Saniaisten kiemurat

 sekä muita aarteita.

Saniaiset eivät ole aikaisimpien nousijoiden joukossa, niinpä niiden hengissä oloa saa jännittää. Helmisaniainen ainakin nousee reippaana ja vähän aiempia vuosia laajempana kasvustona – viimeinkin! Tämä taisi olla kolmas kerta, kun sen puutarhaani istutin ja viimein sain sen viihtymään. Istutin sen lähes ojan pohjalle, joten kosteutta piisaa.

Kuningassaniainen ei välttämättä ole kovin talvenkestävä, joten olen onneni kukkuloilla, kun tämä punertava 'Purpurascens' on elossa ja nousee. 

Taustalla on kerrottu rentukka, joka tuli jo esiteltyä aiemmin. Eli tämäkin on kostean paikan saniaisia ja on viihtynyt jo muutaman vuoden lähellä ojan pohjaa, mutta hieman ylempänä kuin helmisaniainen.

Perusvihreä kuningassaniainen on jo kookas. Voi olla, että kuningassaniaiset pelasti se, että ne ovat jo asettuneet kasvupaikoilleen monen vuoden ajan. Kuningassaniaisen ongelma on toisaalta juurenniskan nouseminen liian ylös mullasta, eikä se ominaisuus parane iän myötä, potentiaalisesti pahenee vain. 

Taisin kyllä nakata kasvuston päälle jonkin nutun talvella, mutta silloin kovat pakkaset olivat jo päällä. Pelkäsin pahinta, onneksi saniaisaarteeni näyttävät selvinneen talvesta liehuvin lipuin.

Mitään liehuvaa tuossa ei kylläkään ole, pitäisi sanoa, että hyvin rullaa!

Kilpirikon selviämisestä ei muuten tarvitsisi huolehtia, mutta myyrät näyttävät verottaneen kasvustoa paljon parin viime vuoden aikana. Onneksi kaikkea ei ole syöty. Ensimmäinen kukinto on jo auki ja pari muuta vartta nousee ojan pohjalta, minne kasvi on itsekseen levinnyt ojan reunalta. Kookkaat lehdet tulevat vasta kukkien jälkeen.

Saniaistarhassa ei vielä ole paljoa kiinnostavaa, mutta taemmassa kivimuurin taskupuutarhassa nousee tarha-adiantumi ihanasti. Valitettavasti pari kasvia tästä näyttää kuolleen, mutta ainakin tämä on elossa samoin kuin minipieni sikkiminesikko, joka sinnittelee juuri ja juuri hengissä vuodesta toiseen, mutta ei ole vielä koskaan kukkinut. 

Tästäkin vierestä on iloista raportoitavaa: viereisellä kumpareella on nenäliinapuu selvinnyt talvesta latvaan saakka. Oikein liehuvin lipuin, voi tämän kohdalla sanoa, sillä jos puu tulee joskus kukkimaan, kukkien suojuslehdet muistuttavat lippuja – tai oksilla riippuvia nenäliinoja. Puun toinen nimi kyyhkyspuu on tylsempi, itse käytän mieluummin hauskempaa ja kuvaavampaa nenäliinapuu-nimeä.

Muutakin komeaa maasta nousee kuin saniaisia. Marhanliljoilla on näköä ja kokoa, paitsi 'Claude Shridella', joka on hävinnyt ilmeisesti myyrien toimesta. Tämä on katajapenkin 'Guinea Gold'.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi tämä komistus, punakolmilehti. Kukat ovat hankalia kuvattavia, kun ovat usein taipuneet hieman piiloon.

Yhtäkkiä huomasin siinä vieressä hennon aarteen: Fritillaria elwesii. 

Vähän kun kaulaa kurotin, huomasin seuraavan aarteen: koiranhammas 'Rosy Wing'. Ihanaa, elossa tämäkin! 

Tämä on joidenkin lähteiden mukaan tähtikoiranhammas, toisten mukaan monen lajin risteymä. Kehälehdet kiertyvät kukan kehittyessä voimakkaammin taakse tehden kukasta turbaanin mallisen.

Keltakielokkia sain oikein hakea, se on niin köykäinen. Kävin viime kesänä puutarhassa, jossa oli niin laaja pehko keltakielokkia, etten tahtonut silmiäni uskoa. Minulla nousee tämä yksi kukkavarsi vuodesta toiseen. Viime vuonna nousi vielä kahdesta eri paikasta, mutta kitkin vahingossa toisen kasvin ilmeisesti kokonaan pois, sillä se oli yhden raivokkaan kitkentäoperaation jälkeen hävinnyt.

Onneksi on silti tämä yksi! Ehkä voisin tarjota tälle vaikkapa kompostimultaa, jos se siitä reipastuisi. Kitkeäkin voisi – katajapenkissä on kauhun tasapaino puna-ailakkien ja muiden luonnonkasvien suhteen. Ne täytyisi yrittää saada kaikki pois, sillä tässä kasvaa paljon pikkuisia aarteita.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on myös joskus kohdannut kitkentäraivoisan kourani, sillä kerran tämä oli jo ilmassa, kun tajusin, ettei kaikki kouraisemani ollutkaan koiranputkea. Äkkiä takaisin maahan! Kasvusto ei edelleenkään ole kovin rehevä, mutta se voi johtua häirinnän lisäksi siitäkin, että olen istuttanut tämän katajan katveeseen, missä on erittäin kuivaa.

Tässä on kukka, jota täytyy syynätä lähempää. Kauniimpaa saa hakea! Nuo pienet syreeninliilat yksityiskohdat. 

Edellisen serkku, keijunpikkusydän 'Pink Punk' on yhä kukassa viimeisillä kahdella kukalla. Tungin linssin lähes kukkiin kiinni, jotta sain lähikuvan minipienistä kukista.

Ruoho on yhä leikkaamatta, huomauttaa Ransu.

Mukavaa viikonloppua!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kilpirikko Darmera peltata

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Valkoisia unelmakukkia ja nenäliinoja

 Huh, viikko meni siinä, että makasin jonkinlaisessa taudissa sängyssä. Sitä ennen olin viikon kaupungissa. Joten täällä on puutarha täynnä voikukkia ja nurmikko leikkaamatta, siihen en vielä tänään taivu, kun olen vasta ensimmäistä päivää jalkeilla. Mutta kuvauskierrokselle taivuin!

Nenäliinoja kuluu paljon enkä kuule juuri mitään, kun korvat ovat tukossa, mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa käänny taas voiton puolelle.

Ajattelin raportoida iloisista uutisista kostealla kevätniityllä. Narcissus moschatus kukki monen vuoden tauon jälkeen. Voi olla, että sateinen viime kesä sai sen reipastumaan! Kuva on toukokuun alusta, tuolloin vielä kukkivat posliinihyasintitkin, nyt niistä on enää rippeet jäljellä.

Kirjopikarililjat ovat hyvässä vedossa. Pari valkokukkaistakin kukkii, lisäksi niitä on viimein siinäkin päässä niittyä, johon joskus vuosia sitten istutin kirjopikarililjoja ruukussa. Myös kevätesikoilla näyttää olevan hyvä vuosi.

Assyrianpikarililja on ollut luottokukkija joka kevät, niin nytkin. Vieressä nousee keltalehtinen humala 'Aureus', toisin sanoen kultahumala, entiseen lipputankoon. Kamerakierroksella huomasin, että toinen salkoon kiipeävä köynnös, tuoksukuusama, vaikuttaa kuolleelta. Painava kamera kaulassa on hankala tutkia kasveja, joten täytyy palata syynäämään köynnöstä lähempää. Olisiko sekin myyrien uhri tai muuten vain hidas heräämään.

Niityn reunalla on oja, jossa kukkii kerrottu rentukka 'Multiplex'.

Huushollin roskikset pursuavat nenäliinoja, mutta on valkoista ulkonakin, ja huomattavasti miellyttävämpää. Tästä naapurin ihanasta luumupuusta olen ollut viime päivinä kiitollinen. Se nimittäin näkyy myös keittiön ikkunastani ja ihailin sitä niinäkin päivinä, kun ei ollut voimia edes käväistä ulkona.

Rusotuomipihlajat puolestaan näkyvät makuuhuoneen ikkunaan. Kukkapilvi on aivan hurmaava pienen portin pielessä, allaan kimalaisten rakastama peittoraunioyrtti täynnä hailean vaaleansinisiä, lähes valkeita kukkia.

Muutaman metrin päässä edellisestä on ruskopenkin rusotuomipihlaja. Se demonstroi, mistä suunnasta täällä yleensä tuulee. Koko pensas on kasvanut itään kallelleen, kuten kovin moni muukin puu täällä.

Tämä kuva ei siis ole tuulenpuuskassa otettu; tänään on aika tyyntä ja kerrankin näin ollen ihanan lämmintä myös. Pihakierroksella piti villapaidan päälle pukemani paksu fleecepusakka suorastaan riisua! 

Tämä naurun aiheeksi heille, jotka Itä-Suomen helteistä parhaillaan nauttivat. 

Japaninmagnoliani ensikukinta peräti neljän kukan voimin ei onneksi mennyt ohi sairastaessani. Saariston meri-ilmaston keväinen viileys on pitänyt kukat supussa ja vasta tänään kaksi viimeistä nuppua alkaa avautua – eikä ensimmäinenkään kukka ole vielä lakastunut.

Tähtimagnolian nuput olivat niin pienet, että pitkään en ollut varma, kukkiiko se ollenkaan. Tämän kanssa täytyy olla syksyllä nopea, jotta ehtii laittaa verkon puskan ympärille ennen kuin jänis käy nakertamassa oksat, sillä silloin kukkia ei ainakaan tule. 

Nuput kuitenkin ottivat loppusuoralla hurjan kirin ja paisuivat ennen puhkeamistaan selvästi.

Ja onhan minulla sisälläkin ihania valkoisia kukkia! Sitruunapuu nimittäin kukkii. Kukkia on kahdessa oksassa ja olen pariin otteeseen sutinut niitä pensselillä, jotta ne pölyttyvät. 

Tänään voisin kantaa pienen puun ulos, sillä aion lähiaikoina siirtää sen kasvamaan suurempaan ruukkuun, juurilla on varmasti jo kovin ahdasta. Isompi ruukku lisäksi pidättää kosteutta pidempään ja hedelmät jaksavat varmemmin kypsyä.

Täytyykin hankkia giniä ja tonicvettä!

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Humala Humulus lupulus

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Luumu Prunus domestica

Peittoraunioyrtti Symphytum grandiflorum

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rentukka Caltha palustris

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Keisarillista menoa

 Jo ajat sitten luvattu keisarikatselmus.

Kaikki eivät ole keisarinpikarililjoja, jotka siltä näyttävät. Moni on eri pikarililjalajien välinen risteymä, kuten tämäkin 'Vivaldi'. Tämä on erityinen suosikkini, hempeän oranssinen ja kukkii joka vuosi.

Vuokko-esikkopuutarhassa kukkii 'Early Passion'.

'Early Passion' on myös todella hienon värinen! Kasvista löytyy sävyjä viininpunaisesta vihreään kellan eri sävyjen lisäksi.

'Sunset'. Aaaaaah. Tuo ruskea lehtitupsu on – no, lehtitupsu kukan päällä, heh. Vrt. kirsikka ja kakku.

Ruskopenkissä on muutenkin kauniit värit juuri nyt. Olen niin onnellinen siitä, että myyrät eivät ole vierailleet siinä. Syksyllä istutetut liljakukkaiset 'Vendée Globe' -tulppaanit ovat hyvin sulokkaita. Niiden vieressä on vanhaa keisarinpikarililjaa lapsuudenkodistani.

Muotopuutarhassa ovat ternipikarililjat jo kuihtumassa, tulppaaneja nousee tilalle. Onneksi niistä on jotakin jäljellä, tässä penkissä eivät myyrät ole niin kovasti myllänneet.

Pikarililjaristeymä 'Helena' teki hyvin lyhyen, tanakan varren ja kukat kuihtuivat aika äkkiä. Olisiko syynä ollut kuivuus, yöpakkaset tai myyrien häiriköinti sipulin ympärillä, tai kaikki tekijät yhteensä. Kuva on parin viikon takaa.

'Red Beauty' on ainakin kärsinyt myyristä, sillä tämän sipulin molemmin puolin on onkalot. Niinpä varsi kellahti kukkiessaan maahan, kun sipulilla ei ollut tukea.

Aikaisin pikarililja tänäkin vuonna oli 'Early Dream', kuten viime vuonnakin. Kokemusta on vasta kahdesta keväästä. Tässä on erityisen herkullinen väri; alkaa tehdä mieli mehukasta appelsiinia. 

Tämäkin kuva on parin viikon takaa.

Japaninmagnolian ensimmäinen kukka avautui tänään!

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Jännittävä nupputilanne

 ja punaisia kukkia.

Ensinnäkin: rusokirsikka kukkii! Onneksi, sillä kirsikkatilanne saattaa olla aika surkea muuten. Myyrät ovat nakertaneet kuriilienkirsikan tyveltä kuoren pois, samoin Parrotian (vaikka se ei siis kirsikka ole, mutta muuten vain ihan hirveä menetys). Yritin pelastaa molemmat puiden haavasuoja-aineella, mutta se ei välttämättä auta yhtään. 

Viime vuonna myyrät nakersivat istuttamani imeläkirsikan kuoren, ja jänis popsi kevätkirsikan versojen latvat syksyllä, alaosa on onneksi tallella ja elossa.

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' on söpöin pikku punkkari kuunaan.

Ensimmäiset varjohiipat alkavat kukkia, nehän ovat erityisiä lempikasvejani. Tarhavarjohiipassa on herkullisenpunainen väri.

Alppipenkissä kukkii kylmänkukka, jonka piti olla 'Perlen Glocke' mutta ei sitä ole. Kaunis tämäkin, mutta punainen minulla oli jo entuudestaan. Tosin sen piti olla valkokukkainen. Ei mene ihan nappiin nämä kylmänkukkien hankinnat, pitäisi ilmeisesti ostaa ne kukassa.

Tunturikohokki 'Mount Snowdon' on suureksi ilokseni talven jäljiltä hengissä eikä edes kuollut keväiseen auringon porotukseen. Se on alppipenkkini kasvien suurin haaste: ostan esimerkiksi joka vuosi uudet laukkaneilikat, kun edelliset ovat kuolleet maalis–huhtikuussa. 

Nyt odottelen, koska tämä muhkea neulatyyny puhkeaa vaaleanpunaiseen kukkaan!

Rikot kuuluvat myös kasveihin, jotka yleensä kuolevat keväällä, mutta tämä 'Purple Robe' -patjarikko on selvinnyt elossa jo pari vuotta, tosin se on vain niukin naukin hengissä, kuten kuvasta näkyy. Tämä on koko kasvuston ainoa vihreä kohta ja hädissään se on pukannut jo kukkavarren – mahdollisesti siksi, että on kuoleman kielissä.

Alppipenkin sipulikukista ei ole mitään raportoitavaa, sillä myyrät näyttävät syöneen niistä 95 prosenttia. Levitin tuohon nyt hydrauliöljyn hajuista kutterinpurua kylän klapityömaalta. 

Jokin hajukarkote olisi tietysti pitänyt laittaa jo syksyllä tai viimeistään alkukeväällä ennen kuin sipulikukat alkavat nousta. Minullahan on iso purkki valkopippuria ikkunoiden kittaamista varten, eikä siitä ole mitään hyötyä talitinttien poissa pitämiseen ikkunoista. Ehkä se voisi kuitenkin karkottaa myyrät pois pienten sipulikukkieni kimpusta. Täytyy muistaa jatkossa, nyt on myöhäistä.

Viimeinen sinivuokko kukassa on kaunis punakukkainen sinivuokko (Hepatica nobilis var. rubra).

Punaimikässä on upea väri. Istutin monta ennen kuin tämä yksi suostui asettumaan taloksi, sittemmin minulla on jo toinenkin. Tämä isompi asuu Rohanissa 'Rohan Weeping' -pyökin juurella.

Siinä ihan lähellä on japaninmagnolia, jota olen kärsivällisesti kasvattanut pikkuisesta piiskasta – alun perin tämä on Peter Joyn kylvämä taimi. Nyt puu on jo minua korkeampi. Syksyllä huomasin ensimmäisen kukkanupun ja talven mittaan niitä on pullistunut neljä. Kookkain puhkeaa kukkaan minä hetkenä hyvänsä. Otin kuvan viime viikolla, kun lähdin kaupunkiin. 

Jännittävää! Mieluiten olisin toki paikalla, kun puun ensimmäinen nuppu ikinä avautuu, mutta sekin käy, että pääsen näkemään ensimmäiset kukat avonaisina.

Säät ovat olleet sen verran viileitä ja merellä sitäkin viileämpiä, että kukinta tuskin on ohi. Voi olla, ettei ole alkanutkaan.

Tajusin vasta jälkikäteen, että minun olisi pitänyt valita japaninmagnolia Koska kukkii -haasteeseen, sillä siitä ei olisi ollut mitään vertailukohtaa arvauksen tueksi, kun kyseessä on ensikukinta. Se olisi tuonut mukavaa lisähaastetta.

Toinen jännittävä nupputilanne on sisällä. Olohuoneessa kasvattelemani sitruunapuu on myös tuottanut ensimmäiset kukkanuput ikinä. Ne ilmestyivät oksille salamana, sillä vannon tarkkailleeni puuta hyvin tiiviisti ja säännöllisesti nuppujen toivossa. Yhtäkkiä, yhden huhtikuisen kaupunkireissun jälkeen, niitä vain oli kahdessa oksassa. 

Suurin nuppu näytti tältä ennen kaupunkiin lähtöä viime viikolla. Voi olla, että huomaan jo sisään astuessani kukinnan alkaneen, sillä sitruspuiden kukissa on taivaallisen ihana tuoksu.

Huomenna pääsen näkemään, mikä on kukkien tilanne. 

Jännittävää viikkoa sinullekin, lukija!

 

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kylmänkukka Pulsatilla

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Punaimikkä Pulmonaria rubra

Rusokirsikka Prunus sargentii

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tunturikohokki Silene acaulis

Keltainen juttu

 No nyt! Aurinko paistaa ja keltainen loistaa.

Aloitetaan vaikka ternipikarililjasta. Kaikista keisarinpikarililjoista ja sen tyyppisistä täytyy kyllä tehdä oma juttunsa.

Tarhasyklaaminarsissi 'Winter Waltz' on aivan ihanan kaunis.

Onneksi se viihtyy kuivan kedon laidalla. Söpösti kaikki kukat katsovat tielle päin eli etelään. Ne näyttävät niin vauhdikkailta.

Narsisseja on eniten koivikossa. Pikkuiset tete-narsissit eli 'Tête-à-Tête' -kihlanarsissit kukkivat siellä sun täällä. Tämä on yllättävää, sillä usein ne taantuvat, koivikko on niille liian kuiva. Sitten muistin, että viime kesänä satoi paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Koivikon alareunassa kukkii onnenpensas, joka ei vieläkään ole rehevä, mutta jospa se siitä vähitellen... ainakaan peurat eivät enää nakerra sitä, pihan aita on pitänyt. Kuivalla kasvupaikalla kasvit kasvavat kituliaasti.

Koivikon länsiosissa kukkivat lukuisat kauluskukkaiset 'Cassata' -narsissit. Se on kaunis ja aikainen lajike. Ilokseni huomaan, että yksittäisistä sipuleista on kasvanut usean kukkavarren tuppaita parissa vuodessa. 

'Cassata' alkuperäisellä kasvupaikallaan oli vuosien saatossa niin runsastunut ja tihentynyt, että se ei enää kukkinut. Jaoin sitä jo toissa syksynä, mutta vasta viime syksyn perusteellisempi harvennus tuotti hyvän kukinnan tälle keväälle. 'Cassatan' kukka on taivaallisen ihanan värinen; raikas keltainen.

Eli jos narsissi ei enää kuki, on syynä usein se, että sipulit kasvavat jo liian tiheässä. Sen näkee siitä, että lehtiä on vieri vieressä. Voihan niitä toki samalla lannoittaakin, kun maata myllää.

Pikkuiset ja suloiset tarhavirvanarsissit viihtyvät luonani todella huonosti, olen koettanut istuttaa niitä vaikka minkälaisille eri paikoille tuloksetta. Useimmiten ne eivät kuki edes ensimmäisenä keväänään.

Niinpä hankin tämän 'Oxford Gold' -lajikkeen ruukkukukkana aiemmin keväällä. Saanpa ainakin kukat tänä vuonna, jos en enää seuraavana.

Viime syksynä istutin pikkuruisia 'Snipe' -tarhasyklaaminarsisseja Rohaniin. Onneksi ne kukkivat runsaasta myyrävuodesta huolimatta – alueella on paljon myyrien onkaloita. Vaikka myyrät eivät narsissin sipuleita söisikään, ei tunneliin syvälle pudonnut sipuli jaksa tehdä vartta maan pinnalle ja narsissit häviävät.

Keltainen ei ole Rohanin väri, mutta 'Snipen' kukka haalistuu kukinnan edetessä valkeaksi.

Mukulaleinikit kukkivat joka puolella. Tämä suloinen kerrottukukkainen on peräisin Orkney-saarilta ystäväni puutarhasta. Lajikenimi ei ole tiedossa.

Olen erittäin yllättynyt siitä, miten suotuisa viime talvi oli esikoille. Normaalisti ne kärsivät talvesta suuresti, tai kärventyvät keväällä, mutta tänä vuonna ei käynyt niin. Kärsineitä ja kärventyneitä kyllä on, mutta ne eivät ole esikkoja.

Gold Laced -tyypin loistokevätesikot ovat kaikki elossa ja täydessä kukintavedossa.

Ihanaa!

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mukulaleinikki Ficaria verna

Onnenpensas Forsythia

Tarhasyklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Tarhavirvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Ternipikarililja Fritillaria raddeana