Tuesday 23 July 2024

Havaintoja kärhöistä ja pörriäisistä

 Empiirisen tutkimuksen aiheutti lukijan kommentti: käyvätkö pölyttäjät kärhöissä?

Kysymyksen aiheutti kai tämä muotopuutarhan kaunis 'Comtesse de Bouchaud', jossa onkin nyt runsaasti kukkia. Sen vierellä aloittavat kukintaansa kaukasiankirahvinkukat. Köynnöskaaren juurella kukkii myös purppurakannusruoho 'Canon Went', joka ei koskaan aiemmin ole kasvattanut lähes metrisiä kukkavarsia. Eläköön säännölliset sateet!

Kaukasiankirahvinkukilla käy hurja määrä kimalaisia, kukkakärpäsiä ja perhosia. Tarkkailin aikani, ja yksi kukkakärpänen laskeutui myös viereisen kärhön kukalle, mutta ei näyttänyt tekevän siinä juuri muuta kuin levähtävän. 
Tänään vietin lepohetken taustalla näkyvässä riippumatossa käytyäni syömässä herkkuaterian naapurissa. Kirahvinkukkia kallistuu riippumatonkin suuntaan ja voi hyvänen aika, miten monenlaisia kimalaisia kukissa pörrää! Toivoin voivani kutsua kimalaistutkija Dave Goulsonin riippumattooni lojumaan, sillä en itse osaa arvata lajeja. Oli isompia ja pienempiä; monen värisiä raitoja etu- ja takaruumiissa, sellaisia, joilla on ruskea karvainen eturuumiin selkä ja peräpää ja sitten muuten sama, mutta peräpää onkin karvaisesti raidallinen.

Pohdin jo lukijan kommentin vastauksessani, olisivatko pienikukkaiset kärhöt suositumpia. Olen tässä tarkkaillut mantsuriankärhöä, tosin en ole kovin usein ehtinyt. Toistaiseksi en ole havainnut siinä ainoatakaan pölyttäjää. Täytyy yrittää vielä muistaa huomenna päivällä tarkkailla auringossa, jos se auttaisi.
Olen kasvattanut tämän kärhön siemenestä ja nyt se vasta kukkii ensi kertaa kunnolla. Noloa on, että kaiken laudoitus- ja maalauskiireen keskellä en ole ollenkaan huomannut, että kärhö ryömii edessään kasvavien kanukoiden päällä sen sijaan, että kiipeäisi taustan verkkoaitaan, minne sen oli tarkoitus kasvaa.

On tuolla yksi verso onneksi lähtenyt kasvamaan verkkoaitaan. Kanukka on keltaoksakanukka eli 'Flaviramea', jolla on kauniit vehmaat värit. Valkeat marjatkin ovat hienot.

Samassa verkkoaidassa, jonkin matkaa alempana rinnettä, kasvaa upea tarhaviinikärhö Avant Garde. Ostin tämän lajikkeena 'Purpurea Plena Elegans', mutta tämä osoittautui Avant Gardeksi. 
Hassua kyllä, olin aiempana vuonna ostanut Avant Garden, mutta siitä kuoriutuikin 'Purpurea Plena Elegans'. Se valitettavasti sittemmin kuoli ja olen sen jälkeen ostanut kaksi uutta PPE:ia. Nyt toisessa niistä on ensimmäiset kukat, mutta ne eivät ole kerrotut. Vielä. Kasvupaikka on rutikuiva, ehkä kerrannaisuus vielä kehittyy jonakin vuonna.

Avant Garden kukissa on ihanat keskushörselöt. Lisäksi se on kasvanut jo 2,5 -metrisen aidan huipulle ja reilusti ylikin. Ihanaa, sillä haluan mahdollisimman paljon kasvillisuutta peittämään rumaa mutta tarpeellista aitaa.
Tässäkään kärhössä en ole havainnut yhtään pörriäispörinää.

Tarhalyhtykärhö Princess Kate yllätti iloisesti aloittamalla kukinnan. Se puolestaan kaunistaa rujoa, pariin kertaan lumikuorman alla ratkennutta katajaa.

