Vanhoja uutisia kesältä

 Tämä kesä hurahti monesta syystä ohi niin, että ehdin kyllä sanoa kissa aika monta kertaa, etenkin Ransulle, mutta paljon muuta en ehtinyt. Esimerkiksi tärkeät uutiset puutarhasta ovat jääneet vallan raportoimati! Nyt alan korjata asiaa.

Kalukkipensaan ensikukinta on äärimmäisen tärkeä asia. Se kukki kesäkuussa, jolloin jouduin pomppimaan kaupunkiin kaikenmaailman asioihin aivan liian usein. Onneksi puskassa pysyivät kukat pitkään, monta viikkoa. 

Tähän kaunottareen, jonka nykyinen virallinen nimi on carolinanrosettipensas, ihastuin vuosi sitten Vakka-Taimessa, jossa näin sen kukkivana. Se oli saman tien menoa.

Carolinanrosettipensas kasvaa pitkässä metsäpuutarhapenkissä.

Kukkia taisi tulla yhteensä vain kolme, mutta tärkeintä on, että puska on ollut rehevä koko kasvukauden ja vaikuttaa viihtyvän. Selvisi myös talvesta liehuvin lipuin. Kalukkipensaan viininpunaiset kukat sointuvat täydellisesti taustalla häämöttävään Rohaniin.

Rohanissa kun on tuota tummaa viininpunaa enemmänkin. Kesäkuussa siellä kukkivat lehtoakileijat, viininpunakukkainen on itsekseen tullut siementaimi. Valkoiset olen kasvattanut siemenestä lajikenimellä 'Greenapples'. Kukissa on häivähdys vihreää.

Tässä kohdassa kukkien taustana kasvaa erityisen tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping', joka näkyy mustanpuhuvana edellisessäkin kuvassa.

Metsäpuutarhapenkin toisessa päässä, enemmän vaahteran varjossa, kasvaa isopähkinäpensas 'Purpurea' eli veripähkinä. Sekin on kesäkuussa komean värinen. Särkynytsydän kasvaa sen vieressä huonossa maassa kituliaasti, mutta se ei haittaa. 

Lehtosinilatvan sinisyys ei välttämättä tähän yhdistelmään istu, mutta enpä ole raaskinut itsekseen joka paikkaan kylväytyvää kasvia tästä poistaakaan. Voisihan tuohon yrittää siirtää valkokukkaisen version, kun ne taas ensi vuonna kukkivat. Muulloin ei voi tietää, minkä väriset kukat kasvissa on. Harmi, etten huomannut tuota alkukesällä ajatella.

Kastanjakolmilehtikin kukki kesäkuussa!

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' oli näin kaunis ja on toki edelleen. Olen siirtänyt tähän metsäpuutarhapenkkiin, vaahteran alle toivottomaan kuivuuteen, perusvärisiä ukkolaukkoja kuistin kulmalta. Siinä kun haluan ylläpitää hienomman sävyistä purppuraista kantaa. Ukkolaukka tuottaa kovasti siementaimia, ja suurin osa on tietysti taantunut perusliilaksi.

Jos olisin sihdannut kameralla vähän ylemmäs, näkyisi carolinanrosettipensas taustalla.

Hyvänen aika – kun kuvia alkaa käydä läpi, löytyy vaikka kuinka monta aihetta, joista oli tarkoitus kirjoittaa, mutta aikaa ei ollut, mukamas.

Laitetaan loppuun kesäkuva Ransusta ja jatketaan toisella kertaa!

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Kastanjakolmilehti Trillium sessile

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Pyökki Fagus sylvatica

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Ukkolaukka Allium hollandicum

Veripähkinä Corylus maxima 'Purpurea'

Karkkia silmille ja suulle

 Jos kaikki ei aina menekään putkeen ja kasveja häviää, niin niitä myös herää!

Sinisade heräsi kesäkuussa. Olin lähes satavarma, että se kuoli talveen, kun köynnöksen suojana oli vain yksinkertainen villatakki. Mutta niin se vain alkoi puhjeta lehteen yllättävän korkealtakin. Nyt se on näin rehevä!

Kyseessä on japaninsinisade f. multijuga. Toivon, että näen jonakin vuonna sen erikoisen pitkät kukinnot. Toinen yksilö, joka olisi ollut vaaleanpunakukkainen erikoislajike, kuoli talveen. Se ei yllätä, vaikka harmittaa.

Se yllättää että kaikki kolme 'Pink Elephant' -verikonnantatarta ovat edelleen elossa! Lauhan edellistalven yli pärjääminen ei ollut ihme, mutta viime talvena oli kovia pakkasia viikkokausia lähes ilman lumisuojaa. 

Aina aiemmin ovat verikonnantattaret jääneet puutarhassani hyvin lyhytikäisiksi eli eivät ole selvinneet talvesta ollenkaan. Tämä on siis varsinainen ihme, joka otetaan suurella ilolla vastaan.

Samassa köynnösmajassa kukkii yhä kärhö 'Blekitny Aniol' erittäin kauniina. Viileä sinisävy on hurmaava kontrastiväri syksyiseen ruskeuteen.

Oikeasti nimi kai pitäisi kirjoittaa 'Błękitny Anioł', mutta se vaatii vähän erikoiskirjainten etsiskelyä.

Syysvuokoista tämä toinen elää ruusu-heinätarhassa. Se on nimettömänä saatu, en tiedä lajia tai lajiketta. 

Onneksi se on selvinnyt joten kuten myyrien massainvaasiosta ja kukkii, vaikkakin vaisusti.

Seuraava iloinen kärhöuutinen on metsäpuutarhan tarhakellokärhö 'Arabella'. Istutin sen vuonna 2017 onnettomana pikku raaskuna ja silloin se teki jonkun kukan. Sitten kului kahdeksan vuotta niin, etten ollut aina varma siitäkään, onko koko köynnös hengissä. Paikka on hyvin kuiva ja maa karu, tiukkaa savimaata. 

Viime vuonna 'Arabella' viimein tuotti kukkia ja nyt niitä on vähän enemmänkin! Se saa kiipeillä puskiin vapaasti niin kuin tahtoo, juuri tämä oli toiveenakin, että se tuottaa kukat pensaiden päälle. Varmaan kärhölle aika luontainen tapa kasvaa.

Jalohortensia Endless Summer The Original eli 'Bailmer' on kasvanut muotopuutarhassa ainakin 15 vuotta, mutta ei koskaan ole kasvanut tällaiseksi yli metriseksi pehkoksi kuin tänä sateisena kesänä. Istutin sen aikanaan penkin takaosaan ajatuksella, että siitä kasvaa kookas pensas, mutta totuus on ollut polvenkorkuinen vuodesta toiseen. Kukat ovat olleet piilossa muun kasvillisuuden takana ja näkyneet vasta läheltä, eikä hortensia kaikkina kesinä ole kukkinutkaan, kun on kärsinyt kuivuudesta.

On siinä nytkin jokunen kukinto ihan maanrajassa, mutta nuppuja on tuossa korkeallakin! Hurraa!

Silmäkarkin lopuksi karkkia makunystyröille. Kun peurat eivät enää ole päässeet puutarhaani, olen uskaltanut ostaa tomaatintaimen viime ja tänä vuonna. Viimevuotinen ei ollut kovin herkullinen, mutta tämä on ihan huippumaukas. Kuin karamelleja söisi! Lajike taitaa olla 'Tiny Tempations Orange'. Tällaisen hankin ensi vuonnakin, jos löydän. Hedelmiä kypsyy mustan puutarhavajan etelän puolella oikein mallikkaasti.

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Syysvuokko Anemone hupehensis tosin en ole varma, onko kuvan laji juuri se

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Siihen homma taas meni

 Kivien pyörittämiseen, tai oikeastaan maasta kaivamiseen. Ne ovat ehtymätöntä luonnonvaraa.

Yksi tänä kesänä hankittu ruusu, Pomponella eli 'Korpompan' – ainoa tänä kesänä hankittu ruusu! – oli istuttamatta ja halusin sen ruusutarhaan. Samalla halusin siirtää kituliaasti kasvavan Boscobel -ruusun, joka kuuluu David Austin -ruusuihin. 

Ruusutarhassakin mellastavat myyrät, sen sai huomata esimerkiksi Boscobelin lähes olemattomista juurista.

Nyt istutin molemmat ruusut metalliverkolla vuorattuihin kuoppiin. Kuten tavallista, operaatiossa nousi kivi jos toinenkin. Pari mikroaaltouunin kokoista, pari leivänpaahdinta ja sitten liuta pienempiä. Edellisenä päivänä olin myös kaivanut maasta ison kiven. 

Yöllä heräsin siihen, kun käsivarsi oli jotenkin kipeä. Pian tajusin, miksi, ja jatkoin unia. Kyllä se siitä taas vetreytyy.

David Austin -ruusu The Poet's Wife eli 'Auswhirl' on yhä kukassa.

Ensi viikon ohjelmaan kuuluu ruusuluento Tampereella. Tampereen Puutarhaseuran jäsenilta pidetään ensi tiistaina alkaen klo 18. Luulen, että illat ovat nimensä mukaisesti vain jäsenille, mutta kannattaa ottaa selvää, jos olet liikkeellä Tampereen suunnalla tuolloin.

Puhun luennolla kokemuksistani David Austin -ruusuista sekä ruusujen hoidosta.

Tässä linkki Tampereen Puutarhaseuran tapahtumakalenteriin: KLIK.

David Austin -ruusu Abraham Darby eli 'Auscot' kukkii myös ihanasti parhaillaan. Se esiintyy myös jutun ensimmäisessä kuvassa, mistä kukkia ei tosin oikein tahdo huomata.

Poksahdus ja kellahdus

 Täällä tuulee! Ja sataa.

Ilo oli suuri, kun kotiin palatessani portailla oli vastassa kukkiva syklaamiruukku. Monena vuonna on ollut niin kuivaa, etteivät ne ole oikein jaksaneet kukkia. Nyt kukkia on jo muutama ja nuppuja paljon. Kukintavuorossa on murattisyklaami, keväällä kukkivasta balkaninsyklaamista näkyy vain pyöreitä lehtiä.

Puutarha alkaa olla himmailemaan päin, mutta onneksi asteriaika ja myrkkylijaviikot ovat vielä edessä. Muotopuutarhassa ilahduttaa Succisella inflexa 'Frosted Pearls'. Sillä ei ole suomenkielistä nimeä, mutta se kuuluu kerälatvojen sukuun. Siro kasvi, pikkuruiset kukat; aivan ihana! Se on vasta pääsemässä vauhtiin.

'Åkerö' -omenapuun oksat notkuvat satoa. Tämä oksa muodostaa kaariportin muotopuutarhaan.

Edellisen jutun kommenteissa Anna kysyi, todellako kirsikkasorvarinpensaan hedelmät poksahtavat auki. Nyt ne ovat auki kuin ryhmä laskuvarjohyppääjiä, kussakin varjossa roikkumassa muutama oranssihaalarinen tyyppi.

Puskassa alkaa olla vähän syysväriäkin.

Sorvarinpensaat ovat todellisia syksyisen puutarhan tähtiesiintyjiä!

Aamulla Ransulle ovea avatessani ihmettelin, mikä kumma vaalea pötkö lojuu vuokko-esikkopuutarhassa. 

Apua, sehän on rähmälleen kellahtanut madonnapatsas!

Sitä pystyyn nostaessani huomasin, että pallohortensia 'Hayes Starburst' on elossa! Viime talvena jänis oli syönyt sen niin perusteellisesti, ettei puskaa näkynyt koko kesänä. Nyt se on kuitenkin tehnyt kolme heiveröistä versoa. Paikka on sille liian kuiva, mutta onneksi tänä kesänä on satanut.

Parhaillaankin sataa. Ransu kellahti ruokapöydälle säitä pitelemään.

Pysykää kuivina!

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Värejä ja väriyhdistelmiä

 Syysvärejä ei vielä näy Saaripalstalla, onneksi on paljon muunlaisia värejä.

Kirsikkasorvarinpensas kukki ilmeisesti hyvin runsaasti kesällä. Sen kukat ovat niin pikkuiset ja huomaamattoman väriset, ettei niitä tule noteerattua, kun on paljon komeampaakin kukassa. 

Nyt kukinta on muuttunut hedelmiksi, ja voi veikkoset, miten kauniita ne ovatkaan! Kun nuo kaikki vielä poksahtavat auki paljastaen kirkkaan oranssit siemenet, on puska kuin ilotulitus.

Siinä vieressä kukkii Pink Annabelle -pallohortensia. 

Vaaleanpunaisia pallukoita tarjoilee myös punahelmipihlaja.

Pilvihelmipihlaja (ent. helmipihlaja) on aivan ihana, mutta voi melko köykäisesti. Tässä kohdassa on niin paljon myyriä, että esimerkiksi viereinen sirotuomipihlaja kuivui ja ruusuherukassakin on vain muutama elävä verso. Juuria on syöty. Onneksi tämä kaunis pihlaja sinnittelee elossa.

Veripähkinäpensas on mukavan tuuhea. Se sai vähän vaurioita kevättalvella, kun leikkasin sen yllä kasvavasta vaahterasta ison oksan, joka rysähti pähkinän päälle, vaikka yritin kiskoa sitä sivummalle. Pähkinää suojaava jänis/kaurisverkko kai vähän pehmensi osumaa. Pähkinäpensas taipui, mutta vain yksi verso katkesi.

Keltaisenaan kukkiva ripsialpi näyttää kivalta pähkinäpensaan tummia lehtiä vasten, ja onpa ripsialpilla itselläänkin tummat lehdet etenkin alkukesällä.

Kurkataanpa sitten Rohaniin, sielläkin on tummaa, mutta keltaisen sijaan valkoiseen yhdistettynä. Purppuraheisiangervo 'Diabolo' on viimein kasvanut komeaksi, kun peurat eivät ole enää päässeet sitä syömään, ja siitä vasemmalle kasvaa superkorkea isosiniheinä 'Skyracer'. Se on myöhemmin, marraskuussa, aivan ihana lämpimänkeltainen ilmestys.

'Diabolon' edessä kasvaa helminukkajäkkärä. Sehän on loistoperenna, kukkii ikuisuuden. Se on edukseen monessakin yhdistelmässä, mutta tummaa vasten erityisen dramaattinen.

Kasvimaalla on oranssia, kun ruusupapu 'Celebration' ja kehäkukat kukkivat.

Lopetetaan juttu samansävyiseen Bathsheba-ruusuun.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Kehäkukka Calendula officinalis

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Purppuraheisiangervot ovat lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punalehtisiä lajikkeita

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Veripähkinäpensas Corylus maxima 'Purpurea'

Talon kulmalta toiselle

 Puutarhaa, seinää ja satoa.

Aloitetaan muotopuutarhan puoleiselta kulmalta. Pelargonit viettävät edelleen kesälomaa ulkona. Muotopuutarhassa kukkii vaaleankeltainen ruusu The Pilgrim. 

Jalohortensia 'Bailmer' (ruususta oikealle) on kasvanut komeammaksi kuin koskaan ennen, kiitos kesän sateiden. Kukintoja siihen on tulossa vain pari. Mutta siinä missä se normikesänä lurpottaa, se on nyt raikkaanvihreä ja kannattelee lehtiään kauniisti.

Muotopuutarhan puksipuuaidat kaipaavat taas leikkaamista. Tänä vuonna sentään leikkasin ne keväällä, viime vuonna ne olivat aika hurjan näköiset tähän aikaan.

Omenapuu 'Åkerö' tuli leikattua heinä–elokuun vaihteessa. Nyt saavat omput aurinkoa ja punertuvat. Muutaman jo kokeeksi keräsin.

Omenapuun alla kukkii ihanan värinen syysleimu Flame Blue eli 'Bareightysix'.

Viereisessä penkissä kukkii valovoimainen 'Crème de Menthe'. Valkokirjavat lehdet tekevät tästä kasvista suorastaan loistavan!

Kova talvi vei lähes kaikki 'Canon Went' -purppurakannusruohot, mutta tämä yksi kukkii ja löysin siementaimenkin. Niitä taas onneksi tulee lisää, kun tämän siemenet kypsyvät.

Onneksi eivät kaikki hävinneet, sillä ei tätä lajiketta taida kaupoista oikein saada. Tilasin siemenet ulkomailta ja kasvatin taimet.

Talon kulmalla kukkii hajuherne, keräsin siemenet omista lempivärisistä viime vuonna, mutta siemeniä oli kypsynyt todella vähän. Poistan palkoja liian innokkaasti kesällä, jotta kukinta jatkuu, ja sitten siementen kehitys loppuukin kuin seinään. Olen ehkä viimein oppinut ja annan hajuherneiden nyt jo kypsytellä palkojaan. 

Ihanaa, että kaikista vähistä taimista tuli tämän väriset! Viime vuonna ostin siemenet, kun omia ei yhtään ollut, lajikkeet olivat 'Wiltshire Ripple' ja 'Nimbus'. Näiden väritys on enemmän 'Nimbus'.

Viimein sain kunnostettua keittiön itäseinän ikkunan. 

Joka kerta ohi kulkiessani katsahdan iloisena tähän ikkunaan. On tämä nyt toista kuin harmaantunut ikkuna, jossa lasituslistat olivat jo lähes itsekseen putoamassa pois.

Yksi ikkuna (tai oikeastaan kaksi) taas tehty, enää jäljellä... no en jaksa laskea. Kun on tuo vanhempikin talo, ja tämänkin talon ikkunoiden kunnostamisen voi taas aloittaa alusta, kunhan pääsisin ensin ensimmäisen korjauskierroksen koko talon ympäri päätökseen!

Seuraavalla nurkalla on kuistinkulman varjoisa istutusalue. Raivasin lähes umpeenkasvaneen kasvuston punakatkon siementaimia, se tuli joskus siemenseoksen mukana. Se on aivan ihana, kaunis yksi–kaksivuotinen kasvi, mutta ei ehkä paras tähän. 

Istutin nyt muutaman uuden taimen, sillä tässä on hyvä paikka yrittää paapoa pieniä varjopaikan kasveja, jotka muualla jäävät rehotuksen jalkoihin.

Katkoviidakon uumenista paljastui muun muassa viime vuonna tähän siirtämäni kuunlilja 'Stained Glass'. Sepä iloinen yllätys, luulin sen hävinneen.

Olen yrittänyt kerätä tähän kohtaan kuunliljoja, sillä kaikissa muissa paikoissa ne pienenevät vuosi vuodelta, kunnes kuolevat. Tässä ne näyttävät viihtyvän.

Kuunlilja 'Summer Lovin'' on myös kauniin värinen ja osoittaa viihtyvänsä. Istutin sen viime vuonna, kuten taustalla valkoisena kukkivan kelmeäneidonkannuksenkin. Se on aivan ihastuttava, kukkinut jo viikkoja. 

Kuvan alalaidassa kasvaa kellanvihreää kultatesmaa, sekin viihtyy tässä varjopaikassa, jossa maa pysyy helteelläkin viileänä.

Kuistin kulman pienellä istutusalueella kasvaa myös tarhaviinikärhö 'Hågelby White'. Se on rutikuivassa nurkassa räystään suojassa, mutta löytää kaiketi kosteutta jo syvemmältä maasta.

Kivipellon Saila pyysi lähikuvaa kukista.

'Hågelby White' on ihastuttava. Neljä terälehteä muodostaa pienen, keveän, nuokkuvan kukan.

Loppuun kuva kuistilta. Havahduin siihen, että yrttiseos on loppunut. Sellainen Provencen yrtit -tyyppinen. Nehän on mukavinta tehdä itse eikä ostaa kaupasta. Olisi tietysti pitänyt kerätä ne ennen kukintaa, aromi olisi parempi, mutta nyt meni näin.

Vaikka en ole ollenkaan kotikokki, mutta kyllä pakastepizzakin omasta yrttiseoksesta paranoo!

Hajuherne Lathyrus odoratus

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Kuunlilja Hosta

Puksipuu Buxus

Punakatko Torilis japonica

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Syysleimu Phlox paniculata

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Lempikukkia

 On tässä loppukesässäkin puolensa, vaikka olisi kuinka henkeen ja vereen kevätihminen.

Ensinnäkin on tähkäverbena. Niin monta vuotta sitä yritin kylvää ja istuttaa, aina se hävisi. Kunnes eräänä vuonna ostin sen Sotkamon Taimistolta, jonka jälkeen sitä on ollut, siementaimiakin tulee. Niistä suurin osa tosin itää kiveyksellä kymmenenkin metrin päässä emokasvista!

Tähkäverbena toisesta suunnasta. 

Vaaleanpunakukkaisen lajikkeen kanssa en ole edelleenkään onnistunut, ehkä sekin toive toteutuu jonakin vuonna.

Tähkäverbena, tai tässä vaiheessa jo verbenat, kasvaa ruusutarhassa kasvimaan kupeessa. Siinä elelee myös karhunvattu 'Loch Ness', joka on tänä vuonna kasvattanut pitkiä lonkeroita estämään kasvimaalla kulkemista. Voisihan niitä toisaalta sitoa tuohon kartioon...

Elokuu on myös 'Black Beauty' -liljan kulta-aikaa. Keltakaunokin kukat nostavat liljan sävyn minusta kivasti esiin. Taustan keltainen on ihan valvattia, tämä kesä on ollut myös rikkaruohojen kulta-aikaa puutarhassani.

Kauniin purppurainen syysleimu, jonka arvelen olevan 'Natural Feelings', on suosikkejani. Se kasvaa punahevoskastanjan alla, pengermän päällä. Tällä hetkellä pähkäilen, mahtuisiko tuohon kapealle istutusalueelle vielä yksi hankkimani unelmien perenna...

Olin haikaillut 'Masterpiece' -lupiinia vuosikausia. Kerran sen onnistuin hankkimaankin, mutta se kuoli talvimärkyyteen. Sen jälkeen olen elänyt kymmenisen vuotta ilman, joka vuosi tutkien, mistä uuden saisi. 

Sitten viime talvena, kun Viherpeukalot julkaisi kevään valikoimansa, se oli siellä! En ollut uskoa silmiäni. Tilasin heti kolmen kappaleen satsin. Eikö tuo ole kauneimman värinen lupiini ikinä? Kuvassa on myös morsiusleinikin taimi, sitäkin minulla on joskus ollut, mutta se on hävinnyt. Se ei taida olla kovin pitkäikäinen perenna. Nämä ovat mahti-ihana väripari. Etenkin mustaa vajan seinää vasten. Kuvassa ne vielä odottivat istuttamista.

Yksi lupiineista on vielä istuttamatta, ja mietin sitä edellisen kuvan pengermälle. Siinä ei ainakaan ole talvimärkyyttä. On täällä kyllä tarjota toinenkin pengermä. Ja kolmaskin, kun alkaa ajatella.

'Masterpiece' on kirjolupiineja, eli ei haitallinen vieraslaji. Huomasin juuri, että Viherpeukaloilla on tätä aarretta vielä jäljellä, vieläpä syysalessa, jos innostuit.

Karhunvattu Rubus Karhunvatukka-Ryhmä

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Morsiusleinikki Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'

Syysleimu Phlox paniculata

Tähkäverbena Verbena hastata