Muotopuutarhan violetit

 Ja muutamat muut sävyt.

Kesäkuun alussa kauhistelin tummakurjenpolvien leviämistä samaan aikaan kuin ihastelin niiden yhteensointuvuutta 'Early Emperor' -koristelaukkoihin.

Oli tarkoitus kitkeä viininpunakukkaiset tummakurjenpolvet, mutta oli niin kiire, että asia jäi tekemättä. Toivottavasti kukkia on vielä, jotta ehdin. Tarkoitus olisi, että muotopuutarhassa olisi vain vaaleamman violettia 'Lavender Pinwheel' -lajiketta. Jokunen valkokukkainenkin siementaimi on tullut, ne ovat tervetulleita, mutta tummin variantti jyrää pahimmin.

Sitten violettien seuraksi avautui vastaväriä; keltainen tarhakurjenmiekka "Kulosaari". Valitettavasti tänä kesänä hyvin vaisusti, yksi kukka kerrallaan, mutta kunhan on sentään elossa.

Laukat ovat jo kukkineet, akileijat jatkavat yhä, samoin tummakurjenpolvet. Niiden seuraksi on puhjennut kukkaan ihana tarhakurjenpolvi 'Rosemoor'.

Jo muotopuutarhaan saavuttaessa 'Rosemoor' hehkuu, vaikka kukat näkyvät täältä päin takasuunnasta. Ne hehkuvat vastavalossa aivan ihmeellisesti.

Muotopuutarhan varjoisimmassa penkissä kukkii ukonhattu Aconitum ferox runsaampana kuin konsanaan. Siinä on ties kuinka monta kukkavartta ja kussakin ties kuinka monta haaraa!

Tämä on varmaan kaunein ukonhattu, jonka tunnen. Superkaunis violetti sävy.

Muotopuutarhan paahteisimmassa penkissä on monivärisempi meininki. Tarhakurjenmiekka 'White City' on saanut seurakseen kiinanpionin, joka on mahdollisesti 'Lian Tai' tai sitten joku muu – kävin rautakaupan pionibingossa, jossa saa luultavasti jotakin, tai sitten jotakin muuta.

Taustakasvina toimii mirrinminttu 'Six Hills Giant', varsinainen luottokukkija.

Keskimmäisessä köynnöskaaressa on kukintansa aloittanut kärhö 'Comtesse de Bouchaud'. En ehtinyt leikata sitä keväällä lainkaan, joten nyt siinä on tsiljoona kukkanuppua tuolla korkeuksissa. Siitä ei silti voi olla harmissaan, sillä tsiljoona kukkanuppua on sentään tsiljoona kukkanuppua!

Siinä, missä osa kasveista on hävinnyt myyrien tai ankaran talven toimesta, näyttää osa kasveista olevan tuuheampia ja kukkivan enemmän kuin koskaan. 

Tästä on nyt vaikea vetää mitään johtopäätöksiä, sillä kaikki tuntuu olevan varsin sattumanvaraista minun näkökulmastani. Totesinpahan vain. Kasvien näkökulmaa ei pääse haastattelemaan.

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kärhö Clematis

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Kurjenmiekkakausi

 Kukinta on parasta koskaan!

Ensin toukokuun puolella avasivat kukkansa matalat kääpiö- ja pikkukurjenmiekat. Jälkimmäiset ovat jalostettuja lajikkeita ja niihin lukeutuu esimerkiksi tämä, jonka lajiketta on tiedä, sillä tämä ei ole se 'Banbury Ruffles', joka taimi nimilapun mukaan oli.

Sitten alkoi avautua siperiankurjenmiekkoja. Tämä kauniin sävyinen on 'Kleiner Schmetterling'.

Muutama vuosi sitten Lappalainen etelässä -blogin Nila lähetti valkokukkaisesta siperiankurjenmiekasta keräämiään siemeniä. Niistä sain kasvatettua yhden tavanomaisen sinikukkaisen kasvin ja sitten tämän kaunottaren, jonka kukkia sai odottaa useamman vuoden. 

Ensikukintaan nousi vain yksi kukkavarsi pari vuotta sitten, mutta peura kävi syömässä sen. Seuraavana vuonna riivin taimen vahingossa maasta sen ympärillä kitkiessäni ja taimi jakaantui samalla kahdeksi pieneksi. Istutin molemmat osat uudelleen kahteen eri paikkaan.

Odotus palkittiin, kukka on aivan ihana! Ja nyt näitä vaaleita kukkia on tosiaan kahdessa paikassa, mikäpä sen ihanampaa.

Joitakin vuosia sitten törmäsin taimistolla niin ihanan väriseen siperiankurjenmiekkaan, tai tämä taitaa olla jo sen jalostetumpi versio loistokurjenmiekka, että taimi lähti matkaani saman tien. Lajike on 'Drink Your Tea'. Kukat ehtivät kuihtua matkalla kotiin, eikä seuraavana vuonna kukkia tullut. Onneksi kasvi kuitenkin keskittyi juurtumaan ja kasvattamaan massaa.

Ja nyt kukkia ja nuppuja on hurumykky! Ihana 'Drink Your Tea' kasvaa ruskopenkissä. Edessä on tarhaidänunikko 'Cedar Hill' ja taustalla tarhakullero 'New Moon' sekä kultapäivänlilja.

Vielä yksi kuva, kerta kiellon päälle... ai että voi kukka olla täydellisen kaunis ja ihanan värinen!

'Wealden Butterfly' on jo vuosikausia sitten tilattu Englannista, olen jakanut sitä myös tähän paahdepenkkiin, jossa verikurjenpolvet viihtyvät.

'Wealden Butterflyn' alkuperäinen kasvupaikka on kosteikkopuutarhan reunalla, missä se viihtyy hyvin, vaikka viime talvi tuntuu sitä kurittaneen. Juurakko saattaa olla liian pinnassa, jolloin pakkanen pääsi puremaan. Tai sitten jokin muu syy.

'Hohe Warte' on ihan uskomattoman korkea, mitä varmaan nimikin tarkoittaa. Korkeimmat kukkavarret nousevat minun korkeuteeni! En toki ole hujoppi, mutta silti.

Tämäkin on tavattoman kaunis, ihana haileanvaalea, kukissa on violetteja suonia. 

'Hohe Warte' pitää vahtia naapuriin vievän portin pielessä. Kohta sen juurella avaa nuppunsa valtavakukkainen vaalea kiinanpioni.

Ransukin pitää vahtia! Ransun vahtivuorolla ei koiria tähän pihaan todellakaan tule. Muut ovat tervetulleita.

'Colonel Mustard' on myös siperialaistyyppinen (tai siperialaisen perimää omaava) loistokurjenmiekka. Hankin juurakot kaksi vuotta sitten ja nyt saamme nauttia ensimmäisistä kukista. Kolmesta taimesta kaksi on tulossa kukkaan. Ensimmäinen kukka avautui juuri.

Voi vietävä, mikä väri! Onneksi tämän kohdalla tuli juuri se lajike, jota ostinkin, sillä tämä on namupala. Olisi ollut katkera pettymys katsella jotakin perusviolettia kukkaa tämän sijaan.

Sitten muihin iiriksiin, toisin sanoen parrakkaisiin, joista juttu aloitettiinkin. Aikaisten matalien DB:ien (dwarf bearded) jälkeen kukkivat helluntai- ja tarhakurjenmiekat (joita usein virheellisesti saksankurjenmiekoiksi kutsutaan). 

Helluntaikurjenmiekka eli IB (intermediate bearded) on matalien ja korkeiden väliltä niin kooltaan kuin kukinta-ajaltaankin. Tämä on 'Red Zinger'.

'Louvois' on tarhakurjenmiekka eli TB (tall bearded) ja aloitti kukinnan samaan aikaan edellisen kanssa, mutta jatkaa edelleen. 

'Abkhazia' on upea, lämpimän keltainen tarhakurjenmiekka, ihanaa ruosteen sävyäkin löytyy.

Sille näyttää käyvän nykyään aina näin. Se on varmaan extra tall, large-flowered ja floppy bearded (ETLFFB), sillä kukkavarret ovat jälleen laonneet. Sama on kyllä tapahtunut myös oikealla näkyvän ihanan ruosteensävyisen tarhatulikukan kanssa.

En oikein tiedä, missä vika piilee. Valon puute ei voi syynä olla, sillä paikka on vanhan talon eteläseinusta, äärimmäisen paahteinen. Mutta ehkä jokin tuuli tai rankkasade, tai molemmat yhdessä, aiheuttavat lakoamisen. Tämä on tuulinen paikka.

'Abkhazia' on toki hyvin kaunis laonneenakin, kukat vain nousevat oudossa kulmassa vaakasuorasta varresta.

Ihastuttava 'Louvois' kasvaa myös ruskopenkissä ja kukkii runsaampana kuin konsanaan. Olen kovasti ihastellut sen yhteensointuvuutta 'Enkan' -japaninvaahteraan. On muuten jännä juttu, että ankara talvi ei mitenkään häirinnyt japaninvaahteroitani.

Tarhaidänunikot ovat 'Cedar Hill' ja tuntematon, siemenestä kasvatettu hempukka.

Kun tulin kaupunkireissusta viime viikolla, hieraisin silmiäni muotopuutarhan kulmalla. Ihana vaalea iiris aivan täynnä kukkia tuolla vastapäisessä kulmassa!

Tarhakurjenmiekka 'White City' ole koskaan kukkinut näin runsaasti. Siinä on parhaillaankin lähemmäs kymmenen kukkaa. Mirrinminttu on sille ihana kumppani. Viileä pariskunta.

'White City' ei ole aivan valkoinen, vaan hyvin vaalean sinertävä, erittäin hienostunut. Ja suurikukkainen.

Muotopuutarhassa elää myös vanha löytökurjenmiekka "Kulosaari", mutta se kärsi talvesta tai myyristä eikä kuki kuin yhdellä kukkavarrella. 

Myös tämän lähellä elävä loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice' on henkihieverissä, siinä on hädin tuskin pari lehteä! Onneksi joitakin uusia versoja sentään nousee maasta. Ja eilen löysin muotopuutarhasta vielä yhden kurjenmiekan verson, jonka luulin talven hävittäneen.

Juhlaan on aihetta. Tätä kurjenmiekkaa olen kasvatellut ainakin kymmenen vuotta. Siirsin sen tähän ruusu-heinätarhaan saamaan paremmin aurinkoa, kun eivät nämä parrakkaat ilman sitä kuki. Lajikkeen piti olla 'Indian Chief', mutta se tämä ei ole, se olisi ihana punasävyinen. 

Tämä miekka suostui viimein tulemaan kukkaan toissa vuoden syyskuussa, mutta erittäin huonosti ajoittunut kaupunkireissu aiheutti sen, että missasin kukat. Nupuista ja lakastuneista kukista kyllä jo silloin näki, että kyseessä on jokin sinikukkainen tarhakurjenmiekka.

Tässä taustalla on amerikanpioni, joka ehti jo kukahtaa siinä, missä kurjenmiekat vain kukkivat ja kukkivat! Pionit vievät kyllä tavattomasti tilaa ja kukkivat vain hetken. Vaikka on tämä pioni etenkin tavattoman kaunis.

Tässä penkissä eli ruusu-heinätarhassa myllersivät ja lyllersivät vesimyyrät viime talvena oikein urakalla. Paljon kasveja on hävinnyt, mutta tämä parivaljakko osoittaa jo aiemminkin uumoillun seikan todeksi: ilmeisesti myyrät eivät syö pioneja ja pötkyläjuurisia kurjenmiekkoja. Vaikka luulisi paksujen, mehevien juurakoiden kovinkin houkuttelevan.

"Tuntematon sininen" on todella kaunis. Tuoreet kukat ovat tummempia ja kukka haalistuu vaaleansiniseksi vanhetessaan.

Otin vielä kuvan kauempaa, tässä näkyy isojen kukkien etu: ne näkyvät pitkälle!

Astutaan vielä lopuksi tuon oven läpi ylös kasvimaatasanteelle.

Kasvimaan reunalla on kukkapenkki pengermän päällä, punahevoskastanjan alla. Taatankurjenmiekkakin on tuuheammassa kuosissa kuin koskaan! En edes tiennyt, että yksi kurjenmiekkakasvi voi tuottaa näin paljon kukkia.

Amerikanpioniksi kutsutan siementaimea, joka on usean lajin risteymä

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakullero Trollius Cultorum-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhatulikukka Verbascum, risteymälajikkeet

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Juhannustunnelmat

 Perinteiset sellaiset.

Raunioyrtti rehottaa sinisenään. En ole varma, onko tuo ruotsin- vai tarharaunioyrttiä. Raparperi kukki jo, mutta en vieläkään ole ehtinyt taittaa siitä ensimmäistäkään lehteä piirakkaan tai mehuksi.

Varsin perinteistä tässä taloudessa.

Sinisen lisäksi tarvitaan valkoista, niin kauniina liehuvat liputkin saloissa. Juhannusruusu kukkii kerrankin juhannuksena, eikä viikkoa tai jopa kahta ennen.

Tuoksu on pökerryttävä; makeaa parfyymiä. Kova pörinäkin kuuluu tästä valtavasta puskasta, kun kymmenet elleivät sadat kimalaiset pörräävät kukissa.

Kaikkialla on kovin vehreää ja kukkaisaa.

Ransulla on asiaa...

Muista maistaa seitsemää yrttiä! Tai kissanminttua ainakin.

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kissanminttu Nepeta cataria

Raunioyrtti Symphytum

Huomioita myyrien ruokavaliosta

 Muotopuutarhassani oli penkki, jossa ei ollut aiemmin ollut myyriä. Mutta viime talvena oli. Saattaa olla vieläkin, mutta en ole saanut napattua niitä loukkuun. Jalka tuntuu uppoavan yhä uusiin tunneleihin.

Monena keväänä tässä penkissä ovat kukkineet kymmenet tulppaanit, ellei sata. Tämä on kuiva penkki vaahteran alla. Vieressä on joskus ollut rakennus ja maa on tässä köyhää ja täynnä tiilen palasia. Mutta niin vain myyrät tämän viime syksynä löysivät ja tuho onkin melkoinen. Tänä keväänä penkissä kukkii neljä tulppaania.

Valkovuokkoihin ei ole koskettu. Pohdin jopa, olisivatko ne peräti onnistuneet suojelemaan keskellään kasvavaa tulppaania tulemasta syödyksi. Tämä jännä vihreäkukkainen valkovuokko on lajiketta 'Virescens'. Taustalla on jalopähkämö, sitäkään ei ole syöty.

Suurelta osin penkki näyttää tältä. Myllätty on. Myrkkyliljoihin ei ole koskettu, ihmetyksekseni myös marskinlilja nousee, vaikka sen mehevän juurakon luulisi maistuvan myyrille. Jopa paikassa nouseva perhanan hietalaukka elää yhä, sen myyrät olisivat voineet syödäkin. Se tuli joskus vääränä lajina, pussissa piti olla 'Hair' -lajiketta – mitä vielä, 90 % oli ihan tavallista hietalaukkaa, joka tekee tuhat siementaimea per kukkavarsi.

Marskinliljan takana karhunjuuri on nousussa, sitäkään eivät myyrät ole syöneet. Jokunen tupas tähkätädykettä on myös yhä elossa. 

Syötyihin kuuluvat monien tulppaanien ja muiden sipulikukkien lisäksi asterit. Valitettavasti. Ne ovat joko hävinneet tai lähes hävinneet. Pelastin 'Little Carlow' -asterin lähes syödyn juurakon kahdessa pienessä osassa erillisiin purkkeihin, sillä niistä kyllä nousi jotakin versoa, vaikka ne olivat lähes irti maasta mullan pinnalla. Tarha-alppikärhö on syöty enkä tiedä, nouseeko maasta mitään tilalle, vai ovatko juuret kokonaan hävinneet. Pensasmerikaali on kadonnut. Tänään ruusuja leikatessani huomasin, että Rhapsody in Blue heiluu kovasti, sen ympäriltä puuttuu paljon maata. Tyvestä nousee jotakin versoa; toivon, että sillä on sen verran juurta jäljellä, että se jaksaa vielä jatkaa eloaan.

Pionit kyllä nousevat, vaikka myllätyimmässä penkissä ne ovat kitukasvuisia. Viereisessä penkissä menee vähän paremmin, ja täällä on jopa muutama hyasinttikin jäljellä.

On kiinnostavaa, että Hiidenkiven puutarhan Minnan vuosia sitten tekemä havainto vaikuttaa pitävän paikkansa: pionit eivät maistu myyrille. Se on loistava uutinen. Niitä ei nimittäin ole syöty muuallakaan puutarhassani, vaikka myyriä on niissäkin paikoissa.

Jokunen tupas 'Little Beauty' -tulppaania on onneksi tallella, tämä kasvaa aivan mirrinmintun kupeessa, lähes sisällä. Olisiko siitäkin suojaa myyriä vastaan? 

Syreenitulppaanitkin ovat tallella, ne kasvavat lähes puksipuuaidassa kiinni. Puksipuut kärsivät aika lailla kevätahavasta, mutta vaikuttavat olevan elossa ja melko hyvässä kasvussa.

Ja tosiaan kurjenmiekoista osa on tallella, vaikka jokunen onkin hävinnyt. Tämä on pikkukurjenmiekka 'Banbury Ruffles'. Hyvin saman värinen kuin edellisen jutun 'Cherry Garden'. 

Ei kun ei tämä olekaan 'Banbury'! Sen partojen pitäisi olla vaaleat, lähes valkeat. 

No, sehän on aika mahdotonta keksiä, mitä lajiketta tämä olisi, kun jo pelkästään pikkukurjenmiekkalajikkeita on varmaan tuhat. Voihan tämä olla vaikka sama 'Cherry Garden' kuin jo toisaalla kukkii.

Muotopuutarha on silti ihan kaunis, omenapuu kukkii ja tässä etualalla olevassa penkissä on ollut vähiten myyrätuhoja, näin ollen siinä on enemmän tulppaaneja.

Hietalaukka Allium vineale

Jalopähkämö Betonica macrantha

Karhunjuuri Meum athamanticum

Marskinlilja Eremurus

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myrkkylilja Colchicum

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila -Ryhmä

Pioni Paeonia

Puksipuu Buxus

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Valkovuokko Anemone nemorosa

Näkymiä riippumatosta

 Sehän löytyy muotopuutarhan kulmalta.

Mennään muotopuutarhaan talon toiselta nurkalta käsin, josta useimmin tulee kuljettua. Lähes kaikki pelargonit ovat viimein ulkoilemassa. Kauan siinä kestikin, kun toukokuu oli viileä ja sitten kasvien ulos tuominen jotenkin unohtui.

Kävellään muotopuutarhaan sisälle. Ihanaakin ihanampi tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' on tullut kukkaan. 

Onneksi muotopuutarhan pahin akileija-tummakurjenpolviviidakko tuli raivattua pari viikkoa sitten, muuten kurjenpolvea ei varmaan edes näkyisi. Se kyllä edelleen hyötyisi vähän tilavammasta kasvupaikasta. Puksipuuaitojen leikkuu ei juuri nyt onnistu, sillä runsaus on jokaisessa muotopuutarhan penkissä sama, mutta katsotaan sitten, kun paras kukinta alkaa laantua – vaikka sitten, kun akileijojen kukkavarret voi leikata. 

