Wednesday, 12 February 2025

Lumikelloja ja muuta valkoista

 Eletään lumikellobongarin kultakautta!

Muotopuutarhan 'Hippolytat' eivät ole juurikaan venyneet pituutta, runsastuneet vain, viime viikkojen aikana. Vasta yhdessä näkyy nuppu ja sekin on lähes maanrajassa.

Toissa-aamun puutarhakierroksella yllätin jäniksen koivikosta. Ehdin ottaa kuvan vasta, kun se oli mennyt verkkoaidan kolosta naapurin puolelle. Ajattelin, että nyt se säikähti eikä vähään aikaan palaa.
Eipä sillä ole kovin hyvä suojavärikään, kun ajattelee asiaa merikotkan kannalta.

Sitä paitsi nyt, kun olemme taas kotona, on paikalla myös – ystäväni sanoin – Musta Kauhu. Hän kyllä tarkoitti sitä myyrien ja hiirien vinkkelistä, mutta toivon, että jäniskin pelkää Mustia.

Onneksi jänis ei ilmeisesti syö lumikelloja. Niitä ei nimittäin ole syöty ollenkaan. Tässä on saniaistarhan jouluhärkylä ja takana 'Snow Fox' -lumikello.

Musti esittelee.

Hankin syksyllä uusia 'Snow Fow' -sipuleita. Useista niistä nousee jo nyt kaksi kukkavartta. Tämä vaikuttaa erittäin elinvoimaiselta lajikkeelta! Yöpakkanen, vaikka olisi vain –5 astetta, painaa kukkavarret kohti maata. Se on toki kasvin tapa suojata kukkaa ja vartta paleltumasta eikä merkki kärsimyksestä, jollaiseksi ihminen omista lähtökohdistaan asian helposti tulkitsee. Mietin vain, montako tällaista kumarrusta ja päivisin taas ylösnousua kukkavarsi sietää. Mahdollisesti vaikka kuinka monta, kun lumikellot ovat niin aikaisia. Niille on kehittynyt systeemit selvitä.
Kuvasta voi nähdä, että maahan painuneessa nupussa näkyy vihreää kehälehden kärjessä ulkopuolella. Tämä on 'Snow Fox' -lajikkeelle ominainen kuvio. Olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että ylempien kuvien vanhempi tupas ei ole oikeaa lajiketta. Se on nimittäin puhtaanvalkoinen kukan ulkopuolelta, vaikka kuinka yrittäisi suurennuslasin kanssa vihreää etsiä. Olen tätä vähän uumoillutkin ja siksi halusin hankkia uusia sipuleita – vertailuun ja muutenkin, onhan tämä kaunis ja hyvin aikainen lajike.
Jotakin tähtilumikelloristeymää se ensimmäinenkin silti on niin kuin pitikin, sillä 'Snow Fox' on mitä ilmeisimmin tähtilumikellon risteymä. Sen näkee leveistä lehdistä ja aikaisuudesta. Kuten myös kukan sisempien kehälehtien kuvioista, mutta niitä ei vielä näe.

Varsinainen tähtilumikello on asustanut puutarhassani pitkään ja se on varjoisasta kasvupaikasta huolimatta lähes aina ensimmäinen kukassa. Sillä on tapana lähettää yksi aikaisempi tiedustelija ennen kuin muutkin kukkavarret nousevat. Tämäkin kukkavarsi on taipunut yön pakkasessa, mutta nousee joka päivä taas pystyyn.

Laitetaan tähän vertailun vuosi puistolumikellomätäs. Sillä on samanväriset lehdet, mutta paljon kapeammat; nämä lehdet eivät ylety kiertymään toistensa ympärille, vaan nousevat maasta vastakkain.
Meille on yön aikana satanut ohuelti lunta, kuva on tältä aamulta.

Siirrytään sitten Rohaniin.

Täältä nousee puistolumikello 'Viridapice' joka vuosi edellistä runsaampana.

Tämän aamun kuvauskierroksella pihalta pyrähti liikkeelle taas jänis! Ihme, että ehdin ottaa kuvan, niin nopea se on. Hitsi vie. Metsäjänis on kaunis ja sympaattinen otus, meillähän ei saaristossa rusakkoa ole. Eikä ole siiliäkään; näistä asioista huomaa, että kumpikin on tulokaslaji, joka ei ole kyennyt vaeltamaan saaristoon. Mutta tämän tyypin takia pihassani ei ole yhden yhtä vaaleajouluruusun kukkavartta; muuten ne kukkisivat komeasti.
Ja harmi vain, että esimerkiksi ne sorkalliset tulokaslajit ovat kyenneet vaeltamaan saaristoon. Tämä aamuna katsoin ikkunasta kahta metsäkaurista tien toisella puolella. Toisin kuin valkohäntäpeura, ne kuitenkin lähtevät juoksemaan pitkälle karkuun, kun lähden ajamaan niitä kauemmas.
Mutta kuten sanottu, onneksi jänis ei selvästikään syö lumikelloja! Se harmittaisi tsiljoonasti enemmän kuin vaaleajouluruusut.

Musti tuli heti paikalle katsomaan, mihin suuntaan jänis meni. Olin mennyt jänön perään tarkistamaan, että se varmasti lähti pihasta ulos. Se kyllä mahtuu riista-aidan reiästä ja laukkasi naapurin nurmikon poikki.
Pidin Mustille pienen puhuttelun. Se saisi ajaa jänikset pihasta.

Perjantaille on luvassa pakkasta –8 astetta. Ensi yönä pitäisi ennusteen mukaan tulla vähän lunta – ennusteen millimetrimäärä 0,3 ei päätä huimaa, mutta ehkä siitä kertyy vähän suojaa. Jos ei, on minulla ohjelmassa parin havupuun oksan leikkaaminen ja paloittelu lumikellojen suojaksi. Varmuuden vuoksi. On niitä niin odotettu, että niitä haluaa vähän hemmotellakin. 


Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides
Puistolumikello Galanthus nivalis
Tähtilumikello Galanthus elwesii
Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Monday, 10 February 2025

Puskatilanne

 Mikä päivä!

Tyyntä, aurinkoista ja valoisaa – ja olo on kuin maaliskuulla. Livertelen lintujen kanssa kilpaa.

Ransukin tykkää ulkoilla, kun lunta ei ole.

Puuteripaju 'Mount Aso' puhkeaa vaaleanpunaisiin pajunkissoihin.

Heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on edelleen tulossa kukkaan. Nuput ovat monta kertaa sulaneet ja pakastuneet. Se ei näytä niitä hetkauttavan.

Viime yö oli kylmin moneen viikkoon: pakkasta lähes –7 astetta. Aamupäivä oli kuurainen. Tässä ollaan pengermän päällä, joka erottaa Rohanin kasvimaasta.

Pergermältä löytyy kurjenmiekkojen piippoja. Ensimmäiset, tammikuussa löytämäni, eivät ole venyneet ollenkaan. Ja alppipenkistä löytyi kolme oikein perinpohjaisesti syötyä kurjenmiekan kukkavartta. Asialla varmaankin hiiri tai myyrä, sillä versojen päällä on sormustinkukan lehtiä. Ei niitä mikään isompi otus olisi löytänyt, eikä niin tehokkaasti saanut syötyä yhtä syvältä. Syödyt varret ovat suorastaan kuopalla maanpinnan alapuolella.
Harmi! Ne olisivat olleet ihanaa purppuranväristä harvinaisuutta.

Punahevoskastanjan nuput ovat ihanan järeät.

Siirrytään alas Rohaniin. Näsiä näyttää jo punaista kukkaväriä nupuissaan. Se on pakko verkottaa, muuten ei kukkia pääse näkemään ollenkaan.

Tarkastamme verkot Ransun kanssa. Vaaleanpunakukkainen syreeni on turvassa, hyvä. Sen verkon tukitappia on hirveän vaikea saada maahan, kun siinä on kivi kiven vieressä. Koska peurat rakastavat syreeneitä, täytyy nekin visusti verkottaa, jos haluaa nähdä kukkia.
Vaikka pihani on nykyään kokonaan verkotettu riista-aidalla, löysin silti pari paikkaa, joista peurat tai ehkä tällä kertaa pikemminkin metsäkauriit olivat murtautuneet sisään. Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin murtojäljet ovat erilaiset.

Linnut viskelevät paperia kompostista, täytyy taas siivota. Nurmikko on muuten ihanan vihreä ja siisti. Ihan mahtavaa! Ja tässä menee vielä lähes kolme kuukautta ennen kun sitä tarvitsee leikata. Siisti ja sileä nurmi ihan ilmaiseksi. Rakastan tällaista talvea!
En yhtään tajua, kun eilisissä iltauutisissa haastateltiin ihmisiä, joiden mielestä tämä talvi on jotenkin kamala. Mikä heitä vaivaa? Tässä on mennyt taas monta vuotta, että lunta ja pakkasta on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Eikö ole kivaa, että on vaihteeksi toisenlaista?

Kompostin vierellä on idänkanukka 'Aurea'. Leikkasin kaikki sen vanhat versot vuosi sitten, mistä seuraa se, että nyt on vain nuoria, kirkkaanpunaisia versoja. Siinäpä toimenpide, joka todella palkitsee.

Ransu siirtyi ruskopenkkiin tutkimaan kissanminttutilanteen.

Nyt kelpaa!
Lumikelloja on noussut siellä sun täällä — niin paljon, että niistä tulee oma juttunsa.

Ransu meni lepäilemään, jatkoimme Mustin kanssa pihahommia.


Idänkanukka Cornus alba
Kissanminttu Nepeta cataria
Kurjenmiekka Iris
Näsiä Daphne mezereum
Punahevoskastanja Aesculus × carnea
Puuteripaju Salix gracilistyla
Syreeni Syringa

Thursday, 6 February 2025

Kasvimaailman aakkoset

 Niinhän siinä kävi, etten voinut vastustaa Repolaisen heittämää haastetta tehdä blogijuttua aakkosista! Hänen oma juttunsa keskittyi ihaniin, mahtaviin ja mieleen painuneisiin matkoihin, mutta omat aakkoseni löytyvät kasvikunnasta ja puutarhoista, ei sekään kovin yllättävää.

A
Amelanchier eli tuomipihlajat. Lyömättömiä kukkapensaita keväällä, tosin huomiosta kilpailevat samaan aikaan myös omenapuut, kirsikat ja monet muut. Kuvassa on rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii), joita minulla on kaksi. Harmittaa, että vesimyyrät söivät sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis) juuret niin, että puska heitti kokonaan henkensä. Täytyy vielä joskus hankkia uusi. Vaikka se on samantapainen, on se vähän erilainen ja minusta oikeastaan kauniimpi.

B
Balkaninvuokko 'Blue Snow' (Anemone blanda). Vähän riskillä istutin sitä penkkiin, josta vesimyyrä saattaa viedä mukulat, mutta ainakin pari kappaletta nousi viime keväänä. Toivottavasti tänäkin vuonna!

C
Caltha palustris eli rentukka. Olen siitä onnekas, että minulla on ojia, vaikka sitten on kyllä myös vesimyyriä. Jonakin vuonna joku pikku jyrsijä puri rentukan kukkavarret poikki, mutta onneksi se ei ole toistunut. Rentukkani on kerrottukukkainen 'Plena'. Olen istuttanut valkokukkaisen lajikkeen kahteen kertaan, mutta kumpikin on heittänyt henkensä. Täytyy yrittää vielä uudestaan.

D
Dianthus gratianopolitanus eli vuorineilikka. Siitä on kasvanut muhkea mätäs alppipenkissä. Viime talvena sen keskusosa kuoli, mutta se ei paljon menoa haitannut. Tänä talvena se on jo sohvatyynyn kokoinen harmaanvihreä keko lupaillen ensi kesälle tätäkin mojovampaa kukkaloistoa.

E
Kiinanpioni 'Eskimo Pie' (Paeonia lactiflora). Aivan valtavat överikukat, ihan liian isot makuuni. Näin myymälän verkkosivuilla kuvan, jossa valkeissa kukissa oli punaisia raitoja eikä näissä niitä ole – nupuissa vain. Jos olisin tiennyt tämän ja kukan jättikoon, en olisi tilannut, mutta onhan eskimopiiras ihan hauska nimi ja olkoon nyt, kun on kerran taloksi asettunut.

F
Fagus sylvatica eli pyökki. Nämä puut viihtyvät lounaissaariston lauhassa ilmastossa. Olen istuttanut pyökkejä pensasaidaksi, ja sitten on tämä yksittäispensas, tummalehtinen ja riippuva 'Rohan Weeping'. Valkokukkainen lehtoakileija on sille täydellinen pari.

G
Kurjenpolvet eli Geranium. Todellisia luottokasveja ja niitä on niin paljon erilaisia!

H
Hyasintit, Hyacinthus orientalis. Rakastan näitä keväisiä sipulikukkia. Minulle ne ovat ilman muuta toukokuun kukkia, ei joulun. Tämä on lajiketta 'Pink Pearl'.

I
Illakko, Hesperis matronalis. Tämä kaunokainen on pysynyt hengissä mäntyjen alla metsäpuutarhapenkissä, joskaan siementaimia ei tunnu koskaan ilmestyvän. Tuulessa joskus vaikea kuvattava!

J
Jane Austenin puutarha. Yksi pitkäaikaisista haaveista täyttyi toukokuussa, kun pääsin käymään niin Jane Austenin haudalla kuin hänen kodissaankin, joka on nykyisin museona. Perienglantilaisessa pikkukylässä sijaitsevan cottagen puutarha on näin ihastuttava.

K
Kirsikat ja niiden kukinta. Pihallani kasvaa vanhoja hapankirsikoita ja niiden kukinta on kevään huippuhetkiä.

L
Tarhakurjenmiekka 'Louvois' (Iris Germanica-Ryhmä). Tämä kaunotar kukki välivuoden jälkeen viime alkukesänä ja kuvasin sitä edestä, takaa, sivulta ja päältä.

M
Misteli. Näistä oli puhetta blogini kommenteissa jossain vaiheessa talvea. Olen yrittänyt kylvää siemeniä kahteen eri pihlajaan pihallani ja aiemmin myös omenapuuhun, toistaiseksi ei ole tärpännyt enkä ole nähnyt ituja. Olisi hauskaa saada näitä pallukoita omaan puutarhaan! 

N
Navetta. Vanha, pikkuruinen hirsinavetta oli yksi ostopäätökseen vaikuttaneista tekijöistä, kun tämän paikan ostin.

O
Oranpihlajat, Crataegus. Meillä päin joitakin näistä kasvaa luonnossa, ja dendrologiystävä keräilee näitä tässä samalla saarella. Kuva on hänen puutarhastaan. 

P
Esikot eli Primula. Tontillani kasvaa luonnostaan kevätesikkoa (Primula veris), ja itse olen istuttanut vaaleamman keltaisen ja aikaisemman etelänkevätesikon (Primula elatior). Se on osoittanut viihtyvänsä mainiosti entisen saunan pohjoispuolella, viileässä ja kosteassa maassa. Monena vuonna olen löytänyt ensimmäiset pari kukkaa jo tammikuussa. Etelänkevätesikon väri on ihanaakin ihanampi kalpeankeltainen.

Q
Quercus eli tammet. Oma tammeni on vielä niin pieni, etten ole juurikaan sitä kuvannut. Tässä on otatammi (Quercus palustris) Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa marraskuussa. Kerran tuossa samassa puutarhassa käydessäni siellä olisi ollut myynnissä pieniä otatammen taimia. En kuitenkaan ostanut, vaikka tonttini varmaan näille sopisi (palustris = suolla tai kosteikolla asuva). Minulla kun on kosteita ojanpenkkoja aika paljon. Mutta aika vähän tilaa valtavaksi kasvaville puille.

R
Raparperi, Rheum rhabarbarum. Tämä tyyppi on asunut täällä paljon kauemmin kuin minä. Raparperilla on järkyttävän kokoinen juurakko ja myös kasvuvoima. Onneksi se ei pistänyt pahakseen siirtoa vanhan talon vierestä tänne sivummalle, muuten se olisi jäänyt talon kengittämisessä pahasti jalkoihin.

S
Syreenit, Syringa. Näitä on puutarhassani sekä vanhastaan että minun istuttamanani. Ihana, lapsuudesta tuttu tuoksu ja kauniita kukkavärejä.

T
Topiaarit eli muotoonleikatut pensaat. Rakastan niitä! Omat marjakuuseni kasvavat niin järjettömän hitaasti, että pääsen niiden kanssa tähän vaiheeseen ehkä satavuotiaana.

U
Ulkomaiset tilaukset. Joskus ei kotimaan taimimyymälöiden valikoima riitä ja silloin on pakko tilata ulkomailta. Tässä on ruusutilaus, joka tuli paljasjuurisena marraskuun alkupäivinä. Onneksi oli pitkä lauha syksy! Säkissä tuli muutama Austin-ruusu ja sitten mm. mandariiniruusu (Rosa moyesii), josta olin pitkään haaveillut. Tosin ei juuri se tummanpunakukkainen lajike, josta haaveilen, sillä sitä ilmeisesti saa vain Liettuasta ja sieltäkin vain paikan päällä käymällä. Harkitsen asiaa. Mitäpä sitä ei ruusun eteen tekisi.

V
Violetti. Tässäpä väri, josta en ole koskaan pitänyt esim. vaatteissa, mutta huomasin eräänä päivänä pitäväni siitä aivan hirveän paljon puutarhassa. 

W
'White Lady' on ihastuttava lyhyttorvinen narsissilajike 1800-luvun lopusta. Tämä hurmaavasti tuoksuva ja pitkään kukkiva lajike on viihtynyt pitkään kuivalla paikalla vaahteran juurella ja täydessä paahteessa. Olen pystynyt sitä jakamaankin vähän kauemmas heinikkoon. Huippunarsissi.

X
Kasvien väliset risteymät merkitään x:llä, paitsi että aivan virallisesti sen pitäisi olla kirjaimen sijaan matemaattinen symboli ×. Merkki voi olla sukunimen edessä, jolloin kyseessä on eri sukujen välinen risteymä, tai sitten ennen lajinimeä, jolloin saman suvun eri lajit on risteytetty ja saatu aikaan oma erillinen lajinsa. Hurmehappomarja, Berberis × ottawensis f. purpurea 'Superba' on tällainen lajien välinen risteymä. Sen vanhemmat ovat B. thunbergii 'Atropurpurea' ja Berberis vulgaris. Luonnontieteessähän sukunimi kirjoitetaan ensin.

Y
Varjohiippa 'Yenomoto' (Epimedium × youngianum). Pakkohan tähän juttuun oli saada mukaan yksi varjohiippakin!

Z
Valkohuonevehka eli Zantedeschia aethiopica. Huonevehkat ovat kotoisin eteläisestä Afrikasta, mikä saattaa Repolaista kiinnostaa. Tämä on talvenkestävin laji, jota tapaa puutarhoissa esimerkiksi Etelä-Englannissa, mistä toukokuinen kuva on peräisin.

Å
'Åkerö'; ihana omenapuuni, jonka omput sopivat omenoita karsastavalle suulleni ja vatsalleni. Muuten olisi Å-kirjain ollut vähän vaikea, ellen sitten olisi laittanut maisemakuvaa, sillä kotisaareni nimi on Åvensor.

Ä
Äidin lempipaikka. Kesällä blogin lukijalta tuli kysymys, mistä hän puutarhassani pitää. Hän vastasi pitävänsä muotopuutarhasta ja istuikin monet tovit sen penkillä.

Ö
Ötökät. Ne ovat tärkeitä, vaikka joskus suhde onkin kaksijakoinen. Mahtavan komeat pyjamaluteet vievät putkikasveista mehut niin, ettei esimerkiksi kaunis jättikarhunputki pysty koskaan tuottamaan siemeniä. Tässä on ritariluteen nymfi. Näitä luteita on saarellamme paljon, sillä täällä kasvaa kalkkimaan kasveja, joista toukat saavat ravintoa.


Olipahan maratooni! Jaksatko esitellä omat aakkosesi?