Se on kiinni kuivassa ruusunkräkässä. Siitä ei verso vihreää – sepä olisi ollut ihmeiden ihme. Abraham Darby on kuollut. Mutta ei hätää, Hollannista on tulossa uusi tilalle sitten, kun paljasjuurisia voi lähettää, eli lokakuussa.

Kuvassa näkyy The Princen mataluus. Helminukkajäkkärät ovat korkeampia, vaikka ne ovat selvästi alle metrisiä. Taustalla ruusua komppaa tummalehtinen lännenheisiangervo 'Diabolo'.

Tästäkin on työlistalla kiskoa kuivat palsternakan varret juurineen pois. Voi selkäparkaa!

Helminukkajäkkärä on luottokasvi, jota kasvaa Rohanin pitkässä penkissä useassa kohtaa. Näin elokuussa se on raikas, kun moni muu kasvi ei sitä todellakaan ole. Tässä jäkkärän kanssa hehkuu meksikonhanhikki, täydellisen punainen kukkanen sekin. 

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Lännenheisiangervo Physocarpus opulifolius

Maksaruoho Sedum tai Telephium

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Iloisia löytöjä

 Puutarhaihmisen onni on kadonneeksi luullun kukan jälleennäkeminen.

Hieraisin silmiäni, kun olin raivaamassa navetan itäpäädyn heinikkoa. Sielläpä kukkii pulskaneilikka!

Sitä tuli aikoinaan kylvettyä alppipenkkiin navetan edustalle, jonne laji on liian korkea. Yritin pariin kertaan siirtää kasveja ja siemeniä preerialle, huonoin tuloksin. Lopputulema on se, että onnistuin parissa vuodessa tuhoamaan pulskaneilikkakasvustoni kokonaan.

Vaan en onnistunutkaan! Jotenkin se on pystynyt kylväytymään rakennuksen nurkan taakse. 

Tämä on ihanaa, sillä keväällä ystävän lähettämät pulskaneilikan siemenet eivät itäneet ollenkaan. Siinä kasvimaan laatikossa, johon ne kylvin, ei ole itänyt mitään muutakaan. Tai on itänyt, mutta sitten kuollut. Missä lie vika, mutta siinä meni myös lempiväristen tuoksuherneiden pitkään vaalimani kanta. Siksipä tämä neilikkalöytö on sitäkin iloisempi, sillä ehdin jo surra pulskaneilikoitakin.

Vika voi olla biohiilessä, jota pistin suoraan laatikoiden mullan päälle ilman mitään lataamista. Toisaalta samoin toimin kaikkien muidenkin laatikoiden kohdalla ja kyllä niistä ainakin jotakin kasvaa.

Metodini on varmaan liian suurpiirteinen. Samoin teen ruokaakin. En jaksa monivaiheisia operaatioita, kaikki vain samaan astiaan ja uuniin.

Keräsin siemenet viimevuotisesta tiibetinkoirankielestä ja viskelin ne viimevuotiselle kasvupaikalle. Niistä kukkii yksi, ja sitten on tämä, kiveyksen koloon penkin eteen ilmeisesti itse kylväytynyt, joka on tuplasti sen kokoinen kuin se toinen. Ihana kukka, ja selvästi kimalaisten suosiossa!

Vaaleanpunakukkaisista ei ole näkynyt mitään. Viskoin siemenet keväällä suoraan ruusu-heinätarhaan, kun en esikasvatuksia harrasta.

Keväällä kennotaimena hankkimani söpöliini verenpisara 'Auntie Jinks' ei ole paljon kesän mittaan kasvanut, mutta päätti silti alkaa kukkia.

Taustalla näkyy lisää verenpisaran kukkia.

Se on siroverenpisara, jonka siemenet keräsin Orkneyltä aikoinaan, eikä kasvi ole viime vuosina kukkinut enää ollenkaan. Tai tässä samassa ruukussa taitaa kasvaa useampia. Ehkä muistin tänä vuonna lorauttaa verenpisaroille jotakin lannoitetta. Se on mahdollista. Yleensä kun unohdan lannoitukset kokonaan. Tämäpä ihanaa!

Voi kauhea, millaisen kuvan minusta saa, olen kuitenkin ammatti-puutarhaihminen. Puutarhani joutuu pärjäämään pitkälti omillaan, en vain ehdi, huomaa tai muista. 

Punaisessa villissä penkissä on edelleen elossa viime vuonna istutettu nepalinhanhikki! Niillä tuntuu olevan hyvin lyhyt elinikä perennaksi, niinpä olen tästä mikrokokoisesta hanhikista oikein iloinen.

Kuivaa on, se vaikuttaa kasvien kokoon ja kukintaan. Meille piti tulla toissa yönä oikein kunnon saderintama – aamulla, kun aurinko jo paistoi ja menin katsomaan sademittaria, siellä oli alle neljä millimetriä. 

Saniaistarhassa on vielä elossa kartioakankaali 'Metallica Crispa'. Olin ajatellut tämän jo hävinneen, mutta nyt sitä on kaksi tällaista minipientä kasvustoa. Akankaaleja istutan, mutta harvoin ne ovat enää parin vuoden päästä elossa. Tämän erikoisen hienon akankaalin elosta olen eri iloinen!

Ympärillä kasvaa ketunleipää, sen siirto metsästä onnistui lopulta.

Yhtä tumma, vaan perin toisenlainen on tummapärskäjuuri. Tätä kukkavartta odottelin kymmenisen vuotta. Ensin pärskäjuuri kasvoi metsäpuutarhassa, mutta siellä se ei tuntunut viihtyvän. Lisäksi peurat söivät sen varren aina poikki, mutta siihen ei paikka vaikuttanut, vaan aita.

Siirsin pärskäjuuren mutapuutarhan reunalle, jossa se periaatteessa löytää maasta kosteutta, jos vain ulottaa juurensa riittävän syvään (ehkä metriin?). Mutapuutarha kun on rutikuivana kaiket kesät. 

Muistin kastella tätä pari kertaa tänä kesänä. Nyt odotus palkittiin kukkavarrella!

Ransu kiittää huomiosta edellisen jutun kommenteissa. Tässä se tutkii Mustin puuhia, Musti pääsi nimittäin nuoren oravan jäljille. Tilanteessa oli sen verran vauhtia, ettei punkerolla, sydänvaivaisella Ransulla ollut mitään mahdollisuuksia päästä karkeloihin mukaan.

Orava painui kuuseen eikä ehkä vähään aikaan tule kissojen juoma-astialle, josta olen nähnyt sen pari kertaa juovan.

Musti vetäytyi tähystyskivelleen pesemään tassuja. 

Puutarhan loppukesäinen ulkoasu masentaa – valitettavasti elokuu ei ole ikinä ollut lempikuukausi. Kaikki on lopussa, kauhtunutta, väsynyttä, samalla liian rehevää. Illat alkavat olla pimeitä, hyperahdistavaa. Jos joku alkaa hymistellä kynttilöiden ja sohvannurkan ihanuudesta, tinttaan virtuaalisesti.

Mutta on tässä vielä kivaakin jäljellä, nimittäin asterit, joita on tuolla Mustin takana ruusu-heinätarhassa. Ja on siellä yllätyskin!

Ta-daa! Kukas se tämä on?

Sepä onkin hankala kysymys. Olen siirtänyt parrakkaita kurjenmiekkoja moneen kertaan, kun ne eivät ole kukkineet. Tämä voi ehkä olla ystävän joskus yli kymmenen vuotta sitten tuoma tarhakurjenmiekka 'Indian Chief', joka ei ole vielä koskaan kukkinut.

No mutta eläköön blogi! Laittamalla hakusanan vasemman yläkulman laatikkoon löysin jutun toissa syksyltä, jossa kerroin siirtäneeni sitä tähän, oli oikein kuvakin. Kyllä tämä on mainio puutarhapäiväkirja.

En tiedä, mitä olen tehnyt ansaitakseni nämä kukat – muuta kuin kaivelua varjoisemmaksi käyneestä Rohanista tähän paahteeseen, mutta iloinen olen!

Syysvuokko 'September Charm' on ottanut pienen varaslähdön ja aloittaa kukinnan jo elokuussa. 

Niin se on, syksy lähestyy. Hyvä puoli siinä on se, että voi ajatella kevättä, kun kukkasipulit tulevat kauppoihin. Tein myös ruusutilauksen Hollantiin. Eiköhän tästä taas selvitä, ja hyvää puutarhurointikeliä on luvassa, kun kuiva sää näyttää jatkuvan. Sadevesitynnyreistä löytyy onneksi kasteluvettä.

Kartioakankaali Ajuga pyramidalis

Ketunleipä Oxalis acetosella

Nepalinhanhikki Potentilla nepalensis

Pulskaneilikka Dianthus superbus

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Tummapärskäjuuri Veratrum nigrum