Ensi vuoden kalenteriin kirjoitan jo nyt huhtikuun kohdalle: leikkaa puksipuuaidat! 

Lähinnä riippumattoa olevassa penkissä on ukonhattu Aconitum ferox komeampi kuin konsanaan. Onneksi se on pysytellyt elossa kaikki kuivatkin kesät, mutta nyt se kukoistaa. Kukinta-aika tulee olemaan pitkä, sillä nuppuja on valtavasti yhä haaroittuvissa kukkavarsissa. 

Kumppanikasvina ukonhatulla on hopeapiippo, jonka valkoiset röyhyt kukkivat aina samaan aikaan. Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' pitää edelleen kolmea nuppuaan kiinni, joten elän yhä jännityksessä, onko se oikeaa lajia!

Tässä on näkymää riippumatolta muotopuutarhan suuntaan. Tarhakurjenmiekka "Kulosaari" on upeammassa kukassa kuin koskaan.

Kerta kaikkiaan! Lisäksi sen tuoksu on ihanan raikas, hedelmäinen. 

Timjamipolku alkaa kukkia eri värisiä timjameita. Onneksi osa lajeista kukkii vähän myöhemmin, jotta kukkailoa riittää pidemmäksi aikaa. 

Riivin pari vuotta sitten kangasajuruohoa, joka leviää hurjimmin, ja istutin sitä muualle, sillä halusin polun kiviä esiin – mutta kiveys on taas kokonaan peittynyt. Toisaalta ei se haittaa. Ja timjamit ovat tänä vuonna niitä harvoja maanpeitekasveja, jotka eivät pyri kasvamaan ylöspäin valloittamaan uusia sfäärejä, vaan pysyvät nätisti maanpinnassa.

Kolmannessa penkissä on tarhakurjenmiekka 'White City' edelleen korkeassa kukassa, eivätkä puuskat ole onneksi puolitoistametrisiä kukkavarsia katkoneet. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' osallistuu viileään sävytykseen.

Kurjenmiekan keskelle nousee tähtilaukka, tänä vuonna tavallista korkeampana tämäkin.

Ransu esittelee muotopuutarhaa (tuolla taustalla). 

Muotopuutarhassa eivät ritarinkannukset oikein tahdo kasvaa, mutta ruskopenkin lajitoverit voivat komeasti ja tuovat kohtapuoliin ruskopenkin rusotukseen ripauksen sinistä. Jännittävästi yksi varsista on huomattavasti muita tummempi: saa nähdä, minkä sävyisiä kukkia siihen tulee. Olen kasvattanut nämä Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä ja istutin koko taiminipun tähän yhteen paikkaan. Väriero on ollut ehkä jo alusta asti, tai sitten se on myöhemmin tullut siementaimi.

Nyt eksyttiin jo muotopuutarhasta, mutta katsotaan vielä ruskopenkin vierestä loistokurjenmiekka 'Hohe Warte', jonka kukat ovat tänä vuonna silmieni korkeudella! Leikkasin takana kasvavan rusotuomipihlajan oksia, kun pelkäsin, että ne katkovat kukkavarret puuskaisissa tuulissa ja siksikin, että kukat pystyisi paremmin näkemään – ne kun olivat kasvaneet tuomipihlajan oksien sekaan. Lajike on saksalainen ja "hohe" tarkoittaa käsittääkseni korkeaa; erittäin osuvaa!

Hassua kyllä, kurjenmiekan vieressä elävä kiinanpioni 'Eskimo Pie' on ihan normaaleissa mitoissaan, vaikka moni muu pioni on tänä vuonna myös tavallista korkeampi. Eskimo näyttää hujoppimiekan vieressä aivan kääpiöltä!

Hopeapiippo Luzula nivea

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Ritarinkannus Delphinium

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tähtilaukka Allium cristophii