Jäätyneet lintukylvyt

 Ei löydy tipusille nyt juotavaa.

Umpijäässä.

Ei tästä irtoa mitään.

Äskeiset kuvat on otettu viime viikolla, jolloin lunta ei ollut. Nyt sitä on.

'Dawn' -heiden iglu / jurtta on yhä paikoillaan. Viime yönä oli lähes –9 jossain vaiheessa. Mutta NYT pitäisi viimein taas lauhtua! Eilen päivällä oltiinkin plussalla, ja nyt aamulla mittari on kohonnut jo lupaavan lähelle nollaa.

Tiput onneksi selviävät ilmankin vettä, ilmeisesti. Punatulkkuja on täällä aina paljon ja niillä onkin paljon syötävää. Ne herkuttelevat vaahteransiemenillä sekä puissa että maassa. Saarnen siemeniä ne syövät myös mielellään.

Otin nämä kuvat ikkunan läpi. Koiraan nokassa näkyy vaahteran lenninsiipi, kun lintu pupeltaa sen päässä olevaa siementä. 

Olen tästä niin kiitollinen punatulkuille, sillä vaahtera tuottaa tuhottomasti siementaimia. Näin niitä on ainakin joitakin satoja vähemmän. Kauniitakin punatulkut ovat, ja niillä on ihana ääni, kuin haikea huilun sointi.

Helmiomenapensas 'Marleena' on tyhjentynyt marjoista.

Olen ihastellut harmaapäätikkaa rasvapötkön kimpussa monena päivänä. Vaikka tikka syö sitä vauhdilla, en henno ajaa komeaa lintua pois. Sitä ei pääse yleensä näin läheltä katsomaan – tämäkin on keittiön ikkunan läpi kuvattu. Jos menisin ulos kuvaamaan, lintu lentäisi heti karkuun.

Tikat ja palokärki pitävät melkoista meteliä, kun niillä on keväinen olo. On turha kuvitella, että maalla (tai pikku saaressa) olisi jotenkin hiljaista.

Tiaisia saa kuvattua hyvin ulkona, ne ovat niin rohkeita. Jos pysyy pari minuuttia paikoillaan, on ruokinnalla kohta taas parvi kuvaajasta huolimatta. Sinitiaiset ovat suloisimpia pikku merimieslakkeineen.

Taustalla on vaahtera, johon kasvaa muratti. Sekin on melkoinen talven koriste!

On tämä kaunista, mutta odotan kovasti, että saan taas kuvata lumikelloja nupulla.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Muratti Hedera helix

Melkoinen muratti

 Hämmästyin, kun huomasin yhden asian keittiön ikkunasta.

Keittiön ikkunan edessä kasvaa vaahtera ja vaahteraan kasvaa muratti.

Muratti on venynyt viime vuoden aikana yli neljän metrin korkeuteen!

Eihän tuota kesällä näe, kun puu on lehdessä, enkä ollut tähän mennessä lehtien pudottuakaan huomannut.

Istutin hortonomiystäväni kasvattaman muratin syksyllä 2006. Monta vuotta se kasvoi vain maanpeittona vaahteran alla. Jos joku verso lähtikin kasvamaan vaahteran runkoa pitkin ylös, se paleltui talveen. Joskus kiedon muratin ja puunrungon ympärille vanhan koinsyömän villatakin. Se auttoi kyllä, mutta sitten muratista tuli vähitellen liian korkea ja luovuin suojaamisesta.

Muratista tuli vähitellen talvenkestävämpi. Se ei kuollut edes viime talven yli –20 asteen pakkasiin. Tältä muratti näyttää silmieni korkeudella, noin 160 cm:ssä.

Talon entinen asukas on vetänyt puun moottorisahalla poikki parin metrin korkeudesta, sillä se kasvaa vähän liian lähellä taloa, jotta sen voisi päästää kasvamaan isoksi puuksi. Runko on haarautunut Y-kirjaimen tapaan. Murattikin on haarautunut, osa siitä kasvaa tähän suuntaan...

... ja runsaampi osa tänne, jossa se yli nelimetrinenkin haara on.

Minulla on muratille huonoja uutisia. Leikkaan joka talvi vaahterasta pari pisintä oksaa tai versoa, sillä puusta kasvaisi niidenkin toimesta aivan liian iso. Tänä talvena leikkuuvuorossa on juuri se verso, jossa pisin murattikin kasvaa.

Toisaalta näin saan lisättyä muratinpätkiä uusille kasvupaikoille. Saisiko olla esimerkiksi saarnen tyvi, siinäkin olisi hieno uurteinen runko kiivettäväksi? Voisinpa kokeilla murattia myös kuusen alle maanpeittokasviksi.

Huomasin samasta keittiön ikkunasta toisenkin yllätyksen, tällä kertaa männyssä. Kuvasin sen ikkunan läpi, vaikka niin ei saa todellakaan tarkkaa kuvaa. Mutta pelkäsin, että kohteeni lentää pois, kun menen pihalle kameran kanssa – näin olisi edes epäselvä todistusaineisto.

Mutta hiiripöllö ei lähtenyt. En toki mennyt kovin lähelle, laitoin kameraan zoomlinssin ja pysyin edellä mainitun vaahteran toisella puolella, parinkymmenen metrin päässä.

Tämä on todella hienoa, sillä olen toivonut näkeväni pöllön jo monta vuotta. Edellinen pihahavainto taisi olla sarvipöllö murattivaahterassa joskus kymmenen vuotta sitten.

Onneksi Musti oli untuvapeiton alla sängyssä, sillä siitä olisi tullut kahnaus. Näin kävi sen sarvipöllön kanssa. Musti näki sen keittiön ikkunasta, alkoi murista ja vaati päästä ulos. Katsoin ikkunasta, kun Musti ryntäsi vaahteraan ajamaan pöllön pois. Liukkaasti se lähtikin, sarvet putkella. Samoin Musti toimii, jos huomaa haukan oleilevan pihalla.

Olen haaveillut pöllöjen kevättalvisten huhuiluäänten tunnistamisesta. Kohtahan on taas niiden aika. Yritän kuunnella ja opetella. Esimerkiksi Luontoportti-sivustolla on hyvät lintujen äänitteet. Kun ne vain muistaisi. Puhelimesta löytyy kyllä myös Birdnet-sovellus.

Hiiripöllö Surnia ulula

Muratti, euroopanmuratti Hedera helix 

Köynnökset

 Tähän väliin on pakko laittaa muutama reaaliaikainen kuva. Tai oikeastaan eilen otettuja. Kun aamupäivän sumu hälveni, tuli ihana aurinko esiin.

Muratti on kasvanut Y:n muotoiseksi kasvaneen vaahteran molempiin haaroihin jo kolmen metrin korkeudelle. Niin ihana!

Tästä vaahterasta joutuu joka talvi poistamaan pari paksuinta oksaa, sillä se on liian lähellä taloa, jotta sen voisi antaa kasvaa isoksi puuksi. Nyt joutuu ihan tosissaan varomaan murattia leikkuuhommassa.

Koreaköynnöskuusamassa on edelleen samat kukkanuput, jotka kuvasin kuukausi sitten. Ne näyttävät jopa ihmeen eläviltä.

Eivät ne voi kukkaan avautua, mutta ihanat joulukoristeet ne silti ovat raikkaanvihreiden lehtien kanssa. 

Tykkään kuusaman kukinnoista erityisesti, taitaa olla lemppariköynnökseni, mutta tällaiset talviominaisuudet nostavat ne aivan omaan luokkaansa.

Moni kasvi oli lehdessä, kun pakkasjakso alkoi (ja sitä sitten kestikin, voi jestas, kun tuntuu että tässä vaiheessa on jo eletty kokonainen talvi ja ollaan vasta joulukuussa). Mietin, kuinka ne kestävät, mutta viime talvena kävi aivan samoin.

Karhunvattu 'Loch Ness' on puoliksi vihreä, puoliksi ruskea. Sen kaunis ruska jäi melkein kokonaan väliin.

Kuvassa muuten näkyy hyvin eilinen lumitilanne. Viime yön sade vei nuo viimeisetkin rippeet mennessään. Nyt mittarissa on +4 ja kova, lämmin föhntuuli natisuttaa nurkkia.

Heleäorjanruusussa riittää vielä linnuille syötävää. 

Huomasin jo lauantaina, että sääskiä on liikkeellä, ne heräävät näköjään sillä sekunnilla, kun siirrytään plussan puolelle. Ne tarjoavat proteiinipitoista popsittavaa pikkulinnuille. 

Ja nyt aurinko juuri alkoi paistaa ikkunoista sisään. 

Voi tätä onnea! Pyörin eilen pihalla, otin kymmeniä kuvia, enkä millään olisi halunnut lopettaa ulkona haahuilua. Siis aivan täydellinen kevätfiilis. Päivä vain on lyhyt ja aurinko matalalla kevääseen verrattuna.

Toivottavasti en nyt pilaa kenenkään joulufiilistä. Toisaalta jouluisia asioita löytyy kaikkialta muualta!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Muratti Hedera helix 

Sinivuokkojen sävyjä ja pihan hyönteismaailmaa

 Olin kuusi päivää poissa kotoa ja voi jestas, kuinka sinä aikana on puskenut tyyppejä maasta! En edes tiedä, mistä aloittaa.

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on nostanut nuppunsa lehtien alta maanrajasta, jossa kurkkasin niiden viikko sitten olevan. Unkarinsinivuokot on helppo erottaa meidän sinivuokoista, kukat ovat erilaiset, terälehdet pidemmät, kukkien keskustassakin usein tuollaista tummaa. Tämän lajikkeen sävy on erityisen kaunis.

Melko lailla samaa väriä on Ruissalon kantaa oleva sinivuokko, joka tässä kasvaa käärmeenlaukkaviidakossa. Meikäläisten sinivuokkojen kukissa ei ole tummaa keskustaa, vaan se on valkoinen. Tai oikeastaan kyseessä ovat varmaan heteiden palhot, joita tarkoitan, eli heteiden "varret".

Tämä pikkuinen saaremme metsästä siirretty on hienon tummansininen. Puolustuksekseni sanon, että en tajunnut siirtäväni sinivuokkoa, tarkoitus oli ottaa tuo vasemmalla kukkiva kevätpiippo. Se on todella kaunis luonnonheinä, ihan koristeheinäksi käy. Sinivuokko oli varmaan vasta pieni itänyt siemen samassa maapaakussa.

Kevätpiippo on myös todella aikainen! Tässä lähes kuukausi sitten otettu kuva.

Tonttini omat sinivuokot, joita ei ole mistään siirretty, kasvavat koivikossa ja niissä on jännä punertava sävy. Ihanaa, sillä punakukkaiset sinivuokot, joita olen ostanut, ovat osoittautuneet heikoiksi. Yksi eli vain puoli vuotta ja toinen sentään kolmisen vuotta, kunnes kuoli. 

Tässä koivikon toinen yksilö. Kukat ovat heti avauduttuaan punertavimmat, sitten väri laimenee violetin suuntaan.

Muotopuutarhassa kasvaa kaksi valkokukkaista sinivuokkoa, jotka olen saanut ystävältä ja nekin ovat täältä lähisaaristosta. Ne ovat onneksi erittäin elinvoimaisia, en vain muistanut kuvata niitä.

Ensimmäiset valkovuokotkin ovat tulossa kukkaan! Lisäksi tonttini kukkii violettinaan, tai purppuraisenaan, pystykiurunkannuksia.

Muotopuutarhassa valkovuokko 'Virescens' muuten kukkii jo. Sen kukat ovat niin jännän vihreät ja lehtimäiset, että ne tahtoo missata kaiken muun vihreän keskellä. Täytyy muistaa huomenna kuvata se samalla kuin valkoiset sinivuokotkin.

Sitten hyönteiselämään, jonka heräämistä ja runsastumista ehdin jo todistaa ennen reissuun lähtöä. Ensimmäisen villakärpäsenkin bongasin jo yli viikko sitten, mutta tässä tämänpäiväinen kuva 'Mrs Moon' -valkotäpläimikällä.

Siellä! Villakärpänen on tuollainen söpö pitkäkärsäinen pörriäinen, joka lentää paikallaan.

Vaahterat, joista sahasin talvella paksuja oksia pois, vuotavat mahlaa ja se houkuttelee kansoittain muurahaisia puihin. En tiedä, huomaatko pari ruskeavartaloista isoa muurahaista muratista oikealle. Niitä vilistää koko ajan ylös alas runkoa.

Muratti näyttäisi olevan elossa latvaansa asti rankasta talvesta huolimatta. Skumpan paikka.

Mahlaa tippuu pisaroina. Se kuulemma houkuttelee varmaan perhosiakin, mutta en ole huomannut. En myöskään ole kytännyt.

Yhtenä iltana hampaita harjatessani kiinnitin huomiota isoon perhoseen, joka räpytteli keittiön ikkunassa valon houkuttelemana. Otin kuvan salamalla, raukka varmaan sokaistui. 

Facebookin ötökkäryhmässä tämä tunnistettiin huhtiyökköseksi. Osuva nimi.

Ötököissä on upeita tyyppejä, kuin koruja. Ritarilude on täällä lounaan kalkkikivipitoisilla saarilla yleinen, sillä sen ravintokasvi on kalkinsuosija käärmeenpistoyrtti. Tämä kaveri vietti siestaa idänsinililjassa.

Sitten ovat kaikki ihanat kimalaiset, jotka paksua ruumistaan kukkiin punkiessaan ovat ötököistä hellyyttävimpiä. Keväisissä kurjenmiekoissakin on mettä tai siitepölyä: 'Katherine's Gold' on tämä vaaleankeltainen lajike.

Kurjenmiekkoja on avautunut paljon lisää, ja kaikkea! Ihan tekee mieli sanoa kasveille: älä nouse, yöllä on pakkasta! Viime yönä käytiin pitkästä aikaa –2 asteessa, mutta se ei näytä kasveja haitanneen. Onneksi.

Toivottavasti teilläkään ei ole tullut yöpakkastuhoja.

Idänsinililja – Scilla siberica

Kevätpiippo – Luzula pilosa

Muratti – Hedera helix

Pystykiurunkannus – Corydalis solida

Sinivuokko – Hepatica nobilis

Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica

Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

Valkovuokko – Anemone nemorosa

Lumikello-talventähtiapajilla

 Kun omalla pihallani ei talventähdistä näy vielä vilaustakaan, ja lumikellopaikatkin voi vielä laskea yhden käden sormilla, lähdin hipsimään kohti länttä.

Aurinkoiset kevätpäivät ovat kulminoituneet ihanan autereisiin iltapäiviin. Kohde näkyy tuolla, ison kaunismuotoisen vaahteran luona.

Siellä on ihastuttava, vanha ja villi piha, joka on lumikelloja sakeanaan.

Paras paikka on talon kivijalan eteläpuolella, joka on myös hyvin tuulensuojassa. Sieltä löytyi myös ensimmäinen talventähti!

Siinä se on, keltainen kukka ihan kunnolla jo auki. Omassa pihassani ei näy vielä edes keltaisia palleronuppuja maan rajassa. Tämä on tosi hyvä paikka ja erinomainen lähiretkikohde – niin lähellä, ettei edes eväitä ehdi kaivata.

Lumikellojakin on jo auki. Minulla vasta pari ensimmäistä nuppua on kääntynyt nuokkumaan, mutta ne ovat vielä supussa.

Niin ihana tällainen vanha piha, jossa täytyy varoa joka askeleella, ettei tallo lumikelloja!

Kotipihalle palatessa pysähdyin tarkastelemaan mustaseljaa, johon puhkeavat lehdet. Viime yönä käytiin -6,4 astetta pakkasella, ja silti lehtitupsut oksien kärjissä olivat tänäänkin ihan reippaan näköiset. Hämmästyttävää. 

Alempana rinteessä kasvaa kaksi isompaa mustaseljapuskaa, niissä ei ole vielä puhjenneita lehtiä, mutta tämä yksi pienempi onkin niiden isojen takia paremmassa tuulensuojassa.

Lisäksi tässä on tuulensuojana pyökkiaitaa, pyökeissä on nuo kauniin mahonginväriset viimevuotiset lehdet vielä kiinni.

Sitten tarkastin omat lumikelloapajat. Tässä japaninlehtikuusen alla olisi talventähtiäkin, mutta niitä ei vielä näy. Ehkä ne eivät pysty ponnistamaan routaisesta maasta toisin kuin lumikellot.

'S. Arnott' -lumikellot ovat vielä nousuvaiheessa, ne kasvavat hyvin hitaasti, kun auringosta huolimatta on vielä hyvin kylmää.

Tein uuden hoitolinjauksen. Puutarhanhoitoni on hyvin orgaanista, toisin sanoen pätkin keväisin kuivat perennanvarret pensassaksilla kasvustojen katteeksi ja tällaisilla villimmillä alueilla kuivunut heinikko saa jäädä niille sijoilleen. Näiden puronvarsipaikkojen kanssa tulin nyt kuitenkin toisiin ajatuksiin. Nyt riivin käsin pystyt heinänkorret ja muun kuivan kasvuston pois. Näin pienet kevätkukat näkyvät paremmin.

Toinen puronvarsipaikka on tässä huussin takana. Tässäkin vähän siistin "esikkopeltoa", joka näkyy oikealla. Lähempänä ojaa on tarhajouluruusuja. Sammaloituneet saarnen juuret ja kokoamani kivimuuri tuovat paikkaan vanhan pihan tunnelmaa, vaikka kivimuuri on vasta kymmenen vuotta vanha.

Tarhajouluruusuissa on komeat lehdet. Löysin myös ensimmäisen kevätesikon lehtiruusukkeen nousemassa maasta!

Tänne saarnirivin alle kertyy muutenkin riittävästi eloperäistä katetta, vaikka en jatkossa jätä kuivia perennanvarsia maahan. Saarnien pienistä lehdistä muodostuu nopeasti hyvää humusta.

Liuskalehtinen muratti, jonka istutin tähän syksyllä, on ihan reippaana ja vihreänä – hienoa!

Tarhajouluruusut jo valmistautuvat kevääseen. Tämä kauniin punainen saarnen juurten väliin kylväytynyt siementaimi näkyy tekevän tänä vuonna jo kaksi kukkaa, viime vuonna kukki tämän taimen ensimmäinen kukka. 

Kasvupaikka sammaleisten juurten lomassa on tosi kaunis ja onnistunut – ihanaa, että se valitsi itse kasvupaikkansa, sillä tuonne juurten ahtaaseen väliin ei sitä olisi saanut mitenkään istutettua!

Lumikelloistani lähimpänä kukkimista on helmikuussa Plantagenista ruukkutaimena ostettu, mutta unohdin sen moneksi päiväksi pimeään eteiseen, jolloin nuput eivät oikein kehittyneet. Nyt olen muistanut siirtää sen päivisin kuistin pöydälle, mutta yöt ovat vielä niin kylmiä, että nostan sen varmuudeksi viileään eteiseen.

Ensimmäinen kukka jo hieman raottuu!

Euroopanpyökki – Fagus sylvatica

Kevätesikko – Primula veris

Lumikello – Galanthus

Muratti, varjomuratti – Hedera helix

Mustaselja – Sambucus nigra

Talventähti – Eranthis

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä