Huomioita väreistä

 ja muista asioista.

Helmiomenapensas 'Marleena' tuottaa käsittämättömän määrän marjoja joka syksy. Tai niistähän näkee suoraan, millainen käsittämätön määrä kukkia sen oksilla on keväisin. 

Olen epätietoinen siitä, onko tämä oikeasti helmiomenapensas (eli entinen marjaomenapensas) vai purppuraomenapuu, mutta ehkei sen väliä. Tämä on 'Marleena'. Sen edessä sikuri näyttää, ettei vielä pidä lannistua syksyn tulosta. Sikurit tuottavat mukavan määrän siemeniä pikkulintujen iloksi. Kasvin varsilla käy alkutalvesta vilkas lentoliikenne.

Viime kesänä istuttamani purppuraomenapuu 'Linnanmäki' kukki jo tänä keväänä jonkin verran ja nyt sen oksilla on kauniita hedelmiä. Nämäkään eivät ole suuria, mutta sentään selvästi kookkaampia kuin 'Marleenan' pikkuruiset puolukan kokoiset marjat.

Ihania punaisia marjoja tuottavat myös orjanruusut. Koska se kylväytyy aika runsaasti sinne tänne, olen siirrellyt muutamia siementaimia tontin reunoille peuraesteeksi (sen lisäksi, että tontti on riistaverkon, risuaidan ynnä valkoisen nauhan ympäröimä). Kokemus on osoittanut, että peuroja ei vähä pysäytä: niitä vastaan täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön. 

Rohanissa ihastelen tummalehtisten 'Royal Burgundy' -japaninkirsikan sekä 'Black Beauty' -mustaseljan sävyjä yhdistettynä kiulukoiden punaiseen. Japaninkirsikka on aloittanut siirtymisen punaiseen ruskaan.

Sulkavaleangervo 'Bronze Peacock' on kerrankin kasvanut jonkin kokoiseksi. Minä kyllä tykkäisin valeangervoista, mutta ne eivät näytä tykkäävän puutarhani olosuhteista. Ne kärvistelevät joten kuten, eivät koskaan rehevinä. Tämä lehtirypäs on mahtavin saavutus koskaan ja olenkin siitä hyvin iloinen.

Yhden lehden punainen puoliruska on hauska yksityiskohta.

Onnenpensaan ruskaväri on kauneimpia mitä on! Aivan rakastan tätä ruskehtavaa viininpunaa.

Sitten kukka-asiaa. Kuvernöörinkukka alkoi salaa kukkia, kun sen ruukku oli hieman piilossa talon kulmalla. Kun kannoin kasveja sisään, jätin sen vielä puutarhapöydälle ilostuttamaan ohikulkijoitakin. Ja siksikin, että kasvin voimakas valkosipulin tuoksu saa nenäni valumaan. Niinpä se on edelleen siirtynyt vasta vintin rappusille, ei varsinaisiin asuinhuoneisiin.

Kuvernöörinkukka on niin ihastuttavan kaunis, että en suostu elämään ilman sitä, vaikka kuinka nokka valuisi.

Vielä tärkeämpi kasvi on tietenkin Orkney-saarilta keräämistäni siemenistä kasvatettu siroverenpisara. Se ei ole ollenkaan niin ahkera kukkija kuin jalostetut sukulaisensa, ainakaan minun hoidossani. Taitaa se Orkneylläkin aloittaa kukinnan vasta syyskesällä.

Siroverenpisaran kapeat kukat ilostuttavat nyt olohuoneeni muutenkin punaista tunnelmaa.

Ransukin viihtyy sisällä. Pysykää jossakin pehmoisessa ja lämpimässä paikassa! Esimerkiksi mamman valmiiksi lämmittämässä sängyssä.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Mustaselja Sambucus nigra

Onnenpensas Forsythia

Orjanruusu Rosa dumalis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Sikuri Cichorium intybus

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Hempeä juttu

 Puutarhan vaahtokarkit.

Lähdetään liikkeelle kuistin portailta. Tämä ruukku on nähty ennenkin, mutta kun murattisyklaami kukkii aina vain – nuppuja nousee koko ajan lisää. Taustan valkoisista pisteistä voi nähdä, että kelmeäneidonkannuskin yhä kukkii.

Kuistin nurkalla kasvava tarhaviinikärhö toimii kauniina valoverhona syklaameille.

 

Mennäänpä kurkkaamaan hedelmätarhan köynnösmajaa. Siellä kukkivat edelleen 'Pink Elephant' -verikonnantattaret. Ihania tällaiset pitkään syksyllä kukkivat kasvit!

Pyydettiin lisää kuvia köynnösmajan uudesta kiveyksestä. Se on todellakin pieni alue, vain muutaman neliömetrin. Viskoin siihen vielä päälle hiekkaa, jotta se kulkeutuu kivien välisiin painanteisiin, joten kiveys on kuvassa vähintäänkin epämääräisen näköinen. 

Kiveyksen reunoille on aina hyvä tehdä tukeva betonipengermä, joka pitää reunakivet paikoillaan. Kesällä, kun kiveyksen edustan nurmikko kasvaa, sen ei pitäisi näin paljon näkyä.

Köynnösmajan sinisade on hieno ja rehevä, en lakkaa sitä ihastelemasta. Miten se pystyi tuollaisten pakkasten jälkeen kuin viime talvena versomaan lähes latvastaan?

Syysvuokko 'September Charm' vain jatkaa ja jatkaa. En muista, onko se koskaan ennen kukkinut näin runsaana. Uusia vaaleanpunaisia kukkanuppuja vain ilmestyy kuin tyhjästä. 

Koska syysvuokko on viimein vähän rusastunut, on sen vierellä kasvava syysmyrkkylilja 'Alboplenum' jäänyt aivan huppeluksiin. Sitä ei edes kunnolla näe – kuvassakin se näyttää lähinnä valkoiselta roskalta syysvuokon alla. Täytyy muistaa tämä siirto nyt vielä samana syksynä, sillä keväällä mukuloista kaiketi kasvaa jo juuria.

Pieni tiedonhaku selvitti, että paras siirtoaika olisi keskikesällä, jolloin mukula on täysin lepotilassa. No, onnea vaan sille kuvitelmalle, että ensi keskikesällä tämän asian muistaisin!

Syysvuokon kukkavarret ovat kellahtaneet kovissa tuulissa kallelleen. Edessä kasvavan varjoliljan kuivuneet varret näyttävät, että voisi sitä pystyssäkin pysyä. Tästä kuvakulmasta näkee, miten onnettomasti kauniit valkokukkaiset syysmyrkkyliljat ovat jääneet syysvuokon alle.

Alppipenkissäkin kukitaan vaaleanpunaisena. Rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' on ihana kirjavalehtinen lajike. Tykkään niin kovasti tuosta, että laukkaneilikan kapeisiin terälehtiin on saatu mahdutettua ohuet vaaleanvihreät reunat. Taitavaa!

Japaninmaksaruoho selvisi talvesta – kaikki alppipenkin maksaruohot eivät selvinneet. Tämä on tuulinen paikka, lunta ei kerry, viima on hyytävä. Tämäkin on hyvin pikkuruinen, mutta elossa!

Tämän ihanan tummalehtisen maksaruohon oikeaa nimeä on mahdottoman vaikea selvittää. Ostin kasvin viime vuonna nimellä "Sedum Symphonie Mix", ja oikeastihan se on ensinnäkin luultavasti Hylotelephium, ei Sedum, ja niin edelleen. Voihan olla, ettei sekoituksen erillisillä kasveilla edes ole erillisiä lajikenimiä? 

Nopea yritys selvittää asiaa selvitti sen, että selvittäminen ei onnistu nopeasti.

Vaikka yleensä ostan kasvini mieluiten nimillä eikä epämääräisinä nimettöminä sekoitusten jäseninä, oli tämän tapauksessa pakko tehdä poikkeus. Mikä herkku! Jos katsoo edellistä japaninmaksaruohon kuvaa, voi arvella, olisiko tämäkin mahdollisesti japaninmaksaruoho tai ainakin sen kanssa tehty risteymä. Maksaruohoja on kuitenkin niin tuhottomasti, että enpä mene mitään väittämään.

Kasvienkin kanssa pätee vanha totuus: kun alkaa olla pisteessä, jossa tietää jo aika paljon, alkaa tajuta, kuinka vähän tietää.

Vaaleanpunaisten herkkujen kavalkadiin kuuluu ilman muuta myös heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn'. Tämä on myöhäinen syyskukkija, tai sitten aikainen kevätkukkija meidän ilmastossamme – kotonaan Brittein saarilla pensas kukkii alkutalvella. 

Ankara viime talvi palellutti kaikki kukkanuput, paitsi pari aivan maanrajassa olevaa, joten tänä vuonna ei tämän ihanan pensaan tuoksuvia kukkia ole juurikaan päässyt ihailemaan. Onneksi ovat siis nämä kukat, ja pari muutakin kukkaterttua on avautumassa.

Suurin osa nupuista on visusti kiinni ja ne kukkivat toivottavasti keväällä. Puska on kyllä hyvin kaunis ilman kukkiakin; punaiset tuoreet versot ja lehtien kannat ovat upeat.

Puskista puheen ollen; Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on oikein edustava. Siinä on vain muutama kukinto, mutta niiden koko korvaa kaiken. 

Pitäisin sinisistä kukista paljon enemmän, mutta se on näköjään mahdotonta tällä kalkkisaarella. Olen yrittänyt lannoittaa jalohortensiaa raudalla, havunneulasilla ja rodo-havulannoitteella. Hortensioiden sinerrysainetta ei kotimaisista kaupoista näy saavan. Kaipa jalohortensiat ovat täällä sen verran harvinaisia, melko talvenarkoja kun ovat, ja maamme maaperäkin on useammin hapanta kuin emäksistä, ettei moiselle aineelle ole kysyntää.

Loppuun vielä ihana namupala: tarhamyrkkylilja 'Waterlily'. Kuten joka syksy, ensin tulee vain yksi kukka, ja juuri kun ehdin harmitella tämän syksyn kukinnan vaisuutta, niitä alkaakin nousta yhä lisää ja lisää.

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Sinisade Wisteria

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Sinnikäs kanervayrittäjä

 Minua on varmaan lapsesta saakka sanottu sisukkaaksi. Voisihan joku kutsua samaa ominaisuutta jääräpäisyydeksikin.

Monena, monena syksynä olen ostanut kauniita Saksassa tuotettuja kanervia ja kokeillut onneani, jos ne menestyisivät talven yli. Periaatteessa niiden pitäisi, ovathan ne lajiltaan täysin samaa kangaskanervaa kuin luonnossamme elävä kanerva.

Kausikukiksi myytävät kanervat vain ovat kovin jalostettuja, ja ehkä vielä kriittisempää, ne myydään ruukuissa, jotka ovat täpötäynnä juuria. Voi olla, että kasvit ovat huonossa jamassa jo Suomeen saapuessaan, eihän niitä ole tarkoitettukaan elämään kuin muutaman kuukauden. Niin että mitäpä juurten hyvinvoinnista huolehtimaan, tai taimien kastelusta.

Kausikukka-kanervat ovat vain harvoin menestyneet puutarhassani talven yli. Lauhankaan talven jälkeen ne eivät ole kukoistaneet ja vähitellen ne ovat näivettyneet pois.

Istutuksen ajankohtakin voi vaikuttaa. Syksyllä istutettu kasvi ei ehdi ollenkaan ankkuroitua maahan ennen talven tuloa. 

Niinpä, kun keväällä huomasin edullisia kangaskanervia taimiliikkeessä, nappasin kokeeksi lajikkeen 'Radnor'. Sillä on kauniin punaiset kukat. Ja ruukkukin oli selvästi kookkaampi kuin näin syksyllä myynnissä olevilla kausikukilla. Odotukset ovat korkealla. Haluan niin kovasti kauniin kanervan tähän metsäpuutarhapenkkiin mäntyjen alle!

Nyt 'Radnor' on alkanut kukkia. Sen vieressä kukkii tarhamyrkkylilja 'Giant'. Se on selvästi edellisvuosia vaisumpi, mutta onneksi hengissä kumminkin.

Pysytään täällä metsäpuutarhan alueella ja katsotaan viereisetkin penkit. Puistotaikapähkinä on värittymässä ihanan keltaiseksi. Kohta se jo täytyy suojata jäniksiltä, sillä toivon näkeväni sen kukkiakin joskus. Olen vasta viime vuosina tajunnut, että se on jänisten herkkua, ja järsimisen vuoksi ei kukkia koskaan näe, kun niitä näköjään syntyy vain iäkkäämmille oksille.

Tässä kukkii tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder', sekin on jostain syystä paljon vaisumpi kuin edellisvuosina.

Samassa penkissä kukkii yhä tarhalyhtykärhö Princess Kate.

Viereisessä penkissä tarhakalliokielo näyttää, kuinka kaunis syyskasvi se onkaan. Tai sehän on hyvin kaunis koko kasvukautensa ajan, mutta nyt siinä on hieno kelta-vihreä liukuväri. 

Kuvan oikeassa reunassa on kalukkipensas eli carolinanrosettipensas, jonka ensikukinnasta raportoin vasta syyskuussa, vaikka puska kukki kesäkuussa. Kauniiden kukkien lisäksi kasvi kannattaa hankkia syysvärin takia, sillä se oli ihanan keltainen. Kirjoitin oli, sillä lehdet varisivat äkkiä. Siksipä kuvan oikeassa reunassa olevaa pensasta ei edes huomaa.

Toivottavasti se taas ensi kesänä kukkii.

Tässäkin penkissä on myrkkylilja, nimittäin Colchicum × agrippinum!

Tämänkin kanssa on saanut olla sinnikäs, sillä ensimmäinen istuttamani agrippinum hävisi – pahoin pelkään, että vesimyyrien toimesta. Tätä harvinaisempaa myrkkyliljaa joutuu tilaamaan ulkomailta, tai en ole ainakaan vielä tavannut sitä kotimaisissa liikkeissä. Ihmeellisen ruudullinen kukka kuuluu pakko saada -kasveihin, ja jos tämäkin häviää, on aivan varmaa, että tilaan taas uuden.

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Kangaskanerva Calluna vulgaris

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Ruskopenkin kuningatar

 Leveä ja mahtava, hieman jyrääväkin, mutta enpä kestäisi elää ilman.

Sehän on tietysti 'Lemon Queen' eli jaloauringonkukka. Tähän aikaan vuodesta tuntuu, ettei ruskopenkkiin paljon muuta mahdukaan, mutta onhan tuo alkukesällä huomattavasti pienempi.

'Lemon Queen' näkyy joka suunnasta. Tämä näkymä on huussista päin. Oikeassa alakulmassa on japaninvaahtera 'Enkan'. Tuon kookkaammiksi eivät japaninvaahterat näy puutarhassani kasvavan.

Kuistin kuvakulma. Vasemmalla on kiinanpunapuu. Jossain vaiheessa se varmaan peittää tämän näkymän kylän poikki, josta toisaalta niin kovasti pidän.

Maan tasalta ei naapureihin enää näekään ruskopenkin takaa. Oikealla on rusotuomipihlaja, vasemmalla kiinanpunapuu – ja 'Lemon Queen' on niiden välissä valtavan pensaan kokoisena, vaikka on "vain" perenna.

Tässä näkymää rinnettä alas. Värit ovat aika kivoja! Sateella värit oikein korostuvat.

Ruskopenkistä vasemmalle kasvaa kolmioka. Se on kauniin kellanvihreä näin syksyisin.

Sekä kolmioka että kiinanpunapuu olivat talvenkestoltaan kysymysmerkkejä. Olenkin erittäin iloinen, että kumpikin on kasvanut oikeaksi pieneksi puuksi!

Kolmiokan kauniita oksia saa jo ihailla taivasta vasten, kun puun alle menee. Tämä puu on luontaisesti okainen, mistä nimikin tulee, mutta tämä versio on piikitön eli inermis. Vaikka puussa olisi kookkaat piikitkin, on sen ulkoasu silti silmiä hivelevän keveä, siro ja kaunis.

Höyhenmäisen pehmeä on myös kiinanpunapuu. Se on havupuu, joka pudottaa pehmoiset neulasensa talveksi. Sen ruskavärikin on silkkaa toffeeta.

Alarinteestä käsin näkymä on tällainen. Kolmiokan edessä on valtavan kookkaaksi ja korkeaksi kasvanut kultaherukka. Huussikin pilkottaa tuolla takana, saarnen alla.

Kultaherukan ruska on upea. Pensaassa on samaan aikaan raikkaanvihreitä ja kirkkaanpunaisia lehtiä.

Kuljetaan takaisin ylös ruskopenkin ja tontin länsireunan välistä. Kuvan alareunassa voi nähdä Austin-ruusu Emily Brontën kukan, jos jaloauringonkukan loistosta pystyy silmänsä irrottamaan.

Emily Brontë on todella ihana! Kuvassa kukka oli vasta avautumassa, tänään se on leveän kerrannainen kakku.

Nurmikäytävän toisella puolen kukkii koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', loistava syyskukkija, naapurille johtavan portin pielessä.

Perinteinen huussinäkymäkuva.

Vaikka joka vuosi siirrän maa-artisokat muualle, nousee niitä ruskopenkistä aina vain. Ovathan ne todella kauniita, ja myös toinen 'Lemon Queenin' vanhemmista. Tuo lämmin keltainen on aika ihana rusotuomipihlajan ruskaa vasten, vai mitä.

Silti meinaan kohta kaivaa nämäkin pois ja istuttaa toisaalle. Maa-artisokan sadonkorjuu on vähän turhan hankalaa tässä, ruusujen ja muiden koristekasvien juuria häiriten.

Delicious autumn! My very soul is wedded to it...

Tämä ihana syyshehkutus on George Eliotin kynästä.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka, piikitön Gleditsia triacanthos f. inermis

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultaherukka Ribes aureum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Padassa porisee

 ...tomaattinen papukeitto. 

Yksi ainesosista on tässä: ruusupapu 'Celebration'. Sen tarkempaa reseptiä ei tipu, kun en enää itsekään muista, mitä tuli pataan nakattua. Vähän kaikkea! Pekonia, tietty, ja ohrasuurimoita ainakin. Mausteita rutkasti.

Jätin isoimmat palot tuottamaan siemeniä ensi vuoden kylvöjä varten, täytyykin muistaa kerätä ne talteen. Tämä on niin nätti ja sopivasti kasvava papu, että haluan pysyä samassa kannassa.

Kasvimaan kupeessa on ruusutarha. Siellä kasvaa maanpeittokasvina koristemansio Lipstick. Se on ihana syyskukkija! 

Ruusutarhassa kasvaa myös syysasteri 'Royal Ruby', joka edellisessäkin jutussa jo esiteltiin. 

Tarhan keskellä elelevä pikkulehtikatsura on viimeinkin kasvanut sen kokoiseksi, että se näkyy! Ensimmäiset kymmenen vuottaan se vietti noin metrisenä.

Näkyminen on hyvä juttu, sillä katsuralla on upea syysväri. Se loistaa kuin siinä olisi valo.

Tänään pelastin tuosta vierestä 'Honorine de Brabant' -bourbonruusun, joka on kasvanut erittäin kituliaasti tämän vuoden. Syyn jo arvasin: tälläkin alueella on myyriä, ja ruusun juuristo oli surkean pieni, maa ympäriltä myllätty vesimyyrien tapaan. 

Ruusussa on silti pari pientä, vehreää versoa! Istutin sen uudestaan metalliverkolla vuorattuun kuoppaan. Hähää, myyrät! Tämä metodi näyttää toimivan, sillä verkon sisälle pelastamani tai alun perinkin istuttamani kasvit ovat kasvaneet selvästi hyvin.

'Alchymist' -köynnösruusu oli kuollut tyvelle asti keväällä. Luulen, että syynä eivät ole myyrät, vaan viime talven kovat pakkaset. En ollut laittanut ruusun tyvelle mitään suojaa. 

Kesän mittaan se alkoi kasvattaa tyveltään uusia versoja, jotka ovat kiiltävistä lehdistä päätellen aitoa Alchymistia, eivät villiversoa juuristosta. Kukkia se ei tehnyt. 

Tämän isoimman verson kasvuvoima on häkellyttävä: nyt se on jossain kolmessa metrissä! Lehdettömämmät versot täynnä kiulukoita kuuluvat orjanruusulle, joka kasvaa samassa pergolassa.

Mustaseljoihin tuli niin vähän kukkia, etten viitsinyt tehdä seljankukkamehua. Myyrät ovat syöneet pari isointa pensastani, tai siis niiden juuret, niin että pensaat joutuvat kasvamaan uudestaan tyveltä ja ovat vasta alle metrisiä. 

Mutta onpahan nyt kauniin mustia marjoja! Näitäkin voisi syödä. Pitäisi varmaan ainakin maistaa. Rastaat liikkuvat aktiivisesti pihalla, voi olla, ettei näitä pian enää ole. Aronian marjat hävisivät nopeasti, eikä näitä ole kuin vähän.

Omenoitakin rastaat ja muut linnut syövät, mutta olen saanut niitä runsaasti myös omaan suuhun. Lajike on 'Åkerö', todella hyvä omppu. Ja se sopii jopa minun vatsalleni, jolle eivät omenat yleensä sovi. Pelkästä omenamehustakin tulee paha olo. Ehkäpä olen siedättynyt Åkerölle?

Sitruunapuu, joka kukki keväällä ensimmäistä kertaa, on tuottamassa yhden sitruunan! Yritin pölyttää kukat pensselillä, mutta ehkä pikkuruisella puulla ei ollut paukkuja tuottaa enempää hedelmiä. Tai sitten kesän oikukkaat säät haittasivat: välillä ruukku oli märkä, välillä ehti pahasti kuivua, ja yhden kaupunkireissun aikana ruukku oli kaatunut kumolleenkin, jolloin multa ainakin oli kuivunut rutikuivaksi. Puu vietti siis kesän ulkosalla.

Nyt sitruuna on siirtynyt talviasemiin olohuoneeseen, kuten pelargonitkin. Onneksi hedelmä on pysynyt kiinni oksassa kaikki koettelemukset!

Loppuun Ransun terveiset: tänään oli kylmä päivä! Pysykäähän lämpiminä!

Minä siirryn syömään kuumaa keittoa.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Koristemansio ×Comagaria rosea

Mustaselja Sambucus nigra

Orjanruusu Rosa dumalis

Pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii