Wednesday, 12 May 2021

Monenlaisia pikarililjoja

On monia kasvisukuja, joista pidän, niin varmasti on myös siellä ruudun toisella puolella. Yksi suosikeista on pikarililjat, Fritillariat.

Kirjopikarililjat ovat kohta tulossa kukkaan kostealla kevätniityllä. Niin sulokkaita!

Kokeeksi istutin samaan aikaan samalle läntille myös assyrianpikarililjaa. Ajattelin, että se viihtyisi paremmin kuivemmalla paikalla tai paremmassa paahteessa. Toisaalta on tämä alue kesällä kuiva ja paahdettakin riittää. Yllätyksekseni assyrialainen on viihtynyt paremmin kuin kirjopikari. Sillä on jännä ruskea väritys, kuten aika monella pikarililjalajilla on.

Siellä kosteaa kevätniittyä näkyy lipputangon ympärillä. Nyt on ihana silmujen puhkeamisen tunnelma, japaninlehtikuusi alkaa juuri vihertää ja vaahteran ensimmäiset kukat avautuvat.

Tämä aiheuttaa suurta riemua! Rusokirsikan kaksi ensimmäistä kukkanuppua! Voi olla, että enemmänkin, mutta ainakin kaksi kukkaa siihen nyt tulee, ekaa kertaa ikinä.

Mutta takaisin pikarililjoihin. Mennäänpä muotopuutarhaan, missä Fritillaria raddeana kukkii vielä uljaana ja pystypäin. 

Samassa penkissä on aika hyvä kimara hyasintteja. Nyt lakkaan sanomasta, että tämä on erityisen hyvä hyasinttikevät, sillä joka kevät tuntuu sitä olevan ja näitä on aina vain enemmän. Osassa on hämmästyttävän kookas kukkapamppu, kun ajattelee, että ne on istutettu vuosia sitten. 
Kermanvaalea on 'City of Haarlem', purppuraiset ovat 'Purple Sensation' ja 'Amethyst'. Luulen, että on niin päin, että 'Amethyst' on tuo vaaleampi, joka on vasta tulossa kukkaan. Voin olla väärässäkin.
Hyasinttien takana näkyy persianpikarililjan sinivihreät versot. Toivon niin, että se kukkii. Se ei ole koskaan aiemmin pihallani viihtynyt, varsi on näivettynyt ennen nuppujen kehittymistä ja koko kasvi hävinnyt vuodessa. Tämä on istutettu toissa syksynä, lajikkeen pitäisi olla valkokukkainen 'Ivory Bells'.

Vielä yksi kuva, kun minusta tässä on niin ihanasti yhteen toimivat värit! Valko-vihreä tulppaani on tulitulppaani 'Exotic Emperor'.

Otin yhtenä päivänä kuvan keittiön ikkunasta. Muotopuutarha on melkeinpä parhaimmillaan yläviistosta käsin.

Tai ehkä kuitenkin kissavinkkelistä. 
Ransu: Terveiset Hiidenkiven Minnan äidille! Siinä on mamma, joka ymmärtää hyvän kissan päälle.

Jatketaan Rohaniin, Ransu tulee mukaan.

Tänne olen istuttanut kirjopikarililjoja, lähinnä kai valkoisia. Ne eivät ole aiemmin kukkineet, mutta nyt havaitsin yhden nupun!

Pikarililjojen hentoisia versoja on aika vaikea bongata, sillä valkokukkainen isotähtihyasintti on tehnyt todella paljon siementaimia. Tai ainakin luulen, että noista lehdistä suurin osa on sitä. Turkintähdikki tuli taas kukkaan aivan varkain!
Tähän penkkiin istutin aikoinaan muutaman Fritillaria elwesiin, mutta ne eivät ole kukkineet. Tai istuttamisen jälkeisenä keväänä tuli yksi kukkavarsi, mutta se purtiin poikki. Tästä sipulikukkien lehtien viidakosta on vaikea tunnistaa, nouseeko sen lehtiä, vai onko laji kokonaan hävinnyt. Toivon, että kasvi joskus ilmoittaa itsestään kukkimalla!
Aika monelle pikarililjalle sopii kesäinen varjo. Rohanissa sitä on, sillä istuttamani puut ja pensaat ovat kasvaneet ja risuaitakin suo varjostusta.

Pikarililjoja on paljon ja ulkomailta tilaamalla voi kokeilla niitä erikoisempia. Istutin yhden sipulin Fritillaria stribrnyi -pikarililjaa kymmenisen vuotta sitten, mutta se taisi elää vain vuoden tai pari. Ehkä paikka vaahteran alla oli liian kuiva hentoiselle lajille, sinne ei pitäisi mitään harvinaisuuksia istuttaa.
Toisaalta kuusten alla saniaistarhassakin on kuivaa, mutta sinne pari vuotta sitten istuttamani kalvaspikarililja näyttää asettuneen. Ensimmäinen kalvaskokeiluni meni liian paahteeseen ja se kuoli. Tai sitten tuhosin sen itse, kun kitkin muotopuutarhan sikuriviidakkoa.

Kuten muidenkin sipulien kohdalla, myös pikarililjapussista saattaa tulla väärää lajia. Istutin toissa syksynä ruusu-heinätarhaan sekoituspussin punaisia ja valkoisia kirjopikarililjoja. Viime keväänä en huomannut kukan kukkaa, mutta nytpä siinä kukkii – keltareunapikarililja! Olipa ihana yllätys, sillä tätä minulla ei ennestään ollutkaan. 

Jatketaan sitten alppipenkkiin, joka vietti ensimmäisen kuivan talvensa syksyllä asennetun räystäskourun ansiosta. Aiemmin alppipenkin asukasparat saivat navetan katolta sadevedet suoraan niskaansa. 
Olen istuttanut tänne Fritillaria sewerzowiita kahdesta eri paikasta ja lajin muuntelevuus näkyy näistä hyvin. Yksi kasvi on kukinnan alkuvaiheessa tällainen...

... ja muut tällaisia! Kukan väri vaihtelee aika paljon. Sewerzowiin terälehdet kaartuvat kauniisti ulospäin tehden kukasta soman kellomaisen. 

Olen istuttanut alppipenkkiin myös suloista anatolianpikarililjaa, mutta sain sen myymättä jääneet sipulit vasta syystalvella ja ne olivat varmaan kuivuneet. Istuttamisesta on jo puolitoista vuotta eikä mitään taida vieläkään näkyä. Pienisipuliset pikarililjalajit eivät kestä sipulin kuivumista, vaan ne pitäisi istuttaa aikaisin syksyllä.

Vielä yksi kuva upeista kaunokaisista, kun kukinta on kehittynyt pidemmälle. Tuo vasemmanpuoleinen on tilattu nimellä "F. sewerzowii Brown", oikeanpuoleinen vain pelkällä lajinimellä. Kumpikin on valtavan hienoja ja lempivärisiä, suklaata ja ruostetta! 
Ne kasvavat tässä henkihieverissä olevan mustaherukan oksien seassa. Herukka kasvaa navetan kivijalan raossa, paikka on sille aivan liian kuiva ja paahteinen, mutta sen oksat tuovat vuoristokasveille hieman suojaa niin paahteelta kuin ahnailta syöjiltäkin.

Pikarililjat ovat kiinnostavan vaihteleva suku siinäkin, että joitakin syödään, joitakin ei. Keisarinpikarililjaan ei ole minun puutarhassani ikinä kajonnut mikään nelijalkainen tuholainen, mutta muita pikarililjoja on maisteltu, ainakin kirjopikarililjaa ja aiemmin mainittu elwesii.

Katsotaan lopuksi nämä vanhat tutut, perinteiset keisarit (ainakin minun lapsuudenkodissani keisarinpikarililjojen tuoksu kuului vahvasti kevääseen). Näissäkin on kivasti valinnanvaraa. Edessä on keltareunainen 'Aureomarginata', keskemmällä hempeä 'Vivaldi' ja taimmaisena lapsuudenkodistani tuotua tavallista keisarinpikarililjaa.

Sama kolmikko vastakkaisesta suunnasta, etualan vanhaa kantaa oleva keisari on tuottanut ennätysmäärän nuppuja! Olen näköjään muistanut lannoittaa. Voi myös olla, että olen viskellyt näille luujauhoa reilulla kädellä jonakin vuonna.

'Vivaldi' on hurmaavan ihana, näitä hailean värisiä lajikkeita havittelen useampiakin. Tämä on ollut hyvä kukkija, muistaakseni kukkinut joka kevät istuttamisestaan lähtien muutama vuosi sitten.


Anatolianpikarililja – Fritillaria acmopetala
Assyrianpikarililja – Fritillaria uva-vulpis
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Kalvaspikarililja – Fritillaria pallidiflora
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Keltareunapikarililja – Fritillaria michailovskyi
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Persianpikarililja – Fritillaria persica
Rusokirsikka – Prunus sargentii
Tulitulppaani – Tulipa Fosteriana-Ryhmä
Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum

Tuesday, 11 May 2021

Paras narsissiaika

 Niin ihanaa, kun joka puolella pihaa on narsisseja! Näitä täytyy istuttaa joka vuosi lisää, ainoastaan viime syksynä en istuttanut lähes mitään sipuleita, vain pari pientä pussia narsisseja. Niistä kumpikaan ei ole vielä kukassa.

Aurinkoinen etelärinne huussin edustalla näkyy olevan hyvä paikka aikaisille narsisseille, kuten syklaaminarsissi 'Jetfire'. Niiden lisäksi kukkaan ovat ehtineet kauluskukkaiset 'Orangery' (tummankeltainen) ja 'Palmares' (hempeä valko-persikkainen). Huussista vasemmalle esikkopellossa näkyy myös valkoisia narsisseja.
Tämä rinnealue on keväisin litimärkä, ja talvellakin, jos sattuu olemaan märkä talvi. Ja syksyllä. Ihmeen vähän se näyttää sipulikukkia haittaavan, sillä tulppaanit nousevat vuodesta toiseen ja keisarinpikarililjatkin, joista väitetään, että ne eivät siedä talvimärkyyttä, viihtyvät.

'Jetfire' ja 'Palmares' ruskopenkissä, joka on se märkä paikka. Narsissien viihtymisen salaisuus voi olla se, että tässä ei ole rutikuivaa kesälläkään. Jostain ylärinteestä tihkuu ehkä lähteen vettä jatkuvasti.
Laitoin verkon suojaamaan 'Early Bird' -marhanliljaa, sillä se on jo todella komea – en halua, että se syödään! Tämä lajike on rutkasti edellä lajitovereitaan.

Ihan tontin länsireuna on puolestaan kuivempi. Olen rakentanut siihen kivimuurin ja sen takana on oja. Ruusuherukat eivät viihdy aivan kuivassa, mutta tässä on niille näköjään juuri sopivat kosteusolosuhteet. Ne ovat avanneet ensimmäiset kukkansa ja sen voi heti huomata pörinän määrästä – kimalaiset löytävät kukat heti! Karviainenkin kukkii; sen kukat ovat niin huomaamattomat, että ilman kimalaisia en olisi niitä edes huomannut.
Rinteessä näkyvät tummankeltaiset 'Orangery' -narsissit ja niiden edessä supulla matalat 'Quebec' -raitatulppaanit. Ne avaavat kukkansa vain auringossa, kuten nyt. Onpa ihana päivä! Melko tuulinen, mutta huippuaurinko! Ja yön alin oli +7,5 astetta, melkoista.
Huussista vasemmalle voi erottaa valkoisia 'Genève' -narsisseja ja niiden takana tumma möykky on kaikkein tummin tarhajouluruusuni.

'Genève' lähempää, tässä taustalla näkyy jouluruusun siementaimi. Keltavuokkokin availee nuppujaan.

Huussin toisella puolella on punainen villi penkki ja siinä kukkii 'Cotinga' -syklaaminarsissi, jännä lajike, joka avautuu keltaisena – ekana vuonna luulin, että pussista oli tullut väärää lajiketta – ja sitten kukka muuntuu aprikoositorviseksi, kehälehdet vaalenevat samalla. Samaa aprikoosisävyä on 'Vivaldi' -keisarinpikarililjassa.

Alempana rinteessä tontin länsireunalla kukkii Narcissus lobularis; yksi harvoja ellei ainoa luonnonnarsissi, joka viihtyy, kukkii ja lisääntyykin. 
Pidän todella paljon pienistä ja siroista narsissin luonnonlajeista, vuosien mittaan istuttamiini lajeihin kuuluu ainakin virvanarsissi, nunnannarsissin luonnonmuoto ja Narcissus willkommii, ja niissä kaikissa kyllä näkyy lehtiä, mutta eivät ole kukkineet kuin ensimmäisenä vuonnaan, jos silloinkaan. Kapeanpyöreät ruohosipulimaiset lehdet myös vaativat tarkkaa bongaamista, jotta niitä ei kitke rikkaruohona!

Aivan rinteen alaosassa on lehtomainen paikka, tässäkin riittää kosteutta. Parin mustaseljan väliin olen istuttanut tämäntyyppisessä paikassa viihtyvää karhunlaukkaa, se onkin tehnyt runsaat tuppaat muutamassa vuodessa. Niiden ylle kohoaa 'British Gamble', joka on aivan valtavakukkainen narsissi ja lisäksi ihastuttavan värinen. Tuon voisi syödä!

Muotopuutarhassa ei ole lähes mitään narsisseja, sillä visioni niistä on lähinnä puiden ja pensaiden alla kukkiva lämpäre, ei niinkään kukkapenkkikasvi. Sittemmin olen kyllä istuttanut niitä kukkapenkkeihinkin. Muotopuutarhassa kasvaa ainoastaan nunnannarsissi, joka tekee vain lehtiä vuodesta toiseen, ja tämä ihanaakin ihanampi herkku, jota sain hankittua vain yhden sipulin muutama vuosi sitten: 'Xit'. 
'Xit' on todellinen miniatyyri, kuvan helmililjoista ja pikkukäenrieskasta saa ehkä jotain mittakaavaa. Se on myös puhtaanvalkoinen, mikä on narsisseille harvinaista, yleensä vain valkonarsissit ovat vitivalkeita. Mutta tämä on jalostettu lajista N. rupicola subsp. watieri, joka on aivan valkoinen.
Taustalla kukkaan tulee 'Exotic Emperor' -tulitulppaani (tätä kirjoittaessani kukka levähti aivan auki), kukassa on myös samansävyinen kermanvaalea 'City of Haarlem' -hyasintti.

Muotopuutarhan kulmalla, vaahteran alla tulevat kukkaan 'White Ladies' -narsissit: ihanat ja tuoksuvat! Äskeistä penkkiä voi nähdä taustalla. Fritillaria raddeana kukkii edelleen, mutta tämä paahde saa sen ehkä lakastumaan äkkiä. Harmi, sillä se sointuu täydellisesti em. tulppaaneihin ja hyasintteihin, joita on tuossa myös purppuraisia.

Tontin keskivaiheilla on kostea kevätniitty, siellä kukkaan on tullut Narcissus moschatus, kaunis nuokkuvakukkainen laji tai keltanarsissin muoto, riippuu keneltä kysyy.

Minun silmiini tämä on riittävän erilainen kuin keltanarsissi: kukka on selvästi riippuvampi ja koko kasvi hieman hintelämpi, jotta luokittelen tämän omaksi lajikseen, kunnes toisin todistetaan. 

Kostean niityn takana, lämmittävän kivipengermän etupuolella, tuli kauluskukkainen 'Cassata' kukkaan hyvin varhain, mutta vasta nyt näkee sen kauneuden ja värityksen jujun. Kaulus on vaalennut sitruunavaahdonvaaleaksi, väri liukuu kohti valkeaa kukan keskustassa. Ihana, ihana, raikas kukka!

Tuolla näkyy 'Cassatan' kasvupaikka kivipenkereen vierellä. Kun japaninlehtikuusessa ei vielä ole neulasia, on tuossa aurinkoa hurumykky.

Jos vielä jaksat pari narsissia, jatketaan saunalta edemmäs. Ruusutarhassa orjanruusun alla kukkii tänä keväänä ruukussa ostettu nunnannarsissi 'Toto', aivan ihana suloisuus, jonka toivon viihtyvän. Tästä ylemmäs preeriapuutarhan kivisessä soramaassa kasvaa se N. willkommii, joka ei vielä ole ikinä kukkinut, onneksi lehtiä löytyy kyllä.

Lopuksi tulee koivikko, jossa alkaa hiljalleen avautua muitakin kuin 'Tête-à-Tête', 'Peeping Jenny' ja etualan 'Snow Frills', joka vasta aloittaa kukan haalistumista kelta-valkoiseksi. Lisäsin sen viereen etelänkevätesikon siementaimia, toivottavasti tässä ei ole niille liian kuivaa. Varsinainen kevätesikko tässä ainakin varmaan viihtyy ja sitä on jo vyörynyt pari kappaletta naapurin puolelta (riista-aidan takana voi nähdä naapurin luumupuita ja niiden alla on kevätesikkojen meri).
Tämä alkaa olla narsisseille kuivuudensiedon äärirajoilla. Olen kokeillut niitä monenlaisille kasvupaikoille, mitä voin suositella muillekin. Narsissit tuntuvat viihtyvän parhaiten paikassa, joka ei ole kovin kuiva, jopa tiukka savimaa näkyy kelpaavan joillekin. Lajeissa ja lajikkeissa on eroja. Ainoastaan kovin varjoisassa niiden kukinta taantuu melko pian.

Ihania narsissiviikkoja sinnekin!


Etelänkevätesikko – Primula elatior
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Karhunlaukka – Allium ursinum
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Keltanarsissi – Narcissus pseudonarcissus
Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Kevätesikko – Primula veris
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Mustaselja – Sambucus nigra
Nunnannarsissi – Narcissus jonquilla tai jalostetut lajikkeet: N. Jonquilla-Ryhmä
Raitatulppaani – Tulipa Greigii-Ryhmä
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tulitulppaani – Tulipa Fosteriana-Ryhmä
Virvanarsissi – Narcissus bulbocodium

Sunday, 9 May 2021

Ihanat vuokot

Jokin aika sitten kuvasin pihani eri sävyisiä sinivuokkoja, mutta niistä en ehtinyt kirjoittaa, kun muutkin vuokot liittyivät karkeloihin.

Suloinen 'Robinsoniana' -hämyvuokko eli valkovuokon punervakukkainen versio on kansoittanut vuokko-esikkopenkkiä niin, että olen jakanut sitä jo pariin paikkaan toisaallekin valloittamaan maailmaa. Sen seurana kukkivat kauluskukkaiset 'Orangery' -narsissit.

Vähän ylempänä käärmeenlaukkaviidakossa kukkii sininen balkaninvuokko. Taustalla rotkolemmikki on jo aloittanut kukinnan.
Kuvan edessä voi nähdä pari punaista viirua, ne ovat japaninvaahtera 'Osakazuki' punaisine nuorine oksineen. Hauskasti sekin pääsi kuvaan mukaan.

Japaninvaahteran toisella puolella on vaaleanpunaista 'Charmer' -balkaninvuokkoa. En ole tämän parempaa kuvaa siitä tänä keväänä ottanut! Balkaninvuokkojen kanssa pitää olla nopea, sillä kukka on täysin auki vain auringossa. Heti, kun iltapäivän varjot pitenevät, kukka menee suppuun.
Tuota käärmeenlaukkaa kyllä voisi syödä paljon enemmän, sillä se on aika korkeaa! Hirveän hyvääkin se on. Tein juuri kreikkalaisen salaatin, taidanpa käydä hakemassa sitä päälle.  
Tässä välissä söin ja herkullista oli!

Samassa penkissä kasvaa myös tämä Ruissalosta Aarno Kasvilta saatu sinivuokko, joten siirrytään sinivuokon moniin sävyihin. Tämä on melko vaalea, kauniin heleän sininen.

Kuusten alle saniaistarhaan siirsin metsästä ihanan kevätpiipon, jonka kylkiäisenä tuli sinivuokon siemen. Siitä on kasvanut kauniin tummansininen yksilö. Tämä on siis saaremme omaa kantaa.

Koivikossani kukki tänä keväänä kaksi sinivuokkoa, aiemmin olin huomannut vain yhden. Niissä on molemmissa jännä syreeninliila sävy. Tosi hauskaa, että löytyy tällaisia eri sävyisiä ihan luonnostaan!

Lähisaarella kasvaa valkoisia sinivuokkoja ja ystävä toikin niitä kerran minulle kaksin kappalein. Molemmat voivat hyvin muotopuutarhassa ja ovat aikaisia kukkijoita. Valkoinen on hyvä kontrasti pionin punaisille versoille.
Muotopuutarhassa kasvaa myös punakukkainen sinivuokko, mutta sitä piti vähän kaivaa esiin kuivien lehtien takaa. Se on vasta työntänyt nuput mullan pintaan, joten on selvästi muita myöhäisempi.
Valkoiset sinivuokot tuonut ystävä, joka on pitkän linjan luontoihminen, arvelee, että punaiset olisivat heikkokasvuisia luonnostaan. Sekin on mahdollista, ovathan kaikenlaiset mutaatiot yleensä perusmuotoa heikompia. Mutta nämä valkoiset ovat kyllä erittäin elinvoimaisia.

Viime vuonna löysin puutarhamyymälästä (Puutarhanikkarit) punervakukkaisen 'Forest Pink' -sinivuokon ja tartuin siihen heti. Se on aivan älyttömän pienikukkainen! Edessä mittakaavana voi nähdä taimilappua. Mutta hyvä, että on elossa kumminkin. Sillä oli kyllä lehdet koko viime kasvukauden, joten toiveita on juurakon vahvistumisesta. Kääpiöys ei haittaa, sillä tämä kasvaa hobittipenkissä, jossa on muutenkin kaikkea pientä.

Hämmästyin ja ilostuin, kun löysin hobittipenkistä jalomaarain 'Annan' versot! Tämä nimittäin hävisi jonkin aikaa istuttamisen jälkeen, joka tapahtui viime toukokuun lopulla. Lehtiä ei näkynyt koko kesänä. Ajattelin taimen menehtyneen kuivuuteen, kuten aika usein käy, myös tätä edellisen jalomaaraimen taimen kohdalla. En aina edes muista istutuksiani ja unohdan kastella, tai olen viikon-pari kaupungissa ja sillä välillä tulee helle, jolloin moni pikku kasvi kuolee. Mutta sieltä se nyt nousee, onpa sitkeä!

Vielä yksi sinivuokko: unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on hurmaava mätäs vaalean suloisensinisiä kukkia tummilla keskustoilla.

Sitten muihin vuokkoihin. Siirsin ternivuokon vuokko-esikkopuutarhan alaosasta, joka oli sille selvästi liian paahteinen ja kilpailu tarharaunioyrtin kanssa kovaa. Se pääsi katajan aluspenkin muhevaan multaan ja puolivarjoon. Nyt se kiittää tuottamalla ties kuinka monta kukkanuppua! 
Pienet keltaiset kukat kuuluvat pikkukäenrieskalle ja pyöreät lehdet mukulaleinikille, kumpikin luonnonkasveja, joita kasvaa pihassani lähes kaikkialla. Kumpikin myös häviää muutamassa viikossa maan uumeniin, sipuli-/mukulakasveja kun ovat.

Sipuli-/mukulakasveista puheen ollen: olen joka vuosi katsonut Iris winogradowiin lehtiä, kun ne nousevat uskollisesti katajapenkistä. Kukkia ei tule, mutta en uskalla siirtääkään, kun kranttu luonnonlaji sentään pysyy elossa. Nyt lisäsin sille kompostikatetta ja vähän myöhemmin huomasin tämän kookkaamman lehtituppaan vähän toisessa kohtaa penkkiä: pian tällekin lannoittavaa katetta ja toivoa kukista ehkä jonakin keväänä on! Olipa ihana löytö.

Seuraava ilonkiljahdus tuli tämän pikkuruisen verson kohdalla, joka nousee maasta kuin ohjuksen kärki. Tämä kuuluu jättiläismäiselle, toivottavasti kohta jo jalkapallon kokoiselle sipulille: himalajanjättililjalle. Istutin sen pari vuotta sitten ja olen katsellut nousevia lehtiä siinä toivossa, että joskus näkisin tämän ihmeellisen parimetrisen kukkavarren. Sipulilla kestää vuosia, jopa lähes kymmenen vuotta, kasvaa kukintakokoon. Istuttaessani se oli ison lantun kokoinen, joten voisi se jonakin vuonna jo kukkiakin.

Seuraava iso ilo löytyy katajan toiselta puolelta. Rusokoiranhammas kukkii jo! Tämä on kotoisin Huovilan puistosta Kärkölästä ja hankin sen ilman mitään lajikenimeä. Näitähän on joitakin lajikkeitakin, niin minullakin, mutta tämä perusmuoto on riittävän, suorastaan taivaallisen kaunis ilman mitään parantelua.

Tästä päästään aasinsillalla sadeasiaan. Taas sataa! Ihanaa! Tämä on niin huippua ja juuri sitä, mitä kasvit toukokuussa tarvitsevat, mutta varsin harvoin saavat. Soitin tänään äidille; hänen sukujuurensa ovat Kärkölässä ja Askolassa ja hän muisti vanhojen maajussien siellä päin sanoneen: mikä sataa ennen juhannusta, sataa suoraan laariin.
Niin totta!

Pikkuruinen iso ilo löytyy kuistin edustalta, missä vuosikausia sitten istutettu (ehkä viisi vuotta tai ylikin) valkovuokko 'Green Fingers' kukkii viimeinkin, ensimmäistä kertaa! Levensin penkkiä vähän ja siirsin tätä edemmäs. Tässä on kuistista johtuen varjo, mutta toisaalta kuivaa, sillä tässä on räystäs yllä.
Ostin vuokon juurakon pussissa loppusyksyn alennuksesta Kauppilasta (nyk. Flör), juurakko oli varmaan puolikuollut, sillä se oli tosiaan myöhäissyksyä. Onneksi siinä kumminkin henki pihisi ja tämä viimein kukkii! Täytyy ottaa parempi kuva, kun kukka on kunnolla auki.
Lisäksi yhdessä ystävän antamassa erikois-valkovuokossa näkyy ensimmäinen nuppu, odotan jännityksellä, mitä siitä tulee. 
Aika metka muuten tuo ukkolaukan varsi, joka on ihan kuin vetänyt sammalnutun ylleen kaulaan asti. Ymmärrän häntä, koleaa on. Talvitakkia tarvitaan vielä.

Seuraavaksi voisin siirtää pikkuruisen kevätputken myös penkin etuosaan, sillä tämä on jäämässä korkeampien posliinihyasinttien jalkoihin ja edempänä se saisi edes vähän enemmän kosteutta, jos sataa oikeasta suunnasta. Luulin jo menettäneeni koko kasvin, mutta sieltä se nousee!

Ihan loppuun ihanat keltavuokot. Niiden kerrottu muoto on vielä nupulla, samoin kuin kerrotut valkovuokotkin. Mutta tämä yksinkertaiskukkainen kukkii nätisti punaisen villin penkin yläpäässä kirsikkapuun juurella.

Olen siirtänyt siitä palan esikkopeltoon kukkimaan valkoisten 'Genève' -narsissien alle, sillä vuokko aloittaa kukinnan sopivasti ennen kevätesikoita. Esikkopellon vuokko on vielä nupulla. 

Ihanaa, kastelevaa sadeyötä sinnekin, jos teillä sataa! Ja toivottavasti se on vettä!


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Jalomaarain – Rubus arcticus ssp. × stellarcticus
Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Kevätpiippo – Luzula pilosa
Kevätputki – Hacquetia epipactis
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Ternivuokko – Anemone × lipsiensis
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica
Valkovuokko – Anemone nemorosa