Ihana Kuusi kuvaa kesästä -haaste, jonka Tuplasti terapiaa -blogi on loppusyksyisin aina pistänyt liikkeelle, matkasi tännekin ja siitä teinkin jutun. Eräs asia jäi kaihertamaan. Se jää joka kerta. Nimittäin se, että kun toukokuu ei ole kesää vaan kevättä, jää se ulkopuolelle, siis minun seulallani.
Siispä tässä oma toukokuun kuvasaldo. Julkaise ihmeessä omatkin kuusi toukokuun kuvaa, jos siltä tuntuu. Sitä nyt kaivataan, viime yönä oli täälläkin pakkasta –8 ja edelleen on maa valkoinen. Ehkä ensi yöstä alkaa kevään tulo... mutta toukokuuhun on vielä pitkä aika.
Onneksi kuvia tulee napattua vaikka kuinka, niin on mistä valita sellaisia, joita ei vielä ole täällä julkaistu (kai). Toista oli filmiaikana – muistaako joku muukin elävästi, kuinka hienoista puutarhakohteista sun muista tuli otettua suunnilleen viisi kuvaa? Kun sekä filmin hankinta että kehittäminen maksoi aika paljonkin, ainakin opiskelijabudjetilla.
Tällaiset ei-kovin-onnistuneet ovat jääneet julkaisematta, mutta kyllä tästäkin jotain näkee. Näkee muotopuutarhan yhden penkin, joka näyttää olevan täynnä sipulikukkia, ja taustalla metsäpuutarhapenkki, jossa on jonkin verran narsisseja. Viime kevään ihme juttu oli se, että peura ei käynyt pihassani syömässä sipulikukkia tai muutakaan.
Nytkään ei ole käynyt. Olen maanantaiaamusta asti, kun lumi oli palannut, tutkinut tonttiani – enkä näe missään peuran laahaavia sorkanjälkiä. Eilen kyllä näin kaksi metsäkaurista matkallani venevajalle.
Toukokuu on mukulaleinikkien kulta-aikaa ja niitä on tonttini sakeanaan, häipyen taas pian kukinnan jälkeen. Tuossa mukulaleinikin seassa kasvaa yksi kitukasvuinen vaaleajouluruusukin, siementaimi, niitä ne tekevät yllättävästi monenkin metrin päähän emokasvista. Myöhäinen kukinta-aika tällä, vasta toukokuussa!
Kuva on hämärä, sillä se on otettu yhdeksän jälkeen illalla.
Ah valoisat illat, niitä kohti! Ihanaa, että vuoden pimein aika on pian takana päin, on niin kamalan luonnontonta elää pimeydessä. Pimeys on omalla tavallaan vankila, se ahdistaa ja estää vapaan ja riemukkaan ulkoilmaelämän.
Tämä kuva on samalta illalta yhdeksän jälkeen, ja otettu aiemmin nähdystä metsäpuutarhapenkistä kohti muotopuutarhaa, jossa näkyy pastellivärien pisteitä. Ihan mahtavaa, että poikki syötyjen kukkavarsien sijaan oli kukkia!
Vaikka mukulaleinikkiä olisi kuinka paljon, se ei estä havittelemasta lisää. Olen hankkinut tummanruskealehtistä ja sitten on tämä, josta sain alun ystävän puutarhasta Orkneyltä. Tässäkin on jännittävää ruskeaa väriä lehtien keskellä ja lisäksi tämä on kerrottukukkainen.
Tarhajouluruusut kukkivat huhti–toukokuussa, tämän pilkulliskukkaisen yksinkertaisen olen istuttanut muutama vuosi sitten, mutta vasta viime keväänä se kukki kunnolla sitten istuttamisvuoden. Lajike on nimetön, varmaan Ellen-sarjaa, niitä tuodaan rullakoittain keväisin myymälöihin ja taimet täytyy ostaa kukkivana, jos haluaa jotakin tietyn näköistä.
Kuvia selatessa huomasin, että toukokuu oli erikoisen pilvinen ja sateinen. Toki yritän usein ottaa kuvia pilvisäällä ja sateessa, jolloin värit ovat parempia eivätkä valot ja varjot kovia, mutta silti. Sitten muistinkin. Toukokuussa oli tosiaan viileää ja satoi aika usein. Kukat kestivät kauan, jopa kirsikankukat. Se oli ihanaa.
Jälkikäteen ajatellen se oli myös luojan lykky, sillä kesäkuuhun siirryttäessä alkoi kuumuus ja sateet loppuivat tyystin. Kesäkuun 12. päivää lukuun ottamatta ei kunnollista sadetta saatu kahteen kuukauteen.
Viime keväänä olivat koiranhampaat rehevämpiä kuin konsanaan. Tässä on 'Pagoda' -risteymälajiketta, jolla on ihanat ruskealäikkäiset lehdet.
Koska toukokuuhun assosioituu auringonpaiste, laitetaan bonuskuva. Kyllä se aurinkokin paistoi!
Koiranhammas – Erythronium
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Kiersin pihaa kameran kanssa. Muotopuutarhan valkoisista sinivuokoista näkyi lehdenkärkiä.