Havaintojen keruu jatkuu edelleen, mutta nyt jo voi sanoa, että kärhöt eivät ole kummoisiakaan pölyttäjäkasveja, jos ollenkaan. Pihani ehdottomasti parhaassa kasvissa eli mäkimeiramissa käy niin kova pörinä, että meteli kuuluu metrien päähän. Perhosetkin rakastavat sitä. Ja sitten on vähintään viisikymmentä muutakin kärhöä parempaa hyönteiskasvia.

Tämänkin jutun loppuun on pakko laittaa unelmanihana Austin-ruusu Crown Princess Margareta. Etenkin, kun kukilla mönkii kultakuoriainen – kirsikkana kakussa!


Keltaoksakanukka Cornus alva subsp. stolonifera 'Flaviramea'
Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea
Mantsuriankärhö Clematis mandshurica
Mäkimeirami Origanum vulgare
Purppurakannusruoho Linaria purpurea
Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä
Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Monday 22 July 2024

Sinisiä

 ja kimalaisia.

Sikuri on sitten ihana, vaikka sillä onkin taipumusta kylväytyä liian innokkaasti. Kedolla se saa mielellään kukkia yhdessä hunajalta tuoksuvan keltamataran kanssa.

Kedon vieressä on paahdepenkki, ja tuota noin. Siinä ei välttämättä tarvitsisi sikuria kasvaa, mutta sille on vaikea kovettaa sydämensä ja kitkeä. Taustana kedon keltamatarat.

Paahdepenkki toiseen suuntaan: sikurit sointuvat Jopoon.

Kasvimaan kulman pikku penkistä löytyy taivaansinistä. Viime vuonna keräsin siemenet tiibetinkoirankielestä, keväällä nakkasin siemenet tähän ja nyt kukkii. Ihanan helppoa! Lajinimi amabile tarkoittaa ihanaa, rakastettavaa, ja sellainen tämä kukka tosiaan on.
Vaaleanpunaista lajiketta olen unohtanut käydä etsimässä, sen siemenet heitin muistaakseni ruusu-heinätarhaan.

Kurkkuyrtti on myös ihanan sävyinen sininen. Ja suosittu pörriäisten parissa, kuten edellisetkin kasvit.

Erilaisia kimalaisia on joka kukkavarressa.

Seuraava pörriäismagneetti on tähkälaventeli, tässä lajike 'Hidcote'.

Tällaisia hyvin pitkävartaloisia, isoja kimalaisia on nyt paljon. 

Loppuun pörröinen kaveri sinisellä kuistilla.
Pehmoista viikon jatkoa!


Keltamatara Galium verum
Kurkkuyrtti Borago officinalis
Sikuri Cichorium intybus
Tiibetinkoirankieli, kesälemmikki Cynoglossum amabile
Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Saturday 20 July 2024

Kukkakimppupuutarha

 Leikkopuutarhat ovat muotia, mutta siitä ei voi minun puutarhani kohdalla puhua, kun en leikkaa kukkia. Paitsi ohikukkineet ruusut, jotta ne kukkivat lisää!

Puutarhani tämän hetken paras kimppu löytyy ruusu-heinätarhasta. Kimppuun ei nyt osallistu yksikään ruusu, vaan siinä on rikkaporkkanaa, 'Alba' -kiiltoluppiota ja Geranium shikokianum -kurjenpolvi.

Tämä kukkakimppu vie ainakin kuutiometrin verran tilaa ja on silti ihanan keveä. Vaaleasävyisenä se on lähes unenomainen.

Kimpun sisällä on mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tähkähelmikkä on saanut kauluksen rikkaporkkanasta.

Jokunen laukan siemenpallo osallistuu myös sommitelmaan, samoin isohelmikkä 'Atropurpurea'.

Seuraava kukkakimppu löytyy preerialta. Ensinnäkin ihana Oravanpesän Katin antama siperiankärsämö 'Love Parade' alkaa kukkia!

Täällä nousee tulikukkaa vähän joka puolelta, kun alkaa maata kaivaa. Siirsin viime vuonna yhden ruusukkeista preerialle ja se nyt kukkii. Olen siirtänyt myös siemenestä kasvattamiani vaaleanpunaisia siankärsämöitä tänne. Leikkovihreästä huolehtii keltakannusruoho, joka ei vielä kuki. Ja kurkkuyrtit, niiden suurista lehdistä vasta vihreää riittääkin!
Tulikukan takana kohoaa myös Oravankesäpesältä tullut syreenileimu.

Preeriakimppu on laajaa mallia ja sen reunoilla on pietaryrttiä, tähkähelmikkää ja ahdekaunokkia.

Viereisessä ruusutarhassa on vähemmän luonnollinen tunnelma, kun raidallinen 'Rosa Mundi' -ruusu saa seuraa raidallisesta 'Candy Twist' -syysleimusta. Yksi lopettaa, toinen aloittaa.
Kimppuun keveyttä tuo limenvihreä palsternakka ja dramatiikkaa 'Red Velvet' -lilja. Välivihreänä on pionin lehtiä.
Olen muuten jollain perverssillä tavalla alkanut pitää tuosta leimusta. Ehkä siksi, että se sopii juuri tuohon.

Rohanissa vasta dramaattinen kimppu onkin, kun jättikarhunputken viininpunainen kukkavarsi nousee samansävyisten etelänruusuruohojen keskeltä. Tähkähelmikkä tuo tähänkin kaivattua vaaleutta ja keveyttä, samoin ripaus ojakärsämöä.

Ruskopenkin kimppu on myös suosikki juuri nyt. Kanadanliljan viimeiset kukat pitävät seuraa ruskosormustinkukan ensimmäisille, taustalla kevyttä hörsöä tuottaa kissanminttu. Graafisuutta edustavat idänunikon ja marhanliljan siemenkodat sekä tiikerililjan nuput.

Joistakin suunnista kukkia tarkastellaan pystysuorien elementtien lomasta.

Sinipiikkiputken ei välttämättä tarvitsisi kasvaa ruskopenkissä ja olen sitä yrittänyt siitä kitkeäkin. Mutta kyllähän tuo sininen on loistava vastaväri juuri kukinnan aloittaneelle Crown Princess Margareta -Austinruusulle.

Tiikerililjan sukulainen 'Tiger Babies' tarjoaa hempeämpää oranssia, oikeastaan persikkaa; taustalla ripaus sinistä ritarinkannusten muodossa.

Tämä kimppu on kovin löyhästi sidottu, niinpä katsoja joutuu kurkottamaan niskaansa saadakseen suotuisia väriyhdistelmiä samaan kuvaan. Oikeassa yläkulmassa sommitelmaan osallistuu rusopäivänlilja.

Crown Princess Margareta, ihana kruununprinsessa!


Ahdekaunokki Centaurea jacea
Etelänruusuruoho Knautia macedonica
Idänunikko Papaver Orientale-Ryhmä
Isohelmikkä Melica altissima
Jättikarhunputki Angelica gigas
Kanadanlilja Lilium canadense
Keltakannusruoho Linaria vulgaris
Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia
Kissanminttu Nepeta cataria
Kurkkuyrtti Borago officinalis
Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä
Ojakärsämö Achillea ptarmica
Pietaryrtti Tanacetum vulgare
Rikkaporkkana Daucus carota
Ritarinkannus Delphinium
Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea
Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva
Siankärsämö Achillea millefolia
Sinipiikkiputki Eryngium planum
Siperiankärsämö 'Love Parade' -lajikkeen alalaji on Achillea sibirica subsp. camschatica
Syreenileimuksi kutsutaan joitakin syysleimun vanhoja kantoja.
Syysleimu Phlox paniculata
Tulikukka Verbascum
Tähkähelmikkä Melica ciliata

Thursday 18 July 2024

Äidin lempipaikka

 Blogin lukija halusi tietää, mistä äitini erityisesti pitää puutarhassani. Äiti vastasi, että siitä, että on kesä ja sopivat säät. Ja ruusuista hänkin pitää, mutta hyvin monista muistakin kukista kyllä.

