Nyrkin kokoiset

 Kasvua ja pullistelua löytyy.

Rusotuomipihlajat ovat hyvin kauniita jo tässä vaiheessa ennen kukintaa.

Kasvutapa on siro ja nuppujen kaunis vaalea väri erottuu kauas. Olen leikannut tuomipihlajieni alimpia oksia ja versoja, jotta ne ovat vähän puumaisia hahmoja istutusalueiden keskellä. Kuvassa on kaksi rusotuomipihlajaa; yksi on tasan toisen takana, latvus näkyy tässä kuistilta ottamassani kuvassa ensimmäisen yläpuolella.

Pidän valtavasti tästä väriyhdistelmästä, kun ruskopenkin ja taustan istutusten raikas viherrys sekä oranssit ja keltaiset sävyt sointuvat rusotuomipihlajien keväiseen rusotukseen. Tässä vaiheessa se on vielä vanhaa roosaa, mutta lehtien puhjetessa muuttuu melko ruskeaksi. Valkoiset kukatkin ovat toki kauniit.

Kaikenlaista nuppuilua on. Tähtimagnoliaan on tulossa muutama kukka. Musti esittelee.

Puuteripaju 'Mount Aso' piristi helmikuuta vaaleanpunaisilla kissoillaan, maaliskuun alkuakin. Nyt se tarjoaa mettä ja siitepölyä. Punaiset heteet ovat hienot.

Punahevoskastanjan silmut ovat puhjetessaan jättimäiset! No, senhän tietävät kaikki, jotka tuntevat hevoskastanjan. Nuo eivät nyt ole ihan minun nyrkkini kokoiset, mutta aika ison vauvan nyrkin kuitenkin.

Odotan jännityksellä, kukkiiko se tänä vuonna. Lajike on 'Briotii', jolla on kauniin vadelmanpunaiset kukat. Tämä ei ole nyt vähään aikaan kukkinut, mutta puu kukki jo hyvin pienenä. Kaiken kaikkiaan hevoskastanjan vantteruus on aivan valloittavaa.

Hevoskastanjan lähistöllä kasvaa punakoristeraparperi; sekin aika vaikuttava ilmestys juuri nyt.

Tässäkin on magnolia: hankin viime vuonna loistomagnolian, kun niin halvalla sai. Huomasin, että Kodin Kukilla on tänä vuonna sama tarjous: loistomagnolia alle kympillä! 

Talvenarka magnolia on istutettu alueelle, jossa on hirmu hyvä, tuore maa – ja tuhottomasti vesimyyriä. Niinpä magnolia meni jyrsijäverkon sisään, joka ulottuu 30 cm maan alle. Toivottavasti se riittää. Ainakaan ensimmäisen vuoden aikana ei myyränkoloa verkon sisällä ole näkynyt. Ulkopuolella kyllä: tuosta häviää maata jatkuvasti ja jalka uppoaa ihan nilkkaa myöten onkaloihin. Kasasin siihen nyt runsaat määrät kylämme klapiyrittäjän "roskaa" niin kuin hän sitä kutsuu; minä kutsun aarteeksi!

Magnolialla oli talvisuojaus ja edelleen suojaan sitä: nyt auringolta vanhan villapaidan avulla. Se on oikein reipas taimi lyhyttä latvaansa myöten.

Täytyy muuten sanoa, että ilahdun aina valtavasti, kun jokin puutarhayritys myy pieniä puun ja pensaan taimia. Hinnan lisäksi hyvää on se, että ne on helppo istuttaa, suojata ja saada juurtumaan hyvin. Pikku taimi ei heilu tuulessa eikä kuole kuivuuteen ollenkaan niin helposti kuin iso.

Magnolian lähellä asuu heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense), jossa on edelleen kauniita kukintoja, vaikka osa kukista on varissut. Ihaillaan sitä nyt vielä, sillä se on jokaisen ihastuksen huokauksen todellakin ansainnut!

Seuraava huokausten kohde on aloittanut kukinnan. Ruusuherukassa ovat jo sadat ensimmäiset kukat auki, pörriäisiä vain ei vielä näkynyt, kun aamu oli vähän kostea. Jokaisessa punaisessa kukkatertussa on parikymmentä kukkaa, joten tuossa on loistoapajat.

Nyt palattiin täysi ympyrä sinne, mistä aloitettiin. Vasemmalla on ruusuherukka kiviaidan edessä, oikealla rusotuomipihlaja. 

Toiveikasta tiistaita!

Loistomagnolia Magnolia × soulangeana

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Punakoristeraparperi Rheum palmatum var. tanguticum

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Värit paranee

 Kun lokakuu etenee

Ensin rusotuomipihlajassa oli yksi punainen oksa...

... nyt on koko puska punainen! Mikä parasta, lehdet eivät vielä irronneet eilisessä ryöpytyksessä, vaikka yleensä ne tuntuvat irtoavan varsin pian punastumisensa perään.

Oikealla on monivuotinen auringonkukkaristeymä 'Lemon Queen', mahtava syksyn ilopilleri ja selvästi pitkäaikainen kukkija!

Samalla puutarhan reunalla on pilvihelmipihlaja, jonka syysväri on yleensä tällainen aika tumma, ruskeanpunainen, mutta se on kiva vastapari valkeille marjoille.

Pihan länsireunaa hallitsee Yggdrasil, komea saarni. Se on vielä kellanvihreä ja edelleen lehdessä. Sen alla näkyy pieni tummanpunainen piste.

Se on japaninvaahtera 'Osakazuki'. Kesällä vihreä, mutta kun syksy saa, se tulee ensin hieman punertavaksi, mutta väri paranee päivä päivältä. Alaosassa voi jo nähdä yhden kirkkaanpunaisen lehden.

Nyt se on tämän värinen, mutta punastuminen ei lopu vielä tähänkään! 'Osakazuki' onkin ruskastaan kuuluisimpia japaninvaahteroita. 

Alempana länsilaidalla on kultaherukka, ihana ruskapensas! Edellisten kuvien japaninvaahtera loistaa punaisena kuvan yläosassa, se kun on ylempänä rinteessä.

Verikurjenpolvi on parhaita ruskaperennoja pihallani. Tällä hetkellä se on puoliksi punaisena, puoliksi vihreänä, samoin kuin edellisen kuvan kultaherukka. Tämä verikurjenpolvi on saaren omaa kantaa.

Puskista ehkä eniten ilostuttaa safiirihortensia 'Bluebird', joka ei kerrankin näytä puolikuolleelta. Kesällä ilmeisesti satoi juuri sen verran, että se pysyi paremmin hengissä. Ei kylläkään kukkinut, mutta hengissä pysyminen on paljon tärkeämpää.

Tummanvihreä vaaleajouluruusu ja kellanvihreä kultatesma ovat hyvät väriparit punaiselle puskalle. Lukemattomat kortteet ja rikkaruohot kyllä myös, heh. 

Näkymä Rohaniin on aika eri värinen eri vuodenaikoina. Nyt Rohanin alkupään pieni pyökki 'Rohan Weeping' on taas vaaleamman ruskea, kun kesän ajan se on lähes mustalehtinen. Hyvin tummat lehdet on puolestaan kauempana penkissä kasvavalla 'Royal Burgundy' -japaninkirsikalla. Sen ruska on kirkkaanpunainen, mutta vielä ei ole sen aika.

Taustalla on oma koivuni ja naapurin vaahteroita. Vasemmassa kukkapenkissä eli ruusu-heinätarhassa kukkivat vielä valkokukkaiset kurkkuyrtit.

Jostain syystä kirsikan muutama lehti oli punastunut ja ne löytyvät kirsikan juurelta. On aika jännän näköistä, kun hyvin tummat lehdet alkavat ruskan myötä vaaleta ja kirkastua. Kirsikan alla kasvaa aarre, rotkolemmikki 'Mister Morse'. Sillä on valkoiset kukat, mutta tänä kesänä se ei kukkinut. Se ei ole tärkeää, kun kasvi on viimeinkin alkanut kasvaa ja viihtyä!

Vilkaistaan seuraavaksi ylärinteen hedelmätarhaan, jonne olen viime aikoina rakentanut pienen köynnöspergolan ja kivimuurin. Rusokirsikka on mukavan värinen.

Kivimuuria tehdessäni huomasin tuomen hienon punaisen syysvärin, nyt sen lehdet ovat jo varisseet.

Hedelmätarhan yläreunalla kasvaa muutama pallesorvarinpensas, joista tämä yksi oli jäämässä isompien puskien puristuksiin. Siirsin sen näkyvämmälle paikalle, jossa se toivottavasti myös kasvaa paremmin. Monilla sorvarinpensailla on upea syysväri, niin tälläkin.

Hedelmätarhan alarinteen ruskatrio on vielä vaisu, kun kuvan vasemmassa alalaidassa oleva pensasmustikka ei tahdo kasvaa. Olen monta kertaa astunut sen päällekin, kun ei sitä tahdo huomata. Kuvan keskellä on kirsikkasorvarinpensas, jonka syysväri on ihanan heleän vaaleanpunainen etenkin tummaa kuusta vasten. 

Oikealla on keltalehtinen pihajasmike 'Aureus', jonka yksi verso on mennyt aivan keltaiseksi, muut ovat aivan vihreitä.

Kirsikkasorvarinpensaan takana alarinteessä on revontuliatsalea, joka alkaa myös olla syysvärissä. Näistä kahdesta sorvarinpensas pistää kirkkaasti paremmaksi.

Rinteen alla, pihatien toisella puolella, on raparperi saanut syysväriä. Sen takana on kaunis ja jo reheväksi kasvanut pensas, heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn'.

'Dawn' kukkii keväällä, tai talvella, jos olisi lauha talvi. Se teki syyskuussa pienen yllätyskukkatertun. Muuten sen koristearvo on tähän aikaan kirkkaanpunaisissa uusissa versoissa ja lehtien ruodeissa.

Palataan samaan kohtaan, josta lähdettiin kierrokselle. Taustalla näkyy lempparimaisema kylää pitkin länteen. Siellä on komeita vaahteroita, imeläkirsikka punaisessa ruskassaan ja tummalehtinen kirsikkaluumu. Etualalla on ruskopenkki, jossa aiemmin mainittujen rusotuomipihlajan ja 'Lemon Queen' -auringonkukan lisäksi kasvaa myös nuori kiinanpunapuu. 

Hienoja värejä kaiken kaikkiaan! Ja aika hyvä ruska. Täällä meillä ei ole ollut pakkasta vielä ollenkaan. Viime yöt ovat olleet lämpimiä, lähempänä kymmentä kuin viittä astetta.

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kultaherukka Ribes aureum

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Pyökki, euroopanpyökki Fagus sylvatica

Raparperi Rheum rhabarbarum

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -Ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusokirsikka Prunus sargentii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Tuomi Prunus padus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Maasta nousee iloa

On kevät! Kevät on!

Jos tätä mantraa toistaa riittävän pitkään, on kevät.

Löysin viimein raparperin ensimmäisen pallukan maan pinnalta. Menin katsomaan koristeraparperia ja sekin nousee maasta! Melko luotaantyöntävän näköinen, suorastaan ällöttävä. Kyllä tuosta vielä kaunis kasvi tulee, vaikka sitä ei juuri nyt uskoisi.

Sen toisen, syötävän raparperin lähellä kasvavan heiden (Viburnum × bodnantense 'Dawn') kukkanuput alkavat erkaantua tiiviistä nipuista ja valmistautua kukkimaan. Tämä ei taida niin kelistä piitata, tämähän kukkii Skotlannissakin talvikaudella. Ja siellä totisesti saattaa olla hyytävää, vaikka ei ihan sellaisia pakkasia kuin meillä, eikä varsinkaan niin pitkää talvea.

Heiden alla on mukava rypäs talventähtiä. Ostin nämä loppusyksyn alesta italiantalventähtinä ja voivat ne sitä ollakin.

On aika hyvä saavutus, että saa loppusyksyllä hankituista talventähden mukuloista eläviä kasveja, jopa kukkia. Nehän ovat pikkuisia ruskeita käppänöitä, eivätkä oikeastaan siedä kuivumista. Muistaakseni istutin nämä kaupungissa heti taimipottiin ja kastelin oikein kunnolla, kun en päässyt saman tien kotiin näitä maahan istuttamaan. Kotona olen sitten näköjään kipannut koko potin tuohon samaan paikkaan ja sieltä niitä nyt nousee; koko ajan tulee lisää!

Lisää nousee myös näitä vaaleankeltaisia 'Schwefelglanz' -italiantalventähtiä, jotka istutin toissa syksynä kasvimaan nurkan penkkiin, oikeastaan ihan lähelle ensimmäisen kuvan koristeraparperia. Pelkäsin jo kasvuston surkastuneen, kun tänä keväänä nousi vain tämä yksi. 

Tämä paikka on osoittautunut yllättävän kevätkylmäksi, siinä on maa vielä aika jäässäkin. Mutta nyt maasta ilmestyy pikku hiljaa kaikenlaista, myös tämän lajitovereita. Otan uusia kuvia sitten, kun on enemmän kukkia auki, sillä tämä kalvakankeltainen talventähti on todella kaunis.

Pihan toisella laidalla on todella iloinen löytö. Kamtšatkankärhö vietti helmikuussa pitkän tovin jäätyneessä kuopassa, mutta sieltä se vain nousee! Kuivuneen varren vierestä nousee kolme versoa ja vasemmalla vähän kauempana on vielä yksi.

Istutin tämän jyrsijäverkolla vuorattuun kuoppaan vesimyyrien takia. Muuten voi olla, ettei kärhö nousisi ollenkaan. Verkko ulottuu noin 20 cm syvyyteen ja kohoaa taimen ympärillä noin 20 cm korkeuteen. Aloitin tuon verkkokuoppa-istutuskäytännön viime vuonna enkä hetkeäkään liian aikaisin. Tällä tontilla ovat vesimyyrät hävittäneet todella paljon kasveja puista alkaen.

Näsiä uskoo, että on kevät.

Kyllä tästä vielä kevät tulee!

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kamtšatkankärhö Clematis fusca

Koristeraparperi Rheum palmatum

Näsiä Daphne mezereum

Preerialla

 Pieni talo vain on vähän sivummalla.

Tällä hetkellä preerialla kukkii siemenestä kasvattamiani punakukkaisia siankärsämöitä. Oranssikeltano on riemastuttava, kun se alkaa kukkia uudelleen syksyllä.

Preeriani on paahteinen, kivinen rinne, siinä on myös vesimyyräongelma. Kasvillisuus on lähinnä helppoja ja muualla liian leviäviä kasveja. Keltakannusruoho on lapsuuteni suosikkikukkia – ihan kuin leijonankita! – ja kun huomasin sitä naapurin sorakasassa, kävin nappaamassa palan itselleni.

Sinikukkaiset kurkkuyrtit kukkivat sävy sävyyn 'Veitch's Blue' -sinipallo-ohdakkeen kanssa. Kuva on kuukauden takaa, nyt pallo-ohdakkeet ovat jo ruskeina.

Lisäksi preerialla kasvaa siemenestä kasvattamaani tähkähelmikkää, joka tuottaa sopivasti siementaimia pärjätäkseen näiden kanssa. Ja pietaryrttiä, sitä jouduinkin metsästämään kauempaa, kun en tästä lähimaastosta sitä löytänyt. Sehän on aivan ihana ja kaunis.

Elokuun alussa ottamassani kuvassa kukkii rohtopunahattu, punahatuista kauneimpia. Pidän kovasti noista kukista, joissa terälehdet osoittavat alaspäin, lisäksi ne ovat siron kapeita.

Sen takana kivien kolossa on parhaillaan kukassa pikkuinen ihme. Siemenestä kasvattamani koreaniiso 'Golden Jubilee', toisin sanoen ainoa enää elossa oleva taimi kylvöksestä, jonka tein keväällä 2021. Iisot ovat olleet äärettömän nopeita häviämään puutarhassani, niitä ei voi todellakaan kutsua perennoiksi, yksivuotinenkin on liioiteltua: sanoisin, että kaksiviikkoinen osuisi lähimpään.

Nyt tuo kuitenkin on elossa siitäkin huolimatta, että alkukesällä huomasin aivan sen vieressä myyränkolon, jonka talloin pikaisesti tukkoon ja kastelin kasvia hyvin, jotta mahdollisesti kolossa ilmassa olleet juuret saivat vettä ja multakosketuksen. Uutta koloa ei vielä ole ilmestynyt.

Komea puska tuo ei ole, sillä kasvi on vain 15 cm korkeuinen, mutta hei: se kukkii!

Ryytisalvia viihtyy ja mennä porskuttaa eikä onneksi näytä kärsineen viimevuotisesta siirrosta lainkaan, vaikka se oli jo niin iso, että pelkäsin sen kuolevan. Se myös tuottaa muutamia kukintoja syksyn pörriäisten hyödyksi; mainio kasvi.

Elokuun alun kuvassa näkyy salviapuska tuossa edessä. Sinipallo-ohdakkeet olivat vasta tulossa kukkaan. Ahdekaunokit kukkivat, ne ovat itsekseen tulleet, ja saa niitäkin tuossa mielellään pari kappaletta olla. 

Preeriarinteen alaosassa näkyy kuusen oksia, ne ovat olleet siinä reilun vuoden peittämässä maata ja tuottamassa humusta – hitaasti näkyvät tosin lahoavan, joten siirsin isoimmat rangat tukkimaan metsäkauriiden pääsyä verkkoaidan ali. Tähän paikkaan oli nimittäin tulossa istutettavaa.

Olen jo muutaman vuoden ajan halunnut laajentaa parsa-aluetta betonirenkaasta isommalle alalle ja miettinyt, että aurinkoinen, kuiva preeria olisi niille hyvä. 

Tässä vain on todellakin kiviä. Tuo pitkulainen puolentoista mikroaaltouunin kokoluokkaa oleva kivi oli paras kaivaa pois, kun se oli liian iso ja liian pinnassa. Sain sen juuri ja juuri kammettua osaksi preerian alaosan pengermää, jonka ylimpiä kiviä piti toki siirtää, sillä ei tuon kokoista kiveä juurikaan ylöspäin saa.

Parsojen lisäksi istuttelin tuonne viime vuonna kylvämiäni valkokukkaisia 'Hula Dancer' -rohtopunahattuja, jotka ovat tosin edelleen aika pieniä. Toivottavasti pärjäävät! Paljon paremmin ovat kasvaneet aikaisin tämän vuoden keväällä kylvetyt vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit, niistä on jo tullut rotevia. Nekin taimet päätyivät parsojen yläpuolelle.

Nyt vain toivon, etteivät vesimyyrät syö parsoja. Yritin laittaa niiden juurten ympärille jyrsijäverkkoa, mutta hommaa hankaloitti se, etten löytänyt peltisaksiani mistään. Niinpä osa parsoista jäi kokonaan ilman verkkoa, kun loput verkonpalat olivat liian isoja.

Kiviseen maahan on muutenkin todella vaikeaa upottaa verkkoa! Taimia kyllä istuttelen surutta vaikka mihin kivenkoloon, mutta juurten ympäröiminen verkolla on toinen juttu.

Niinpä jätin yli puolet parsoista vielä vanhoille sijoilleen betonirenkaaseen, missä ne ovat turvassa myyriltä. Siksikin, että saan ensi keväänä satoa: siirretyt eivät välttämättä kovin hyvin satoa tuota. Ja minä kun todella rakastan parsaa.

Peltisakset löytyivät sitten, kun menin jatkamaan villin ylärinteen ruohonleikkuuprojektia ja kalistelin lapiolla, missä kivet ovat. Yhden kiven päältä, kasvillisuuden alta, löytyivät peltisakset!

Ai niin!

Olin istuttanut tuohon lapiosta vasemmalle oratuomen ja yhden ranskanruusun, molemmat tietty verkotettuun istutuskuoppaan, sillä tässäkin rinteessä on vesimyyriä.

Alkoiko kellään muulla soida päässä: yksinäiset peltisakset, ylärinteen viidakossa...

Kun tullaan ylärinteestä takaisin kohti preeriaa, on ensin vastassa vanha raparperi, jonka siirsin tuohon aikoinaan pois jaloista vanhan talon edestä, kun taloa alettiin korjata. Enpä ole koskaan nähnyt raparperissani näin jättimäistä lehteä, piti ihan käydä mittaamassa: 70 cm leveä! Voi kyllä olla, että teillä muilla on ihan normisti tuon kokoisia lehtiä. 

Tuuli vielä nosti lehteä komeasti pystyyn. Se on kuin mikäkin jättigunnera. Onneksi vesimyyrät eivät näköjään syö raparperin juuria.

Preeriaa tulee yleensä katsottua täältä yläviistosta, sillä se on pihan päätiestä alaspäin. Vieressä on heleäorjanruusu pergolassaan. Ruotsiksi se on nyponros, ja käytänkin sen kiulukoita joskus hilloon ja hyytelöön etenkin yhdessä pihlajanmarjojen kanssa. Ruusunmarjasoppaa niistä voisi varmasti myös tehdä.

Pergolan toisella puolella on ruusutarha, ja täällä yläpäässä kasvillisuus liukuu saumattomasti preeriasta ruusutarhaksi. Siksi vielä tässäkin on preeriamaisia kasveja, kuten koristekastikka 'Overdam'.

Yritin ottaa kuvaa, jossa näkyisi, miten kivalta näyttää ruusutarhan kasvillisuus kastikan korkeiden röyhyjen lomasta, mutta onnistuin vain osittain. Tuolla kukkii harmaakäenkukkia, valkokukkainen rehevä kurkkuyrtti ja taustalla ihana ruusu Lady of Shalott.

Parsat alkavat saada keltaista syysväriä oranssikeltanoiden taustalla, tämä on preerian ihana syksyn loppufanfaari.

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Koreaniiso Agastache rugosa

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Niittyleinikki Ranunculus acris

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Oratuomi Prunus spinosa

Parsa, ruokaparsa Asparagus officinalis

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Raparperi Rheum rhabarbarum

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkähelmikkä Melica ciliata