Jalokivet puutarhassa

 Voimakkaita värejä, vielä kukissa! Lehdetkin kyllä ovat alkaneet saada syysväriä.

Ah, asterit! Myyrien syömien asterien aiheuttaman mielipahan vastapainoksi on onneksi 'Royal Ruby'. Tämä syysasteri on siis kuninkaallista rubiinia. Myyrät eivät ole löytäneet kumpaakaan näistä. Tai aikoinaan minulla oli kolmaskin, mutta se on syöty.

Punaisessa villissä penkissä kevät ja syksy kulkevat käsi kädessä, kun keisarinpikarililjan kukkavarsi on jäänyt pystyyn 'Royal Rubyn' tueksi. Toivottavasti keisarinpikarililjan siementaimia joskus tulee. Tämäkin kun olisi herkullisen vaalean oranssi. Mitähän jalokiveä se olisi? Zirkoni varmaan.

Tuoksuasteri 'Hersbtschnee' on aloittanut kukinnan puhtaanvalkeana kuin kirkas safiiri. Tämä on kyllä kaunis – ja runsas! Tässä penkissä on ollut aika hirveät myyrätuhot, mutta jostain syystä tämä on jätetty rauhaan. Ehkä juurissa on jokin tuoksu?

Asterimenetysten harmia korvaavat myös ahkerasti yhä kukkivat kärhöt, tässä muotopuutarhan kaksikko 'Polish Spirit'...

... sekä 'Comtesse de Bouchaud'. Ametisti ja pinkki topaasi, ehkä? Syksyn kukkijat ovat kyllä arvokkaampia kuin mitkään jalokivet.

Ihastelen joka syksy tämän kärhön kukkien sointuvuutta rinneakebian lehtiin, samassa köynnöskaaressa kun kasvavat. Rinneakebian ruskavärissä on hienostunutta viininpunan vivahdetta, tuo tummuus yhdistettynä vaaleanpunaisiin kukkiin on vastustamaton.

Verikurjenpolvi kukkii vähänlaisesti mutta vahvan värisenä. Ja tämän perennan upeanpunainen ruska on vasta edessä. Näin voimakas pinkki on varmaan turmaliinia.

Kun tätä juttua kirjoittaessani etsin jalokiviä netissä, huomaan, että niitähän on ihan valtavasti.

Isoköynnöskrassi 'Cherry Rose Jewel' viittaa nimensäkin puolesta jalokiveen. Väri on kyllä hieno! Nettihaun mukaan fluorisälpä saattaisi olla näin pehmeän punaista.

Nämä tulivat kukkaan vasta syyskuussa, mutta kukkivat nyt reippaasti. Myöhäisyys johtuu minusta: ehätin kylvämään tämän kasvimaan laatikon vasta heinäkuussa.

Kukkien nielun karvat, tai hampaat, ovat aika pelottavat. Kaipa ne ovat pehmeät, mutta en halua työntää pikkusormeani kukkaan silti. Jotenkin karvat näyttävät sapelinteräviltä.

Silkkaa suloisuutta ja ruusukvartsia tarjoilee David Austin -ruusu 'Scepter'd Isle'. Sade on hieman haitannut kukan avautumista, ja voi olla, ettei se pysty avautumaankaan, sillä märkyys joskus liimaa terälehdet yhteen. Tänä iltana saapuu seuraava sadealue, joten voi olla, että seuraavatkin nuput kärsivät, elleivät ne pysy visusti nyt supussa.

Pikku hiljaa ovat ruukkukasvit siirtymässä ulkoa sisälle. Makuuhuoneeseen suloisia jalokivisävyjä tuovat verenpisara 'Auntie Jinks' ja pelargoni 'Deerwood Lavender Lass'.

Ransukin jo käpertyi olohuoneen rubiininpunaiselle sohvalle odottelemaan sateen alkua. Taidan sinne siirtyä minäkin jatkamaan Mahtisormukset-sarjaa Areenan parissa.

Mukavaa iltaa!

Isoköynnöskrassi Tropaeolum majus

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Pelargoni Pelargonium

Rinneakebia Akebia quinata 

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Verenpisara Fuchsia

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Kukkakärpäset, nuo linssiluteet

 Onpa mukavaa, kun puutarha pörisee elämää!

Viikko sitten kuvasin syyskimikin lupaavan runsaita nuppuisia kukkavarsia.

Tänään ensimmäiset ovat ihanasti kukassa. Lajike on 'Atropurpurea'.

On ihan mahdoton saada siitä kuvaa ilman kukissa pörrääviä kukkakärpäsiä. 

Varsien lukumäärä on lupaava, toivon, että lämpimät kelit jatkuvat, jotta koko komeus tulee kukkaan.

Syyskimikin seurana Rohanissa on toinenkin kaunis valkokukkainen, nimittäin David Austin-ruusu Winchester Cathedral. Austinit ovat loistavia syyskukkijoita: kukkia ja/tai nuppuja on lähes kaikissa.

Myrkkyliljatkin ovat kukkakärpästen suosiossa. Tämä on syysmyrkkylilja subsp. pannonicum. Se elelee ruskopenkissä.

Ruskopenkin kuningatar on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', jonka kukissa käy jatkuva pörinä, vaikka sitä ei kuvasta näe.

Kasvimaalla ovat kehäkukat vedossa, niitä on paljon – ja kukkakärpäsiä.

David Austin -ruusu Bathsheba on aivan ihanan sävyinen oranssi. Tässäkin kuvassa on kolme kukkakärpästä (vähintään)! Jännää, sillä ei luulisi ötököiden edes pääsevän kymmenien terälehtien välistä mihinkään meteen tai siitepölyyn käsiksi. Tai siis kärsiksi. 

Bathsheban vieressä kukkii keltakukkainen The Poet's Wife. 

Taustalla näkyy valmistunut työmaa!

Minulla oli kaksi pussia kuivabetonia, ja toissa päivänä naapurit ottivat puheeksi puretun hiekkalaatikon hiekan, jolle eivät keksi mitään käyttöä. No minähän keksin sillä sekunnilla.

Ylärinteen köynnösmaja on odottanut kiveystä jo pari vuotta!

Kuvassa on mainiosti vastoin kaikkia odotuksia talvehtinut japaninsinisade f. multijuga. Siitä on tänä kesänä kasvanut oikein rehevä, vaikka se puhkesi lehteen niin myöhään, että oletin sen olevan kuollut.

Lähes kaikki kivet nousivat samalta paikalta, johon kiveys tuli, kun kaivoin siitä pintamaata pois. Näin kivistä täällä tosiaan on. Muutaman jouduin etsimään muualta. Onneksi kiviä löytyy lähes kaikkialta, minne lapion isken. Kivireunan keskellä on tiili, jossa on tekstileima – se on luullakseni 1800-luvun uunitiili.

Ransu auttoi kukkaruukkujen alusastioiden pesussa. 

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kehäkukka Calendula

Syyskimikki Actaea simplex

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Synttäripoika

 Ransu täyttää tänään 18 vuotta! Onnitteluja otetaan vastaan kotosalla.

Kuten ilmeestä voi ehkä nähdä, oli masuvillojen pesu meneillään, kun mamma alkoi häiriköidä kameran kanssa.

Tassujen puhtaus on myös puoli ruokaa. Ransu viihtyy kuistilla lojuen joko lattialla tai keinutuolissa. Säät ovat sopivasti viilenneet, helteet eivät rasita sydänvaivaisen vanhuksen oloa.

Nivelrikkokin pikku papparaista vaivaa. Siihen olemme hakeneet Solensia-piikkejä kesästä alkaen. Mutta niistäpä tulikin paha ihottuma Ransun poskeen, joten nyt odotellaan viimeisen piikin vaikutuksen lakkaamista eikä uusia enää oteta. Harmillista, kun eivät kivut eivätkä särytkään mukavia ole. Sydän- ja munuaissairauksien takia ovat kivunhoidon vaihtoehdot vähissä.

Ransu on onneksi reipas ja urhea poika ja omaa positiivisen mielen. Ruoka maistuu edelleen vähän liiankin hyvin, mikä huojentaa mamman sydäntä.

Toivotamme hyvää eläinten päivää kaikille eläimille ja nimipäiväonnittelut kaikille muillekin Franseille ja Franzeille! Myös kaikki mamman kaimat eli Sailat juhlivat tänään. Erityisonnittelut Kivipeltoon, jossa myös juhlitaan tänään sekä nimppareita että synttäreitä!

Hyvää lokakuuta

 Aika menee äkkiä ja uusia kukkia tulee kukkaan, syksylläkin!

Portaalla ilahduttaa syklaamiruukku, jossa murattisyklaameihin puhkeaa koko ajan uusia kukkia ja lehtiä. 

Taustalla näkyy valkoisia kukkia...

Kelmeäneidonkannus kukkii aina vaan. Se aloitti kukinnan jo heinäkuun alussa ja on ollut kaunis, kukkiva tupas siis kolme kuukautta putkeen.

Valitettavasti yksikään viime vuonna tähän siirretyistä myrkkyliljoista ei vaikuta olevan elossa, ehkä paikka oli niille liian varjoisa tai kostea.

Muotopuutarhan tupas loistomyrkkyliljaa on jälleen kookas, vaikka tätä jaoin ja istutin sinne sun tänne viime vuonna, annoin ystävillekin.

Kuistia vastapäätä on syysvuokko 'September Charm' yhä vedossa – aloitti jo elokuussa, kukki nimensä mukaisesti koko syyskuun ja jatkaa edelleen.

Kun katsotaan kuistilta länteen, näkyy ruskopenkki. Sen keskellä kasvava jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen' on jälleen valtava puska. Ei nyt ihan niin korkea kuin vieressä jo yli 2,5 -metriseksi venynyt kiinanpunapuu, mutta lähes.

Myrkkyliljakausi on tosiaan alkanut ja yksi aikainen ennätti kukkia ohi sillä aikaa, kun olin kapungissa. Ruskakin on vasta alkanut, väriloistoa tiedossa!

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Syysvuokko Anemone hupehensis

Vanhoja uutisia kesältä

 Tämä kesä hurahti monesta syystä ohi niin, että ehdin kyllä sanoa kissa aika monta kertaa, etenkin Ransulle, mutta paljon muuta en ehtinyt. Esimerkiksi tärkeät uutiset puutarhasta ovat jääneet vallan raportoimati! Nyt alan korjata asiaa.

Kalukkipensaan ensikukinta on äärimmäisen tärkeä asia. Se kukki kesäkuussa, jolloin jouduin pomppimaan kaupunkiin kaikenmaailman asioihin aivan liian usein. Onneksi puskassa pysyivät kukat pitkään, monta viikkoa. 

Tähän kaunottareen, jonka nykyinen virallinen nimi on carolinanrosettipensas, ihastuin vuosi sitten Vakka-Taimessa, jossa näin sen kukkivana. Se oli saman tien menoa.

Carolinanrosettipensas kasvaa pitkässä metsäpuutarhapenkissä.

Kukkia taisi tulla yhteensä vain kolme, mutta tärkeintä on, että puska on ollut rehevä koko kasvukauden ja vaikuttaa viihtyvän. Selvisi myös talvesta liehuvin lipuin. Kalukkipensaan viininpunaiset kukat sointuvat täydellisesti taustalla häämöttävään Rohaniin.

Rohanissa kun on tuota tummaa viininpunaa enemmänkin. Kesäkuussa siellä kukkivat lehtoakileijat, viininpunakukkainen on itsekseen tullut siementaimi. Valkoiset olen kasvattanut siemenestä lajikenimellä 'Greenapples'. Kukissa on häivähdys vihreää.

Tässä kohdassa kukkien taustana kasvaa erityisen tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping', joka näkyy mustanpuhuvana edellisessäkin kuvassa.

Metsäpuutarhapenkin toisessa päässä, enemmän vaahteran varjossa, kasvaa isopähkinäpensas 'Purpurea' eli veripähkinä. Sekin on kesäkuussa komean värinen. Särkynytsydän kasvaa sen vieressä huonossa maassa kituliaasti, mutta se ei haittaa. 

Lehtosinilatvan sinisyys ei välttämättä tähän yhdistelmään istu, mutta enpä ole raaskinut itsekseen joka paikkaan kylväytyvää kasvia tästä poistaakaan. Voisihan tuohon yrittää siirtää valkokukkaisen version, kun ne taas ensi vuonna kukkivat. Muulloin ei voi tietää, minkä väriset kukat kasvissa on. Harmi, etten huomannut tuota alkukesällä ajatella.

Kastanjakolmilehtikin kukki kesäkuussa!

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' oli näin kaunis ja on toki edelleen. Olen siirtänyt tähän metsäpuutarhapenkkiin, vaahteran alle toivottomaan kuivuuteen, perusvärisiä ukkolaukkoja kuistin kulmalta. Siinä kun haluan ylläpitää hienomman sävyistä purppuraista kantaa. Ukkolaukka tuottaa kovasti siementaimia, ja suurin osa on tietysti taantunut perusliilaksi.

Jos olisin sihdannut kameralla vähän ylemmäs, näkyisi carolinanrosettipensas taustalla.

Hyvänen aika – kun kuvia alkaa käydä läpi, löytyy vaikka kuinka monta aihetta, joista oli tarkoitus kirjoittaa, mutta aikaa ei ollut, mukamas.

Laitetaan loppuun kesäkuva Ransusta ja jatketaan toisella kertaa!

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Kastanjakolmilehti Trillium sessile

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Pyökki Fagus sylvatica

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Ukkolaukka Allium hollandicum

Veripähkinä Corylus maxima 'Purpurea'

Karkkia silmille ja suulle

 Jos kaikki ei aina menekään putkeen ja kasveja häviää, niin niitä myös herää!

Sinisade heräsi kesäkuussa. Olin lähes satavarma, että se kuoli talveen, kun köynnöksen suojana oli vain yksinkertainen villatakki. Mutta niin se vain alkoi puhjeta lehteen yllättävän korkealtakin. Nyt se on näin rehevä!

Kyseessä on japaninsinisade f. multijuga. Toivon, että näen jonakin vuonna sen erikoisen pitkät kukinnot. Toinen yksilö, joka olisi ollut vaaleanpunakukkainen erikoislajike, kuoli talveen. Se ei yllätä, vaikka harmittaa.

Se yllättää että kaikki kolme 'Pink Elephant' -verikonnantatarta ovat edelleen elossa! Lauhan edellistalven yli pärjääminen ei ollut ihme, mutta viime talvena oli kovia pakkasia viikkokausia lähes ilman lumisuojaa. 

Aina aiemmin ovat verikonnantattaret jääneet puutarhassani hyvin lyhytikäisiksi eli eivät ole selvinneet talvesta ollenkaan. Tämä on siis varsinainen ihme, joka otetaan suurella ilolla vastaan.

Samassa köynnösmajassa kukkii yhä kärhö 'Blekitny Aniol' erittäin kauniina. Viileä sinisävy on hurmaava kontrastiväri syksyiseen ruskeuteen.

Oikeasti nimi kai pitäisi kirjoittaa 'Błękitny Anioł', mutta se vaatii vähän erikoiskirjainten etsiskelyä.

Syysvuokoista tämä toinen elää ruusu-heinätarhassa. Se on nimettömänä saatu, en tiedä lajia tai lajiketta. 

Onneksi se on selvinnyt joten kuten myyrien massainvaasiosta ja kukkii, vaikkakin vaisusti.

Seuraava iloinen kärhöuutinen on metsäpuutarhan tarhakellokärhö 'Arabella'. Istutin sen vuonna 2017 onnettomana pikku raaskuna ja silloin se teki jonkun kukan. Sitten kului kahdeksan vuotta niin, etten ollut aina varma siitäkään, onko koko köynnös hengissä. Paikka on hyvin kuiva ja maa karu, tiukkaa savimaata. 

Viime vuonna 'Arabella' viimein tuotti kukkia ja nyt niitä on vähän enemmänkin! Se saa kiipeillä puskiin vapaasti niin kuin tahtoo, juuri tämä oli toiveenakin, että se tuottaa kukat pensaiden päälle. Varmaan kärhölle aika luontainen tapa kasvaa.

Jalohortensia Endless Summer The Original eli 'Bailmer' on kasvanut muotopuutarhassa ainakin 15 vuotta, mutta ei koskaan ole kasvanut tällaiseksi yli metriseksi pehkoksi kuin tänä sateisena kesänä. Istutin sen aikanaan penkin takaosaan ajatuksella, että siitä kasvaa kookas pensas, mutta totuus on ollut polvenkorkuinen vuodesta toiseen. Kukat ovat olleet piilossa muun kasvillisuuden takana ja näkyneet vasta läheltä, eikä hortensia kaikkina kesinä ole kukkinutkaan, kun on kärsinyt kuivuudesta.

On siinä nytkin jokunen kukinto ihan maanrajassa, mutta nuppuja on tuossa korkeallakin! Hurraa!

Silmäkarkin lopuksi karkkia makunystyröille. Kun peurat eivät enää ole päässeet puutarhaani, olen uskaltanut ostaa tomaatintaimen viime ja tänä vuonna. Viimevuotinen ei ollut kovin herkullinen, mutta tämä on ihan huippumaukas. Kuin karamelleja söisi! Lajike taitaa olla 'Tiny Tempations Orange'. Tällaisen hankin ensi vuonnakin, jos löydän. Hedelmiä kypsyy mustan puutarhavajan etelän puolella oikein mallikkaasti.

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Syysvuokko Anemone hupehensis tosin en ole varma, onko kuvan laji juuri se

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Siihen homma taas meni

 Kivien pyörittämiseen, tai oikeastaan maasta kaivamiseen. Ne ovat ehtymätöntä luonnonvaraa.

Yksi tänä kesänä hankittu ruusu, Pomponella eli 'Korpompan' – ainoa tänä kesänä hankittu ruusu! – oli istuttamatta ja halusin sen ruusutarhaan. Samalla halusin siirtää kituliaasti kasvavan Boscobel -ruusun, joka kuuluu David Austin -ruusuihin. 

Ruusutarhassakin mellastavat myyrät, sen sai huomata esimerkiksi Boscobelin lähes olemattomista juurista.

Nyt istutin molemmat ruusut metalliverkolla vuorattuihin kuoppiin. Kuten tavallista, operaatiossa nousi kivi jos toinenkin. Pari mikroaaltouunin kokoista, pari leivänpaahdinta ja sitten liuta pienempiä. Edellisenä päivänä olin myös kaivanut maasta ison kiven. 

Yöllä heräsin siihen, kun käsivarsi oli jotenkin kipeä. Pian tajusin, miksi, ja jatkoin unia. Kyllä se siitä taas vetreytyy.

David Austin -ruusu The Poet's Wife eli 'Auswhirl' on yhä kukassa.

Ensi viikon ohjelmaan kuuluu ruusuluento Tampereella. Tampereen Puutarhaseuran jäsenilta pidetään ensi tiistaina alkaen klo 18. Luulen, että illat ovat nimensä mukaisesti vain jäsenille, mutta kannattaa ottaa selvää, jos olet liikkeellä Tampereen suunnalla tuolloin.

Puhun luennolla kokemuksistani David Austin -ruusuista sekä ruusujen hoidosta.

Tässä linkki Tampereen Puutarhaseuran tapahtumakalenteriin: KLIK.

David Austin -ruusu Abraham Darby eli 'Auscot' kukkii myös ihanasti parhaillaan. Se esiintyy myös jutun ensimmäisessä kuvassa, mistä kukkia ei tosin oikein tahdo huomata.