Olin lukenut kysymyksen huolimattomasti ja kysyin äidiltäni ensin, mistä kohdasta hän pitää. Siihenkin oli vaikea vastata, mutta miettimisen jälkeen hän vastasi, että muotopuutarhasta. Hän tosin kutsui sitä ruusutarhaksi, kun siinä on muutama ruusu kukassa.

Muotopuutarhan Flammentanz-köynnösruusu näkyy jo kauas.

Omenapuun alla on ollut kyläkurjenpolvi kukassa jo iät ja ajat. Kuvassa on myös purppuratulikukka, jonka kukkavarret ovat venyneet pitkän kukinta-ajan myötä jos jonkinmoiselle mutkalle. Edelleen on joitakin kukkia latvoissa.

Äitini kierteli puutarhaa kävelykepin kanssa – hän on 91-vuotias – ja istahti timjamipolun päässä olevalle penkille. Penkin vasemmalla puolella on tarha-alppikärhö, jonka leikkaamista ja sitomista köynnöskaareen olen suunnitellut jo monta vuotta, mutta aina on jotakin kiireellisempää. Se on vähän tuollainen hassu harakanpesä kaaren puolivälissä.
Kaaren toisella puolella kasvaa ruotsinköynnöskuusama 'Serotina'.

Mutta onhan kärhö kaunis kukkiessaan vaikka harakanpesänäkin. Tässä se oli kukassa kesäkuun alkupäivinä, äitini syntymäpäivän aikoihin. 
Kärhö tuli vääränä lajikkeena, muistaakseni sen piti olla 'Ruby'. Se on luultavasti 'Propertius'. Taustalla muuten näkyy laukkojen seassa se purppuratulikukka, joka on edelleen kukassa.

Seuraavassa köynnöskaaressa on 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö juuri aloittanut kukinnan. Tämän muistin leikata keväällä, niinpä sen kukinta on nyt paljon tasapainoisempaa eikä huitele pelkästään kaaren huipulla pitkien kaljujen varsien päässä.

Kaiken lisäksi kaaren juurella kukkii hempeän pinkki purppurakannusruoho 'Canon Went' samassa sävyssä.

Purppurakannusruoho on aivan ihana. Se kukkii kuukausia, sillä se haaroittuu jatkuvasti. Lisäksi se tuottaa juuri sopivasti siementaimia – tosin se pyrkii tekemään useimmat niistä timjamipolulle, mutta niinpä käytävät taitavat aina olla suosituimpia kylväytymispaikkoja.
Kaverina kannusruoholla on harjaneilikkaa.

Sitten meidänkin täytyy istahtaa penkille, jotta näemme saman kuin äitini. Paitsi että päätä kääntämällä näkee paljon enemmän, kuvata voi vain yhteen suuntaan kerrallaan.
Maisema olisi kyllä kivempi ilman tuota aitaa ja valkoista nauhaa, mutta minkäs teet. Ei aitaa, ei puutarhaa näillä main, kun peuroja on niin paljon, että syövät kaiken.

Edellisessä kuvassa näkyvän köynnöskaaren toiselta puolelta kuoli köynnösruusu 'Alchymist', niinpä hankin siihen tilalle nimeä myöten ihanan luostarinköynnösruusun eli Uetersener Klosterosen (viralliselta nimeltään 'Tan99176'). Taimessa oli jo nuppu ja jotenkin ihmeellisesti se säilyi, vaikka autoni oli kattoon asti pakattu eikä istuttaminenkaan ihan hellävaraisesti sujunut.

Paitsi ettei 'Alchymist' ollutkaan kuollut! Halusin kuitenkin tilalle valkoista ja myös tarkistaa, mistä kohtaa verso tulee. Lehtien sävystä pystyi tosin jo päättelemään, että kyseessä on varmaan aito verso, ei juurivesa.
Kaivoin koko ruusun ylös, tarkistin verson kasvukohdan – kyllä, varttamiskohdan yläpuolelta – ja siirsin sen ruusu-heinätarhan takareunaan. Siinä saattaa olla talvella aivan liian märkää kaivamani salaojan vieressä, mutta ei voi mitään. 
Saatan vielä siirtää sen. Voi ruusu-raukkaa. Onneksi ruusut ovat tavattoman sitkeitä!

Mutta takaisin muotopuutarhan penkille. Vähän vasemmalle katsomalla näkyy 'Åkerö' -omenapuu, siitä tännepäin vaaleankeltaiset The Pilgrim -ruusu ja nukkasalkoruusu, vasta ensimmäiset kaksi kukkaa auki siinä. 
Tienpuolen penkissä kukkii neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Sen leikkasin keväällä hyvin matalaksi, niinpä se on nyt järkevän kokoinen. Sitä kokoluokkaa olevaa ruusua ei olisi pitänyt istuttaa kukkapenkkiin. Mutta toisaalta se rajaa muotopuutarhaa tuolla reunalla.

Neilikkaruusun lähellä on vähän ahdasta, löysin hentoisen 'Pink Octopus' -kellon kuitenkin, vaikka sen kukkia pitikin etsiä viereisten korkeiden perennojen välistä. Tämä lajike on usean eri kellolajin välinen risteymä.

Tässä vastakkaisen suunnan näkymä kuin äskeinen kuva penkiltä. Taustalla on keltainen nukkasalkoruusu, edessä oikea ruusu Rhapsody in Blue. Ruusun ympärillä kukkii sinistä tähkätädykettä.

Muotopuutarhan toisessa tienpuoleisessa penkissä kukkii 'Angel's Blush' -harmaakäenkukka, jonka valkoisiin kukkiin kehittyy vaaleanpunertava keskus. Tämä sanotaan joissakin lähteissä samaksi kuin 'Oculata', toisaalla taas tämä olisi Oculata-Ryhmään kuuluva lajike.
Sen seassa kukkii siemenestä kasvattamani valkokukkainen maarianverijuuri, mistä olen todella iloinen. Meillä kun kasvaa sitä tavallista keltakukkaista, niin on ihanaa, että puutarhassa on siitä tuollainen muunnos. Valkoista kynttilämäistä kukintoa komppaa pari rypästä ranskantulikukkia taustalla.

Loppuun tienvarren köynnöskaaressa kasvava ihanaakin ihanampi kärhö 'Polish Spirit'.


Harjaneilikka Dianthus barbatus
Harmaakäenkukka Lychnis coronaria
Kello Campanula
Kyläkurjenpolvi Geranium pratense
Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria
Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä
Nukkasalkoruusu Alcea rugosa
Purppurakannusruoho Linaria purpurea
Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum
Ranskantulikukka Verbascum chaixii
Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum
Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä
Tähkätädyke Veronica spicata

Tuesday 16 July 2024

Päivän ruusut

 Koko ajan kukkii enemmän!

Tätä kohtaa olen ihastellut jo jonkin aikaa. Kirjoapteekkarinruusun eli Rosa Mundin vierellä kukkivat mäkimeirami, harmaakäenkukka ja punahattu Echinacea simulata, joka tekee tänäkin vuonna vain yhden kukan ja on edelleen kovin matala.

Poiketaan tässä välissä huussilla, sillä sen vieressä on alkuperäinen apteekkarinruusu, kirjoapteekkarinruusun esi-isä. Tämä on vanhimpia Euroopan puutarhoissa kasvatettuja ruusuja, kun Rosa Mundin ensimaininnat ovat 1200-luvulta. 

'Rosa Mundi' on oikein kiva myös toiselta puolelta katsottuna palsternakan kellanvihreiden kukintojen läpi.

Tällä puolella ruusutarhaa kukkii David Austin -ruusu Boscobel seuranaan ketoruusuruoho. Boscobelin tyvellä oli niinkin proosallinen talvisuoja kuin vadillinen pissaista kissanhiekkaa (käytän puupohjaista). Mietin, onko siinä liikaa typpeä, mutta ilmeisesti ei ollut.

Ketoruusuruoho on kylväytynyt itsekseen myös ruusutarhan eteläpäähän, jossa se on järjestänyt itsensä kukkakimpuksi yhdessä 'Syke' -tarhakurtturuusun kanssa. Ihanan omatoiminen kasvi! 
Tästä kuvasta näkee, miten erityisen kaunis on Sykkeen kukan muoto.

Giardina-köynnösruusu on puolestaan saanut kimppukaveriksi korianteria. Sehän siementää kasvimaalaatikoissa itse itsensä, olen kitkenyt varsia siemenineen loppukesällä ja viskonut niitä tähän ruusutarhaan juuri siinä toivossa, että tuo kaunis kykka kylväytyisi siihenkin.
Köynnösruusu ei näin ollen ole edelleenkään köynnös, kun kukka on korianteria matalammalla, mutta ehkä se jonakin vuonna vielä yllättää. Siinä taitaa kyllä olla tänä vuonna yksi korkeammalle pyrkivä verso.

Oli hyvä veto leikata viime vuonna jo parimetriseksi yltänyt 'Duchesse de Rohan' tänä keväänä melko matalaksi. Nyt se on kaunis reilu metrinen puska kasvimaan reunalla. Taivaalliselta tuoksuvia kukkia on yhtä runsaasti kuin aina ennenkin. Ja tämähän kukkii vielä syksylläkin, tosin vähäisemmin.

Vanhojen ruusujen perimän tutkiminen on vaikeaa ja niitä on risteytetty jo niin kauan, ettei perimästä ole usein mitään tietoa. 'Duchesse de Rohan' (1840-luvulta) on nyt muuttanut ryhmää portlandruususta joksikin muuksi, tällä hetkellä se arvellaan kartanoruusun ja jonkin jatkuvakukintaisen risteymäruusun väliseksi risteymäksi.

Oikeastaan kasvien niputtaminen tietyn nimisiin ryhmiin ikään kuin keskenään samanlaisiksi lajeiksi on mahdottoman vaikean lisäksi myös keinotekoista tässä vaiheessa, kun niiden perimä on jo useiden sukupolvien ajan ollut monien eri ruusulajien summa. Ne ovat risteymien risteymiä; hybridejä useaan potenssiin.

Laskeudutaan pari askelmaa Rohanin ja ruusu-heinätarhan äärelle. Kartanoruusua on myös sammalruusun perimässä, toisena vanhempana ilmeisesti ranskanruusu. Pelkällä "centifolia muscosa" -nimellä myyty ruusu ei kuki kovin runsaana, mutta on kiva lisä historiallisuutensa vuoksi. Tämä sammalruusun vanha muoto tunnetaan viimeistään 1700-luvun alusta.

Jatketaan kulkua Rohania pitkin, siellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Sen edessä on niittymäinen läntti tähkähelmikkää.

Neidonruusun avautuva kukka on silkkaa ruusun suloa.

Lähellä kukkii myös Austin-ruusu Winchester Cathedral hyvin eri mallisena. On hyvä, että on molempia, sillä neidonruusu kukkii vain kerran kesässä, tämä jatkaa syksyyn saakka.
Huippua muuten, että pääsin viimein toukokuussa vierailemaan tuossa kuuluisassa katedraalissa ja Jane Austenin haudalla!

Jatketaan muotopuutarhaan. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' alkaa olla täydessä kukassa, taustalla 'Bowl of Beauty' -kiinanpionin viimeinen kukka ja alppipiikkiputki.

Tänä vuonna Pink Grootendorstissa on kokonainen tumman pinkki kukkarypäs. Yksittäisiä tummia kukkia tulee aina.

Köynnösruusu Flammentanz.

'Comte de Chambord' luetaan edelleen portlandruusuihin, vaikka tämänkin ruusun kanssa on ollut keskustelua identiteetistä, ainakin alkuperäisen lajikenimen suhteen. Tämäkin on 1800-luvulta.

