Huomioita myyrien ruokavaliosta

 Muotopuutarhassani oli penkki, jossa ei ollut aiemmin ollut myyriä. Mutta viime talvena oli. Saattaa olla vieläkin, mutta en ole saanut napattua niitä loukkuun. Jalka tuntuu uppoavan yhä uusiin tunneleihin.

Monena keväänä tässä penkissä ovat kukkineet kymmenet tulppaanit, ellei sata. Tämä on kuiva penkki vaahteran alla. Vieressä on joskus ollut rakennus ja maa on tässä köyhää ja täynnä tiilen palasia. Mutta niin vain myyrät tämän viime syksynä löysivät ja tuho onkin melkoinen. Tänä keväänä penkissä kukkii neljä tulppaania.

Valkovuokkoihin ei ole koskettu. Pohdin jopa, olisivatko ne peräti onnistuneet suojelemaan keskellään kasvavaa tulppaania tulemasta syödyksi. Tämä jännä vihreäkukkainen valkovuokko on lajiketta 'Virescens'. Taustalla on jalopähkämö, sitäkään ei ole syöty.

Suurelta osin penkki näyttää tältä. Myllätty on. Myrkkyliljoihin ei ole koskettu, ihmetyksekseni myös marskinlilja nousee, vaikka sen mehevän juurakon luulisi maistuvan myyrille. Jopa paikassa nouseva perhanan hietalaukka elää yhä, sen myyrät olisivat voineet syödäkin. Se tuli joskus vääränä lajina, pussissa piti olla 'Hair' -lajiketta – mitä vielä, 90 % oli ihan tavallista hietalaukkaa, joka tekee tuhat siementaimea per kukkavarsi.

Marskinliljan takana karhunjuuri on nousussa, sitäkään eivät myyrät ole syöneet. Jokunen tupas tähkätädykettä on myös yhä elossa. 

Syötyihin kuuluvat monien tulppaanien ja muiden sipulikukkien lisäksi asterit. Valitettavasti. Ne ovat joko hävinneet tai lähes hävinneet. Pelastin 'Little Carlow' -asterin lähes syödyn juurakon kahdessa pienessä osassa erillisiin purkkeihin, sillä niistä kyllä nousi jotakin versoa, vaikka ne olivat lähes irti maasta mullan pinnalla. Tarha-alppikärhö on syöty enkä tiedä, nouseeko maasta mitään tilalle, vai ovatko juuret kokonaan hävinneet. Pensasmerikaali on kadonnut. Tänään ruusuja leikatessani huomasin, että Rhapsody in Blue heiluu kovasti, sen ympäriltä puuttuu paljon maata. Tyvestä nousee jotakin versoa; toivon, että sillä on sen verran juurta jäljellä, että se jaksaa vielä jatkaa eloaan.

Pionit kyllä nousevat, vaikka myllätyimmässä penkissä ne ovat kitukasvuisia. Viereisessä penkissä menee vähän paremmin, ja täällä on jopa muutama hyasinttikin jäljellä.

On kiinnostavaa, että Hiidenkiven puutarhan Minnan vuosia sitten tekemä havainto vaikuttaa pitävän paikkansa: pionit eivät maistu myyrille. Se on loistava uutinen. Niitä ei nimittäin ole syöty muuallakaan puutarhassani, vaikka myyriä on niissäkin paikoissa.

Jokunen tupas 'Little Beauty' -tulppaania on onneksi tallella, tämä kasvaa aivan mirrinmintun kupeessa, lähes sisällä. Olisiko siitäkin suojaa myyriä vastaan? 

Syreenitulppaanitkin ovat tallella, ne kasvavat lähes puksipuuaidassa kiinni. Puksipuut kärsivät aika lailla kevätahavasta, mutta vaikuttavat olevan elossa ja melko hyvässä kasvussa.

Ja tosiaan kurjenmiekoista osa on tallella, vaikka jokunen onkin hävinnyt. Tämä on pikkukurjenmiekka 'Banbury Ruffles'. Hyvin saman värinen kuin edellisen jutun 'Cherry Garden'. 

Ei kun ei tämä olekaan 'Banbury'! Sen partojen pitäisi olla vaaleat, lähes valkeat. 

No, sehän on aika mahdotonta keksiä, mitä lajiketta tämä olisi, kun jo pelkästään pikkukurjenmiekkalajikkeita on varmaan tuhat. Voihan tämä olla vaikka sama 'Cherry Garden' kuin jo toisaalla kukkii.

Muotopuutarha on silti ihan kaunis, omenapuu kukkii ja tässä etualalla olevassa penkissä on ollut vähiten myyrätuhoja, näin ollen siinä on enemmän tulppaaneja.

Hietalaukka Allium vineale

Jalopähkämö Betonica macrantha

Karhunjuuri Meum athamanticum

Marskinlilja Eremurus

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myrkkylilja Colchicum

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila -Ryhmä

Pioni Paeonia

Puksipuu Buxus

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Valkovuokko Anemone nemorosa

Sateen venyttämät versot

 Eilen satoi koko aamupäivän, välillä rankasti. Tyytyväisenä sitä katselin ja toivoin, että routa sulaa. Ei se vielä niin paljon ole sulanut, että saisin juoksevaa vettä sisälle, putki on yhä jäässä, mutta puutarhassa tapahtuu pientä kevään etenemistä. Lähdin sateen jälkeen kameran kanssa kierrokselle.

Tämä lumikelloristeymä saniaistarhassa on puutarhani aikaisin, ja ensimmäinen nuppu on saanut ympärilleen kavereita. Ensimmäinenkin vielä odottelee avautumisen kanssa, voi olla, että useita viikkoja. Mutta jonakin päivänä se avautuu!

Tein köynnösmajan kukkapenkistä vähän järkyttävän löydön. Marskinlilja oli jo lähtenyt kasvuun! Koskahan se on sen tehnyt. Voi olla, että tuo verso on nyt menetetty, toivottavasti juurakko on kumminkin elossa.

Koska routainen maa ei ime mitään, valuu kaikki vesi alarinteeseen. Onneksi tänä vuonna tienvarren isoon ojaan johtava putki ei ole jäätynyt umpeen. Sikäli talvi oli helppo, että lämpötila ei sahannut nollan molemmin puolin, sillä se on salaojien jäätymisen varma resepti.

Kuvassa ei veden liike näy, mutta tuossa ojan jään päällä lirisee ihana virta kohti mutapuutarhaa ja isoa ojaa. Kuten näkyy, en ole vielä leikannut kuivia perennanvarsia. Se saattaa olla ohjelmassa tänään.

Viime päivät olen leikellyt vaahteroita. Se on jokakeväinen operaatio. Kaksi vaahteraa kasvaa liian lähellä taloa ja ne on joskus vedetty rouheasti moottorisahalla poikki parista metristä. Täällä päin sellainen käsittely on vähän tapana. Hankkiutuisin mielellään eroon kummastakin puusta, mutta toisella on tärkeä virka pyykkinarun ja muratin telineenä, ja tämä kuvan yksilö puolestaan kannattelee riippumaton jalkopäätä kesäisin.

Joten leikkaan puista pari isointa oksaa per vuosi. Leikeltyinä näiden puiden kasvutavan kauneus ei päätä huimaa, mutta se on ainoa keino pystyä elämään niiden kanssa.

Samalla tuli leikattua 'Åkerö' -omenapuu. Hirveän vähän siinä olikin leikattavaa, sillä trimmaan sen kahdesti vuodessa ja loppukesällä se tuli saksittua tavallista huolellisemmin.

'Hippolyte' -ruusun ympärillä kasvavat 'Hippolyta' -lumikellot nousevat vaahteranlehtien seasta muotopuutarhassa, parin metrin päässä aiemman kuvan vaahterasta. Näillä on ihanan pulleat nuput, kerrottuja kun ovat. Tämäkin lajike on risteymä.

Vesi jäi sateen jälkeen lillumaan sinne sun tänne, kun ei jäiseen maahankaan päässyt. Onneksi mukulaleinikkejä ei haittaa oleskella lätäkössä, ihmeen sitkeitä ovat. Minulla on niitä jo useita lajikkeita pihani oman, runsaan mukulaleinikkikannan lisäksi. Tämä kirjavalehtinen on aarre ystäväni pihalta Orkney-saarilta. Sen kukat ovat täyteläisen kerrotut.

Lupiinit eivät vedessä seisomista kestä ja olenkin yrittänyt istuttaa niitä kumpareille. Tämä persikansävyinen 'Salmon Star' -kirjolupiini on ainakin elossa!

Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen. Ikkunoitakin voisi pestä, mutta tänään on liian hieno päivä tuhrattavaksi sellaiseen. Puutarha kutsuu!

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Lumikello Galanthus

Marskinlilja Eremurus

Mukulaleinikki Ficaria verna

Köynnösmaja rehottaa

 Huhtikuussa kaivoin köynnösmajan pintamaan pois tarkoituksena tehdä siihen kiveys.

Siistiltä näyttää!

Nyt ei siistiltä näytä yhtään mikään. Ylärinne on kertaalleen niitetty, mutta kaikki kasvaa himona. Onneksi on kuitenkin ihan nättejä kiinnekohtia, kuten edellisessäkin jutussa mainitut loistojasmikkeet. Niiden edessä näkyy köynnösmaja, tai majan tolpat ja kivimuuri.

Majaan istuttamani kasvit ovat suurimmaksi osaksi lähteneet hyvin kasvuun, mutta kitkeä pitäisi. Tässä kukkii kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' ja valkokukkainen verikurjenpolvi 'Album'.

Köynnösmajaan oli tarkoitus istuttaa pari ruusuakin, mutta ruusujen juurakot saapuivat syksyllä niin myöhään, että olin jo ehtinyt istuttaa köynnösmajan suhteellisen pieneen istutustilaan köynnökset ja perennat, kukkasipulitkin. Onneksi köynnösmajan takavasemmalla kukkii valamonruusu upeasti. Maitohorsma saa kukkia puutarhassani, sillä peurat syövät sen kaikkialta muualta paitsi aidatuilta alueilta. Puutarhani on maitohorsman suojelualuetta.

Marraskuun alussa saapuneista ruusunjuurakoista köynnösmajan taakse päätyi mandariiniruusu sekä majan etupuolelle tulevalle istutusalueelle David Austinin upea ruusu Scepter'd Isle eli 'Ausland'. Tätä pallomaisia kukkia tekevää ruusua en löytänyt Suomesta, vaikka monta vuotta etsin. Lopulta tein tilauksen Hollantiin.

Kauneuden lisäksi ruusussa on tärkeää sen nimi: se on Shakespearen näytelmästä Rikhard II ja termillä viitataan Englantiin maanpäällisenä paratiisisaarena.

Vielä alempana rinteessä on upottava tarhagallianruusu 'Violacea', ilmeisesti sama kuin 'La Belle Sultane'. Vuosisatoja vanhoilla kasveilla voi olla monia nimiä.

Ruusuista ei tällä tontilla ole puutetta. Ylärinteen kolmannen loistojasmikkeen kupeessa kukkii myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'. Vanha humalaköynnös kiipeilee pitkin aitaa, ehkä sille voisi pystyttää seipään.

Ghislainesta täytyy ottaa vielä lähikuvia: se on upean värinen. Vasta-avautuneet kukat ovat aprikoosisia haalentuen vähitellen lähes valkeiksi.

Takaisin köynnösmajaan. Sielläkin on aprikoosia – tai jotakin muuta veden kielelle tuovaa hedelmäväriä. Hankin viimein toisen marskinliljan: muotopuutarhassa on elellyt yksi jo kauan. Tämä uusi asukki on 'Cleopatra'.

Vertailun vuoksi muotopuutarhan vaaleampi 'Romance'. Kumpikin on tarkemmin ottaen tarhamarskinlilja.

Onpa aiheessa pysyminen vaikeaa. Taas eksyttiin köynnösmajasta toisaalle, mutta nyt ollaan siellä taas. Kaksi kärhöä voivat hyvin, tämä on 'Blekitny Aniol', siinä on runsaasti kukkanuppuja. Taustalla kukkii valamonruusu.

Myös 'Miss Bateman' on elossa, mutta siinä ei näy niin runsaasti nuppuja, kasvua kylläkin. 

Verikonnantatarten kanssa on ollut huonoa tuuria talvenkeston kanssa. Nyt köynnösmajaan syksyllä istuttamistani kolmesta taimesta kaksi on elossa. Jos kitkisin alueen kunnolla, saattaisin ehkä löytää kolmannenkin. Lajike on 'Pink Elephant'. Pidän oikein kovasti konnantatarten suipoista kukinnoista, joten olen hyvin iloinen.

Japaninsinisade 'Multijuga' talvehti kelvollisesti latvaan saakka, mikä ei ole yllättävää, kun talvi oli leuto ja olin käärinyt köynnöksen pitkään villatakkiin. En tiedä, kukkiiko tämä koskaan, mutta onpa silti hienoa katsella näin rehevää sinisadetta avomaalla.

Ehkäpä saan köynnösmajan kiveyksen tehtyä tässä joku päivä. Tarvikkeita on, aikaa vain ei ole kovin paljoa ollut. Lisäksi aloin tehdä navetan päätyyn kiveystä ensin, mutta sekin on kesken.

Joka tapauksessa jasmikkeiden tuoksu on nyt aivan huumaava. Tämä on kellanvihreälehtinen pihajasmike 'Aureus', joka levittää tuoksuaan ylärinteen alaosassa.

Humala Humulus lupulus

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kärhö Clematis

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Maitohorsma Chamaenerion angustifolium

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Tarhamarskinlilja Eremurus × isabellinus

Valamonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä 'Splendens'

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Yritystä väriharmoniaan

 Alkuvuosina tuli muotopuutarhaan istutettua kaikenlaista. Jossain vaiheessa tajusin, että violetti ja valkoinen sopivat sekä yhteen että muotopuutarhaan harvinaisen hyvin, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä.

Silti olen istuttanut viime vuosinakin muita kuin violetteja ja valkoisia. Pastellivärit ylipäätään sopivat erinomaisesti tänne. Lapinneilikka 'Halti' on yksi ihanimmista ja onneksi viihtyy.

'Comte de Chambord' -portlandruusu on kauniin värinen, heleä.

Se kasvaa muotopuutarhan kuivimman penkin kuivimmassa nurkassa. Ystävän antamista siemenistä kasvaa valkokukkaista myskimalvaa, tänä vuonna on mukana ensimmäistä kertaa hailean vaaleanpunainenkin. Sitä kasvaa täällä pitkin kylää, myös omassa villissä ylärinteessä.

Olen yrittänyt istuttaa ohotanmarunaa ja muitakin kauniita hopeaisia marunoita monia kertoja, aina ne ovat hävinneet vikkelästi. Viime vuonna huomasin koiruohoa ihan muotopuutarhan vieressä. Sitä kasvaa siellä täällä tienposkessa ja pihoilla. Vanha kulttuurikasvi on mukava jäänne menneistä ajoista, kaunis ja sopii kukkapenkkiinkin tuomaan viileää hopeansävyä. Siellä se nyt kasvaa muotopuutarhan paraatipaikalla.

Kuivassa penkissä alkaa tähkälaventelien aika. Yksi on hankittu taimi 'Munstead', matala lajike, muut sen tekemiä siementaimia. Kestää kuivuutta ja mitä vain.

Lisää kuivuudenkestäjiä: mirrinminttu lopettelee, alppipiikkiputki aloittelee.

Koreapiikkiputki kukkii karhunjuuren vierellä. Koreaa tuossa ovat lehdet, joissa on voimakas vaalea suonitus.

Ikävä kyllä kaikki pari vuotta sitten istutetut komeapiikkiputket ovat hävinneet, onneksi korea on jäljellä ja voi hyvin.

Kuivimman penkin köynnöskaaren juurelle vuosia sitten istutettu köynnösruusu 'Veilchenblau' eli Blue Rambler kukkii viimein. Se on juuri oikean värinen ja siksi sen hankinkin!

Ruotsissa näille pienikukkaisille rambler-ruusuille on luotu oma ryhmä, Multiflora-Ryhmä, sillä niiden perimässä on japaninköynnösruusua eli Rosa multifloraa. Sen näkee noista jännän muotoisista lehdistä.

Saman köynnöskaaren toisella puolella kasvaa loistolöynnösruusu Flammentanz. joka on aivan väärän värinen tänne, mutta se tuli istutettua silloin, kun vasta perustin muotopuutarhaa. Elefantin kokoista ruusua ei totisesti tee mieli kaivaa muualle, ja toisaalta se ilostuttaa ohikulkijoita joka kesä suuresti. Ja tuo muotopuutarhaan myös suojaisuuden tuntua ikään kuin seinämänä tien ja puutarhan välissä.

Toisessa kaaressa kasvaa 'Alchymist', taivaallisen ihana köynnösruusu, joka vain oli pakko saada. Jälkiviisaana olisin voinut istuttaa tähän jonkun muun värisen, joita nyt kasvaa muissa kohdissa puutarhaa. 

Tämä on jostain syystä matalampi, vaikka on vanhempi kuin ruusupergolan 'Alchymist'. Ostin sen toisen, koska luulin tämän kuolleen yhden talven jälkeen. Vaan eipä kuollut ja nyt kukkii monella ihanan värisellä kukalla!

Sitä paitsi on täällä muutakin persikkaista. Köynnösruusun takana voi nähdä saman sävyistä marskinliljaa.

Kiinanpioni 'Wladyslawa' vain kukkii ja kukkii, ei meinaa lopettaa ollenkaan kai!

Tarhamarskinlilja 'Romance' pari viikkoa sitten, kun se oli parhaassa kukassa. Siinä pörrää takuuvarmasti kimalaisia.

'Alchymistin' kanssa samassa kaaressa kasvava rinneakebia olisi tehnyt ensimmäisen kukkaterttunsa, kymmenen vuotta istuttamisen jälkeen, mutta nuput näivettyivät kuivuuteen. Tuon yhden väänsin auki välivalloin, kun hermostuin, mutta sen sisällä oli kuihtuneet terälehdet.

Toivottavasti ensi vuonna parempi onni!

Saman köynnöskaaren toisella puolella kasvaa kärhö 'Comtesse de Bouchaud'. Ihana, heleä väri tässäkin, kuten aiemmin esitellyssä portlandruusussa. Keittiön ikkunasta yläviistosta katsoen kärhö ja ruusu ovatkin vieretysten.

Yritän silti tuuppia muotopuutarhan värimaailmaa violetin ja valkean suuntaan. Istutin viime vuonna Rhapsody in Blue -ruusun (eli 'Frantasia'), jonka sävy on nyt hieman pettymys. Kaipa se tuosta kehittyy sinisempään suuntaan, mutta nämä kukat eivät ainakaan vanhentuneet yhtä violeteiksi kuin olen tässä ruusussa nähnyt muualla.

Ihan kaunis se on silti, ja jatkuvakukintainen, niinpä odotellaan rauhassa loppukauden kukkia. Kärsäkäs katkoi tästä useita nuppuja alkukesällä, niinpä juuri nyt ei uusia kukkia ole tulossa.

Kesäkuussa Rhapsody in Blue oli silti pienten täydellisen sävyisten violettien kukkien peitossa. Mitä ihmettä?

Tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' se siinä järjesti täydellisen esityksen nousten ruusun ympäriltä ja lomasta kukkimaan. Vasemmalla kukkii vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'. Tämä oli siis kesäkuussa.

Kasvien kukkavärien periytymisestä on tänä kesänä tullut kirjoitettua mm. rohtosormustinkukkien ja siperiankurjenmiekkojen kohdalla. Myös laventelinväristen tummakurjenpolvien siementaimista tulee useimmin viininpunaisia, sitä tavallista 'Samobor' -lajikkeen väristä, jota kasvaakin puutarhassani siellä täällä. 

Tänä kesänä muotopuutarhasta nousi valkokukkainen! Kuinka täydellistä, ja täydellinen yllätys. Ei minulla nimittäin valkokukkaista tummakurjenpolvea täällä missään kasva, eikä kai naapureillakaan.

Violetin suuntaan säätämistä edustaa myös idäntädykkö. Se on vasta pari vuotta vanha, joten toistaiseksi aika matala ja pieni, mutta toivon siitä komeaa pehkoa. Täydellisen violetin värinen se on. Kesäkuun alussa kuvattu nuppuisena, jolloin kukkivat 'Early Emperor' -laukat. Laukoissa onkin paljon hyvän värisiä lajeja ja lajikkeita.

Ripaus keltaista on aina paikallaan violetin lähellä, sillä vastavärinä se piristää. Vanha helluntaikurjenmiekka "Kulosaari" kukki myös kesäkuussa. Keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum' peittää keltakukkaisen ruusun tyveä. 

Ruusu on tietenkin ihanaakin ihanampi Austin-ruusu The Pilgrim. On niin viileää, että sen nuput ovat pysyneet kiinni kauan, nyt ensimmäiset kukat aivan puskan alaosassa ovat auki. 

Hankala kuvata alaoksien keskellä, eikä kuva ole hyvä, mutta pakko oli silti yrittää – ja laittaa huono kuva tähän, kun kukka on niin täydellinen upottava unelma. Onneksi seuraavaksi alkaa kukkia avautua latvassa ja niitä tulee paljon!

Muotopuutarhan viimeisessä köynnöskaaressa kasvavat iso ruotsinköynnöskuusama ja tarha-alppikärhö 'Propertius', joka on ryhtynyt hivuttautumaan penkin selkänojaa pitkin vastapuolelle.

Timjamipolulla kukkivat ensin vaaleanvioletit ja valkoiset ajuruohot, sitten tummempi tavallinen kangasajuruoho ja nyt vaaleanpunainen. Nuo erikoisemman väriset jäävät kohta voimakkaammin leviävän kangasajuruohon jalkoihin, niinpä aloin tällä viikolla repiä sitä juurineen ja istuttaa vanhan talon päädyn seinänvierustalle, sillä siihen tarvitsen tiheää mattomaista kasvia.

Löysin kuin löysinkin 'Rosemoor' -tarhakurjenpolven, kun aloin sitä yhden blogikommentin jälkeen kaivata. Tämä on niin ihana, ja siksi tärkeä, että olen käynyt Rosemoorin puutarhassa Englannissa, vaikka tämä taimi on Suomesta hankittu. Tämä tuo sen ihanan päivän mieleen. Kukan värikin on lumoava tummine suonineen.

Tavallista kyläkurjenpolvea on alkanut nousta sieltä täältä, mistä en ole ollenkaan pahoillani. Ihana yhdessä mustalaukkojen kanssa, taustalla taas 'Wladyslawa'.

Ranskanruusu 'Hippolyte' ei ole kukkinut vuosikausiin, tällä on erittäin kuiva paikka ja vaahterakin on vähän liian lähellä. Viimeisinä kahtena talvena olen poistanut puusta isoja oksia ja nyt ruusu viimein kukkii! Kukkia tuli kolme. Niissä on erittäin ihana muhkeus ja tuo keskustan valkea pilkahdus.

Puksipuuaidatkin tuli leikattua jo kesäkuussa, näyttää paljon siistimmältä. Vasemmalla on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' aloittanut kukinnan.

Aurinkoista sunnuntaita, tämä painuu nyt kastelemaan!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Idäntädykkö Veronicastrum sibiricum

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Karhunjuuri Meum athamanticum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koiruoho Artemisia absinthium

Komeapiikkiputki Eryngium × zabelii

Koreapiikkiputki Eryngium bourgatii

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Lapinneilikka Dianthus × courtoisii

Laukka Allium

Loistoköynnösruusu Rosa Loistoköynnösruusu-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustalaukka Allium nigrum

Myskimalva Malva moschata

Mäkimeirami Origanum vulgare

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Ohotanmaruna Artemisia schmidtiana

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rinneakebia Akebia quinata

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tarhamarskinlilja Eremurus × isabellinus

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Vuorikaunokki Centaurea montana