Kristallia

 Kolme päivää sitten oli kirkas aurinkoinen päivä tähän mennessä talven kylmimmän yön jälkeen. Meillä mittari meni lähes –17 asteeseen, uskon, että lähes kaikkialla muualla oli kylmempää, jopa huomattavasti. 

Näitä talven – ja muidenkin vuodenaikojen – lämpötiloja, sademääriä sun muita sääoloja on todella mielenkiintoista seurata blogeissa ympäri maata ja vähän naapurimaissakin.

Nappasin kameran ja marssin kuvaamaan, tuolloin iltapäivällä pakkasta oli varmaan vielä 14 astetta. Kaikki kimmelsi. 

Peikonpaju on kerrassaan upea. Se ei ole ihan täysin talvenkestävä, joten jännitän, mitkä osat siitä tällä kertaa talvehtivat. Toissa talven pakkasiin kuoli osa, mutta nuori puu on silti ihan hyvässä hapessa ja parimetrinen.

Peikonpajun rinnalla elää preeriamesiangervo 'Venusta', joka on talvella kuurassa yhtä kaunis kuin kesällä kukassa konsanaan.

Lähdin kuvaamaan vasta iltapäivällä, paremmat kuurakuvat olisi saanut varmasti ennen kuin aurinko ehti niitä sulattaa. Kyläniityn ylle kehkeytyi hieno usva, tulipahan ikuistettua se.

Puuteripaju 'Mount Aso' näyttää jo punerrusta; tällä lajikkeella on vaaleanpunaiset pajunkissat.

Jänis ehti syksyllä järsiä monta versoa poikki ennen kuin sen huomasin ja ympäröin puskan kanaverkolla. Onneksi suurin osa pensaasta jäi tallelle! Tämä on ollut helmikuiden iso ilo, ja ihan kohtahan ollaan jo helmikuussa!

Kauriit eivät onneksi enää ole puutarhassani vierailleet, mutta niitä ja niiden jälkiä näkyy heti aidan ulkopuolella, joten vietin tänäänkin tovin tiivistäen aitaa ja tukkien aukkoja, joista valkohäntäpeura voisi kuvitella loikkaavansa yli. 

Pihaorjanlaakeri Blue Angel eli 'Conang' on viimein kasvanut, kun sitä ei ole syöty – tosin ei se edelleenkään ole kuin polvenkorkuinen. Mutta edes se, eikä vain matalat kärjistään syödyt versot, kuten alkuvuosina.

Kaakon suunnalta puhaltanut puhuri keräsi lunta kuin tilauksesta 'Sander's Blue' -valkokuusen eteläpuolelle sitä auringolta varjostamaan. Ihan ei voi luottaa, että tuo riittää, mutta pensas on toisaalta jo sen ikäinen, että ehkäpä pärjäilee ilmankin varjostusta. 

Maa ei välttämättä ole myöskään mennyt jäähän kovin syvältä, kun kovia pakkasia ei ollut kuin muutaman vuorokauden ja tuolloin onneksi tuli vähitellen luntakin. Maa oli aivan sula vielä uudenvuodenaattona.

Lunta on silti sen verran ohuelti, ainakin paikoin, että pikku jyrsijöiden reitit erottuvat. Supercat-pyydys on napannut tässä vuodenvaihteen jälkeen jo viisi peltomyyrää yhdestä ja samasta tunnelista. Jokainen miinusmerkkinen myyrä on kasveilleni elintärkeä. Voipi olla, että pakkaspiikki myös vähentää myyräkantaa, toivoa sopii.

Muistaakseni oratuomen tyven ympärillä on myyräsuojaverkko, mutta ihan varma en ole. Ainakin istutin sen metalliverkolla vuorattuun istutuskuoppaan ja se verkko ulottuu myös 30 cm maanpinnan yläpuolelle. Viime kesänä huomasin, että myyrät kyllä kiipeävät tuollaisen verkon yli halutessaan.

Oratuomi on juuristolla leviävä pensas ja toki se tyven syömisestä selviää, kunhan juuret ovat tallella, mutta pensaani on vielä niin nuori, ettei se ole kukkinut. Toivon kovasti näkeväni sen satumaisen kauniin valkoisen kukinnan keväällä.

Preeria on talvisin todella kaunis. Tässä on paljon kasveja, jotka pysyvät hyvin talvella pystyssä ja keräävät kuuraa kauniisti: ahdekaunokkia, mäkimeiramia, pietaryrttiä. 

Mietin, että olisi kiva laittaa kuva samasta kohdasta myös kesällä, mutta tästä jutusta tulisi liian pitkä. Ehkäpä teen vielä sellaisiakin kuvaparijuttuja tässä talven mittaan. Tee sinäkin!

Etelänkurjenmiekka on yksi talvisia lempikasvejani, toki satumaisen kaunis myös kukkiessaan kesällä.

Siinäpä viime aikojen kuulumiset. Kevättä odotellessa.

Onneksi pakkanen lauhtui, enää on –5.

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Mäkimeirami Origanum vulgare

Oratuomi Prunus spinosa

Peikonpaju Salix babylonica var. pekinensis 'Tortuosa'

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Pihaorjanlaakeri Ilex × meserveae

Preeriamesiangervo Filipendula rubra

Puuteripaju Salix gracilistyla

Valkokuusi Picea glauca

Nyt on kokoa ja näköä

 Kaikki kasvaa ja onkin aika ihanaa nähdä hyväkuntoisia kasveja! 

Harvemmin on kesä alkanut näin hyvällä kosteudella. Katsoin kartiovalkokuusten tuuheita vuosikasvuja ja totesin, etteivät ne ole koskaan vielä olleet tuon kokoisia. Koko kuuset kun ovat kasvaneet yli kymmenessä vuodessa vasta alle metrisiksi.

Rivendellin jouluruusulaakso on täynnä ihan hervottoman kokoisia tarhajouluruusun lehtiä.

Koska kokoa ei ilman mittakaavaa hahmota, tungin käpäläni kuvaan.

Tämähän on muuttumassa sademetsäksi!

Sademetsään kuuluvat kaikenlaiset liaanit. Alppikärhö kiipeää kirsikkapuuhun, mutta on vääntänyt yhden sen hennommista oksista alassuin. Hyvä juttu, sillä kukkia saa nyt ihailla vähän alempanakin kuin korkealla kirsikan latvassa.

Tämäkin on aivan täydellinen kasvi Rivendellin haltiatunnelmaan.

Luen muuten parhaillaan Tarua sormusten herrasta pitkästä aikaa – tai siis kuuntelen äänikirjana. Löysin sen äänikirjapalvelusta englanniksi itsensä Sméagolin eli Gollumin lukemana! (Näyttelijä Andy Serkis). Kylläpä on täydellinen lukija ja ihanaa uppoutua taas tähän klassikkoseikkailuun. 

Äänikirjan kuuntelu on hyvin hidasta tähän aikaan vuodesta, mutta seikkailu ei mihinkään karkaa ja kun tarinan tuntee hyvin, muistaa tilanteet ja henkilöt ilman, että tarvitsisi kelata taaksepäin viikonkaan paussin jälkeen.

Kirja kyllä aiheuttaa tarpeita esimerkiksi siirtää viimeinkin 'Elrond' -narsissit Rohanista Rivendelliin, minne ne ehdottomasti kuuluvat, onhan Elrond Rivendellin hallitsija. Elrond ei ole voinut kovin hyvin Rohanissa enää viime vuosina, eikä ihme.

Nämä on tullut jo esiteltyä, mutta laitetaan vielä kerran: tarhakielo ja rotkolemmikki, täydellisen haltiamaisia kasveja Rivendellin rajamaille.

Rivendellin vieressä on villi punainen penkki, jossa kukkivat edelleen 'Orange King' -tulppaanit. Kirsikkapuu, johon alppikärhö kiipeilee, näkyykin kuvassa.

Helmisaniainen nousee korkeampana kuin koskaan. Luulin jossain vaiheessa tämän olevan kuningassaniainen, mutta sitten huomasin sen eri muotoiset versot vieressä. Olen niin iloinen!

Olen istuttanut helmisaniaista muutamaankin kertaan, kun se on niin kaunis, mutta se ei koskaan viihtynyt kauaa, vaan aina kuivunut pois. Sitten istutin tämän taimen lähes ojan pohjalle ajatellen, että meni syteen tai saveen (kirjaimellisesti juuri siihen); kokeillaan tätäkin. Ja se onnistui! Helmisaniainen on elänyt tuossa jo muutaman vuoden. Mutta tähän asti se ei ole paljonkaan yltänyt muuta kasvillisuutta korkeammalle – ennen kuin nyt. Lisäksi lehtiä on noussut vähän laajemmalla alalla.

Jossain sanottiin, että se on leviävä ja minä tosiaan toivoin, että olisikin. Niin upea juttu.

Sain tänään illansuussa leikattua viimeisenkin voikukka-heinikkorehotuksen. Se oli niin korkea, että ruohonleikkuri sammui muutamaan kertaan, mutta lopulta tuli tasaista. Musti esittelee. Nyt myyrät näkyvät paremmin.

Ensi yöksi tai huomisaamuksi lupailtu sade on karttojen mukaan peruttu, mutta ehkä tänne siitä kumminkin muutama pisara putoaa. Ennuste on aika jännä: edelleenkään ei kahden viikon käyrä nouse paljoa 15 astetta lämpimämmäksi. Ihan sama ilmiö, joka on ollut koko toukokuun: viileää. Ja sehän tarkoittaa pitkään kestäviä kukintoja ja hyvinvoivia kasveja, jotka eivät kerrankin kärvistele kuivuudessa.

Alppikärhö Clematis alpina

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Kartiovalkokuusi on nykyään kartioalbertankuusi Picea × albertiana 'Conica'

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Myrkkyliljojen vertailua

 Lopputulemana taas kerran: mitä enemmän erilaisia, sitä parempi.

Myrkkyliljat nimittäin kukkivat vähän eri aikaan. Tämä muotopuutarhan loistomyrkkylilja "Steven" on edelleen aika hyvässä vedossa, vaikka oli ensimmäisiä, joka nousi maasta ennen syyskuun puoliväliä. 

Kaksi viikkoa hyvän näköisenä on aika hyvä saavutus! Kuivilla keleillä voi olla osuutensa asiaan. Sadettahan meille tuli runsaammin vasta torstain ja perjantain välisenä yönä. Sekin pidentää kukintaa, että kukkavarsia on näin paljon. Niitä on noussut koko ajan lisää.

Ehkäpä nostan mukulat varovasti talikolla, kun kukat lakastuvat, ja istutan ne vähän harvempaan. Olisi ihanaa saada useita tällaisia mättäitä. 

Harmaanvihreä koiruoho on hyvä väripari loistavan pinkeille myrkkyliljan kukille.

Tämä mätäs on ystävältä saamaani vanhaa myrkkyliljaa, joka on selvästi tarhamyrkkylilja eli loistomyrkkyliljan jalostettu versio. Se on yhtä roteva kuin edellinen. Tätä minulla oli alun perin kahdessa paikassa, mutta myyrät veivät toisen kasvuston.

Kuva on viikon takaa, nyt kukat ovat jo aika lakastuneet. Tälläkin on sinivihreää väriparina, nimittäin valkokuusi 'Sander's Blue'.

'William Dykes' on melko ohutvartinen risteymä ja se kaatuilee syysmyrkkyliljojen tapaan. Tämän siirsin viime syksynä, samalla istutin mukulat harvempaan, jalopähkämön sekaan. Williamit selvisivät siirrosta hyvin. Sivumukuloita tosiaan kehittyy vieri viereen, kuten aiempien kuvien mättäistä voi päätellä.

Tästä päästäänkin syysmyrkkyliljoihin. Niillä on ohuehkot varret, kukat kaatuvat liiankin herkästi – etenkin kerrotut kukat, kun ne ovat painavia. Silti tämä kerrottu valkokukkainen 'Alboplenum' on minusta ehkä kaunein myrkkylilja. Sen vieressä kasvaa japaninhiirenporras.

Siinä on myös syysvuokko 'September Charm', jonka viimeistä kukkaa olen ihastellut vaikka kuinka kauan, kun sitten on aina avautunut vielä uusi viimeinen kukka! Kukkanuput ovat samanlaisia pallukoita kuin ohikukkineista kukista jääneet mykeröt, eikä pikaisesti vilkaisemalla aina huomaa, onko joukossa vielä uusia nuppuja.

Olen istuttanut 'Alboplenumin' myös läheisen vaahteran alle, sieltä se nousee aina vähän myöhemmin 'Florentinum' -keltapeipin seasta. Vaahteran alla taitaa olla hitusen liian kuivaa, muttei niin, että myrkkylilja olisi menehtynyt. Se vain ei oikein kukoista.

Yksinkertainen valkoinen syysmyrkkylilja 'Album' kukkii runsaana muotopuutarhassa tarhakurjenmiekan keskellä. Istutin toissa syksynä mukulan myös saniaistarhaan kuusen alle. Se ei kukkinut vielä viime syksynä, mutta nyt kukkii. Havaitsinkin lehdet keväällä ja olin iloinen. Niistä näkee mukavasti, että myrkkylilja on elossa, vaikka kukkia ei ole kuulunut.

Tämän ympärillä maanpeittokasvina on itsekseen tullutta haisukurjenpolvea. Se on niin täydellinen, kun hoitaa itse vihreytyksen ja kukkiikin ahkerasti.

Tässä on sellainen myrkkylilja, jonka lehtiä olen katsonut kevät toisensa jälkeen, mutta kukkaa vain ei ole kuulunut: loistomyrkkylilja 'Atrorubens'. Paikka metsäpuutarhassa mäntyjen alla ei varmaan ole ihanteellinen, sillä tässäkin on kuivaa. 

Tilasin 'Atrorubensin' mukulan Hollannista syksyllä 2019 ja samalla myös kirjavakukkaisen 'Harlekijn' -lajikkeen, jolloin ne kukkivat yhdessä ruukussa kaupunkiparvekkeella. Istutin mukulat kukinnan jälkeen maahan, eikä kumpikaan ole sen jälkeen kukkinut. Tällä kertaa taisin muistaa lannoittaa niin tätä kuin muitakin myrkkyliljoja siinä vaiheessa, kun ne tekivät lehdet eli keväällä.

Nyt 'Atrorubens' on tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa avomaalla! Tällä on upea, tumma väritys.

Arvaa vain, kuinka monta kertaa päivässä käyn muotopuutarhassa tarkkailemassa 'Harlekijnin' kasvupaikkaa. Sekin voisi ehkä viimein tulla kukkaan viiden vuoden odottelun jälkeen. Elossa se nimittäin on, tiedän lehdistä.

Sen kanssa samassa penkissä kasvava tarhamyrkkylilja 'Waterlily' taitaa juuri nousta, löysin äsken sen nenänpään mullan pinnalta. Se on aina ollut myöhäinen puutarhassani. 

Hienon sävyinen on myös tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder', joka on nyt vasta nousemassa metsäpuutarhan katajapenkistä. Tämän ensimmäisen tiedustelijan lähellä näkyy paljon maasta nousevia, kalpeita nupun kärkiä. 

Oikealla on vaaleajouluruusu, jonka tummat lehdet sointuvat mukavasti myrkkyliljoihin siinä missä sinivihreätkin kasvit.

Minulla oli aiemmin risteymälaji Colchicum × agrippinum. Se hävisi sinä talvena, kun vesimyyrillä oli huippuvuosi ja ne söivät siitä muotopuutarhan penkistä lähes kaikki kukkasipulit. Keväällä oli enää kuoppia ja onkaloita jäljellä.

Hankin viime syksynä uuden mukulan ja istutin sen metsäpuutarhaan lähelle kaivoa. Talvella tämän ja viereen istutetun valkokukkaisen syysmyrkkyliljan päälle kertyi jääkenttä.

Ihme kyllä, kumpikin myrkkylilja teki kevään tullen lehdet! Voi olla, ettei se valkoinen kukikaan, mutta se on samaa, jota on tässä jutussa jo esitelty; joko yksinkertainen tai kerrottu valkoinen. Mutta tämän ruutukuvioisen lajin kukinnasta olen äärettömän iloinen! C. agrippinum on aivan ihmeellisen ihana, eikä tämän mukuloita tunnu olevan koskaan Suomessa myynnissä.

Koska myrkkyliljoja täytyy ostaa joka syksy vähintään yksi uusi mukula, hankin nyt 'The Giant' -tarhamyrkkyliljan. Se oli ainoa, jota kaupasta löytyi ja minulla ei vielä ole (tai luulen kyllä joskus istuttaneeni mäntyjen alle, mutta se ei koskaan noussut).

Istutin sen saman tien kaupungissa ruukkuun ja kastelin hyvin, jotta saan sen kukkaan mahdollisimman pian. Eikä muutenkaan ole pöllömpi ajatus pitää myrkkyliljaa ruukkukukkana rappusilla ensimmäisenä syksynään, sillä tästä kukka todella huomataan.

Olen yrittänyt istuttaa myrkkyliljoja paikkoihin, joissa ne näkyvät ikkunoista. Syksyn sateilla tulee oltua enemmän sisällä. Makuuhuoneen ikkunasta en vielä näe yhtäkään, sillä tontin reunalle joskus istuttamani valkokukkaiset eivät koskaan nousseet ja sen yhden vanhan tarhamyrkkyliljan veivät myyrät. Syy niiden valkoisten kanssa voi olla siinä, että ostin mukulat loppusyksyn alennuksesta ja ne olivat jo liian kuivuneita.

Jopa tapauksessa nyt keksin, että istutan tämän uuden kaverin ruskopenkkiin. Pinkki kukka ei suoranaisesti ole ruskopenkin kelta-ruskeaa värimaailmaa, mutta siellä se on näkyvällä paikalla. Myrkkyliljoja pitää olla puutarhan joka osassa, sillä niistä on niin paljon iloa syksyllä!

Niin, ne kukkimisajat. Paljon riippuu varmasti siitäkin, kuinka valoisalla tai varjoisalla paikalla ne kasvavat, onko kuivuutta tai kosteutta ja niin edelleen, mutta olen silti vahvasti sitä mieltä, että monia eri lajeja istuttamalla näidenkin kukinta-ajasta (siis yhteensä) saa paljon pidemmän, aivan kuten kaikkien muidenkin sipulikukkien kohdalla.

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Koiruoho Artemisia absinthium

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Valkokuusi Picea glauca

Pikku havut ja niiden suojat

Minulla on todella vähän varjostettavaa kevätauringolta, oikeastaan vain kaksi pientä havupensasta.

Valkokuusi 'Daisy's White' on niistä tärkeämpi suojata. Se kärsi melkoisesti parin vuoden takaisesta siirrosta, jolloin isoja juuria meni poikki. Sitä on täytynyt kastella kesäisin aika paljon, ettei ihan kuivu. Toivottavasti se on jo kasvattanut uusia, riittävän syvälle meneviä juuria. 

Tämän kuvan otin joulukuun matalassa valossa – onneksi nyt aurinko on jo korkeammalla! Daisyn vuosikasvut ovat vaaleita kellanvihreitä, viime kesänä se teki niitä ihan mukavasti, joten luulen sen voivan jo paremmin.

Kieputin Daisyn ympärille suojaharsopussin hyvissä ajoin, tuolla se on pienenä myttynä 'Moskovan Kaunotar' -syreenin edessä.

Toinen pikkuinen valkokuuseni on 'Sander's Blue'. Se on paljon tuuheampi, sillä sitä ei ole raa'asti kaivettu ja siirretty. Se on kasvanut tuossa muutaman vuoden, joten en tiedä, tarvitsisiko sitä enää suojata – mutta tänä talvena maa lienee jäässä melko syvältä, kun ne vuodenvaihteessa alkaneet parinkymmenen asteen pitkäkestoiset pakkaset iskivät lähes lumettomaan maahan.

Meille tuli toissa yönä lunta. Järjestys on nurinkurinen, sillä lumi olisi ollut tarpeen ennen edellistä kipakkaa pakkasviikkoa eikä juuri sillä hetkellä, kun siirrytään nollakeliin.

Nollakelissä saa tosin aikaan lumipalloja ja keksin tehdä niistä Sanderille pienen lumimuurin suojaksi auringolta. 

Se sulaa äkkiä lähipäiviksi luvattuihin vesisateisiin, joten vaihdan sen pian harsokangaspussiin.

Alppiruusua ja muita havupensaita en ole koskaan suojannut kevätauringolta, sillä niihin kaikkiin osuu kahden männyn varjostus aika sopivasti. Ja ehkä niiden juuretkin ulottuvat jo routarajan alapuolelle. Toisaalta: tänä vuonna maa on jäässä varmasti tavallista syvemmältä – siitä kertoo sekin, että tulovesiletku kaivosta kellarin pumppuun on edelleen ummessa. Ehkä saan veden toimimaan joskus huhtikuussa?

Onneksi ollaan siirrytty nollaan, tai oikeastaan +1 asteeseen! Eilen käytiin jo +2:ssa. Lämmin ilma suorastaan hivelee. Viikonlopun muutamaa miinusastetta lukuun ottamatta kymmenen päivän ennuste on kokonaan nollan yläpuolella. Vettäkin on luvassa tänään ja huomenna, minkä toivon aloittavan maan sulattamisen.

Kevättä kohti!

Valkokuusi Picea glauca

Myrkkyliljat ja muuta muotopuutarhassa

 Edelleen mennään violeteissa ja vaaleanpunaisissa tunnelmissa.

Nyt on loistomyrkkylilja "Steven" täydessä kukassa, tai uusia nuppuja kyllä vielä nousee. Ihanan elinvoimainen myrkkis!

Joku on syönyt yhden kukkavarren poikki ja sylkäissyt sen suustaan muutaman metrin päähän polulle. Laitoin sen tuohon viereen maahan. Onneksi vain yksi varsi.

Kun katson myrkkyliljaa yläviistosta keittiön ikkunasta käsin, on köynnöskaaren 'Comtesse de Bouchaud' -kärhön kukka myrkkyliljan vieressä tuottaen todella kivan sävyparin. 

Ensi keväänä leikkaan tämän kärhön alhaalta, sillä kasvutapa on aivan ankea: lähes kaksi metriä kaljua vartta, eikä kukkien määrässäkään ole hurraamista. Lisäksi vain tuolla ylhäällä oleva lehti- ja kukkarykelmä on liian painava meidän tuuliimme ja kasvusto retkottaa aika rumasti sitomisesta huolimatta.

Saman köynnöskaaren toisella puolella kasvaa rinneakebia. Se on lakannut paleltumasta talvisin ja ylettyy nyt jo lähes huipulle. Tänä vuonna se aikoi ensimmäistä kertaa kukkia, mutta kukkanuput kuivuivat, harmillisen kuiva alkukesä.

Lähinnä taloa olevan kaaren ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' kaipaa puolestaan jo kunnon karsintaa, siitä on hyvää vauhtia tulossa aivan liian iso kaareensa.

Kuiva kesä teki tästäkin valjun näköisen. Lehdet ovat pienet eikä kasvi ole jaksanut tuottaa kukinnoista kauniita marjaterttuja.

Lähinnä tietä olevan kaaren tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' on vielä matala, mutta ah, miten ihanat kukat sillä onkaan. Ajatus oli, että tämä olisi hyvä vahva väripari Flammentanz-köynnösruusulle, joka kasvaa saman kaaren toisella puolella. Mikäli kukkivat samaan aikaan.

Tuolta 'Åkerö' -omenapuun takaa pilkottaa tienvarren puolen köynnöskaarta. Omenapuu peittää tehokkaasti Flammentanzin näkyvistä, vaikka ruusu on todella iso. Rungon vasemmalla puolella pilkottaa edelleen kukkiva syysleimu 'Crème de Menthe'.

Tämä on aivan ihana: vaaleasävyisenä syyspuutarhassa loistava leimu valkokirjavine lehtineen. Jättiverbena se siinä on kallistunut leimun puoleen.

Leimun takana on myrkkylilja 'William Dykes', joka on harmillisesti jäämässä kasvillisuuden jalkoihin. Kukasta voi erottaa pilkahduksen aivan kuvan keskellä. Se on akileijanlehtien alla! Keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum' ei liene myrkkyliljalle liian korkea, mutta akileija on.

Minulla on ihan pikkuisen flunssainen olo, mutta tänään on aivan upea päivä, kuten eilenkin. Harmittaa viettää tämäkin päivä sisällä. Ehkä menen tämän jutun kirjoitettuani kaivamaan akileijoja pois, tai vähintäänkin leikkaamaan. Yksi kituva kimikki pitäisi myös siirtää, mutta eilen väsähdin iltapäivällä täysin.

Toisella puolella leimua kukintaansa jatkaa, tai koko ajan parantaa, purppurakannusruoho 'Canon Went'. Se on aivan älyttömän suloinen vaaleanpunainen ja siro kukkanen.

Sama kannusruoho kukkii vastakkaisessakin penkissä, jossa nousee myös tarhamyrkkylilja 'Waterlily' todella haileana ja pienenä. Myrkkiksillä on kyllä tapana parantaa menoaan syksyn edetessä, toivottavasti niin käy ja lisää kukkia tulee. 

Myrkkyliljoilla on hauska tapa nousta pitkän ajan kuluessa, mikä on tietysti mukavaa kukinnan pituutta ajatellen. Tämä metsäpuutarhapenkissä kasvava vanha myrkkylilja demonstroi hyvin. Osa nupuista on vasta maan pinnalla, kun ensimmäiset ovat jo korkeat ja kukassa.

Taustalla on ihana sinertävä valkokuusi 'Sander's Blue'; hyvä kontrasti liilan-vaaleanpunaisille kukille.

Sama myrkkylilja ylhäältä päin. Kukat ovat tavattoman kauniit! Niiden vieressä on myös hopeankirjava rotkolemmikki 'Sterling Silver', sekin täydellinen väripari tälle kukalle.

Kerrottu valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Alboplena' on noussut nopeasti kukkaan 'September Charm' -syysvuokon alla. Kuvassa on myös japaninhiirenporras 'Purple Garden'. Taustalla kaunis siniheinä, ja vielä ihanampi sitten, kun saa keltaisen syysvärin. Näillä lämpötiloilla tuskin vielä: yön alin on ollut yli 15 astetta tässä pari viime yötä!

Palataan vielä muotopuutarhaan ja violettiin väriteemaan, sillä sitä olen yrittänyt sinne kerätä. Puistoruusu Rhapsody in Blue eli 'Frantasia' muuttaa kukkiensa värin toden totta violetiksi kukkien vanhetessa. Aivan ihmeellisen ihanaa utuisen viileää sävyä. 

Tälle ruusulle, jonka olen istuttanut vasta viime vuonna, on tämä oikeastaan tämän vuoden ensimmäinen kunnon kukinta. Kärsäkäs pisti nuppujen varret poikki niin tehokkaasti, että vain muutama kukka avautui keskikesällä. Onneksi tämä on jatkuvakukintainen ruusu ja nyt on uusi kukinta. Lehtiä, varsia ja korkeuttakin on tässä kesän mittaan kasvanut: lupaava elinvoima.

Muotopuutarhan syksyinen kuningatar, vaikkakin lyhyenläntä sellainen, on silti samettihortensia.

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Jättiverbena Verbena bonariensis

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Mäkimeirami Origanum vulgare

Puistoruusu Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rinneakebia Akebia quinata

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Samettihortensia Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Siniheinä Molinia caerulea

Syysleimu Phlox paniculata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Valkokuusi Picea glauca