Syreenikierros

 Nyt kukinta on parhaimmillaan!

Heti kuistin raput laskeuduttua on vastassa jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'. Se ei ole vielä täydessä kukassa eikä siinä ole ihan niin paljon kukkaterttujakaan kuin monena aiempana vuonna. Mutta on se silti kaunis. 

Tämä on lempinäkymiä tähän aikaan, pikkuisen navettani takana kukkii pihlaja ja sen takana naapurin isot vanhat pihasyreenit, vähän liilaa saattaa kuvasta nähdä pilkottavan pihlajan takana kaukana.

Moskovalaisen kaunein hetki taitaakin olla tämä, jolloin osa kukista on vielä nupulla, nuput kun ovat niin soman vaaleanpunaiset.

Tajusin, että en ollut ottanut ollenkaan kuvia vanhoista pihasyreeneistäni, niinpä kävin äsken. Tämä vanhan talon kulmalla kasvava puska tuottaa ihanaa tuoksua huussin tienoolle. Taustalla voi nähdä, että saarniinkin ovat puhjenneet lehdet viimein.

Tänään on kunnon sadepäivä, joka tuli jo suureen tarpeeseen. Tähän mennessä päivän sadesaldo on 20 mm, mutta voi olla, että lisääkin tulee. Tai sitten ei; katsoin sadetutkakuvaa ja näyttää siltä, että rintama alkaa olla ohi.

Valkokukkainen pihasyreeni on myös vanhaa kantaa tältä saarelta. Sen kukat ovat pienet, mutta kukinnot suuret. 

Taustalla näkyy lisää valkoista...

Tarhahelmipensas 'The Bride' kukkii enemmän kuin konsanaan! 

Olen niin iloinen siitä, että tämä toinen istuttamani on viimein runsastunut. Ensimmäinen kitui ja kuoli, tälle jo laitoin vähän parempaa multaa. Toivon, että se tässä jo yli kymmenen vuotta kasvettuaan olisi kasvattanut juurensa niin syvälle, että se selviää kuivuuksistakin. Luin nimittäin, että puska sietää kuivuutta ja istutin sen überkuivaan paikkaan tienpengermälle. No, se ensimmäinen yritys ei ollutkaan niin kuivuudenkestävä...

Ainakin nyt näyttää lupaavalta. Paikan haasteellisuutta kuvastaa hyvin se, että 15 vuotta sitten istutettu pihasyreeni ja tämä helmipensas eivät kumpikaan ole vieläkään kasvanut paljoa yli metriseksi.

Marssitaanpa sitten Ransun kanssa kasvimaan läpi.

Täällä kukkii pioniristeymä, "Obowano" -nimellä epävirallisesti kutsuttu. Ensimmäiset kukat ovat vasta auki, nuppuja on aika paljon.

Jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' kukkii todella komeasti! Tälläkin on hyvin karu kasvupaikka. Jonakin vuonna se ei ole kukkinut ollenkaan, ehkäpä tajusin sitten lannoittaa sitä. Tulipesän tuhkalla lannoittaminen kuulemma saa syreenit hyvin kukkimaan, ehkä tein niin. Joka tapauksessa kukkia on nyt enemmän kuin aiemmin. Tuo väri on jotain niin taivaallista. Purppuraa, aah.

Ransu kertoo, että monet kissat rakastavat syreeniä ja saattavat jopa nakertaa sen runkoa, mutta vähintäänkin täytyy kynnet iskeä runkoon. Paitsi ettei meillä ole kukaan pojista ollut niin innostunut syreeneistä. Makuja on monia. Terveisiä Maxille ja Pepsille Tassulinnaan!

Koukataan ylärinteen hedelmätarhan kautta, täällä on viime vuonna istutettu 'Linnanmäki', purppuraomenapuu siis. Olen tähän äärimmäisen tyytyväinen: mikä kukkaloisto jo ensimmäisenä vuonna istuttamisesta! 

Taimella on sellaiset panssarisuojaukset, ettei niistä pääse toivottavasti mikään läpi. Juuristo on metalliverkolla vuoratussa kuopassa, vekko ulottuu varteenkin, jonka ympärillä on lisäksi tiheä myyräverkko. Sitten on vielä peura- & jänissuojaverkko, jonka toisaalta voisi ottaa kesäksi poiskin, en vain vielä ole mukamas ehtinyt. Saisi tuosta kauniimpia kuviakin ilman verkkoa.

Kun nyt omenoissa ollaan, käydään katsomassa 'Marleena' -marjaomenapensas, ei kun nykyisin helmiomenapensas. Sitä on vaikea saada mahtumaan kuvaan, niin muhkea se on.

Otin illalla uuden kuvan laajakulmalinssillä. Puska on kasvatettu yksirunkoisena ja sen latvus on melkoinen. Ihme, ettei puu kellahda tuulessa.

Helmiomenapensaat ovat aivan uskomattomia kukkijoita. Joka oksa on paksussa kukkakuorrutuksessa. 

Huussinäkymä on ihana, kun taustalla näkyy 'Marleena' ja sen takana vielä vanhaa pihasyreenipuskaa. Lehmiä en valitettavasti saanut tähän kuvaan, mutta ne viimeistelevät idyllisen näkymän tuolla kaukana niityllä.

Halusin ottaa vielä kuvan, jossa syreenit näkyvät paremmin, vaikka tässä on lautakasaa edessä.

Muotopuutarhan lähellä kasvaa – hitaasti mutta varmasti, laihansurkeassa maassa tämäkin – vanha jalosyreeni 'Talvipuutarha' eli Helsingin Talvipuutarhan nurkalla kasvavan vanhan syreenin jälkeläinen. Alkuperäistä lajikenimeä ei kai ole saatu selvitettyä.

'Talvipuutarhan' vaaleanpunaiset kukat ovat suuret, terälehdet leveät ja pyöreät, ja raskaat kukinnot nuokkuvat kauniisti. Ihastuin pensaaseen joskus vuosikausia sitten, kauan ennen kuin näitä vanhoja syreenejä alettiin kartoittaa ja tutkia. Talvipuutarhan kulmalla kasvava puska on valtava ja ah, aivan täynnä näitä nuokkuvia kukkaterttuja.

Omasta puskastani kasvaa vielä ihana, tuoksuva tuulensuoja ja varjostus riippumatossa loikovan iloksi.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Pihasyreeni Syringa vulgaris

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Tarhahelmipensas Exochorda × macrantha

Ekat pionit

 Aiemmin jo raportoin silkkipionin aloittaneen.

Ensimmäisenä avasi kukkansa tämä ruusu-heinätarhassa asuva pehko.

Pionin takana on punakirveli mukavasti runsastunut. Onneksi tätä aarretta eivät ole myyrät syöneet, sillä tästäkin penkistä on paljon hävinnyt. 

Huomasin kukassa keltaisen kukkahämähäkin saaliinsa kimpussa, joka oli noin kaksi kertaa hämähäkin kokoinen; jokin erakkomehiläinen luultavasti. En nyt ala suurentaa siihen kohtaan, sillä näky oli aika karmiva. Ajattelin silti, että käyn sisällä vaihtamassa paremman linssin ötököiden kuvaamiseen, mutta ehdin unohtaa ajatuksen puutarhakierroksen aikana.

Niinpä palasin vasta seuraavana päivänä, jolloin kukkahämähäkki oli jo odottelemassa seuraavaa hiukopalaa. On se kaunis, mutta melkoinen peto.

Mutta eikö vain olekin myös punakirveli tavattoman kaunis!

Seuraava kukkiva pioni löytyy läheltä; pengermän päältä heti ruusu-heinätarhan takaa. Tästä suunnasta tässä valossa siitä vain ei saanut ollenkaan hyvää kuvaa. Kiivetään pengermän päälle ja pionin toiselle puolelle.

Kaukasianpioni on tavattoman kaunis ja näyttää viihtyvän täällä pensaiden ja alati kasvavan punahevoskastanjan varjossa. Olen iloinen, että otin riskin aarteen istuttamisessa tähän, sillä tässäkin kohdassa on runsaasti myyriä. 

Yksinkertaiset, kuppimaiset, kermanvaaleat pioninkukat ovat kauneuden huippua. Lisäksi tällä pionilla on ihanat, pyöreät lehdet.

Kaukasianpioni luetaan nykyään samaan lajiin silkkipionin kanssa, joten kummastakin tuli pulskapioni. Viralliset nimet ovat silkkipulskapioni ja kaukasianpulskapioni, mutta kuka jaksaa kirjoittaa tuollaisia kilometrinimiä, kysyn vaan.

Punahevoskastanjan alla elelevät 'Golden Echo' -tarhanunnannarsissit täytyy esitellä, ne ovat niin tavattoman kauniit!

Kaukasianpioni, kaukasianpulskapioni Paeonia daurica ssp. mlokosewitschii

Punakirveli Chaerophyllun hirsutum 'Roseum'

Silkkipioni, silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Sadoittain mukulaleinikkejä

 ja muutama erikoinen.

Koska mukulaleinikki viihtyy luonnostaan puutarhassani, olen alkanut keräillä eri lajikkeita. Tämä taitaa olla suosikkini: 'Double Bronze'. Terälehtien ulkopuolet ovat tummat ja kukat kerrotut.

Terälehtiä riittää ja riittää, ja kukat avautuvat ihastuttavan pallomaisina. Sipaus tummaa vielä korostaa kukan kaunista muotoa.

Ja vieläkin niitä tulee lisää, vaikka ensin avautuneet terälehdet osoittavat jo kuihtumisen merkkejä!

Tämän lajikkeen lehdet ovat tavalliset vihreät, tosin näissäkin on pieni sävyero verrattuna tonttini luonnon-mukulaleinikkeihin, jotka ovat vaaleamman vihreitä.

Jo aiemmin esitelty 'Alboplenum' on myös kerrottu ja kaunis, mutta se avautuu laajaksi lätyksi, joka ei ole muodoltaan niin hienostunut. Aika hauskaa, että mukulaleinikeissä voi nähdä samantapaisia kukkamuotoja kuin ruusuissa.

Lehdet ovat tällä kyllä erittäin hienot, tummanvihreän läikikkäät. Kukka oli erittäin vaikea kuvattava, toivon ensi keväänä hieman laajempaa kasvustoa ja enemmän kukkia. Istutin taimen vasta viime syksynä.

Orkney-saarilta tuotu mukulaleinikki ystävän puutarhasta on monin tavoin tärkeä. Sekin on kerrottu, mutta kuten voi nähdä, kerrannaisuus toteutuu aivan eri lailla. Kukan keskustassa on voinappimainen rykelmä terälehtiä.

Tämän lehdissä on tummanruskea alue lehtisuonen tyvellä ja vaaleaa marmorointia.

Ja nyt tajuan, että olen kokonaan unohtanut kuvata ruskealehtisen 'Brazen Hussyn'! Sen väri on, tai siis oli, parhaimmillaan lehtien vasta noustua. Kukat ovat tavanomaiset yksinkertaiset ja kirkkaankeltaiset.

Orkney-saaren mukulaleinikkiä, jonka olen nimennyt löytöpaikan mukaan nimellä "Midgarth", kasvaa myös alkuperäisellä paikallaan, josta se lähes hävisi pari vuotta sitten. Sain kaivettua pienen mättään talteen ja siirsin sen tuon edellisen kuvan paikkaan. Onneksi kasvusto silti jatkoi tässäkin eloaan. Tässä sen seurana kukkii rotkolemmikki, jonka lajiketta en nyt osaa sanoa. Sen piti kai olla 'King's Ransom', mutta sillä olisi vaaleaa lehtien reunoilla. 

Kuvassa on etualalla tontillani alkuperäisenä kasvavaa mukulaleinikkiä, sitä on lähes kaikkialla. Jos pystyy kuvasta erottamaan, ovat sen vaaleanvihreät lehdet hyvin eri väriset kuin Orkneyn lajikkeen tummemmat ja kirjavammat lehdet kuvan keskiosassa. Taustalla on taas tavallista mukulaleinikkiä. Yritän kitkeä sitä näiden erikoislajikkeiden ympäriltä, mutta sitä riittää.

Todellakin riittää! Tässä nurmikkoani, tai siis mukulaleinikikköä, ennen ruohonleikkuuta.

Kun nyt ollaan tällä tontin kulmalla, katsotaan samalla, mitä täältä pihan reunalta löytyy. Löytyy ihana valkonarsissi, jonka lähetti Pagisen mitä pagisen -blogia pitänyt Koso-täti jo ehkä kymmenen vuotta sitten. Joka kevät ihastelen, kuinka narsissi sointuu lehteen puhkeavaan keltakirjokanukkaan, joka on tarkemmin idänkanukka 'Aurea'. Narsissin torven reunan ohut punertava raita natsaa täydellisesti kanukan versoihin.

Tämän kohdalla alkoi naurattaa. Olin kovalla tohinalla siirtänyt 'Monstrosa' -valkovuokon vierellä kasvavaa tavallista valkovuokkoa tänne tontin reunalle joskus kai viime keväänä. 

Ja sitten tämä onkin silkkaa 'Monstrosaa'!

Ei se haittaa kyllä yhtään. Tämä on todella kaunis valkovuokko, sitä saa olla vaikka joka paikassa.

Ja onneksi sitä kasvaa edelleen sielläkin paikassa, josta kaivoin sitä pois. Tässä se nimittäin toimii valko-vihreän kokonaisuuden tärkeänä osana. 'Monstrosan' vierellä komeilee keltapeippi 'Hermann's  Pride'. Valkoraitalehtiset kielot ovat vasta nousussa. Tässä on hieno kokonaisuus eri kuvioita ja lehti- sekä kukkamuotoja valkoisen ja vihreän raikkaassa yhdistelmässä.

Idänkanukka Cornus alba

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Mukulaleinikki Ficaria verna

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Valkovuokko Anemone nemorosa

Huomioita myyrien ruokavaliosta

 Muotopuutarhassani oli penkki, jossa ei ollut aiemmin ollut myyriä. Mutta viime talvena oli. Saattaa olla vieläkin, mutta en ole saanut napattua niitä loukkuun. Jalka tuntuu uppoavan yhä uusiin tunneleihin.

Monena keväänä tässä penkissä ovat kukkineet kymmenet tulppaanit, ellei sata. Tämä on kuiva penkki vaahteran alla. Vieressä on joskus ollut rakennus ja maa on tässä köyhää ja täynnä tiilen palasia. Mutta niin vain myyrät tämän viime syksynä löysivät ja tuho onkin melkoinen. Tänä keväänä penkissä kukkii neljä tulppaania.

Valkovuokkoihin ei ole koskettu. Pohdin jopa, olisivatko ne peräti onnistuneet suojelemaan keskellään kasvavaa tulppaania tulemasta syödyksi. Tämä jännä vihreäkukkainen valkovuokko on lajiketta 'Virescens'. Taustalla on jalopähkämö, sitäkään ei ole syöty.

Suurelta osin penkki näyttää tältä. Myllätty on. Myrkkyliljoihin ei ole koskettu, ihmetyksekseni myös marskinlilja nousee, vaikka sen mehevän juurakon luulisi maistuvan myyrille. Jopa paikassa nouseva perhanan hietalaukka elää yhä, sen myyrät olisivat voineet syödäkin. Se tuli joskus vääränä lajina, pussissa piti olla 'Hair' -lajiketta – mitä vielä, 90 % oli ihan tavallista hietalaukkaa, joka tekee tuhat siementaimea per kukkavarsi.

Marskinliljan takana karhunjuuri on nousussa, sitäkään eivät myyrät ole syöneet. Jokunen tupas tähkätädykettä on myös yhä elossa. 

Syötyihin kuuluvat monien tulppaanien ja muiden sipulikukkien lisäksi asterit. Valitettavasti. Ne ovat joko hävinneet tai lähes hävinneet. Pelastin 'Little Carlow' -asterin lähes syödyn juurakon kahdessa pienessä osassa erillisiin purkkeihin, sillä niistä kyllä nousi jotakin versoa, vaikka ne olivat lähes irti maasta mullan pinnalla. Tarha-alppikärhö on syöty enkä tiedä, nouseeko maasta mitään tilalle, vai ovatko juuret kokonaan hävinneet. Pensasmerikaali on kadonnut. Tänään ruusuja leikatessani huomasin, että Rhapsody in Blue heiluu kovasti, sen ympäriltä puuttuu paljon maata. Tyvestä nousee jotakin versoa; toivon, että sillä on sen verran juurta jäljellä, että se jaksaa vielä jatkaa eloaan.

Pionit kyllä nousevat, vaikka myllätyimmässä penkissä ne ovat kitukasvuisia. Viereisessä penkissä menee vähän paremmin, ja täällä on jopa muutama hyasinttikin jäljellä.

On kiinnostavaa, että Hiidenkiven puutarhan Minnan vuosia sitten tekemä havainto vaikuttaa pitävän paikkansa: pionit eivät maistu myyrille. Se on loistava uutinen. Niitä ei nimittäin ole syöty muuallakaan puutarhassani, vaikka myyriä on niissäkin paikoissa.

Jokunen tupas 'Little Beauty' -tulppaania on onneksi tallella, tämä kasvaa aivan mirrinmintun kupeessa, lähes sisällä. Olisiko siitäkin suojaa myyriä vastaan? 

Syreenitulppaanitkin ovat tallella, ne kasvavat lähes puksipuuaidassa kiinni. Puksipuut kärsivät aika lailla kevätahavasta, mutta vaikuttavat olevan elossa ja melko hyvässä kasvussa.

Ja tosiaan kurjenmiekoista osa on tallella, vaikka jokunen onkin hävinnyt. Tämä on pikkukurjenmiekka 'Banbury Ruffles'. Hyvin saman värinen kuin edellisen jutun 'Cherry Garden'. 

Ei kun ei tämä olekaan 'Banbury'! Sen partojen pitäisi olla vaaleat, lähes valkeat. 

No, sehän on aika mahdotonta keksiä, mitä lajiketta tämä olisi, kun jo pelkästään pikkukurjenmiekkalajikkeita on varmaan tuhat. Voihan tämä olla vaikka sama 'Cherry Garden' kuin jo toisaalla kukkii.

Muotopuutarha on silti ihan kaunis, omenapuu kukkii ja tässä etualalla olevassa penkissä on ollut vähiten myyrätuhoja, näin ollen siinä on enemmän tulppaaneja.

Hietalaukka Allium vineale

Jalopähkämö Betonica macrantha

Karhunjuuri Meum athamanticum

Marskinlilja Eremurus

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myrkkylilja Colchicum

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila -Ryhmä

Pioni Paeonia

Puksipuu Buxus

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Valkovuokko Anemone nemorosa

Kukkapuu-uutisia

 Rohanin suunnalta.

Kerrotaan ensin autopaikkani vierestä koivun alta ikävät uutiset. Kirsikkaluumu 'Nigra' on henkitoreissaan. Lähes koko puska, jo isoksi kasvanut, on kuivunut. Latvassa on pari kukkivaa oksaa. Joistakin kohdin runkoa kyllä puhkeaa lehtiä ja uusia oksan alkuja, mutta pahoin pelkään, että kasvi tekee kuolemaa. Myyrät ovat saattaneet syödä juurista niin paljon, ettei kasvi enää jaksa elää. Tai sitten pakkaset olivat liikaa.

Ystävä juuri sanoi, että näin keväällä voisi luumupuista ottaa latvapistokkaita. Sen käynkin tekemässä nyt heti ennen kuin jatkan tätä juttua, sillä muutoin taas unohdan.

No niin! Jatketaan.

Edellisen kuvan kirsikkaluumu ei kunnolla näy tässä kuvassa, se on tuolla taustaviherryksessä, mutta tässä näkyy Rohan. Etualalla on pyökki 'Rohan Weeping' puhkeamassa lehteen. Sen takana on jo korkeaksi kasvanut japaninkirsikka 'Royal Burgundy', jota myyrät eivät onneksi ole syöneet.

Kuvasta näkyy puun kasvutapa: se on kapea leviten latvastaan kapean viuhkamaisesti. Aivan kuten vanhempansa 'Kanzan'. Erona lajikkeissa on lehtien väri.

'Royal Burgundy' on tummalehtinen, varsin hieno ilmestys koko kasvukauden, mutta etenkin keväällä kukkiessaan kerrotuin kukin. Lehtien erikoisväristä johtuen tämä lajike jää pienemmäksi kuin 'Kanzan'.

Tämä ei näytä kärsineen kylmästä talvesta ollenkaan, vaikka puun talvenkesto on hieman epävarma.

Kirsikan alla kukkii parhaillaan ihana sirojen kesälumipisaroiden ryhmä.

Olen myös istuttanut tänne erikoisvärisiä mukulaleinikkejä. Lähes valkokukkainen 'Salmon's White' on kasvanut parissa vuodessa kauniiksi mättääksi. 

Kerrottu valkokukkainen 'Alboplena' on jo toinen laatuaan, ensimmäinen ei noussut ikinä mullan pinnalle. Tämä on ollut todella vaikea kuvattava tehden vain yksittäisiä kukkia tarhajouluruusun alla. Toivon tämän kasvavan kokoa ja viihtyvän.

En ole koskaan huomannut mukulaleinikin erikoismuotojen ja -lajikkeiden tuottavan siementaimia, ainoastaan lisääntyvän kasvullisesti laajeten hitaasti sivuille päin. Tai ehkä siemenet vain putoavat aivan kasvin viereen eivätkä esimerkiksi muurahaiset kuljeta niitä. Asiaa voisikin tutkia ja siemeniä kerätä, jos niitä tulee.

Katsotaanpa sitten nurmikäytävän vasen puoli, siinä on ruusu-heinätarha. Pahasti myyrien verottama, mutta on siellä vielä kasvejakin tallella. Silkkipioni avasi tänä aamuna ensimmäiset kukkansa. 

Taustalla on punahevoskastanja, jossa on kaksi kukintoa nupulla! Se ei ole moneen vuoteen kukkinut, ainoastaan pienenä. Epäilen varrennetun latvan kuvitelleen alussa yhä olevansa puun oksa. Sitten se tajusi, että tässä onkin tarkoitus kasvaa puuksi ja alkoi kasvattaa juuria ja korkeutta. Nyt se on komea yli kolmimetrinen puu, ja hyvin monen vuoden tauon jälkeen saamme taas ihailla kukkia!

Silkkipioni, toisin sanoen silkkipulskapioni.

Ruusu-heinätarha on aurinkoinen paikka ja olen siirtänyt siihen kurjenmiekkoja varjoisamman Rohanin puolelta, sillä ne eivät kukkineet. 

Olen lannoittanut parrakkaita kurjenmiekkoja viime vuosina kukkien toivossa ja ehkä säätkin ovat olleet suotuisat, sillä nyt pikkukurjenmiekka 'Cherry Garden' kukkii, kuten niin moni muukin pikkukurjenmiekka parhaillaan. Näitä on kaksi tupasta ja molemmissa on nyt runsaasti nuppuja, ties kuinka monen vuoden odottelun jälkeen! 

'Cherry Garden' pitää yrittää kuvata niin, että vastavalo nostaa sen upean sävyn esiin. Vaikka tässä kukassa ei ole niin jännittävä värien kontrasti kuin monessa muussa parrakkaassa miekassa, huomaa silti, kuinka partojen sinertävän violetti väri eroaa punertavan purppuraisista terä- ja verholehdistä.

Marssitaan vielä Ransun perässä muotopuutarhaan. 

Kääpiökurjenmiekkakin kukkii huomattavasti runsaampana kuin aikoihin. Tästä penkistä ovat myyrät hävittäneet melkoisesti kasvustoa, olisiko sitten lisääntynyt tila saanut kääpiökurjenmiekan innostumaan. Tai sitten se, että olen tätäkin lannoittanut. Ehkä molemmat.

Kääpiökurjenmiekka on alkukantaisempi, luonnonkukka, ja se näkyy kapeampina verholehtinä. Jalostettuihin lajikkeisiin on pyritty saamaan mahdollisimman paljon väripintaa, josta parta erottuu usein kontrastivärisenä. Tämän lajin parta on sinertävän valkea.

Pistetään loppuun vielä uudestaan ihana pikkukurjenmiekka 'Webelos', kun siinäkin on useampi kukka auki.

Ihanaa kukkapoksahtelua sinnekin!

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kesälumipisara Leucojum aestivum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Mukulaleinikki Ficaria verna

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Pyökki Fagus sylvatica

Silkkipioni, silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana