Koivikon narsissit

 Kukinta alkoi huhtikuun loppupuolella ja jatkuu vain! Varhaisimmat 'Tête-à-Tête', 'Tête Bouclé' ja 'Eaton Song' ovat kuihtuneet, mutta uusia on tullut tilalle.

Viime vuonna kävi niin, että kun puutarhasta on toukokuussa niin paljon raportoitavaa, jäi koivikon paras narsissivaihe kertomatta kokonaan ennen kuin vasta joulukuussa. Tänä vuonna en aio tehdä samaa virhettä, vaan haluan jakaa narsissi-ilon niiden kukinta-aikaan.

Nyt alkaa vain tunnistaminen olla vaikeaa, sillä olen istuttanut näitä jo monen vuoden ajan. Jokaisesta sipulipussista ei ole edes tullut oikeaa lajia. Olen myös siirtänyt narsisseja muista paikoista silloin, kun jaettavaa on ollut.

Väreinä olen halunnut pitää valkoisen-vaaleankeltaisen, paitsi tuossa edessä näkyy valkonarsissi, jonka torven reuna on oranssi, kuten niillä usein on. Tummankelta- tai oranssitorvisia tai persikkaisia ei tältä alueelta kuitenkaan muuten löydy. Keskellä kuvaa on kuihtuvia kukkia, se on 'Eaton Song'.

Aivan koivikon alareunassa, ison kiven edessä, on ensimmäisiä tänne istuttamiani narsisseja ja ne muistan hyvin. Kookas, vaalea- ja isotorvinen lajike on 'Snow Frills'.

Keskellä koivikkoa on kuihtuva 'Eaton Song', iso tupas kevätesikkoa ja sen vieressä viime syksynä istutettu kerrannainen 'Westward'. Ihan sen takaa nousee yllätyksekseni toistakin narsissia. Kun istuttaa uusia syksyllä, on vähän vaikea tietää, jos 20 senttimetrin päässä kasvaakin jo jotakin. Tuo keltainen, vaaleatorvinen vain on täysi mysteeri. On se voinut tulla Westwardinakin, pussissa yksi väärä sipuli, sitäkin sattuu.

Aivan koivikon yläreunalla kukkii keltaista narsissia, jonka ostin valkokukkaisena, pienitorvisena 'Princess Zaidena', mutta ei todellakaan ole sitä. Jokaisesta sen pussin sipulista tuli keltaista perusnarsissia. Onneksi se on ihan ok täällä koivikossa.

Koivikko on jonkin verran kuiva rinne, mutta ei täysin kuiva. Syksyllä sipuleita istuttaessani olen yllättynyt, kuinka usein kuopan kaivettuani pohjavesi löytyy alle lapionmitan syvyydestä. Näille pitäisi siis riittää kosteutta ainakin jonkin verran ja johonkin aikaan vuodesta. Suurin osa lajikkeista onkin sinnitellyt ainakin parin yksilön voimin, osa vähän paremminkin, mutta erityistä runsastumista ei ole tapahtunut. 

Toisaalta minulle kelpaa harvanarsissinenkin koivikko, pääasia, että siellä on kukkia joka kevät. Ja koska istutan niitä joka vuosi aina pussin tai pari lisää, on niitä joka kevätkin aina vähän aiempaa enemmän.

Kuvan vasemmassa alareunassa on yksi vanhimmista ja varsinainen ilopilleri: 'Peeping Jenny', joka muiden syklaaminarsissien tapaan kääntää torvensa kohti taivasta.

Yksi koivikon ihanimmista puolista on sen tunnelma. Se on pieni, valoisa metsäläntti. Tunnelma on avara ja rakastan tätä kevään kelta-valko-vihreää väritystä. Taustalla levittäytyy naapurin mahtava kevätesikkomeri kriikunapuiden alla.

Nyt joukkoon on liittynyt yksi kauneimmista narsisseista, nuokkuvakukkainen 'Dutch Lemon Drops' -orkideanarsissi.

Tässä kuvassa näkyy enemmänkin tuota mystistä valkotorvista, joka on sekä oikeassa reunassa että kiven edessä 'Westwardien' seassa. Kyllä se on varmasti omassa pussissaan ostettu. 

Olen istuttanut tänne myös 'Mount Hoodia', mutta sen ei pitäisi vaaleta näin päin, vaan kehälehdet edellä. Sitä paitsi niitäkin on kukassa ja ne ovat aivan kermanvalkoisia. Yksi vaihtoehto on, että nuo tulivat pari vuotta sitten istutetun Mount Hoodin tilalla vääränä lajikkeena. Sitä kukkii kieltämättä merkillisen vähän siihen nähden, että olen sitä pariinkin kertaan istuttanut.

Täytyy yrittää selvittää, ehkä tieto löytyy vanhemmista istutusmuistiinpanoista, tutkin nyt vain kolmen edellisen syksyn istuttamiset. 

Joka tapauksessa mysteerinarsissi on aivan täydellisen ihana! En oikein tajua, miksi ostin syksyllä tuota kerrottua, kun en ole niiden kukkamuotoihin kovin ihastunut. Merkillinen hörselö kuin suihkusieni.

Toinenkin kerrottu löytyy: 'Sir Winston Churchill', joka on joitakin vuosia vanha ja silti nousee yhä, mikä on aika hyvin tasettiperimäiselle narsissille. Ne eivät ole meidän ilmastossamme kovin kestäviä.

Onnistuin syksyllä hankkimaan erittäin mieleistäkin narsissia ja sitä on tuo rehevä tupas oikealla: orkideanarsissi 'Starlight Sensation'. Se on melko uusi lajike Hollannista.

Nyt 'Starlight Sensation' on täysin kukassa. 

Se on muodostanut todella reheviä, erittäin runsaskukkaisia tuppaita. Toivon, että se pysyy ja viihtyy.

Koivikon alakulmassa on puska, joka ei niin viihdy, mutta se on oma syyni. En ole suojannut onnenpensasta talveksi, sillä peurat eivät syö sitä – tavallaan. Niillä on kuitenkin äärimmäisen ärsyttävä tapa närppiä kaikenlaisia sopivalla korkeudella kasvavia oksankärkiä vieden kukka-aihiot mennessään. Onnenpensaassani oli tänä keväänä vain kolme kukkaa. Eikä se oikein kasvakaan.

Ensi talveksi täytyy laittaa sillekin verkko. Tästä tuli taidekuva, kun koivun oksa heilahti eteen.

Sen lähellä kasvaa joitakin vanhoja valkonarsisseja, joiden lajikenimi ei ole tiedossa.

Kaiken kaikkiaan kaikki narsissit ovat ihania! Kevätesikon lisäksi olen siirtänyt tänne valkovuokkoa, kun tavallista yksinkertaiskukkaista on löytynyt erikoisemman lajikkeen kyljestä. Nämä värit yhdessä ovat minulle kevään sykähdyttävimmät.

Kevätesikko Primula veris

Narsissiryhmä 2 = isotorviset

Narsissiryhmä 3 = pienitorviset

Narsissiryhmä 4 = kerrannaiset

Onnenpensas Forsythia

Orkideanarsissi Narcissus Triandrus-Ryhmä, ryhmä 5

Syklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä, ryhmä 6

Tasetti Narcissus Tazetta-Ryhmä, ryhmä 8

Valkonarsissi Narcissus Poeticus-Ryhmä, ryhmä 9

Valkovuokko Anemone nemorosa

Kostean niityn kirjopikari-ylläri

 Jotain tässä keväässä on erilaista kuin ennen – jos tulppaanit kukkivat runsaammin kuin konsanaan (ja esim. se Rohanin seitsemän vuotta kukkimattomana viettänyt 'Royal Acres' kukkii jälleen) niin myös kirjopikarililjoille on tapahtunut jotakin.

Aiemmin keväällä katsoin, että kostealle kevätniitylle nousevat samat kaksi kirjopikarililjaa kuin aikaisempinakin vuosina. Sitten yhtäkkiä niitä nousikin enemmän, pari–kolme tupasta, ja kaksi valkoistakin!

Tämän kuvan otin toukokuun puolivälissä, kun viimeiset kerrotut puistolumikellot olivat yhä kukassa, varmaan ennätysmyöhään. Posliinihyasintitkin kukkivat vielä tuolloin.

Olen toki istuttanut valkoisia kirjopikarililjoja tähän, niistä ei vain koskaan aiemmin ole näkynyt mitään. 

Myös assyrianpikarililjat kukoistavat tänä vuonna. Tämä yksi erikoskorkea on varmaan hyötynyt viereisen keltalehtisen humalan saamasta paremmasta mullasta, muuten en pysty selittämään, miksi se on tuplasti korkeampi kuin muut.

Aika ihanaa!

Nyt alkavat mininiityn narsissit kukkia, mutta niitä on puolestaan hyvin vähän. Olisivatko viime vuosien rutikuivat kesät ottaneet veronsa. Kostean niityn luottonarsissi Narcissus moschatus ei näytä kukkivan lainkaan. 

Tämä on nunnannarsissi 'Regeneration', jolla on "värit väärinpäin", kuten Hiidenkiven puutarhan Minna ilmaisi tässä taannoin. Ihanan raikas kukka.

Ensimmäiset 'Thalia' -orkideanarsissitkin avautuivat, ja lisää tulossa, tai sitten nuo taemmat nuput kuuluvat 'Green Eyes' -narsissille. 

Sen pakkauksen kuva oli kyllä rankasti kuvakäsitelty, torvi oli siinä aivan vihreä, kun oikeasti kukka on valkoinen ja hyvin tarkasti katsomalla voi erottaa jonkinlaista kapeaa viherrystä torven tyvellä. Mutta hyvänä puolena se on kukkinut runsaasti ja luotettavasti jo reilusti yli kymmenen vuotta.

Voihan myös olla, että narsissit kasvavat osittain jo liian tiheästi, onhan niiden istuttamisesta jo vuosikausia aikaa.

Otin tämän havainnolliskuvan kostean niityn takana olevan kivipengermän edestä. Tässä on vuosikausia kasvanut hyvin kukkiva kauluskukkainen narsissi 'Cassata', jonka kukat ovat aivan ihana yhdistelmä sitruunasorbettia ja kermavaahtoa. 

Tänä keväänä ei tullut kukan kukkaa, sen sijaan lehtiä todella tiuhassa. On siis harventamisen aika. Osan aion istuttaa koivikkoon, osan takaisin tähän.

Ystävä, jolla on sama ongelma, kysyi, että syksylläkö. Mitä sitä suotta sinne asti odottelemaan. Narsissit eivät kuulu niihin sipuleihin, jotka haluavat kuivua kesällä. Ne tahtovat kasvattaa juuria syksyllä, mielellään heti alkusyksystä. Itse istutan ne saman tien takaisin maahan.

Näin ei ole vaaraa siitäkään, että sipulit unohtuisivat jonnekin kaapin uumeniin.

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Nunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Orkideanarsissi Narcissus Triandrus-Ryhmä

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Myöhäinen keisari ja villakärpänen yöoksalla

 Viime syksynä istutettu kasvimaan nurkan istutusalue on tuottanut jo paljon iloa.

Jostain syystä keisarinpikarililja 'Ruduke' tuli kukkaan selvästi myöhemmin kuin pihani muut keisarit. Johtuisiko sitten siitä, että se on istutettu viime syksynä. Toinen viime syksynä istutetuista uusista keisareista ei versonut ollenkaan. Se kasvaa ruskopenkissä, toivottavasti on elossa kumminkin.

Olen ihastellut 'Ruduken' sointumista taustalla Rohanissa lehteen puhkeavaan purppuraheisiangervo 'Diaboloon'.

'Ruduke' on herkullisen sävyinen, kuin appelsiini – tuo veden kielelle.

Ostin tähän syksyllä papukaijatulppaani-mixin ja siitä on tullut todella yhteensopivia värejä – heleä vaaleanpunainen sointuu mahtavasti heleään oranssiin. 

Tuulessa laonneen tyräkin (Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow') nostin lopulta pystyyn ja sidoin sen narulla keppiin, kun se ei itsekseen noussut. Sen kukinnot ovat tyräkille tyypillisesti limenvihreät. Heti sen takana on punaraidallinen papukaijatulppaani, joka sointuu tyräkkiin mainiosti. Sinun täytyy vain uskoa sanojani, kun tulppaania ei kuvasta erota enkä tajunnut ottaa siitä lähikuvaa (ja olen edelleen kaupungissa, niin en juuri nyt voi kuvata sitä).

Alue on kolmion muotoinen ja sen takaosassa, syksyllä rakentamani säleikön alla, on kasveja, jotka ovat kasvaneet tuossa jo pidempään. 

Kun rakensin kivipengermän, joka erottaa Rohanin kasvimaasta, istutin sen päälle 'Duchesse de Rohan' -portlandruusun (heti ovesta vasemmalle). Takakulmassa on punahelmipihlaja, joka ei ole kasvanut oikein hyvin – ehkä vesimyyrät syövät säännöllisesti sen juuria. Se on kuivunut pahasti latvoistaan pariin kertaan, mikä voi johtua ihan vain kuivuudesta tai vaikkapa juuriston syömisestä. 

Se ei näin ollen ole vielä tuottanut hienoja vaaleanpunaisia marjoja. Mutta nyt se on taas noin metrin korkuinen, ehkä tämä tästä!

Punahelmipihlajan lehdet ovat hienot, pienet ja sirot, en tajunnut ottaa siitä yksilökuvaa. Tässä se näkyy takana. Rohanin puoleisella pengermän reunalla asuu punakoristeraparperi. Valkokukkaista helmihyasinttiakin olen tuohon laittanut.

Vaikka kuvaan ei osunut, kasvaa tässä pengermän päällä aika paljon tuoksukurjenpolvea. Olen siirrellyt sitä muualta tähän peittämään maata siksi aikaa, kunnes ehdin istuttaa muita kasveja. Tuoksukurjenpolvi on siihen kätevä apuri.

Kolmion muotoisen uuden istutusalueen yhdessä kulmassa kasvaa vielä pieni paatsama, joka on sekin istutettu joitakin vuosia sitten. Ajattelin pikku puun sopivan kasvimaan kulmalle, rajaamaan tontin tien puoleista reunaa. 

Kerrankin puun siemenkasvatus onnistui! Useimmiten niistä ei nouse mitään. Tästä nousi useita, niinpä jaoin ystävillekin ja silti omallekin pihalle riitti neljä taimea, jotka ovat kaikki yhä elossa. Tällä ei ole suomenkielistä nimeä: Rhamnus schneideri var. manschurica. Kiinalainen laji.

Kun tein pihakierrosta illalla, huomasin paatsaman oksankärkessä villakärpäsen vetäytyneenä yöpuulle. Tämän söpön otuksen voi useammin bongata pörisemästä lähes paikallaan kukan edessä imemässä mettä pitkällä imukärsällään. Mutta nyt se oli tuossa tuhisemassa, ehkä jo sikeässä unessa.

Istutin alueen etureunaan matalia 'Little Beauty' -tulppaaneja, nyt nekin ovat kukassa. Ja tässä kuvassa näkyy myös yksi punaraidallisista papukaijoista!

Käydään vilkaisemassa pari rappua alempana, miltä Rohanista käsin näyttää.

Ransu tulee mukaan.

Rohanista pitää tehdä oma juttunsa, mutta pikaisesti vain sellainen uutinen, että japaninkirsikka 'Royal Burgundy'...

... ehti puhjeta kukkaan juuri ennen lähtöäni! Ihanaa, että ennätin nähdä ja ikuistaa tämän kauneuden.

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Punakoristeraparperi Rheum palmatum var. tanguticum

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Tuoksukurjenpolvi Geranium macrorrhizum

Alppipenkin hyvät ja huonot uutiset

 Enemmän on kyllä hyvää kerrottavaa!

Huhtikuussahan revin hiuksia päästä, kun piha on kyllä aidattu peuroilta, mutta alppipenkin pikkuisia harvinaisia herkkuja kävi popsimassa – myyrä tai hiiri! Niiltä on verkolla vaikea suojautua, mutta yritin laittaa suojaverkkoja tärkeimpien kasvien ympärille niin tiiviisti maata vasten kuin kivisessä alppipenkissä pystyin.

Ja niin kävi, että Scilla rosenii teki uudet kukkavarret ja kukki tavattoman kauniisti useita viikkoja. Kuva on otettu jo kolme viikkoa sitten, nyt ne ovat jo kuihtuneet. Ei vain joka asiasta ehdi kertoa, vaikka yritän blogata niin usein kuin pystyn.

Mutta eikö ole soma pikku sininen!

Muscari vuralii teki samoin! Tätäkin on vain yksi sipuli, tai ilmeisesti se on jo tehnyt sivusipuleita. Siirsin sen muualta tähän alppipenkkiin pari vuotta sitten, sillä tämä on hentoinen, pienikasvuinen ja harvinainen laji. Kukat ovat kaksiväriset violetti-valkoiset.

Edessä kasvaa espanjanmaksaruoho 'Minus'. Ehkä pieni helmililja pystyy kasvamaan sen läpi, tai sitten pitää kitkeä maksaruohoa.

Yksi davisinpikarililja onnistui kukkimaan suojattuna myyriltä verkolla. Se ei välttämättä ole normaalisti alle 15 cm korkuinen, mutta paikka taitaa olla kuiva ja haastava.

Tulppaanienkin suhteen on ollut haasteita. Niin jyrsijöiden kuin tunnistuksen kanssa. Näistä oli blogini lukijan kanssa keskustelua, sillä me molemmat olemme ostaneet tätä samaa laatua nimellä tähtitulppaani 'Albocaerulea Oculata', mitä tämä ei todellakaan ole. Olen tullut siihen tulokseen, että tämä on kreikantulppaani 'Flava' eli sen keltakukkainen muoto.

Se varmistui kukkien kehittymistä katsellessa. Kukkiin kehittyy tyypillistä oranssinsävyä niiden vanhetessa, lisäksi kukan keskusta on tummanruskea. Lehdet ja kasvutapa ovat muutenkin identtiset puutarhassani jo kasvavien oranssikukkaisten kreikantulppaanien kanssa.

Tämä oli minulle todella mieluinen yllätys, sillä olen yrittänyt istuttaa tätä nimenomaista tulppaania jo kahtena peräkkäisenä syksynä siinä onnistumatta.

Toissa syksyn istutuksesta tuli vaaleankelta-punakirjavaa italiantulppaania ja...

...viime syksyn pussista kirkkaankelta-punakirjavaa italiantulppaania! Näillä on hyvin kapeat, harmaanvihreät lehdet ja kukka on avauduttuaan aivan eri mallinen kuin kreikantulppaani. Aluksi vielä ajattelin näiden olevan oikeaa, vaikka ihmettelin lehtien outoa siroutta. Sitten kukkien värit kehittyivät ja ne avautuivat aivan auki paljastaen todellisen lajin.

Kylläpä voi olla hankalaa hankkia tiettyä tulppaania.

Mutta takaisin alppipenkkiin ja sen ihaniin 'Flava' -kreikantulppaaneihin ja muihin aarteisiin. Valkokukkainen on harmaakynsimö, oikeassa reunassa on pikkuinen mätäslaukkaneilikka aivan täynnä kukkia. Se selvisi talvesta, mutta vuosi sitten istutetut kaksi kirjavalehtistä 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikkaa valitettavasti kuolivat. 

Toisessa oli eloa vielä maaliskuussa, mutta sitten sekin heitti henkensä, vaikka yritin suojata sen niin keväiseltä paahteelta kuin pakkasiltakin. 

En ole vielä koskaan onnistunut 'Nifty Thriftyn' talvettamisessa, mutta se on niin ihana, että kun tänä keväänä löysin sitä taas taimistolta, ostin, mutta tällä kertaa vain yhden. Se asustaa kuvan oikeassa alakulmassa. Lehdet ovat reunoiltaan vaaleankeltaiset ja se tekee koko kasvista ihanan valoisan värisen.

Harmaakynsimö ja laukkaneilikat sekä kauan odotetut ja silti yllätyksenä tulleet 'Flavat'.

Valkoisena kukkii myös ruusujuuren serkku Rhodiola pachyclados. Tätä muuten myydään edelleen yleisesti maksaruohon nimellä "Sedum White Diamond". Kyllähän se maksaruoholta näyttääkin, vaan ei ole.

Kaksi vuotta sitten Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta hankittu harvinaisuus, rikko Saxifraga fragosoi, pärjää hyvin ja siitä olen iloinen. Se on jopa vähän levinnyt. 

Se kukkii näin keväällä, kesän kuivuuskaudella lehdet sulkeutuvat takaisin silmujen uumeniin odottamaan syksyä ja sateita. Silloin kasvi näyttää lähinnä piikkisialta. Strategia on toiminut loistavasti ja kasvi mennä porskuttaa siinä missä moni muu lurpottaa ja kärvistelee.

Loppuun vielä alppipenkin tämänhetkinen kruunaamaton kuningatar ruusutulppaani. 

Davisinpikarililja Fritillaria davisii

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Harmaakynsimö Draba incana

Italiantulppaani Tulipa clusiana

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Mätäslaukkaneilikka Armeria juniperifolia

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Ruusutulppaani Tulipa aucheriana

Varjohiippalove

 Olen joskus väittänyt, että jos autiolle saarelle saisi valita yhden asian, ottaisin varjohiipan. Mutta ehkä se ei oikein toimisi. 

Vaskivarjohiippa 'Orangekönigin' on yksi parhaista. Se on korkea – ja mikä väri!

Tavallinen vaskivarjohiippa on myös kaunis, mutta haileamman värinen. 

Vuosi sitten sen oranssimman edessä vielä kasvoi kookas tarhavarjohiippa, joka vei kaiken huomion ja oikeastaan peitti sen. 

Siirsin sen ja se oli hyvä päätös.

Nyt se viihtyy villissä punaisessa penkissä. Tarhavarjohiippa on hienon värinen – sydämenmuotoisissa lehdissäkin on punertavat reunat näin keväällä. Tämä on yleisimmin myynnistä löytyvä varjohiippa.

Pieni pala sitä jäi edelleen vanhalle paikalle, vaikka luulin kaivaneeni koko kasvuston. 

Kasvupaikka, josta tämän siirsin, on melko kuiva kohta saarnen alla, heti rungon vieressä, missä ei luulisi minkään kasvin viihtyvän. Ensimmäisen kuvan varjohiipan vieressä runko näkyykin. Varjohiippa on loistava kasvi hankalaan kuivaan varjopaikkaan.

Joku raja siinäkin kyllä on; ei sitä ihan toivottomaan kuivuuteen kannata istuttaa. Mutta täällä varjohiipat ovat pärjänneet kuivahkoilla paikoilla hyvin ja se kertoo paljon.

Olen istuttanut varjohiippoja monenlaisille kasvupaikoille ja yrittänyt ottaa selvää, millaisilla paikoilla eri lajit viihtyisivät. Monen varjohiipan tieteellisen nimen keskellä on ruksi, joka kertoo niiden olevan risteymälajikkeita kahden tai useammankin lajin välillä. Tällöin voi kasvupaikkavaatimus olla jopa joustavampi, kun perimä on laajempi. Mutta se riippuu – aina ei ole näin.

Vaaleankeltakukkainen kalvevarjohiippa tuli istutettua entisen ojan pohjalle, vierellään sillä on koiranhampaita (kuvassa näkyy kunnolla vain valkokukkainen Erythronium californicum 'White Beauty', vieressä on myös keltakukkaista 'Pagodaa'). Tummakurjenpolvet tahtovat jyrätä matalahkon varjohiipan, joten täytyy taas ryhtyä kitkentäpuuhiin. 

Ehkä varjohiipalle on tullut ahtaat olot siksikin, että koiranhampaat viihtyvät loistavasti matalassa savipohjaisessa notkelmassa, joka on täytetty humuksella ja jossa ei ole kamalan kuivaa. Voisinkin näin ollen siirtää varjohiippaa vähän kauemmas. 

Haluan kuitenkin, että se on koiranhampaiden vieressä, sillä minusta nämä ovat täydellinen pari: samansävyiset, samanaikaiset kukat ja erimuotoiset, toisiaan täydentävät lehdet.

Kärvistelen nyt olan takaa, sillä jouduin joksikin aikaa kaupunkiin työ-, harrastus- ja perhejuhla-asioiden takia. Tähän aikaan vuodesta ei pitäisi joutua poistumaan tontiltaan puolta päivää pidemmäksi aikaa.

Onneksi muistin kuitenkin ennen lähtöä yhden asian. 

Viime vuonna kukkaan tuli ensi kertaa valkovarjohiippa 'Yenomoto', jonka ostin kai jo neljä vuotta sitten Mustilan taimipäivästä. Mutta niin kävi, että unohdin kuvata sen ensikukinnan ihan kokonaan! Kukat ovat tavallisempaa 'Niveum' -lajiketta suuremmat.

Vähän, tai todella paljonkin, toivon nyt todella viileitä aikoja siihen asti, kunnes pääsen takaisin kotiin – jospa tämä kaunotar olisi silloin vielä kukassa! Lähtöpäivänäni alkoi ensimmäinen kukka juuri avautua.

Tavallisempi 'Niveum' on myös tulossa kukkaan. Siirsin tämän viime kesänä edellisen blogijutun mänty-metsäpuutarhapenkistä hobittipenkkiin, sillä mäntyjen alla oli tälle liian kuivaa. Sinnitteli elossa juuri ja juuri, mutta ei kukkinut. 

Nyt tulee kukkia, joten toivottavasti se viihtyy hobittipenkissä paremmin, seurakin on sopivan kääpiö- tai siis puolituiskasvuista tällaiselle pienelle herkälle kasville.

Ja toivon totisesti, että ehdin nähdä tämänkin kukassa! 

Kukkaan on myös tulossa idänvarjohiippa 'Lilafee' ja sitten on muutama eri laji ja lajike, joissa en ole huomannut nuppuja vielä. Toisaalta varjohiipan nuput ja koko kukkavarret ovat erittäin huomaamattomia, ohuita ja pikkuruisia.

Yksi harvinaisempi, ulkomailta tilattu 'Black Sea' taisi kuolla toissa talveen Rohanissa, nostin sen ruukkuun tehohoitoon viime vuonna, mutta vieläkään ei ruukusta nouse mitään, joten se taitaa olla menetetty.

Rohanissa kuitenkin onneksi viihtyy vaskivarjohiippa 'Orangekönigin' niin hyvin, että jaoin sitä viime vuonna kolmellekin eri alueelle. Väri sointuu lehteen puhkeavaan, tummalehtiseen 'Rohan Weeping' -pyökkiin mahtavasti. 

Ihastelen pyökin sävyjä joka vuosi: tulee lehteen mahonginvärisenä, sitten väri muuttuu aivan tummaksi, kuivuneen veren tai maksan väri kuulostaa ikävältä, mutta juuri sellainen ruskeanmusta se on – ja todella hieno.

Noita tulppaaneja tosiaan nousee tänä keväänä mitä yllättävimmistä paikoista! Tämä Rohanin pääty on melko varjoisa ja joskus kymmenen vuotta sitten istutetut 'Royal Acres' -tulppaanit eivät ole kukkineet vuosikausiin. Itse asiassa, kun olen lehtiä löytänyt, olen yrittänyt kaivaa sipuleita istuttaakseni niitä aurinkoisemmille paikoille. Kukka on ihana purppurainen ja kerrottu.

Löysin blogijutun keväältä 2014, jossa 'Royal Acres' -tulppaanit kukkivat korkeampina kuin tuo pyökki! Silloin olin vasta alkanut muovata ja istuttaa Rohania. Nyt pyökki on kasvanut hitaasti reilun metrin korkuiseksi. 

Ransu osallistuu esittelyyn esittelemällä massuaan.

Sokeri löytyy pohjalta. Ostin myös tämän varjohiipan Mustilan taimipäivästä kolme vuotta sitten: 'Buckland Spider'. Kun syksyllä istuttaa taimia, ei muista, millainen on tilanne keväällä. Siinä paikassa on korkeita ja reheviä tulppaaneja! 

Pelastin varjohiippa-aarteen tulppaaniviidakosta viime kesänä ja istutin parempaan paikkaan, lisäksi käytin hyväksi havaittua luottokonstia upottaa ensin maahan pohjaton, ruosteinen peltiämpäri, jonka täytin mullalla ja sitten istutin varjohiipan siihen omaan yksityiseen eristyneisyyteensä. Ja nyt se kukkii ensi kertaa!

Kukat vain sattuvat kasvamaan istutusalueen keskustaan päin, lisäksi tuulessa oli todella vaikeaa saada tarkkaa kuvaa heiluvista varsista. Mutta ehkä tästäkin näkee jo, millainen ihastuttava kaunotar on kyseessä.

Niin, se ongelma autiolle saarelle varjohiipan ottamisessa olisi seuraava: en osaisi päättää, minkä niistä ottaisin!

Kalvevarjohiippa Epimedium × versicolor 'Sulphureum'

Pyökki Fagus sylvatica

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Valkovarjohiippa Epimedium × youngianum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense