Ruusutykitys

 Varoitus: luvassa maratooni...

Muutaman vuoden takainen äitienpäiväruusu, polyantharuusu 'Orange Morsdag' elää ja voi hyvin edelleen. Onneksi viime talvi ei sitä tuhonnut. Se on matala, mutta ihana. 

Tummemman punakukkainen versio on myös elossa, mutta jalopähkämöt meinaavat jyrätä sen. Sen sijaan, että kirjoitan siitä, pitäisi mennä pelastamaan se!

David Austin -ruusutkin selvisivät talvesta hyvin. Emily Brontë on edelleen terve ja reipaskasvuinen, hyvin kukkiva.

Joskaan ei kovin korkea! Austin-ruusut tuntuvat jäävän täällä Suomessa selvästi matalammiksi kuin Britanniassa. Ruskosormustinkukka ja ritarinkannukset kohoavat paljon korkeammalle.

Lisää Austineita. Scepter'd Isle.

Abraham Darby. Yksi ihanimman värisistä ja muotoisista. Avautuessa väri on tämä...

... ja sitten kukat levähtävät auki! Jäärä esittelee. 

Olen tullut siihen tulokseen, että Boscobel täytyy siirtää. Se ei näy, kun ei kasva korkeammaksi. On liian keskellä laajaa ruusutarhapenkkiä. Ketoruusuruohojen keskellä se on toki valtavan soma, mutta haluan päästä ihailemaan kukkia ilman, että täytyy raivata tietä viidakon läpi.

Tranquillity on satumaisen kaunis, terve ja vahvakasvuinen, tosin tämäkin pysyy alle metrissä.

Ruusu-heinätarhassa ovat myyrät myllänneet pahasti. Ranskanruusu 'Cardinal de Richelieu' näyttää tekevän vain tämän yhden kukan, jonka onnistuin kuvaamaan vasta kuihtumisvaiheessa. 

Ruusun edessä kulkee tunneliverkosto ja mm. ihana kaita-asteri 'Prince' on hävinnyt. Nyyh. Sen loppusyksyn kukinta takasi, että vielä lokakuun jälkeenkin oli uutta ja ihanaa nähtävää. Sen rooli syysmasennuksen lievittämisessä oli merkittävä.

Onneksi ruusut ovat kuitenkin tallella. 'Raubritter' on suursuloinen, mutta sekään ei ole kovin korkea. Toisaalta kukkapallerot ovat oikein kauniit koristeheinien lomassa.

Ranskanruusu 'Tuscany' on hyvän värinen, sen kukinta alkaa jo olla ohi. Kuva on viime viikolta.

Viileät säät ovat kyllä pitkittäneet monen kasvin kukintaa mukavasti!

'Duchesse de Montebello', ranskanruusu tämäkin, on suloisista suloisimpia. Kaverina sillä on tähkähelmikkä.

Montebellon herttuatar on hujoppityyppiä; se tekee pitkät versot. Toisaalta se on oikein hyvä, sillä riittävän moni ruusu ei kasva ollenkaan niin korkeaksi kuin toivoisin. Osa Duchessen versoista tukeutuu takana kasvavaan pajuun. Loistavaa, näin varret pysyvät ylempänä ja kukkien kaunista muotoa ja väritystä pystyy ihailemaan.

Jos kaita-asteri 'Prince' kuolikin, on viereisessä Rohanissa onneksi Austin-ruusu The Prince hyvinkin elossa. Se vain kukkii hyvin matalalla – kuvaaminen äärimmäisen haastavaa.

Winchester Cathedral kukkii myös, todella kaunis valkoinen ruusu. Ja tämä kukkii aina pitkälle syksyyn.

Viereinen neidonruusu 'Félicité Parmentier' kukkii vain nyt keskikesällä, mutta se on todella soma, lisäksi puska on kookas ja kaunis.

Kurkataanpa vielä ruusutarhaan tästäkin suunnasta. Ranskanruusu 'Charles de Mills' kukkii ihanan värisenä. Ja pikkulehtikatsura on viimein alkanut kasvaa! Noin 15 vuotta se pysyi alle metrisenä, nyt on kasvuspurtti menossa. Olisivatko sateiset kesät auttaneet tätäkin. Moni muukin kasvi näyttää kovin hyvävointiselta nyt.

'Charles de Mills'. Täydellinen, tumman ruusunpunainen ruusu. Ihana leveä lättykukinto. Kasvaa hyvin niin, että näkyy muiden takaa. Kerta kaikkiaan täydellinen kasvi. Ai niin, paitsi ranskanruusut ovat kertakukintaisia. No, kaikkea ei voi saada.

'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu.

Tontin reunalla kasvaa villinä vanhaa kirkonruusua sekä neilikkaruusu 'White Grootendorst'. Siinäkin on vaaleanpunaisen lajitoverinsa tapaan kuivia versoja. Tässäkin kohdassa ovat myyrät myllänneet. Asiat voivat olla yhteydessä.

Kirkonruusu ei kuki kovin pitkään. Se myös leviää juurivesoilla, mutta se sopii tähän kohtaan puutarhaa oikein hyvin. Tuoksu on valtavan hyvä ja voimakas, ja ruusun suuri arvo on siinä, että se on kasvanut täällä ties kuinka kauan, ehkä yli sata vuotta.

Muotopuutarhassa kukkii portlandruusu 'Comte de Chambord' parasta kukintaansa. Puutarhurin pitäisi kunnostautua leikkaamaan ohikukkineet, sillä tämä kyllä kukkii syksyyn saakka. Vieruskasveina on hohtopiikkiputkea ja mirrinminttu 'Six Hills Giant'.

Heti muotopuutarhan ulkopuolella kasvaa tarhakurtturuusu 'Snow Pavement', jonka viileänvaaleasta sävystä pidän kovasti. Ruusun kuvaaminen on haastavaa, sillä se on kasvanut äärimmäisen hitaasti karussa maassa, kukkii edelleen kovin harvana ja kukat ovat usein jo lakastumassa, kun huomaan ne.

Voisihan tuolle antaa joskus vaikka lannoitusta!

Apteekkarinruusu sen sijaan kukkii kuin viimeistä päivää. Se on villin punaisen penkin eteläpään kuningatar. 

Apteekkarinruusun tuoksu on vailla vertaa – tai samalla viivalla kirkonruusun kanssa – ja ötökätkin rakastavat sitä.

David Austin -ruusuja on vielä tulossa kukkaan, tässä on The Poet's Wife.

Onnittelut maratonin suorittamisesta!

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Ranskanruusu, tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Ritarinkannus Delphinium

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Siniset, valkoiset ja vähän hullutkin ilot

 Kuistin edustan pieni istutusalue on osoittautunut hyväksi paikaksi aarteille.

Ensinnäkin himalajanvuokko. Tämähän on kostean paikan kasvi. Rohkenin silti istuttaa sen kuistin pohjoispuolelle, sillä siinä on ainakin viileää. Maa on siinä kuitenkin useimpina kesinä hyvin kuiva, sillä kuistin räystäs yltää paikan ylle. 

Vaan tänä kesänä ei ole tarvinnut kastella himalajanvuokkoa kertaakaan, silti se on kasvanut ennätysmittoihin metriseksi!

Taustalla on kuunlilja 'Sum and Substance', joka on kerrankin kasvattanut useamman lehden ja jopa kukkavarren! Kuunliljat viihtyvät puutarhassani hirmu huonosti, mutta nyt on selvästi kesä niiden mieleen; ilmeisesti sateita on tullut riittävän tiuhaan. 

Himalajanvuokkoa on olemassa valkoheteisenäkin, mutta kohdalleni osui lottovoitto ja sain siniheteisen 'Glacier' -lajikkeen.

Lajikkeen kukkien kääntöpuolissakin on sinerrystä.

Ransu esittelee. Himalajanvuokko ei koskaan aiemmin ole yltänyt kuistin lattiaa korkeammalle.

Kuistin rappujen viereen raivasin viime kesänä tilan pienille aarteille. Akileija-ukkolaukka-rehotus sai väistyä, sillä muutakaan paikkaa en pikkuisille erikoiskasveille keksinyt. Rehotuskasvit pärjäävät toisaallakin siinä rehotuksessa, joka täällä lähes kaikkialla vallitsee.

Kelmeäneidonkannus on hurmaava valkokukkainen varjopaikan sulostuttaja.

Kelmeäneidonkannus on joko neidonkannusten sukua Pseudofumaria tai kiurunkannus Corydalis, luotettavissa lähteissä näkyy kumpaakin nimeä. Oli kumpaa tahansa, se on aivan ihana pikkuruinen keijukaiskasvi.

Tässäkin kuvassa on taustalla kuunlilja: toisin kuin aiemmin väitin, on kumpikin viime kesänä hankituista kuunliljoista yhä elossa! Tässä näkyy raikkaan kaksivärinen vihreä 'Summer Lovin''.

Tässä kuvassa näkyy sekä 'Summer Lovin'' että 'Great Expectations' edessään yhä vain kukkiva kiurunkannus 'Golden Spinners'! Yli kuukausi kukassa putkeen.

Varjosiippa kukki jo juhannuksena, vain yhdellä kukkavarrella, mutta onneksi edes sillä. Se on ihan uskomattoman siro ja kaunis. 

Hankin tälle ja muutamille muille happaman maan aarteille rodomultaa ja lisäsin sitä kasvien tyvelle, toivottavasti se auttaa viihtymään.

Kuistin länsipäästä kuoli pikkujasmike pari vuotta sitten – se teki kuolemaa monta vuotta, kunnes yksikään verso ei enää puhjennut lehteen. Hankin tilalle kauniin kerrotun 'Frosty Morn' -lajikkeen, sillä kaipasin kuistin keinutuolissa nenään leijuvaa ahomansikan tuoksua. 

Tämäpä ei olekaan pikkujasmike, vaikka se taidettiin sellaisena myydä. Koko on kyllä kompakti, mutta tässä pidemmälle jalostetussa (ja luultavasti sekavamman perimän omaavassa) jasmikkeessa tuoksu on makea, gardeniamainen. Ihana tämäkin kyllä on. Toivon, että puska viihtyy. Yritin istuttaa taimen parempaan tuulensuojaan kuin edeltäjänsä, sillä se saattaa olla syy siihen, miksi moni jasmike viihtyy huonosti.

Erityisaarre viimeiseksi. Hullukaali iti ja teki lehtiruusukkeen viime kesänä myllättyäni maata. Tänä vuonna se kukkii. Toivon, että tämä mystisen oloinen kasvi tuottaa uusia siementaimia vähän tiuhempaan – tämä on vasta toinen tässä 20 vuoden aikana. Kumpikin on tietysti aktivoitunut maan mylläyksen tuloksena.

Täytyypä mylläillä.

Himalajanvuokko Anemone rivularis, Eriocapitella rivularis

Hullukaali, kylähullukaali Hyoscyamus niger

Jasmike Philadelphus

Kelmeäneidonkannus Corydalis ochroleuca, Pseudofumaria alba

Kiurunkannus Corydalis

Kuunlilja Hosta

Varjosiippa Vancouveria hexandra

Holtiton rehotus

 Tämä kesä on pahin tähän mennessä. Tai on tämä hyväkin. Sadetta on kerrankin saatu säännöllisesti ja puutarha on harvinaisen vehreä heinäkuiseksi. 

Mukavaa, että mustalaukat kukkivat paremmin kuin vuosiin. Ne vain ovat melkoisen rehotuksen keskellä. Muotopuutarhaan täytyy tehdä raivausretki. Yhden pikaisen sellaisen jo tein, mutta siitä oli vain hetken apu.

Pionit jäivät tukematta. Onneksi tällä 'Bowl of Beauty' -kiinanpionilla on puksipuuaita ja jämäkkä syysleimu naapureinaan. 

Taustalla on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst', monissa ruusuissa on ruskeaa, joka on yhä leikkaamatta, vaikka sekin piti jo keväällä.

Hommat alkoivat kasaantua, kun sairastuin inhaan flunssaan toukokuun alussa – juuri parhaaseen puutarhurointiaikaan. Flunssa oli sen verran ärhäkkä, että vietin viikon pedissä ja sen jälkeen oli pää täynnä limaa vielä pari viikkoa. Opinnot kasaantuivat ja niiden kanssa tuli hirmuinen kiire. Sen jälkeen työasiat olivat auttamatta jäljessä enkä ehtinyt muuta tehdäkään pariin viikkoon. Alkukesälle kertyi kaupunkireissuja enemmän kuin laki sallii.

Jos saisin kelata aikaa taaksepäin, ottaisin huhtikuun ja sen optimismin sekä tunteen (illuusion) takaisin, että kaiken ehtii kyllä tehdä. 

Toisaalta: onhan tämäkin kaunista. Kyllä silmä tästäkin löytää kauneutta (kun kädet ovat ensin nyhtäneet pelto-ohdakkeet). Kiinanpioni lopetti tässä penkissä jo kukinnan, tilalle tuli portlandruusu 'Comte de Chambord' ja hohtopiikkiputket. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' on mainio kumppanikasvi vaihtuville vieruskasveille, se kukkii monta kuukautta syksyyn saakka.

Vaikka välillä tekisi mieli kellahtaa epätoivosta ja luovuttaa, löytyy aina pieniä ilonaiheita. Pioniunikot ovat vallanneet sen penkin, josta myyrät ovat syöneet puolet kasveista. Ritarinkannusta ne eivät ole syöneet, ihanaa. Tämä nimetön yksilö onkin ihastuttavan kirkkaan sininen. Meillä päin tuulee, kuten kuvasta näkyy.

Enkeliperhoangervot eivät ole aiempina vuosina olleet niin reheviä kuin nyt. Ne ovat erittäin somia keinuessaan tuulessa.

Kasvit osaavat myös hoitaa itsensä ja pitää puolensa – jotkut ainakin. Vaikka näen tällä hetkellä hyvin kantattuja kukkapenkkejä vain unelmissani tai teidän rakkaiden blogiystävien blogeissa, ovat pikkusormustinkukat tuottaneet paljon siementaimia ja kukkivat ihanasti. Tuo kalpea vaaleankeltainen on niin hieno.

Ja eikö kiinanpunapuu ole kasvanut upeasti! Mutta hei, onko siinä kilpalatva...? Täytyy leikata...

Jotkut villit näkymät ovat suorastaan hurmaavia. Tarhaneidonruusu 'Madame Legras de Saint Germain', enkeliperhoangervo ja matara muodostavat unelmanihanan kukkatrion. Siitä huolimatta, että katson kauhulla mataroiden monimetrisiä lonkeroita, jotka peittoavat koristekasvini...

Mutta ovathan ne komeiden matarakiitäjien toukkien ravintoa...

Ehdin sentään ottaa kuvan 'Eskimo Pie' -kiinanpionista juuri ja juuri ennen kuin kukat lakastuivat. Mistä lie johtuu, että tämä on varsinainen pikakukkija. Moni muu kiinanpioni on yhä hyvinkin kukassa.

Rohan on vähän hurjan näköinen, toisaalta sen kuuluukin olla osittain niittymäinen. Kuvassa eivät näy nokkoset. Ja ovathan nekin lukuisten perhosentoukkien ravintoa.

Kasvimaan oven takana näkyy hurjasti vihreää. Se on kiveys, jonka ei siis kuuluisi puskea kasvillisuutta, mutta joka siitä huolimatta sitä tekee. Perhana vieköön surkeat maanrakennuskankaat, jotka eivät lainkaan täytä tehtäväänsä.

Eilen vietin pari raivoisaa tuntia kasvimaalla ja tilanne parani huomattavasti. Hommaa on vielä. Kasvimaan viimeiset kaksi viljelylaatikkoakin tuli kylvettyä vasta eilen! Onneksi meillä täällä saaristossa on lämpimät syksyt.

Kovin paljon satoa ei ole niissäkään laatikoissa, jotka kylvin jo aiemmin. En ole kastellut kylvöksiä kertaakaan, mutta olen ajatellut, että sade riittäisi. Rehotus laatikossa on lähinnä itse kylväytynyttä korianteria sekä muutama perunantaimi, jotka kummasti näyttävät kuivuvan.

Remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan' yrittää viedä huomion ja onnistuukin siinä varsin hyvin. Siinä on ihana, tuoksuva, voimakaskasvuinen ruusu, joka kukkii hyvin ja vielä syksylläkin jonkin verran.

Rohanin niittymäisessä kohdassa kukkii loistokurjenmiekka 'Gull's Wing' viimein ensimmäistä kertaa – taimi on istutettu jo 2022 eli aika kauan on saanut kukkia odotella. Eläköön riittävän sateiset kesät! Siis sekä viime että tänä vuonna.

Monen vuoden odotuksen jälkeen kukki myös pioni, jonka piti olla 'Coral Sunset'. Kyllä tämä nyt häviävän vähän siltä näyttää. Luulen, että en enää hanki yhtäkään pionia. Luulen myös, että olen sanonut näin ennenkin. Mutta en tosiaan tarvitse enää yhtään tällaista pinkkiä hörselöä, kun en näistä edes niin välitä.

'Wladyslawa' on sentään tullut aina oikeana lajikkeena, mikä on hienoa, sillä se on yksi suosikeistani. Ruusutarhan rehotuksessa ne tosin ovat vähän hätää kärsimässä, ja kun sateita on kerrankin tullut, ovat kukkavarret painuneet aika alas. Rohtosormustinkukat pysyvät onneksi hyvin pystyssä.

Enpä muista montaakaan kesää, että heinäkuinen näkymä olisi näin vihreä! Ja katso, miten komea punahevoskastanjasta on jo tullut. Siinä oli kaksi kukintoakin, voi sentään, en niistäkään ole vielä raportoinut.

Koristekasvejakin täytyy nyhtää. Rohtovirmajuuri löytää tiensä joka paikkaan, hahtuvaiset siemenet lentävät kauas. Ruusu-heinätarhassa se on kovin soma yhdessä tähkähelmikän kanssa. Ruusujakin kukkii, mutta niistä toisella kertaa.

Köynnösmajan takana kukkii ihana kärhö 'Blekitny Aniol', sen pitäisi kyllä kiipeillä majan raudoitusverkossa eikä takana olevissa vaahteranvesoissa, jotka pitäisi raivata pois.

Kortetta ja peltolemmikkiä puskee joka paikasta, mutta tämän kuvan tähti on ehdottomasti loistokevätesikko 'Francisca'. Kukinta on kestänyt jo puolitoista kuukautta putkeen! Jossain vaiheessa jo raivasin sen paremmin esiin, mutta luonto ottaa omansa pian takaisin.

Rehotuksessa näyttää ihan hyvin viihtyvän myös idänmiekkalilja, hieno harvinaisuus.

Puutarhalla menee siis ihan hyvin. Puutarhuri se vain tässä hermoilee, kun visiot, toiveet ja todellisuus eivät kohtaa. 

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' lähettää sydämelliset terveiset sinulle, rakas lukija.

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Idänmiekkalilja Gladiolus imbricatus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kärhö Clematis

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Matara Galium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustalaukka Allium nigrum

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä eli nk. Hybrid Perpetual eli kovasti risteytetty, lajien määrä luultavasti tuntematon, jatkuvakukintainen

Ritarinkannus Delphinium

Rohtosormustinkukka Digitalis grandiflora

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Tarhaneidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata