Elämää paratiisisaarella ja retki Rauman suuntaan

Olen päässyt viettämään aikaa ystäväni sukuhuvilalla Uudenkaupungin kauniissa saaristossa.

Ohjelmassa on niin virkistäytymistä kuin työntekoakin, onneksi ystäväkin on yrittäjä, niinpä töiden mukaan ottaminen ei ole pyhäinhäväistys, vaan täysin normaalia. Kummallakin meistä on hieman työsumaa tällä hetkellä. Naputtelemme yhdessä koneitamme täällä vanhan tuvan pöydän ääressä ja välillä käymme ulkona, saunomme rantasaunassa ja uimme.

Tai sitten tarkkailemme käenpiikojen poikasten ruokintaa rantalepikössä.

Olen päässyt myös tutustumaan tarkemmin tähän saaristoon töiden merkeissä (minulla on todella kiva työ!). Eilen aamulla työnsin soutuveneen vesille jo aamuvarhaisella, sillä ohjelmassa oli tärkeä retkipäivä.

Suvikummun Marja oli järkännyt pienen ryhmäretken Vakka-Taimeen. Pääsimme viimeinkin ruusutarhaan asti ja se olikin näkemisen arvoinen! Toki osa ruusuista oli jo kukkinut, kuten pimpinellaruusut; mutta tarhakurtut, centifoliat, neidot, kartanot, sammalet, damaskot ja portlandit olivat upeasti kukassa. Monelle meistä taisi tulla pakkosaada-kohtauksia, minulle ainakin. 

Ostoslistallani oli jo valmiiksi neidonruusu 'Mme Legras de St Germain' ja ranskanruusu 'Violacea', mutta jälkimmäisen taimia ei ollut, niinpä otin heräteostona muhkean 'Charles de Mills' -ranskanruusun sen sijaan. Laittaisin tähän kuvat niistä kukassa, mutta kuvieni muistiinpanot ovat autossa ja auto soutuvenematkan takana...

Meille näytettiin Vakka-Taimen istutusalueita Vesa Muurisen asiantuntevan opastuksen johdolla. Vakka-Taimessa voi tuntea olevansa lähes lauhkean vyöhykkeen sademetsässä. 

Puut kohoavat korkeuksiin, eivätkä ne ole mitään tavallisia lajeja. Köynnökset kiipeävät puiden runkoja pitkin taivaaseen ja puiden alla on mitä merkillisintä kasvillisuutta.

Kanadanliljat ovat tänä kesänä korkeampia kuin konsanaan.

Lopuksi saimme vielä tutustua Marjan omaan puutarhaan. Puutarhapantteri Onni pysyi jälleen piilossa, mutta Ruusa hoiti totutusti pihaesittelyä.

Joku saattaisi ehkä jopa sanoa, että Ruusassa on hitunen linssiluteen luonnetta.

Ruusa löysi asiantuntevaa rapsuttelua Cherin käsissä. Laatuaikaa nurmikolla.

Suurkiitos ystävälle, jonka luona olen saanut viettää saariaikaa, Marjalle ihanasta retkestä, Vesa Muuriselle mahtavasta elämyksestä Vakka-Taimen viidakossa ja ihanille bloggaajakollegoille hyvästä seurasta! Toivottavasti näemme pian taas.

Vakka-Taimeen pääsee itsekin tutustumaan, taimisto on avoinna kasvukaudella maanantaista lauantaihin, sivusto on täällä: KLIK.

Puutarhan kuningattaret

Minulle ruusut ovat puutarhan kuningattaret ja kruunu, ei kysymystäkään. Moni pitää pioneista, minustakin ne ovat ihan kivoja, mutta eivät mitään ruusuihin verrattuna. Siksi olenkin ylettömän onnellinen siitä, että ruusujen kukinta-aika on juuri nyt!
Tämä upeus on David Austin -ruusu William Shakespeare 2000. Sen piikit ovat yhtä kauniin punaiset kuin kukatkin.

Siellä se kukkii rohtosormustinkukkien, siankärsämöiden, rikkaporkkanoiden, käärmeenlaukkojen ja tumman var. cattaniae -varjoliljan seassa.

Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' on aloittanut kukinnan juuri Shakespeareen sointuvassa sävyssä.
Selvisi muuten, että kaikki rikkaporkkanani ovat valkokukkaisia, vaikka osalla oli vaaleanpunervat nuput. Ei muuta kuin uuden 'Dara' -siemenpussin ostoon, ja yllätys – löysin sen tänään, kun satuin käymään Forssassa! Siellä on mainio taimisto Puutarhakeskus Jaakkola, josta mukaan tarttui paljon muutakin, mm. himoitsemani hyvin tuoksuva ranskanruusu 'Duchesse de Montebello'.

Musti lähettää terveisiä aidan juurelta.

Siirrytään polun toiselle puolelle. Siellä sammalruusu kasvattaa nuppuaan hitaasti mutta varmasti. Jotain pinkkiä sieltä näyttää tulevan.

Yksi ruusujen ihanista ja jännittävistä puolista on tosin juuri se, että nuput saattavat hämätä! Tämä David Austin -ruusu Winchester Cathedral on nupulla vaaleanpunainen, avautuneena valkoinen.

Siinä vieressä kukkii aivan ihastuttava neidonruusu 'Félicité Parmentier'.

Ruusuja on joka puolella, ei tiedä, minne päin lähtisi. Mennään vaikka muotopuutarhaan. Siellä kukkii neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Sen taustalla ovat alkaneet alppipiikkiputket sinertyä. Köynnöskaaressa kukkii Flammentanz.

Flammentanz on loistoköynnösruusu, ja melko loistava se onkin. Hyvin kestää monenlaiset talvet ja versoo nykyisin joka kevät ylhäältä asti. Se täyttää oman puolensa köynnöskaaresta hyvin, toisella puolella on kitunut yksi sun toinenkin kasvi vuosien saatossa, nyt siinä on tarhaviinikärhö 'Polish Spirit'. Viinikärhöt ovat aika hyviä kestämään paahdetta ja kuivaa, joten odotan siltä hyvää suoritusta, kunhan se ensin juurtuu kunnolla. Tummanliilat kukat tuovat aikanaan kohtalokkaan kontrastin ruusun punaiselle.

Muotopuutarhassa kukkii myös David Austin -ruusu The Pilgrim, jota usein väitän niistä parhaaksi. Shakespeare on sille kyllä kova vastus, ja tässä postauksessa esitellään myös yksi uusi, josta saattaa nousta suosikki.

Mutta käydään sitä ennen tontin paahteisessa alareunassa, missä edesmenneen rakennuksen kivijalan vierellä kukkii tontin vanha asukas, nimetön kirkonruusu. Olen leikannut syreenistä vanhoja, kuivia oksia ja poistanut samalla siellä(kin) kasvavia vaahteranvesoja. Nyt ruusu kiittää kukkimalla tuolla syreenin keskelläkin! Siellä se on tehnyt melko korkeat kukkavarret, kun ne etualan kuivassa heinikossa auringossa nousevat korkeintaan metrisiksi.

Kirkonruusukasvustoa nähtynä paahdepenkin sikuriviidakon läpi.

Tontin reunan kivimuurin edustalla kukkii ihastuttava David Austin -ruusu Lichfield Angel. Sen kaveriksi nousevat itsekseen siellä sun täällä kasvavat ukontulikukat. Niitä alkoi ilmestyä, kun aloin kuopsuttaa maata tontilla, samoin kuin valkopeippiä ja muita vanhoja ihmisen mukanaan tuomia kasveja.

Lichfield Angel on aivan ihanan värinen, hailakka aprikoosi. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että se on hitusen liian rentovartinen – kukkien ihailu on hankalaa, kun ne kaikki nuokkuvat maata kohti. Voi olla, että se vielä parantaa tapansa, tämä on istutettu vasta pari vuotta sitten.

Sitten – tadaa! – seuraa vahva ehdokas parhaaksi Austin-ruusuksi. Pitkään jahkailin Crown Princess Margaretan hankkimista, kun sillä on vähän tylsä nimi. Moni näistä ruusuista on ihanasti nimetty kirjallisuuden tai taiteilijoiden mukaan. Lopulta tämä oli kuitenkin pakko hankkia, sillä kukka on täydellinen sen lisäksi, että se on täydellisen värinen!

 Vai mitä sanot? Eikö olekin niin täydellinen kuin ruusu voi olla.

Prinsessa Margareta on vielä nuori ja kasvaa tuolla aivan maa-artisokan juurella. Mutta eiköhän se siitä kasva...
Taustalla kukkii ihanasti tuoksuva apteekkarinruusu, se pitäisi joka puutarhassa olla. Se on kaikkein käyttökelpoisin kotikosmetiikkaan, teehen ja vaikka kakunkoristeeksi, ken sellaista harrastaa. Terälehdissä on voimakas ruusuntuoksu.

Apteekkarinruusu punaisessa villissä penkissä yhdessä tarhasarjaliljojen kanssa.

Sen kukissa on jatkuvat bileet. Kimalaisia, kimalaiskuoriaisia ja kultakuoriaisia. Pörinää, möngerrystä.

Ollapa kultakuoriainen ja viettää päivä Crown Princess Margaretan kukassa!

Musti toivottaa mukavia hetkiä ruusuntuoksuisessa puutarhassa ja kertoo, että samalla, kun mamma kävi Forssassa, tapasi se myös siinä ihan lähellä asuvat Myrskyn, Tuiskun ja Wiiman! He kertovat siitä omassa blogissaan täällä ja heidän mammansa taas omassa blogissaan täällä.


Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
David Austin -ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Maa-artisokka – Helianthus tuberosus
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Ranskanruusu – Rosa Gallica-Ryhmä
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Sammalruusu – Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sikuri – Cichorium intybus
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Ukontulikukat – Verbascum thapsus
Varjolilja – Lilium martagon

Täydellinen match

Kyllä, nyt ovat Wimbledonit meneillään, vuoden kohokohta! Mutta täydellisiä matcheja löytyy pihaltakin. Kun kiinanpioni 'Lady Alexandra Duff' avasi kukkansa samaan aikaan kuin pari vuotta sitten kylvetyt 'Canon Went' -purppurakannusruohot, on hymyssä pitelemistä. Miten huippua!

The Perfect Match
Yes, Wimbledon! But also some really great colour matches. Life does not really get better than this.

Tässä vielä hieman kauempaa. Tismalleen sama hempeän lämmin vaaleanpunaisen sävy. Jos joskus väitän, että en välitä vaaleanpunaisesta, tarkoitan niitä muita pinkin sävyjä!

'Canon Went' -purppurakannusruoho on muutenkin siemenkasvatuksista onnistuneimpia. Itivät hyvin, taimia riitti pari ystäville ja kolme omaan puutarhaan. Ne ovat monivuotisia ja kestivät mainiosti viime kesän ja tämän alkukesän kuivuuden. Kukkia avautuu koko ajan lisää ja uusia kukintoja kehittyy lehtihankoihin. Peurat eivät myöskään ole osoittaneet kiinnostusta tähän kasviin.

Tarhamarskinlilja 'Romance' on hauskasti saman muotoinen mutta isompi ja kasvaa samassa penkissä. Sävy on enemmän persikkaa, mutta muodoltaan tämä tuo mukavaa toistoa. Kuivuudessa tämä on kasvanut vain metriseksi, mutta se ei haittaa. Mukavaa nähdä kukintaa viime vuoden kuivuuskesän tuottaman tauon jälkeen.

Poiketaanpa sitten punaiseen villiin penkkiin, missä punaiset tarhasarjaliljat ovat avautuneet ja kukkivat sopivasti samassa sävyssä korallikeijunkukan kanssa. Taustalla kiinanpioni 'Duchesse de Nemours', vielä kukassa kirsikkapuun varjossa.

Punaisen villin penkin etummaisena kukkii apteekkarinruusu. Sille samansävyistä seuraa pitävät harmaakäenkukat, jotka ovat kylläkin oranssissa penkissä ja siirtouhan alla. Ne ovat periaatteessa väärän värisiä tähän, vaikka niin mukavasti sointuvatkin ruusuun. Mutta niitä kasvaa myös viereisessä penkissä ja tuolla punaisessa villissä penkissä. Eiköhän se riitä. Raivasin vastikään uutta aluetta, jonne ne ovat juuri omiaan valtaamaan tilaa, jonka muuten heinikko ottaa heti takaisin.

Hieman alempana rinteessä kukkivat puna-ailakit ja kylvämäni harjaneilikat, joiden pitäisi olla muotoa compactus eli pienikasvuista. Ne ovat kaikki vaaleanpunaisia, joka kyllä sopii tähän. Seuraksi niille on juuri avautumassa David Austin -ruusu Lichfield Angel; hailakan persikkainen, lähes valkoinen.

Viimeisenä mahtava kombo Rohanista: sinne syksyllä siirretty hyvin tumma varjolilja (var. cattaniae) kukkii kahden kukkavanan voimin, ja itusilmuista kasvaneet käärmeenlaukat ovat viimein tulleet kukintakokoon.

Lopuksi tiedote Ransun ystäville: hän myös palasi riiuureissultansa. Taisi saada jälleen kerran rukkaset, mutta se ei villapöksypoikaa lannista.


Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
Harjaneilikka – Dianthus barbatus 
Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Puna-ailakki – Silene dioica
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Tarhamarskinlilja – Eremurus ✕ isabellinus

Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä

Varjolilja – Lilium martagon

Länsilaidan kuulumisia

Oranssissa penkissä kukkii kaikkea ihanaa, itse asiassa joka puolella kukkii, ja se onkin positiivinen ongelma, kun on niin paljon kerrottavaa ja jutut venyvät maratoonimittaisiksi.
Tässä kukkisi myös kirjoapteekkarinruusu, mutta onneksi siirsin sen. Oranssin penkin värimaailma on keltaista, oranssia, ruostetta ja ruskeaa terästettynä ripauksella sinistä, vastaväriä. Piste. Muun väriset saavat nyt kyytiä.
Keltaiset etelänkurjenmiekat ovat valtavan kauniita ja niiden seuraksi on tulossa kukkaan Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä kasvatettuja King's Blue -ritarinkannusten siementaimia.

Ystävältä saatu marhanlilja 'Early Bird' on täydellisen värinen!

Tadaa! Tämä ei ehkä näytä juuri miltään, mutta minulle tämä on lottovoitto. Kylvin ruskosormustinkukkia kesällä 2016 ja nyt niistä ensimmäinen on tulossa kukkaan! Näistä taimista, joita istutin tähän useita, on jäljellä enää kaksi, mutta nämä ovat sitäkin arvokkaampia. Se toinen ei vielä ole tehnyt kukkavartta, ainakaan näin korkeaa, mutta se raukka kasvaakin puoliksi idänunikon kaatuneiden kukkavarsien alla.
Japaninvaahtera 'Enkan' on hieman ahtaalla tämän kyljessä, mutta saa luvan kestää.

Tontin länsilaitaa reunustaa tekemäni kivimuuri. Sen viereen ovat itsekseen tulleet komeat rohtosormustinkukat. Istutetut taimet ovat puserruksissa noiden välissä, mutta eihän tuollaisia voi raivata pois!

Hieman ylempänä kukkii edellisessä postauksessa mainittu 'L. D. Braithwaite' -ruusu ruusuherukoiden edustalla, ja niiden välistäkin pilkistää jotakin tummanpunaista...

Sielläkin kasvaa marhanlilja, tosin hieman kuivuudessa kärvistellen. Ei tosin niin paljon kuin viime kesänä, jolloin tämä kuihtui jo 30-senttisenä. Nyt odotellaan kovasti ensi yölle ja huomiselle luvattua sadetta, sillä viimeisen kuukauden sademäärä on 10 mm. On se toki tuplat siitä, mitä viime vuonna ja triplat siitä, mitä toissa vuonna...
Tätä on siis jännitetty nyt yli vuosi, istutin 'Peppard Gold' -marhanliljan syksyllä 2017. Mutta ei tämä olekaan se! Tummanpunaiset kukat, joissa on keltareunaisia ruskeita pilkkuja; piti olla oranssinkeltainen kukka samoilla pilkuilla.

Tuo näyttää epäilyttävästi samalta kuin 'Claude Shride', tässä Rohanissa kasvava vanhempi ja rotevampi yksilö. Onneksi tuokin on hyvin kaunis ja sopii kasvupaikalleen ihan hyvin. Kerrankin kävi niin, että vikalajike ei aiheuta siirto-operaatiota.

Vielä vähän ylempänä on vuokko-esikkopuutarha, jossa tällä hetkellä kukkivat kurjenkellot, käärmeenlaukat, kuismat ja sysiakileija. Keltamatara ja ahdekaunokki avaavat kohta kukkansa. Koriste- ja luonnonkasvit yhdessä erinomaisesti kuivuutta kestävänä valikoimana.

Ransu esittelee. Olen siirtänyt penkkiin myös muualle hieman väärän sävyisiä harjaneilikoita.

Klassikkokuva, joka täytyy ottaa joka vuosi, kun kuistin kulman 'Hagley Hybrid' -kärhö alkaa kukkia.  Näkymä kohti huussia ilta-auringossa on niin soma. Vaikka kuvassa ei olekaan Ransua.

Ransu esittelee sen sijaan kuistia. Hienoa, että ilmat viilenivät! Norjalainen nauttii.

Kuistin kulmalla kasvava pikkujasmike 'Erectus' tuoksuu metsämansikalta.

Kaikki nämä kuvat on otettu iltauutisten jälkeen, päivällä on liian voimakkaat varjot.

Tein uuden sahapukin, sillä vanha ei enää pysynyt pystyssä. Puukasasta löytyi sen verran vanhaa materiaalia, että sain hyvin tehtyä siitä uuden, joka ei näytä yhtään uudelta. Ransu hyväksyi sen heti.

Ransu lähtee untuvapöksyt pörhöllään riiaamaan naapurin Nelliä.


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Keltamatara – Galium verum
Kuisma – Hypericum
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Pikkujasmike – Philadelphus × lemoinei 
Ritarinkannus – Delphinium
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sysiakileija – Aquilegia atrata