Jännittävä nupputilanne

 ja punaisia kukkia.

Ensinnäkin: rusokirsikka kukkii! Onneksi, sillä kirsikkatilanne saattaa olla aika surkea muuten. Myyrät ovat nakertaneet kuriilienkirsikan tyveltä kuoren pois, samoin Parrotian (vaikka se ei siis kirsikka ole, mutta muuten vain ihan hirveä menetys). Yritin pelastaa molemmat puiden haavasuoja-aineella, mutta se ei välttämättä auta yhtään. 

Viime vuonna myyrät nakersivat istuttamani imeläkirsikan kuoren, ja jänis popsi kevätkirsikan versojen latvat syksyllä, alaosa on onneksi tallella ja elossa.

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' on söpöin pikku punkkari kuunaan.

Ensimmäiset varjohiipat alkavat kukkia, nehän ovat erityisiä lempikasvejani. Tarhavarjohiipassa on herkullisenpunainen väri.

Alppipenkissä kukkii kylmänkukka, jonka piti olla 'Perlen Glocke' mutta ei sitä ole. Kaunis tämäkin, mutta punainen minulla oli jo entuudestaan. Tosin sen piti olla valkokukkainen. Ei mene ihan nappiin nämä kylmänkukkien hankinnat, pitäisi ilmeisesti ostaa ne kukassa.

Tunturikohokki 'Mount Snowdon' on suureksi ilokseni talven jäljiltä hengissä eikä edes kuollut keväiseen auringon porotukseen. Se on alppipenkkini kasvien suurin haaste: ostan esimerkiksi joka vuosi uudet laukkaneilikat, kun edelliset ovat kuolleet maalis–huhtikuussa. 

Nyt odottelen, koska tämä muhkea neulatyyny puhkeaa vaaleanpunaiseen kukkaan!

Rikot kuuluvat myös kasveihin, jotka yleensä kuolevat keväällä, mutta tämä 'Purple Robe' -patjarikko on selvinnyt elossa jo pari vuotta, tosin se on vain niukin naukin hengissä, kuten kuvasta näkyy. Tämä on koko kasvuston ainoa vihreä kohta ja hädissään se on pukannut jo kukkavarren – mahdollisesti siksi, että on kuoleman kielissä.

Alppipenkin sipulikukista ei ole mitään raportoitavaa, sillä myyrät näyttävät syöneen niistä 95 prosenttia. Levitin tuohon nyt hydrauliöljyn hajuista kutterinpurua kylän klapityömaalta. 

Jokin hajukarkote olisi tietysti pitänyt laittaa jo syksyllä tai viimeistään alkukeväällä ennen kuin sipulikukat alkavat nousta. Minullahan on iso purkki valkopippuria ikkunoiden kittaamista varten, eikä siitä ole mitään hyötyä talitinttien poissa pitämiseen ikkunoista. Ehkä se voisi kuitenkin karkottaa myyrät pois pienten sipulikukkieni kimpusta. Täytyy muistaa jatkossa, nyt on myöhäistä.

Viimeinen sinivuokko kukassa on kaunis punakukkainen sinivuokko (Hepatica nobilis var. rubra).

Punaimikässä on upea väri. Istutin monta ennen kuin tämä yksi suostui asettumaan taloksi, sittemmin minulla on jo toinenkin. Tämä isompi asuu Rohanissa 'Rohan Weeping' -pyökin juurella.

Siinä ihan lähellä on japaninmagnolia, jota olen kärsivällisesti kasvattanut pikkuisesta piiskasta – alun perin tämä on Peter Joyn kylvämä taimi. Nyt puu on jo minua korkeampi. Syksyllä huomasin ensimmäisen kukkanupun ja talven mittaan niitä on pullistunut neljä. Kookkain puhkeaa kukkaan minä hetkenä hyvänsä. Otin kuvan viime viikolla, kun lähdin kaupunkiin. 

Jännittävää! Mieluiten olisin toki paikalla, kun puun ensimmäinen nuppu ikinä avautuu, mutta sekin käy, että pääsen näkemään ensimmäiset kukat avonaisina.

Säät ovat olleet sen verran viileitä ja merellä sitäkin viileämpiä, että kukinta tuskin on ohi. Voi olla, ettei ole alkanutkaan.

Tajusin vasta jälkikäteen, että minun olisi pitänyt valita japaninmagnolia Koska kukkii -haasteeseen, sillä siitä ei olisi ollut mitään vertailukohtaa arvauksen tueksi, kun kyseessä on ensikukinta. Se olisi tuonut mukavaa lisähaastetta.

Toinen jännittävä nupputilanne on sisällä. Olohuoneessa kasvattelemani sitruunapuu on myös tuottanut ensimmäiset kukkanuput ikinä. Ne ilmestyivät oksille salamana, sillä vannon tarkkailleeni puuta hyvin tiiviisti ja säännöllisesti nuppujen toivossa. Yhtäkkiä, yhden huhtikuisen kaupunkireissun jälkeen, niitä vain oli kahdessa oksassa. 

Suurin nuppu näytti tältä ennen kaupunkiin lähtöä viime viikolla. Voi olla, että huomaan jo sisään astuessani kukinnan alkaneen, sillä sitruspuiden kukissa on taivaallisen ihana tuoksu.

Huomenna pääsen näkemään, mikä on kukkien tilanne. 

Jännittävää viikkoa sinullekin, lukija!

 

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kylmänkukka Pulsatilla

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Punaimikkä Pulmonaria rubra

Rusokirsikka Prunus sargentii

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tunturikohokki Silene acaulis

Keltainen juttu

 No nyt! Aurinko paistaa ja keltainen loistaa.

Aloitetaan vaikka ternipikarililjasta. Kaikista keisarinpikarililjoista ja sen tyyppisistä täytyy kyllä tehdä oma juttunsa.

Tarhasyklaaminarsissi 'Winter Waltz' on aivan ihanan kaunis.

Onneksi se viihtyy kuivan kedon laidalla. Söpösti kaikki kukat katsovat tielle päin eli etelään. Ne näyttävät niin vauhdikkailta.

Narsisseja on eniten koivikossa. Pikkuiset tete-narsissit eli 'Tête-à-Tête' -kihlanarsissit kukkivat siellä sun täällä. Tämä on yllättävää, sillä usein ne taantuvat, koivikko on niille liian kuiva. Sitten muistin, että viime kesänä satoi paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Koivikon alareunassa kukkii onnenpensas, joka ei vieläkään ole rehevä, mutta jospa se siitä vähitellen... ainakaan peurat eivät enää nakerra sitä, pihan aita on pitänyt. Kuivalla kasvupaikalla kasvit kasvavat kituliaasti.

Koivikon länsiosissa kukkivat lukuisat kauluskukkaiset 'Cassata' -narsissit. Se on kaunis ja aikainen lajike. Ilokseni huomaan, että yksittäisistä sipuleista on kasvanut usean kukkavarren tuppaita parissa vuodessa. 

'Cassata' alkuperäisellä kasvupaikallaan oli vuosien saatossa niin runsastunut ja tihentynyt, että se ei enää kukkinut. Jaoin sitä jo toissa syksynä, mutta vasta viime syksyn perusteellisempi harvennus tuotti hyvän kukinnan tälle keväälle. 'Cassatan' kukka on taivaallisen ihanan värinen; raikas keltainen.

Eli jos narsissi ei enää kuki, on syynä usein se, että sipulit kasvavat jo liian tiheässä. Sen näkee siitä, että lehtiä on vieri vieressä. Voihan niitä toki samalla lannoittaakin, kun maata myllää.

Pikkuiset ja suloiset tarhavirvanarsissit viihtyvät luonani todella huonosti, olen koettanut istuttaa niitä vaikka minkälaisille eri paikoille tuloksetta. Useimmiten ne eivät kuki edes ensimmäisenä keväänään.

Niinpä hankin tämän 'Oxford Gold' -lajikkeen ruukkukukkana aiemmin keväällä. Saanpa ainakin kukat tänä vuonna, jos en enää seuraavana.

Viime syksynä istutin pikkuruisia 'Snipe' -tarhasyklaaminarsisseja Rohaniin. Onneksi ne kukkivat runsaasta myyrävuodesta huolimatta – alueella on paljon myyrien onkaloita. Vaikka myyrät eivät narsissin sipuleita söisikään, ei tunneliin syvälle pudonnut sipuli jaksa tehdä vartta maan pinnalle ja narsissit häviävät.

Keltainen ei ole Rohanin väri, mutta 'Snipen' kukka haalistuu kukinnan edetessä valkeaksi.

Mukulaleinikit kukkivat joka puolella. Tämä suloinen kerrottukukkainen on peräisin Orkney-saarilta ystäväni puutarhasta. Lajikenimi ei ole tiedossa.

Olen erittäin yllättynyt siitä, miten suotuisa viime talvi oli esikoille. Normaalisti ne kärsivät talvesta suuresti, tai kärventyvät keväällä, mutta tänä vuonna ei käynyt niin. Kärsineitä ja kärventyneitä kyllä on, mutta ne eivät ole esikkoja.

Gold Laced -tyypin loistokevätesikot ovat kaikki elossa ja täydessä kukintavedossa.

Ihanaa!

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mukulaleinikki Ficaria verna

Onnenpensas Forsythia

Tarhasyklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Tarhavirvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Sinistä ja söpöä

 Vaikea valita, mistä kevätkukista kirjoittaisi, kun vähän kaikkea on kukassa tai tulossa kukkaan. Niinpä valitsin värin.

Sinikevättähti on skilloista kauneimpia ellei kaunein. Sen sini on puhtaampaa, ei niin violetinsekaista kuin monella muulla kevättähdellä. Kukkakin on somempi, pienempi. Olen iloinen, että muutama on tallella myyrien jäljiltä. 

Kellanvihreä kultatesma toimii hyvänä kontrastivärinä siniselle pikku kukalle.

Balkaninvuokoista kenties kaunein on hailean sininen 'Blue Snow'. Täysin avonaisina kukat näyttävät lähes valkoisilta.

Mutta onhan 'Charmer' tietysti varsinainen hurmuri myös. Vanha suosikkini.

Valkovuokko 'Blue Eyes' on huomattavasti aneemisempi kuin olin kuvien perusteella olettanut. Kukan keskustan sinertävä alue on monissa kuvissa paljon tummempi. Oikeasti se on hailea, kuten kuvasta näkyy, eikä kukkakaan ole kovin kerrottu. 

Voi olla, että olen saanut aneemista kantaa, tai kasvupaikka ei ole mieleen eikä kukka kehity niin kuin pitäisi. Onhan tämä silti ihan kaunis.

Samaa ei voi sanoa hämyvuokosta, jonka olen ostanut nimellä f. caerulea eli sininen muoto. Tietääkseni se on sama kuin 'Robinsoniana'. Yleensä pidän erikoisuuksista ja haileista väreistäkin, mutta tämä väri on jotenkin todella outo, ei oikein sitä eikä tätä. Eikä sovi valkovuokolle sitten yhtään. Ja hitsi, tämä leviää ja olen levittänyt jakopaloja puutarhassani sinne sun tänne. Lähinnä ongelma-alueille kyllä.

Tämäkin asia on vain kestettävä, kuten elämässä moni muukin homma.

Siinä lähellä kasvaa onneksi ihanaakin ihanampaa aho-orvokkia, joka on luonnonkantaa ja esiintyy tontillani luonnostaan, mikä onni. 

Idänsinililjaa ei puutarhassani kasvanut ollenkaan vanhastaan, mitä kummastelin suuresti. Sittemmin sitä on tullut salamatkustajana lapsuudenkotini pihalta kaivettujen kasvien mukana ja naapurin puoleltakin. Tämä tupas on löytänyt tiensä kostealle kevätniitylle.

Posliinihyasintti on todella hyvä leviämään. Lähes 20 vuotta sitten istuttamani sipulit ovat levinneet vähän joka puolelle, mikäs sen ihanampaa. Hailean sinertävät kukkameret ovat kuin meren kuohua.

Kuten taustalta näkyy, monet narsissitkin ovat tulleet kukkaan, niistä pitänee tehdä oma keltainen juttu.

Yksi kevään kauneimmista on rotkolemmikki, niistä ensimmäiset ovat aloittamassa kukintaa.

Iloinen löytö on, kun myyrien mylläämässä muotopuutarhassa on jäljellä kaksi 'Clairette' -huhtikurjenmiekkaa. Ne ovat aivan puksipuuaidan vierellä ja ehkä siksi säästyneet, kun penkin keskiosa on pistetty mullin mallin.

Raportoitavaa on vaikka kuinka, pikarililjoja, kiurunkannuksia ja vaikka mitä. En ole oikein ehtinyt enkä jaksanut, mutta yritän petrata.

Aho-orvokki Viola canina

Balkaninvuokko Anemone blanda

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Idänsinililja Scilla siberica

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sinikevättähti Scilla sardensis

Vappupoksahdukset

 Iloisia uutisia!

Ensimmäiset koiranhampaat ovat avanneet kukkansa. Rusokoiranhammas 'Pink Perfection' tämän pitäisi olla, mutta mutta... sen pitäisi kaiketi olla vaaleamman punainen. No, oli mitä oli, ihana tämä on. 

Seurana kukkivat pystykiurunkannukset ja sinivuokot. Vieressä on nupulla kerrottua valkovuokkoa.

Rusokoiranhammas 'Snowflake' poksautti kukkansa auki toisaalla, sen seurana on posliinihyasintteja ja sinikevättähtiä.

Ransu ja minä toivotamme iloista ja poksahtelevaa vappua!

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Sinikevättähti Scilla sardensis

Kuninkaallista purppuraa

 Lempiväri puutarhassa, tai ainakin yksi niistä.

Vielä kerran: huhtikurjenmiekka 'Purple Hill'.

Siitä näköetäisyyden päässä on Rohan, josta löytyy lisää purppuraa.

Helleborus atrorubens. Tämä on yksinkertaiskukkainen luonnonlaji.

Sen lähellä on kerrottu tarhajouluruusu, jonka piti taimilapun mukaan olla valkokukkainen purppuraisin terälehden reunoin. Onhan tämä toki kaunis, ei siinä mitään, mutta harmittaa, miten usein saa eri kasveja kuin kuvittelee ostavansa. 

Supercat-myyränloukku on jatkuvasti jossakin päin puutarhaa. Tunneleita löytyy ja uusia suuaukkoja ilmestyy jatkuvasti. Tästä Rohanin tunnelista on noussut puoli tusinaa peltomyyrää.

Näsiä kukkii!

Rohanin väriteema on tumma + valkoinen, tässä vaiheessa valkoisesta huolehtivat muutamat lumikellot, joista tämä on 'Atkinsii'. Hurmaavan ilmava kukka.

Jännitän, koska tämän ja näsiän vieressä kasvavan japaninmagnolian ensimmäiset kukkanuput avautuvat. Syksyllä katsoin, että niitä on vain yksi, mutta nyt näyttää siltä, että lehtisilmuja kookkaampia kukkanuppuja onkin neljä!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Lumikello Galanthus

Näsiä, lehtonäsiä Daphne mezereum

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Oli yksi tihkuinen päivä

 Silloin ulkoilutin kameraa.

'King of the Striped' -krookusten armeija pysyi visusti supussa eikä perhosia liidellyt. Krookusten takaa nousee pari korkeaa pikarililjaa. Niitä oli viime keväänä kolme, joten jännitän, nouseeko kolmaskin. Se on myös voinut menehtyä esimerkiksi loppusyksyn märkyyteen.

Saman näköisiä krookuksia nousee muotopuutarhassakin. Lajikkeen pitäisi olla 'Pickwick'. Näidenkin takana on korkea pikarililja, se on ternipikarililja. On myös pari pikkuista vaaleaa kurjenmiekkaa.

Kuvasin kurjenmiekan kukan lähempää aurinkoisena päivänä, vaikka nämä ovat siitä ihania, että kukat ovat auki myös sadesäällä. Tämä on huhtikurjenmiekka 'Painted Lady'.

Pääsiäiseksi hankitut 'Tête-à-Tête' -kihlanarsissit ovat täydessä vedossa. Niidenkin taustalla voi erottaa kurjenmiekkoja.

Tässä penkissä on paras kurjenmiekkakeskittymä. Niitä pitäisi saada levitettyä tasaisemmin koko penkkiin, mutta se ei ole minusta kiinni, vaan myyristä. 

Tuossa on sekaisin lumikurjenmiekkaa ja 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkaa, etualalla ja vasemmalla on kaunis vaaleansininen huhtikurjenmiekka 'Frozen Planet'. 

Voi myös olla, että oletettu tummanvioletti lumikurjenmiekka onkin tunnettua lajiketta 'Harmony', vaikka en ole sitä ostanut. Pussissa ei nimittäin ollut sitä mitä piti. 'Harmony' olisi myös huhtikurjenmiekka eli eri lajien risteymä.

'Frozen Planet' on joka tapauksessa sitä mitä piti, se on ihastuttava vaaleansininen lajike!

Viereisessä penkissä on yksinäinen kurjenmiekka, mahdollisesti 'Harmony' tämäkin. Tämä on peräisin triljoonan vuoden takaisesta istuttamisesta enkä enää oikein muista, oliko tämä Ranskasta tuodusta sekoituspussista vai mistä peräisin. Yksinäinen kurjenmiekka ei ole koskaan tuottanut kavereita itselleen, selvästi erakkoluonne.

Lisäksi tässä penkissä kukkii 'Katherine's Gold' -huhtikurjenmiekkoja, ja niitä on vaeltanut vähän eri puolille penkkiä kuin aiemmin. Niiden vieressä on nousussa keltakukkaisia 'Lutea' -keisarinpikarililjoja, jotka istutin pari vuotta sitten penkin tien puoleiselle reunalle ns. karkottamaan myyriä. Ne ovat nyt vaeltaneet kummallisesti tähän keskelle penkkiä.

Huokaus. No, ainakin nämä kukat ovat tallella myyrien jäljiltä. Moni muu ei varmaankaan ole. Tulppaaninversoja nousee huomattavan vähän, vain muutama, kun aiemmin niitä oli kymmeniä ellei sata tällä alueella.

Mennään vielä lopuksi katsastamaan tämä upean purppurainen huhtikurjenmiekka ihan toisaalla puutarhassa. Nämä kasvavat pengermän päällä ruusu-heinätarhan jatkona. Lajike on 'Purple Hill'. Se on huomattavan roteva verrattuna moniin muihin pikkuisiin kurjenmiekkoihin, mikä on onni, sillä tässä on melkoista rytöä hevoskastanjan lehdistä sun muusta kasvimateriaalista.

Tämä lajike työntää kukkavartensa korkealle ja kukatkin ovat kookkaat johtuen erityisen leveistä kehälehdistä.

Siinä koko hurmaava komeus lähempää. 

Seuraavaa sadetta odotellessa!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Ternipikarililja Fritillaria raddeana