Luottamustoimissa

Minulla on ollut kunnia toimia saaren kyläniityn lehmiaitavastaavana jo muutaman vuoden. Tarkkailen, että aidassa toimii sähkö ja korjaan pieniä vikoja. Jos kantturat karkaavat aitauksestaan, usein soitetaan minulle ja minä tiedotan karjan omistajaa, joka asuu toisella saarella.
Sähkö saattaa mennä poikki ukkosen johdosta, ajattelemattomasta trimmerin käytöstä tai siitäkin, että peura tai hirvi juoksee päin aitaa. Itse lehmät ja sonni ovat rauhallisia kavereita, tässä upea hereford-sonni.

Suurempia ongelmia ei ole ollut lukuun ottamatta parin vuoden takaista sonnin katoamista. Mysteeri ei koskaan ratkennut. Harmittaa, että en lähtenyt heti katoamisesta kuultuani etsimään sonnia, sillä viikkoa myöhemmin ei kaverista näkynyt karvaakaan. Laidunalue on valtava, se ulottuu takana näkyvän metsän poikki saaren rantaan asti. Alueella on jyrkänteitäkin, mutta niiden juurellakaan ei näkynyt mitään merkkiä ruhosta. Jos olisi lähtenyt etsimään aiemmin, olisi joku johtolanka saattanut löytyä... harmittelee sisäinen neiti Marpleni.

Ransu lähtee mielellään kesäiltana kävelylle laskemaan lehmiä. Sonnia kiinnostaa pieni kulkija.

Lehmiaitajuttujen lisäksi olen vastuussa muistakin asioista, kuten naapurien hiirenkarkottimien pattereiden ja koihäätöpussien vaihdosta talvikaudella ynnä muusta tärkeästä.

Viime vuoden kuntavaalien jälkeen sain mahdollisuuden aloittaa luottamustoimet Paraisten rakennus- ja ympäristölautakunnassa sekä tiejaostossa. Se on ollut huippua. On enemmän kuin mahtavaa päästä vaikuttamaan kotikunnan tärkeisiin asioihin.
Muutaman kerran huolestuneet asukkaat ovat soittaneet minulle – milloin mistäkin rakentamiseen, tiestöön tai ympäristöön liittyvästä asiasta. Poikkeuksetta he ovat kovasti pyydelleet anteeksi, kun ovat häirinneet päivääni. Se on tuntunut hassulta vaikkakin mukavalta, sillä tämäntapainen häirintä on juuri PARASTA!
En minä niissä lautakunnissa itseni vuoksi ole. Toki puutun asioihin tai hyväksyn niitä omien arvojeni mukaisesti, mutta ajan samalla muidenkin samoin ajattelevien asukkaiden ja mökkiläisten sekä matkailijoiden asiaa.
Lisäksi on hienoa tutustua oman kunnan kaavoituksen, rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun työntekijöihin. He tekevät tärkeää työtä pirstaleisessa ja vaikeasti tavoitettavassa saaristossa.
Eilisessä kokouksessa mainittiin tälle osastolle suunniteltu määrärahojen typistys, toivottavasti se ei toteudu. Enpä näe paljon tärkeämpiä asioita saaristokunnalle kuin ympäristö ja maisema.

Manulin talvimuoto ja kiinnostavia pikku juttuja pihalla

Lauantaina katsoin Avaran luonnon hienoa Pohjois-Atlantti-jaksoa. Siinä vaiheessa, kun kalastusalus joutui kääntymään myrskyn alla takaisin satamaan, tuli Ransu huolestuneena seuraamaan tilannetta. Pohjois-Atlantin koljatilanne on norjalaiselle turskakissalle vakava asia. Sen näkee naamastakin.

Storm in Northern Atlantic
On Saturday I was watching BBC's Atlantic series on the telly when Franz came in looking terribly worried. It was just when a fishing boat had to turn back because of the approaching storm. As a Norwegian Franz is naturally concerned about the haddock catch.

Turskakissan talvimuoto muistuttaa pallokalaa.

Pojista ei paljon seuraa ulkohommiin ole. Puuhailin tänään kaikenlaista tärkeää, kuten korjasin peurojen tekemiä tuhoja aitoihin. Sitten hain kameran, sillä yksittäiset pienet ilopilkut täytyy ikuistaa. Harmaakäenkukan kirkkaan pinkki kukka erottuu hämärässäkin.

Keltaoksakanukan alkusyksyiset kukat ovat muuttumassa marjoiksi. Mukavaa, että nämäkin viimein pääsevät kukkimaan ja marjomaan suht rauhassa: vieressä on jämerä ja korkea riista-aita.

Muotopuutarhassa mirrinminttu kukkii yhä vain.

Pari syyssahramia on vielä säästynyt syöjien hampailta, taustalla tarhamyrkkylilja 'Waterlily'.

Ruotsinköynnöskuusama 'Serotinassa' on yksinäinen kukkaterttu.

Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' on saanut kehittää toista kukkaansa rauhassa verkon uudelleen asentamisen jälkeen.

Verkkojen ja aitojen asennushommien sekä vesipumpun pienen korjausurakan lisäksi olen ollut sähköasennushommissa. Hankin pienellä aurinkokennolla toimivan valosarjan uuteen porttiin, sillä tänne olisi pitkä matka vetää jatkoroikkaa. Saa nähdä, koska valot syttyvät – toistaiseksi ei ole näkynyt mitään kajoa. Myyjän varovaisen arvion mukaan ensi kesänä.

Poikien terveiset vällyjen seasta. Muistakaa lepo!


Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Keltaoksakanukka – Cornus alba ssp. stolonifera 'Flaviramea'
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Syyssahrami – Crocus speciosus
Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä

Marraskuun kalenteripoika

On marraskuu ja sää on sen mukainen. Mustipantteri on hyvin siisti otus, silti senkin tassuissa kulkeutuu rapaa sisälle.

November Paws

Tassut kuitenkin puhdistetaan mitä pikimmin (ruokapöydällä).

Vertailun vuoksi rapatassuisemman ja -massuisemman otuksen käpälät (ruokapöydällä). Manuliotus keskittyy enemmän pehvapään siisteyteen.

Koska sää on mitä on, marraskuun pantteri viettää enimmän osan ajasta sängyssä tai sohvalla kuivana ja hyvin suittuna.

Silmä raottuu, kun häiriötekijä lähestyy.

Loppuun kuva pikkumustista noin neljän kuukauden ikäisenä samalla sohvalla syksyllä 2006. Verhot ja tapetit ovat muuttuneet ja viherkasveja tullut, onneksi Mustin sohva on pysynyt ennallaan.

Keltaista ja vaaleanpunaista

Marraskuu alkaa ihanan lauhassa ja kosteassa säässä. Iho nauttii ja olo on pörheä kuin lehtikuusella.
Muutamassa koivussakin on vielä lehtiä, täydellisen keltaisia nekin.

Yellow and Pink November
Great colours and great mild weather – perfect for planting yet more plants and flower bulbs.

Kymmenisen vuotta sitten polvenkorkuisena piiskana istuttamani japaninlehtikuusi alkaa olla komeissa mitoissa. Sen hieno väritys näkyy lähes kaikkialle pihassa.

Kirsikatkin tulevat myöhään ruskaan ja niiden väri on mahtava leiskuvan oranssi.

Huussin takana mäessä on useita kirsikoita, ihanat valopilkut paljaiden runkojen ja oksien keskellä.

Ruusuherukatkin pistävät parastaan. Oikeastaan karviaiset ovat tällä hetkellä yhtä hienoja, en vain huomannut ottaa kuvaa.

Kanukoissakin on vielä muutama lehti jäljellä. Cornus alba -lajikkeissa on usein hienot värit, keltalehtinen 'Aurea' menee syksyn tullen entistä keltaisemmaksi; jännä yhdessä punaisten oksien kanssa. Pitänee vielä hankkia korallikanukka, se on klassikko ja sen lehdissä olisi hienoa punaa syksyllä.

Pikkuisia vaaleanpunaisia piristyksiä löytyy myös. Ketoneilikka on karannut paahdepenkistä keskelle nurmikkoa ja kukkii siinä, minipieni vaaleanpunainen piste kuvan alaosassa.

Murattisyklaamit ruukussaan, vielä ulkona, kunnes tulee pakkanen. Pieni -2 asteen kylmyys ei näitä hätkäyttänyt.

Myrkkyliljojakin kukkii vielä. Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' koki kovan kohtalon, joku oli saanut suojaverkon pois sen päältä ja toinen kukkavarsi on purtu poikki. Se on nyt sisällä pikku maljakossa, onneksi tuo toinen on tallella ja suojaverkko pultattu takaisin maahan kiinni... Tässä on ihanan intensiivinen väri.

Tekijät jättivät terveisiksi kolme kasaa metrin päähän myrkkyliljasta.

Ne tekevät sellaistakin harmia, että vaikka eivät syö, nyhtävät kasveja juurineen maasta. Kanerva on selvästi kiinnostanut. Toivottavasti se on vielä hengissä, onneksi on ollut sateista. Istutin sen takaisin ja toivon parasta.

Ystävältä saatu uusi 'Waterlily' hävinneen tilalle, ihana puutarhaystävä! Tämäkin kuuluu tarhamyrkkyliljoihin, jotka lienevät usean lajin risteymiä.

Harjaneilikoissa on siellä täällä kukkia. Tämä avasi viimein yhden kukan, tämän pitäisi olla Hollandia Purple Crown -sarjaa taimen viereen pistämäni etiketin mukaan. En ole varma, sillä tänä kesänä tajusin, että Hollandiat ovat yksivuotisia kesäneilikoita! Ilmankos olen kylvänyt niitä parinakin vuonna eikä mitään aiemmin kukkinut. Ääh. Joka tapauksessa tämä on jo viime ellei toissa vuonna kylvetty, joten nyt en tosiaankaan tarkalleen tiedä, mikä tämä on. Yksivuotisten siemenpaketeissa pitäisi oikeasti olla varoitus.

Järkevämpiä siemenhankintoja ensi kerralla, kohta onkin niiden aika taas, ihanaa!


Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kanerva – Calluna vulgaris
Kesäneilikka – Dianthus Barbatus-Ryhmä
Kirsikka (hapankirsikka) – Prunus cerasus
Korallikanukka – Cornus alba 'Sibirica'
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä

Valmis keittiö

Olen epäuskoisena tuijotellut kaupunkikodin keittiötä: se vaikuttaisi olevan valmis! Yksi seinävalaisin vielä varmaankin tulee ja raakapuiset osat muuttuvat kenties salvianvihreiksi, mutta tässä se kuitenkin on, täysin toimintavalmiina.

Kichen Renovation - Check
It's done! It's done! It's done! Well, almost. I might still add a wall light and paint the wooden bits sage green, or then I might not. Can't believe this – it's been a year since I seriously started demolishing the old kitchen. Good riddance to boring white cupboards.

Ihanaa, kun sai viimein alkaa purkaa tavaroita laatikoista esiin. Olen kaivannut vedenkeitintä ja leivänpaahdinta – tärkeimmät ruuanlaittolaitteeni, kahvipannun lisäksi.

Tavarat hakevat vielä paikkojaan.

Laitoin pari lautaa tiskipöydän alle, kun alun perin mietin, laitanko pukkijalkojen varaan pienen hyllyn. En taida laittaa, mutta siinä laudat nyt hetken ovat, mietintämyssyssä.

Kaipailen vielä osalle tavaroista sopivia laatikoita ym. säilytysratkaisuja, mutta pikku hiljaa. Astioistakin osa on vielä vaatekaapin uumenissa. Kaikki täytyy tiskata ensin, remonttipölyä pääsi putkirempan aikana joka ikiseen paikkaan, teipillä suljettuihin kaappeihinkin.

Jääkaappi on niin iso valkoinen möhkäle, että olen tykännyt päällystää sen kuviollisella paperilla. Parikymppisenä tapetoin jääkaappini William Morrisin tapettiklassikolla Willow Bough, mutta viime vuosina olen tyytynyt magneeteilla kiinnitettäviin lahjapaperehin, ne on helpompi vaihtaakin. Eivätkä jääkaapit enää ole niin suoraovisia kuin vanhaan hyvään aikaan: tapetoi nyt tuollaisia vekkejä.
Tämä ihastuttava paperi tuli ystävän antamassa viimevuotisessa joulupaketissa.

Muu kalustus hakee vielä lopullista muotoaan. En juurikaan tarvitse ruokapöytää, joten tuo pieni pyöreä voisi jäädä tähän, aiemmin se oli eteisessä. Parvekkeella aiemmin asunut puutarhapenkki muutti keittiöön, mahdollisesti pysyvästi.

Siinä se nyt on, seuraavaksi kai eteisen kimppuun, kunhan saan muutaman kasvin ensin maahan...

Meinasinkin aluksi kirjoittaa köynnöskasvisuunnitelmista, mutta tajusin, että keittiörempan loppuhuipennus oli vielä kertomatta.
Vaikka en ole keittiöihmisiä, olen tästä niin onnellinen. On se mukavaa, että kotona näyttää viihtyisältä.

Kummasti noiden omien rojujen asetteleminen hyllyille teki keittiöstä heti kotoisan.

Viisi puutarhamuistoa kesältä

Sain Maatiaiskanasen elämää -blogista Hilun itse kehittämän haasteen kertoa viidestä parhaasta puutarhamuistosta tältä vuodelta:

Toukokuun ihana valo ja sipulikukat, joista etenkin uusia edellissyksynä istutettuja tulee odotettua ja ihasteltua erityisen paljon. Hempeän oranssi keisarinpikarililja 'Vivaldi' oli sellainen. Toivottavasti se kukkii ensi keväänäkin!

Toukokuuhun osuu myös lempinäkymän huippuhetki. Kuistiltani näkyy kirsikkapilviä: oman sirotuomipihlajan takana kukkivat pilvikirsikka ja kirsikkaluumu.

Lämpö! Jo toukokuussa oli helletopeilla niin paljon käyttöä, että niitä piti pestä tiuhaan.

Ja sitten lämpöä riitti, ja riitti, ja riitti. Suunnatonta nautintoa itselleni, sillä olen vilukissa. Puutarhalle haastavaa. Aika näyttää, lähteekö jokunen tänä kesänä kuivunut kasvi uudelleen eloon ensi vuonna.

Syreenien kukinta! Ne kukkivat mielettömän upeasti.

Hetkinen, nyt on jo mainittu neljä asiaa eikä olla vielä päästy toukokuuta pidemmälle.

Viidenneksi kuuluu ehdottomasti muut puutarhat, ystävien tapaamiset, heidän puutarhojensa näkeminen, niistä keskustelu, uusiin puutarhaihmisiin tutustuminen. Kuva on Taimimoision ihanasta puutarhamyymälästä Porista: kurjenpolvia ja tähtiputkia. Ojennan tämän kimpun kaikille teille puutarhaystäville!

Anteeksi nyt vain, mutta vielä ei voi lopettaa. Kesän puutarha-tähtihetkiä on myös lintujen pesintä.

Sekä siemenestä itse kasvatettujen kasvien kukinnat, tässä Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' eli jokin alpi.

Ja tässä harjaneilikka 'Onyx' metsätyräkki 'Chameleonin' kainalossa: tummanpuhuva kaksikko.

Loppukesällä sain vielä ihastuttavan vanhan portin, joka piti heti pystyttää. Osuva loppufanfaari ihanalle kesälle oli myös mahtava ruska. Kuvassa näkyy sama sirotuomipihlaja kuin jutun alussa.

Porttiprojekti poiki heti perään toisen, kun innostuin samaan syssyyn kaivamaan navettani uumenista vanhan karjaportin viimein esiin. Olen niin iloinen näistä uusista lisäyksistä pihani laitamille.

Meillä oli kelpo kesä!

Lähetän haasteen eteenpäin Sametti Hortensialle Pikkuinen puutarhani -blogiin ja Betweenille Rikkaruohoelämään.

Tässä haasteen säännöt:
- Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatuskausi alkoi päättyen tähän hetkeen).

- Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.

- Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.

- Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää -blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.
Postaus löytyy osoitteesta: http://maatiaiskananen.blogspot.com/2017/10/viisi-parasta-puutarhamuistoa-menneelta.html

Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kurjenpolvi – Geranium
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Pilvikirsikka – Prunus pensylvanica
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tähtiputki – Astrantia