Mutajuttuja ja aurinkoa

Aamun puutarhakierroksella huomiota herätti tämä paahdepenkin alaosa, joka on joutunut veden valtaan. Sille ei nyt voi tehdä mitään muuta kuin toivoa, että veden tulo lakkaisi. Olinkohan jossain välissä sitä mieltä, että tämä kevät on harvinaisen kuiva jo näin aikaisin?

A couple of weeks ago I thought that this spring was exceptionally dry. Not any more!

Pihani on kyllä muutenkin märkä, ja sitä halkovat lukemattomat ojat. Niihin kerääntyy lehtiä syksyn ja talven aikana, ja näin keväällä ne on kätevä haravoida pois, samalla raapaisten vähän pohjamutaakin, niin ojat pysyvät auki.

Tänään oli tämän ojan vuoro. Se johtaa saunan viertä kohti mutapuutarhaa. Etualalla kasvaa kerrottu rentukka, ojan varrella muun muassa palmusaraa ja mutalammessa kirjosorsimoa (punaiset versot).

Rentukka lähempää, sen lehdet ovat jo vihreät. Sillä on mieleisensä olot juuri tässä.

Puuhailimme tietenkin puutarhapantterin kanssa.

Ransu pysytteli visusti sisällä niin kauan kuin satoi.

Sitten tuli ihan kiva ilma, tuulikin alkoi tyyntyä.

Kyykistyminen aiheuttaa sen, että Ransu alkaa hölkätä kovaa vauhtia kohti. Häntä pystyssä ja soinnikas kurr.

Sitten ihana aurinko tuli esiin kruunaamaan illan! Yritin ottaa kuvaa Ransusta vastavaloon, mutta sillä on joskus niin kova kiire. "Tassu eteen - mars!" Viiksetkin tanassa.

Sinnehän se pikku orava olikin matkalla.

Korvat luimuun ... mutta ei se kiivennytkään enää ylemmäs.

Ihana ilta-aurinko.

Aurinkoista tiistai-iltaa!

Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Palmusara – Carex muskingumensis
Rentukka, kerrottu – Caltha palustris 'Multiplex'

Uusia kukkia ja kissanviiksiä

Tänään on sadepäivä, ja nyt taivaalta näyttää tupruttavan jotain valkoista hyhmää. Ei siis ole ulkoilupäivä, mutta eilen aurinko onneksi vähän näyttäytyikin, jolloin säntäsin heti ulos.
Pieniä jääkurjenmiekkoja käy sääliksi, sillä joku kaivaa niitä säännöllisesti maasta, jopa keskellä talvea. Olen sitten istuttanut niitä uudestaan sitä mukaa kuin olen kyennyt.
Mutta nythän niillä näyttää olevan runsaasti jälkeläisiä! Kukkia saa vielä odottaa. Odotan malttamattomana myös viime syksynä istutettuja kalpeankeltaisia Iris winogradowii -miekkoja, mutta ne kukkivatkin ilmeisesti vasta toukokuussa. Ihan kohtahan on huhtikuu, mihin ihmeeseen maaliskuu on hujahtanut!
(EDIT. Luin juuri, että jos jääkurjenmiekan sipulit on istutettu liian pintaan, ne vain tekevät runsaasti sivusipuleita eivätkä kuki. Näin on takuulla käynyt tuosta lehtimassastakin päätellen, kun olen tökännyt ylös kaivetut sipulit uudestaan maahan. Täytynee mennä tuonne sateeseen, ne täytyy heti saada syvempään! Moro!)

Ensimmäiset rohkeat pikkusinililja 'Rosean' kukat ovat avautumassa.

Uusia kukkanuppujakin on pulpahtanut pinnalle. Tämä on pikkutulppaani. Sen vieressä on jonkun sipulikukan siementaimia, olisiko pikkusinililja, se siementää ihanan ahkerasti. Pikkusinililjat ovat nuppuisina ylisöpöjä, kun kukat ovat järjestyneet tiheiksi pötköiksi suojaan lehden uraan.

Taimilla ei ole hätää, sillä Ransu valvoo!

Tätäkään ei syödä, joko siksi, että tämä kasvaa aivan kuistin portaan kupeessa – se ei kyllä estä peuroja syömästä kuunliljoja – tai siksi, että tätä ei tosiaankaan syödä. Kevätlumipisara on ehkä kaikkein ihanin kevätkukka, kun se on näin aikainenkin. Jos ihanimmaksi ei lasketa kurjenmiekkoja... tai tulppaaneja... tai pikkusinililjaa ja sinikevättähteä... esikoita... lumikelloja... narsisseja...

Kevääseen kuuluu sekin mahtava puoli, että muuttolinnut saapuvat. Katselimme kyläniityllä kailottavia kurkia Ransun kanssa ikkunasta, yritin samalla ikuistaa Ransun Dalí-viikseä. Näkyykö?

Tai ehkä erottuu tässä vähän paremmin?

Joka tapauksessa minä, Manulsson ja Panttersson toivotamme kaikille pikaista auringon paluuta!


AI NIIN! Unohdan aina kriittisellä hetkellä, mutta nyt muistin! Sain ihanan ilahdutushaasteen Pikkuisen puutarhan Sametti Hortensialta. Lämmin kiitos!

Haasteen säännöt:
Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!
Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Lähetän haasteen eteenpäin Tylsälle Mörököllille!


Jääkurjenmiekka – Iris danfordiae
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Pikkutulppaani – Tulipa biflora

Uusia versoja bongattu ja kissakuvia yleisön pyynnöstä

Marskinliljan versot nousevat aikaisin maasta ja paleltuvat sitten herkästi. Näiden päällä on ollut katajanoksa suojana, mutta nyt otin se pois, kun yöpakkasia ei ole luvassa ainakaan kymmeneen vuorokauteen.

It feels very cold, but we don't have night frosts any more and plants keep growing and believing the summer will come.

Lehtoakileijoissa on kauniit lehtiruusukkeet, samalla huomasin myös kultatesman versovan reippaasti.

Toivottiin kissakuvia. Tällainen apuri minulla on tietokonehommissa.

Ransu: Enkö olekin komea näin vastaheränneenä?

Oikeasti otin Ransusta monta kuvaa siksi, että sen viikset olivat ihan hassusti. Se oli nukkunut niin kauan yhdellä poskella, että sen puolen viikset sojottivat alaspäin. Lisäksi Ransun toisessa poskessa on ylöspäin kaareutuva Salvador Dalí -kestoviiksi. Sitä en onnistu ikinä saamaan kuvissa näkyviin, tässäkin siitä erottuu vain aavistus, jos osaa katsoa – tummempi viiksikarva muiden yläpuolella, valkoista kaappia vasten.

(Zoomaus)

Musti: Jo on markkinat. Kunnon herrasmieskissan viikset ovat aina ojennuksessa, niin kuin muutkin karvat. Korvakarvat suorassa ja hännänpää siivosti.

Ransunkin viikset olivat jonkun ajan kuluttua palautuneet normaaliasentoon. Paitsi se kesto-Dalí.


Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Marskinlilja – Eremurus

Eiliset kurjenmiekat ja sadepäivän kuulumisia

Eilen aurinko paistoi suloisesti, ainakin aamulla. Tänään sataa ja tuulee. Tai tuuli eilenkin, mutta ei satanut... Kuvassa eilinen 'Halkis', toinen on vielä nupulla taustalla. Nämä ovat kevätkurjenmiekkoja.

Maatessani maassa huomasin myös bokharankurjenmiekan versot! Nämä ovat nousseet nopeasti. Molemmat sipulit näyttävät edelleen olevan elossa, sillä näitä versoo toinen erä jonkin matkan päässä.

Siinä olivat eiliset aiheet. Sään takia en ole tänään tehnyt ulkona juuri muuta kuin nostanut tuulen kaataman liiterin oven takaisin paikoilleen.
Verenpisaran talvetus on onnistunut ensimmäistä kertaa ikinä, ja ensimmäiset kolme kukkaa ovat alkaneet kukkia! Parissa kukassa on hauska mutaatio ulommissa terälehdissä, niiden kärjet ovat muuntautuneet lehden mallisiksi.
Ostin tämän verenpisaran ilman mitään laji- tai lajiketietoa Korppoon kirkonkylän kukkakaupasta. Tämä muistuttaa joitakin luonnon verenpisaroita, ja siinä voi olla syy helppoon talvehtimiseen, tai sitten ei. Luonnonlajit ovat joskus lajikkeita helpompia, mutta tämä ei pidä aukottomasti paikkaansa.

Talvehtimisen onnistumisen syy voi olla myös tässä: riittävän iso ruukku, jossa multa ei pääse koskaan kuivumaan, ja paikka pohjoisikkunalla poissa paahteesta. Verenpisarat eivät siedä kuivumista.

Pelargoneilla on tähän aikaan vuodesta lepohetki, mutta nuppuja on jo alkanut näkyä. Ainoa, joka kukkii, on tuoksupelargoni. Sen kukat ovat lyöttäytyneet riippapelargonin seuraan näyttäen hämäävästi siltä, kuin kukat kuuluisivat samaan kasviin. Oikeasti tuoksupelargonin lehdet ovat hyvin pienet ja täysin vihreät vailla tummempia läikkiä.

Huone-esikkokin kukkii, siinä on myös pari uutta nuppuista kukkavartta. Aloitin lannoittamisen jo kolmisen viikkoa sitten, kokeilen Biolanin uutta amppelilannoitetta, vaikka kukkani eivät amppeleissa kasvakaan. Esikko kiitti lisäravinteesta välittömästi, ei siinä koskaan aiemmin ole ollut kolmea kukkavartta näin aikaisin keväällä.

Salviatee on tekeytymässä, nippu on suoraan pihan yrttipenkistä kerätty. Salvia on mainio talvimauste. Pitäkää itsenne lämpiminä!


Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Huone-esikko – Primula obconica
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Riippapelargoni – Pelargonium peltatum
Salvia – Salvia officinalis
Tuoksupelargoni – Pelargonium ✕ fragrans
Verenpisara – Fuchsia

Jouluruusutilanne

Vaaleajouluruusun tilanne on hieman surkea. Kaikki muut kukkavarret on syöty paitsi yksi. Onneksi iloksemme on sentään jätetty se yksi.

Unfortunately someone eats my hellebores. 

Huussin takana esikkopellossa saavat tarhajouluruusut nousta rauhassa, tai ovat saaneet ainakin toistaiseksi. Ehkä huussin ihmishaju karkottaa peuroja tai hämää niiden hajuaistia.

Harmikseni huomasin nyt ensimmäistä kertaa, että myös talventähtiä syödään. Pari viikkoa sitten siirtämästäni italiantalventähdestä on syöty joka ikinen kukka, ja toisaalla kasvavista turkintalventähdistäkin (kuvassa) joitakin kukkia. Kuten Sylvi edellisen tekstini kommenteissa totesi: onneksi ikinä ei käy niin, että ihan kaikki syötäisiin!

Sitten ilonaiheisiin. Tämä risu- ja lehtikasalta vaikuttava paikka on metsäpuutarhapenkkini, josta nousee vaaleamunkinhuppu myös tänä keväänä! Sitä tuo hienosti marmoroitu lehtirulla nimittäin on. Tämä talvenarka laji on viihtynyt pihallani jo kaksi vuotta, lupaavaa! Vasemmalla alhaalla on tummakurjenpolven lehti, nekin ovat jo vihreitä.

Kevätlumipisaroiden kukat ovat auenneet!

Päivän pantteri puussa.
Iloista torstaita!


Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Vaaleamunkinhuppu – Arum italicum

Päivän kukat

Yksi rypäs 'Katharine Hodgkineja' on hienosti kukassa, toisen ryppään yltä suojaverkko on liikkunut joko tuulen tai eläimen toimesta ja kukat on syöty. Onneksi on kuitenkin nämä, ja onneksi näitä näyttäisi olevan tulossa kukkaan vielä kolmannessakin paikassa!

Ja joka tapauksessa sille toiselle verkolle löytyi nyt parempaa käyttöä, sillä ihanaakin ihanammat 'Halkis'-kevätkurjenmiekat ovat tulossa kukkaan! Viime keväänä en ehtinyt nähdä näistä yhtäkään ennen kuin ne syötiin, joten olen erityisen onnellinen niistä kahdesta, jotka ovat nyt turvassa tämän verkon alla. Nuo musteeseen kastetut terälehtien kärjet ovat silkkaa ihanuutta.

Virvaliljoista on pulpahtanut maan pinnalle kaksi uutta, edelliset kaksi ovat kuihtuneet, paleltuneet tai syödyt. Paleltuminenkin on mahdollista, täällä on ollut -9,9 astetta jossain vaiheessa viikon aikana!

Helmililjojakin on alkanut tupsahtaa mullan pinnalle.

Portaanpielen ruukussa ne kukkivat täyttä päätä, mutta nämä onkin nuppuisina ostettu ja istutettu ruukkuun tänä keväänä.

Pikkusinililjat nousevat maasta vuosi vuodelta runsaampina kasvustoina. Vaaleanpunainen lajike on 'Rosea'.

Pikkusinililjan mikropienet siementaimet ovat vain pari senttimetriä korkeita ja silti niissäkin on jo muutama nuppu!
Pikkusinililjaa voin lämpimästi suositella kärsimättömille tarhureille, jotka haluavat nopeasti leviävän keväisen sipulikukkameren. Tosin kasvupaikkakin vaikuttaa. Muotopuutarhasta löytyy tätä paljasta multapintaa runsaasti siementen itää, sininen pikkusinililjani ei ole ollenkaan näin levinnyt, sillä se kasvaa villimmän kasvuston seassa vuokko-esikkopuutarhassa. Toisaalta niitä oli alun perin vain yksi, kun näitä vaaleanpunaisia istutin heti kättelyssä neljäkymmentä.

Päivän Musti.
Tarkkaavaista viikon jatkoa!

Helmililja – Muscari
Keväturjenmiekka – Iris reticulata
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Virvalilja – Bulbocodium vernum