Sunday, 24 May 2020

Kaik sekasi

Laitoin riippukeinun muotopuutarhaan, ei voi sanoa jo, sillä tämä saattaa olla kaikkien aikojen myöhäisin ajankohta. Tähän asti ei ole voinut kuvitella tarkenevansa muuten kuin kuuluisissa sinisissä untuvahousuissa.
Toukokuu alkaa olla lopussa, mihin tämä on taas vilistänyt! Hirveästi hommaa, enkä ole ehtinyt kuin aloittaa paria pikku asiaa, kun kuukausi loppuu jo.

Muotopuutarhassa on kaik sekasi -meno, kuten Suvikummun Marjalta kerran saamani ihana mehu, jossa oli montaa marjaa. Nyt kukkii kaikki, vanhat ja uudet tulppaanit. Kukkii myös 'Little Beauty' juuri tässä penkissä, josta vastikään sanoin, että en ole niitä tässä ikinä nähnyt, vaikka puutarhapäiväkirjan mukaan olen istuttanut. Niitä kukkii tässä penkissä kahdessakin kohtaa!

Tätä yhdistelmää olen ihastellut jo parinakin keväänä: aikainen pioni 'Elizabeth Cahn' ja 'Ballade' -liljatulppaani; hyvät sävyt yhdessä. Taustalla 'Top Hit' -hyasintti.

Tässä penkissä on värien puolesta rauhallinen meno. Hyasinttien ('Top Hit', Delft Blue' ja 'Pink Pearl') vierellä 'White Prince' -tulppaaneja, matalia ja aikaisia.

Jopa parjaamani Pink Pearlin liian räikeä pinkin sävy on tasoittunut iän myötä vanhan roosan suuntaan, näin tämä on oikein kaunis. Vedän sanani takaisin.

Mutta sitten on tämä viereinen penkki. Voi hyvät hyssykät. Täällä kukkii ihan kaikki, mitä olen reilun kymmenen vuoden aikana istuttanut, enkä ollut alussa miettinyt väriteemoja. Tässä on 'Ballade', 'Exotic Emperor', 'Sweetheart', 'Little Beauty', 'Duc van Tol Rose' ja muutakin.

'Sweetheart' ja 'Exotic Emperor' ovat lyöttäytyneet yhteen. Punainen on aivan ihana, mutta ihan väärää väriä tänne. En silti voi niitä siirtää, sillä ne ovat viihtyneet tässä jo yli kymmenen vuotta. Leskuva papukaijatulppaani on puutarhamessuilta saatu, kun osastoja purettiin, se voi olla vaikkapa 'Rococo'.

Ja sitten on 'Van Eijk', joka on jotenkin oudon värinen. Se on periaatteessa hempeän lohenpunainen, mutta käytännössä ihmeen räikeä. Se pistää silmään aina. Sekin on kumminkin elänyt tässä niin kauan, että eläköön jatkossakin. Edessä on ihana 'Duc van Tol Rose'.

Moni raportoi kukkivista kylmänkukista, minulla ne eivät vielä kuki eikä tämä muotopuutarhan yksilö ehkä meinaakaan, nuppuja ei näy.
Duc van Tolista vasemmalle on syreenitulppaani 'Lilac Wonder', toistaiseksi se ei ole ikinä kukkinut mitenkään hyvin, mutta nyt siinä on pari nuppua. Tosin normaalista keväästä olen joutunut viettämään jopa puolet poissa kotoa töiden takia, joten enpä ole tähän asti vielä kertaakaan saanut seurata kevään etenemistä puutarhassani näin intensiivisesti. Ehkä syreenitulppaani on aiemmin kukkinut poissa ollessani. Kuten kuvasta näkyy, lehtiä se kyllä tekee; nuo kaikki vaaleanvihreät kiiltävät.

Ihastuttava pieni 'Little Beauty' viihtyy tässä muotopuutarhan kuivimmassa kulmapenkissä erinomaisesti ja tekee alati laajenevia tuppaita monessakin kohtaa.

Kurkistus kukkien sisään palkitsee. Mikä näky! Tämä on sairaan hieno.

Kolmannessa penkissä on tyylikäs tunnelma, sillä siellä kukkii sattumalta lähes pelkästään valkoisia kukkia. Taustalla näkyvät seuraavan penkin punaiset, ne ovat huippuhienon värisiä auringossa. Ehkä punaista papukaijaa pitäisi kumminkin hankkia lisää!

Mutta niin, tässä viileän tyylikäs valkoinen penkki (plus siniset helmililjat). 'Exotic Emperor' ja puhtaanvalkoinen hyasintti 'Carnegie'.
Heinänkorsimaiset ovat kevätkurjenmiekkojen lehtiä. Tulin aiemminkin maininneeksi, että on hassua, kun nilkan korkeudella kukkiva kukka tuottaa polvenkorkuiset lehdet!

Neljännessä penkissä on myös Balladea, olen näköjään istuttanut tätä kolmeen penkkiin neljästä. Se on hyvä, sillä nämä ovat kauniita ja tuovat vähän yhtenäisyyttä. Taustallakin häämöttää pari Balladea ja niiden välissä 'Van Eijk', jonka outo oranssiin vivahtava sävy erottuu.

Lisää tulppaaneja odotettavissa, kun mm. 'Peppermintstick' poksahtaa urakalla auki.
Jos poksahtaa – pihallani on vieraillut peura syömässä itäpään tulppaanit. Mutta siitä joskus toiste. Nyt aurinkoista sunnuntaita!


Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Kylmänkukka – Pulsatilla
Syreenitulppaani – Tulipa bakeri

Tuesday, 19 May 2020

Huomioita hyasinteista

Tämä on aivan uskomattoman hyvä hyasinttikevät. Tärkein asia on tietysti se, että peura ei ole tänä keväänä vielä käynyt pihassani syömässä niitä. Toinen seikka on ehkä se, että tässä on ollut kaksi rutikuivaa kesää peräkanaa ja ne ovat hyasinttien mieleen. Oikeastaan muistan vain yhden kesän näiltä 14 vuodelta, jolloin satoi säännöllisesti, kaikki muut ovat olleet kuivia.
Lähes kaikki hyasinttini ovat muotopuutarhassa, joka on paahteinen. Tässä ihana yhdistelmä 'Purple Sensation' ja 'Amethyst' -lajikkeita, ihan vasemmassa reunassa näkyy valkoinen 'Carnegie'. Tulppaanit ovat kelta-valkoinen 'Sweetheart' ja valko-vihreä 'Exotic Emperor.

Tässä toisesta suunnasta, etualalla kermanvaalea 'City of Haarlem'. Taustalla tähtitulppaani 'Persian Pearl'. Keskellä on aivan ihastuttava narsissi, siro valkokukkainen 'Xit'.

'Xit' on elänyt muotopuutarhassani nyt pari vuotta ja selvästi viihtyy. Muuten en näihin penkkeihin narsisseja kaipaa, mutta sirot luonnonlajit ja niiden risteymät sopivat hyvin. 'Xit' on Narcissus rupicolasta risteyttämällä tuotettu lajike 40-luvulta.

Vielä kerran tätä samaa yhdistelmää, tähän ei vain kyllästy ja viileät säät pitävät huolen siitä, että kukkia ehtii ihailla! Kuvan oikeassa reunassa muuten näkyy 'Duc van Tol Rose' -tulppaani, joka on kuin onkin oikean sävyinen, ne vain olivat vasta-avautuneina valkoisia. Ruusunpuna kehittyy näköjään vähitellen, en ole aiemmin huomannut.

Olen tehnyt sellaisenkin huomion, että kukinnot ovat jopa niin kookkaita, että ne kaatuilevat. Ennenkuulumatonta! Yleensä useita vuosia puutarhassa kasvaneet hyasintit eivät enää tee niin suuria kukintoja kuin ensimmäisenä vuonna. Ja nämä ovat kaikki useita vuosia vanhoja. Viime syksynä en istuttanut yhtäkään uutta hyasinttia.
Syynä on ehkä se sama, miksi kukinnot ovat ensimmäisenä vuonna niin kookkaita: kasvattajat lihottavat sipuleita vuosia leikaten kukkavarret pois, jotta sipuli kasvaa kokoa eikä paukkuja kulu kukkien kehittämiseen. Parin tällaisen vuoden jälkeen kukkasipulit ovatkin melkoisen kokoisia!
En nyt silti menisi niin pitkälle, että väittäisin olevani kiitollinen peuroille, kun ovat syöneet kukkani.

Ransu esittelee.

Hyasintteja tulee kukkaan myös Rohanissa, joka on vähän varjoisampi. Ne vain kukkivat myöhemmin kuin paahteisessa muotopuutarhassa. Tämä on 'Woodstock'. Mutta auringolla tuntuu olevan jotain tekemistä niiden viihtymisen kanssa, ehkä näidenkin sipuli kaipaa kesäistä käristystä, kuten joidenkin muidenkin sipulikukkien.

Kukinnon koko riippuu varmasti myös sivusipuleiden määrästä. Jos sipuli ei tuota niitä, menee kaikki energia kukkiin. Tämä 'Top Hit' on tehnyt kivan tasapainoisen määrän sivusipuleita ja kukkavarsia vuosien mittaan. Seuraksi se saa ihan kohta 'Peppermintstick' -tulppaanit.

'Pink Pearl' on minusta hirveän ruman värinen, mutta kyllä näin pieni kukinto menee tässä 'White Prince' -tulppaanien vieressä. Taustana niillä on purppurakannusruoho; loistava perenna, se on ollut koko talven vihreänä. Nyt uudet lehdet muodostavat kauniin pyöreän mättään.

Sain muuten viimein tutkittua samassa penkissä kasvavan tulppaanin, jota mietiskelin. Olen istuttanut tähän penkkiin 'Little Beauty' -lajiketta, mutta siitä ei ole ikinä näkynyt jälkeäkään eikä tämä ole sitä. Sitten olen istuttanut joihinkin muotopuutarhan penkkeihin laatuja 'Persian Pearl', bakeri 'Lilac Wonder' ja 'Violacea Black Base' (raivostuttavaa olla kirjaamatta penkkejä tarkemmin istutusmuistiinpanoihin!).
Lähimpänä tämä on Persian Pearlia, mutta ei ihan sitäkään. Siinä on tummempi, intensiivisemmin purppuraan vivahtava sävy ja lisäksi ulompien terälehtien ulkopinnat ovat ihastuttavan harmahtavat, tai vihertävät, miten sen kukin näkee, eikä tällä ole sitä. Viereisessä penkissä näkyisi olevan tulossa kukkaan bakeri 'Lilac Wonder' eli syreenitulppaani, ne ovatkin olleet todella krokeleita kukkimaan. Se on haileamman värinen.

Mysteeri on siis mysteeri edelleen. Suurin todennäköisyys tuntuu olevan sille, että pussissa on tullut väärää laatua, mikä ei ole vallan tavatonta. Eniten tämä muistuttaa tähtitulppaanilajikkeita 'Eastern Star' ja 'Violacea', jota kai myös kutsutaan nimellä Violacea Yellow Base erotuksella mustakeskuksiseen.

'Little Beauty' tulossa kukkaan viereisessä penkissä. Taustalla 'Purple Sensation', joka on ollut yhtä harvakukkainen ensimmäisestä keväästään lähtien, mutta en enää arvostele sitä siitä, sillä tärkeintä on vuodesta toiseen viihtyminen ja onhan tuo väri aika herkku.

Lisää tulppaaneja on tulossa kukkaan, tässä muotopuutarhan kolmannessa penkissä joku ihana liljakukkainen, taustalla 'Apricot Passion' -hyasintti.
Seuraavaksi ehkä tulppaanipostaus!


Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Tähtitulppaani – Tulipa humilis 

Sunday, 17 May 2020

Toukokuun kalenteripoika

Toukokuun kalenteripoika on panttereista parhain, pihapantteri Musti.

Tässä hän on nauttimassa pyytämäänsä välipalaa.

Tässä hän esittelee vuokko-esikkopuutarhaa.

Hän osaa maastoutua raidalliseksi tarvittaessa.

Viikko sitten hän tuli aamuretkeltään sisään ontuen melko pahasti. Tassujen tarkistus ei tuottanut mitään havaintoja. Tunnustelin koipia, en huomannut mitään ihmeellistä.
Soitto ystävälliselle eläinlääkärille tuotti hyviä neuvoja tarkkailuun. Mustin maaliskuisen hammasoperaation jäljiltä meillä myös oli tuoretta tulehduskipulääkettä. Annostelin sitä Mustille viikon ajan. Koipia tunnustellessa luulen, että se aristi ontuvan takajalan reittä jonkin verran. Ehkä. Mutta kyllähän kuka tahansa kissa vetää koiven pois, kun niitä alkaa puristella, vaikka olisi maailman kiltein pantteri.
Turvotuksia tai haavoja ei löytynyt. Musti halusi silti normaalisti ulos, tosin se ulkoili normaalia lyhyempiä aikoja. Ruoka maistui, samoin unet mamman kyljessä. En osannut olla ihan hirveän huolissani ja onneksi tiesin, että apua löytyy tarvittaessa hyvin läheltä.

Tänään Musti ei onnu enää oikeastaan ollenkaan.
Ehkä se satutti jänteensä. Silloin, kun ulkoilimme yhdessä – Musti valjaissa – hammasoperaation jälkeen, huomasin, että se pyrki tikkaita naapurin katolle. Tietenkään en päästänyt. Sen jälkeen olen nähnyt Mustin siellä katolla kahdesti ja molemmilla kerroilla se on lähtenyt tulemaan kiltisti heti alas, kun olen mennyt vähän juttelemaan asiasta. Katolle johtavat rautatikkaat, joten se on voinut esimerkiksi livetä niissä.
Toivottavasti katolle meno ei enää toistu, eikä muukaan vaurioita aiheuttava toiminta. Ystäväni sanoi ihan viisaasti, että onneksi Musti ei kerro, mitä sen koivelle tapahtui tai missä se ylipäätään seikkailee, sillä en päästäisi sitä enää ollenkaan ulos!

Musti on niin superpantteri, että se on onnistunut saalistamaan monta myyrää ontuvanakin. Vaikka se oli periaatteessa sairauslomalla.

Nyt tuntuu kaikki olevan taas hyvin. Jos se venäytti jänteensä, tiedän kokemuksesta, että se on kipeä kuukausia.

Hoidimme yhdessä kasvimaan kylvöt.

Tarkastaja saapuu.

Ojan tarkistus. Vesimyyrätilanne?

Sitä Musti ei kertonut, mutta luotan, että homma on asiantuntevissa käpälissä.

Kyllä on!

Laitoin syksyllä roskiksilta dyykatut jouset hajuherneiden tuiksi. Istutin esikasvatetut hajuherneetkin, ja kumma kyllä, ne ovat edelleen vihreinä. Viime yönä oli pakkasta -0,8.
Kaikki näyttää niin toiveikkaan täydelliseltä, kun pienet ruudut on jaettu, kylvetty ja merkitty nimikyltein.

Eihän siitä olisi mitään tullut ilman puutarhapantteria. Hän muuten täyttää parin viikon päästä 14.

Lopuksi istahdimme kirsikkaluumun katveeseen ihailemaan käsien ja käpälien aikaansaannoksia.

Toukokuun kalenteripantteri toivottaa kaikille aurinkoista säätä ja naukasta satoa!

Saturday, 16 May 2020

Kevätesikkopellon kuulumisia

Yritän nyt pysyä yhdessä pienessä alueessa, jotta tästäkin ei tule maratoonipostausta. Esikkopellossa kukkivat yhä tarhajouluruusut, tosin niiden värit alkavat vähitellen haalistua. Uusi narsissikin on avautunut yksittäisen Genèven kaveriksi: tämä on 'Loth Lorien'.

Kaikkein tummin jouluruusu on varjossa violetinmusta, vastavalossa viininpunainen. Aika hieno. Tämä paikka onkin kauneimmillaan iltavalossa.

Isoin tarhajouluruusupehko hehkuu.

Kevätesikot näyttävät, miksi kutsun tätä paikkaa esikkopelloksi.

Esikkopellon alareunassa olevan saarnen toisella puolella kukkii ihana vaskivarjohiippa, joka jää hennompana tarhavarjohiipan varjoon, vaikka onkin tätä korkeampi. Mutta kun tarhavarjohiippa on aina aivan täynnä kukkia.

Samaa ihanaa oranssia löytyy villistä punaisesta penkistä keisarinpikarililjan muodossa. Tumma on metsätyräkki 'Chameleon'.

Nyt eksyn hieman harhailemaan, kohta lopetan. Mutta kun tämän alueen kolme tuomipihlajaa alkavat tulla lehteen ja kukkaan, ne ovat niin ihania! Tämä on ruskopenkin rusotuomipihlaja, jonka lehtiä juuri ihastelin vastavalossa. Penkin ympärillä on verkkoaita, sillä siinä on nousussa niin paljon liljoja ja uusia tulppaaneja, että en halua menettää niitä.

Olen halunnut saada hyvän kuvan suruvaipasta, sillä se on ehkä kaunein perhonen. Nyt sellainen oleili hämyvuokolla, kun tulin huussista. Äkkiä sisään hakemaan kameraa! Sillä aikaa se oli siirtynyt narsissiin, jossa se poseerasi pitkään. Samettisten ruskeiden siipien pilkut ovat hämmästyttävät, sillä tietyssä valossa ne hohtavat kuparisina, välillä taas sinisinä.

Iloista viikonloppua – toivottavasti sää suosii! Täällä rankkasade ja räntä vaihtui iltapäivällä ihanaan aurinkoon.


Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätesikko – Primula veris
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Vaskivarjohiippa – Epimedium × warleyense

Friday, 15 May 2020

Vaaleankeltaisia valonläiskiä metsäpuutarhassa

Saniaistarhassa kukkivat yhä 'Spoirot' -virvanarsissit, niiden seurana kerrottu valkovuokko 'Vestal' tai joku muu sen tapainen.

Vielä kerran 'Spoirot'. Tämä on niin satumaisen soma!
Ilokseni huomaan, että oravanmarja ja ketunleipä ovat viimeinkin asettuneet tänne, kumpikin on elossa. Olen siirtänyt niitä metsästä muutamaankin kertaan.

Pystykiurunkannukset kukkivat yhä. Miekkaimikkä 'Diane Clare' on kukiltaan lähes samanvärinen, sitä ei nyt oikein erota, mutta lehdet sillä ovat hienot, lähes kokonaan hopeanvaaleat. Taustalla kukkii kerrottu keltavuokko.

Sitten kiljahdin ilosta ja hämmästyksestä. Kalvaspikarililja on noussut vaivihtaa kukkimaan asti, enkä ole huomannut mitään! Tämä on niin ihana. Mutta kaipaisi kesältä muuta kuin rutikuivuutta, mikä on haastavaa. Istutin sen tähän kuusten alle saniaistarhan alimpaan osaan, mutta on siinäkin melkoisen rutikuivaa. Täytyy muistaa kastella silloin tällöin, jos ei sada yhtään. Kastelen minä saniaisiakin. Joskus.

Jatketaan sitten vaahteran alle. Varsinaista yhtenäistä metsäpuutarhaa minulla ei ole, eihän tontilla ole metsääkään, paitsi minikoivikko. Metsäpuutarhamaiset penkit löytyvät kahden kuusen, tämän vaahteran ja parin männyn alta.
Muratti on talvehtinut hyvin vaahteran rungossa, maanpeittokasvinahan se on selvinnyt jo yli kymmenen vuotta. Puuhun kiipeävä varsi useimmiten paleltuu, mutta nyt ei. Varmuuden vuoksi olin kietonut villatakin sen ympärille. Takin pituus ei edes ihan riittänyt, sillä muratti on lähes metrin korkeudessa. Silti sen kaikkein ylinkin kärki on kasvussa, vaikka siihen ei takkisuoja yltänyt. Olipa ihana talvi!

Vaahteran latvuksen alla on alkanut kukkia huippukaunis kalvevarjohiippa. Sen lehdissä on hieno kuviointi kauniiden kukkien lisäksi, mutta lehdet ovat vasta puhkeamassa.

Vieressä alkaa juuri nyt kukkia 'White Beauty' -koiranhammas, otin kuvan aamulla. Täydellinen kaksikko!

Puolimatkassa kohti mäntyjen alustan metsäpuutarhaa kukkii viime syksynä hankittu 'Sterling Silver' -rotkolemmikki. Sen taustalla näkyy...

... imikkä 'Victorian Brooch' eli viktoriaaninen rintarossi. Tämä on melko tavanomainen imikkä, vaikka ihaniahan nämä ovat, ei näitä voi olla liikaa. Hankin tämän pelkästään nimen vuoksi. Heti käytävän toisella puolella kun alkaa minikokoinen viktoriaaninen teemapuutarha. Siellä on kuunlilja 'Great Expectations', narsissi 'Barrett Browning' ja tuoksuorvokkeja sekä esikoita. Siellä olisi myös rotkolemmikki 'Looking Glass', mikä on 1800-luvulla käytetty nimitys peilille (esiintyy esim. Liisa peilimaassa -kirjan nimessä: Alice Through the Looking Glass), mutta niistä molemmat ovat menehtyneet ilmeisesti kuivuuteen, eivätkä ne näy arvostavan vähälumisia saariston talviakaan. Täytyy hankkia uusia, jos joskus vastaan tulee.

Siirrytäänpä sitten mäntyjen alle viktoriaaniseen meininkiin. Tämä on lisäksi nk. Riina-penkki, vaikka nyt siinä onkin jo pilkahdus oranssia. 'Barrett Browning' on aivan ihastuttava narsissi, nimetty kuuluisan viktoriaanisen runoilijattaren mukaan. Taustalla loistokevätesikoita, jotka tässä värissä suorastaan loistavat.

Meno on silti melko hillittyä. Vaaleankeltaiset 'Teal' -narsissit ovat niitä, joissa värit ovat "väärin päin" eli torvi haalistuu valkoiseksi. Se on aivan ihana.
Valitettavasti sen jälkeen, kun kirjoitin, ettei valkovuokkoja syödä, on joku käynyt syömässä tästä 'Monstrosan' kukat. Se ei voi olla peura, sillä muuten olisivat kymmenen metrin päässä kasvavat muotopuutarhan tulppaanitkin hävinneet. Toisaalla on yksi koiranhammas syöty ja tänään huomasin, että Rohanista on hävinnyt kaksi hyasintin kukkavartta, metrin päässä kasvaa lisää. Joten vahva epäily on jänikseen, sillä ne tekevät tällaista huomattavassa määrin pienempää tuhoa kuin peurat ja kauriit. Tästä ei voi olla oikein vihainenkaan, sillä tuhot ovat todella minimaaliset normikevääseen nähden.
Tässä yhtenä päivänä pihan poikki loikki jänis, joka oli vielä osittain harmahtavassa talvihaalarissa. Musti murisi sille, mutta ei lähtenyt perään.

'Teal' lähikuvassa vasta-avautuneena, jolloin se on vielä kokonaan keltainen.

Iso ilonaihe on loistavasti talvehtinut kanerva. Tämä on viimesyksyinen Nauvon K-kaupan Pirkka-Calluna, jonka googlettamalla arvelen olevan mahdollisesti 'Renate'. Purkissa nimittäin oli Gardengirls-logo, joten sitä sarjaa tämä on.
Lehdet ovat alaosassa aivan vihreät, lisäksi kasvi tekee uutta vihreää kasvua kärjestä. Mikä suksee!
Toinen, pari vuotta sitten hankittu limenvihreälehtinen on juuri ja juuri hengissä. Viime syksynä taimikaupasta hankittu ihana violetti 'Amethyst' on kokonaan ruskeana, mutta en heitä vielä toivoa. Ei ole mitään syytä kaivaa ehkä-menehtyneitä kasveja ylös muutenkaan. Istutan vain uusia viereen. Niinhän luonnossakin käy, että kasvit maatuvat niille sijoilleen.

Jaksatko vielä pyörähtää koivikkoon, sillä aasinsillalla sekin on metsäpuutarhaa?

Punaoranssien 'Juan' -tulppaanien ylös kaivuun myötä se muuttui takaisin juuri sellaiseksi kun haaveilin. Miten nopeasti tästä onkaan saanut juuri kivan, parissa vuodessa! Ensin pieni koivujen harvennus, sitten narsisseja ja seuraavana syksynä lisää narsisseja. Kesää varten tässä on vasta ihan vähän kasveja, on valkokukkaisia sormustinkukkia ja ukonkelloja, tuoksumatara on ehkä hengissä, ehkä ei, en löydä sitä. Naapurin kevätesikkopiha on täydellinen tausta juuri nyt.

Tässä kasvaa vain vaalean sitruunankeltaisia narsisseja, ja tuo ehkä-'Mount Hood', joka haalistuu valkeaksi. Sain syksyllä tetejä, joista en ole niin innostunut, istutinkin ne vähän sivumpaan. Yläpuolen naapurillakin kasvaa kevätesikoita, toivon, että niitä leviää minunkin puolelleni. Toki kevätesikon levittäminen on todella helppoa, sen kun otan muutaman kuivuneen kukkavarren sitten, kun siemenet kypsyvät, ja ripottelen tänne. Ehkä tähän voisi ripotella myös etelänkevätesikkoa, kun se on vaaleamman keltainen ja aikaisempi.

Loppuun ihana kasviyhdistelmä, jota ei vielä ole istutettu. Kävin viime viikolla päivän verran kaupungissa, piti vaihtaa kesärenkaat ja muuta mukavaa. Toki siihen mahtui pikainen visiitti pariin puutarhaliikkeeseen, joista löytyi ihastuttava purppurainen perhosorvokki 'Rubra', ihana valkoinen purppurapikkusydän 'Aurora', jota olen ihastellut monta vuotta, en vain ikinä hankkinut, ja fenkoli, joka on siis ihan syötävää laatua, mutta ostin sen koristekasviksi.
Uusilla taimilla fiilistely on ihanaa! En ole varma, päätyvätkö nämä yhteen, mutta tunnustelen tässä tunnelmia.
Ostoslista ei silti lyhentynyt, mieltä kaihertaa edelleen järkyttävän ihana hopeapikkusydän, jota ei tunnu löytyvän mistään, mutta se on silti pakko saada. Ihana pikkuinen keijunpikkusydän ei viihtynyt pihallani, varmaan liian kuiva paikka, joten sekin pitää hankkia vielä joskus uudestaan.


Etelänkevätesikko – Primula elatior
Hopeapikkusydän – Dicentra canadensis
Kalvaspikarililja – Fritillaria pallidiflora
Kalvevarjohiippa – Epimedium × versicolor 'Sulphureum'
Kanerva – Calluna vulgaris
Keijunpikkusydän – Dicentra cucullaria
Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Kevätesikko – Primula veris
Loistikevätesikko – Primula Polyanhta-Ryhmä
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Muratti – Hedera helix
Perhosorvokki – Viola sororia
Purppurapikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Valkovuokko – Anemone nemorosa
Virvanarsissi – Narcissus Bulbocodium-Ryhmä