Friday, 12 August 2022

Elokuun kalenteripoika tutkii kuivan kesän vaikutuksia

 Pari heinäkuista 10 mm:n sadetta tuntui aivan juhlalta, sillä siinä on jo paljon enemmän vettä kuin yleensä keskikesällä saadaan. Mutta se ei pitkälle riittänyt, kun kesäkuun sadesaldo oli vain vähän yli 10 mm ja toukokuunkin noin 15 mm. Elokuussa ollaan toistaiseksi saatu 6 mm.

Tässä varjopaikassa nurmikko on kyllä ihan vihreähköä.

En yleensä viitsi kuvata rumia kasveja, vaan niitä, jotka ovat edustavia. Otin nyt kuitenkin pari kuvaa siitä, miltä kasvit näyttävät. Ja huom. kannan näille vettä kastelukannulla, tässä kuistin edustalla onkin vedenkeruutynnyrit ihan vieressä, silti kasvit näyttävät tältä. Tämä on imikkä, imikät sietävät kuivuutta huonosti.

Ängelmät ovat tavattoman kauniita, mutta eivät puutarhassani niinkään. Se on tosi harmi. Viime talven jäljiltä minulla ei olekaan näitä elossa enää kuin kaksi. Sanomattakin on selvää, että näitä kahta kastelen kyllä, mutta en tiedä, kuinka paljon pitäisi, että näyttäisivät paremmilta. Siihen ei taitaisi tynnyrien eikä kaivonkaan vesi ehkä riittää?

Vanha kultapallo kuistin kulmalla pärjäilee sillä tavalla, että se lurpottaa ja heti sateen myötä taas piristyy. 

Keltakaunokit selviävät kuivuudessa todella hyvin. Niiden välissä on lilja 'Black Beauty' (idänlilja varmaan) avannut ensimmäisen kukkansa, se on kyllä kaukana mustasta, mutta on nimensä takia silti Mustin nimikkokukkia. Täällä kasvaa myös pari pantterililjaa, mutta ne eivät ole vielä kukkineet, monta vuotta sinnitelleet silti hengissä.
Liljat tuntuvat sietävän kuivuutta kohtuullisen hyvin, pitävät vain vartensa lyhyinä ja kukinnan varmaan hillitympänä kuin jos saisivat enemmän kosteutta.
Vasemmalla on täpläpunalatva, siinä on tänä kesänä vain kaksi vartta. Sepä viihtyisi paremmin, jos saisi kosteutta enemmän.

Varsinaiset kostean maan kasvit ovat todella surkeita. Rohtosuoputki 'Daphnis' näyttää joka kesä tältä, mutta ihanasti jaksaa silti nousta keväällä uudestaan. Tai on ainakin tähän asti jaksanut. Eikä se nyt edes ole surkein ikinä. Taustalla on myös tarhajouluruusu aika platkuna.

Pallohortensia 'Hayes Starburst' löytyi, kun raivasin tämän edessä kasvaneen ahdekaunokki-varsankello-ojakärsämöviidakon pois. Hortensia oli yllättävän pirteä siellä seassa. Jouduttuaan enemmän paahteeseen se alkoikin kärsiä, vaikka tässä paikassa se ei saa aurinkoa kuin aamupäivisin. 
Olen nyt yrittänyt muistaa kastella, vaikka minusta puska saisi vähitellen alkaa pärjätä itsekseen, on kasvanut tässä jo yli kymmenen vuotta. Hortensiat viihtyvät puutarhassani valitettavan huonosti, ei niistä näytä koskaan tulevan oikein tuuheita ja hyvinvoivia, kukkivatkin kituliaasti.

Siinä ihan vieressä on kasvi, joka sietää loistavasti kuivuuskaudet! Tämä on siemenestä kasvattamani pallo-ohdake Echinops tjanschanicus. Kukat ovat hyvin vaaleat sinertävänvalkoiset, tai lähes valkeansiniset, miten sen ottaa. Kaikki pallo-ohdakkeet ovat hyviä kuivuuskasveja ja perhoskasveja.

Näiden pallo-ohdakkeiden tienoilla on yksi puutarhani kuivia kohtia. Vaikea uskoa, että syksyllä, talvella ja keväällä tähän valuu ylämäestä plussakelillä vettä.

Musti haluaa tähän väliin esitellä viereisen ruskopenkin kissanmintut, ne pärjäävät hyvin kuivuudessa ja sietävät sitäkin, että katti makaa päällä päivittäin. 

Olen nyt vähän huolestuneena tarkkaillut, kuinka kasvillisuus häviää. Aiempina kesinä ruoho on kyllä kulottunut, mutta nyt alkaa olla kohtia, joista se ja muu kasvillisuus häviää kokonaan, tilalla on vain paljasta, tomuista maata. 

Muutamana kuivana viime kesänä olen tutkinut, mikä vihertää, kun nurmikko kulottuu. Kuvassa näkyy mm. mataraa ja mäkimeiramia, jotka pystyvät kasvamaan alle kymmensenttisinä. Yksi parhaista on siankärsämö, jota ei heti tajuaisi hyväksi nurmikon korvikkeeksi, mutta sen lehtiruusukkeet ovat kestäviä ja se leviää maarönsyillä aika hyvin. Keskellä kuvaa voi jopa nähdä sen valkeat kukat lyhyenlännässä varressa.
Tällainen kesänurmi saattaa olla ihan normaali moreenimailla, itsekin muistan lapsuuden purjehdusreissuilta, kuinka hiekkaisessa Hangossa oli aika tällaiset nurmet. Mutta minulla täällä on savimaa, josta ei hulahda kosteus heti läpi maan uumeniin.

Tässä alempana rinteessä on ruohokin vähän vihreämpää. Laidunkarstaohdake tekee siementaimia kaikkialle, myös nurmikolle.

Vieressä on paahdepenkki, josta karstaohdake on lähtenyt maailmanvalloitukseen. Ensimmäiset kukat ovat avautuneet ja vieressä kukkii sikuri. On ihme, ettei kuvaan osunut yhtään perhosta!

Mennään sitten polkua pitkin kedon poikki muotopuutarhaan. Musti raaski irrota kissanmintustaan demonstroimaan, että kuumalla säällä valitaan varjoinen lojumispaikka.

Voikukka pärjää missä vain!

Muotopuutarhassa on lisää pallo-ohdakkeita ja juuri kukkaan tuleva sulkapiiska 'Little Spire', ne pärjäävät tässä muotopuutarhan kuivimmassa ja paahteisimmassa penkissä hyvin.

Pieni puutarhakierros päättyi, siirrymme sisälle juomaan. Kaivossa on vesi hurjan alhaalla, mutta niin se nykyään tuntuu olevan joka kesä. Meillä menee pohjavesi niin tavattoman matalalle. Kyllä sitä saa sieltä vielä ämpärillä sen jälkeen, kun pumppu ei enää ylety imemään.
Toivottavasti teillä riittää vettä!


Idänlilja Lilium Orient-Ryhmä
Imikkä Pulmonaria
Keltakaunokki Centaurea macrocephala
Kissanminttu Nepeta cataria
Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet
Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum
Pallohortensia Hydrangea arborescens
Pantterililja Lilium pardalinum
Rohtosuoputki Peucedanum ostruthium
Sikuri Cichorium intybus
Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia
Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä
Täpläpunalatva Eutrochium maculatum
Ängelmä Thalictrum

Sunday, 7 August 2022

Oranssinpunainen elokuu

 En keksi tähän mitään kivaa alkulausetta, kesän loppu ahdistaa jo nyt, kuten aina. Kaikki, mitä yritin tähän miettiä, oli joko ankeaa tai teennäisen pirteää. Totuus on, että en ollenkaan nauti pimenevistä illoista, en sitten yhtään. Mutta hei, puutarhassa sentään tapahtuu ja lempivärejä löytyy!

Ystävän antamista siemenistä syntyneestä punaisesta, hapsukukkaisesta unikkokannasta tulee joka vuosi jokunen kukka, onneksi. Olen aina yhtä iloinen, kun näen kukan, sillä se on ihana ja tulee ystävä mieleen.

Tumman 'Black Peony' -pioniunikon siemenet sain toiselta ystävältä kevättalvella. Tummaa pioniunikkoa olen yrittänyt kukkapenkkeihini kylvää useaan kertaan, mutta ainoaakaan kukkaa en ole nähnyt, lievätkö edes itäneet.
Nyt tein niin, että kylvin unikot kahteen parvekelaatikkoon, niissä ne itivät hyvin, mutta harmikseni alkoivat kukkia juuri, kun olin lähdössä viikoksi kaupunkiin. Mehän tiedämme, millainen on unikoiden kukinta: se on hetkessä ohi ja useimmat kukkivat samaan aikaan.

Onneksi yksittäisiä kukkia on yhä avautunut, vaikka menetinkin paraatihetken. Samoissa laatikoissa on myös kirjosalvia 'White Mist' Kivipellon Sailan ystävänpäiväksi lähettämistä siemenistä.
Ystävä-kukkalaatikot on ripustettu porttiin, kun muutakaan paikkaa en keksinyt, ja siinä ne ilahduttavat ohikulkijoita. Tai tuskin enää, nyt alkaa olla kuivia siemenkotia kerättäväksi. Ajattelin, että kerään talteen joka ikisen ja kylvän kaiken ensi vuonna, niin penkkeihin kuin johonkin astiaankin, ja johan on ihme, jos en ensi vuonna näe tummia pioniunikon kukkia myös kukkapenkissä!

Pysytään portin tienoilla ja katsahdetaan korkeaan verkkoaitaan. Aita ei ole kaunis, mutta se tukkii aiemmin kovin suositun peurojen reitin. Aita on 2,5 metriä korkea ja siitä ei takuulla hyppää peura yli, eikä läpikään yritä. 
Niinpä olen istuttanut aidan juurelle köynnöksiä, lähinnä kärhöjä. 
Tämä purppurakukkainen on ostettu lajikenimellä 'Purpurea Plena Elegans', mitä se ei ole. Olen jakanut sen kahteen osaan tähän samaan aitaan, ja tämä tuuheampi on kasvanut aivan täydellisesti levittäen versojaan oikealle ja vasemmalle. Hyvää kasvua jatkossakin hänelle!
Edessä on punakoivu, josta olen yrittänyt saada puuta jo kohta kymmenen vuoden ajan, se ei vain halua kasvaa, mutta onneksi ei kuolekaan.

Kärhö on tavattoman kaunis ja varmastikin jokin muu viinikärhö, esimerkiksi Avant Garde ('Evipo033'). Päättelen tämän siitä, että ostin kerran ko. kärhön, mutta se osoittautui Purpurea Plena Elegansiksi. Olisi niin kuin tasapaino asiassa.

Siirrytäänkö sitten ylemmäs ruskopenkkiin. Tiikerililjojen pullistuvia nuppuja tarkkailin pitkään. Vasemmalla on ihana japaninvaahtera 'Enkan'.

Sitten avautui! Ihanaa. Tämä taitaa olla toinen tai ehkä peräti kolmas vuosi, kun pääsen ihailemaan tiikerililjojen kukkia. Peurathan rakastavat liljoja, joten niitä on ihan turha kasvattaa, jos ko. otukset pääsevät pihalle. Nyt eivät ole päässeet.
Vai...?

Muutama aamu sitten olin pihalla kameran kanssa kuvaamassa kukkasia, kun saunan nurkan takaa tuli valkohäntäpeura. Se tuijotti, huusin sille, peura lähti ylämäkeen ja mietti menevänsä vasemmalle, mutta muutti mielensä ja lähtikin oikealle, loikaten tontin itäpäädyn aidan yli niin, että rytinä kuului.
Ajattelin, että tuli taas korjattavaa, mutta mitä vielä – noin 170 cm korkeasta aidastani se on loikannut niin kevyesti yli, ettei arvaisi, että siitä on peura mennyt.
Aika masentavaa, sillä koko tonttiani ympäröivä aita on suunnilleen sen korkuinen.

Hetkeä myöhemmin näin naapurin, jolla oli näköhavainto peurasta hetkeä ennen kuin kohtasin sen, jolloin se oli ollut vasemmalla tontin ylänurkassa, jonne se oli ensin ajatellutkin paeta. Niinpä menin siihen tontin nurkkaan ja yritin pähkäillä, mistä se olisi tullut. Yritin tukkia, tihentää ja korottaa, siellä on kyllä jo 180 cm korkea kanaverkko. Kanaverkon alla oli yhdessä kohdassa 20 cm rako, josta peura on voinut ryömiä ali – se on hämmästyttävän barbapapamainen otus, joka pystyy menemään litteäksi sen lisäksi, että sillä on vieterit jaloissa.
Tukin senkin raon, eikä tuon jälkeen ole peuratuhoja tullut.

Paria päivää kohtaamista aiemmin olin huomannut joitakin syötyjä kasveja; ehkä sama peura, joka oli keksinyt reitin pihani apajien äärelle. Sellainen on aina huono uutinen, että joku peura keksii ottaa puutarhan vakioreittinsä varrelle. Joten täällä eletään jännityksessä.

Ja ollaan kiitollisia tiikerililjan kukista! 
Kiinanpunapuu on kasvanut todella hyvin tänä kesänä ja ylettyy jo 20 cm puunympäryspenkkinsä yläpuolelle. Täytyy nyt varmuuden vuoksi alkaa laittaa verkkoja puuvartisille, sillä liljanvarret on yksi juttu, mutta puuntaimen latvan menetys jo ihan muuta. Haluan tuosta puun, en pensasta.

Ritariluteita on tänä vuonna valtavasti. Vaikka tämä on hieno lounaisten kalkkialueiden erikoislude, olen tänä vuonna ollut näille käärmeissäni. Tässä ne ovat jo ohikukkineen rohtosormustinkukan parissa ruokailemassa.

Mutta kun ne ovat imeneet kukintavoimat myös ruskopenkin ihanien ruskosormustinkukkien kukkanupuista! Kukkavarsia on tänä vuonna vain kaksi ja kuvasta voi nähdä, että avautuvat kukat ovat aivan surkastuneita.
Lehtiruusukkeita on toki onneksi runsaasti ja ensi vuonna taas uusi yritys ja ehkä vähemmän luteita. 

Muotopuutarhan kulmalla pistää 'Tessaloniki' -pelargoni parastaan. Kukan väri on hehkuva; hieno kontrasti pieniin ruskeanvihreisiin lehtiin.

Muotopuutarhan ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' on myös aloittanut kukinnan. Yhtenä iltana keittiön ikkuna oli auki ja ihmettelin hunajaista tuoksua illan hämärtyessä, kunnes tajusin – kuusama se siellä houkuttelee yöllisiä kiitäjiä pölyttämään.

Rohanissa voi ihailla punaisia näsiänmarjoja, pian saa tämänkin ympärille kieputtaa verkon. Tuntuu niin haikealta aloittaa nämä syystyöt, mutta pakko se on, ettei puskia ja puita syödä.

Parempi kuvakulma näsiästä on tämä: herkullisenpunaiset meksikonhanhikit mukana.

Austin-ruusu William Shakespeare 2000 on avannut ensimmäisen kukkansa, ja jos peura suo, lisää tulee.

Hetki sitten ehdin esitellä preerian, laitoin blogiin kuvan alkukesältä, jolloin ihana vastaväripari oranssikeltano ja raunioyrtti kukkivat yhdessä. Harmittelin sitä, että oranssikeltano ei enää kuki; se aloittikin uudestaan!
Kovasti leviävä, mutta niin ihana kasvi tämä. Huippuhyvä tuo väri. Onkin ihanaa, että on tällainen paikka, jossa leviäjät voivat kasvaa yhdessä. Heinä on tähkähelmikkä, edelleen superisti edustava.

Tässä vielä eilinen kuva kuistilta kohti ruskopenkkiä. Edessä kultapallot heiluivat kuin heinämiehet, oli melkoinen puuskatuuli. Sähköt menivät pois ja päälle useaan otteeseen. 
Sadetta ei vain oikein kunnolla saatu: pe-la välisenä yönä tuli 6 mm. Vähän meistä luoteeseen Brändössä olivat saaneet 35 mm! Ne olivat varmaan niitä kuuroja, joista tuli ukkosiakin jonnekin ylemmäs rannikolla. Toivottavasti teillä ei tullut myrskytuhoja.


Japaninvaahtera Acer palmatum
Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides
Kirjosalvia Salvia viridis
Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet
Meksikonhanhikki Potentilla thurberi
Näsiä Daphne mezereum
Oranssikeltani Pilosella aurantiaca
Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Punakoivu Betula pubescens f. rubra
Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea
Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum
Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea
Tiikerililja Lilium lancifolium
Tähkähelmikkä Melica ciliata
Viinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Wednesday, 3 August 2022

Rohan koki tappioita, mutta ei kukistunut

Vähän on tänä kesänä tullut Rohanista kerrottua, kun siellä mukamas kaikki on hävitetty vesimyyrien toimesta. No ei nyt ihan niinkään.

Aloitetaan kerrankin tästä hetkestä. Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' ei noussut keväällä, pelkäsin sen jo menehtyneen. Sitten sieltä nousi verso, toinenkin. Nyt ihana kärhö on alkanut kukkia. 

Kärhön edessä asustaa Austin-ruusu William Shakespeare 2000 ('Ausromeo'), joka alkaa pian kukkia. Näiden nuput ovat hämäävän punaisia, kukka on avauduttuaan purppurainen.

Kävi pitkästä aikaa niin, että viereinen Austin-ruusu The Prince ('Ausvelvet') kukki ensin ja vieläpä usean kukan voimin. Tämän puskan elinvoimassa ei ole kehumista, mutta kun se tuottaa näin ihastuttavia kukkia edes muutaman, on tarhuri onnellinen.

Kuten useimmat blogini lukijat jo tietävät, on Rohanin värimaailma tumma/vaalea. Niinpä täällä kasvavat kurkkuyrtitkin ovat valkoisia.

Helminukkajäkkärä alkaa kukkia tumman 'Diabolo' -purppuraheisiangervon edessä.

Olen siirtänyt Rohaniin joitakin kaukasiankirahvinkukan taimia muotopuutarhan liepeiltä ja nyt ne alkavat kukkia tännekin erinomaisen sopivina. Enpä oikeastaan keksi puutarhastani kukkapenkkiä, johon tämä ei sopisi! 

Samanlainen kukka, mutta aivan eri värinen, on etelänruusuruoholla. Se kukkii ja siementää ahkerasti Rohanissa, mutta ei ole halunnut asettua preerialle, kun olen sitä siirtänyt. Täytyy vain jatkaa yrittämisiä.
Tässä kuvassa taustalla on tummalehtinen mustaselja Black Beauty ('Gerda'). Siemenpatukka kuuluu valkokukkaiselle tähtihyasintille, ne ovat tuottaneet todella ahkeraan siementaimia jopa Rohanin takareunan pusikon keskelle.

Tässä kuvassa näkyy koko Rohan, mutta ei siitä oikeastaan näy muuta kuin etummainen tumma pensas: 'Rohan Weeping' -pyökki ja sen edessä tummat happomarjat.
Rohan kulkee pitkin tienviertä vajaat 15 metriä pitkänä penkkinä.

Kuva vastakkaisesta suunnasta, Rohan on vasemmalla ja päättyy vähän ennen mäntyä.
Sijainti tien varrella koitui kohtalokkaaksi tällaisena vesimyyrien huippuvuotena. Ne ovat ihan tosissaan myllänneet ojanpenkkoja.

Ritarinkannus 'Cherub' on selvinnyt niukin naukin, varsi näytti alkukesällä siltä, että sitä oli myyrä järsinyt, mutta ainokainen kukkavarsi pystyi silti jatkamaan kasvua ja kukkii parhaillaan.

Väriminttu 'Kardinal' on myös aloittanut kukinnan; mahtipari villin palsternakan kanssa.

Meksikonhanhikeistakin osa selvisi ja ovat nyt alkaneet kukkia, mutta valeangervo oli hävinnyt, niinpä ostin alkukesällä uuden, kun tuli näin hyvän värinen vastaan. Tämä on sulkavaleangervo 'Bronze Peacock'. 
Valeangervoista pitäisin kovasti, mutta ne eivät pidä olosuhteistani. Olen istuttanut niitä monille eri paikoille puutarhassani, useimmat ovat menehtyneet ja ne muutama, jotka ovat elossa, ovat kituliaita. Tähän aikaan kesästä ne ovat aika ruskeita. Paitsi kuistin edustan yksilö, joka on vasta versonut maasta! Joten voi olla, että tämäkin on nyt komeimmillaan, mitä lyhyen elämänsä aikana ehtii olla.

Tämä kuva tuli otettua joitakin viikkoja sitten. Rohan on oikealla ja näyttää kovin palsternakkapitoiselta, mutta on siellä jotakin vaaleaa punaistakin.

Peter Joyn risteyttämä lilja, jonka ehdin viime vuonna jo arvella kuolleen, nousi tänä vuonna yhden kukkavarren voimin. Tämä on todella kaunis. Jokin risteymä eli varmaan tarhasarjalilja.

Siirrytäänkö sitten Rohanin ruusuaikaan, joka onneksi kylläkin vielä jatkuu Austin-ruusujen myötä, ellei peura käy syömässä nuppuja.
Tämä ihana on neidonruusu 'Félicité Parmentier'.

Sama neitonen kukassa etualalla, taustalla valkokukkainen Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Lähes mustat lehdet kuuluvat 'Royal Burgundy' -japaninkirsikalle.

Samaan syssyyn sopii mainiosti hyvin tumma varjolilja Lilium martagon var. cattaniae.
Valitettavasti oranssikukkainen marhanlilja tästä hieman vasemmalle on hävinnyt.

'Moon of Nippon' -kiinanpionin vieressä kasvava marhanlilja 'Claude Shride' on onneksi elossa, vaikka sekin oli vähän pienempi kuin normaalisti.

Samoin onneksi elossa on puro-ohdake 'Atropurpureum', sillä tätä ei kai myy Suomessa vieläkään kukaan. Tilasin aikanaan taimen Hollannista. Tätä ei voi siemenestäkään kasvattaa, kun lajike ei tuota itävää siementä. 
Kasvusto on talven aikana tuntuvasti pienentynyt, mutta hengissä. Ehkä tästä pitäisi kaivaa juurenpala johonkin turvareservaattiin.

Tähkähelmikkä asustaa myös Rohanissa, tänne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani taimet.

Harjaneilikoille talvi oli vaikea, niitä on hengissä vain muutama sekä muotopuutarhassa että Rohanissa. Täällä lajike on hyvin tumma 'Onyx'.

Kesäkuussa kukkivat ystävältä saatu vanha haileanhempeä pioni ja heisiangervo 'Diabolo'.

Jossakin neronleimauksessa olen keksinyt ottaa paahdepenkistä tähkähietaliljan siementaimen ja istuttaa sen Rohaniin. Vaikka kukinta-aika on lyhyt, sopii kasvi tänne oikein hyvin. 
Kuvassa muuten näkyy, kuinka kirkkaanpunainen oli The Prince -ruusun nuppu, kuitenkin kukista tuli upottavan tummia, sametinpunaisia.

Joitakin akileijojakin löytyy, mutta niiden täytyy olla oikean värisiä, tai saavat lähtöpassit. Tämä lienee ammoisen 'Greenapples' -lehtoakileijakylvöksen jälkeläisiä. Taustalla on tumma pensasmainen pyökki 'Rohan Weeping'.

Tummakurjenpolvi 'Samobor' löytyy Rohanista myös, mutta tätä kitkin oikein runsaasti viime vuonna. Tämän taustalla näkyy yksi peruukkipensaista.

Otin tänään tämän kuvan, jossa näkyy, että Rohan kaipaa kipeästi ohikukkineiden perennanvarsien leikkuuta. Miten ei aika tahdo riittää? No, pari viikkoa rivakkaa työkiirettä, ja nytkin on edessä pari viikkoa rivakkaa työkiirettä, ei kai siinä muuta. Ei tuohon kauan menisi, joitakin alueita olen kyllä jo siistinyt ja ero on huima.
Mutta oikeastaan kuva on siis peruukkipensaasta. Rohanissa asustaa kolme 'Royal Purple' -lajiketta ja niistäkin kaikki selvisivät talvesta ja myyristä, mistä on syytä olla hyvin iloinen. Joka ikinen Rohanin puu ja puska on yhä elossa! Tämä on peruukkipensaista ehdottomasti korkein ja rehevin, noin metrinen joka suuntaan. Vasemmalla näkyy japaninmagnolian lehtiä, elossa ja hyvässä kasvussa sekin.

Rohanin taustan risuaitaan oli tarkoitus saada elävää materiaalia tylppöorapihlajista, mutta myyrät ovat nakertaneet poikki useimmat taimistani vuosien mittaan. Joku vielä elossa olevista teki ihanat kukkatertut touko–kesäkuun vaihteessa.
Yritin tänäkin vuonna ottaa pistokkaita, mutta en tiedä, onnistuinko. Viime vuonna eivät onnistuneet. Nythän tuosta voisi saada marjoja.

Tämä kuva mutapuutarhan yli Rohaniin on kesäkuun alkupuolelta. Rohanissa kukkivat valkoiset laukat ja jotkin punaiset tulppaanit.

Tulppaanien suhteen vuosi oli Rohanissa erinomainen, merkillistä kyllä. Tänä vuonna kukkivat ikivanhat, jo yli kymmenen vuotta sitten istutetut punaiset viherraitatulppaanit jotakin vanhaa kantaa. Lisäksi kukkivat 'Black Parrot' -papukaijattulppaanit, ties kuinka vanhoja nekin, oikein runsain mitoin.

Ransu esittelee. Ransun takana kukkii sulkakellukka.

Ihan kaikkia Rohanin kasveja ei tähän juttuun millään mahdu, mutta laitetaan sellainen ilouutinen, että kesäkuussa rotkolemmikki 'Mr Morse' heräsi henkiin. Nyt se on jo vähän isompikin kuin kuvan lehti (alempana näkyy muutama pikkuinen lehti myös). 
Ehätin jo tilata uusia taimia puutarhakaupasta, mutta soitin sinne ja peruin tilauksen. Toinen Morse on varmaan menehtynyt, mutta mennään nyt tämän yhden voimin. Kerkesin kyllä hankkia uuden valkokukkaisen rotkolemmikin Rohaniin jo toukokuussa, lajiketta 'Betty Bowring', kun Morset eivät nousseet.

Rohan-maratooni päättyy Ransun terveisiin. Nenän sienipatti ei ole vielä alkanut kutistua, mutta poika voi reippaasti etenkin, kun säät sopivasti viilenivät norjalaiseen makuun.


David Austinin jalostamat ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Etelänruusuruoho Knautia macedonica
Harjaneilikka Dianthus barbatus
Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea
Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea
Kiinanpioni Paeonia lactiflora
Kurkkuyrtti Borago officinalis
Lehtoakileija Aquilegia vulgaris
Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä
Meksikonhanhikki Potentilla thurberi
Mustaselja Sambucus nigra
Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä
Palsternakka Pastinaca sativa
Peruukkipensas Cotinus coggygria
Puro-ohdake Cirsium rivulare
Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, tummalehtiset lajikkeet
Pyökki Fagus sylvatica
Ritarinkannus Delphinium
Rotkolemmikki Brunnera macrophylla
Sulkakellukka Geum triflorum
Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata
Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä
Tummakurjenpolvi Geranium phaeum
Tykppöorapihlaja Crataegus monogyna
Tähkähelmikkä Melica ciliata
Tähkähietalilja Anthericum liliago
Tähtihyasintti Camassia
Väriminttu Monarda