Köynnöskaaressa kasvava 'Veilchenblau' mainitaan yhdellä luotettavalla sivustolla multifloraksi, eli kasvissa varmaan on japaninköynnösruusun perimää. Ilmeisesti toinen vanhemmista on preeriaköynnösruusu, toinen sitten joko japaninköynnösruusu tai luultavammin siitä risteytetty polyantharuusu. Tämäkään ei ole mikään nykyajan ihme erikoisesta sävystään huolimatta, vaan jalostettu 1909 Saksassa.
Sävykaverina Veilchenblaulla on kärhö 'Polish Spirit'. Täytyy laittaa parempi kuva siitä toisella kertaa! Tämä alkaa muuten mennä aika poliittiseksi, enpä tuota ajatellut istuttaessani saksalaista ruusua ja Puolan kansan sinnikkyyttä vierekkäin.

Toisesta suunnasta näkyy Veilchenblaun takana toinen saksalainen; Flammentanz, joka kasvaa saman köynnöskaaren toisessa päässä. 

Veilchenblau saa sävykomppausta Rhapsody in Bluesta, jonka yhä uusia avautuvia kukkia ihastelen jatkuvasti.

Rhapsody in Bluen kanssa samassa penkissä kukkii tummatulikukka ja sävy on prikulleen sama.

Vastaväriäkin tarvitaan. Austin-ruusu The Pilgrim on aloittanut kukinnan ja kasvattaa viimein versoja vähän reippaammin. Kyllä se syksyyn mennessä on taas puolitoistametrinen ja sehän myös kukkii marraskuulle asti talon lämpimällä eteläseinustalla.

Tarhakurtturuusu Snow Pavement kasvaa heti muotopuutarhan vierellä estämässä peuroja ajattelemasta aidan yli loikkaamista – sitten, kun puska on isompi. Paikka on rutikuiva ja heinikkoinen, niinpä olen iloinen, että kasvi on hengissä. Kyllä se sitten alkaa kasvaa reippaammin, kun juuristo on riittävän vankka ja syvällä. Tänä vuonna kukkia tulee jo hieman aiempaa enemmän.

Samalla lailla istutin 'White Grootendorst' -neilikkaruusun aikoinaan heinikkoon tontin reunalle, tosin paikka ei ole ihan niin rutikuiva. Mutta tässä se nyt on, vajaat kymmenen vuotta istuttamisen jälkeen, komeana kuin mikä. Ruusut ovat ihmeellisiä. 
Valkoisena sävyseuralaisena kukkii kiiltoleimu 'Mäntsälä'.

Myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde' kasvaa parissakin paikassa tontin reunalla heinikossa. Tämän yksilön paikka on hyvin aurinkoinen ja tämä on aiemmin istutettukin, niinpä kukkia on enemmän. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa nuppujen ja kukkien kiehtovasta värin kehityksestä. Tämä ruusu on jotain aivan ihanaa!
Sopiva paikka sille onkin aidan vierusta, sillä versot kasvavat helposti parimetrisiksi.

Palataan huussin tienoolle. Sen vieressä, taas tontin reunalla, on puolivillinä rehottavaa varsankelloa, jonka keskellä on toinen neidonruusuni, 'Mme. Legras de Saint Germain'.

Kuten usein sanon, minun kukkakimppuni ovat puutarhassa. Ihan täydellinen pari!

Loppuun (ehkä) tämän hetken täydellisin ruusu, Austin-ruusu Emily Brontë.

Saman puskan alaosassa on ikääntyneempiä kukkia eli tässäkin ruusussa on kiehtova värin kehitys.

Onnittelut, selvitit maratoonin!


Alppipiikkiputki Eryngium alpinum
Harmaakäenkukka Lychnis coronaria
Japaninköynnösruusu Rosa multiflora
Kartanoruusu Rosa Centifolia-Ryhmä
Ketoruusuruoho Knautia arvensis
Kiiltoleimu Phlox carolina
Kiinanpioni Paeonia lactiflora
Kirjoapteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Rosa Mundi' (eli on ranskanruusu)
Korianteri Coriandrum sativum
Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä
Mäkimeirami Origanum vulgare
Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä
Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä
Palsternakka Pastinaca sativa
Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä
Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä
Preeriaköynnösruusu Rosa Setigera-Ryhmä
Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä
Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä
Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä
Tummatulikukka Verbascum phoeniceum
Tähkähelmikkä Melica ciliata
Varsankello Campanula trachelium