Saturday, 17 April 2021

Ensimmäinen jouluruusupettymys

 Nyt se on tapahtunut. Yksi tarhajouluruusun siementaimista on pliisu.

Tarhajouluruusujen siementaimia kukkii nyt ennätysmäärä, kuten on jo todettu. Tämän taimen kukkien sisälle en vielä kurkistanut, isoin kukka katsoo kainosti kohti saarnen runkoa ja nuo alemmat nuokkuvat. Tässä on ihan söpö puolukkapuuronpuna ainakin ulkopuolella.

Mutta tämä. Näyttää epäilyttävästi sellaiselta hailukalta, jollaisen tosi jouluruusuharrastajat kaivavat pian maasta pois tuottamasta hailukkageenejä tuleviin sukupolviin. Kurkkasin kukan sisälle, se on vaaleanvihreä eikä siinä ole mitään kiinnostavia pilkkujakaan. 
Lisäksi tyyppi on saanut linnunkakkaa päähänsä. Ei minulla nyt ole sydäntä nakata tuota kompostiin, mutta ehkä voisi kaivaa sen pois ja siirtää vaikka hedelmätarhaan, onhan minulla toki lääniä, jossa hailukatkin ovat tervetulleita.

Ihan kaikkialla ei tarvitse kasvaa namupaloja, kuten tämä tummin ikinä löytämäni jouluruusu. Ostin tämän puutarhamessuilta ehkä lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Yhtään näin tummaa ei siementaimissa ole, mutta ei se ole ihmekään, sillä lähistöllä kasvaa myös vaaleampi punakukkainen ja sitten vielä vihreäkukkainenkin.

Tältä alueelta, vuokko-esikkopuutarhasta huussin takaa, löytyy enimmäkseen nätin värisiä siementaimia. Kuten tämä ihana, joka kasvaa saarnen juurten lomassa.

Ransu esittelee. Taimi on tismalleen saman sävyinen kuin tuo iso punakukkainen taustalla. Näiden välissä kulkee Rivendellin joki, joka alkaa olla kuiva.

Jutun otsikko oli näin ollen tahallaan harhaanjohtava skandaalinhakuinen lööppi. Mutta tässä on todellinen pettymys ja huolen aihe. Kevätlumipisara näyttää pahasti taantuneen, tupas on köykäinen ja kukkavarsia vaivaiset kaksi. Toivottavasti se on vain tämän vuoden ilmiö, ettei tyyppi nyt ole jättämässä jäähyväisiä.

Kun nyt täällä ollaan, tsekataan myös punaisen villin penkin tilanne, se on huussin vieressä. Tässä kukkii ihana, rehevä pystykiurunkannus 'Beth Evans'. Taustalla on Rivendell.

Ihana, ihana Betti. Tämän päällä on ollut pieni verkonpalanen, sillä jonakin keväänä tämän kukkavarret parturoitiin. Se on niin hirveä paikka puutarhaihmiselle, että olisi ollut terapian tarvetta. 
Nyt verkkoa piti hilata varovasti ylemmäs, näyttää vähän hassulta, mutta suojaa ainakin ilmahyökkäyksiltä.

Punaisen villin penkin keskellä kasvava 'Vivaldi' -keisarinpikarililja on muhkea ja meinaa taas kukkia.

Nyt on muuten sopivaa, toteaa Ransu.

Päivän muut uutiset: ensimmäinen narsissi on avautumassa! Tämä on ruusutarhassa kasvava 'Elka', kääpiökasvuinen ja erittäin aikainen torvinarsissi, joka oli viime vuonnakin ensimmäinen vieden pitkään jatkuneen ykkössijan 'Jetfire' -syklaaminarsissilta.

Ensimmäinen tulppaani on avautunut, mutta kun menin illalla ottamaan kuvan, kukka oli jo mennyt suppuun. Tämä on taivaallisen kaunis kääpiötulppaani, kasvaa preeriapuutarhassa. Huomasin siellä myös ensimmäisen metsätulppaanin nupun, vasta aivan maanrajassa.

Kukkanuppujaan pullisteleva heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on kaksinkertaisen suojahäkin sisällä. Vähän pelkäsin, että tämä ehtisi aloittaa kukinnan sillä välin, kun olin poissa kotoa, mutta viileät säät ja hyytävät tuulet ovat pitäneet sen vielä nuppuasteella – samoin kuin näsiän, joka mantereella jo monin paikoin kukkii.
Onneksi, sillä nyt aion leiriytyä tämän viereen ja lupaan kertoa heti, kun puska kukkii! Huumaavaa tuoksua ei valitettavasti pysty virtuaalisesti välittämään.

Musti kiittää kaikesta huomiosta edellisen postauksen kommenteissa ja sanoo, että mainio kelposää on nytkin. Niin kelpo, että meistä kukaan ei oikein viihdy sisällä.
Siispä nyt ulos ja hurmaavaa kevätviikonloppua teillekin!


Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Kääpiötulppaani – Tulipa turkestanica
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Torvinarsissi – Narcissus ryhmä 1

Thursday, 15 April 2021

Huhtikuun kalenteripoika

Nyt ei voi olla jakamatta Mustin riemua siitä, että vielä huhtikuussa saatiin uutta höttöistä lunta.

Ihanaa!

Nyt kelpaa.


Jihuu!

Musti on niin nopea, ettei siitä ehdi saada kuvaa...

... kun se jo säntää puusta alas.


Mihinkäs sitten.

(tyytyväistä pantterihyräilyä)

Haa!

Hirveä kiire pienellä pantterilla nauttia lumesta niin kauan kuin sitä on.

Mustin puutarhan kukkasetkin olivat lähes peittyneet lumeen.

Entä Ransu sitten? 
No, sillä oli työ seurailla kengänjälkiäni, jotta ei joudu astumaan syvään lumeen.

Äh. Saisko kevään takaisin?

Tulihan se. Mustin puutarha näyttää tältä (kukassa turkintalventähti ja 'Cream Beauty' -sahrami). Lumikuvat ovat lähes kymmenen päivän takaa.

Kuukauden kalenteripoika toivottaa kaikille aurinkoista huhtikuuta, ja jos saatte uutta lunta, muistakaa nauttia siitä!


Turkintalventähti – Eranthis cilicica

Tuesday, 13 April 2021

Kiviunelmia

 Kuinka ihanaa aikaa tämä onkaan kivien pyörittelyyn! Kasvillisuus on talven jäljiltä litteää ja maasta törröttävät kivien huiput löytyvät helposti. Nyt on myös helppo kuvitella, etteivät juolavehnä ja nokkonen ole vallanneet puolta pihaa.

Innostuin pyörittelemään kiviä rakentamani uuden viljelylaatikon takamaastossa. 

Viljelylaatikon takana on alue, joka on koiranputki-nokkospitoista heinikkoa, mutta juuri nyt se näyttää houkuttelevan siistiltä. Ihan näen jo silmissäni kiveyksen, jota olen paikalle suunnitellut, sen takana pienen kivipengermän ja isosta orjanruususta oikealle alkavan ruusutarhan, sekin kivirivin takana. Orjanruusu kasvaa mielessäni jo sille rakentamassani pergolassa.
Koska kompastelin yhteen maasta törröttävään kiveen, päätin kammeta sen ylös ja siitä se sitten lähti.

Kivien kaivaminen ylös kevätkosteasta maasta kevätauringon lämmittäessä on puuhista ihanimpia! Ei minun tuona päivänä pitänyt mitään tuollaista tehdä, mutta kivet vievät mennessään, kuten kaikki kiviä pyörittävät tietävät.
Siinä niitä sitten asettelin. 

Huomasin samalla, että talitiainen on jo varannut pesäpönttönsä navetan seinällä.

Potkaisin muutama vuosi sitten kaatamani vaahteran kannon kumoon, se oli jo lahonnut. Viskelin palat tuohon koristeeksi sammaloitumaan. 
Tuo tumma multa näyttää niin houkuttelevalta, ikään kuin siihen voisi saman tien jotakin istuttaa; ikään kuin se ei olisi täynnä juolavehnän ja nokkosen juuria.
Kevät on hurmoksellisen epärealismin aikaa! Onneksi minulla ei ollut käsillä taimia, joita istuttaa, mutten olisin varmaan jo tyrkännyt rikkaruohojen sekaan kuolemaan vaikka mitä aarteita.

Sopisikohan siihen jokin tarhajouluruusu, kuvassa siementaimi huussin takaa? Ne ovat niin täydellisen kauniita sammaleisten juurten ja kivien lomassa.

Kivistä ja sammalista puheen ollen, matkalla Brändöön poikkesin katsomaan Muntin museosiltaa Taivassalossa. Kuinka kaunis voikaan kivirakennelma olla!
Mihinköhän saisin tuollaisen mahdutettua tontilleni...?

Loppuun iloisia uutisia Ransun ystäville. 
Se tuli tietenkin tutkimaan työni jäljet.

Tum-ti-dum...


No niin.

Hyvä uutinen on se, että kävimme tänään verikokeessa, sillä helmikuussa munuaisten toimintaan viittaava krea oli koholla. Saimme jo tulokset ja nyt arvo on jälleen viiterajoissa. Tämä on niin ilostuttava uutinen, ettei paremmasta väliä!
Aurinkoa sinunkin päivääsi!


Orjanruusu – Rosa dumalis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Sunday, 11 April 2021

Lisää haikkuja

 Taas tulee lehmäkuvia, tällä kertaa kävin ystävän luona Ahvenanmaan Jurmossa.

A visit to see a friend in Jurmo, Åland.

Mmmuuuuu!

Jurmo on kiva saari, Brändön kunnan pohjoisimpia. Se on suunnilleen saman kokoinen kuin kotisaareni, mutta elämää on enemmän. Täällä asuu enemmän työikäistä porukkaa, jokunen koululainenkin. Kesäisin on kauppa ja ravintola! Salosta päätellen on jotakin yhteistä juhannustapahtumaakin, mikä onkin tosi tyypillistä saaristolle, mutta meidän saarelta se valitettavasti puuttuu. 
Tämä kuva on laivalaiturilta, josta kylä heti alkaa. Venevajojen rivit täplittävät rantaa oikealle ja vasemmalle.

Saaristoidylliä tervaleppien kukkiessa.


Pähkinäpensaatkin ovat komeasti kukassa.

Jurmossa on myös toimivia maatiloja. Löytyy lapinlehmiäkin.

Lapinlehmät ovat todella kauniita! Ja uteliaita.

Terve! Eikun hejsan!

Tuolla rannassa on kymmenittäin merihanhia, mutta eivät ne oikein kuvasta erotu.

Tämä erottuu! Saarella on myös ylämaankarjaa.

Pikkuiset ylämaanvasikat ovat pörröisiä kuin nallet. Niitä oli mustia ja ruskeita ja sitten tuo oikeanpuoleinen, jännä harmaa. Sen emäkin on erikoisemman värinen, vaaleanruskea, se oli jutun ensimmäisessä kuvassa. 
Mietin, onkohan lehmilläkin diluutiogeeni kuten vaikkapa kissoilla. Ransuhan on sininen, joka on oikeastaan laimentunut musta. Tämä vasikkahan on varmaan sininen kuten Ransu!

Reipas se ainakin on. Sieltä se tulee juoksujalkaa.

Harmaan vasikan blondi emä laskemassa lampaita. Nämä uuhet on jo keritty.

Lampaillakin on merinäköala.
Karitsoja on jo tullut.

Mustien jengi.

Laamaksi tekeytynyt.

Karvapehvat. Ahvenanmaanlampaissa on kivoja värejä ja laikkuja.

Muutamaan päivään mahtui vähän muutakin säätä kuin auvoisaa aurinkoa.

Menimme ajelemaan Brändön pääsaarelle, joka koostuu lukuisista pengertiellä yhdistetyistä saarista. Muistan, kun näitä teitä tehtiin ja vanhempani harmittelivat, kun emme enää päässeet purjehtimaan entisiä kivoja reittejä Brändön saaristossa. Mutta kyllähän tuo helpottaa brändöläisten elämää. Joihinkin saariin, kuten Jurmoon, mennään pääsaarelta aluksella, mutta se matka kestää vain vartin.

Brändön kirkko on puukirkko merenlahden tuntumassa. Rauhallinen viimeinen leposija.


Pässipoikia ei vielä ollut ehditty keriä. Pääsin pitkästä aikaa vähän kokeilemaan keritsemistä. 

Todistusaineistoa ystävän kamerasta. Tuskanhiki ei näy. Stressasin sukukalleuksiin osumista ja tässä etupäässä puolestaan sitä, ettei löysää nahkaa jää terien väliin. Selkä ja kyljet ovat niin paljon helpompia!

Loppuun ihana lumikelloparatiisi vanhan saaristolaistalon puolivillillä pihalla.

Mainiosti ne näkyvät heinikossakin viihtyvän!

Pojatkin viihtyivät mainiosti, etenkin Musti, joka nautti ystävänsä lapinporokoira Lávvin seurasta, pässin sydämestä ja maksasta ja ylipäätään saaristoelämästä. Lähtiessämme Musti katsoi kaihoisasti auton takaikkunasta loittonevaa Jurmon rantaa ja miukui hiljaa. Ransun mielestä kaikki oli muuten sopivasti, mutta sen koiran olisi voinut lähettää jonnekin.
En valitettavasti tullut ottaneeksi yhtään kuvaa pojista tai Lávvista, vaikka piti!