Kevätkalenterin ensimmäinen luukku

 Huomasin eloa mukulaleinikeissä.

Ohi kävellessäni näin Rohanissa raikkaat, tutun näköiset lehdet. Vaan normaalisti nämä lehdet löytyvät vasta keväällä! Mukulaleinikki se siinä. Tarkemmin ottaen 'Salmon's White'.

Tässä 'Salmon's White' kukassa viime toukokuussa. Harmittelen, että en tänä syksynä tajunnut hankkia yhtään uutta mukulaleinikkiä. Tämä erikoisuus on parin vuoden takaa.

Menin sitten tutkimaan toisiakin mukulaleinikkejä. Suurin osa on maan uumenissa, mutta Orkneyltä ystävän pihasta tuotu kerrottu muoto on myös herännyt. Sen tunnistaa helposti lehtien keskellä olevasta tummasta raidasta. Lehti näkyy oikealla.

Vasemmalla on vaaleakirjava rotkolemmikki 'King's Ransom', joka oli huonossa hapessa ja siirsin sen syksyllä tähän. Toivottavasti se on keväällä paremmassa hapessa!

Orkneyn mukulaleinikki alkoi kukkia vasta toukokuun puolivälissä viime keväänä. Se on aina viimeinen mukulaleinikki kukassa. 

Ensimmäisiä ovat luonnon mukulaleinikit, kirkkaankeltaiset yksinkertaiset, joiden ensimmäiset kukat avautuvat jonakin huhtikuun lämpimänä päivänä. Viime keväänä 'Salmon's White' tuli kukkaan pian niiden jälkeen.

Mukulaleinikit voi tunnistaa lehdistä ilman kukkiakin. Niillä on erilaisia kuviointeja. Tässä huhtikuisessa kuvassa on tavallista tasaisen vihreälehtistä, jota kasvaa puutarhassani lähes kaikkialla, ja seassa on täysin tummalehtinen lajike 'Brazen Hussy'. 

Mukulaleinikki on kasvi, joka tekee lehdet varhain keväällä. Toukokuussa seuraavat kukat, ja kesäkuussa lehdet jo kuihtuvat ja voimavarat vetäytyvät mukuloihin. Voisimmepa me ihmisetkin vetäytyä mukuloiksi maan tai peiton uumeniin talvikuukausiksi. Tosin ihan vielä en haluaisi vetäytyä, kun puutarhassa on niin paljon kiinnostavaa seurattavaa!

Mukulaleinikki Ficaria verna

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Joulukuun kalenteripoika

 Kukaan ei ole niin tyytyväinen kuin Musti, joka pääsee kaupunkireissun jälkeen takaisin kotiin.

Nyt riittää tutkittavaa. Sekä Mustille että minulle.

Kanerva on edelleen kuohkea, vaikka huomasin sitä istuttaessani, että se oli päässyt aika kuivaksi. En ollut muistanut kastella riittävästi, kun se vietti ensimmäiset pari viikkoa ruukussa.

Syyssahrameita on noussut edelleen – onneksi on lauhaa! Vaikka oli täällä meilläkin lunta ja pakkasta välillä.

Vaaleajouluruusut ovat niin ihania, kun alkavat työntää nuppuja vuoden pimeimpään aikaan!

Musti miettii omiaan, minä mietin iloisena, että ehdin vielä haravoida viimeiset lehdet kukkapenkkeihin. Se jäi kesken ja sitten tuli lumi.

Jatkamme Rohanin ohi kasvimaan ovelle. Meillä on ollut aika tuulista, niinpä isosiniheinät ovat laonneet. Vasemmanpuoleinen on kuin kanan pehva, oikeanpuoleisessa sentään jotain pystyssä.

Kehäkukat piristävät aina, mutta ehkä kaikkein eniten joulukuussa.

Ovenpielen köynnösruusu Pierre de Ronsard on ränsistynyt herkullisen väriseksi – kukka tekisi mieli syödä! Siniheinän röyhyt ovat täydellinen pari kukalle.

Sitten jatkamme koivikkoon. Musti tuumaa...

Siirtyy sivummalle tuumaamaan...

Kyllä! Nyt on hepuli! Jee!

Se on puussa yhdessä sujauksessa. 

Loppuun vielä äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag', jolla taitaa viimeinkin olla viimeiset kukat käsillä. Johan sen kauniita kukkia ehtikin ihastella lähes seitsemän kuukautta.

Kalenteripantteri ja minä toivotamme kullekin mieleistä joulukuuta!

Kehäkukka Calendula officinalis

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Kanerva Calluna vulgaris

Syyssahrami Crocus speciosus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Heisi nuppuilee – ja muutama muukin

 Kunpa talvi alkaisi mahdollisimman lauhana! Huomennahan se minun kalenterini mukaan alkaa.

Mutta kun olisi niin mukava jatkaa tätä kukkakautta. Koristemansio Lipstick kukkii yhä ja nuppuja riittää.

Hopeatäpläpeippi vasta kauniina onkin. Tämä taitaa olla lajiketta 'Shell Pink' eli nykyisin virallisesti 'Roseum'.

Saniaistarhassakin on kaunis, hyvin vaalealehtinen hopeatäpläpeippi, vaikka se ei nyt kukikaan. Kuvan yläosassa on tuoksuorvokki, jolla on yksi kukka, vaikka se ei tästä pienennetystä kuvasta erotu. Vasemmalla on alppivarjohiippa.

Kaiken kaikkiaan saniaistarha on aika kivan näköinen, kun myös vaskivarjohiipat, sinivuokot, kevätpiipot ja jokunen saniainen on vihreänä. Oli hyvä veto jakaa vaskivarjohiipan levinnyttä kasvustoa Rohanista tänne. Muuallekin sitä riitti.

Mutta voi! Osa kasveista on jo ihan valmiita kevääseen – kieltämättä olen sitä itsekin. Muotopuutarhan kookas loistomyrkkylilja pukkaa jo lehtiä. Näiden aikahan on vasta keväällä. Haravoin kasvuston päälle tänään aimo kasan vaahteranlehtiä talvisuojaksi.

Osa kasveista on muuten vain ihanan reheviä. Rohtosormustinkukat ovat sitä aina loppusyksyllä. Niiden keskellä on kellukka 'Totally Tangerine', jonka selviämisestä viime talven koettelemuksista olin huolissani keväällä. Kasvukauden aikana se on onneksi ottanut menetetyt mitat takaisin ja ylikin. 

Kunpa koko talvesta vain tulisi mahdollisimman lauha, en kestä taas yhtä kovaa talvea, eivätkä kasvinikaan välttämättä. Valkoinen keppi tukee purppurahelmimarjan suojaverkkoa. Helmimarja-rassukka paleltui maata myöten viime talvena, onneksi se kuitenkin teki uudet versot ja on taas lähes metrin korkuinen puska.

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' on koreana, tämänkin kukkia jaksan hyvin ihastella vielä ainakin kuukauden tai vaikka kaikki talvikuukaudet, ei tee tiukkaa.

Mangoldin sadonkorjuukausikin jatkuu yhä vain, vaikka mittari kävi välillä lähes –7 asteessa.

Mutta ihan kaikkein eniten toivon lauhaa alkutalvea siksi, että heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on tehnyt kukkatertut, joista osasta jo vaaleanpunaiset nuput pilkottavat. Olisi niin ihanaa nähdä tämä puska kukassa nyt, loppusyksyllä ja alkutalvena, johon aikaan se kukkii myös Länsi-Euroopassa! Se ei tosiaan tarvitse tämän enempää lämpöä tai pidempää päivää kukkiakseen.

Niinpä alan väsätä kirjettä joulupukille. Rakas joulupukki...

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kellukka Geum

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Koristemansio ×Comagaria rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Purppurahelmimarja Callicarpa giraldii

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tuoksuorvokki Viola odorata

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Tukkeutunut salaoja

 Meilläkin on märkää, kuten monessa muussakin paikassa. Mutta tänään paistoi ihanasti aurinko! Marraskuussa auringonpaiste on tosin vähän suhteellista, mutta ihminen on pula-aikana vähään tyytyväinen.

Tässä kohdassa ei kuuluisi olla lätäkköä, vaan matala oja. Mustin mielestä se on kyllä tällaisena sopivampi juomiseen.

Tässä pitäisi olla pihatien ali menevän salaojan suu. Tähän asti myös ehdin kivipengerryksen kunnostuksessa lokakuussa.

Onneksi minulla on tähän keino, nimittäin pitkä rautainen köynnöstuki; parimetrinen tukeva piikki. Sillä kun rassasin ensin salaojan putkea alamäen päästä ja sitten tästä, johan alkoi vetää.

Vesi tulee nyt paremmin läpi, ja kun vielä äsken survoin rautapiikillä oikein hartiavoimin lammikosta käsin, alkoi suorastaan koski kohista. Oli vain jo liian hämärää kuvaamiseen. 

Haravoin myös mutapuutarhaan johtavasta ojasta kuivat lehdet ja ryönät pois kosteikkopuutarhaan eli ojan penkereelle. Vettä virtaa koko ajan ylämäen suunnasta tänne; kivan näköistä.

Vesimyyrät mylläävät maata ja aiheuttavat näitä tukkeumia. Musti sen tietää ja on valppaana.

Pari sateista veneretkeä

Huomasin, että en ole kertonut tämän kesän venereissuista. 

Ensimmäinen reissu oli kesäkuussa. Sattui sateinen päivä. Nyt en enää muista, miksi retkikohteeksi valikoitui juuri kyseinen saari – ehkä siksi, että useimmat meistä eivät olleet käyneet siellä aiemmin. Tai kävimme kyllä parillakin saarella. 

Tällä rantakalliolla on vähän säälittävän näköinen penkki, en kokeillut istua. Ehkä se olisi vielä kestänyt, juuri ja juuri. Hieno idea kyllä käyttää oksaista runkoa, kaikki yhtä ja samaa puunkappaletta!

Lähdimme tarpomaan saaren sisäosiin. Löytyi iso muurahaiskeko.

Tätä saarta halkoo alava lehto, entinen niitty. Seurasimme sen reunaa.

Lähellä saaren toista rantaa niitty leviää laajemmaksi. Rinteessä on hirsikehikko muistona entisestä asumuksesta.

On myös kiviseinää ja tulisijan perustuksia. On kiehtovaa ajatella entisiä asukkaita. Lienevätkö olleet ympärivuotisia vai kesäpaimenessa? Tässä on kyllä hyvää viljelys- ja niittymaata jo sen verran, ja rakennuksissakin jonkin verran kokoa, että veikkaan pysyvää asutusta.

Heleäorjanruusu on meillä päin luonnonkasvi, mutta on sitä varmaan talonväki myös kauniina pitänyt.

Metsässä on mielikuvitusta kutkuttava juurakkoseinämä.

Joissakin saarissa on vaikuttavat rantakalliot. Joutsenet uiskentelevat rauhassa rotkon juurella pelkäämättä, että taivas –  tai kivi – putoaa niskaan.

Tässä saaressa on puolestaan kallio kuin nakkisämpylä.

Kotimatkalla alkoi sataa tihuuttaa sen verran, että laitoin kameran muovipussiin. 

Heinäkuun lopussa tulivat ranskalaisvieraat ja silloin oli onneksi parempi sää – ainakin aluksi. Kävelimme saaremme entiselle kalkkilouhokselle uimaan.

Ranskikset isossa altaassa.

Näyttivät nauttivan! Vesi oli tosi houkuttelevaa ja mätkin itseäni, kun en ollut tajunnut ottaa uikkaria mukaan. Seuraavana päivänä en tehnyt samaa virhettä.

Ranskalaiset nuoret tytöt olivat tosi reippaita ja kävelivät joka päivä parin kilometrin matkan uimaan ja takaisin kertaakaan nurkumatta. Kun ehdotin, että vien autolla, vastaus oli jyrkkä ei.

Saaren toisessa niemessä entinen kalkkilouhos on osaksi luolaa. Toinen tytöistä harrastaa kalliokiipeilyä ja molemmat olivat marakatteina kallionseinässä yhdessä silmänräpäyksessä.

Ranskalaiset saivat myös kokea veneretken ystäväni hienolla paatilla, mutta kas – sattui taas sadepäivä. Vieläpä oikein tuulinen sellainen.

Reippaasti tytöt kuitenkin lähtivät tutkimaan saarta. He saivat myös ohjata venettä. Toivon, että heille jäi matkasta mukavia muistoja.
 

Luotettu menopeli, mukana niin monilla mukavilla retkillä. 

Tähän mennessä meillä on aina ollut niin satumaisen hienot retkisäät, että kuvittelin sään jumalien olevan pysyvästi puolellamme, mutta tämä vuosi oli poikkeus.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Väripilkkuja kasvitieteellisessä puutarhassa

 Pääsin käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Projektina oli löytää kuvauksellisia kasveja tähän aikaan ja niitähän oli paljon!

Jo itse päärakennus on upea, kun matala aurinko sattuu paistamaan sen läpi. Mutta tällä kertaa en mennyt sisälle, vaan keskityin ulkoalueisiin. Sisällä olisi kyllä ollut houkuttelevan vehreää ja lämmintä.

Ulkoalueilla on rauhallista ja yllättävän paljon hehkeää nähtävää. Tämä on ihan tuikitavallinen ruostehappomarja, tai useammin kai näkee punalehtistä versiota, mutta tämä on perusmuoto. Olen vähän alkanut innostua – huomaan myös kirjoittaneeni happomarjoista enemmän kuin aiempina vuosina, vaikka ei minulla vielä kasva niitä kuin kolmea eri lajia / lajiketta. 

Niistä eivät muuten tunnu peurat välittävän ja se on iso plussa.

Suurimmaksi osaksi ihastelin puita. Osassa on vielä ruska, kuten vuorivaahterassa. Se on nyt keksitty laittaa haitallisten vieraslajien listalle, kylläpä sillä saralla ollaan yliaktiivisia.

Vuorivaahteran lähellä kasvavat japaninvalkopyökit ovat tavattoman kauniita juuri nyt. Niillä on näköjään tuollainen vaakasuoraoksainen kasvutapa, aivan ihana ja aika harvinainen niissä kasveissa, jotka ovat meillä talvenkestäviä. Muoto korostuu, kun viereiset puut ja pensaat ovat lehdettömiä.

Tutkailin tietysti myös puiden runkoja. Koivut ovat upeimmasta päästä; tässä visakoivu.

Tämä, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt, on visainen harmaaleppä, kyltissä "Muhkuraksi" nimetty. Luultavasti siis sama, joka on Viljelykasvien nimistössä muhkuraharmaaleppä.

Japaninmagnoliassa on kukkanuput, mikä vahvistaa epäilyni siitä, ettei oma magnoliani aio vielä ensi keväänäkään kukkia. Siinä ei ole yhtäkään tällaista isoa karvaista nuppua.

Todella talvenarat lajit, kuten jättigunnera ja tässä Paulownia eli keisaripuu, on suojattu esimerkillisesti: verkosta kiepautettu häkki on täytetty kuivilla lehdillä ja komeus on päällystetty levyillä, jotka pitävät kuivat lehdet kuivina. Meillä vain nuo levyt olisivat ensimmäisen tuulenhenkäyksen jälkeen naapurin pihassa, vaikka olisikin pari lankkua painona. Nuo ovat varmaan kyllä naulattu kiinni, mutta silti.

Vaakut ovat juuttuneet jäätyneeseen lampeen. Lämpimät kasvihuoneet houkuttelisivat valontuikkeineen, sillä tässä vaiheessa kenkäni ovat jo märät, mutta jatketaan sinnikkäästi tarpomista – kaikki nähtävä ei ollut tässä.

Vielä on kaikenlaiset marjat, ja niitä onkin paljon! Tämä on purppuraomenapuu 'Hopa', aika valtava sellainen. Oikealla on riippamarjaomenapuu.

Vanhan siperianomenapuun runko kasvaa jo kumollaan maata myöten, mutta omenia se näköjään tekee valtavat määrät – ja puu on vaikuttavan kokoinen, tosin enemmän leveys- kuin pystysuunnassa. Ihana näky, ja taustalla on lisäksi pihlajien marjaisia oksia.

Mantsurianmarjaomenapuu vallan loistaa. Oih, mikä väri!

Niin ja onhan kasvitieteellisestä myös upeat näkymät vastapäiseen Siltasaareen. Jugendissa silmä lepää aina.

Myös kasvitieteellisen puutarhan sisällä on upeita rakennelmia; satavuotiaita kivipengerryksiä. Edessä kasvaa valkolumimarjaa.

Ja sitten on tuo ihana uusbarokkinen palatsi puutarhan keskellä, jonka takia oikeastaan haluaisin Suomen kuninkaaksi. Sillä kuninkaanlinnaa tuosta kaavailtiin. Suostuisin kyllä jakamaan rakennuksen kasvimuseon kanssa.

Edessä on ehkä kiiltoruusu, mutta voi olla joku muukin.

Puutarhasta löytyy myös lempikasviani varjohiippaa.

Lisää marjoja on orapihlajien osastolla: tässä newyorkinorapihlaja.

Taustalla olevan saniaisen edessä on niin paljon lunta, että en löytänyt mahdollista kylttiä. Luulen sen olevan kuningassaniainen. 

Lumiukko ei ole minun tekemäni, mutta se kuvastaa täydellisesti käyntiä puutarhassa: olipa paljon kaikkea kivaa! Ja kiva, että jaksoit lukea!

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvalkopyökki Carpinus japonica

Keisaripuu Paulownia tomentosa

Kiiltoruusu Rosa virginiana

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Mantsurianmarjaomenapuu Malus baccata ssp. mandshurica

Muhkuraharmaaleppä Alnus incana 'Gibberosa'

Newyorkinorapihlaja Crataegus × durobrivensis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Riippamarjaomenapuu Malus baccata 'Gracilis'

Ruostehappomarja Berberis vulgaris

Siperianomenapuu Malus prunifolia

Valkolumimarja Symphoricarpos albus var. laevigatus

Varjohiippa Epimedium

Visakoivu Betula pendula var. carelica

Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus