Rohanin ruskaa

 Ensin yksi oranssi, joka unohtui pyhäinpäivän jutusta.

Kehäkukat! Niitä oranssimpaa ei olekaan. Ne ovat valloittaneet yhden kasvimaan viljelylaatikoista. En ole muistanut vähään aikaan käydä katsomassa, olisiko tuolla mahdollisesti muutakin, esimerkiksi jotakin sellaista, jota kesällä laatikkoon kylvin.

Kasvimaan kylvö meni tosi myöhäiseen, ja sitten olen tapani mukaan unohtanut käydä katsomassa satoa. Perunat kyllä nostin. Pikkuisia porkkanoita olen sekä syönyt että käyttänyt syöttinä myyränpyydykseen. Sitä satoa kyllä maasta nousee!

Kasvimaalta Rohaniin johtaa ovi, jonka pieleen olen istuttanut köynnösruusu Pierre de Ronsardin (virallinen lajikenimi 'Meiviolin', tunnetaan myös nimellä Eden Rose). Tämä ihastuttava ruusu vain ei juurikaan köynnöstä, tätäkin kuvaa varten kyykistyin. Mutta on se silti täydellinen. Nyt, suhruisena marraskuun alun päivänä, on kaksi tällaista unelmanihanaa kukkaa auki, ja nupuista päätellen lisää tulee.

Oven toisella sivulla on pikkuruinen istutusalue, jossa kasvaa Austin-ruusu 'Tranquillity'. Ostin ruusun siksi, että se oli syysalessa hyvin edullinen joskus muutama vuosi sitten. Olen ollut siihen enemmän kuin tyytyväinen. Kukka ei vielä avautuessaan paljasta koko kauneuttaan, joten toivon, että saan tästä vielä uuden kuvan.

Siinä kasvaa myös isoksi pensaaksi kasvanut remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan'. Se remontoi syksyllä hyvin vaisusti, mutta muutamakin yksittäinen kukka ilahduttaa.

Ruusun takana, pengermää alempana, alkaa Rohan. Sen väriteema on tumma ja vaalea, mutta näin ruska-aikaan se on yhtä värien ilotulitusta. Pensasaitana toimivat tylppöorapihlajat ovat keltaisia ja tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' on muuttunut kirkkaanpunaiseksi. Purppuraheisiangervo Diable d'Or on sentään luotettavan tumma kasvukauden loppuun asti.

Kun astutaan raput alas Rohaniin, on edessä keltainen hapsuverho: isosiniheinä 'Skyracer'. Siniheinät ovat marraskuun ilostuttajat, muuttuvat kauniin keltaisiksi vasta näin myöhään, ihan kasvukauden loppumetreillä.

Japaninkirsikalla on sama tyyli kuin rusokirsikalla riiputtaa lehtiään, kun ne ovat saaneet ruskavärin. En ihan hirveästi fanita sitä, sillä minusta näyttää siltä kuin puu olisi kuolemaisillaan esimerkiksi kuivuuteen. Täytyy vain yrittää vääntää jokin reseptori aivoissa uuteen asentoon: että näiden puiden kanssa se on normaalia, ja nauttia hienosta punaisesta ruskasta. 

Yökosteus on suurta – aamulla jokaisessa lehdessä on pisarareuna.

Rohanissa asustaa kolme 'Royal Purple' -peruukkipensasta. Ne ovat vasta hiljalleen vaalentamassa tummaa väriään punaiseksi. 

Harmaana marraskuun alun päivänä on vielä jonkin verran värejä. Nurmikko on ihanan vihreä. Ruusut ovat vielä vihreinä, paitsi tarhakurtturuusut, joiden talvenkeston salaisuus taitaakin olla se, että ne tajuavat siirtyä talvilevolle ajoissa. Vasemmalla näkyy valkokukkainen asteri, sen takana on ensimmäisessäkin kuvassa näkyvä punahevoskastanja, jonka takana on kasvimaa.

Valkokukkainen asteri on tuoksuasteri 'Herbstschnee'. Se on korkea ja upea ja toimii laastarina asterisurussa. Tässäkin paikassa eli ruusu-heinätarhassa ovat myyrät myllänneet ja viime talven aikana kuoli ihana, aina vasta marraskuussa kukintansa aloittava tummalehtinen kaita-asteri 'Prince'. Sen kasvupaikalta löytyi keväällä vesimyyrän tunneli, eikä kohdasta ole noussut mitään.

Myyrät ovat myös tuhonneet ihanan 'Little Carlow' -asterin muotopuutarhassa. Yritin saada sen juurettoman kasvuston elpymään ruukuissa kahtena palana, mutta kun yhdessä vaiheessa kesää ruukut kuivuivat, kun olin poissa kotoa, näyttää lopputulema siltä, että sekä Princen että Little Carlowin muistotilaisuudet on pidettävä.

Prince tuotti valtavan suurta iloa joka syksy, sillä se tuli kukkaan siinä vaiheessa, kun kaikki alkaa kuihtua ja kuolla. Tämä kirpaisee. 

Ja tänään huomasin vesimyyrien mylläämän kohdan pantterililjan kasvupaikalla. Voihan Vidskär!

Ransusta ei ole mitään hyötyä myyräkannan vähentämisessä, sillä se on jo monta vuotta sitten siirtynyt eläkkeelle siitä hommasta. Musti metsästi niitä yli 19-vuotisen elämänsä loppuun saakka.

Ransu keskittyy kyttäämään mammaa esimerkiksi piilosta sitruunapuun takaa. Oksalla kypsyvä ensimmäinen sitruuna on Ransun pään yläpuolella.

Niin: onneksi kasvien kanssa on niin, että jos on menetyksiä, löytyy aina ilojakin.

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kehäkukka Calendula officinalis

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Pyhäinpäivän oranssit

 Hyvää pyhäinpäivän iltaa! 

David Austin -ruusu Bathsheba ei meinaa lopettaa kukkimista ollenkaan. Tässä kuvassa taustalla näkyy tosin myös keltakukkaisen The Poet's Wifen kukka.

Bathsheba on aivan ihana! Viskityttönä arvostan tätä kultaisen nektarin sävyä. Voihan tuota tosin aprikoosiksikin kutsua. Sattumoisin sekin kuuluu herkkuihini.

Viime päivät ovat olleet kauniita. Auringon osuessa vaahteranlehtiin ne aivan syttyvät.

Vaahteran alla on lehtimatto ja paksulti keltapeippiä (lajike on 'Florentinum'). Niinpä syysmyrkkylilja joutuu tekemään vähän enemmän töitä päästäkseen pinnalle. 

Hyvä niin, sillä tämän valkokukkaisen kerrotun 'Alboplenumin' lajitoverit ovat muissa kohdissa jo kukkineet ja lakastuneet. Istuttamalla osa mukuloista haastaviin paikkoihin saadaan siis pidempi kukinta-aika!

Syyssahramit ovat nousseet. Pari vuotta sitten tajusin viimein istuttaa niitä paikkaan, joka ei peity paksulti vaahteranlehtiin. Mäntyjen alla näillä on ohuemmin lehtikatetta ja paremmat mahdollisuudet siihen, että kukat näykvät. Oikeassa reunassa näkyy jo ohikukkinut myrkkylilja.

Aurinkoisena päivänä piti ottaa uusi kuva, sillä kukat avautuvat vain auringossa krookuksille tyypilliseen tapaan. Avoimia syyssahrameita ei välttämättä edes joka syksy näe, sillä ainakin minun puutarhassani ne kukkivat näin myöhään, että päivä on jo aika lyhyt ja sääkin on useammin pilvinen tai sateinen kuin aurinkoinen.

Kuvassa näkyy myös edelleen kauniisti kukkiva kangaskanerva 'Radnor'.

Syyssahramit ovat tässä etualalla, taustalla on muotopuutarha. Omenapuu 'Åkerö' on alkanut pudottaa lehtiään, sen keltainen syysväri on kiva. Kuten sekin, että sain siitä muotoiltua kaariportin muotopuutarhaan.

Muotopuutarhassa kukkii kalpeankeltainen nukkasalkoruusu, sillä on pitkä kukinta-aika! Vaikka kukkia ei olekaan enää kuin tämä yksi. Mutta se näkyy kauas.

Austin-ruusu Lady of Shalott tarjoilee täydellistä kurpitsaväriä pyhäinpäivään. Tässäkin ruusussa on vielä useita nuppuja. Olin aikeissa tehdä jutun siitä, mitä vielä kukkii, mutta kukkia löytyikin niin paljon, että täytyi karsia. Kukkajuttuja on siis tulossa lisääkin.

Tein naurislyhdyn pyhäinpäivää ajatellen – tosin jo syyskuun alussa, kun se tuli lehtijuttuun. 

Siitä minulla onkin sekä ikäviä että jännittäviä uutisia – kuolema tuottaa aina uutta elämää tai muutoksia, ja joskus se on hyvä vain. Mutta siitä lisää tuonnempana. 

Nyt mukavaa tuonelan värittämää iltaa! Täydellistä katsottavaa olisi Belzebubs-sarja Yle Areenasta, mutta ahmin sen jo. Se on loistava!

Kangaskanerva Calluna vulgaris

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Omenapuu, tarhaomenapuu Malus domestica

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syyssahrami Crocus speciosus

Syksyn kaunis Marleena

 Pienessä puussa on mitä ihailla.

Aloitetaan kauempaa, huussin luota. Näkymässä on kauniita ruskavärejä. Etualalla on ruskopenkki, jonka tummalehtisestä japaninvaahterasta ehdin juuri todeta ystävälle, ettei sen ruskaväri ole kummoinen. 

Paitsi että onhan se aika hyvä punainen! Tämä on japaninvaahtera 'Enkan', jonka lehdet ovat kesän ajan viininpunaiset. 

Näkymässä on myös lännenkolmioka, jonka keltaiset ruskalehdet ovat pysyneet oksilla hämmästyttävän hyvin tuulissa ja jopa myrskyissä. 

Helmiomenapensas 'Marleena' näkyi edellisissä kuvissa taustalla. Se saisi puolestani kasvaa pari metriä korkeammaksikin, mutta pensasmainen identiteetti näkyy kasvutavassa. Korkeuskasvu on pysähtynyt ja nyttemmin puska kasvaa vain leveyttä. 

'Marleena' saa upean kirkkaanpunaisen ruskan, mutta toistaiseksi sen väri on vasta kaunis oranssinkirjava. Tai oli eilen, suhruisen tihkuisena päivänä.

Tänään on upean aurinkoinen päivä, joka alkoi komealla näyllä, kun aurinko osui kyläniityn aamu-usvaan. Yö oli kostea ja lämmin, liekö syynä sitten se vai muuten vain Marleenan aikataulu, mutta se on tänään jo selvästi punaisempi kuin eilen.

'Marleena' näkyy monesta suunnasta, tässä muotopuutarhan läpi. Hups, riippumatto on yhä paikoillaan.

Laitetaan lopuksi kuva Marleenasta kesäkuun alkupäivinä, jolloin sen oksat notkuivat kukkia. Tämä on edessä taas kohtapuoliin!

Japaninvaahtera Acer palmatum

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Lännenkolmioka Gleditsia triacanthos

Huomioita väreistä

 ja muista asioista.

Helmiomenapensas 'Marleena' tuottaa käsittämättömän määrän marjoja joka syksy. Tai niistähän näkee suoraan, millainen käsittämätön määrä kukkia sen oksilla on keväisin. 

Olen epätietoinen siitä, onko tämä oikeasti helmiomenapensas (eli entinen marjaomenapensas) vai purppuraomenapuu, mutta ehkei sen väliä. Tämä on 'Marleena'. Sen edessä sikuri näyttää, ettei vielä pidä lannistua syksyn tulosta. Sikurit tuottavat mukavan määrän siemeniä pikkulintujen iloksi. Kasvin varsilla käy alkutalvesta vilkas lentoliikenne.

Viime kesänä istuttamani purppuraomenapuu 'Linnanmäki' kukki jo tänä keväänä jonkin verran ja nyt sen oksilla on kauniita hedelmiä. Nämäkään eivät ole suuria, mutta sentään selvästi kookkaampia kuin 'Marleenan' pikkuruiset puolukan kokoiset marjat.

Ihania punaisia marjoja tuottavat myös orjanruusut. Koska se kylväytyy aika runsaasti sinne tänne, olen siirrellyt muutamia siementaimia tontin reunoille peuraesteeksi (sen lisäksi, että tontti on riistaverkon, risuaidan ynnä valkoisen nauhan ympäröimä). Kokemus on osoittanut, että peuroja ei vähä pysäytä: niitä vastaan täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön. 

Rohanissa ihastelen tummalehtisten 'Royal Burgundy' -japaninkirsikan sekä 'Black Beauty' -mustaseljan sävyjä yhdistettynä kiulukoiden punaiseen. Japaninkirsikka on aloittanut siirtymisen punaiseen ruskaan.

Sulkavaleangervo 'Bronze Peacock' on kerrankin kasvanut jonkin kokoiseksi. Minä kyllä tykkäisin valeangervoista, mutta ne eivät näytä tykkäävän puutarhani olosuhteista. Ne kärvistelevät joten kuten, eivät koskaan rehevinä. Tämä lehtirypäs on mahtavin saavutus koskaan ja olenkin siitä hyvin iloinen.

Yhden lehden punainen puoliruska on hauska yksityiskohta.

Onnenpensaan ruskaväri on kauneimpia mitä on! Aivan rakastan tätä ruskehtavaa viininpunaa.

Sitten kukka-asiaa. Kuvernöörinkukka alkoi salaa kukkia, kun sen ruukku oli hieman piilossa talon kulmalla. Kun kannoin kasveja sisään, jätin sen vielä puutarhapöydälle ilostuttamaan ohikulkijoitakin. Ja siksikin, että kasvin voimakas valkosipulin tuoksu saa nenäni valumaan. Niinpä se on edelleen siirtynyt vasta vintin rappusille, ei varsinaisiin asuinhuoneisiin.

Kuvernöörinkukka on niin ihastuttavan kaunis, että en suostu elämään ilman sitä, vaikka kuinka nokka valuisi.

Vielä tärkeämpi kasvi on tietenkin Orkney-saarilta keräämistäni siemenistä kasvatettu siroverenpisara. Se ei ole ollenkaan niin ahkera kukkija kuin jalostetut sukulaisensa, ainakaan minun hoidossani. Taitaa se Orkneylläkin aloittaa kukinnan vasta syyskesällä.

Siroverenpisaran kapeat kukat ilostuttavat nyt olohuoneeni muutenkin punaista tunnelmaa.

Ransukin viihtyy sisällä. Pysykää jossakin pehmoisessa ja lämpimässä paikassa! Esimerkiksi mamman valmiiksi lämmittämässä sängyssä.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Mustaselja Sambucus nigra

Onnenpensas Forsythia

Orjanruusu Rosa dumalis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Sikuri Cichorium intybus

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Hempeä juttu

 Puutarhan vaahtokarkit.

Lähdetään liikkeelle kuistin portailta. Tämä ruukku on nähty ennenkin, mutta kun murattisyklaami kukkii aina vain – nuppuja nousee koko ajan lisää. Taustan valkoisista pisteistä voi nähdä, että kelmeäneidonkannuskin yhä kukkii.

Kuistin nurkalla kasvava tarhaviinikärhö toimii kauniina valoverhona syklaameille.

 

Mennäänpä kurkkaamaan hedelmätarhan köynnösmajaa. Siellä kukkivat edelleen 'Pink Elephant' -verikonnantattaret. Ihania tällaiset pitkään syksyllä kukkivat kasvit!

Pyydettiin lisää kuvia köynnösmajan uudesta kiveyksestä. Se on todellakin pieni alue, vain muutaman neliömetrin. Viskoin siihen vielä päälle hiekkaa, jotta se kulkeutuu kivien välisiin painanteisiin, joten kiveys on kuvassa vähintäänkin epämääräisen näköinen. 

Kiveyksen reunoille on aina hyvä tehdä tukeva betonipengermä, joka pitää reunakivet paikoillaan. Kesällä, kun kiveyksen edustan nurmikko kasvaa, sen ei pitäisi näin paljon näkyä.

Köynnösmajan sinisade on hieno ja rehevä, en lakkaa sitä ihastelemasta. Miten se pystyi tuollaisten pakkasten jälkeen kuin viime talvena versomaan lähes latvastaan?

Syysvuokko 'September Charm' vain jatkaa ja jatkaa. En muista, onko se koskaan ennen kukkinut näin runsaana. Uusia vaaleanpunaisia kukkanuppuja vain ilmestyy kuin tyhjästä. 

Koska syysvuokko on viimein vähän rusastunut, on sen vierellä kasvava syysmyrkkylilja 'Alboplenum' jäänyt aivan huppeluksiin. Sitä ei edes kunnolla näe – kuvassakin se näyttää lähinnä valkoiselta roskalta syysvuokon alla. Täytyy muistaa tämä siirto nyt vielä samana syksynä, sillä keväällä mukuloista kaiketi kasvaa jo juuria.

Pieni tiedonhaku selvitti, että paras siirtoaika olisi keskikesällä, jolloin mukula on täysin lepotilassa. No, onnea vaan sille kuvitelmalle, että ensi keskikesällä tämän asian muistaisin!

Syysvuokon kukkavarret ovat kellahtaneet kovissa tuulissa kallelleen. Edessä kasvavan varjoliljan kuivuneet varret näyttävät, että voisi sitä pystyssäkin pysyä. Tästä kuvakulmasta näkee, miten onnettomasti kauniit valkokukkaiset syysmyrkkyliljat ovat jääneet syysvuokon alle.

Alppipenkissäkin kukitaan vaaleanpunaisena. Rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' on ihana kirjavalehtinen lajike. Tykkään niin kovasti tuosta, että laukkaneilikan kapeisiin terälehtiin on saatu mahdutettua ohuet vaaleanvihreät reunat. Taitavaa!

Japaninmaksaruoho selvisi talvesta – kaikki alppipenkin maksaruohot eivät selvinneet. Tämä on tuulinen paikka, lunta ei kerry, viima on hyytävä. Tämäkin on hyvin pikkuruinen, mutta elossa!

Tämän ihanan tummalehtisen maksaruohon oikeaa nimeä on mahdottoman vaikea selvittää. Ostin kasvin viime vuonna nimellä "Sedum Symphonie Mix", ja oikeastihan se on ensinnäkin luultavasti Hylotelephium, ei Sedum, ja niin edelleen. Voihan olla, ettei sekoituksen erillisillä kasveilla edes ole erillisiä lajikenimiä? 

Nopea yritys selvittää asiaa selvitti sen, että selvittäminen ei onnistu nopeasti.

Vaikka yleensä ostan kasvini mieluiten nimillä eikä epämääräisinä nimettöminä sekoitusten jäseninä, oli tämän tapauksessa pakko tehdä poikkeus. Mikä herkku! Jos katsoo edellistä japaninmaksaruohon kuvaa, voi arvella, olisiko tämäkin mahdollisesti japaninmaksaruoho tai ainakin sen kanssa tehty risteymä. Maksaruohoja on kuitenkin niin tuhottomasti, että enpä mene mitään väittämään.

Kasvienkin kanssa pätee vanha totuus: kun alkaa olla pisteessä, jossa tietää jo aika paljon, alkaa tajuta, kuinka vähän tietää.

Vaaleanpunaisten herkkujen kavalkadiin kuuluu ilman muuta myös heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn'. Tämä on myöhäinen syyskukkija, tai sitten aikainen kevätkukkija meidän ilmastossamme – kotonaan Brittein saarilla pensas kukkii alkutalvella. 

Ankara viime talvi palellutti kaikki kukkanuput, paitsi pari aivan maanrajassa olevaa, joten tänä vuonna ei tämän ihanan pensaan tuoksuvia kukkia ole juurikaan päässyt ihailemaan. Onneksi ovat siis nämä kukat, ja pari muutakin kukkaterttua on avautumassa.

Suurin osa nupuista on visusti kiinni ja ne kukkivat toivottavasti keväällä. Puska on kyllä hyvin kaunis ilman kukkiakin; punaiset tuoreet versot ja lehtien kannat ovat upeat.

Puskista puheen ollen; Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on oikein edustava. Siinä on vain muutama kukinto, mutta niiden koko korvaa kaiken. 

Pitäisin sinisistä kukista paljon enemmän, mutta se on näköjään mahdotonta tällä kalkkisaarella. Olen yrittänyt lannoittaa jalohortensiaa raudalla, havunneulasilla ja rodo-havulannoitteella. Hortensioiden sinerrysainetta ei kotimaisista kaupoista näy saavan. Kaipa jalohortensiat ovat täällä sen verran harvinaisia, melko talvenarkoja kun ovat, ja maamme maaperäkin on useammin hapanta kuin emäksistä, ettei moiselle aineelle ole kysyntää.

Loppuun vielä ihana namupala: tarhamyrkkylilja 'Waterlily'. Kuten joka syksy, ensin tulee vain yksi kukka, ja juuri kun ehdin harmitella tämän syksyn kukinnan vaisuutta, niitä alkaakin nousta yhä lisää ja lisää.

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Sinisade Wisteria

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis