Rakennelmani lienee jokin pergolan ja aidan risteytys. Tässä tulee pieni rakennusselostus, erittäin epävirallinen sellainen.
Ihan hyvä, että jäi mietintäaikaa, sillä tässä(kin) projektissa oli haasteensa. Olin aikoinaan ensin istuttanut siihen pyökkipensasaidan. Niiden linja kaareutuu hieman, sillä istuttelin niitä ojan linjan mukaan enkä ajatellut, että linjan tarvitsisi olla viivasuora.
Sittemmin peuraongelma paheni ja sain korkeaa verkkoa, jonka pystytin naapurin avulla – hän tuli auttamaan, kun näki minut taistelemassa painavan rullan kanssa ahtaasti tolppien ja pensaiden välissä. Sade alkoi, mutta naapurin Lea ei luovuttanut. Siinä on sinnikäs nainen, ja kultaakin kalliimpi naapuri.
Saimme verkon pystyyn, mutta heppoiset tolpat menivät vuosien saatossa varsin vinoon. Maa on tässä ihan savivelliä.
Vuoden mittaan olin kumminkin ehtinyt asiaa tuumailla, ja päätin, ettei pergolasta tule kaarevaa, vaan suora. Siispä aloitin homman siirtämällä muutamaa tolppaa, jotta sain suoran linjan.
Kun tolpat olivat linjassa ja mahdollisimman suorassa, aloin kiinnittää niiden yläosaan lautaa. Tässä eletään lokakuun alkupuolen hivelevän kaunista syyssäätä.
Kuvassa näkyy, että tällä puutarhan laidalla sijaitsee komposti, se on pergolan päätepiste. Pergolan pituus on vajaat 15 metriä.
Loka–marraskuun taitteessa jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen' kukki yhä vain. Se taitaa viimein olla nyt lopettanut!
Vaikka marraskuu alkoi, jatkui unelmanihana syyssää. Tässä kelissä oli iso ilo puuhailla ulkona!
Avant-garde oli jo lopettanut kukkimisen ja ihastelin sen limenvihreää sävyä yhdistyneenä pyökkien ruskeisiin lehtiin. Huippukaunis väriyhdistelmä!
Lautojen saaminen kiinni yksin jonnekin ylös on aina haaste. Minulla on siihen keino: ripustan toisen pään rautalangan avulla, sitten menen ruuvaamaan toista päätä ja palaan ensimmäiseen. Tuo meni kyllä kirjoitettuna paljon nopeammin kuin käytännössä! Tikkaidenkin pystyttäminen kasvien sekaan tai ojaan tuo omat kommervenkkinsä.
Käytin puutavaraa, jota oli omasta takaa, mutta tolpat olin tilannut kylän sahamieheltä mittojen mukaan.
Viisi senttiä paksujen ja pitkien lankkujen nostaminen ylös on toinen juttu. Kyllä minä niitä jaksan kantaa maassa kävellen, mutta nostaminen tikkailla ylös ja sivulle päin pergolan päälle ei onnistunut. Niinpä pystytin lankut ensin pergolaa vasten ja nostin sitten alapäätä kuin vipua samaan aikaan aikaan kääntäen lankkua pergolan suuntaiseksi. No tuokin kuulostaa paljon nopeammalta ja helpommalta kuin käytännössä, mutta näin sekin onnistui ihan yhden naisen voimin. Valitettavasti Super-Lea ei ollut paikalla.
Näkymä portilta. Verkko on vielä kiinnittämättä, se lerpattaa yhä erikseen.
Lautatavarani ei ollut ihan riittävän pitkää, jotta se olisi ylettynyt yhdeltä tolpalta seuraavan kautta kolmannelle. En halunnut tehdä niistä vain yhdestä tolpasta seuraavaan ulottuvia pätkiä, sillä ajattelin, että mitä useampaa tolppaa sama lauta kiinnittää, sitä tukevampi rakennelmasta tulee – eli vähemmän altis yksittäisten tolppien kallistumiselle kohti naapurin ojaa. Kymmenen senttiä jäi laudoista uupumaan! Niihin kohtiin tarvittiin kulmarautoja ja reikälevyjä.
Lankut on naulattu kuhunkin tolppaan ylhäältä päin isoilla nauloilla ja lisäksi tein niille viistopuut lisätueksi, ja ovathan ne kivan näköisetkin.
On onni omistaa kaikenlaista puutavaraa omasta takaa! Ihan sama juttu kuin neulelankojen kanssa: ei tarvitse aloittaa hommaa sillä, että täytyy lähteä hankkimaan tarvikkeita, voi vain aloittaa. Pikku saarelta ei tuosta vaan poiketa lauta- eikä lankakauppaan.
Pergolan ja portintolpan väliin tarvittiin myös uusi osa, sillä vanha aitatolppa oli eri paikassa. Tein poikkipuut kuten ennenkin oli – pysäyttämään peurojen kulkuyritykset – sen lisäksi on verkko, sillä pienet metsäkauriit tulevat pienestäkin kolosta.
On onni omistaa kaikenlaista puutavaraa omasta takaa! Ihan sama juttu kuin neulelankojen kanssa: ei tarvitse aloittaa hommaa sillä, että täytyy lähteä hankkimaan tarvikkeita, voi vain aloittaa. Pikku saarelta ei tuosta vaan poiketa lauta- eikä lankakauppaan.
Tarkastajan tehtäviin kuuluu myös puutavaravaraston inventointi.
Sitten seurasi aitaverkon kiinnitys. Alussa ja lopussa sain sen suoraksi pergolaa vasten, mutta keskellä muutama pyökki kasvaa tolppien toisella puolella, niinpä aidassa on niiden kohdalla lommo.
Harkitsen pyökkien siirtämistä keväällä. Pelkään, että ne voivat tuhoutua juurten katkaisemiseen, sillä kokonaisina ylös saamiseen tarvittaisiin kaivinkone. Yritän varmaan hivuttaa niitä ja jos ei onnistu, sitten ei.
Marraskuun 8. päivänä oli näin ihana ilma ja kauniita värejä. Ruskeita pyökkejä, kirkkaanvihreä lumipalloheisi. Keltakirjokanukka 'Aurea' oli hieno vaaleissa lehdissään ja tummanpunaisissa versoissaan. Kuvan punaisin on nuori kuparivaahtera.
Aurinko osuu myös portissa olevaan verkkoon. Peurat nimittäin hyppäsivät aidan ja viirinauhan välistä. Nykyisin minulla on peuraton piha, mutta se on vaatinut paljon työtä ja kekseliäisyyttä.
Kompostin päässä olevasta L-osasta tuli uusi mahdollisuus: tässä on oivallinen paikka jollekin uudelle köynnökselle! Kunhan se ei kärsi puutarhakompostin aiheuttamasta ravinnemäärästä.
Varastostani löytyi tismalleen sopivan kokoinen pala raudoitusverkkoa. Tai lähes tismalleen: jos se olisi ollut 20 cm leveämpi, olisin saanut sen kiinnitettyä tolppiin sinkilöillä, nyt tarvittiin rautalankaa.
Kuvassa näkyy, miten upeasti lumipalloheisi 'Roseus' on kasvanut. Olen iloinen, sillä tämäkin on vesimyyrien mylläysaluetta: monta kasvia on tästä ojan partaalta kuollut, kun juuret on syöty, ja ylempänä rinteessä myyrät tuhosivat toisen samanlaisen lumipalloheiden viime talven aikana.
Kuparivaahteran upea puna värittyi vasta marraskuussa – tämä on myöhäinen ruskakasvi.
Olipa mahtavaa saada rakentaa kuivassa säässä, tässä alarinteen kohdassa olisi ollut hyvin vellimäiset olosuhteet muuten. Nyt maa kantoi ja toki auringossa on muutenkin aina mukavampi puuhailla.
Kuparivaahteran upea puna värittyi vasta marraskuussa – tämä on myöhäinen ruskakasvi.
Saa nähdä sitten keväällä, millaista siksakkia pergolani on...
Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'
Keltakirjokanukka Cornus alba, kelta- ja keltakirjavalehtiset lajikkeet
Kuparivaahtera Acer griseum
Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum
Pyökki Fagus sylvatica
Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä























































