Hedelmätarhan ruska-aika

 Hedelmätarha on ylimitoitettu nimi, sillä myyrät ovat syöneet hedelmäpuut, mutta kyllä rinteessä sentään jotakin kasvaa. 

Seurataanpa Ransua ja mennään katsomaan. 

Hedelmätarha on aurinkoinen rinne, jonka alaosaan sain vastikään muurattua pengermän valmiiksi ja nyt sain sen nurkkaan kiviraputkin lähes tehtyä, ne ovat tässä päässä vähän kaarevasti. Kauempana häämöttää köynnösmaja: sitä kehystää pienempi kivimuuri.

Varsinaisista syöntihedelmäpuista myyrät ovat hävittäneet kirsikat, joitakin luumuja ja yhden omenapuun, mutta rusokirsikka on pärjännyt – lienevätkö sen juuret pahanmakuiset, tai sitten sen kanssa on osunut satumainen tuuri istutuspaikan suhteen. Rinne on myös kivinen ja voihan olla, että on kohtia, joissa on kiviä niin tiheästi, etteivät ne ole myyrien suosiossa. 

Etualalla on omenapuu "Musta Rudolf" eli oikealta nimeltään 'Rudolph'. Myyrät söivät sen juuret vuosia sitten ja puun latvus kuoli. Onneksi joku juuri jäi jäljelle, sillä puu alkoi tuottaa oikean värisiä eli tummalehtisiä versoja tyveltään. Ne ovat kasvaneet äärimmäisen hitaasti monta vuotta, mistä päättelin, että juuristoa edelleen nakerretaan; miksei nakerrettaisi, eivät myyrät ole maailmasta hävinneet. 

Tämän vuoden keväällä hermostuin, kaivoin juuripaakun ylös ja vuorasin istutuskuopan metalliverkolla. Laitoin myös vähän parempaa multaa, vaikka tässä rinteessä onkin satumaisen hyvä, kuohkea maa – mutta nyt juuret saivat lannoitustakin. Tosin tässä on takuulla kilokaupalla vanhaa lantaa, kun vieressä on pikkuinen navettani.

Nyt Ruudolfin verso on jo yli metrinen!

Tänä kesänä istutin 'Linnanmäki' -koristeomenapuun. Sen istutuskuopan vuorasin heti kättelyssä katiskaverkolla. Siitä ei ole kuvaa nyt.

Sen sijaan olen kuvannut kirsikkasorvarinpensasta, jonka pikkuiset marjat ovat oikeita taideteoksia. Punaisista marjoista paljastuu oransseja siemeniä.

Kirsikkasorvarinpensaan syysväri on minusta kaunis, valoisan vaalea. Istutin pensaan tarkoituksella kuusen lähelle, jotta väriä voi tarkastella tummaa taustaa vasten. Viime viikonlopun myrsky vei lehdet, ehätin ottaa kuvan ennen sitä.

Muissa sorvarinpensaissa on kirkkaanpunaisia syysvärejä. Kaikilla taitaa olla yhtä koristeelliset marjat. Kaikkia minulla ei ole, mutta pallesorvarinpensas löytyy ja sen ruska on upea. Tämän puskan pelastin jäämästä isompien pensaiden jalkoihin ja siirsin näkyvämmälle paikalle. 

Jostain syystä pallesorvarinpensaani eivät ole oikein kasvaneet, tämäkin on pieni, olisiko taas niin, että juuret maistuvat myyrille ainakin jonkin verran. Tai sitten tunnelisto muuten vain haittaa juurten kasvua. Tai olosuhteet eivät muuten miellytä.

Siirtäminen oli hyvä tilaisuus istuttaa tämäkin katiskaverkolla vuorattuun kuoppaan.

Arnenmustikka 'Northblue' on hankittu ja istutettu syysvärin takia, mutta sekin on hyvin pieni ja kitulias. Tokihan sen istutuspaikkakin on tällaista epämääräistä heinikkoa – ja maahumalaa, jota kiroan, mutta josta ei pääse enää mitenkään eroon. Itse olen sen pienen pätkän tuonne mäkeen joskus viskannut enkä kuvitellut, että se juurtuisi, mutta niin teki.

Siirsin 'Northbluen' nyt alemmas lähelle kivirappusia ja samalla se sai asuinpaikakseen pohjastaan puhki ruostuneen ämpärin. Olen kokeillut joidenkin kasvien istuttamista niin, kun rikkinäisiä peltiämpäreitä kumminkin jatkuvasti maastosta löytyy. Metallin luulisi estävän myyrien pääsyn juuriston kimppuun. Toivottavasti mustikka pärjää ämpärissä, tai siis ämpärin reunat ympärillään, pohjaa kun ei ole. 

Jos mustikkasatoa ei taaskaan tullut, nousee myyräsatoa. Sekä supercat-pyydys että Musti ovat jatkuvasti työn touhussa. Tulee vesimyyriä ja peltomyyriä, joista osa on niin isoja jötkäleitä, että luulen niitä ensin vesimyyriksi, mutta hännän lyhyys ja vatsan vaaleus ne paljastavat peltomyyriksi. 

Tunneleita löytyy ihan kävelemällä, kun huomaa maan upottavan jalkojen alla. Tämän kiven vierestä aloin kiskoa heinätuppoa, joka irtosikin maasta aivan kevyesti, kun juurten alla oli iso tunneli. Tunneli jatkuu suunnilleen kuvan keskellä. Sen läpimitta on noin kymmenen senttimetriä; vesimyyrä on rotan kokoinen otus.

Kurkataan vielä köynnösmajan kukkaset. Kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' kukkii ja kukoistaa yhä vain – ihana kasvi! Vieressä on japaninsinisade 'Multijuga' vaihtamassa keltaiseen syysväriin. Kohta onkin aika peitellä se ja lajitoverinsa talveksi.

Verikonnantatar 'Pink Elephant' on ihana kuin unelma, ja olen niin iloinen siitä, että kaikki kolme edellissyksynä hankkimaani taimea talvehtivat. Nyt ne kukoistavat ja toivon, että näin on jatkossakin. Aiemmin en ole onnistunut saamaan verikonnantattaria talvehtimaan, vuorikonnantatar on kyllä pärjännyt vuosikaudet.

Hedelmätarhan alaosassa kivipengermän päällä Austin-ruusut Bathsheba ja The Poet's Wife pistävät parastaan. Edessä on Bathsheba, jonka toistaiseksi viimeisetkin nuput lienevät auenneet. Upea syyskukinta sillä onkin ollut. Sen väri on hailean aprikoosinen, kun taas The Poet's Wife on keltakukkainen. Jokunen sen nuppu näkyy kuvassa. 

Taustalla on imeläkirsikka 'Van' eli syöntikirsikka, jonka istutin verkolla vuorattuun istutuskuoppaan, joka myös ulottuu 20 cm:n korkeudelle – ja kesällä havaitsin, että taimen rungon tyveä oli nakerrettu. Heti kiepautin myyräsuojaverkkoa ympärille ja nyt taimi on kasvanut kiitettävästi sekä pitänyt lehtensä koko kesän, ehkä ehdin hätiin ajoissa. Sen taisi pelastaa taimen rungon vieressä oleva bambukeppi, sillä sen kohdalta myyrät eivät päässeet runkoon käsiksi – siis hampaiksi. Levitin myös haavasuojatöhnää syötyyn kohtaan.

Tässä The Poet's Wife (eli 'Auswhisper') lähempää. Oranssit nuput avautuvat kauniin keltaisiksi superkerrannaisiksi kukiksi Austinien tapaan. Kuvasta näkyy, että nuppuja on runsaasti. Tämä onkin päivän ruusu.

Ransu lähettää terveiset kaikille ystävilleen!

Arnenmustikka Vaccinium Angustifolium-Ryhmä

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Maahumala Glechoma hederacea

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Rusokirsikka Prunus sargentii

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Ruskavyöhyke

 Olen tässä viime viikon aikana ajatellut ruskaa. Onneksi tajusin ajatella asiaa myös viime syksynä.

Jo vuosia sitten hankin pihaani kirsikkasorvarinpensaan, sillä ihastuin ikihyviksi siihen yhdessä kuvassa yhdessä ruotsalaisessa kirjassa. Kuvassa puska oli syysasussaan vähän metsäisessä ympäristössä.

Niinpä istutin omanikin (löytyi Vakka-Taimesta) kuusen taakse, mutta sitten kuusi kaadettiin, mikä on oikeastaan vain hyvä kaikin puolin. Näkyy tämä kaunis pensas paremmin, ja varmaan kasvaakin vikkelämmin. Tämän eteläpuolelle tulee kyllä kasvamaan tammi, mutta ei ihan viereen, vaan sopivan matkan päähän. Tästä tulee nimittäin kookas, monimetrinen.

Kirsikkasorvarinpensaan ruska on tällainen vaaleanpunainen. Kirsikkana kakun päällä ovat punaiset marjat, jotka avautuvat paljastaen oranssit siemenet. Ihan huippupuska!

Totuus. Koska haluan puskastani monimetrisen, se elää ympärivuotisesti verkon sisällä, kunnes on riittävän suuri. 

Pallesorvarinpensaassa on punaisempi syysväri, todella upea. Näitä puskia ei kesällä juuri huomaa, mutta avot, kun tulee syksy. "Mikä ihme tuo loistava kasvi on?"

Näitä olen istuttanut muutaman ihan tontin ylärajalle, jotta ne kasvaisivat minun ja naapurin välisen riista-aidan peitoksi ja mielellään ihan hitusen korkeammaksikin, ja leveämmäksi, jotta peurat eivät enää harkitsisi hyppäämistä. Sekä minun että naapurin pihat on kokonaan aidattu peuroilta, silti ne pomppivat pihalla harva se yö.

Mutta takaisin rinnettä alas kirsikkasorvarinpensaan luo. Musti näyttää. Se kasvaa kaadetun kuusen tyven kohdalla, joka nyt ei kyllä kuvassa näy. Tähtäsin Mustiin.

Uusi leikattu nurmikäytävä ylärinteeseen ja hedelmätarhaan kulkee tuolta, missä ovat kottikärryt kumollaan. Toivottavasti ruohonleikkuu tulee vähentämään vesimyyrien mellastusta. Keväällä iloitsin siitä, että koristeomppu 'Musta Rudolf' heräsi henkiin (sen juuria syötiin toissa talvena ja se kitui koko edelliskesän lähes ilman lehtiä), mutta loppukesällä sen latva taas kuivui. Merkitsisi varmaan sitä, että juuret on jälleen syöty. Onneksi tyveltä kumminkin nousee uusia reippaita oksia, joissa on ihan oikeanlaiset tummat lehdet. Ehkä vielä jonakin päivänä näen, kun siitä kasvaa puu.

Ylempänä oleva 'Arttula' -kirsikka on huonommassa jamassa. Se kuivatti kaikki lehdet, sitten tyveltä alkoi kasvaa uutta oksaa, mutta sitten sekin kuivui. Saa nähdä, kuinka se ensi vuonna jakselee vai oliko sen taru siinä. 

Tässä yhtenä päivänä kaadoin tuolta ylärinteestä kuusimetrisen luumupuun ihan vain nojaamalla siihen. Kyllä tunsin itseni vahvaksi.

Niin joo niin, ruska-asiaan. Viime syksynä tajusin, että ruskaa pitää istuttaa. Ihastelin teidän blogeissa pensasmustikoiden punaa ja lamppu syttyi. Hankin oman puskani loppusyksyn alesta ja istutin lähelle kirsikkasorvarinpensasta. Lajike on 'Northcountry'.

Puska on vielä pieni, mutta näyttää jo vähän, mihin pystyy. Alkukesällä lisäsin näiden läheisyyteen revontuliatsalean (ihana oranssikukkainen 'Mandarin Lights'!). Melkoinen ruskatrio, jos kaikki viihtyvät ja kasvavat.

Ruskatrio kasvaa suunnilleen tässä, mistä olen ottanut kuvan. Vasemmalla näkyvä verkko taitaa suojata pensasmustikkaa. Paikka on näkyvä, vaikka jäljellä oleva iso kuusi peittää sen talolle päin. Täytyy lähteä puutarhakierrokselle nähdäkseen syysvärit, mutta kun tuo nurmikäytävä Mustin takana on pihatie, jota ramppaan monta kertaa päivässä, jää ruskatrio tuskin vaille huomiota.

Kovin paljon ei ruska muualla puutarhassa vielä näy, mutta on muuta kivan väristä. Edellisessä kuvassa Mustin selän takana näkyy saunan päädyn kosteikkopuutarhaa, jossa on mesiangervoja – taitaa olla kolmea erilaista, on preeria-, idän- ja ketomesiangervoa, vaaleanpunakukkaisia kaikki. Niiden lehtiin tulee kiva pronssinsävy, jota vasten on raitamarskiheinä oikein edukseen.

Tässäpä taas yksi lemppariheinistäni, niitä on aika paljon. Raitamarskiheinä on parhaimmillaan vastavalossa. En tajunnut sitä istuttaessani, mutta onnenkantamoisena se tuli laitettua paikkaan, jossa se todellakin näkyy valoa vasten sekä pihatieltä että saunasta käsin. Lehtien keltaiset reunat loistavat.

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Raitamarskiheinä Spartina pectinata 'Aureomarginata'

Revontuliatsalea Rhododendron Lights-Ryhmä

Tarhapensasmustikka Vaccinium Angustifolium-Ryhmä