Tuesday, 19 March 2019

Uusia juttuja

Viime viikkoina olemme saaneet lukea hälyttäviä uutisia hyönteis- ja lintukantojen vähenemisestä. Hömötiainen on yksi harvinaistuneista linnuista, siksipä olen ollut hyvin iloinen nähdessäni sen nyt päivittäin pihallani syömässä pähkinöitä. Vanha ystäväni kuusitiainen tykkää pienemmistä jyvistä ja sitä olen saanut ihastella jo monta vuotta, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun bongaan hömiksen, vaikka ystävän mukaan niitä on täällä enemmänkin – hän tuntee linnut äänestä.

News
I've been extremely pleased to see a willow tit regularly at my feeding since there have been reports of it becoming rare in recent years. Also, I'm getting a new roof – hurrah!

Toinen uusi juttu on se, että tutustun Oriflamen kosmetiikkaan. Voitin ihanasta Maatiaiskanasen elämää -blogista Oriflame-paketin, josta olen ehtinyt kokeilla vasta avokado-kamomilla-shampoota. Se on karhealle tukalleni todella hyvä tuote, vaikka Maatiaiskanasen tapaan joudun sen lisäksi käyttämään jotakin super-kosteuttavaa hoitoainettakin, muuten tukkani on takkuinen pörrökasa, vaikkakaan ei ihan niin takkuinen kuin monen muun shampoon kanssa!
Maatiaiskananen on myös Oriflame-kauppias, tässä linkki hänen puotiinsa: KLIK.

Kolmas uusi juttu: olen saamassa viimein uuden katon vanhaan talooni. Se on iso ja tärkeä juttu. Vanhoista kattotiilistä tulee salaojia, autopaikan perustusta ja maankatetta kasvimaalle kohopenkkien väliin. Siellä on jo aluskatteena naapurin talon entinen huopakatto... kaikki käytetään hyväksi: saarelle on kallista roudata mitään, samoin täältä pois. Vanhat haperot betonikattotiilet menevät hyvin murskaksi jalan alla.

Muilta osin mennään vanhoilla uutisilla, joskin nekin ovat paisuneet. Turkintalventähti on muodostanut näin suloisen minikukkakimpun!

Edellisessä postauksessa nämä 'Flore Pleno' -puistolumikellot nousivat lumesta, nyt lumi on tiessään – sitä on enää ehkä 20 neliömetrin alalla tontillani, ja sekin on sohjoa.

'Dionysus' -lumikello on kohonnut entisestään, mutta sekin pysyttelee supussa, on niin koleaa. Odotukset ovat korkealla lähipäiville – kukkia alkaa kohta avautua!


Puistolumikello – Galanthus nivalis
Turkintalventähti – Eranthis cilicica

Saturday, 16 March 2019

Kevät tuli takaisin

... ja sitä on nyt enemmän!

Kunnon saderintama poikineen tuli ja sulatti lumet. On sitä vielä, mutta luotan siihen, että maanantaihin mennessä kaikki on pois...
Italiantalventähti kurkistaa vanhan talon kulmalla, näitä ei vielä helmikuussa näkynytkään.

Helmikuussa nuppuilleet turkintalventähdet jatkavat siitä, mihin jäivät. Ensimmäinen aurinkoinen päivä aukaisee nuput!

Persiansinililja odottelee varmaan samaa.

Tähtilumikellot sukivat hiutaleet pois harteilta ja jatkavat tyynesti. Nämä ensimmäiset kaksi kukkaa avautuivat jo helmikuussa ja odottavat nyt sopivan lämmintä päivää avautuakseen uudestaan, vaikka välillä oli kovaa pakkasta ja lumi hautasi nämä alleen. Ihmeellistä tämä ensimmäisten kevätkukkien sitkeys.

Ainokainen 'Dionysus' -lumikello sai suojakseen lampaanvällyjä, kun takatalvi iski. En millään halunnut riskeerata tämän ensimmäistä-ikinä kukkaa.

Kerrotut puistolumikellot ('Flore Pleno') yllättivät täysin. Näistä ei näkynyt versonkärkeäkään, kun helmikuussa tuli paljasta maata, tosin näiden kasvupaikka on sen verran varjoisa, ettei siitä ihan täysin vielä sulanutkaan. En kuitenkaan odottanut, että nämä olisivat kasvaneet pikavauhdilla hangen uumenissa ihan kukkimisvaiheeseen asti! Nämä tulivat esiin vasta tänään.

Sisälläkin kukkii. Keittiössä talvehtinut verenpisara on kyllä niin ihana, että eihän tätä henno pois heittää. Onneksi tuli otettua sisään pakkasen tieltä syksyllä, vaikka silloin olin ihan jättämässä tämän heitteille. Tämä on niin ahkera kukkija, että oksat pois.

Ihmettelen toisinaan, miksi säilytän kolmea jaloritarinkukkaruukkua, kun ne eivät ikinä kuki. Paulalta reilut kolme vuotta sitten saatu 'Evergreen' teki kaikessa hiljaisuudessa kukkavanan ja nyt se kukkii osoittaen tismalleen, miksi. Kyllähän tätä jaksaa odotella seuraavatkin kolme vuotta!


Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
Jaloritarinkukka, jouluamaryllis – Hippeastrum Hortorum-Ryhmä
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Verenpisara – Fuchsia

Thursday, 7 March 2019

Terveiset pojilta

Määh... on maaliskuu ja olemme löhölomalla kaupungissa.

Myyrät hyppii pöydillä.

Ei tässä muuta. Palaamme linjoille heti, kun on jotakin raportoitavaa.

Monday, 25 February 2019

Ensimmäiset iiriksenkärjet

Olen tarkkaillut muotopuutarhan kuivinta penkkiä, mutta se on ollut kokonaan lumen vallassa eiliseen asti. Silti, ensimmäiset pienet keväiset kurjenmiekat nousevat usein jo ihan lumen läpi. Tänään, kun tähkälaventelin ympäriltä jo pilkottaa kaistale paljasta maata, tutkin paikkaa tarkemmin.

Avot! Sieltä niitä nousee, ja lisää tulee laventelin toiselta puolelta, kunhan siitä lumi häipyy. Tämä on risteymä 'Katharine Hodgkin', aikaisin tietämäni kurjenmiekka, lisäksi lahjakas lisääntymään vuosi vuodelta.

Muotopuutarhan ensimmäisestä penkistä ruusun alta on lumi sulanut jo kokonaan. Olen joskus istuttanut siihen jääkurjenmiekkoja sillä ajatuksella, että nämä ronkelit suostuisivat siinä talvehtimaan: paikka on melko kuiva. Lehtiä on näkynyt monenakin vuonna, olisi ihana yllätys, jos nyt tulisi viimeinkin kukka! Tässä vaiheessa on vielä mahdotonta sanoa, olen niin monta kertaa ennenkin ollut varma, että noin pulleasta versosta puhkeaa kukka vain todetakseni, että niin ei sitten käynytkään.

Muilta osin mennään vanhoilla uutisilla. Vaaleajouluruusu, joka aloitti kukinnan ennen vuodenvaihdetta, on selvinnyt viime viikon kovista pakkasista täysin ilman lumisuojaa.

Tähtilumikellojen terälehdet ovat raottuneet hyvin varovasti. Eilisillasta asti on ollut niin kova tuuli, että yöllä heräilin milloin mihinkin paukkeeseen tai ryminään. Tuuli jatkui pitkälle iltapäivään ja oli melkoisen hyytävä. Ymmärrän lumikelloja, en minäkään leväyttäisi takkia auki.

Myös turkintalventähdet ovat pidelleet säitä, ne ovat tuskin liikahtaneet eilisestä.

On jotekin liikuttavaa, miten tähän aikaan vuodesta näiden pikkuruisten sissien jokaista millimetrin muutosta tulee tarkkailtua henkeä pidätellen. Kunpa vielä kesälläkin olisi vallalla tämä äärimmäinen ihmetys kukkien edessä. Sillä onhan kukan kehittyminen ja avautuminen ihme, johon ei soisi ikinä kyllästyvän.

Näsiä kukkii täällä saarella aina myöhemmin kuin Etelä-Suomessa mantereella, meriviimat pitävät sen nuput supussa vielä joitakin viikkoja.

Yksi uusi lumikellon nuppu on ilmestynyt, tosin löysin tämän jo joitakin päiviä sitten, mutta tänään se on noussut ehkä puoli senttimetriä... tämä on lumikelloristeymä 'Dionysus' (ns. kerrottuja Greatorex-risteymiä), joka on istutettu toissa syksynä, mutta nyt tehnyt ensimmäisen kukkanuppunsa. Jännittävää!

Sisällä tapahtuu nopeammin. Vanha kookas verenpisara, josta syksyllä suunnittelin hankkiutuvani eroon, on taas aloittanut kukinnan. Tämän talven se on viettänyt keittiön hämärässä päässä, minne kuitenkin hajavalo pääsee. Kukkia näyttäisi olevan tavallista talvea enemmän, paikka on ehkä mieluisa. Kohta täytyy katsoa, ettei tämä saa suoraa aurinkoa ja kuivu.

Syksyllä jätin tämän kylmään eteiseen miettien, että kuolkoot sinne, en enää mahdu tämän kanssa samaan asuntoon. Mutta kun vielä pakkasjaksonkin jälkeen siinä pihisi henki, kävi minun puskaa sääliksi ja kannoin sen keittiöön.
Tämä on selvästi huolettomampi talvetettava kuin kovasti jalostetut suurikukkaiset lajikkeet. Tässä on luonnonlajien siroutta, mutta silti tämä ei ihan siroverenpisaraltakaan vaikuta, ehkä jokin sen ja toisen lajin risteymä.


Jääkurjenmiekka – Iris danfordiae
Näsiä – Daphne mezereum
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Sunday, 24 February 2019

Siin se ny o

Ohhoh, tulipa epätarkka kuva, mutta siinä se nyt on. Navetan perältä löytyneestä ovesta tehty kulmakaappi isomman kaapin viereen, eteisen nurkkaan.

Kulmakaappi on hyvä, sillä tuosta nurkasta on ovet vessaan ja keittiöön. Samassa kulmassa aiemmin asustanut neliön mallinen polttopuulaatikko oli kömpelö, vaikkakin tarpeellinen. Nyt ovien avaaminen ja kulku sujuu kuitenkin paljon tilavammin.

Ransu saapui esittelemään. Kulmakaapin ovet täytyy vielä lakata samanlaisiksi kuin viereisessä kaapissa. Keittiön ovikin on lakattu, kuten 50-luvun taloon kuuluu.

Vessan ruman oven päällystin aikanaan verkkoaitasta löytyneillä päreillä. Tämä ovi vei alun perin kellariin ja se oli päällystetty muovimatolla. Ovea kehystävät isäni joltakin rannalta joskus löytämät verkonkohot.

Ransu jatkaa esittelyä. Polttopuulaatikko on nyt keskellä eteistä. Tilanahtautta on, sillä huoneessa on kaksi huonekalua, jotka odottavat muuttoa vanhempaan taloon.
Onpa lattialla kuraa. Mutta mieluummin se ja kevätkukkien versot kuin ei kuraa ja lumipeitto!

Siispä ulkoasioihin. Vanhan vaahteran jäkäläiset oksat ja kevättalven sinitaivas.

Lumisiakin kohtia on, eivät kai kaikki nyt luule, että täällä eletään vallan kesässä. Niistä ei vain tule innostuttua. Kanukoiden (alba 'Aurea' ja keltaoksakanukka) oksat ovat upeat auringon niihin osuessa.

Käväisin kurkkaamassa kasvimaata. Betonirengaspenkkiin syksyllä heitellyn salaattisekoituksen pussinjämät ovat vieläkin tuottamassa satoa, sieltä niitä rucolan näköisiä lehtiä paljastuu jääkuoren alta.

Pillisipuli on luottosipuli varhaiskeväällä, siitä saa lähes ensimmäisenä lehtisatoa, yhdessä käärmeenlaukan versojen kanssa.

Talventähtitilanne. Iltapäivällä alkoi ensimmäinen turkintalventähden terälehti raottua! Nyt alkoi kova jännääminen, ehtiikö tämä vai tähtilumikello ensin kukkaan. Virvaliljoja ei vielä tänään löytynyt.


Keltaoksakanukka – Cornus alba ssp. stolonifera 'Flaviramea'
Pillisipuli – Allium fistulosum
Turkintalventähti – Eranthis cilicica

Saturday, 23 February 2019

Lumikelloretkellä

Muutaman päivän kestäneestä jääkaudesta on päästy ja lämpömittari on taas muutaman asteen plussan puolella. Ihana helmikuu tällainen! Lähdin etsimään lumikelloja vanhasta pihasta tässä kylällä.
Näkymä omaan pihaan näyttää hauskalta naapurin pihan poikki, tuolla on pihaporttini ja kaksi komeaa pihakuusta, jotka täältä päin näyttävät vain yhdeltä.

Tämä on varma lumikellopaikka, vanhan talon eteläseinusta lämpimässä rinteessä. Pitää varoa askeliaan, niitä nousee jokaisesta pienestäkin aukosta!

Nämä on istutettu varmaan vuosikymmeniä sitten, mättäät ovat hienot. Kaikki näyttävät olevan puistolumikelloa. Vähän myöhemmin kukkaan tulevat kevätlumipisarat ja sitten narsissit.

Aivan kivijalan vieressä on niin lämmin paikka, että nuput ovat jo kääntyneet kukinta-asentoon.

Sitten kuulen erikoista naukuvaa ääntä. Pojathan sieltä tulevat, oikaisivat naapurin pihan poikki. Mistä ne aina tietävät, missä liikun?

Jatkamme matkaa eteenpäin tervehtimään ystäviä. Tässä pihassa on satumaista salaisen puutarhan tunnelmaa.

Vanhat ruusupensaat ja kuusamat ovat komeita. Tätä pensasruusua olen yrittänyt tunnistaa, täytynee lähettää ruusuystävälle kuva, kun se taas kukkii. Kukinta-aika on melko myöhäinen, tai sitten tämä on peräti jatkuvakukintainen tyyppi. Juurivesoja tai kiulukoita ei paljonkaan muodostu.

Matka jatkuu vielä parin pihan poikki. Käymme kiittämässä eilisistä blinikesteistä.

Takaisin kotipihalla. Vuokko-esikkopuutarha alkaa vapautua lumesta ja narsissinversot ovat starttikuopissa.

Tähtilumikellojenkin kaksi ensimmäistä nuppua alkavat kääntyä nuokkuvaan kukkimisasentoon. Ihmeen hyvin nämä kestävät pakkasta, toissa yönä oli -14.

Viimein kurkistavat ensimmäiset turkintalventähdet! Kukat avautuvat tuossa tuokiossa, kun nuppu on ilmestynyt mullan pinnalle, nämä ovat hyvin matalia. Kyllä näitä on etsittykin, talventähtiä kasvaa kolmessa paikassa ja olen syynännyt niitä kohtia lähes suurennuslasin kanssa.
Löytyisiköhän huomenna ensimmäinen virvalilja?

PS. Tuo salainen lumikellopuutarha -paikka on ostettavissa!


Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Virvalilja – Colchicum bulbocodium

Sunday, 17 February 2019

Päivän kuvamaratooni

Lähdin vain pienelle pihakierrokselle Ransun kanssa, mutta äkkiä oli palattava rynnäköllä sisään hakemaan kameraa.

Tähtilumikellot ovat nousseet! Ihan yhdessä yössä, sillä vannon, että olen tiiraillut niiden kasvupaikkaa päivittäin siitä pitäen, kun lumi lähti päältä. Näillä on hauska tapa nousta raketin lailla maasta. Vanhan talon lämpimällä kulmalla puistolumikellot ujostelevat eivätkä suostu kohottamaan lehdenkärkiään yhtään korkeammalle, nuppujen ilmestymisestä puhumattakaan.

Räpsin saman tien muutakin. Pihasta on optimistisesti ajatellen noin puolet lumettomana, pessimisti sanoisi, että vasta viidesosa. Imikkä 'Victorian Brooch' (risteymälaji, ei tarkempaa lajinimeä) on talvehtinut toistaiseksi hyvin. Viime kesän kuivuus oli kova pala, mutta yritin saada tätä kasteltua, kun tämä on vielä tuore kasvi puutarhassani.

Mäntyjen alle istutetuista kolmesta saksalaisesta kanervasta (Nauvon K-marketista) kaksi on ruskeina, mutta valkokukkainen, limenvihreälehtinen 'Anouk' on ihan pirteän näköinen. Yhtä kolmesta oli näykitty niin, että se oli noussut juuripaakkuineen maasta kahdesti loppusyksyllä, se on saattanut tappaa kasvin jo ennen talvea.
Mitä tästä opimme? Kyllä kanervia kannattaa kokeilla istuttaa puutarhaan, vaikka niitä myydäänkin vain kausikukkina. Ehkä talvisuojaus olisi paikallaan ensimmäiseksi talveksi. Niin peurojen kuin pakkasenkin varalta.

Loistokevätesikot ovat loistokevätvalmiudessa.

Muotopuutarha oli kokonaan lumen peitossa vielä kolmisen päivää sitten, nyt alkaa maata olla selvästi näkyvissä! Penkin alla oleva tiililaatoitus on näköjään ihanasti vihertynyt, jihuu! Pitkät versot ovat syksyllä istutettuja laukkoja, jotka lähtivät vähän liian hanakasti kasvuun.

Kas ihmettä, täältäkin löytyy kukkanuppuja! Nyt en ole varma, mutta näyttää erehdyttävästi persiansinililjalta, jota olenkin istutellut vähän sinne sun tänne. Persiansinililja on niin superaikainen, että sekin täsmäisi. Tämä syödään niin pomminvarmasti, että nyt täytyy mitä pikimmin löytää jostakin joku häkki tai verkko. Ääh! Miksen tuonut viime kaupunkireissulta kymmentä verkkorullaa! Tai edes yhtä.


Myyrät paljastuvat kohta lumen alta...
(Ransusta oikealle näkyy myös tähtisahramien lehtituppaita)


Sitten kiersimme vuokko-esikkopuutarhaan. Se on vielä lumen alla, vasta aivan reuna alkaa paljastua. Siinä käärmeenlaukat näyttävät voimansa: ne versovat vaikka tammikuussa, jos lunta ei ole. Ei ihme, että muinaiset merenkulkijat ottivat tätä mukaansa ja kylvivät satamapaikkoihinsa. Kyllä nyt pysyy taas keripukki loitolla.


Ylempää rinteestä on lunta sulanut enemmän. Tarhajouluruusuista ensin paljastunut näyttää jo kukkanuput. Valitettavasti tämän lehdet on jäljistä päätellen käyty syömässä viime yönä, mutta yleensä kukintavaiheessa nämä kasvit on jätetty rauhaan. Olisi kiva katsella niitä komeita lehtiäkin, etenkin lumettomina talvina.

Lämpimällä, tuulensuojaisella paikalla oleva punainen villi penkki tuotti tällaisen yllärin. Punainen villi leppäpirkko! Kuvassa näkyy myös vanhan pihan vitsaus: talven jälkeen on lasinsirpaleita noussut maan pinnalle.

Alppipenkissä uskalsin raottaa hieman lampaantaljan reunaa, sillä arvelin, että sen alla saattavat kasvit hautua ja homehtua. Talja on osittain jäätynyt maahan kiinni, joten sitä ei uskalla enempää nostaa, tai pintamulta ja kasvit nousevat sen mukana. Mutta ihan reunan alta paljastui mukava yllätys: syksyllä istutettu Raoulia australis on ihan mainiosti elossa! Tätä myytiin kausi-istutuskukaksi, mutta halusin kokeilla tätä alppipenkkiin. Toistaiseksi onnistunut kokeilu, siis talvehtiminen taljan alla.
Kasvilla ei ole suomenkielistä nimeä, ruotsiksi tämä on hauskan kuvaava ullkudde, villatyyny.
Taustalla kiiltää Tord Boontjen design-lampunvarjostin, kröhöm... se ei ole enää joihinkin vuosiin ollut valaisinkäytössä ja jotain oli keksittävä nousevien sipulikukkien suojaksi. On taas se aika vuodesta... taidankin painua epätoivoiseen häkkyröiden etsintään.


Imikkä – Pulmonaria
Kanerva – Calluna
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus