Sunday, 15 September 2019

Kasvimaan kukkia ja muuta satoa

Vielä kuvia kasvimaan ihanista hajuherneistä kyllästymisen uhallakin! En ole yhtään muistanut nyppiä ohikukkineita pois, en yleensäkään tee sitä millekään muulle kasville kuin ruusulle, enkä niistäkään kaikille. En taida olla nyppijäluonne. Silti hajuherneet kukkivat lisää ja lisää. Tässä vielä yksi Chiltern Seedsin Mulberry Mixistä, siinä on valkoisia, viininpunaisia ja valko-viininpunaisia sekä ihanan luumunvioletti-valkoisia kukkia. Tillin kellanvihreät kukinnot nostavat viininpunan hyvin esiin.

Viime vuonna Chiltern Seedsiltä tilaamani 'Wiltshire Ripple' oli väärän väristä. Sain korvaukseksi kaksi uutta pussia, kylvin niitä yrttipenkkiin. Se on penkeistä kuivin ja se taisi olla virhe. Hyvä kun itivät, kasvusta puhumattakaan. Nyt sateiden myötä ne ovat viimein alkaneet kukkia, mutta vain 30 cm korkeina. Eipähän tarvitse miettiä tukikeppejä.
Kulmassa näkyy joku metallivanne, joka nousi maasta. Kaikkea löytyy, kun lapion maahan pistää. Mikähän osa tuokin on ollut. Vanteen vieressä kukkii muuten yksi onneton kääpiösamettikukan ruipelo yhdellä kukalla.

Toisessa penkissä kasvaa sama kääpiösamettikukka 'Ursula' koko ajan tuuheampana. Tämän kukintaa piti odottaa elokuulle, mutta nyt ei loppua näy.

Kehäkukka 'Neon': syvän oranssi kukka, terälehtien kärjissä häivähdys viininpunaa, jopa violettia.

Sadepäivänä muistin kerätä oman pizzamausteseoksen, toivottavasti se kuivuu eikä homehdu.

Tomaatit muuttivat ulos kukkapenkin humukseksi, kun ensin saksin loputkin tertut kypsymään. Pelargonit muuttavat pikku hiljaa takaisin taloon. Kuvassa kukkii 'Thessaloniki' valloittavin kirkkaanpunaisin kukin, ja oikeassa reunassa amppelissa kasvava Pelargonium sidoides, joka onkin asunut koko kesän sisällä.
Naapuri mainitsi luumuviinan, josta tuli mieleen tehdä sloe gin -tyyppinen juoma. Siihen tosin tarvittaisiin oratuomen marjoja, mutta niitä minulla ei (vielä) ole, niinpä keräsin kriikunoita ja kaadoin päälle halpaa giniä, ja kun se loppui, pistin vielä päälle kossupullon jämän, joka jäi viimevuotisesta raparperilikööristä.

Sloe ginin teko-ohje on helppo: pistele hedelmiin reikiä, laita lasipurkkiin, päälle sokeria ja giniä niin, että hedelmät peittyvät. Hölskytä säännöllisesti, pidä huoneenlämmössä poissa auringonvalosta pari–kolme kuukautta, siivilöi ja nauti.
Tätä juomaa kuuluu hörppiä taskumatista metsästysreissuilla Britannian kukkuloilla. En tosin itse metsästänyt, ja aiheutin venähtäneitä ilmeitä, kun huusin jänikselle: kiipeä puuhun!
Mutta vaikka metsästysosa menikin osaltani vähän mönkään, osasin osallistua sloe ginin nautiskeluun asiaankuuluvasti, ja se sentään on merkittävä puoli tapahtumassa.

Tomaattitertut saavat kypsyä sadonkorjuukorissa auringossa. Pari litimäräksi kastunutta ruukkukukkaa piti nostaa verannalle sateensuojaan, sillä pelkäsin, että ne mätänevät – sen verran on tullut vettä. Kun istutin ystävän antamia mansikantaimia avomaalle, huomasin, että lapion syvyydeltä maa on vielä aivan kuivaa. Siispä tervetuloa uudet sateet!


Hajuherne – Lathyrus odoratus
Kehäkukka – Calendula officinalis
Kriikuna – Prunus domestica subsp. insititia
Kääpiösamettikukka – Tagetes tenuifolia
Oratuomi – Prunus spinosa
Tilli – Anethum graveolens

Thursday, 12 September 2019

Taidetta huussiin

Olen yrittänyt pitää huussin yksinkertaisen funktionaalisena, mutta nyt lähti mopo keulimaan. Sinne on löytänyt tiensä jopa kultakehyksinen öljymaalaus.

Oikeastaan homma alkoi tästä. Ostin kerran messuilta Käymäläseura Huussin osastolta minihuussin. Se ei ollut myytävänä, mutta messut olivat päättymässä ja ihastuin minihuussiin niin kovin, että osaston henkilökunta suostui myymään sen. Samalla liityin Käymäläseuraan, se on hyvällä asialla. Minullahan on sisävessanakin kuivikekäymälä ja samanlainen tulee myös toiseen talooni, kun kylppäriin asti sen kanssa ehdin.
Minihuussi on lähes tismalleen samanlainen kuin oma huussini, kattomalli vain on eri, eikä minulla ole sivuikkunoita. Minihuussissa oli valmiina kuivikeastia puupuruineen ja pöntössä asianmukainen rei'itetty pönttöastia, jonka alla on laakea turveastia. Minihuussin tärkeä virka oli toimia esimerkkikappaleena oikeaoppisesta huussista.

Minihuussi on ollut vähän tiellä istumatasolla. Se on yllättävän kookas. Halusin sen hyllylle. Aikani etsin sopivia hyllytukia, mutta en löytänyt, niinpä tein ne, kuten koko hyllyn, vanhan kuistin purkupuusta. Eipähän pistä liian tuore puu silmään.

Toisella seinällä ei ole mitään uutta, samat vanhat koristeet ja taulut. Takaseinän öljymaalaus oli vanhassa talossa, mutta se on melko huonokuntoinen eikä mikään taiteellinen sensaatio muutenkaan.
Tämän enempää en aio huussiin mahduttaakaan, eiköhän tässä jo ole kylliksi katseltavaa.

Joskus olen miettinyt kaikkien sisäseinien maalaamista, mutta jotenkin pidän liikaa tästä raakalautameiningistä. Se on kiva vastapaino hempeälle helmipaneelille.

Tuesday, 10 September 2019

Syyskuun kalenteripoika

Syyskuun kalenteripoika on ulkoilmapantteri. Myyrien kauhu. Ihana, lempeä isäntä, jolla on silti mielipiteitä (ja paljon). Se on yhtä aikaa villi ja vapaa ja mamman kultapoika. Se tulee yöksi päälleni nukkumaan omistajan elkein (ja kyllähän se minut omistaakin). Olen siis alkanut sulkea kissat yöksi sisään. Vähän aikaa sitten suljimme portit yöksi ja Musti oli riemuissaan, kun sai minusta pihaseuraa hämärän laskeuduttua.

Myyräpopulaatio kaipaa harvennusta.

Reilua harvennusta.

Musti onkin harventanut niitä oikein urakalla. En pysy enää laskuissa. Ihan kaikkia se ei jaksa syödä, mutta onhan tuore taskulämmin myyrä Mustin lempiruokaa.

Rousk, rousk.
Tämä on kotikissassa kiehtovaa. Niillä on ihan sama asento korvanpäitä myöten kuin savannilla ruokailevilla leijonilla.

Mustin kanssa samoista apajista kilpailee varpushaukka. Ihailin varpushaukkaa tässä samassa männyssä pihabongauksen aikaan tammikuussa, nyt huomasin sen keittiön ikkunasta. Talvella tuossa onkin hyvä paikka tarkkailla lintulaudalla käyviä pikkulintuja. Kesällä varpushaukan näkee useimmiten lentämässä kyläniityn yllä saalista etsien. Sille maistuvat myös pikkujyrsijät.

Itse olen herkutellut Welsh rarebit -leivillä. Se lausutaan ja joskus kirjoitetaankin samoin kuin rabbit, mutta kyseessä ei ole kaniruoka. Opin sen reseptin, kun olin töissä Englannissa puutarhamyymälässä, jossa oli kahvila.
Welsh rarebitiin sekoitetaan pari kananmunaa, raastettua juustoa, loraus soijakastiketta, Worcester-kastiketta ja hieman sinappia. Seos laitetaan leipien päälle, jotka paistetaan tai grillataan uunissa. Nyt laitoin leiville lisäksi olohuoneessa kypsyneitä tomaatteja, mutta yhtä hyvää se on Croque monsieur -tyyppisesti kinkkuviipaleen kanssa tai pelkästään leivän päällä. Welsh rarebit -leivät ovat ihania vaikkapa kasvissosekeiton kyytipoikana ja ne ovat oiva tapa käyttää hieman kuivahtaneen leivän loppu ja jääkaappiin unohtunut juustonpalanen.

Loppuun iloinen uutinen verenpisararintamalta: Kaunis lila-valkoinen 'Carmel Blue' on viimein tehnyt nuppuja ja avasi ensimmäisen kukkansa. Laitoin 'Whiteknight's Pearl' -verenpisaran sen viereen, jotta kukkien kokoero näkyy. 'Carmel Blue' ei edes ole erityisen suurikukkainen, silti sihen verrattuna Whiteknight's Pearlin kukat ovat minipienet!

Viime kesänä 'Carmel Blue' ei suostunut kukkimaan. Vaikka se oli varjossa, se kärvisteli kuivuudessa. Siksipä onkin varmaan ihan hyvä, että yöllä alkaa taas sataa. Tänään oli hieno päivä ja sain nurmikon leikattua, nyt saa puolestani taas puutarha nauttia kunnon sadesäästä. Verenpisarat ovat selvästi nauttineet sateista täysin siemauksin.

Sunday, 8 September 2019

Kukkia kauneusaistille

Hajuherneet kukkivat täyttä häkää ja mikä ihaninta ja ihmeellisintä, näitä ei vieläkään ole syöty! Tämä sekoitus 'Almost Black' ja 'Wiltshire Ripple', jonka kukassa yhdistyy viininpunainen ja valkoinen, on silmää miellyttävä.
Luin vastikään sitaatin kirjasta vuodelta 1921: "Hajuherneen suosiminen osoittaa hienostunutta kauneusaistia...". Kirjan mukaan sen käyttäminen olisi enemmän toivottavaa. Kirja on Jenny Elfvingin Kukkaviljelys avomaalla. Ehkä kirjahyllystä voisi ottaa jonkin vanhan puutarhakirjan huviksi ja hyödyksi klo 19–20 lukutunnin ajaksi. Tänään on YK:n lukutaidon päivä.

Toisen penkin hajuherneseos on vähintään yhtä ihastuttava Mulberry Mix, jossa on valkoisia, luumuntummia ja valko-luumu-kaksivärisiä. Kaiken huomion vie nyt kylläkin kääpiösamettikukka 'Ursula', joka alkoi viimein loppukesällä kukkia ja sitten se onkin mahtava kukkapilvi pitkälle syksyyn.

Koukataan alppipenkin kautta. Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' on uusintakierroksella, samoin kääpiöneilikka. Kumpikin kukki jo kevätkesällä, ja niissä näkyy joskus yksittäisiä kukkia pitkin kesää ja sitten vähän enemmän taas näin syyskesällä.

Pulskaneilikalla on bad hair day kaiken sateen jälkeen.

Horsman serkku etelänmaitohorsma on niin onnistunut kylvös, että voisin vähitellen siirtää näitä muuallekin. Miten kaunis! Tämä on pieni ja siro eikä leviä juuristollaan yhtään. Edessä kukkii maljalaukkaneilikka 'Ballerina Red'.

Hempeily jatkuu muotopuutarhassa. Syysleimu 'Crème de Menthe' ei ole aiemmin ollut näin rehevä, että siinä olisi enemmän kuin viisi kukkavartta. Ihanaa, että olemme saaneet sateita!

Unkarinikiviuhko aloittaa kukinnan, taustalla kukkii yhä hopeapiiska 'Little Spire', sillä on pitkä kukinta-aika.

Hajuherne 'Mammoth Blue' tuottaa ravintoa kauneusaistille etenkin, kun se sointuu taustan 'Little Carlow' -asteriin täydellisesti. Pikkuinen asteri on kohta täynnä vaaleansinisiä kukkia.

Polun nurkassa kukkii syysvuokko 'September Charm', taustalla täpläpunalatva 'Atropurpureum'.

Kuistin edustan levennetyssä penkissä ovat tämän vuoden hankinnat imikkä 'Majesté' ja rusokurjenpolvi 'Katherine Adele', joka on kukkinut oikeastaan koko kesän.

Kuistin rappusilla kukkii ihanaakin ihanampi siroverenpisararisteymä 'Whiteknight's Pearl', ehkä kaikkien aikojen kaunein verenpisara ikinä. Tai otetaan se "ehkä" pois.

Mennään lopuksi tontin länsilaidalle, missä Lady of Shalott on viettänyt aikaa verkon suojissa. Otin kuvien ajaksi verkkosuojan pois ja siten se meni kiiruusti takaisin. Sama verkko suojaa myös viereistä kolmiokaa, josta ei ehkä ikinä kasva puuta, mutta toivoisin silti, ettei sitä latvottaisi niin ahkerasti.

Vielä toinen kuva Lady of Shalottin ihastuttavista kukista. Mikä väri, mikä muoto – tosin se on hieman kärsinyt verkkoa vasten nojailusta. Taattua David Austin -laatua. Monessa Austinissa on vielä lisää nuppuja; jos vain niitä ei syödä, kukinta jatkuu.


Asteri – Symphyotrichum
Etelänmaitohorsma – Chamaenerion dodonaei (ent. Epilobium)
Hajuherne – Lathyrus odoratus
Hopeapiiska – Perovskia
Imikkä – Pulmonaria
Kolmioka – Gleditsia triacanthos
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Kääpiösamettikukka – Tagetes tenuifolia
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Pulskaneilikka – Dianthus superbus
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
Syysleimu – Phlox paniculata
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Täpläpunalatva – Eutrochium maculatum (ent. Eupatorium)
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii

Friday, 6 September 2019

Saaliita

Mantereen-reissulla ennätin Mustilan taimipäiväänkin elokuun lopulla. Siellä oli aivan ihanaa törmätä blogiystäviin, vaikka ennätin tapahtumaan lähes viime minuuteilla. Toiveeni täyttyi ja tapasin ne muutaman ihmisen, ketkä oikein kovasti halusinkin nähdä.
Lisäksi tein hankintoja, kaikessa kiireessä ei harkinnanvaraa jäänyt, oli toimittava nopeasti. Hongiston taimiston osastolla kassiin lennähti 'Syke', yksi kotimaisen jalostuksen onnistuneimmista ruusuista. Tämä on saman porukan jalostama kuin 'Sävel', 'Sointu', 'Ilo', 'Lumo' ja 'Tove Jansson'. Kysäisin aiemmin tänä kesänä Pirkko Kahilalta, joka on yksi jalostusporukan jäsenistä, miksi 'Syke' ei ole lyönyt läpi samalla tavoin kuin nuo aiemmat, kun se on minusta lähes kärkisijalla. Hän mietti, että se jäi muiden jalkoihin. Noiden ensimmäisten ruusujen mediahuomio oli suurta, että hieman jälkeenpäin syntyneelle 'Sykelle' ei riittänyt oikein palstatilaa ja markkinointi jäi.
Minusta 'Syke' on todella onnistunut tarhakurtturuusu. Se on hyvän muotoinen, tiivis, noin pallomainen pensas. Lehdet ovat kurtturuusumaiset, mutta pienemmät ja söpömmät. Kukat ovat parasta: niissä on pallomainen muoto, terälehdet pysyvät sisäänpäin kaartuneina siihen asti, kunnes putoavat, samaan tapaan kuin 'Raubritter' -ruusussa, jota olen etsinyt jo vuosikausia, mutta en varmaan enää tarvitse sitä, kun nyt on tämä. Kukissa on lisäksi ihana mirhan tuoksu.

New plants, new harvest, a great new book and a lot of joy for finally having my own Crimson flag lily.

Tokihan Mustilan taimipäivästä tarttui mukaan muutakin. Sain viimein 'Sander's Blue' -valkokuusen, vieläpä edullisesti. Tämä on jo toinen kääpiökasvuinen valkokuusi tänä kesänä, toinen on Paratiisin taimitarhalta löytynyt 'Daisy's White'. Mikähän kääpiöhavupensastauti minuun on iskenyt.
Löysin myös pari uutta varjohiippaa kokoelmaani.

Eikä siinä vielä kaikki... mukaan tarttui limenvihrälehtinen verikonnantatar, muutama saniainen, viimeinkin tummavartinen lehtoängelmä 'Black Stockings' sun muuta. Hongiston taimistolta ostin myös tumman purppuraisen 'Paul Olsson' -pihasyreenin, jota olen himoinnut siitä pitäen, kun kävin Timo Saarimaan kanssa sitä kuvaamassa Itä-Helsingissä. Siis joskus varmaan kymmenen vuotta sitten.

Saniaisherkut ovat ihania. Tämä on soreahiirenporras 'Dre's Dagger'. Kaksi muutakin soreahiirenporrasta lähti mukaan.
Harmitti vietävästi, kun tapahtuma oli loppumassa ja olin tuhlannut kaikki (lainatut) rahat: huomasin vasta sitten minipienten kivikkokasvien myyjän takanurkassa. Voi ei, hänellä olisi ollut vaikka mitä alppipenkkiini sopivaa harvinaisuutta. Oi eiiii. Kirvelee vieläkin.
Ensi vuonna merkkaan taimipäivän kalenteriini jo keväällä, lähden matkaan aamuvarhaisella ja nostan koko tilini tyhjäksi.

Kaupunkiloma oli Ransusta ihan mukava, vaikka mamma häipyi välillä Pohjois-Karjalaan. Ransuli otti päikkäreitä rakkaan banaaninsa kanssa.

Olen liekeissä kirjasta, jonka ystävä lainasi. Onneksi olen slow-lukija, joten kirja kestää pitkään, olen vasta puolivälissä. Se on norjalaiskirja, joten norjalaispoika Ransu sopii sitä esittelemään. Tämä kirja saa lämpimän suosituksen, mahtava lukuelämys.
Kaupunkireissulla täytyi käydä myös Snurressa hankkimassa lankatäydennystä, sellaisia värejä, jotka nyt himottavat: vihreää ja keltaista.

Kassin täydeltä ihanaa: pääsin viimeinkin myös Mujin pop up -myymälään.

Pieni kirkkotarha sai uuden sammalpuutarhan, kun vanha oli ajat sitten kuivunut. Nyt yritin kerätä kotimetsästä mahdollisimman tiiviitä lajeja, viimeksi otin vähän vääränlaisia.

Kotiin oli mukava palata. Vaikka syyshohdekukkani ei olekaan niissä mitoissa kuin Nurmeksen vastaava, on tämä sentään vielä hengissä (kasvattelin keväästä asti ruukussa ja istutin sen vasta elokuussa puutarhaan). Tämä ihana punainen on lajiketta 'Siesta'. Toisen punaisen, 'Ruby Tuesdayn', istutin keväällä, mutta se kuoli jo alkukesällä.

Lisää herkullisen punaista, kirjaimellisesti. Olohuoneen ikkunalla kasvatetut tomaatit ovat tehdeet paljon satoa. Jätin kasvit sisään, sillä nyt ne ovat kuivuneet, mutta tomaatit kuitenkin kypsyneet tertuissaan. Lisääkin satoa tulee, osa on vielä vihreitä.
Nämä ruskeanpunaiset kirsikkatomaatit ovat parhaita, satoisia ja terveitä. Nimeä en tiedä, ystävä kasvatti, eikä hänkään tiedä nimeä, oli kerännyt siemenet tuttavan kasvattamasta tomaatista.

Myyräsatokin on kasvanut, toteaa Musti. Hän on syönyt jo monta.

Ransu luottaa mamman tarjoiluihin.

Eilen oli varsinainen skottisää. Satoi rankasti vaakatasossa, voimakas etelätuuli puski sadetta keittiön ikkunan raoista sisäänkin, sillä ulkoikkunat ovat pois paikaltaan. Haluan vetää niihin vielä yhden maalikerroksen. Ehkä sadesään kunniaksi kafferinmiekka avasi ensimmäisen kukkansa.
Viimeksi ihailin näitä ihanan punaisia kurjenmiekan serkkuja Aberdeenin kasvitieteellisessä puutarhassa, missä ne viihtyivät silmin nähden kosteassa skottisäässä. Siellä ne kestävät avomaalla talvet, kestäisivätpä täälläkin!
Sateen jälkeen iltapäivällä alkoi aurinko paistaa. Viime yönä jyrisi ja satoi taas, tänään on upean aurinkoinen päivä. Jospa nurmi kuivuisi sen verran, että sen pääsisi leikkaamaan, se on kasvanut pitkäksi.


Kafferinmiekka – Hesperantha coccinea
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Tarhakurtturuusu – Rosa Rugosa-Ryhmä
Valkokuusi – Picea glauca
Varjohiippa – Epimedium
Verikonnantatar – Bistorta amplexicaulis

Tuesday, 3 September 2019

Puutarhoja vaaroilla

Nurmeksen ihanassa kauppalassa oli lauantaina avointen ovien päivä. Minua oli pyydetty sinne luennoimaan – tehtävä, jonka otan aina vastaan ilomielin. Päivä alkoi upeana, mikä mahtava sää juuri tällaiseen tapahtumaan!
Nurmeksen kauppala sijaitsee järveen työntyvällä harjulla ja järvinäkymiä on siten harjun molemmin puolin. En tiedä, tunnenko toista kaupunkia, jossa lähes jokaisesta talosta on järvinäköala. Rinnepihoja onkin sitten melkoinen määrä. Nurmeksessa kaupunkipihat ovat lisäksi melko isoja.

Koen vahvasti tämän näkymän, jossa ollaan kaupungissa ja heti järven toisella puolella avautuu erämaa-vaaramaisema. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Se koskettaa sisintä, jopa kuvaa katsoessa. Ehkä 25 prosentin pohjoiskarjalaisosani silloin aktivoituu, mutta luulen, että tällainen näkymä sykähdyttää ketä hyvänsä.

Ehdin kierrellä muutaman pihan ennen päivän ensimmäistä luentoa, jonka halusin kuulla. Syysleimut ovat loistossaan joka puolella. Voi, jospa saisin oman syysleimuni näin reheväksi! Tässä on vasemmalla jotakin vanhaa kantaa ja oikealla uudempaa, nämä vanhat tuntuvat olevan korkeita ja komeita.

Viihtyisä kasvihuone-puutarhamaja.

Tutkin aina kiinnostuneena kasveja, en ollut käynyt Nurmeksessa elokuussa aiemmin. Kultapalloja näkyy monella pihalla. Tässä on mahtavat värit. Pyöryläpenkissä kukkii kanna samettikukkien ja tsinnioiden keskellä.

Monella pihalla on viljelylaatikoita. Ja katso, miten kaunis humalamaja!

Tuoksuva suopayrttikasvusto pihassa harjun juurella. Alhaalla rannassa kulkee rautatie. Muuten tästäkin pihasta avautuisi järvimaisema. Henkilöliikenne päättyy Nurmekseen, mutta puujunia kulkee tästä ohi.

Aseman lähellä on hieno veturitalli ja upeita vanhoja vetureita ja kunnostettuja sekä kunnostettavia vaunuja. Tällä kertaa en tutustunut niihin tarkemmin, sillä sain pari vuotta sitten näihin niin kattavan yksityisesittelyn, että olin vähällä myöhästyä junasta. Näitä olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan! Mikähän noissa vanhoissa laitteissa kiehtoo. Ymmärrän hyvin miestä, joka näitä kunnostaa.

Tuttavani ostivat rapistuneen rautatieläisten rivitalon reilu kymmenen vuotta sitten ja ovat kunnostaneet koko rakennuksen viihtyisiksi asunnoiksi. Tapahtuman aikaan yhdessä asunnoista oli kahvila.

Näkymä kiskojen yli järvelle.

Harjun päällä näyttää puolestaan tältä. Alamäki lähtee joka suuntaan.
Nurmeksen kauppala on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Ensimmäinen luento käsittelikin sitä. Sen jälkeen ja ennen omaa esitystäni tein lisää täsmäiskuja avoimiin taloihin ja pihoihin, onneksi päivän päätteeksi ehdin vielä pinkoa loputkin kohteet läpi.

Ooh, mikä syyshohdekukkien loisto! Kunpa saisin omani tällaisiksi, tai edes pysymään hengissä. Kasvuvyöhykekateus toimii toisinkin päin. Vaikka en pidä lumitöistä sitten yhtään, ottaisin mieluusti metrisen hangen suojaamaan kasvejani talvella. Harjulla ei myöskään ole talvimärkyysongelmia.

Pääsin myös tutustumaan Valtimoon elämäni ensimmäistä kertaa. Kirkko on harjulla komealla paikalla. Tämäkin kaupunki sijaitsee harjulla kahden järven välissä.

Valtimon vanhan koulun luokkahuoneista on niin hieno näkymä järvelle, että en tiedä, miten oppilaat ovat voineet keskittyä opetukseen!

Yövyin ystävän luona Petäiskylässä. Sain vielä tutustua pariin ihanaan pihaan lähiseudulla. Kyllä huomaa, ettei täällä ole valkohäntäpeuroja. Tuollaisia liljoja ja syysleimuja ei muuten olisi.
Kasvuvyöhykekateus...

Metsäkorte on satumaisen kaunista.

Saniaisfanille löytyy pohjoiskarjalaisessa metsässä paljon ihasteltavaa. Luulen, että tämä on metsäimarretta.

Mikä parasta, en joutunut viettämään viikonloppua ilman kissaa, siitä piti ystäväni Viiru huolen.

Suurkiitos ystävilleni Nurmeksessa ihanasta viikonlopusta!


Kultapallo – Rudbeckia laciniata 'Goldball'
Metsäimarre – Gymnocarpium dryopteris
Rohtosuopayrtti – Saponaria officinalis
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Syysleimu – Phlox paniculata