Kukkapuu-uutisia

 Rohanin suunnalta.

Kerrotaan ensin autopaikkani vierestä koivun alta ikävät uutiset. Kirsikkaluumu 'Nigra' on henkitoreissaan. Lähes koko puska, jo isoksi kasvanut, on kuivunut. Latvassa on pari kukkivaa oksaa. Joistakin kohdin runkoa kyllä puhkeaa lehtiä ja uusia oksan alkuja, mutta pahoin pelkään, että kasvi tekee kuolemaa. Myyrät ovat saattaneet syödä juurista niin paljon, ettei kasvi enää jaksa elää. Tai sitten pakkaset olivat liikaa.

Ystävä juuri sanoi, että näin keväällä voisi luumupuista ottaa latvapistokkaita. Sen käynkin tekemässä nyt heti ennen kuin jatkan tätä juttua, sillä muutoin taas unohdan.

No niin! Jatketaan.

Edellisen kuvan kirsikkaluumu ei kunnolla näy tässä kuvassa, se on tuolla taustaviherryksessä, mutta tässä näkyy Rohan. Etualalla on pyökki 'Rohan Weeping' puhkeamassa lehteen. Sen takana on jo korkeaksi kasvanut japaninkirsikka 'Royal Burgundy', jota myyrät eivät onneksi ole syöneet.

Kuvasta näkyy puun kasvutapa: se on kapea leviten latvastaan kapean viuhkamaisesti. Aivan kuten vanhempansa 'Kanzan'. Erona lajikkeissa on lehtien väri.

'Royal Burgundy' on tummalehtinen, varsin hieno ilmestys koko kasvukauden, mutta etenkin keväällä kukkiessaan kerrotuin kukin. Lehtien erikoisväristä johtuen tämä lajike jää pienemmäksi kuin 'Kanzan'.

Tämä ei näytä kärsineen kylmästä talvesta ollenkaan, vaikka puun talvenkesto on hieman epävarma.

Kirsikan alla kukkii parhaillaan ihana sirojen kesälumipisaroiden ryhmä.

Olen myös istuttanut tänne erikoisvärisiä mukulaleinikkejä. Lähes valkokukkainen 'Salmon's White' on kasvanut parissa vuodessa kauniiksi mättääksi. 

Kerrottu valkokukkainen 'Alboplena' on jo toinen laatuaan, ensimmäinen ei noussut ikinä mullan pinnalle. Tämä on ollut todella vaikea kuvattava tehden vain yksittäisiä kukkia tarhajouluruusun alla. Toivon tämän kasvavan kokoa ja viihtyvän.

En ole koskaan huomannut mukulaleinikin erikoismuotojen ja -lajikkeiden tuottavan siementaimia, ainoastaan lisääntyvän kasvullisesti laajeten hitaasti sivuille päin. Tai ehkä siemenet vain putoavat aivan kasvin viereen eivätkä esimerkiksi muurahaiset kuljeta niitä. Asiaa voisikin tutkia ja siemeniä kerätä, jos niitä tulee.

Katsotaanpa sitten nurmikäytävän vasen puoli, siinä on ruusu-heinätarha. Pahasti myyrien verottama, mutta on siellä vielä kasvejakin tallella. Silkkipioni avasi tänä aamuna ensimmäiset kukkansa. 

Taustalla on punahevoskastanja, jossa on kaksi kukintoa nupulla! Se ei ole moneen vuoteen kukkinut, ainoastaan pienenä. Epäilen varrennetun latvan kuvitelleen alussa yhä olevansa puun oksa. Sitten se tajusi, että tässä onkin tarkoitus kasvaa puuksi ja alkoi kasvattaa juuria ja korkeutta. Nyt se on komea yli kolmimetrinen puu, ja hyvin monen vuoden tauon jälkeen saamme taas ihailla kukkia!

Silkkipioni, toisin sanoen silkkipulskapioni.

Ruusu-heinätarha on aurinkoinen paikka ja olen siirtänyt siihen kurjenmiekkoja varjoisamman Rohanin puolelta, sillä ne eivät kukkineet. 

Olen lannoittanut parrakkaita kurjenmiekkoja viime vuosina kukkien toivossa ja ehkä säätkin ovat olleet suotuisat, sillä nyt pikkukurjenmiekka 'Cherry Garden' kukkii, kuten niin moni muukin pikkukurjenmiekka parhaillaan. Näitä on kaksi tupasta ja molemmissa on nyt runsaasti nuppuja, ties kuinka monen vuoden odottelun jälkeen! 

'Cherry Garden' pitää yrittää kuvata niin, että vastavalo nostaa sen upean sävyn esiin. Vaikka tässä kukassa ei ole niin jännittävä värien kontrasti kuin monessa muussa parrakkaassa miekassa, huomaa silti, kuinka partojen sinertävän violetti väri eroaa punertavan purppuraisista terä- ja verholehdistä.

Marssitaan vielä Ransun perässä muotopuutarhaan. 

Kääpiökurjenmiekkakin kukkii huomattavasti runsaampana kuin aikoihin. Tästä penkistä ovat myyrät hävittäneet melkoisesti kasvustoa, olisiko sitten lisääntynyt tila saanut kääpiökurjenmiekan innostumaan. Tai sitten se, että olen tätäkin lannoittanut. Ehkä molemmat.

Kääpiökurjenmiekka on alkukantaisempi, luonnonkukka, ja se näkyy kapeampina verholehtinä. Jalostettuihin lajikkeisiin on pyritty saamaan mahdollisimman paljon väripintaa, josta parta erottuu usein kontrastivärisenä. Tämän lajin parta on sinertävän valkea.

Pistetään loppuun vielä uudestaan ihana pikkukurjenmiekka 'Webelos', kun siinäkin on useampi kukka auki.

Ihanaa kukkapoksahtelua sinnekin!

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kesälumipisara Leucojum aestivum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Mukulaleinikki Ficaria verna

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Pyökki Fagus sylvatica

Silkkipioni, silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Hykerryksissä

 Puutarhasta kuuluu poks, raks ja pum! Kurjenmiekat ovat aloittaneet kukinnan.

Pikkukurjenmiekka 'Oriental Blush' on juuri niin herkku kuin odotin. Olen nähnyt tämän aiemmin vain kuvissa, sillä tämä on ensikukinta – istutin taimen syksyllä 2022, joten kärsivällisyyttä on koeteltu. Olen parina viime vuonna tajunnut, että näitä parrakkaita kurjenmiekkoja tulee lannoittaa, jotta ne kukkivat. Nyt onkin aika paljon eri kurjenmiekkoja tulossa kukkaan pitkästä aikaa!

Eilen avautui tämä kauan odotettu kukka. 'Oriental Blush' on täydellinen! Parroissa on hienoista sinerrystä, mistä tulee jännittävä kontrasti terälehtien lämpimään beigen sävyyn. 

Parrakkaiden kurjenmiekkojen porukassa on paljon kummallisen värisiä kukkia, mikäpä sen ihanampaa!

Muotopuutarhassa avautui eilen ensimmäinen perinteisen kääpiökurjenmiekan kukka. Tämä on siis jalostamaton laji, pikkukurjenmiekat ovat tämän jalostettuja serkkuja, tässä ymmärryksessä olen.

Pikkukurjenmiekka 'Webelos' kukkii siellä myös. Ilokseni teen havainnon, että vaikka täältä on hyvin monta kasvia hävinnyt myyrien ahnaisiin kitoihin, ne eivät ole kurjenmiekkoja tuhonneet. Näitä juurakoista kasvavia kurjenmiekkoja, siis. Pikkuisista sipulimaisista mukuloista kasvavia, aikaisin keväällä kukkivia kurjenmiekkoja on kyllä hävinnyt.

Tämä on kiinnostava havainto. Eli kaikki paksut ja mehevät juuret eivät maistukaan myyrille. Parrakkaiden kurjenmiekkojen juurissa voi myös olla aromia, josta jyrsijät eivät pidä. Samaa aromiahan käytetään hajuvesiteollisuudessa.

Yksi ihanimman ja ihmeellisimmän värisistä on 'Gingerbread Man', pikkukurjenmiekka tämäkin. Vähän korkeammat helluntai- ja tarhakurjenmiekat kukkivat vasta myöhemmin.

'Gingerbread Man' on varsinainen ritari siniparta!

Lisää kukkavarsia on näihin tulossa ja uusia lajikkeitakin on tulossa kukkaan. Raportoin, kun avautuvat.

Pysytään vielä hetki ruskopenkissä, jossa 'Gingerbrean Man' asustaa. 

Tässä on edessä villi punainen penkki, ruskopenkki on taustalla. Kukkivien puiden alla on tulppaanien hehkua. 

Onneksi ruskopenkissä ei ole myyrä vieraillut, tämä onkin paras tulppaanipaikka tänä keväänä. Nupulla on upean oranssi kreikantulppaani, sen takana syksyllä istutettu yhtä siro 'Danique'.

Nämäkin on istutettu syksyllä: 'Vendee Globe' ja 'Apricot Parrot'.

Ihanaa värikimaraa! Tässä kuvassa kreikantulppaanit ovat auki; nuo sirot oikealla. Vaaleankeltainen korkea taitaa olla 'Salmon Dynasty', joka on kukkinut tässä vuosikausia.

Sain ystävältä ja kollegalta syksyllä kolme kevätesikkoa saatesanoin: nämä ovat toivottavasti oranssikukkaisia. No ovat, kaikki kolme! Ihan uskomattoman ihana väri. Istutin ne ruskopenkkiin, missä ne nyt sointuvat tulppaaneihin.

Kellukatkin alkavat ihan justiin kukkia, nekin komppaavat tulppaaneita – tämä on 'Mai Tai'. Taustalla on jo vanhempia 'Ballerina' -tulppaaneja, niissä on kaunis muoto. 

Edessä on syksyllä hankittu erikoisuus, Tulipa vvedenskyi × 'Amberland' eli tällainen risteymä. Se on kovin matala ja lehdet ovat raidalliset, mihin en ole kovin rakastunut, mutta nythän lehdet ovat jo muun kasvillisuuden peitossa!

Ruskopenkissä elänyt tummalehtinen valkoapila näyttää menehtyneen talveen, mutta nyt havaitsen tummalehtistä muotoa penkin ulkopuolella nurmikossa! Täytyy yrittää kaivaa sitä ylös ja siirtää, jos onnistun. Tai sitten se voi jäädä elämään nurmikolla, mutta olisi noita lehtiä kiva katsella ihan istutusalueellakin.

Kellukka 'Nonna' alkaa myös kukkia. Olen iloinen näistä kellukoista, sillä myyrät näyttävät tuhonneen ihanan oranssin 'Totally Tangerinen' kivimuurin vierestä. Täytyy alkaa metsästää uutta.

Aurinkoista sunnuntaita, täällä ainakin paistaa, mutta myös tuulee!

Kellukka Geum

Kevätesikko Primula veris

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Valkoapila Trifolium repens

Saniaisten kiemurat

 sekä muita aarteita.

Saniaiset eivät ole aikaisimpien nousijoiden joukossa, niinpä niiden hengissä oloa saa jännittää. Helmisaniainen ainakin nousee reippaana ja vähän aiempia vuosia laajempana kasvustona – viimeinkin! Tämä taisi olla kolmas kerta, kun sen puutarhaani istutin ja viimein sain sen viihtymään. Istutin sen lähes ojan pohjalle, joten kosteutta piisaa.

Kuningassaniainen ei välttämättä ole kovin talvenkestävä, joten olen onneni kukkuloilla, kun tämä punertava 'Purpurascens' on elossa ja nousee. 

Taustalla on kerrottu rentukka, joka tuli jo esiteltyä aiemmin. Eli tämäkin on kostean paikan saniaisia ja on viihtynyt jo muutaman vuoden lähellä ojan pohjaa, mutta hieman ylempänä kuin helmisaniainen.

Perusvihreä kuningassaniainen on jo kookas. Voi olla, että kuningassaniaiset pelasti se, että ne ovat jo asettuneet kasvupaikoilleen monen vuoden ajan. Kuningassaniaisen ongelma on toisaalta juurenniskan nouseminen liian ylös mullasta, eikä se ominaisuus parane iän myötä, potentiaalisesti pahenee vain. 

Taisin kyllä nakata kasvuston päälle jonkin nutun talvella, mutta silloin kovat pakkaset olivat jo päällä. Pelkäsin pahinta, onneksi saniaisaarteeni näyttävät selvinneen talvesta liehuvin lipuin.

Mitään liehuvaa tuossa ei kylläkään ole, pitäisi sanoa, että hyvin rullaa!

Kilpirikon selviämisestä ei muuten tarvitsisi huolehtia, mutta myyrät näyttävät verottaneen kasvustoa paljon parin viime vuoden aikana. Onneksi kaikkea ei ole syöty. Ensimmäinen kukinto on jo auki ja pari muuta vartta nousee ojan pohjalta, minne kasvi on itsekseen levinnyt ojan reunalta. Kookkaat lehdet tulevat vasta kukkien jälkeen.

Saniaistarhassa ei vielä ole paljoa kiinnostavaa, mutta taemmassa kivimuurin taskupuutarhassa nousee tarha-adiantumi ihanasti. Valitettavasti pari kasvia tästä näyttää kuolleen, mutta ainakin tämä on elossa samoin kuin minipieni sikkiminesikko, joka sinnittelee juuri ja juuri hengissä vuodesta toiseen, mutta ei ole vielä koskaan kukkinut. 

Tästäkin vierestä on iloista raportoitavaa: viereisellä kumpareella on nenäliinapuu selvinnyt talvesta latvaan saakka. Oikein liehuvin lipuin, voi tämän kohdalla sanoa, sillä jos puu tulee joskus kukkimaan, kukkien suojuslehdet muistuttavat lippuja – tai oksilla riippuvia nenäliinoja. Puun toinen nimi kyyhkyspuu on tylsempi, itse käytän mieluummin hauskempaa ja kuvaavampaa nenäliinapuu-nimeä.

Muutakin komeaa maasta nousee kuin saniaisia. Marhanliljoilla on näköä ja kokoa, paitsi 'Claude Shridella', joka on hävinnyt ilmeisesti myyrien toimesta. Tämä on katajapenkin 'Guinea Gold'.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi tämä komistus, punakolmilehti. Kukat ovat hankalia kuvattavia, kun ovat usein taipuneet hieman piiloon.

Yhtäkkiä huomasin siinä vieressä hennon aarteen: Fritillaria elwesii. 

Vähän kun kaulaa kurotin, huomasin seuraavan aarteen: koiranhammas 'Rosy Wing'. Ihanaa, elossa tämäkin! 

Tämä on joidenkin lähteiden mukaan tähtikoiranhammas, toisten mukaan monen lajin risteymä. Kehälehdet kiertyvät kukan kehittyessä voimakkaammin taakse tehden kukasta turbaanin mallisen.

Keltakielokkia sain oikein hakea, se on niin köykäinen. Kävin viime kesänä puutarhassa, jossa oli niin laaja pehko keltakielokkia, etten tahtonut silmiäni uskoa. Minulla nousee tämä yksi kukkavarsi vuodesta toiseen. Viime vuonna nousi vielä kahdesta eri paikasta, mutta kitkin vahingossa toisen kasvin ilmeisesti kokonaan pois, sillä se oli yhden raivokkaan kitkentäoperaation jälkeen hävinnyt.

Onneksi on silti tämä yksi! Ehkä voisin tarjota tälle vaikkapa kompostimultaa, jos se siitä reipastuisi. Kitkeäkin voisi – katajapenkissä on kauhun tasapaino puna-ailakkien ja muiden luonnonkasvien suhteen. Ne täytyisi yrittää saada kaikki pois, sillä tässä kasvaa paljon pikkuisia aarteita.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on myös joskus kohdannut kitkentäraivoisan kourani, sillä kerran tämä oli jo ilmassa, kun tajusin, ettei kaikki kouraisemani ollutkaan koiranputkea. Äkkiä takaisin maahan! Kasvusto ei edelleenkään ole kovin rehevä, mutta se voi johtua häirinnän lisäksi siitäkin, että olen istuttanut tämän katajan katveeseen, missä on erittäin kuivaa.

Tässä on kukka, jota täytyy syynätä lähempää. Kauniimpaa saa hakea! Nuo pienet syreeninliilat yksityiskohdat. 

Edellisen serkku, keijunpikkusydän 'Pink Punk' on yhä kukassa viimeisillä kahdella kukalla. Tungin linssin lähes kukkiin kiinni, jotta sain lähikuvan minipienistä kukista.

Ruoho on yhä leikkaamatta, huomauttaa Ransu.

Mukavaa viikonloppua!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kilpirikko Darmera peltata

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Valkoisia unelmakukkia ja nenäliinoja

 Huh, viikko meni siinä, että makasin jonkinlaisessa taudissa sängyssä. Sitä ennen olin viikon kaupungissa. Joten täällä on puutarha täynnä voikukkia ja nurmikko leikkaamatta, siihen en vielä tänään taivu, kun olen vasta ensimmäistä päivää jalkeilla. Mutta kuvauskierrokselle taivuin!

Nenäliinoja kuluu paljon enkä kuule juuri mitään, kun korvat ovat tukossa, mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa käänny taas voiton puolelle.

Ajattelin raportoida iloisista uutisista kostealla kevätniityllä. Narcissus moschatus kukki monen vuoden tauon jälkeen. Voi olla, että sateinen viime kesä sai sen reipastumaan! Kuva on toukokuun alusta, tuolloin vielä kukkivat posliinihyasintitkin, nyt niistä on enää rippeet jäljellä.

Kirjopikarililjat ovat hyvässä vedossa. Pari valkokukkaistakin kukkii, lisäksi niitä on viimein siinäkin päässä niittyä, johon joskus vuosia sitten istutin kirjopikarililjoja ruukussa. Myös kevätesikoilla näyttää olevan hyvä vuosi.

Assyrianpikarililja on ollut luottokukkija joka kevät, niin nytkin. Vieressä nousee keltalehtinen humala 'Aureus', toisin sanoen kultahumala, entiseen lipputankoon. Kamerakierroksella huomasin, että toinen salkoon kiipeävä köynnös, tuoksukuusama, vaikuttaa kuolleelta. Painava kamera kaulassa on hankala tutkia kasveja, joten täytyy palata syynäämään köynnöstä lähempää. Olisiko sekin myyrien uhri tai muuten vain hidas heräämään.

Niityn reunalla on oja, jossa kukkii kerrottu rentukka 'Multiplex'.

Huushollin roskikset pursuavat nenäliinoja, mutta on valkoista ulkonakin, ja huomattavasti miellyttävämpää. Tästä naapurin ihanasta luumupuusta olen ollut viime päivinä kiitollinen. Se nimittäin näkyy myös keittiön ikkunastani ja ihailin sitä niinäkin päivinä, kun ei ollut voimia edes käväistä ulkona.

Rusotuomipihlajat puolestaan näkyvät makuuhuoneen ikkunaan. Kukkapilvi on aivan hurmaava pienen portin pielessä, allaan kimalaisten rakastama peittoraunioyrtti täynnä hailean vaaleansinisiä, lähes valkeita kukkia.

Muutaman metrin päässä edellisestä on ruskopenkin rusotuomipihlaja. Se demonstroi, mistä suunnasta täällä yleensä tuulee. Koko pensas on kasvanut itään kallelleen, kuten kovin moni muukin puu täällä.

Tämä kuva ei siis ole tuulenpuuskassa otettu; tänään on aika tyyntä ja kerrankin näin ollen ihanan lämmintä myös. Pihakierroksella piti villapaidan päälle pukemani paksu fleecepusakka suorastaan riisua! 

Tämä naurun aiheeksi heille, jotka Itä-Suomen helteistä parhaillaan nauttivat. 

Japaninmagnoliani ensikukinta peräti neljän kukan voimin ei onneksi mennyt ohi sairastaessani. Saariston meri-ilmaston keväinen viileys on pitänyt kukat supussa ja vasta tänään kaksi viimeistä nuppua alkaa avautua – eikä ensimmäinenkään kukka ole vielä lakastunut.

Tähtimagnolian nuput olivat niin pienet, että pitkään en ollut varma, kukkiiko se ollenkaan. Tämän kanssa täytyy olla syksyllä nopea, jotta ehtii laittaa verkon puskan ympärille ennen kuin jänis käy nakertamassa oksat, sillä silloin kukkia ei ainakaan tule. 

Nuput kuitenkin ottivat loppusuoralla hurjan kirin ja paisuivat ennen puhkeamistaan selvästi.

Ja onhan minulla sisälläkin ihania valkoisia kukkia! Sitruunapuu nimittäin kukkii. Kukkia on kahdessa oksassa ja olen pariin otteeseen sutinut niitä pensselillä, jotta ne pölyttyvät. 

Tänään voisin kantaa pienen puun ulos, sillä aion lähiaikoina siirtää sen kasvamaan suurempaan ruukkuun, juurilla on varmasti jo kovin ahdasta. Isompi ruukku lisäksi pidättää kosteutta pidempään ja hedelmät jaksavat varmemmin kypsyä.

Täytyykin hankkia giniä ja tonicvettä!

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Humala Humulus lupulus

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Luumu Prunus domestica

Peittoraunioyrtti Symphytum grandiflorum

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rentukka Caltha palustris

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata