Syreenikierros

 Nyt kukinta on parhaimmillaan!

Heti kuistin raput laskeuduttua on vastassa jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'. Se ei ole vielä täydessä kukassa eikä siinä ole ihan niin paljon kukkaterttujakaan kuin monena aiempana vuonna. Mutta on se silti kaunis. 

Tämä on lempinäkymiä tähän aikaan, pikkuisen navettani takana kukkii pihlaja ja sen takana naapurin isot vanhat pihasyreenit, vähän liilaa saattaa kuvasta nähdä pilkottavan pihlajan takana kaukana.

Moskovalaisen kaunein hetki taitaakin olla tämä, jolloin osa kukista on vielä nupulla, nuput kun ovat niin soman vaaleanpunaiset.

Tajusin, että en ollut ottanut ollenkaan kuvia vanhoista pihasyreeneistäni, niinpä kävin äsken. Tämä vanhan talon kulmalla kasvava puska tuottaa ihanaa tuoksua huussin tienoolle. Taustalla voi nähdä, että saarniinkin ovat puhjenneet lehdet viimein.

Tänään on kunnon sadepäivä, joka tuli jo suureen tarpeeseen. Tähän mennessä päivän sadesaldo on 20 mm, mutta voi olla, että lisääkin tulee. Tai sitten ei; katsoin sadetutkakuvaa ja näyttää siltä, että rintama alkaa olla ohi.

Valkokukkainen pihasyreeni on myös vanhaa kantaa tältä saarelta. Sen kukat ovat pienet, mutta kukinnot suuret. 

Taustalla näkyy lisää valkoista...

Tarhahelmipensas 'The Bride' kukkii enemmän kuin konsanaan! 

Olen niin iloinen siitä, että tämä toinen istuttamani on viimein runsastunut. Ensimmäinen kitui ja kuoli, tälle jo laitoin vähän parempaa multaa. Toivon, että se tässä jo yli kymmenen vuotta kasvettuaan olisi kasvattanut juurensa niin syvälle, että se selviää kuivuuksistakin. Luin nimittäin, että puska sietää kuivuutta ja istutin sen überkuivaan paikkaan tienpengermälle. No, se ensimmäinen yritys ei ollutkaan niin kuivuudenkestävä...

Ainakin nyt näyttää lupaavalta. Paikan haasteellisuutta kuvastaa hyvin se, että 15 vuotta sitten istutettu pihasyreeni ja tämä helmipensas eivät kumpikaan ole vieläkään kasvanut paljoa yli metriseksi.

Marssitaanpa sitten Ransun kanssa kasvimaan läpi.

Täällä kukkii pioniristeymä, "Obowano" -nimellä epävirallisesti kutsuttu. Ensimmäiset kukat ovat vasta auki, nuppuja on aika paljon.

Jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' kukkii todella komeasti! Tälläkin on hyvin karu kasvupaikka. Jonakin vuonna se ei ole kukkinut ollenkaan, ehkäpä tajusin sitten lannoittaa sitä. Tulipesän tuhkalla lannoittaminen kuulemma saa syreenit hyvin kukkimaan, ehkä tein niin. Joka tapauksessa kukkia on nyt enemmän kuin aiemmin. Tuo väri on jotain niin taivaallista. Purppuraa, aah.

Ransu kertoo, että monet kissat rakastavat syreeniä ja saattavat jopa nakertaa sen runkoa, mutta vähintäänkin täytyy kynnet iskeä runkoon. Paitsi ettei meillä ole kukaan pojista ollut niin innostunut syreeneistä. Makuja on monia. Terveisiä Maxille ja Pepsille Tassulinnaan!

Koukataan ylärinteen hedelmätarhan kautta, täällä on viime vuonna istutettu 'Linnanmäki', purppuraomenapuu siis. Olen tähän äärimmäisen tyytyväinen: mikä kukkaloisto jo ensimmäisenä vuonna istuttamisesta! 

Taimella on sellaiset panssarisuojaukset, ettei niistä pääse toivottavasti mikään läpi. Juuristo on metalliverkolla vuoratussa kuopassa, vekko ulottuu varteenkin, jonka ympärillä on lisäksi tiheä myyräverkko. Sitten on vielä peura- & jänissuojaverkko, jonka toisaalta voisi ottaa kesäksi poiskin, en vain vielä ole mukamas ehtinyt. Saisi tuosta kauniimpia kuviakin ilman verkkoa.

Kun nyt omenoissa ollaan, käydään katsomassa 'Marleena' -marjaomenapensas, ei kun nykyisin helmiomenapensas. Sitä on vaikea saada mahtumaan kuvaan, niin muhkea se on.

Otin illalla uuden kuvan laajakulmalinssillä. Puska on kasvatettu yksirunkoisena ja sen latvus on melkoinen. Ihme, ettei puu kellahda tuulessa.

Helmiomenapensaat ovat aivan uskomattomia kukkijoita. Joka oksa on paksussa kukkakuorrutuksessa. 

Huussinäkymä on ihana, kun taustalla näkyy 'Marleena' ja sen takana vielä vanhaa pihasyreenipuskaa. Lehmiä en valitettavasti saanut tähän kuvaan, mutta ne viimeistelevät idyllisen näkymän tuolla kaukana niityllä.

Halusin ottaa vielä kuvan, jossa syreenit näkyvät paremmin, vaikka tässä on lautakasaa edessä.

Muotopuutarhan lähellä kasvaa – hitaasti mutta varmasti, laihansurkeassa maassa tämäkin – vanha jalosyreeni 'Talvipuutarha' eli Helsingin Talvipuutarhan nurkalla kasvavan vanhan syreenin jälkeläinen. Alkuperäistä lajikenimeä ei kai ole saatu selvitettyä.

'Talvipuutarhan' vaaleanpunaiset kukat ovat suuret, terälehdet leveät ja pyöreät, ja raskaat kukinnot nuokkuvat kauniisti. Ihastuin pensaaseen joskus vuosikausia sitten, kauan ennen kuin näitä vanhoja syreenejä alettiin kartoittaa ja tutkia. Talvipuutarhan kulmalla kasvava puska on valtava ja ah, aivan täynnä näitä nuokkuvia kukkaterttuja.

Omasta puskastani kasvaa vielä ihana, tuoksuva tuulensuoja ja varjostus riippumatossa loikovan iloksi.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Pihasyreeni Syringa vulgaris

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Tarhahelmipensas Exochorda × macrantha

Valkoisia kukkia avautuu

Tänään se tapahtui! 'Elizabeth Cahn' avasi viimein ainoan nuppunsa. Olin suojannut kasvin verkolla varmuuden vuoksi, sillä tätä kukkaa on odotettu vuosia. Onnistuin sitten verkkoa pois ottaessani raastamaan sen reunan piikillä yhden terälehdistä pois. Onneksi vain yhden!

White Flowers
Today a paeony that I have waited for several years finally opened its first and only bud. And the old white rose that we call "Midsummer rose" opened its first flowers too. It's been long enough after winter that I no longer have an allergy towards white.

Kukka on elegantisti löyhä ja yksinkertainen. Siinä on häivähdys kellanvihertävää. Tämä on silkki- ja kiinanpionin risteymä, silkkipionista tulee aikainen kukinta-aika ja varmaan muitakin viehkoja geenejä. Kukka on pieni, johtuen ehkä kuivuudesta ja vaahteran varjosta.

Silkkipioni kukki juuri upeasti Rohanissa. Siitä on tullut kookas puska, aivan ihana. Tälläkin oli verkko suojana kukintaan saakka, sillä kun tämä oli tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa, joku ilkiö oli purrut kukkavarren poikki ja sylkäissyt sen pensaan juurelle. En halua ottaa riskejä.

Silkkipioni on kauneimpia pioneja mitä tiedän.

Rohanissa on tulossa muutakin jännittävää kukkaan. 'Mount Everest' -sorjalaukka avaa kukkiaan, sen takana on hieno punainen 'Claude Shride' -marhanlilja peräti kolmella kukkavanalla. Tiiviisti verkon sisällä turvassa.

Rohanissa on muutakin kaunista: Vironperän Ireneltä saadut arovuokot ovat viimein asettuneet puutarhaani! Ja Sametti Hortensian antamista sipuleista kukkivat kesälumipisarat. Blogiystävät ♥

Narsissivuokkokin on kukassa. Tämä kasvaa hobittipenkissä seuranaan metsätyräkki 'Chameleon'.

Kielot ovat alkaneet kukkia metsäpuutarhapenkissä. Nämä ovat 'Albostriata' -raitalehtisiä, osasta tulee aina vihreälehtisiä, ne pitäisi ottaa pois, jotta raitaisuus pysyisi.
Taustalla kukkii keltapeippi 'Herman's Pride'.

Viereisessä sammalkeinussa avaa kukkiaan tarha-alppikärhö 'Albina Plena', eli kerrottu valkoinen suomeksi. Tämä on todella kaunis ja toivon, että se tänä vuonna alkaa jo harkita keinun katokseen kasvamista.

Tertturotkokielo kukkii vaatimattomasti mutta nätisti. Pidän erityisesti tämän kasvutavasta, hankalassa kuivassa paikassa vaahteran alla tämä tekee tuuhean mättään ja versoo jo varhain keväällä.

Ihana helmipensas 'The Bride'. Vaikka ei kasvakaan, niin pysyy sentään vuodesta toiseen hengissä ja kukkii nyt toista kertaa. Odotan tästä kolmimetristä näkö- ja peurasuojaa tontin laidalle, tällä vauhdilla se toteutunee 2040-luvulla.

Kanukat kukkivat. Etummainen lienee keltaoksakanukkaa, sen alut sain blogiystävä Talikko ja Taikasauva -blogin Intopiiltä, jota varmasti kaipaamme kovasti, moni muukin kuin minä! Hän lupaa jatkaa blogia, kun joskus elämältä ehtii. Ruuhkavuodet...
Takana on keltalehtinen pensaskanukka 'Aurea' eli keltakirjokanukka. Kanukat eivät aiemmin ole saaneet kukkia näin. Viime loppukesällä tälle tontin laidalle viritetty korkea verkkoaita on ruma mutta tehokas. Aiemmin tuosta tuli peurojen polku puutarhaan ja kanukoiden oksankärjet oli aina syöty.

Yksi valkoinen kukka on avautunut sepposen selälleen oranssissa penkissä! Ei se sinne kuulu... täytyy siirtää, esimerkiksi katajan alle, missä tätä kasvaa muutenkin. Tämä matala tähdikki on varmaan turkintähdikki. Tämä on siitä hassu, että sitä putkahtelee milloin mistäkin. Luulen, että kun siirrän kasvia, tulee tätä helposti mukana. Ihana kukkanen, joka avaa kukkansa vain auringossa.
Näistä laukoista en tähän hätään löydä mitään mainintaa puutarhapäiväkirjasta.

Juhannusruusu avaa ensimmäisiä kukkiaan.
Sadetta odotellaan. Sitä oli luvassa klo 23, jolloin harmaat pilvet purjehtivat yli, mutta mitään ei niistä tippunut.


Arovuokko – Anemone sylvestris
Helmipensas – Exochorda
Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'
Keltaoksakanukka – Cornus alba ssp. stolonifera 'Flaviramea'
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesälumipisara  Leucojum aestivum
Kielo – Convallaria majalis
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Narsissivuokko – Anemone narcissiflora
Pensaskanukka – Cornus alba
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Sorjalaukka – Allium stipitatum
Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä
Tertturotkokielo – Smilacina racemosa
Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum

Saunan päätyseinän asukkaat

Lisää!

Niin siinä kävi, että minulla on suuri ilo tarkkailla kottaraisten pesimäpuuhia tänäkin vuonna.

Starlings!
I am very lucky to witness starlings nesting in my garden. Thanks to traditional smallholdings they thrive in the archipelago.

Kiitos kottaraisista kuuluu lehmille. Kottaraiset elävät symbioosissa pientilojen kanssa.

Toinen tärkeä uutinen on se, että helmipensas 'The Bride' kukkii ehkä ensimmäistä kertaa ikinä. Olen istuttanut tämän jo viisi vuotta sitten. Taimi ei ole kasvanut kai senttiäkään. Odotin tästä sellaista pari–kolmimetristä näkö- ja peurasuojaa, mutta tämä on aina vain alle polvenkorkuinen piiska. Kukat eivät ole siinä korkeammassa versossa, vaan lähes maan tasalla. Ehkä tämä vielä jonakin päivänä innostuu kasvamaan...

Sekin on huipputärkeää, että jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on tehnyt nuput! Tämän isommat oksat kuolivat yhtenä vuonna, ehkä vesimyyrä oli syönyt niin paljon juuria, että maanpäälliset osat eivät pystyneet jatkamaan elämäänsä. Tyveltä kasvoi kuitenkin uutta versoa ja olen kasvatellut niitä verkon suojissa monta vuotta, sillä syreeni on peurojen suurherkkua (ja sen juuret vesimyyrien). Vesoilla ei ole mitään toivoa kasvaa parimetrisiksi muuten, kukinnasta puhumattakaan, sillä kukka-aiheet kehittyvät oksien kärkiin jo edelliskesänä.

Kaksi vuotta putkeen verkon sisällä on viettänyt myös 'Andeken an Ludwig Späth'. Olen vain varovasti raottanut verkkoa puskan alusen kitkemisen takia ja sitten häkki on heilahtanut takaisin kiinni. Se ei ole ikinä vielä kukkinut, peurojen napsimisen takia, vaikka istutin sen jo vuonna 2009. Nyt siinä on runsaasti kukkanuppuja!


Helmipensas – Exochorda
Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä