Otin kerrankin kameran mukaan, kun lähdin viemään roskia ja hakemaan postia. Ei se ranta kaukana ole, puolen kilometrin päässä.
Meri on vielä sula. Muutama pakkaspäivä ei ehtinyt sitä jäädyttää, etenkään, kun oli tuulista. Ihan tyynet merenlahdet saattavat täälläkin olla jo jäässä.
Yhteysaluksemme kuljettaa ihmiset, autot, postit ja roskat (näin talvisin, kesäisin käy Pidä Saaristo Siistinä ry:n alus käy tyhjentämässä roskikset saarissa).
Kotisaareni roskavastaava on viimeiset kolme vuotta ollut minä. Tehtäväni on huolehtia siitä, että talvikaudella roskikset menevät yhteysaluksella Nauvoon joka toinen keskiviikko silloin, kun on joku roskiksista täynnä. Aina on.
Homma hoituisi muuten ihan näpsäkästi, mutta olen välillä poissa ja olen hajamielinen. Pitäisi muistaa soittaa ja delegoida asia, jos en ole paikalla. Tänä iltana pitääkin käydä heittämässä laivaan täydet roska-astiat. Viime viikolle järjestyi parin astian hätätyhjennys, kun kaikki astiat pursuivat roskia.
Ylitäydet astiat ovat saaristossa todellinen ongelma, sillä astioiden viereen jätetyt roskapussit lentävät äkkiä mereen. Myös laivan kannella seilaavat astiat tarvitsevat kiven kannen painoksi, muuten kannet rämähtelevät auki ja silloinkin roskia lentää mereen.
Lisäksi astioiden kannetkin voivat hajota ja lentää mereen, viimeksi syksyllä kansia lensi pois paikoiltaan rannassa.
Meren terveyden vuoksi täytyy yrittää olla skarppina!
Huolia aiheuttaa toinenkin asia. Ely-keskus kilpailuttaa muutaman vuoden välein yhteysaluksemme. Reitillämme kisan voitti tietenkin edullisin tarjous. Laiva ei ole jäävahvistettu lainkaan.
Mahdollisen jääkauden ajaksi tilalle tulee tietenkin joku toinen alus, mutta se ei välttämättä kuljeta autoja. Täytyy siis olla skarppina senkin kanssa, ettei auto jää jumiin saareen esimerkiksi huhtikuulle asti. En oikein näe, miten selviäisin kaupunkiin kissankoppien, pyykkikassin, tietokone- ja kameralaukkujen ja lähetettävien tilausten kanssa julkisilla. Jos näyttää siltä, että meri alkaa jäätyä, täytyy varata autopaikka laivaan ja ajaa se "mantereen puolelle", toisin sanoen johonkin saareen, josta pääsee lossilla varsinaiselle mantereelle.
Siitä jäämäärästä, jota täysin vahvistamaton laiva ei pysty kyntämään, on nimittäin pitkä matka siihen, että saisi autonkestävän jäätien.
Laivaliikenteemme on elinehtomme: sillä pääsemme ruokakauppaan, terveyskeskukseen, postiin ja kirjastoon.
Rannan syreeneissä oli vielä vähän kuuraa. Oli tarkoitus käydä kuvaamassa rannan kuuraisia puita perjantaina, sillä kun torstaina tulin Nauvosta kauppareissulta illan jo hämärtyessä, meri oikein höyrysi kiristyvässä pakkasessa. Mietin, että siitä tulee upea kuura.
Perjantain aurinkoiset tunnit kuitenkin kuluivat viemäriputken sulattelussa ja keittiön lattian kuivaamisessa.
Muttapa mutta! Siellä se aurinko paistoi jossain idän suunnassa nytkin. Sinitaivaan riekaleiden näkeminen tuo niin paljon toivoa!
Rannan vajassa on yhdistetty odotus- ja kokoushuone, postihuone ja kirjanvaihtopiste. Siellä voi odotella laivaa ilman, että tarvitsee jäätyä viimassa. Toki minulla oli pilkkihaalari päällä.
Veneilykautta saa vielä hetken odottaa.
Toiveikasta tiistaita!
