Sunday, 19 May 2019

Kimalaisia ja epäonnen Tahiti

Ensin kirjasuositus: Olen viime viikkoina perehtynyt uutuuskirjaan kimalaisista. Vaikka se on käännetty brittiläinen kirja, eivät sen tiedot ja kirjoittajan (huumoripitoinen biologian professori) kokemukset ole liian kaukaisia, jotta niistä voisi oppia. Lämmin suositus tälle!

Bumblebee Love
I'm currenty reading a book by biologist Dave Goulson (A Sting in the Tale), which is great entertaining and informative reading. Highly recommended!

Olen lapsesta asti pitänyt kimalaisista, mutta vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana olen alkanut tarkkailla niitä. Niitähän on kymmeniä eri lajeja, pelkästään Suomessa! Olenkin pikku hiljaa opettelemassa lajien tunnistusta. Aika monella on valkoinen peräpää. Karviaispensaan kukissa on aina monta kimalaista.

Seuraava vaihe on selvittää tapaamieni lajien elintavat. Osa pesii maassa, jopa monta metriä pitkissä käytävissä, osa esimerkiksi linnunpöntöissä.

Kottarainen: Anteeksi vain, mutta tämä pönttö on jo varattu!

Ruusuherukkakin on selvästi kimalaisten mieleen. Tämä on varmaankin kontukimalainen: kookas laji, jolla on oranssi kaulus sekä vyö takaruumiissa ja valkoinen peppu.

Ruusuherukkapuskat täydessä kukassa ovat ihana näky. Mutta voi – niistä ylempänä on pari narsissia, jotka ovat aikoinaan tulleet salamatkustajina lapsuudenkotini puutarhasta, kun otin sieltä yhtä kasvia mukaan. Olen siirtänyt nämä narsissit, jotka ovat varmaan lajiketta 'Tahiti', jo yhdestä paikasta toiseen ja sitten tähän kolmanteen, kun ne eivät oikein ole sopineet mihinkään. Nyt on niin, että ne eivät sovi tähänkään, tuo keltainen on tässä kohdassa ihan väärässä paikassa.

Kovan onnen 'Tahiti' ennen seuraavaa siirtoaan, joka tapahtui jo. Sipulit siirtyivät muutamia metrejä rinnettä alas, missä on sinisiä helmililjoja ja keltainen koristeheinä kultatesma, joiden pariin tämä sopii täydellisesti.

Tästäkään kuvasta ei oikein näy, miksi Tahitit piti siirtää. Ruusuherukoista heti vasemmalla kun on tummansinisiä isohelmililjoja: ne, punaiset puskat sekä kirkkaankeltainen narsissi vain olivat minulle liikaa. Niin se on, että muutama metri voi ratkaista kaiken – muuallakin kuin juoksukilpailussa.

Kylämaisema on satumaisen kaunis, kun naapurin naapurin kirsikkaluumu on täydessä kukassa. Vaahteroihin vasta puhkeavat lehdet, niinpä ne ovat raikkaan kellanvihreitä, kun niissä on pelkät kukat.
Tuo oman kivimuurini ylle kaartuileva pieni puu on sirotuomipihlaja; juuri tulossa kukkaan ja sirona kuin mikä.

Kultaherukkakin on kimalaisia houkutteleva pensas. Tämä on vähän omituisen muotoinen, sillä siirsin sen, kun olin alun perin istuttanut pensaan juuri samalle linjalle, johon sittemmin rakensin kivimuurin. Jaoin tätä samalla kolmeen eri kohtaan. Kultaherukasta on helppo irrottaa juurivesoja.
Tahitit siirtyivät tästä kuvasta metrin verran oikealle, eli näidenkin kasvien puolesta (pikku narsissi on tasetti 'Minnow') sen väri sopii tähän. Ehkä se viimein löysi paikkansa, kymmenen vuoden hakemisen jälkeen!


Karviainen – Ribes uva-crispa
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kultaherukka – Ribes aureum
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tasetti – Narcissus Tazetta-Ryhmä

Saturday, 18 May 2019

Toukokuun kalenteripoika

Minulla on melko usein pihalla liikkuessani tunne, että minua tarkkaillaan.

May Calendar Boy
I often have a feeling I'm being watched.

Kukkuu!

Manulihan se siinä. Ransuli-manuli on kuukauden kalenteripoika, sillä se on joka vuosi komeimmassa (talvi)karvassa näin toukokuussa.

Kun taloudessa asuu Ransu, ei pihapuuhia tarvitse tehdä yksin (tai mitään muutakaan, esimerkiksi käydä vessassa).

Seuraavaksi Ransu esittelee oranssin penkin, jonka vierestä sain juuri yhden lautakasan raivattua pois (minkä jälkeen penkkiä pääsee laajentamaan, jihuu!). Mutta kun yksi kasa häviää, seuraava tulee: kattorempasta jäänyt ehjien kattotiilien pino odottaa sitä, että naapurit saapuvat ja voin luovuttaa tiilet heille.

Uskalsin ottaa suojaverkon pois istutusten ympäriltä hetkeksi kuvaamista varten. Tässä nousee monenlaisia liljoja, joten ne on suojattava. Mikä tärkeintä, tässä kasvaa myös Suvikummun Onnin lähettämä kissanminttu.

Ransu esittelee. Edessä kukkivat 'Blushing Apeldoorn' -tulppaanit.

Oranssin penkin keskellä kasvava rusotuomipihlaja on juuri tulossa kukkaan.

'Palmares' -narsissit kukkivat vielä.

Ensimmäisinä kukkineet 'Jetfire' -syklaaminarsissit alkavat lakastua.

Peräännyn kauemmas ottamaan kuvaa oranssista penkistä kokonaisuudessaan. Ransu huomaa olevansa edelleen tähtäimessä.


No niin, otahan vielä jokunen kuva sitten.


Nyt se taitaa jo puntaroida, kuinka kauas mamman uskaltaa päästää yksin.

Nyt täytyi jättää kissanminttuhommat.

Loppuun vielä kerran tulppaani, joka on lähes yhtä upea kuin Ransu: Tulipa acuminata.
Aurinkoista viikonloppua!


Kissanminttu – Nepeta cataria
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Thursday, 16 May 2019

Pienin on joskus kaikkein ihanin

Vaikea päättää, mikä on se kaikkein pienin ja ihanin, joten taas seuraa pitkä postaus. Koeta jaksaa! Hämyvuokot eli sinertävät valkovuokot alkavat availla kukkiaan vuokko-esikkopuutarhassa.

Small Is Beautiful

Olen siirtänyt hämyvuokon juurenpätkiä vähän rinnettä ylös ja alas, jotta niistä tulee toistuva teema. Tuolta yksi kurkistaa tarhavarjohiipan ja avautuvan kevätlinnunherneen takaa.

Tarhavarjohiippojen istuttaminen ruusuherukan alle tuottaa viimein vähän sitä näkymää, jota ajattelinkin: että nämä vadelmanpunaiset kukkivat samaan aikaan, toinen pensaana ja toinen maanpeittokasvina. Tässä on huonompi maa ja kuivempi paikka ja varjohiipoilla on kestänyt hetki sopeutua, vaikka kelpo kasveja kuivaan varjoon ovatkin.

Tällainenkin pikku tyyppi löytyy ruusuherukan katveesta: minipieni nunnannarsissi 'Sabrosa'. Tämä on niin mikrokokoinen, että minun täytyy ottaa uusi kuva, jossa on jotakin mittakaavana. Kukka on nimittäin peukalonkynnen kokoinen.

Kun näkymää vuokko-esikkopuutarhaan katsotaan kauempaa, ei näistä pienistä yksikään erotu, mutta niiden ihanuus onkin siinä, että ne voi löytää sitten, kun menee tutkimaan lähempää.

Samaa kivimuurin edustaa alemmas jatkamalla vaihtuu värimaailma sini-keltaiseksi. Kultatesma tuottaa täydellisen taustan helmililjoille. Kuvassa lajit Muscari aucheri eli persianhelmililja (jonka piti olla monen värin sekoitus Ocean-lajikkeita) ja violetimpi M. vuralii.

Toissapäivänä istutin ihanat ja kauan etsityt 'Starry Eyes' -turkinkaihonkukat samoille sijoille, pitkän harkinnan jälkeen. Siinä niiden pitäisi saada kosteutta ja aurinkoa, toivottavasti paikka vain ei ole talvella liian märkä. Olen toistaiseksi epäonnistunut näiden talvettamisessa, tällä kertaa aion onnistua. Peitän ne syksyllä lämpimillä vällyillä.
Kuvassa on myös kerrottu valkovuokko, joka meni saniaistarhaan, kun ensin siirsin sieltä tavalliset valkovuokot koivikkoon. Miten tämä kasvien hankkiminen useimmiten aiheuttaakin ketjureaktion. Tällä vuokolla ei ollut lajikenimeä, se on Tommolan tilan tuotantoa, ja heidän omassa luettelossaan on maininta nimettömästä kerrotusta, joka on varmasti tämä. Tämä voisi olla 'Vestal', on hyvin sen näköinen ainakin.

Huussin vierestä löytyy rotkolemmikki kukassa ihanin lemmikkimäisin kukin. Siihen leviää hiljalleen kevätesikoita ylempää mäestä. Ruohomaiset lehdet kuuluvat käärmeenlaukalle, se on vuosien mittaan tuottanut paljon jälkeläisiä ja nyt sitä saa syödä joka aterialla, ihana aromi!

Kuistin edustalla varjoisessa paikassa kukkii Inkan antama ihana kevätputki, suloinen kevään värinen pikku kukka! Tämä on niin mahtava ilostuttaja. Kiitos Inka!
Pikku putkelle pitävät seuraa posliinihyasintit, jotka kukkivat mainiosti niin auringossa kuin varjossakin. Niitä kasvaakin pihallani lähes kaikkialla – siksikin, että ne olivat Oma PIHA -lehden tilaajalahja joskus kymmenen vuotta sitten ja sain niitä silloin pari pussia. Kymmenessä vuodessa ne ovat levinneet ihanasti sinne sun tänne.

Sisäänkäynnin läheisyydessä on myös pienten herkkujen varjoisa nurkka, jossa kasvaa tummalehtistä 'Brazen Hussy' -mukulaleinikkiä. Tämä on erityinen aarre, sillä lajike on edesmenneen Christopher Lloydin löytämä paikallisesta metsästä läheltä Great Dixteriä, kotitaloaan Etelä-Englannissa. Olen käynyt Great Dixterissä moneen kertaan ja tavannutkin Lloydin kerran, mikä kunnia.
Kuvassa näkyy myös rusokoiranhampaan lehtiä, niiden tummat laikut toistavat mukulaleinikin lehtiväriä. Tänä vuonna nämä hampaat eivät kukkineet.

Siirrytään saniaistarhaan. Siellä kukkivat kerrotut keltavuokot.

Tämäkin voisi kasvaa saniaistarhassa, mutta olen istuttanut tämän muotopuutarhaan, ruusun ja herukkapensaan varjoon. Pikkuruinen "Toves Viol" -orvokki, jonka olen hankkinut BOV- eli Blomsterodlingens vänner -yhdistyksen pöydästä Marketanpuiston markkinoilta. Markkinat ovatkin taas tulossa 25.5.! Mene ihmeessä, jos liikut pääkaupunkiseudulla silloin.

Myös tontin luonnonkukat, aho-orvokit, ovat alkaneet kukkia. Ne ovat niin pieniä ja niitä ilmestyy sieltä täältä. Ne ovat yksi syy siihen, miksi en ole montaa istutusaluetta perin pohjin perustanut, vaan istuttanut koristekasveja luonnonkasvien sekaan yrittäen olla tuhoamatta ihania alkuperäisasukkaita.

Muotopuutarhassa kukkii myös ihana valkoinen tummahelmililja 'Siberian Tiger', Ransun nimikkokukka, jonka toin toissa syksynä matkatuliaisena Orkney-saarilta.

Sieltähän pieni tiikeripoika saapuukin. Hän ei ole mikään Walesin tiikeri.

Lopuksi mennään tarkistamaan alppipenkki, missä kuivan paikan minikasvit asustavat. Mätäslaukkaneilikka on täpösen täynnä kukintoja. Kasvusto paleltuu tai kuivuu jostakin kohdasta näköjään kevättalvisin (epäilen voimakasta kevätaurinkoa ja ahavaa, sillä vaurio näyttää aina olevan valon puolella), mutta pian kukinnot ja lehdet peittävät ruskettuneen kohdan.

Viime syksynä istutettu erikoisuus, Tulipa sosnowskyi, näyttää tulevan kukkaan liekehtivän punaisena. Siitä täytyy ottaa vielä kuvia, kunhan kukka avautuu. Valkoiset ovat harmaakynsimöä, jonka löysin pari vuotta sitten Vakka-Taimesta. Se on tehnyt siementaimia, kivaa!
Kynsimöitä tulee vastaan taimistoilla äärimmäisen harvoin. Niinpä kylvin seuraavan kynsimölajin (Draba polytricha) itse, ja sen taimet olivat äärimmäisen pienet, kun ne syksyllä istutin tähän penkkiin. Siinä kohdassa on pari pikkuruista lehteä nyt, joten jos tuuri on myötä, on joku niistä hengissä. Suojasin taimet vähän liian myöhään syksyllä, kun routa oli jo nostanut pikku taimet ylös maasta. Niinpä niillä on vieläkin vähän olkikatetta päällä, jotta ne eivät kuivu.

Tässä kaikki tältä erää, mutta tähän aikaan vuodesta on hirveä runsaudenpula, kun joka puolella tapahtuu koko ajan niin jännittäviä asioita. Kottaraisten pöntöstäkin on alkanut kuulua piipitystä! Joten pikaisiin kuulumisiin!


Harmaakynsimö – Draba incana
Hämyvuokko, kuvien laji – Anemone nemorosa f. caerulea, nykyään kai sama kuin 'Robinsoniana'
Keltavuokko – A. ranunculoides
Kevätesikko – Primula veris
Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus
Kevätputki – Hacquetia epipactis
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica

Tuesday, 14 May 2019

Tulppaanien lumoissa

Ihanaa! Viimeinkin saan nauttia tulppaaneista, näitä ei ole vieläkään syöty. Muotopuutarhassa on nyt montaa sorttia, yllättävästi niitä ihan ensimmäisiäkin, joita aikanaan istutin. Nämä 'White Prince' -tulppaanit on istutettu viime syksynä. Niiden kanssa kukkii 'Delft Blue'- ja 'Top Hit' -hyasintteja.

Many Many Tulips
I could not be happier – finally I get to see the tulips I've planted; and not only last autumn but also nearly ten years ago! The deer have so far left them alone, but just a few minutes ago I saw a large deer go into my neighbour's garden, so they keep getting close. Every morning I go to see these lovely blooms and cherish them.

Samat kukat hieman kauempaa. Ihanaa!

Samaa värimaailmaa toistaa viereisessä penkissä tulitulppaani 'Exotic Emperor', sen juurella pikkuinen tähtitulppaani 'Persian Pearl' ja taustalla hyasintti 'Amethyst'. Yllätyin Exotic Emperorin aikaisuudesta, kun olin ajatellut sen olevan viherraitatulppaani tai ainakin kerrottu myöhäinen, mutta se onkin tosiaan tulitulppaani, vaikka väri on valkoinen.

Samassa penkissä avautuu liljakukkainen 'Ballade', olen näköjään joskus istuttanut niitä tähänkin, en vain ole nähnyt niitä kukassa. Seuraa pitää puhtaanvalkoinen hyasintti 'Carnegie'.

Tässä vielä aiemmin kuvattu 'Duc van Tol Rose', josta olen myös hyvin iloinen. Tätä ei ole näkynyt vuosikausiin!

Tässä on superyllättäjä... no, tämä kukki kyllä viime keväänäkin. Tämä on vuonna 2010 istuttamani papukaija, ehkä 'Rococo'. Nyt niitä on kukassa kaksi. Melkoinen saavutus! Silloin alussa minulla ei ollut mitään värisuunnitelmaa muotopuutarhaan, nykyään yritän istuttaa siihen pastellisia ja unenomaisia sävyjä. Näitä hienoja yksilöitä en silti aio siirtää, kun kerran viihtyvät.

Kolmannessa penkissä on hyvin hempeä meininki. Noista vihreä-valkoisista nupuista en ole varma, mitä ne ovat: olen jonakin vuonna istuttanut 'China Town' -viherraitatulppaania, mutta muutakin on tullut laitettua.

Tämä taitaa olla kreetantulppaani, kurkistaa sieltä pioninvarsien takaa. Myös tähtitulppaani 'Eastern Star' on tämän tyyppisen värinen. Olen kirjanpitoni mukaan istuttanut tähän penkkiin tähtitulppaani Persian Pearlia ja syreenitulppaani Lilac Wonderia, mutta niitä tämä ei ole.

Ystävältä saadut raitatulppaanit lajiketta 'Quebec' ovat uskollisia ja miellyttävän värisiä. Ne kukkivat vanhan portin edustalla yhdessä valkonarsissin kanssa.
Hups, kuvassa kukkii myös voikukka. Mistä niitä putkahtaa – yhtäkkiä niitä on siellä täällä ja kohta piha on täynnä niitä. Kitkin tänään muutamat. Loput voisikin syödä!

Oranssissa penkissä ei ole juuri nyt kovin oranssia, mutta muuten vain nättiä. Tässä yritin sihdata suojaverkon läpi, kun 'Blushing Apeldoorn' -darwinhybriditulppaanit alkavat kukkia. Nämä ovat kaikkien Aperdoornien tapaan ilmeisen luotettavia: istutin pussillisen syksyllä 2015 ja niitä nousee runsaasti edelleen. Näin alkuun terälehtien reunassa on ohut raita punaista, mutta värin pitäisi kehittyä oranssimpaan suuntaan kukan vanhetessa. Taustalla kukkii 'Palmares' -narsisseja.

Lopuksi kirsikka kakun päällä, herkkujen herkku: Tulipa acuminata.


Darwinhybriditulppaani – Tulipa Darwinhybridi-Ryhmä
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Kreetantulppaani – Tulipa saxatilis
Raitatulppaani – T. Greigii-Ryhmä
Syreenitulppaani – T. bakeri
Tulitulppaani – T. Fosteriana-Ryhmä
Tähtitulppaani – T. humilis
Valkonarsissi – Narcissus Poeticus-Ryhmä
Viherraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä