Thursday 16 December 2021

Heinäkuinen veneretki

 Tämäkin juttu on jäänyt kesällä kertomatta, kun ei vain ehtinyt. Onneksi nyt ehtii; ei ole mitään raportoitavaa, eikä kuvia edes voi ottaa, kun on koko ajan pimeää! Mutta hei, puolen vuoden kuluttua on tällaista:

Retkikohde on pikkuinen asumaton saari vain muutaman sadan metrin päässä venevajaltani. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan...
Saaressa kyllä asuu vaikka kuinka paljon populaatioita, mutta yksikään niistä ei vain ole ihminen. Hassu ilmaisu, asumaton saari, siis.
Vihanen joutsen lähestyy retkueemme koiraa, Lávvi-lapinporokoiraa, kähisten. 

Emme sitten jatka lähemmäs joutsenta kohti, mutta kiinnitän huomioni kauniisti kukkiviin isosappiin.

Pikkuruisen saaren toisella puolella on korkeat kalliot. Tuolla vastapäätä on kotisaari.

Kallionraoissa sinnittelevä elämä herättää kunnioitusta. Katajat, männyt ja pihlajat kasvavat lähes pystysuoran kallion halkeamissa.

Pikkuiset painanteet, joihin vesi sateella kertyy, kuivuvat keskikesän poudassa, kihisevän kuumalla kalliolla, rutikuiviksi. Silti tuossakin kukkii ruohosipuli ja rantakukka.

Lähdetään kiertämään rantaa. Kallioiden madaltuessa saavutaan kiviseen pieneen poukamaan, joka on yleensä saaren paras rantautumispaikka, nyt vain sattuu oleman tyyni päivä. Täällä on eri kasvillisuus, rehevämpää. Rantakivikossa kukkii väinönputken serkku meriputki.

Joku maltsa suikertaa kivien lomassa, ehkä pikkusuolamaltsa. Kuivuus on saanut sen lehdet punaisiksi. 
Matkapäivä on ensimmäinen heinäkuuta; tuolloin oltiin eletty kuivuudessa jo viikkoja eikä tiedetty, että sadetta täytyy vielä odotella lähes elokuulle.

Poukaman toisella puolella on matalia, ihania kallioita sekä näkymät Rymättylän suuntaan.

Matalaa, meren silottamaa kalliota ja sen upeita kuvioita. Meillä on Suomessa maailman kauneimmat kalliot.

Kallioiden välisestä notkelmasta löytyy pieni niitty, jossa kasvaa runsaasti vuohennokkaa. 

Nyt on todella kuuma. Käärmeenpistoyrtit, jotka sentään aina kasvavat kallioilla ja kivikoissa, lurpottavat.

Täältäkin löytyy mininiitty: ruohosipulia, rantatädykettä, virmajuurta, ja olisiko otavalvattia nyt kukassa, plus muita lajeja, jotka eivät parhaillaan kuki.
Saaristossa luonnon monimuotoisuus on niin käsittämätöntä. Yhdeltä pikkuruiselta saarelta löytyy rehevää ja kuivaa niittyä, tulvaniittyä, kalliota, mäntymetsää ja sen aluskasvillisuutta (jota en edes kuvannut), katajikkoa, rantalepikkoa. On rutikuivaa ja märkää, kalkkipitoista ja hapanta. Joissakin kohdin ei ole multaa ollenkaan, silti siinäkin jotain kasvaa, ja toisin paikoin voi olla syvä ja reheväkasvuinen multapatja.

Mikä päivä! Voisi sanoa, että kesän hienoin, mutta näitä oli viime kesänä vaikka kuinka paljon oikein putkena. En muista kokeneeni näin tyyntä kesää pitkään aikaan.

Lapinporokoira menee plutimaan ja me ihmisetkin kaipaamme uimaan. Suunnataan takaisin kohti venettä, joutsenkin on jo liikkunut muualle puolisoineen. 
Joudumme tekemään pitkän kierroksen, sillä päästäkseen tuonne pikku lahden toiselle puolelle täytyy ylittää saarta halkova kostea sola, josta ei pääse yli kuivana kuin yhdestä kohdasta. Pitkä kierros pikkuruisella saarella on toki suhteellinen asia.

Lähellä venettä, missä heitämme vaatteet pois, on hienot kasvustot virmajuuria perhosineen. 
Mutta voi – kun on ottanut kengät pois jalasta, on kallio paljaan jalan alla TULIKUUMA!
Äkkiä veteen!

Merestä käsin voi ihailla näitä pystysuoria kallioita vielä tästä suunnasta. 
En kyllä uinut kameran kanssa, vaan otin kuvan myöhemmin veneestä käsin.

Toivottavasti kuvien katselu toi muillekin lämmön tunteen jäseniin ja verkkokalvoille ihanaa kesän valoa.
Loppuun vielä sellainen uutinen, että olen verkkokauppani Elsan lempituolin kanssa menossa Marketanpuiston joulumarkkinoille Espooseen viikonloppuna, lauantaina ja sunnuntaina. Lämpimästi tervetuloa! Kaikilta tapahtumaan tulijoilta vaaditaan koronapassi.


Isosappi – Centaurium littorale
Käärmeenpistoyrtti – Vincetoxicum hirundinaria
Meriputki – Angelica archangelica ssp. litoralis
Otavalvatti – Sonchus asper
Pikkusuolamaltsa – Atriplex longipes ssp. praecox
Pohjanrantakukka – Lythrum salicaria
Rantatädyke – Veronica longifolia
Ruohosipuli – Allium schoenoprasum
Virmajuuri – Valeriana
Vuohennokka – Scutellaria

20 comments :

  1. Kyllä on kesäistä! Tuota kohti mennään, kunhan joulu saadaan pakettiin 😊

    ReplyDelete
  2. Oi, ensi kesänä tahdon merenrannalle ja kallioille johonkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Merenrannat ja kalliot olivat syy, miksi halusin muuttaa takaisin Suomeen.

      Delete
  3. Kiitos kyllä! Ihan ensikuvasta lähtien lämmitti luita ja valo kirkasti ajatuksia. Meillä on kerrassaan upea saaristo. Kallioiden ja kivien värejä ja muotoja voisi katsella loputtomiin.
    Kiva, että mainitsit Marketanpuiston markkinat. Sinne ajattelin ehtiä, ellei mitään mutkia tule esteeksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että viihdyit tällä kesäisellä retkellä!
      Mukavaa, jos tapaamme nyt viikonloppuna! Tapahtuma on klo 10-15 molempina päivinä.

      Delete
  4. Kuinka ihania kuvia. Olen viettänyt yhden kesän Turun saaristossa. Tuli ne ajat mieleen ja kesä muutenkin. Kiitos.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Turun saaristo on maailman hienoimpia seutuja. Vaikka en olekaan ihan kaikkialla maailmassa käynyt ;-)

      Delete
  5. Ooooh. Ihana kesä ja sinisyys!

    ReplyDelete
  6. Kesän lämpö ja valo tuntuivat hyvin iholla jo pelkästään näiden kuvien välityksellä. Huikeaa, kuinka melkein paljaalla kalliolla voi kasvaa ja kukkia valtava määrä eri lajeja. Ja nuo kallionraoista tunkevat männyn ja katajan taimet ihmetyttävät sinnikkyydellään joka kerta kun sellaisia näkee. Ei tarvita kuin pieni määrä kariketta sopivassa kolossa ja siihen tipahtanut siemen alkaa tunkea juuriaan sinne suuntaan mistä vain löytää tilaa. Aikaa myöten kariketta kertyy yhä enemmän ja taimi vahvistuu. Ei siitä koskaan mitään puujättiläistä tule mutta sitäkin koristeellisemman näköinen käkkyrä varmasti. Kiitos näistä kuvista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on todella hyvä kasvin kestävyyden tae, että jos se sietää kivenkolossa kuivumista ja talvella jäätymistä, niin sitten varmaan kestää mitä vain. Tai ainakin niitä olosuhteita :-D
      Kalliolla kasvavat puut ovat usein älyttömän hienoja bonsaita.

      Delete
  7. Toivottavasti sinulla oli suotuisa markkinaonni :)
    Kuvat toivat elävästi mieleen auringonpaisteen ja lempeän kesätuulen iholla... Noita tunteita ei osaa arvostaa, jos ei käy läpi kylmää talvea ja muita vuodenaikoja.
    Minä en kyllä tiedä, mitä tarkoittaa plutia..?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, markkinat menivät mukavasti!
      No jooh, tuota noin... vähän lyhyempi ja leudompikin talvikausi saisi kyllä arvostamaan kesää. Ja sekin, että on elänyt elämässään muutaman pakkastalven, ei sitä joka vuosi tarvitsisi olla ;-)
      Voipi olla, että plutia tarkoittaa eri asioita eri ihmisillä. Minun käsitykselläni se on kahlailua. Lávvi ei ole uimarityyppiä.

      Delete
  8. Kiitos hienosta saarimatkasta ja uusista kasvituttavuuksista, isosappi, maltsa, käärmeenpistoyrtti! Tunsin jalan alla kuuman ja karhean kallion, rantaveden, virmajuuren ja muiden rantakasvien tuoksu tulvi ympärilläni ja mereltä kuului vesilintujen ääniä, märkä Lávvin turkkikin tuoksui,kesää parhaimmillaan! Tuota kaikkea taas odottaen on helppo nauttia ja iloita myös kirpeästä pakkassäästä :).
    Hyvää Joulua toivottaen!
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä se kesä vain on ihanan hivelevää aikaa. Ja hei tosiaan, kesää kohti!
      Kiitos ja hyvää joulua sinullekin!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!