Kuningattarien esiinmarssi

 Tänään löytyivät ensimmäiset kimalaiset! Vihdoinkin, olin jo ehtinyt niitä kaivata. Nämä ensimmäiset ovat aina kuningattaria, muut sukupuolet ja säädyt tulevat myöhemmin, kun kuningattaret saavat ne ensin aikaan.

Kevään kimalaiset ovat aina valtavia, sillä kuningatar on kookas. Syystäkin: sillä on koko seuraavan kimalaissukupolven tulevaisuus harteillaan.

Keväiset kurjenmiekat ovat takuuvarmoja kimalaismagneetteja ja se onkin hyvä syy istuttaa niitä. Tässä on huhtikurjenmiekka 'Katharine Hodgkin' ja oikealla lumikurjenmiekka.

Nyt kurjenmiekkoja on avautunut monessa värissä. Ne ovat niin kauniita!

Kevätkurjenmiekka 'Halkis' on saanut lajiketoverin! En ollenkaan huomannut sen nuppua tuolla taempana, mutta kevätkurjenmiekat ovat tällaisia. Kukkanuppu on kapea puikko maan pinnalla, ei sitä välttämättä huomaa.

Krookuksia on alkanut avautua tihenevällä tahdilla. Tämä on kevätsahrami 'Pickwick'.

Paikoin saa jo monta kukkaa samaan kuvaan! Vaaleat pienet kukat ovat persiansinililjaa, muut krookuksia. Tuossa on hyvät apajat pörriäisille ja perhosille. Eilen tapasin kevään ensimmäisen perhosen nimenomaan tässä kohdassa.

Mustin kopin edustalla on ryhmä 'Cream Beauty' -kultasahrameita (tai kultasahramin risteymiä). Oikealla on kirkkaankeltainen talventähti. Niissäkin käy kova pörinä.

Tämä sahrami on istutustietojen mukaan 'King of the Striped', mutta Erkkikään ei ota selvää aiemmassa kuvassa olleen 'Pickwickin' kanssa, kumpi on kumpaa vai ovatko kumpikin lopulta samaa. Joskus olen sitä yrittänyt selvittää, mutta vaikeaa se on.

Matkalla ruskopenkkiin on yksi sahrami tullut nurmikolle vastaan.

Armeniansahrami 'Bronze Beauty' on esiintynyt blogissa aiemminkin tänä keväänä, mutta nyt niitä on enemmän ja kukat ovat auki. Tämä on todella hienon värinen krookus.

'Orange Monarch' on upean värinen, mutta kukkii niin lyhellä varrella, että se on lähes hukuksissa kasvimassassa joka kevät. Onneksi se on näkyvän värinen!

Loppuun sellainen tieto, että olin arvannut punakukkaisen pystykiurunkannuksen tulevan kukkaan ruusu-heinätarhassa 13. huhtikuuta Koska kukkii -haasteessa. Tänään ensimmäinen kukka alkoi vähän raottua, joten lasken kukkimispäiväksi tämän päivän. Huti tuli taas, mutta vain kahdella päivällä.

Onneksi tämä kiurunkannus löytyi, sillä ruusu-heinätarhassa(kin) ovat myyrät myllertäneet perusteellisesti. Kaikki muut kiurunkannukset ovat hävinneet, paitsi tämä yksi.

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kevätsahrami Crocus vernus

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Talventähti Eranthis

Halkis kavereineen kukkii

 Eilen oli ensimmäinen upean aurinkoinen päivä pitkään aikaan, jolloin aurinko paistoi aamusta asti siniseltä taivaalta. Tänään samaa herkkua tarjoiltiin lisää!

Kevätkurjenmiekka 'Halkis' avasi kukkansa. Tämä on nyt toistaiseksi ainoa kukka laatuaan, onneksi on edes tämä yksi elossa ja kukkii.

Koska kukkii -haasteeseen olin veikannut tämän kukinnaksi 2. huhtikuuta, ja kukka avautui 8. huhtikuuta, eli pieleen meni lähes viikolla.

'Halkisin' lähellä on muitakin kurjenmiekkoja, tällaista tummempaa ja sitten vaaleampaa. Luulen, että tämä on sitä, jonka ostin "purppuranvärisenä lumikurjenmiekkana". Purppurainen tämä ei ole, ja voi olla, ettei lumikurjenmiekkakaan, vaan jokin lukuisista risteymistä eli huhtikurjenmiekka. Mene ja tiedä. Kyllähän tämä silti voi lumikurjenmiekka olla.

Nämä ainakin ovat 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkoja. Kukkamättäät ovat niin tiiviitä, ettei tuohon enää enempää mahtuisi!

Katharinet ovat erikoistuneet kasvamaan laventelien vierellä niin, että puskien kuivia oksia täytyy leikata kurjenmiekat nähdäkseen. Toisaalta se on saattanut säästää ne myyrien hampailta.

Huhtikurjenmiekka 'Katherine's Gold' on myös kauniisti kukassa. Nämä risteymälajikkeet ovat selvästi helposti lisääntyviä, muodostavat kauniita tuppaita.

Muuten kyllä muotopuutarhan tilanne surettaa. Myyrät ovat syöneet niin paljon, että kukkaloisto on varsin vähäistä. Kun miettii, paljonko olen vuosien mittaan istuttanut ja miten vähän sipulikukkia on jäljellä, alkaa olo olla melko tuskainen.

Tässä on purppuraa! Huhtikurjenmiekka 'Rejoice' on upean värinen ja tuo ilosanomaa, kun alppipenkin upean "Caucasican" kukka- ja nuppuvarret kävi myyrä syömässä suojaverkosta huolimatta. Verkon helmaan oli jäänyt pieni kohta, josta myyrä mahtui, harmi vain.

Mutta tämä on olemassa ja tälle on jo noussut kavereitakin! Taustalla näkyy silkkipionin punaisia versoja, se on hyvin aikainen pioni.

'Rejoice' on vastavalossa vähän eri värinen, melkein vaaleanpunainen. Voi että tätä valoa on ollutkin ikävä talven mittaan!

Eilen avautuivat myös ensimmäiset sinivuokon kukat. Tämä sinipunasävyinen kasvaa koivikossani luonnostaan.

Talventähtien aika alkaa piakkoin olla ohi, vaikka toisaalta niitä myös nousee yhä maasta. Näihinkin sopii sama sääntö kuin muihin: istuta moniin eri paikkoihin, niin saat pitkän kukinnan!

Ensimmäisenä kukkaan tullut tupas saniaistarhassa on ohi ehkä jo huomenna; kukat ovat levinneet selälleen ennen kuin ne varisevat. Olin arvellut Koska kukkii -haasteessa, että talventähti tulisi kukkaan vasta 11. huhtikuuta – se meni totaalipieleen.

Ruskopenkissä on paras talventähtiesiintymä ja kirkkaankeltaiset kukat loistavat ihanasti auringossa yhdessä keltasävyisten krookusten kanssa.

Edessä on turkinlumikello ja pikarililjaristeymä 'Sunset' – mahtavan värinen maasta noustessaan sekin! Idänunikotkin ovat jo reippaina kasvussa. Oi tätä onnea; kevät!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Pikarililja Fritillaria

Silkkipioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Sinivuokko, lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Talventähti Eranthis

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Taisin löytää sen

 Musteeseen dipatun nupun!

Keväiset kurjenmiekat ovat luottotyyppejä. Vaikka on koleaa ja sateista – eilen illansuussa tuli taivaan täydeltä räntärättejä – kukkia vain avautuu. Nämä ovat 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkoja.

Nuppuja myös nousee tasaista tahtia, vaikka on hurjan viileää. Myyrät eivät selvästi myllää laventelien juuristoissa, sillä niiden vierellä huhtikurjenmiekat ovat saaneet rauhassa muodostaa tiiviit kasvustot. Suunnittelen näiden ylöskaivuuta kukkimisen jälkeen, jotta saan siirrettyä osan mukuloista Mustin haudan tuntumaan. 

Viereisessä penkissä kukkii Katharinen serkku, huhtikurjenmiekka 'Katherine's Gold'. Tässäkin penkissä on myyrä kovasti myllännyt. Huhtikurjenmiekkoja ei ilmeisesti syödä, mutta niiden mukuloita kulkeutuu yllättäviinkin paikkoihin, ja osa varmasti myös hautautuu liian syvälle tunnelistoon noustakseen enää kukkimaan.

Usein myös löydän kukkivia huhtikurjenmiekkoja puutarhani ulkopuolelta tienvarren ojasta. Sinne vesimyyrien tunnelit johtavat.

Tästä pikku miekasta olen erittäin iloinen. Olen lähes varma, että tämä on kevätkurjenmiekka 'Halkis'. Tavallisilla kevät- ja lumikurjenmiekoilla ei ole noin tummaa musteenväristä kärkeä.

Tämän lajikkeen olin arvellut kukkivan jo 2.4. Koska kukkii -haasteessa, mikäli on enää olemassa. Pelkäsin, että koko kurjenmiekka on kadonnut myyrien toimesta. Onneksi ei! Tämä on harvinaisuus, jonka olen istuttanut jo joskus 15 vuotta sitten, eikä uutta olisi helppo löytää.

Alppipenkissä on toinen erikoisvärinen kevätkurjenmiekka, purppurainen "Caucasica". Eikö ole ihana!

Lisääkin kurjenmiekkoja on tulossa kukkaan, tässä vasta ensimmäiset.

Huomasin 'Dawn' -heiden vierellä vaaleanpunaisia ripauksia maassa. Nehän ovat kukkanuppuja! Maahan taipuneissa oksissa ovat nuput selvinneet pakkastalvesta, kun niillä oli peittona ohuelti kasvijätettä ja tuulensuojakin oli parempi. Niin pienestä voi tosiaan selviäminen olla kiinni. Nyt ravistelin versot vapaiksi, jolloin ne kohosivat vähän ylemmäs.

Kunpa olisin tajunnut suojata puskan pressulla tai jollakin peitteellä ennen vuodenvaihdetta, sillä puskassa on nyt vähintään sata pakkasen tuhoamaa, kuivan ruskeaa nuppurypästä. Olisi ollut upeaa nähdä ne kukassa.

Ehkä ensi talvi on helpompi ja ensi keväänä näemme enemmän kukkia...

Heisi 'Dawn' on lajia Viburnum × bodnantense

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Väriä pääsiäiseen

 Eilen oli pilviseksi sadepäiväksi harvinaisen hieno ilma.

Tähtisahrami 'Roseus' avautui punaisessa villissä penkissä. Onneksi tällä alueella ei ole kovin pahasti myyriä, sillä muotopuutarhan lähes kaikki tähtisahramit näyttävät hävinneen.

Eilen aamulla säätiedotus näytti koko päivälle pilvistä ja illaksi sadetta, mutta sää olikin varsin kelvollinen, kuten kuvasta näkyy. Tämä päivä onkin sitten sumuinen ja harmaa, sateen pitäisi alkaa iltapäivällä. Saa nähdä, kuinka käy.

Jouluruusulaakso ei yleensä näytä talven jälkeen näin ankealta. Tarhajouluruusujen lehdet ovat ruskistuneet vallan muodottomiksi hirviöiksi. Muutamat tuppaat puistolumikelloa ja yksittäinen kirkkaankeltainen talventähden kukka ilostuttavat kuitenkin paljon. Voisihan noille jouluruusuillekin saksia näyttää. Olen puutarhan kevätsiivouksessa vasta puolivälissä.

Muotopuutarhassa 'Hippolyta' -lumikellot ovat nousseet täyteen korkeuteensa; ensimmäinen kukkahan avautui jo maanrajassa. Se näytti todella hassulta, sillä näiden kasvutapa on tällainen siro ja ilmava.

Mäntyjen alla metsäpuutarhassa on kaunis vaaleansininen imikkä ollut kukassa jo jonkin aikaa. Tässä olisi mainiosti ravintoa aikaisille pölyttäjille, mutta en ole vielä nähnyt ensimmäistäkään kimalaiskuningatarta, erakkomehiläistä tai perhosta. Täällä merellä on niin viileät keväät.

Lumikello 'Atkinsii' avasi varovasti nuppujaan. Ulompien kehälehtien lomasta voi erottaa sisempien kehälehtien muodostamaa suloista pientä hamosta.

Tässä on nyt sitten 'Charlotte', joksi aiemmin väitin edellisen kuvan Atkinsiita. Tämä on todella paljon pienikokoisempi, lehdetkin ovat aivan erilaiset. Tällä on tyypilliset puistolumikellon kapeat, litteät lehdet, kun Atkinsiin lehdet ovat leveämmät ja kourumaiset. 

Puistolumikello 'Viridapice' on levinnyt mahtavaksi tuppaaksi. Kukinnan jälkeen ylös ja istutus harvempaan! Tämän lajikkeen erikoisuus on ulompien kehälehtien vihreät kärjet.

Kaiken tämän valko-vihreän tyylikkyyden päätteeksi tulee loppuun väripläjäys.

Ostin kauniin vaaleansinisiä helmililjoja – olen heikkona niihin, siis nimenomaan vaaleansinisiin – ja narsisseja, löysin pienen talventähtiruukunkin lähitaimiliikkeestä. Toivottavasti näistä on iloa pitkäksi aikaa, kun on niin sopivan viileää.

Yö oli vähän turhankin viileä, muutama aste pakkasta. Helmililjat menivät platkuiksi, mutta eivätköhän ne siitä reipastu.

Iloista pääsiäistä!

Helmililja Muscari

Imikkä Pulmonaria

Puistolumikello Galanthus nivalis

Talventähti Eranthis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Kurjenmiekkojen poksahduspäivä

 Eilen, sumuisen aamun jälkeen, tuli aurinko esiin. Alkoi tapahtua!

Kevätkurjenmiekka "Caucasica" alkoi avata kukkaansa alppipenkissä. Tämä on niin upean värinen – onneksi on elossa. Kuvassa on epäselvänä vasemmalla toinenkin tumman purppurainen nuppu!

Muotopuutarhakin lämpenee auringossa tehokkaasti ja suuntasimmekin sinne Ransun kanssa.

No niin! On kyllä ihme, mitä aurinko saa aikaan. Kevätkurjenmiekan nuppu saattaa odottaa viikkokausia riittävän lämmintä hetkeä, nyt se hetki oli.

Paitsi että tämä ei olekaan kevätkurjenmiekka vaan huhtikurjenmiekka. Viimeinkin näille kaikille risteymälajikkeille saatiin oma suomenkielinen nimi, joka on vieläpä oikein sopiva ja osuva. Oikea kevätkurjenmiekka on vain puhdas luonnonlaji, ei muiden lajien kanssa jalostettu, kuten huhtikurjenmiekat. Tämä on lajiketta 'Katherine's Gold', joka on useiden lajien välinen risteymä. Kukkia on tulossa lisääkin!

Viereisessä penkissä olen monena päivänä tiiraillut kurjenmiekkojen versoja, mutta ne ovat äärimmäisen hitaita. Täällä merellä on toki äärimmäisen viileääkin keväisin, ollaan ikään kuin jääpalajuoman seassa.

Mutta hei! Lähes piilossa, laventelipuskan toisella puolella, onkin kaksi jo auki! Nämä ovat 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkoja. Kukat vielä tuosta komistuvat, kun ulommat kehälehdet kiertyvät kokonaan auki. Katharinen väritys on taivaallisen kaunis.

Jotkut väittävät puksipuiden haisevan kissanpissalta. Voi olla, että Ransu on samaa mieltä. Ainakin se nuuhkii niitä tarkasti aina ohi mennessään.

Sitten Ransu jatkoi matkaa muotopuutarhan viereiselle kedolle.

Kedon laitaan, syreenipensaiden alle, sain eilen viimein kaivettua Mustille haudan. Maa oli vihdoin sulanut. Vieressä, vasemmalla, lepää Mustin nuoruuden paras kaveri Viljo.

Oli suuri huojennus saada Musti viimeiseen leposijansa. Kuten Viljo, myös Musti on kiedottu villatakkiini, jotta se on mamman sylissä haudassakin. Istuin pitkään tuolissa itkemässä ja juttelemassa rakkaille pojilleni. On hyvin tärkeää, että ne ovat pihapiirissä, edelleen lähellä.

Ransu oli tällä välillä ehtinyt jo ruskopenkin äärelle. Siellä on kiinnostavia asioita.

Esimerkiksi Crocus × leonidii 'Little Amber' ja tulppaaninversoja. Ihanaa, kun tuli aurinkoinen päivä, niin krookustenkin kukat avautuivat.

Turkinlumilellot ovat valtavat kauniita vaaleanvihreine, kaartuvine lehtineen. Mittakaavaero on huima oikeassa reunassa nousevaan pikarililjaan. Se on keisarinpikarililjan tyyppinen risteymä 'Sunset'. Aika päheä väriyhdistelmä valko-vihreiden lumikellojen kanssa.

Ransua kiinnostavat muut asiat. Ruskopenkissä kasvaa myös kissanminttua. Nyt se on tosin vain kuivia korsia.

Tämä ei ole sitä, vaan ruskosormustinkukkaa. Mamma, täältä pitää leikata perennanvarret!

Totta. Nyt lähdenkin siihen puuhaan. 

Mukavaa päivää!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Pikarililja Fritillaria

Puksipuu Buxus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Turkinlumikello Galanthus woronowii