Saturday, 23 January 2021

Lumikellobongaus

 What a difference a day makes, olen hyräillyt tässä lähes koko päivän.

Tältä täällä nimittäin näyttää!

Muutos ei nyt ihan päivässä tapahtunut, mutta neljä päivää sitten näytti tältä.

Nyt on lumilapio viraton. Pari vuorokautta ollaan oltu plussan puolella ja vettä on tullut sen verran, että se sulatti kymmensenttisen hangen äkkiä. Tuuli on lisäksi tänään haihduttanut sitä tehokkaasti. Aurinkokin paistoi, vaikka ei juuri silloin, kun lähdin ulkoiluttamaan kameraa. 

Maa on aivan jäässä. Silti siitä ponnistavat reippaat pikku lumikellot! Tässä on 'Hippolyta'.

Ja tässä 'Kildare'. Kaksi kukkavartta näyttää nousevan! Yksi on myös tuolla käpyjen takana. Istutin vain yhden sipulin pari vuotta sitten.

Tavalliset puistolumikellotkin ovat reippaasti nousussa.

Tarhajouluruusut ovat muhkeina pienen ojan molemmin puolin.

Muutama päivä sitten kuvasin niiden sinnikkäitä siementaimia kurkistamassa hangesta.

Vaaleajouluruusu, jonka kuvasin ennen lumia ja pakkasia ja niiden aikana, on taas lumettomassa maailmassa. Korkeimmat kukkavarret antautuivat pakkaselle, mutta uudet nuput nousevat tilalle.

Kiurunkannus 'Craigton Blue' on minulle erityisen rakas ja olen onnellinen siitä, että tämä on viihtynyt luonani jo pari vuotta. Ei ole vielä kukkinut, mutta näyttää olevan ihanan vihreä kesät talvet. Istutin tämän kuistin pohjoispuolelle, missä se ei kuivu kesän paahteissa – aiemmat siniset erikoiskiurunkannukset ovat nimittäin kaikki kuivuneet kokoon parissa vuodessa.

Veden sulosoinnut pulppuilevat ojissa...

... pyykit kuivuvat hetkessä narulla navakassa tuulessa...

... ja kylätie on yhtä luistinrataa! Vettä jään päällä. Mietin aamulla, miten selviän tuon poikki naapuriin kahville, mutta päivän mittaan tien keskellä tuli yhä enemmän soraa näkyviin. Ei tarvinnutkaan kontata. 

Joissakin kohdissa pihaani on yhä lunta laajempina alueina. Yrtit kasvavat kohopenkissä ja ne tulivat esiin. Timjamit, salvia ja talvikynteli ovat kaikki vihreinä ja niistä pääsee taas keräämään satoa.

Ylärinteen hedelmätarha vapautui lumesta lähes kokonaan. Nyt toivon, että pakkasia ei enää tulekaan, ainakaan kovia. Niin kasveille kuin minullekin olisi ihan terveellistä siirtyä nyt vain pian kevääseen.
Mustikin, niin paljon kuin lumesta pitää, ulkoili tänään oikein nautiskellen.


Kiurunkannus – Corydalis
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Thursday, 21 January 2021

Tammikuun kalenteripoika

Ja lumirieha.

Lukijan pyynnöstä, tässä on Musti. Talvimusti. Sieltä hän saapuu.

Musti vartioi reippaasti tonttiaan, oli lauha tai pakkanen.

Kun hän huomaa minut, alkaa usein hepulipörhö.

Kalenteripoika alkaa mittailla, josko kipuaisi vaahteraan.

Kohta, kohta...

Joskus se on niin nopea, että en ehdi tarkentaa, kun se on jo tullut alas.

Sitten mietitään muina panttereina seuraavaa siirtoa.

Kuistin kaiteella on hyvä paikka tarkkailla mamman puuhia. Juuri nyt mamman tärkein puuha oli pantterin kuvaaminen.

Tässäkin voi pohtia, pitäisikö kynsiä testata tuohon tolppaan.

Vähän se ehkä teki sitäkin. Ja sitten söpösteli kaiteella.
Pantteri on kyllä melko talvimuhkea! Taitaa olla dieetin paikka.

Seuraavaksi voi pohtia, olisiko lehtikuusi jo kasvanut sen kokoiseksi, että siihen kannattaa kiivetä.

Ei se oikein ole hyvä. Kalenteripojan kierros jatkuu.

Reippaasti se tarpoo läpi hangen. Vähän märkä lumi aiheuttaa tassujen ravistelua.




Sitten se alkaa tunnustella lumen koostumusta. Hmm, hmm...

Kyllä! Se on lumihepulin paikka!

Jihuu!





Mukavia lumileikkejä itse kullekin!

Tuesday, 19 January 2021

Roskaretki

 Otin kerrankin kameran mukaan, kun lähdin viemään roskia ja hakemaan postia. Ei se ranta kaukana ole, puolen kilometrin päässä.

Meri on vielä sula. Muutama pakkaspäivä ei ehtinyt sitä jäädyttää, etenkään, kun oli tuulista. Ihan tyynet merenlahdet saattavat täälläkin olla jo jäässä.


Yhteysaluksemme kuljettaa ihmiset, autot, postit ja roskat (näin talvisin, kesäisin käy Pidä Saaristo Siistinä ry:n alus käy tyhjentämässä roskikset saarissa).

Kotisaareni roskavastaava on viimeiset kolme vuotta ollut minä. Tehtäväni on huolehtia siitä, että talvikaudella roskikset menevät yhteysaluksella Nauvoon joka toinen keskiviikko silloin, kun on joku roskiksista täynnä. Aina on.
Homma hoituisi muuten ihan näpsäkästi, mutta olen välillä poissa ja olen hajamielinen. Pitäisi muistaa soittaa ja delegoida asia, jos en ole paikalla. Tänä iltana pitääkin käydä heittämässä laivaan täydet roska-astiat. Viime viikolle järjestyi parin astian hätätyhjennys, kun kaikki astiat pursuivat roskia.
Ylitäydet astiat ovat saaristossa todellinen ongelma, sillä astioiden viereen jätetyt roskapussit lentävät äkkiä mereen. Myös laivan kannella seilaavat astiat tarvitsevat kiven kannen painoksi, muuten kannet rämähtelevät auki ja silloinkin roskia lentää mereen. 
Lisäksi astioiden kannetkin voivat hajota ja lentää mereen, viimeksi syksyllä kansia lensi pois paikoiltaan rannassa.

Meren terveyden vuoksi täytyy yrittää olla skarppina!

Huolia aiheuttaa toinenkin asia. Ely-keskus kilpailuttaa muutaman vuoden välein yhteysaluksemme. Reitillämme kisan voitti tietenkin edullisin tarjous. Laiva ei ole jäävahvistettu lainkaan.


Mahdollisen jääkauden ajaksi tilalle tulee tietenkin joku toinen alus, mutta se ei välttämättä kuljeta autoja. Täytyy siis olla skarppina senkin kanssa, ettei auto jää jumiin saareen esimerkiksi huhtikuulle asti. En oikein näe, miten selviäisin kaupunkiin kissankoppien, pyykkikassin, tietokone- ja kameralaukkujen ja lähetettävien tilausten kanssa julkisilla. Jos näyttää siltä, että meri alkaa jäätyä, täytyy varata autopaikka laivaan ja ajaa se "mantereen puolelle", toisin sanoen johonkin saareen, josta pääsee lossilla varsinaiselle mantereelle.
Siitä jäämäärästä, jota täysin vahvistamaton laiva ei pysty kyntämään, on nimittäin pitkä matka siihen, että saisi autonkestävän jäätien.


Laivaliikenteemme on elinehtomme: sillä pääsemme ruokakauppaan, terveyskeskukseen, postiin ja kirjastoon. 

Rannan syreeneissä oli vielä vähän kuuraa. Oli tarkoitus käydä kuvaamassa rannan kuuraisia puita perjantaina, sillä kun torstaina tulin Nauvosta kauppareissulta illan jo hämärtyessä, meri oikein höyrysi kiristyvässä pakkasessa. Mietin, että siitä tulee upea kuura.
Perjantain aurinkoiset tunnit kuitenkin kuluivat viemäriputken sulattelussa ja keittiön lattian kuivaamisessa.

Muttapa mutta! Siellä se aurinko paistoi jossain idän suunnassa nytkin. Sinitaivaan riekaleiden näkeminen tuo niin paljon toivoa!

Rannan vajassa on yhdistetty odotus- ja kokoushuone, postihuone ja kirjanvaihtopiste. Siellä voi odotella laivaa ilman, että tarvitsee jäätyä viimassa. Toki minulla oli pilkkihaalari päällä.


Veneilykautta saa vielä hetken odottaa.

Toiveikasta tiistaita!