Lokakuun kalenteripoika

 ... on syntymäpäiväsankari 4.10.

Franz "Ransu" Sanchez täyttää huomenna 15 vuotta!

Ransua ei tarvitse yleensä kovin kaukaa etsiä, sillä se tarkkailee lähinnä, mitä minä teen.

Ja kerjää huomiota.

Joskus se tarkastaa muitakin asioita, kuten tekemäni tilapäisen kyly-minipesuhuoneen.

Huomasin keväällä pienen pionintaimen kanssa, että se maistui kissoille. Tai ainakin ne vähän natustelivat sitä, jos eivät kunnolla syöneetkään. Kiinnostavaa. Nyt näin, että Ransu maisteli silkkipionin lehteä – mutta kameralla tähdätessäni Ransu otti sellaisen ilmeen, ettei se mitään ollut tekemässä.

Toivon vielä yhteisiä vuosia uskollisen karvakartioni kanssa.

Huomenna on myös Fransin nimipäivä, siis myös Ransun – sekä maailman eläinten päivä. Onnea kaikille eläimille!

Ruskaväreillä ja ilman

 Kuvasin pihan upeinta ruskakasvia.

Se on kirsikkasorvarinpensas. Tykkään hirmuisesti sen jännän haileasta ruskasta, joka loistaa, vaikka aurinko ei paistaisikaan.

Sorvarinpensailla on hyvän syysvärin lisäksi nämä punaiset marjat, jotka poksahtavat auki paljastaen oranssit siemenet. Mahtava värien ilotulitus, jos vain huomaa sitä katsoa!

Istutin kirsikkasorvarinpensaan kaveriksi kaksi muutakin ruskakasvia, jotta tulisi oikein ruskavyöhyke. Vaan nepä ovat vielä aivan vihreinä. Ne ovat tarhapensasmustikka ja revontuliatsalea.

Ylhäällä tontin reunalla on kyllä toinenkin puska hyvässä ruskassa, nimittäin pallesorvarinpensas. Taitavat nämä sorvarinpensaat olla aikaisia ruskaan tulijoita, kun muualla ei syysväri vielä juurikaan näy.

Tontin yläreunassa on kesällä hankittu parrotia. Tämän talvenkestävyydestä ei ole mitään tietoa; Vakka-Taimesta tämän ostin, ja kyllä kai taimi on siellä talvehtinut, kasvihuoneessa vähintään. Britanniassa, missä olen nähnyt tämän pienenä puuna tai isona pensaana, tämä saa aivan loistavan syysvärin. Minun puutarhassani puu on vielä niin matala, että se on lähes maanpeittokasvin kokoa. 

Vieressä kukkii koristemansikka Lipstick, luotettava syyskukkija. Yritin istuttaa tähän vastikään raivatulle alueelle maanpeittokasveja, kun muuten tilan valtaa keltamo, kuvassa, ja muut rikkaruohot.

Kun tullaan rinnettä takaisin alas, tulee kirsikkasorvarinpensas taas vastaan. Taustalla entinen sauna ja liiteri, tuleva huvimaja, tämänhetkinen osittainen purkutyömaa ja kaikenlaisen kaman varastokatos.

Ainoat puut, jotka ovat alkaneet vaihtaa väriä, ovat koivut. Niistä on kyllä pudonnut keltaisia lehtiä jo loppukesästä alkaen. Saarni pudottaa lehtensä yleensä ensimmäisenä, ja niin niistä onkin irronnut myrskyssä lehtiä, kuten myös isojakin oksia, mutta lehdet eivät ole vielä muuttuneet keltaisiksi.

Tässä näkyy huussin viereistä saarnia. Otin kuvan silti rengaspenkin sisällä kasvavan kiinanpunapuun takia. Voi että se on kasvanut! Istutin sen kolme vuotta sitten todella pienenä taimena. Vuotta myöhemmin se sai pyöreän metallipenkin ympärilleen, mutta vielä silloinkaan puu ei ihan yltänyt penkin tasolle. Nyt jo näkee, että penkin keskellä kasvaa puu!

Sen takana on maa-artisokkia, jotka ovat kaatuilleet vuoroin itä-, vuoroin länsituulissa mikä mihinkin suuntaan. Ihan holtitonta meininkiä.

Vähän alempana rinteessä on paljon vanhempi, mutta ei juurikaan isompi kolmioka. Niitä on kaksikin, mutta toinen on kituliaampi. Tästä on nyt tullut jo ihan kaunis, mutta en ole varma, tuleeko siitä milloinkaan puuta. Kolmiokalla on kaunis, kevyt silhuetti pienten lehtiensä ansiosta. Vähän mimosamainen.

Purppurahelmimarja on ottanut kasvuspurtin. Nyt se on jo lähes metrinen. Alun perin, kun puskan istutin, se oli vain kymmensenttinen rääpäle. Helmimarjan pointti ovat jännät violetit marjatertut, alkukesän kukinta on mitätön. Tänä vuonna ei kukkia tainnut ollakaan, mutta ehkä jonakin vuonna saamme nähdä ne hienot marjat!

Toistaiseksi punerrusta tarjoaa taustan punalatva.

Ylempänä, huussin vieressä, alkaa japaninvaahtera 'Osakazuki' saada syysväriä. Tämä näkyi aiemmissa kuvissa pienenä punaisena läikkänä huussista vasemmalle. Väri muuttuu kirkkaanpunaiseksi ennen kuin lehdet putoavat.

Upeaa punaista on kasvimaalla – tai oli, nyt keräsin mangoldit ja yritän saada niitä urakalla ryöpättyä ja pakkaseen. Tänä vuonna kylvin nämä siemenestä, viime vuonna hankin taimena, ja niistä kuoli suurin osa. Ehdottomasti parempi tulos kylvämällä. Satoakin tulee hyvin nyt syksyllä, kasvavat kuin tursaat.

Muilta osin syysvärejä vielä odotellaan. Kukkiakin. Kallionauhus 'Britt-Marie Crawford' on upean tummalehtinen. Hankin sen viime syksynä korvaamaan aiempaa, kuivuuteen kuollutta tavallista kallionauhusta. Toivottavasti tämä nyt pärjää. Kukkia ei vielä tänä vuonna tullut, ehkä ensi vuonna sitten.

Tässä pitäisi olla jonkin verran kosteutta, sillä tuo kivipengermän juurella oleva penkki viettää pieneen ojantapaiseen, jossa ei kylläkään ole koskaan vettä, mutta jos juuret työntyvät riittävän syvään, ne löytävät varmasti kosteutta savimaasta. Alempana, lähes ojan pohjalla, kasvaa puuteripaju 'Mt. Aso'. 

Tummanpuhuvat ja hopeaisenvaaleat, keskenään myös eri muotoiset lehdet toimivat kivasti yhdessä.

Innostun lehdistä myös vaahteran alla. Siinä on maanpeittokasvina keltapeippi 'Florentinum', joka on kaunis lähes vuoden ympäri. Lehtimatosta kohoaa keltaisen syysvärin saanut särkynytsydän, varjolilja komppaa laimeammin. Niiden välissä on tummalehtinen isopähkinäpensas 'Purpurea', toisin sanoen veripähkinäpensas. Sen lehdissä ei ole kovin hyvä väri enää näin syyspuolella; keväällä lehtien puhjettua ne ovat tummanruskeat, todella hienot. 

Viimeinen kuva on muotopuutarhasta, jossa ei ole syysvärejä, vaan kukkavärejä. Siellä on purppuraista Rhapsody in Blue -ruusun kukkaa ja kirkkaampia loistomyrkkyliljoja, vaaleamman punainen portlandruusu 'Comte de Chambord' ja valkeat ranskantulikukan kukkavarret. Pöydän alta pilkottaa vielä lisää valkoista, nimittäin myskimalvaa.

Onpa ilahduttavaa aloittaa lokakuu näin monin kukin.

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kallionauhus Ligularia dentata

Keltamo Chelidonium majus

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Koristemansikka Fragaria × rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Myskimalva Malva moschata

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Parrotia Parrotia persica

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punalatva Eutrochium

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Puuteripaju Salix gracilistyla

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Revontuliatsalea Rhododendron Lights-Ryhmä

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhapensasmustikka Vaccinium Angustifolium-Ryhmä

Varjolilja Lilium martagon

Ruusukierros

 Vielä niitä on! Tähän aikaan vuodesta vain tulee enemmän kuvia per ruusu, kun kukkivien kasvien määrä ei päätä huimaa.

Nyt kukkivat enää jatkuvakukintaiset, kuten Austin-ruusu Lady of Shalott. Kuva on toissaviikolta, johon osui kukinnan huippuhetki.

Kukissa on paljon sävyjä. Avautuessaan ne ovat tummemman oransseja, sitten väri vaalenee.

Aamuaurinko houkuttelee kullanhohtoa esiin.

Keräsin terälehtiä kuvausta varten, löysin ihanan vastaväriparin kurkkuyrtin kukista.

Lady of Shalott on hehkeä vastavalossakin, näin sitä voi katsella ruusutarhan yläpäästä käsin, kun etelä on tuolla ruusun takana. Nyt kukinta jo harvenee. Mutta harmaakäenkukat kukkivat koko ajan enemmän, sen huomaa, kun vertaa toissaviikon kuvia näihin tuoreisiin!

Kiulukat kuuluvat ruusupergolassa kasvavalle jättimäiselle heleäorjanruusulle, jonka oksat kaartuvat kolmen metrin korkeudesta alaspäin.

Lady of Shalott on todellinen leidi, joka osaa ikääntyäkin arvokkaasti. Kunpa saisi itsekin rupsahtaa näin sulokkaana. Vielä on muutama suuri, löyhä kukkapallo jäljellä – harva ruusu kuihtuu näin kauniisti. Useimmat leviävät selälleen.

Muitakin ruusunkukkia on, jotkut vain ovat hyvin hankalasti kuvattavissa. Viime syksynä perustetussa kasvimaan nurkkapenkissä on viime syksyn alehankinta, Austin-ruusu Tranquillity. Siitä pitäisi tulla pystykasvuinen; tosiaan toivon niin, sillä istutin sen penkin takaosaan, josta sen kukat nyt tuskin näkyvät.

Edessä on aivan ihana kevään löytö: kirjavalehtinen tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow'. Luulen, että suojaan sen talveksi, sillä oletusarvo on, että tuo ei talvehdi. Tyräkeistä moni on huomattavasti eteläisempien seutujen kasveja ja sitten vielä tuollainen kirjavalehtinen erikoisversio.

Aivan mahtavasti se on kyllä tuuheutunut! Oikealla on toisen ruusun oksistoa.

Se on oven vasemmalla puolella kasvava portlandruusu 'Duchesse de Rohan'. Se on kasvanut aivan jäätävän kokoiseksi! 

Ihanahan se on, kaunis ja terve ja kukkii hyvin, nytkin taitaa joku nuppu siinä vielä olla. Mutta tulin istuttaneeksi viime syksyllä sen viereen kaikenlaista, joka nyt on jäänyt aivan ruusun jalkoihin. Yritin sitoa ruusua tiiviimmäksi supuksi keskellä kesää, mutta lähes mahdotonta se oli. Siirtoja on edessä ja varmaan reipas leikkuu ensi keväänä myös.

Otin kuvan, kun olin jatkanut kiveystä tekemältäni ylimmältä porrasaskelmalta tänne päin. Sitten loppui betoni ja laasti, ja työmaa seisahtui. Viime viikon kaupunkireissulla olin liian väsynyt ja rahaton ostaakseni betonia, vaikka ei se niin kallista olekaan, mutta joskus on jokainen kymppi säästettävä ruokaostoksiin ja bensaan.

Eipä tuo työmaa karkaa, ja toivon, että seuraavalta kaupunkireissulta kotiutan muutaman säkin, jotta saan homman loppuun. Kauanpa olenkin tätä kasvimaan kiveystä tehnyt, taisin aloittaa sen toisessa päässä vuonna 2010. Tai voihan se olla, että se vielä jatkuukin isoimman viljelylaatikon toiselle puolelle – saa nähdä.

Ovesta oikealle on köynnösruusu, josta toivon jäätävän kokoista. Sen korkea verso talvehti reilun metrin korkeudelle asti, mutta siihen ei ole tullut kukkia, vaan ruusu puski tyveltä uuden yhtä korkean verson, joka nyt kukkii. Kiinnostava taktiikka.

Oikealla on pengermän reunan penkki, joka viimein sai kunnon reunuksen, kun hankin siihen pitkät betoniset reunakivet ja ladoin niiden eteen vähän kiveystä.

Tämä ihanaakin ihanampi köynnösruusu on Pierre de Ronsard.

Aah! Kuvittele noita kukkia koko oviaukon karmin täydeltä, päältäkin roikkumassa.

Meillä ei ole tullut kuin pari runsaampaa sadetta syyskuun aikana, mutta yökaste on mojova.

Voi – kerrotut kukat sietävät pitkäkestoista kosteutta huonosti ja niinpä ne ruskettuvat ennen kuin ehtivät täysin aukikaan.

The Pilgrim on pitänyt taukoa elokuun alusta lähtien, nyt siinä on reippaasti uusia nuppuja. Kirvojakin on reippaasti, yritän etsiä leppäkerttuja. Tarvitsisin leppiksen myös yhteen sisäkasviin.

Saa nähdä, ehtivätkö nuput avautua. Viime vuonna tämä oli viimeinen ruusu kukassa marraskuun puolivälin lämpimänä jaksona juuri ennen kuin talvi tuli. Onneksi talveen valmistautumattomuus ei näytä vaikuttaneen ruusuun mitenkään.

Samassa muotopuutarhan penkissä The Pilgrimin kanssa kasvaa Rhapsody in Blue. Istutin sen vuosi sitten. Keskikesän kukat olivat häiritsevän värisiä, lähes pinkkejä. Nyt loppukauden kukat avautuvat tummempina, purppuraisina – ihana väri, mutta kun näiden piti olla siniliiloja.

Asia ratkeaa kukan ikääntyessä. Se muuttuu purppuraisesta ihmeellisen violetiksi. Kesällä kukat varmaan kuihtuivat liian nopeasti, että kunnollinen värimuutos ehti tapahtua tai sitä huomata.

Juuri ennen terälehtien varisemista sävy on täydellisin.

Rhapsody in Bluessa on myös runsaasti nuppuja.

Muotopuutarhan kuivimmassa kulmassa kasvaa portlandruusu 'Comte de Chambord', joka alkaa kukkia uudestaan. Tämä on tällainen klassinen ruusunvärinen.

Ruskopenkissä keväällä istutettu Austin-ruusu Emily Brontë on tuottanut harvasti kukkia koko kesän. Japaninvaahtera 'Enkan' on lämpimän vaaleasävyiselle ruusulle kiva tausta.

Minusta tämänkin ruusun kukkien sävy on nyt erilainen kuin alkukaudella, jolloin siinä oli ripaus persikkaa. Nyt tuo on vain kermanvalkea, kuin viilin samettinen pintakerros.

Seuraavaksi jännätään, ehtivätkö loppujen ruusujen nuput avautua, kun sää viilenee. Olisipa taas alkukesä ja koko ruusujen huippukausi taas edessä!

Tai onhan se edessä, mutta siihen on liian monta kuukautta. No, sitä ennen ehditään nauttia lumikellokaudesta! Olisipa maaliskuu...

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Japaninvaahtera Acer palmatum

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Iltakierros Mustin kanssa

 Teimme äsken Mustin kanssa pihakierroksen.

Ensin tarkastimme muotopuutarhan, sillä siellä on kaikenlaista kukassa. Tässä on luultavasti tähkätädyke.

Siemenestä kasvattamani valkokukkainen maarianverijuuri tulee ensi kertaa kukkaan. Tämä on vähän hassu kukinta-aika, mutta aika moni muukin kasvi tuntuu piristyneen syyskesällä kuivan alkukauden himmailun jälkeen.

Maarianverijuuri on tuo pienikukkainen edessä, jolla on nätit mansikkamaiset lehdet. Kuvassa on myös valkoista myskimalvaa. Mirrinmintussakin on vielä vähän kukkia.

Maarianverijuuri on täällä luonnonkasvi ja sitä kasvaa tienposkessa muutaman metrin päässä. Siksi ajattelin, että erikoisvärinenkin varmaan viihtyy. Luonnonväri on keltakukkainen.

Ranskantulikukkakin on innostunut kukkimaan nyt oikein kunnolla. Maarianverijuuren kapeampi, matalampi kukkavarsi on kuvan keskellä. Loistomyrkkylilja "Steven" on nyt täydessä kukassa. Sen takana sulkapiiska 'Little Spire' jo lopettelee, mutta on edelleen sinisävyinen.

Elokuussa nurmikolta siirretty harjaneilikka kukkii koko ajan enemmän.

Siirrytään muotopuutarhasta metsäpuutarhapenkkeihin. Mustiii, tännepäin!

Kaivon vieressä kukkii ystävältä saatu myrkkylilja, laji tuntematon.

Tarhalyhtykärhö Princess Kate on ihanasti kukassa edelleen. Tämä on myöhäinen nousija mutta ottaa syksyllä kiinni kaikki alkukesän menetetyt hetket.

Sitten vähän merkkaillaan Rohanin kasveja. Ne ovat Mustin. Kuten kaikki muukin.

Lämmitin tänään saunan, joten sain viimein itseni puhtaaksi ja pyykkiä pestyä. Puhtaat sukat ja alushousut olivat jo kortilla. Flunssassa ei millään jaksanut. 

Sitten seuraan Mustia kasvimaalle.

Kasvimaan kesä meni osittain aika huonosti. Rucolat itivät myöhään, tekivät huonosti lehtiä ja syöksyivät suoraan kukkaan. Onneksi on isohietasinappi, tuo keltakukkainen, joka on kuin rucola, mutta monivuotinen. Se tekee hyvin lehtiä vanhoista ruusukkeista ja juurista, vaikka millainen kesä olisi.

Punajuurista tuskin kummoista satoa kannattaa odottaa, kun ne, jotka eivät olleet jo kuolleet, itivät vasta heinäkuun lopussa, vaikka kylvin ne toukokuussa. Tässä on tilanne nyt.

Mutta ei se haittaa, sillä en välttämättä muistaisi korjata niistä satoakaan. Tänään muistin mennä keräämään hajuherneen siemeniä, sillä haluan saada niitä varastoon niin paljon kuin suinkin. En enää koskaan halua olla vain kahden siemenpalon varassa! Vaalin nimittäin näitä ihanan värisiä, muita lajikkeita en hanki.

Rikkinäisessä kastelukannussa jo yli kolme kuukautta putkeen kukkinut herukkasalvia pitää muistaa ottaa sisään ennen pakkasten tuloa. Tuo on loistava kukkija, ja kuivuuttakin se näköjään kestää vaikka päällään seisten. Toivon, että onnistun sen talvettamisessa.

Ruusutarhassa huomaan erityisen vahvan väripilkun kukkia, joita ensin luulen harmaakäenkukiksi. Sehän on syysasteri 'Royal Ruby', ihana ihana asteri! Vähän matala tuohon, meinaa jäädä jalkoihin, kun harmaakäenkukatkin venyvät loppukaudesta korkeiksi, mutta ehkä asteri jonakin päivänä kasvaa.

Ylärinteessä on kirsikkasorvarinpensas jo saamassa ihanaa hailakkaa, valovoimaista syysväriään. Tämä puska on tavallisen vihreä koko muun kasvukauden, nyt on sen vuoro loistaa.

Auki poksahtelevat hedelmätkin ovat hyvin koristeellisia.

Lopuksi Musti esittelee lintujen kylpyaltaan / kissojen makuvesipisteen.

Musti venyy kuin periskooppi, lienee jotain kiinnostavaa kiikarissa.

Ruukussa on ihanan värinen tarharuostekukka 'George Davison'. Pitkään luulin, että se ei meinaa kukkia lainkaan, nyt ei kukkanupuille loppua näy. Olisimmepa ihan pikkuisen etelämpänä niin, että ruostekukat talvehtisivat kunnolla ulkona!

Edessä on syysvuokko 'September Charm'.

Syysvuokon juurella kukkii syysmyrkkylilja 'Alboplena'.

Me Mustin kanssa toivotamme mukavaa syysiltaa – ihanaa, että lämmin sää jatkuu!

Hajuherne Lathyrus odoratus

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Herukkasalvia Salvia microphylla

Isohietasinappi Diplotaxis tenuifolia

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myskimalva Malva moschata

Rucola, sinappikaali Eruca sativa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarharuostekukka Crocosmia × crocosmiiflora

Tähkätädyke Veronica spicata