Thursday, 19 May 2022

Ruusuherukka hehkuu länsilaidalla

 Tästä toivottiin kuvia täydessä kukassa, ja nyt se on.

Tässä olen kyykistynyt, jotta ruusuherukan kauniisti nuokkuvat kukinnot näkyvät paremmin. Mutta puska on tosiaan kasvanut korkuisekseni, nyt en enää muista, koska tämän istutin.
Täältä blogistahan sekin tieto löytyy, kun vähän kaivelee. Ensimmäisen ruusuherukan istutin muotopuutarhaan 2012, mutta se kuivui jo saman kesän aikana. Siitä opin, että ruusuherukka vaatii hieman kosteutta kasvupaikaltaan. Tämän taimen istutin tähän tontin länsireunalle syksyllä 2014, rinteessä valuu aika hyvin vettä ylempää. Viereisen kivimuurin toisella puolen on oja. Kaipa tämän juuret ovat jo aika syvällä.

Nyt kuvaan seisontakorkeudelta. Ransu esittelee.

Alue on enemmän sivusta katsottuna tällainen. 

Ruusuherukan juurella on punakukkaisia kasveja, mutta niissä ei oikein ole mitään kuvaamista. Tarhavarjohiipat pysyvät vuodesta toiseen aika pieninä, ja viime syksynä istutetusta punaimikästä ei näy vielä mitään.
Hieman alempana värimaailma muuttuu, isohelmililjat kukkivat tummansinisinä ja pieni luonnonnarsissi Narcissus lobularis hehkuu ihanaa keltaista.

Iso puska tarhavarjohiippaa viihtyy ylempänä rinteessä, huussin kohdalla, saarnen juurella. Sen kanssa kukkii kohta kevätlinnunherne, saaren luonnonkantaa.

Tarhavarjohiipan takana kasvaa mahtavan värinen vaskivarjohiippa. Osa näistä on hailean oransseja, mutta tässä on stydi väri. Nyt en oikein tiedä, mitä teen tämän kanssa. Vaikka tämä on tarhavarjohiippaa vähän korkeampi, jää tämän kauneus piiloon. On tullut aikanaan istutettua pienet taimet liian lähekkäin, niin tuttua, eikö!
Tämä kasvaa niin saarnen tyvellä, että voi olla vaikea kaivaa juuria ehjänä pois - eikä puun rungon vieressä kovin moni kasvi näin hyvin edes viihdy. Ratkaisu taitaa olla kaivaa tämänpuoleinen osa isosta tarhavarjohiippapehkosta pois ja suoda tälle kasvurauha sekä enemmän tilaa.

Laitetaan tähän väliin selventävä näkymäkuva. Edellisten kuvien varjohiipat kasvavat huussista vasemmalle ison saarnen alla. Edessä on ruskopenkki vielä pyörylän muotoisena. Huussin ja vanhan talon päädyn välissä on punainen villi penkki ja aivan talon seinustalla on matalien kasvien hobittipenkki, jota en ole tänä keväänä kai oikein esitellytkään.

Kivimuurin edessä versoo pallohortensia 'Hayes Starburst' yllättävän korkeana. Hienoa! Tämäkin on kasvanut tässä jo kohta kymmenen vuotta, eikä silti oikein kasva. 
Yksi syy on varmasti kesien kuivuus; hortensiat eivät yleisesti ottaen puutarhassani kovin hyvin viihdy. Ehkä tuulee liikaa, ja se kuivattaa lisää. Lisäksi peurat ovat tietenkin mussuttaneet tätä antaumuksella kaikki ne vuodet, jolloin ne puutarhaani vielä helpolla pääsivät.

Sinisiäkin sävyjä löytyy, tässä valkovuokko 'Robinsoniana' (eli hämyvuokko), keskellä yksinäinen sininen balkaninvuokko ja takana rotkolemmikin pikkuisia kukkia. Käärmeenlaukka rehottaa valtoimenaan, sitä ei ehdi syödä siinä ajassa kuin se kasvaa, vaan täytyy kitkeä. Etenkin seljakämmeköiden ympäriltä, jospa tänä vuonna näkisin niiden kukat!

Ihana lemmikkiyllätys löytyi ylempää, saarnen juuren viereltä. Istutin tähän pienen puistolemmikkien siemenkylvöksen, jonka kummityttöni (jotka ovat kissoja) olivat tehneet mammansa avustuksella. Siitä on monta vuotta, ja lemmikkejä nousee yhä!
Kuten hortensiat, lemmikitkään eivät ole oikein puutarhassani viihtyneet. Olen niitä istuttanut ja kylvänyt useaan otteeseen, ja mitään muuta ei nouse kuin tämä pieni tupas. Vaikka esiintymä ei ole suuri, on se sitäkin arvokkaampi, sillä näillä on tunnearvoa. Erityisen ilahduttavaa, että tuossa on sekä sinisiä että valkoisia. Lemmikki on kauneimpia kukkia, mitä on.
Kevätesikko on luonnonkasvustoa, sitä kasvaa itsekseen tässä koko rinteessä.

Kevätesikkoa on tässä tosiaan enemmänkin, ja tuolla ylempänä jouluruusujen seassa vielä enemmän.
Rohtosuoputki 'Daphnis' nousee maasta aiempaa laajempana kasvustona, ihanaa. Tämä on niin kaunis. Jospa uskaltaisi vähän jakaa ja istuttaa jakopaloja ylemmäs rinteeseen ja muuallekin.

Ylempänä huussin takana on kevätesikkopelto, joka myös Rivendellinä tunnetaan. Tänne vielä mahtuu sellaisia kasveja, jotka voivat pärjätä puolivillissä viidakossa. Juolavehnääkin löytyy.

Tarhajouluruusut ovat menestyneet tässä yli odotusten.

Kevätesikoiden lisäksi täällä viihtyy istuttamani keltavuokko ja muutamat narsissit, tämä kaunis valkoinen on 'Genève'. Taustalla nousee varjoliljaa.

Kuten aiemminkin on todettu, tänne tontin länsilaidalle lankeaa kaunis iltavalo ja kevät on pitkään valoisa – saarniin puhkeavat lehdet myöhään. Tässä 'Genève', keltavuokko ja kevätesikot ilta-auringossa.

Ylempänä rinteessä kukkii ensimmäinen 'Loth Lorien'. Siinä on narsissi, joka oli ihan pakko hankkia nimensä vuoksi! Rohaniin olen istuttanut myös 'Elrondia'.

Ylempänä Rivendell jatkuu kalliona, sen ympäristössä riittää vielä työsarkaa ja luumupuun juuria. Tässä oli aikamoinen vesakko, kun ostin paikan. 
Musti esittelee.

Myös 'Loth Lorienista' ylöspäin on vielä raivattavaa: tuomen, kirsikan ja luumun vesoja pyrkii nousemaan runsaasti joka vuosi, niitä pitää yrittää säännöllisesti leikata ja kaivaa, mutta pois niitä ei saa, aina nousee. Toisaalta ei se hirveästi haittaa, puolivilliys sopii sekä minulle että tähän paikkaan.

Musti näyttää, että keskimmäisen saarnen kohdalla pitäisi siivota, eikä kivimuurikaan ole tässä vielä valmis.

Rapatessa roiskuu ja kitkiessä katkeaa. Poistin nuokkusyreenin peuransuojaverkon ja riivin siinä vieressä kasvavan tummimman tarhajouluruusun kukkia. 
Kitkiessäni onnistuin napsauttamaan 'Genèven' kukkavarren poikki. Oli pakko laittaa nämä kaunottaret vesiastiaan kuistin pöydälle.

Kuisti avartui, kun siinä kymmenen vuotta (!) tilapäissäilytyksessä ja korjauksessa viettänyt vanhan talon halkolaatikko muutti takaisin vanhaan taloon. Samalla saatoin viimein aloittaa kuistin lattian maalaamisen.
Kissojen takia se ei olekaan ihan yksinkertainen prosessi. Olen tehnyt niin, että lähtöpäivänä, kun kissat täytyy pitää sisällä, olen vetäissyt osan lattiasta. Lähtöpäivänä on vain aina sen verran tohinaa, että ei ehdi kovin kauaa maalata, mutta vedin ensimmäisellä kerralla neljäsosan (näkyy kuvassa kiiltävämpänä pintana) ja nyt viime kerralla seuraavan neljäsosan.
Maalina käytän samaa Allbäckin pellavaöljymaalia kuin talon seinissäkin, minusta se on paras myös lattiaan, jonka täytyy kestää kulutusta ja kosteutta. Pellavaöljymaali vain kuivuu useita päiviä – siksikin lähtöpäivä on hyvä tähän hommaan, saa kuivua rauhassa ennen kuin palaamme.
Sävynä on sama Vanha sininen, jolla olen maalannut myös kaupunkiasunnon parvekkeen lattiatrallit. Täytyy ottaa joskus kuva, jossa väri näkyy, tuossa vastavalokuvassa sitä ei ollenkaan erota.

Kuistilta käsin näkyy tontin länsireuna kivasti. Illan hämyssä loistaa naapuruston kirsikkaluumu. Kohta siellä tulee kukkaan korkea makeakirsikka.


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Isohelmililja – Muscari latifolium
Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Kevätesikko – Primula veris
Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Makeakirsikka – Prunus avium
Nuokkusyreeni – Syringa komarowii ssp. reflexa
Pallohortensia – Hydrangea arborescens
Puistolemmikki – Myosotis sylvatica
Rohtosuoputki – Peucedanum ostruthium
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Valkovuokko – Anemone nemorosa
Varjolilja – Lilium martagon
Vaskivarjohiippa – Epimedium × warleyense

Tuesday, 17 May 2022

Tulppaanien juhlaa

Yhtäkkiä tulppaaneja poksahtelee auki siellä sun täällä! 

Raitatulppaani 'Quebec', joka oli lähes ensimmäinen avautunut tulppaani, kukkii yhä. Kiitos viileiden säiden! Pilvisäällä kukat ovat supussa ja niiden sävyt ovat tavattoman kauniit. Vieressä nousevan kiinanpionin puna ja kuvan vasemmassa reunassa ehkä erottuvat punaiset raunioyrtin nuput sointuvat tulppaaniin, samoin rikkaruohona nousevat mesiangervon lehdet. 
Olen perustanut tämän penkin niin, että en hävittänyt luonnon kasvillisuutta, mutta se tarkoittaa sitä, että mesianergoa nousee vieläkin. Olen kitkenyt sitä maltillisesti, sillä sen lehdissä on koristearvo ja kukat syötäviä sekä todella maukkaita teeksi kuivattuna. Mutta mesiangervo leviää tiiviillä juuristollaan, joten tarkkana sen kanssa saa olla.
Raunioyrtti on ehkä kasvuhaluiltaan sopiva kumppani mesiangervolle, vaikka tämä ei niitä kovin leviäviä lajeja olekaan. Ostin tämän kirjavalehtisenä 'Goldsmith' -lajikkeena, ja lehdet olivat tosiaan hienot, mutta kasvi taantui parissa vuodessa pelkästään vihreälehtiseksi. Pidän siitä kyllä tällaisenakin kovasti.

Tässä rinteessä alkaa olla monenmoista väriä. 'Quebec' -tulppaaneista edempänä kukkii 'Orangery' -narsisseja, niiden takana rotkolemmikki, jonka ostin myös kirjavalehtisenä, mutta se on nykyisin vain vihreälehtinen. Sitä on liikkeellä! Taustalla on vielä iso pehko tarhavarjohiippaa ja kevätesikkojen keltaista kukkailoa esikkopellossa. 

Toukokuun valo! 
Tässä 'Quebec' -tulppaanit ja pari narsissia näkyvät taustalla varjoisaa kivimuuria vasten, kohta kukkaan puhkeavasta rusotuomipihlajasta oikealle. Rusotuomipihlaja kasvaa keskellä ruskopenkkiä, ja kuvassa näkyykin syy istutusalueen nimelle. Se on parhaimmillaan loppupäivästä ja illalla (kuva on otettu noin kello viisi), ja kasvien oranssit, keltaiset ja ruskeat sävyt hehkuvat kauneimmillaan iltavalossa.

Keisarinpikarililja 'Early Dream' on toiveiden täyttymys, hehkuvan oranssi, vähän vaaleampi kuin lapsuudenkotini keisarit. Erittäin valovoimainen tyyppi. Lajikenimi viittaa aikaiseen kukintaan, mikä saattaa toteutua lyhyemmän talven maissa, mutta meillä pohjolassa kaikki tapahtuu niin rytinällä, että ainakin minulla tämä kukkii nyt samaan aikaan kuin muutkin keisarit.
Ruskopenkissä kukkivat lisäksi hempeän aprikoositorviset 'Palmares' -narsissit ja vielä aikaiset 'Jetfire' -syklaaminarsissitkin kuvan oikeassa reunassa. Niiden kaveriksi on nousemassa jos jonkinlaisia tulppaanin nuppuja.

Tulppaaninnuppuja nousee vielä lisääkin tuolla ruskopenkin jatko-osassa, joka tulee tänä kesänä yhdistymään yhteensä isommaksi alueeksi. 

Tämä on nyt toinen kevät, kun peura-aitani on ollut riittävän korkea, tukeva ja tiheä, että peurat eivät ole käyneet syömässä tulppaanejani (ja kaikkea muutakin, kuten liljanvarsia). Ihmeellistä ja ihanaa!
Elän silti jännityksessä, sillä joudun olemaan loppuviikon poissa kotoa ja toivon, että tänäkään aikana ei peura vieraile. Toivon myös, että on mahdollisimman viileää, jotta nuput eivät ehdi kukkia ja lakastua poissa ollessani, se olisi kauheaa! Hieman – mutta vain todella hieman – liioitellen totean, ettei haittaa, jos vähän luntakin leijailee.

Mitähän tuonne rautapenkin viereen syksyllä istutin...? Puutarhapäiväkirjan mukaan 'Blushing Apeldoorn' -tulppaaneja, sipulit muuten löytyivät Nauvon Salesta. Niitä samoja on ruskopenkin alkuperäisessäkin osassa, ja ovat hyviksi osoittautuneet.

Tässä ensimmäinen niistä vanhoista, vuosia sitten istutetuista taitaa jo olla auki, se on alussa tuollainen keltainen, mutta terälehtien ulkoreunat saavat vähitellen ohuen oranssin sävyn. Oikein täydellinen väri ruskopenkkiin!
Apeldoorn-lajikkeet ovat darwinhybriditulppaaneja ja varsin luotettavia kukkimaan vuosikaudet. On silti suoranainen ihme, että tästä nousee näinkin paljon tulppaaneja, sillä tässä oli jääkausi talvella.

Ransu esittelee.
Ransu aiheutti ison säikäyksen aamupäivällä, kun se sai jonkin kohtauksen, mutta ilmeisesti kyseessä oli painajainen tai muu unissa saatu säikähdyshepuli. Tarkkailen sitä silti haukkana, mutta poika on käyttäytynyt normaalisti iltapäivän.

Ruskopenkistä ylös mäkeä on villi punainen penkki, joka on vähän liian kesävarjoisa tulppaaneille, mutta niin vain sielläkin muutamia tulppaaneja nousee ja ensimmäinen jo kukkii. Tämä on papukaija-mix-pussista peräisin. Tummalehtinen on metsätyräkki 'Chameleon'.

Eniten tulppaaneja on muotopuutarhassa, vaikka en syksyllä istuttanut tänne yhtään uusia. Hyasintitkin ovat vuosikausia vanhoja. Ne ovat viihtyneet todella mukavasti.

Tämä trio aiheuttaa niin paljon tuoksua muotopuutarhaan, että lämpimänä, tuulettomana päivänä haju on lähes sietämätön. Tuulettomia päiviä on onneksi hyvin harvoin.
Nämä kukkasävyt toimivat kivan pastellisena kimarana: edessä 'Pink Pearl'; karmea väri, joka tässä toimii, keskellä ja takana viileänvaalea 'Top Hit' ja keskellä sininen 'Delft Blue'.

Kuva toisesta suunnasta kohti talon sokkelia. Huomaa, että olen maalannut sen muotopuutarhaan sointuvaksi.
Hempukat 'Candy Prince' -tulppaanit ovat äklöjä niin nimeltään kuin väriltäänkin ja sopivat tähän kuin nappi. Se on aikainen ja melko matala.

Seuraan liittyy korkeampia, myöhemmin kukkivia. Tämä lienee 'Ballade'; liljakukkainen purppurainen, jossa on valkeat reunat. Ja hyasintit sen kun jatkavat ja jatkavat. Vähän kuin Englannin kuningatar.

Aikainen pioniristeymä 'Elizabeth Cahn' on jo tehnyt korkeat kukkavarret. Sen ympärillä on tulppaani 'Light and Dreamy', darwinhybridejä tämäkin.

Kauempaa katsottuna ei muotopuutarha mitään erityistä väri-ilottelua tarjoa, mutta kaikenlaisia kivoja kasvitapaamisia pitkästä aikaa.

Äskeisessä kuvassa edessä olevalla alueella kukkii kauniin sävyinen hyasintti 'Apricot Passion'. Edessä on monenlaisia tulppaanin ja laukan lehtiä ja juhannuspioni nousussa, aikainen pioni sekin.

Seuraavaksi ajattelin pistää isänmaallisen kuvan valkoisesta 'Exotic Emperor' -tulitulppaaniryhmästä sinisten helmililjojen keskellä, mutta näköjään unohdin valita sen mukaan. Tässä sama tulppaani toisessa penkissä, mutta jostain syystä paljon matalampana versiona, 'Persian Pearl' -tähtitulppaanien keskellä.
Mataluus voi johtua myyrien käytävistä. Kitkiessäni huomaan vähän väliä, kuinka kitkentärauta uppoaa koloon – siitä täytyy ihan pitää kiinni, jotta se ei putoa jonnekin maan uumeniin, siis liioittelematta! Maa on paikoitellen täynnä onkaloita. On suoranainen ihme, että näinkin paljon kasveja on siellä tallella ja pystyy nousemaan.

Sekin on ihme, kuinka monta tulppaania tässä kukkii, kun en yhtään uutta syksyllä muotopuutarhaan pistänyt. Olen jaksanut innostua tulppaaneista aika vähän kärsittyäni vuosikaudet siitä, että peura syö varsista ison osan. Ehkä vähitellen uskallan taas innostua.
Tämä ihastuttavan värinen kelta-valkoinen on 'Sweetheart', tulitulppaani tämäkin. Sieltäkin välistä kurkkii pieni tähtitulppaani 'Persian Pearl', taustalla hyasintteja.

Tässä penkissä on näitä purppuraisia hyasintteja, lajikkeet ovat 'Purple Sensation' ja 'Amethyst': hyvin lähellä toisiaan, niin etten ole varma, kumpi on kumpaa. Keskellä nousee persianpikarililjoja, nämä ovat talvehtineet tässä jo muutaman vuoden, mutta eivät onnistuneet vielä kukkimaan. Täytyykin muistaa lannoittaa, ja varmaan kastellakin, sillä minusta näiden varret ovat yleensä lähinnä näivettyneet.

Jospa viimein irtauduttaisiin muotopuutarhasta, mennään katsomaan kivipengermän päällinen Rohanin päädyssä. Sielläkin kukkivat 'Persian Pearl' -tähtitulppaanit – lempparini, siksi olen istutellut niitä sinne tänne. Tämä koko kohta on viime syksynä istutettu, siksi näitä on tässä näin paljon. Nämä ikävä kyllä hieman taantuvat, vaikka jokunen jää aina elämään vuodesta toiseen.

Pienten tähtien vieressä nousee korkeampia. Viininpunainen 'Merlot' kukkii seuraavaksi.

Olisiko pikkuinen, hehkuva 'Persian Pearl' kaunein tulppaani ikinä?

Tässä on yksi syy siihen, miksi haluan, että tulee mahdollisimman viileää. Kirsikkaluumu 'Nigra' on juuri aloittanut kukinnan. Ensin alaoksilla, sitten ylempänä.
Se kasvaa vähän villissä heinikossa autopaikan edessä, tämäkin on tällainen puolivilli alue. Heinän seassa voi nähdä pari pioninvartta ja tulppaaneja, jotka yllättävää kyllä ovat kukkineet tässä jo muutaman vuoden. Lajike on hempeän vaaleanpunainen 'Rosalie'. Hassua, sillä luen parhaillaan Anne Brontën kirjaa Agnes Grey ja siinä on Rosalie.

Preerialla ovat metsätulppaanit aloittamassa juuri kukintaa. Nämäkin kilpailevat kaikkein kauneimman tulppaanin tittelistä, nuo kaartuvat sirot varret ovat vastustamattomat.

Seuraavana päivänä katsoin ihmeissäni, mitä muuta tuossa on. Ihan maan tasalta on yhtäkkiä noussut kukka!
No mutta sehän on buharantulppaani. Ne ovat tuollaisia älyttömän matalia. Olen istuttanut niitä ruskopenkkiinkin, ja on ihme, että tätä vuoristolajia siellä vielä on, ainakin yksi tai kaksi, kun ottaa huomioon paikan talvimärkyyden. Ja sinne tämä on myös aivan liian matala – täytyy muistaa kaivaa ylös ja siirtää tänne preerialle nekin.
Kuten kuvasta huomaa, meillä on taas kuivaa, sillä edellisestä muutaman millin sateesta on viikko. Toivon, että viikonlopulle lupaillut sateet tulevat. Tuskin kuivuus näitä tulppaaneja haittaa, mutta montaa muuta kyllä.

Mutta onpahan juolavehnän kitkeminen helpompaa kuin koskaan. Vesimyyrät ovat syöneet niiden juuria niin, että juolavehnää lähtee irti kuin ilmassa olisi. Pidin preerian kitkentäpäivän ja se sujuikin odottamattoman nopeasti. Jotain hyvää niistäkin otuksista! Vaikka tälle alueelle syksyllä istuttamistani tulppaaneista näkyy kukkivan vain osa, niin olen silti iloinen, että jotain on jäljellä.

Buharantulppaania ei kovin usein myynnistä löydä, joten tartuin heti sipulipussiin, kun syksyllä sen Muhevaiselta löysin. Kukkien väri vaihtelee haalean keltaisesta kirkkaan oranssinpunaiseen, kauneimpia ovat minusta nämä vaaleat sävyt. Tämä lajike on 'Bronze Charm'. 
Buharantulppaanin lehdet ovat harmaanvihreät, kapeat ja yleensä kähärät; sekin on hauska yksityiskohta.

Lopuksi vielä metsätulppaani, eikö ole sulokkuuden huippu!


Buharantulppaani – Tulipa linifolia
Darwinhybriditulppaani – Tulipa Darwinhybridi-Ryhmä
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Liljatulppaani – Tulipa Liljakukkaiset-Ryhmä
Mesiangervo – Filipendula ulmaria
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Persianpikarililja – Fritillaria persica
Raitatulppaani – Tulipa Greigii-Ryhmä
Raunioyrtti – Symphytum
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Tulitulppaani – Tulipa Fosteriana-Ryhmä
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Sunday, 15 May 2022

Katajapenkin helmiä

 Sinikevättähti on vielä ihanampi kuin muistinkaan, kun se kukkii omassa puutarhassa! 

Otin kuvan sateen raikastamista kukista pari päivää sitten. Eikö ole huikaisevan sininen.

Tässäkin kuvassa sinikevättähti hehkuu taustalla. Yhtäkkiä punakolmilehtikin on noussut maasta kukkimaan.

Katajapenkissä viime kesänä komeasti kukkineet 'Guinea Gold' -marhanliljat ovat kasvattamassa järkyttävän kokoisia kukkavarsia. Huh, tuo varsi on ranteenpaksuinen! No, lapsen ranteen, mutta kumminkin.
Jätin viimevuotiset kuivuneet kukkavarret pystyyn, kun saksin perennanvarret silpuksi aikaisin keväällä. Nämä olivat niin koristeelliset. Mutta ehkä nyt on aika ne jo vähitellen leikata.

Ransu esittelee. Katajapenkin takana alkaa kostea kevätniitty.

Katajapenkki ei ole suuri, vaan se on vain vanhan katajan ympärillä korkeintaan kymmenen neliömetriä. 
Penkissä on metsäpuutarhamaiset olosuhteet, sillä katajan lisäksi varjoa tuovat etelän puolella kasvavat kaksi mäntyä. Tällä puolella on hirrenpätkiä pengermänä, sillä heti katajapenkin vieressä on mutapuutarha eli kuoppa.

Äskeinen kuva oli otettu tuolta taustan nurmikäytävältä. Tämä on puolestaan ylempää pihapolulta, edessä näkyy kostea kevätniitty, sen takana vasemmalla mutapuutarhan kuoppa, oikealla varjoinen katajapenkki.

Otin meistä Ransun kanssa yhteispotretin.

Sitten Ransu voipui esittelyihin.

Jatketaan takaisin katajapenkkiin. Sininata talvehti hyvin ja sen vieressä kukkii tavattoman söpö vaaleansininen helmililja. En vain tiedä, mistä se on tullut – olenko istuttanut jonkun yksittäisen sipulin tuohon, tai onko se itsekseen levinnyt. 
Helmililjoja alkaa nyt olla niin paljon eri puolilla puutarhaa ja jo nurmikollekin levinneenä, että en enää pysty sanomaan, mitä lajeja ja lajikkeita kaikki ovat. Jonkinlainen varmuus on enää niistä, jotka ovat pysyneet niillä sijoilla, joille ne olen istuttanut ja joiden nimi on ollut tiedossa. Helmililjoja on tullut ostettua monena keväänä myös ruukussa, ja niissä ei yleensä ole laji- tai ainakaan lajikenimeä. Usein olen valinnut näitä vaaleansinisiä, sillä nämä ovat niin söpöjä.

Valkokukkainen purppurapikkusydän 'Aurora' on hyvin kaunis kasvi ja sekin on jo nupulla! Sen takana näkyy krookusten lehtiä, ne alkavat olla ohi varjoisimmissakin paikoissa. Kostealla kevätniityllä kukkii vielä krookuksiakin, se on niin kevätkylmä kohta. 
Taustan keltaiset tuppaat ovat ihanan väristä kultatesmaa, se valaisee varjopenkin. Siinä missä tämä kuivempi puoli katajapenkistä versoo jo kaikenlaista (kuvassa myös nk. rikkaruohoja eli mukulaleinikkiä ja puna-ailakkia), aiheuttaa penkin mutapuutarhan puoleinen osa tuolla kultatesmojen toisella puolen jännitystä. Koska mutapuutarhasta pois johtava salaoja talvella jäätyi, tuli alueelle laaja lammikko ja kuukausien jääkansi monen kasvin päälle, sekä tietysti jääklimpiksi mennyt maa. Tärkeitä kasveja on vielä nousematta, täytyy toivoa, että ne vain himmailevat vielä. Kevät on vasta nuori, kun kasvupaikka oli pitkään jäässä.

Ihana rusokoiranhammas avasi tänään kukkansa, mutta ehdin kameran kanssa pihalle vasta iltayhdeksän jälkeen, kun kukat olivat jo menneet yöksi suppuun. Lupaan ottaa tästä huomenna kuvan, tämä on niin ihana!

Loppuun vielä näkymä katajapenkiltä mäntyjen alle metsäpuutarhan havualueelle. Siellä kukkii uutuus tuolla rautakartion suojassa.

Kerroin ruokakaupasta mukaan tarttuneesta kärhöstä edellisessä jutussa, mutta se ei ollut ainoa: samassa Lidlissä oli myös pienikokoisia alppiruusuja. Valitsin niistä tämän sini- ja indigoalppiruusun risteymän 'Azurika'. Taimilapun kuvassa kukat ovat sinisemmät, mutta tämä violettikin on kiva ja sopii tähän havuryhmäalueelle. 
Kuusen oksat ovat kaadetusta kuusesta; ne suojaavat maata kuivumiselta ja tuovat rodolle happamuutta. 
Toivottavasti alppiruusu asettuu tähän ja kasvaa mukavan pieneksi pallomaiseksi puskaksi. Sellaista olen tähän yrittänyt saada. Kahtena peräkkäisenä vuonna olen istuttanut tähän siilivalkokuusen, ne molemmat kuolivat kuivuuteen. Yritän nyt muistaa kastella tätä!
Tämän päivän sade jäi kymmeneen pisaraan, mutta sadevesitynnyreissä on mitä ottaa edellisestä sateesta.


Helmililja – Muscari
Indigoalppiruusu – Rhododendron russatum
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Punakolmilehti – Trillium erectum
Purppurapikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Sinialppiruusu – Rhododendron impeditum
Sinikevättähti – Scilla sardensis
Sininata – Festuca glauca