Tuesday, 18 May 2021

Ruusutarhan uudet asukit

 Pikkuinen ruusutarhani, kasvimaan ja orjanruusun välinen alue, sai pari uutta asukasta, kun tein pikavisiitin mantereelle viime viikolla.

Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' pääsi melko lähelle kameliajasmiketta, jospa niiden kukat toisivat juuri sen taivaallisen ruusu-jasmike-yhdistelmän, josta sain sytykkeen tähän alueeseen. Honorine toivottavasti viihtyy paremmin kuin edeltäjänsä 'Ferdinand Pichard', jonka jänis tai kauris söi lähes maan tasalle ekana talvena ja viime kesänä siinä ei enää paljon elonmerkkiä näkynyt, nyt vielä vähemmän. On se yhä paikoillaan, jos vaikka kokisi ihme-ylösnousemuksen.
Pichardin tapaan myös Honorinen kukissa on ihana kaksivärisyys, tummempaa ja vaaleampaa ruusunpunaa raitoina. Se on vanha, kerrottu ja tuoksuva; voiko ruusulta enempää vaatia. Se on puutarhani ensimmäinen bourbonruusu, joten hykertelen jännityksestä. Tällaisia hykerryksiä kai voivat ymmärtää vain toiset keräilijät. Uusi aluevaltaus!

Toinen ruusu on köynnös 'Alchymist'. Havittelin sitä monta vuotta ja toissa syksynä sen sain ja istutin muotopuutarhaan. Se on vähän huonossa hapessa ja mietin, onko se elossakaan. Siispä ostin uuden, kun sellaisen löysin. Tämä uusi Alkemisti pääsi ruusupergolan pohjoispäähän, ja nyt olen huomannut uuden verson siinä muotopuutarhan vanhemmassa yksilössä myös.
Ei toki ole mikään ongelma, että huippuihanaa köynnösruusua löytyy kaksin kappalein!
Kuvassa voi nähdä, että elinvoimainen orjanruusu on tehnyt uusia pitkiä versoja, sillä olen leikellyt siitä aika paljon pois parina viime vuonna. Yritän nyt saada sen kasvamaan pergolan myötäisesti, aiemmin se rehotti metritolkulla joka suuntaan, kun sai kasvaa ihan itsekseen miten lystäsi. Mutta juurivesoja se ei tee, kaikki versot nousevat tyveltä.

Ruusupergola sai yhden vinottaisen tukipuun eräänä päivänä. Mietin vielä, tarvitseeko se samanlaisia lisääkin. Hitaita nämä edistykset täälläpäin, kun joka puunpätkää täytyy pohtia.

Edellisessä kuvassa näkyi vähän uutta katettua viljelylaatikkoani. Kiveysprojekti on yhä kesken (etenee kaksi neliömetriä vuodessa), joten maa on peitetty kaikenlaisella. Ransu maastoutuu maankateaineksiin.
Ruusutarha pilkottaa tuolla taustalla.

Mennäänpä lähemmäs tutkimaan. Tuossa ruusutarha on Ransusta oikealle.
Sen alimpaan osaan (eli lähimmäs noita viljelylaatikoita) istutetut kaksi ruusua, edellä mainittu Ferdinand ja kotimainen 'Syke', ovat molemmat menehtyneet tai lähes menehtyneet. Vaikka maa ei vietä jyrkästi, näkyy tuo alarinne olevan märkä ja savinen. Vesi on yllättävän lähellä pintaa, kuten se joissakin kohdissa tonttiani on, jopa ylärinnepaikoissa. Tästäkin viettää maa edelleen alemmas tuonne kohti Rohania, joka on kivipengermän alapuolella.
Tuonne ei siis enää ruusuja, ja mietin, että voisin tehdä Honorinelle varmuuden vuoksi kumpareen eli nostaa sitä vähän korkeammalle, vaikka se ei olekaan tuolla ihan alimmassa reunassa. Nyt istutin alaosaan japaninkurjenmiekan; sen pitäisi ainakin viihtyä paikassa, joka ei ole rutikuiva kesälläkään.
Tosin tähän väliin huomautus: Ferdinand joutui jäniksen tai kauriin syömäksi ja Sykkeen versot oli myös poikki purtu luultavasti myyrän toimesta, eli niiden kohtaloksi koitui ehkä muu kuin savi ja märkyys, ei tämä sentään litisevä paikka ole, mutta lapion syvyydestä löytyy kyllä vettä.

Poistin katsuraa vuosikaudet ympäröineen verkon, jotta sain kitkettyä sen ympäriltä. Kuten kuvasta näkyy, se ei voi oikein hyvin. Runkoon on kyllä tullut paksuutta, mutta latva on kesä toisensa jälkeen kuivunut. Koska tässä kuitenkin on kosteutta maassa, kunhan se saa juurensa riittävän syvälle, uskon, että se alkaa jossain vaiheessa viihtyä. Varmaan se jo auttaa, että katsuran ympärillä ei enää rehota heinikko-nokkosikko. 

Olen siirtänyt tänne ruusutarhaankin 'Robinsoniana' -valkovuokkoa (hämyvuokkoa) ja istutin Paraisten puutarhaliikkeestä löytämäni hempeän rusolaukkaneilikan ihan kivireunan viereen. Voi olla, että se osoittautuu liian pieneksi kasviksi tähän, pitää sitten pelastaa muualle.

Talvella aioin tehdä postauksen helmililjoista, sillä istutin niitä paljon toissa syksynä ja viime keväänä niitä kukki. En kuitenkaan ehtinyt, joten nyt saa raportoida niistä sitä mukaa kuin kukkivat. Ruusutarhaan laitoin 'Peppermint' -tummahelmililjaa, se on kookas ja ihanan vaaleansininen. Keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum' tuottaa siihen hyvää kontrastia. 
Kuvasta voi nähdä, että maanpeittoa kaivataan kipeästi lisää! Onneksi tuo meirami on hyvä leviämään ja voisin siirtää tähän yrttipenkistä loputkin, sillä en käytä tätä mausteena, siihen voi käyttää tavallista mäkimeiramia, joka tekee siementaimia kaikkialle. Tämä ei leviä siemenestä, mikä on mukavaa. Lisäksi tämä on sävyisän matala.
Lisäksi tässä on Pink Panda -koristemansikkaa. Ja harmaakäenkukkaa, jolla on taipumus tehdä tiheästi lehtiruusukkeita, se on hyvä vain tässä vaiheessa.

Isäntäpantteri esittelee tulppaanit, joiden toivon tänä vuonna kukkivan: viime vuonna ne parturoitiin juuri, kun olivat tulossa kukkaan.

Siinä ne ovat, viittä vaille kukassa. Ihastuttava papukaijatulppaani 'Estella Rijnveld'! Niiden keskellä on amerikanpioni eli risteymäpioni, se ja lajitoverinsa tulivat salamatkustajina kerran iiriksen mukana. Ihmettelin, kun seuraavana vuonna iiriksen keskeltä nousi ihan kuin pienen pionin lehtiä ja lopulta näitä paljastui olevan siellä kaksi kappaletta.
On jännittävää odottaa, millaisia kukkia näihin tulee. Amerikanpionit pruukaavat olla rotevia. Tilaa tällä ainakin on; saa kasvaa! Lajitoveri kasvaa toisaalla.

Vähän ylempänä, 'Loch Ness' -karhunvatukan juurella, kukkivat 'Pink Charm' -narsissit.

Siirryin kuvaamaan viereistä preeriapuutarhaa ja sen metsätulppaaneja. Vasemmalla on tähkähelmikkää, jota tuli istutettua liian tiheään, mutta kun sen pienet taimet olivat niin pieniä! Kasvatin ne itse siemenestä ja taisin lykätä taimet tähän suoraan kennostosta.
Keskellä on pietaryrtti. Kivet ovat outona röykkiönä: vaikka tuohon jää kivirivi pengermäksi alempana olevaa aluetta vasten, on osa noista maasta nousseita, joita olen vain kasannut tuohon.

Musti esittelee: kivirivin alla on vielä heinikko, mutta tähänkin tulee kiveys, jotta ruusupergolan alle voi asettaa kalusteet.

Metsätulppaaneja kameralla tsuumaillessani silmäni havaitsivat jotain outoa keltaista vähän alempana.
Juhuu! Sehän on Narcissus willkommii, joita istutin tähän toissa syksynä, mutta viime keväänä ne eivät kukkineet! Juuri, kun kerkesin valitella, että nämä pienet luonnonlajit eivät halua kukkia. Mittakaavaa antaa metsätulppaani, nämä pienokaiset ovat varreltaan vain puolet siitä.
Harrastuksen outoutta ehkä alleviivaa se, että joku ulkopuolinen kiinnittäisi varmaan huomion vain narsissin kuiviin lehdenkärkiin. Narsissihullu tuskin niitä huomaakaan, kun on aivan ihmeellisiä kapoisia nuppuja näkyvillä – skumpan paikka!
Maanpeittona tässä kasvaa oranssikeltano; melko leviävä laji, mutta luulen, että preerialle se on omiaan. Se saa kilpailua erilaisista heinistä yms.

Tässä vielä yksi kuva preeriasta alarinteestä ylös päin. Ilokseni huomaan, että elefanttiheinä 'Gracillimus' on kai talvehtinut hyvin. Elefanttiheinät ovat ihania ja haluaisin niitä puutarhaani, mutta ne ovat talvehtineet huonosti tai sitten ovat kuivuneet liian kuivaan paikkaan kesällä.

Laitetaan vielä päivän kuva 'Nigra' -kirsikkaluumusta. Tänäänkin oli pilvistä ja koleaa, ja saimme sadetta! Ainakin 3 mm, viimeksi kun katsoin mittariin. Ihanaa, kymmenasteiset päivät pidättävät kirsikkaluumun ihanasti pysähtyneenä kukinnan kauneimpaan vaiheeseen. Tämä on kuin lottovoitto ja juuri oikea ajoitus.

Otin tämän kuvan vähän kauempaa, jotta näkyy, miten yritän juuttinarun avulla vetää sitä leveämmäksi. Tällainen leveän viuhkamainen siitä luonnostaan kasvaisikin, mutta tämä on verkossa kasvanut polvenkorkuisesta asti.
Vaaleanpunaiset kukat ja tummat lehdet sointuvat ihanasti ympäröivään vaaleanvihreyteen ja kukkivien vaahteroiden (ja autoni) limenvihreään.

Ransullekin tällainen Lofoottien viileys sopii paremmin kuin hyvin. Sillä riittää energiaa mm. kerjäämään huomiota.
Pusuja, kaikki ihanat tytöt ja tädit! 

Toinen iloinen puuasia: punahevoskastanja 'Briotii' on kehittämässä kaksi kukintoa! Sen juurella kukkivat 'Golden Echo' -nunnannarsissit, ne ovat huippuihania ja kukkivat hyvin.
Tulipas muuten otettua kuva vinoon, heh.

Kolean päivän päätteeksi yllemme laskeutui sumu. On tunnelmallista, kun laivojen sumutorvet huutavat. 
Kottikärry jäi preeriapuutarhan viereen ja siellä on vielä yksi ruusu odottamassa istuttamista, mutta se menee muualle.


Bourbonruusu – Rosa Bourbon-Ryhmä
Elefanttiheinä – Miscanthus sinensis
Japaninkurjenmiekka – Iris ensata
Kameliajasmike – Philadelphus × virginalis
Katsura – Cercidiphyllum japonicum
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Orjanruusu – Rosa dumalis
Pietaryrtti – Tanacetum vulgare
Punahevoskastanja – Aesculus × carnea
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Tähkähelmikkä – Melica ciliata 
Valkovuokko – Anemone nemorosa

Sunday, 16 May 2021

Pastelliunelmaa

 Kun hyasintit, helmililjat ja tulppaanit kukkivat, on muotopuutarha silkkaa pastellihöttöä. Nyt seuraa pastellimaratooni, oletko valmis?

Ta-daa. Tai pitäisikö näin pehmeiden värien kanssa sanoa humps-tumps, kuin putoaisi pussilliseen vaahtokarkkeja. 
Muotopuutarhan kuivin penkki vaahteran alla on yllättävän onnistunut. Tässä oli tosi laiha maa, olen pikku hiljaa lisännyt humusta kompostin avulla ja niinkin, että jätän lähes kaiken kitkentäjätteen mullan pinnalle. Sellaiset, jotka uskaltaa jättää; uskallan jopa voikukat, joissa ei ole nuppua näkyvissä. Uskaliasta elämää.
Aikainen pioniristeymä 'Elizabeth Cahn' (silkkipioni x albiflora, tai eri lähteiden mukaan muut lajit) on tehnyt jo kolme nuppua. Sen vierellä nuppuilevat 'Light and Dreamy' -tulppaanit, jotka näkyvät uusintakukkivan tosi hyvin – istutin ne toissa syksynä. Muutenkin tämä vaikuttaa olevan hyvä sipulikukkakevät, ainakin joidenkin lajien osalta. Ja joissakin paikoissa. Mikään ei ole tietenkään täysin yhdenpitävää.
Hyasintteja tässä on ihana kimara yhteensointuvia sävyjä: 'Top Hit' sekä edessä että keskellä, 'Delft Blue' ja takana 'Pink Pearl', jonka järkkypinkki väri tässä kohdassa istuukin kokonaisuuteen kuin hansikas.

Illan hämyssä otetussa kuvassa näkyy 'Pink Pearlin' sävy. Mukulaleinikki on täälläkin kansoittanut alueen, se kasvaa kaikkialla, mutta kohtahan se jo häviää maan uumeniin. Sen keltaiset kukat tuovat tosi hyvää kontrastia pinkille.
Vasemmalla kukkii 'Top Hit', ylivertainen hyasintti, ensinnäkin ihana sävy ja toiseksi kookkaat kukinnot vuodesta toiseen. Sen kanssa tismalleen saman sävyinen aikainen tulppaani tässä on 'Candy Prince', uhhuh, miten ällöttävä nimi – silkkaa vaahtokarkkia!

Sivulta päin kukat näkyvät hyvin, kun puksipuuaidat vielä puuttuvat tai pistokkaat eivät ole kasvaneet niin korkeiksi. Aidoissa on se vika, että ne peittävät matalien kukkien näkyvyyden kauempaa. Mutta niistä tulee niin kiva ryhti ja muoto, ja muotopuutarha onkin eniten tehty näkymään ylhäältä ikkunoista käsin, sekä ihailtavaksi sen keskellä seisojalle. Ohikulkijat tieltä käsin näkevät toivottavasti riittävästi kauneutta myös.

Seuraavassa penkissä, joka näkyi myös edellisessä kuvassa etualalla, kukkii eniten 'Apricot Passion' -hyasinttia (taustalla), sekä ensimmäisenä istuttamani 'Top Hit' (ei kuvassa). Nyt en ole varma, mitä tämä etualan vaaleanpunainen kukka on. Minulla on hytinä, että se on yksi, jonka istutin Top Hittinä, mutta paljastuikin vaaleanpunaiseksi. Onneksi tämän sävyinen, sillä se sointuu tosi napsakasti tähän penkkiin. Tässä kukkivat siniset liukuväriset 'Ocean Magic' -persianhelmililjat. Raikkaaseen kokonaisuuteen sointuvat tosi hyvin valkoreunaiset harmaanvihreät lehdet omaavat 'China Town' -viherraitatulppaanit.

Tässä kokonaisuutta vähän lähempää tarkasteltuna. Toimii tosi hyvin. 'China Town' on muuten myös aika hyvä uusintakukkija, nuo on istutettu vuosia sitten ja kukkivat joka kevät. Tämän vaaleanpunaisen hyasintin lajiketta en lähde arvuuttelemaan, pinksuja hyasinttilajikkeita on varmaan viisikymmentä, varovasti arvioiden.

Tässäkin penkissä nousee tulppaaneja, ja nämä ovat lisääntyneetkin. En nimittäin ikinä istuta neljää sipulia samaan kuoppaan. Lajike selviää jossain vaiheessa, kun kukkiin tulee enemmän väriä. Voisi olla 'Ballade', se on liljakukkainen ja olen istuttanut sitä kai jokaiseen muotopuutarhan penkkiin jossain vaiheessa. Viime syksynä en istuttanut tänne (tai kai muuallekaan) yhtään uutta tulppaania tai hyasinttia, joten nämä ovat kaikki vanhemmista sipuleista.

Penkin keskeltä nousevaa omituista liljamaista versostoa katselin keittiön ikkunasta eräänä aamuna melko ihmeissäni. Lähempi tutkiskelu ei tuottanut sytytystä, mutta mietin jotain ehkä istuttaneeni tuohon viime vuonna. 
Onneksi on puutarhapäiväkirja: olin laittanut penkin keskelle idäntädykön viime kesäkuussa. No sehän tämä varmaan on! Ilahduttavaa, että se on noin elinvoimainen, tämä on jostain syystä ollut haastava kohta monelle. Ehkä liian tiivis maa. Eikä jatkuva sikurinjuurten ylöskaivuu kai myöskään auta, niitä nousee vielä jonkin verran. Viime syksynä käänsin koko penkkiä talikolla niin paljon kuin uskalsin ja poistin niitä urakalla.

Onkin ihme, ettei penkki ottanut kaivuusta enemmän siipeensä. Musti saapuu esittelemään. Tuossa kukkii 'Apricot Passion' -hyasintti. Pioninvarret ovat nousussa, mistä muistankin, että liian lähellä kasvava keltakaunokki oikealla saa luvan lähteä muualle tästä. Se on tehnyt pari siementaimea ja ne saavat jäädä, sillä keltakaunokki on aivan ihana loppukesän kukka, hyvä perhoskasvi ja lopuksi syksyllä sen siemenistä nauttivat pikkulinnut.

Tuossa penkillä me välillä istutaan Mustin kanssa, ja nautitaan lämpimästä säästä. Ei nyt, sillä täällä on pilvistä ja 10 astetta – hrrr. Kissat ovat vällyissä sängyssä ja itsekin tekisi mieli mennä mukaan. Mutta muistutan itseäni siitä, että kirsikat eivät kuki liian nopeasti... kävin äsken ihastelemassa kirsikkaluumua jälleen kerran. Pukeutumiskysymys!

Vielä yksi iloinen löytö tästä muotopuutarhan penkistä ennen kuin siirrytään seuraavaan: muutama vuosi sitten Orkneyltä matkatuliaisina tuomani 'Siberian Tiger' -tummahelmililjat ovat kuin ovatkin hengissä! Osa helmililjoista nousee yllättävän myöhään, kun vertaa, että esimerkiksi atsurihelmililjan nuput näkyivät jo maaliskuussa. Ajattelin jo tämän ja parin muun lajikkeen menehtyneen, mutta vielä mitä. 
Helmililjoilla on ihanan pitkä kukinta-aika, kun istuttaa monia erilaisia! Tämä on lempiteesini sipulikukkien kanssa, jota en lakkaa toistamasta. Jos istuttaa vain yhtä laatua, on turha valittaa, että kukinta meni äkkiä, vaan pitää istuttaa jokaista laatua, jota käsiinsä saa!

Seuraavassa penkissä on tavallista tummahelmililjaa, jota olen istuttanut kevätkukkivana ruukkukukkana tuohon. Ihanan isänmaallinen yhdistelmä valkoisten 'Carnegie' -hyasinttien ja 'Exotic Emperor' -tulitulppaanien kanssa.

Täältä löytyy myös tummaa 'Woodstock' -hyasinttia.

Hempeyttä ruusuköynnöksen juurelta: vuokkopenkistä siirretyt 'Robinsoniana' -valkovuokot (eli hämyvuokot) sointuvat tänne paljon paremmin kuin sinne edelliseen kasvupaikkaansa; täydellisesti oikeastaan.

Seuraavasta penkistä löytyy lisää purppuraa, sillä täällä kukkivat 'Amethyst'- ja 'Purple Sensation' -hyasintit sekä jokunen 'Persian Pearl' -tähtitulppaani. Kermanvaalea hyasintti on 'City of Haarlem'.

Meininki muuttuu uusien tulppaanien avautuessa villimmäksi, sillä istutin muotopuutarhaan aivan alussa punaisia papukaijatulppaaneja ennen kuin keksin pastelliteeman. En lähde niitä siirtämään, ovathan ne mahtavan värisiä ja lisäksi ne, jotka ovat yhä elossa, viihtyvät selvästi hyvin – ne on istutettu yli kymmenen vuotta sitten.
Oikealla näyy ihana tulppaani, jonka uusintakukinnasta olen erittäin iloinen. Se on 'Sweetheart', hurmaavan värinen kelta-valkoinen raikastus, johon rakastuin varmaan ekan kerran Samettihortensian Pikkuinen puutarhani -blogissa. Istutin sitä itselleni toissa syksynä.

Tässäkin penkissä kukkii 'Exotic Emperor', havunopsakki esittelee.

Astutaan pari askelta taaksepäin, niin nähdään, että 'Ballade' -liljatulppaanit ovat tässä jo kukassa. Atsurihelmililjoista aivan viimeinen kukka sinnittelee vielä, mutta pääosin niiden tilalle ovat tässäkin tulleet tummahelmililjat. Ne aloittavat, kun atsurit lopettavat.

Satoja vuosia vanha tulppaanilajike 'Duc van Tol Rose' on sitkeä. Joku oli nakertanut tähän pieniä reikiä niin lehtiin, kukkanuppuun kuin varteenkin saaden sen lähes poikki. Siispä tulppaani ei ole kyennyt venyttämään vartta, mutta se kukkii silti!

Penkin keskellä on hyasintti pötkähtänyt muuten vain maahan suoraan kiinanpionin keskelle. Olen huomannut, että kookkaat hyasintinkukinnot kaatuvat herkästi maahan esimerkiksi sateella. Kukinto pyrkii kaartumaan pystyyn maassakin, ja onhan tuo hieno korosteväri tummiin pioninvarsiin. Pioni on viime vuonna istutettu "Lady Liberty", oikeammalta nimeltään 'Lian Tai'. Se ei ole vielä kukkinut, odotan jännityksellä.

Vielä yksi kuva näistä ihanista, lisättynä etualan sirolla 'Xit' -narsissilla. Oikeassa reunassa näkyy bokharankurjenmiekan keltaista kukkaa, siinä onkin ihan samat värit kuin 'Sweetheart' -tulppaanissa. Ei tuo punainen papukaija (mahdollisesti 'Rococo') mitenkään häiritse, minua ainakaan. Onhan se aikamoinen namupala.

Hyasintit täydentävät tulppaani-istutuksia mukavasti, joskus ihan näin kirjaimellisesti: hyasintti on asettunut kaulukseksi 'Sweetheart' -tulppaanin kukan alle.

Olisiko aika lopettaa maratooni tähän. Loppuun tämä näkymä, joka on jotenkin niin ihana: mäntyjen alta hieman siimeksestä näkymä kohti valoa ja kukkia, siinä on sitä jotakin.
Auringon pitäisi kohta tullakin esiin. Voisin lopettaa teen litkimisen, litrakaupalla sitä tulikin tässä koneen ääressä jo juotua, ja siirtyä vaikkapa etsimään paria varjohiippaa, jotka ovat mukulaleinikin lehtien alla piilossa. Ei siellä ulkona niin kylmä ole, jos jotain tekee, mutta kuvauskierroksella sormet jäätyivät.


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Idäntädykkö – Veronicastrum sibiricum
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Persianhelmililja – Muscari aucheri
Puksipuu – Buxus
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Tulitulppaani – Tulipa Fosteriana-Ryhmä
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Valkovuokko – Anemone nemorosa
Viherraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä

Saturday, 15 May 2021

Illan pihakierros edistystä ihmettelemässä

Meidän täytyi lähteä pikana kaupunkiin yhden tilauksen vuoksi. Tulimme takaisin kotiin eilen illalla, ja voi, mikä muutos kolmessa päivässä olikaan tapahtunut! Oli pakko ottaa sarja tärähtäneitä kuvia iltahämärissä yhdeksän jälkeen. Taivaalta tuli muutama pieni tippa vettä ja odotin yösadetta, mutta sade jäi 15 pisaraan.

Edellisen postauksen keisarinpikarililjat ovat nyt kaikki kukassa punaisessa villissä penkissä. Edessä 'Aureomarginata', oikealla 'Vivaldi' ja takana tuuhea tavallinen. Niiden alla on syklaaminarsissi 'Cotinga' haalistunut lähes kokovalkeaksi. Torvessa on enää hailea aavistus aprikoosia.

Myös keltakukkainen 'Lutea' kukkii pitkän tauon jälkeen. Ihanaa, sillä tämä on ehkä lempparini keisareista, tosin varaan oikeuden mielipiteen muutoksiin. 

Punaisen villin penkin keisarit näkyvät mukavasti kuistilta käsin, ja kun katsoo toiseen suuntaan, näkyy äskeinen keltainen.

Huussista alarinteeseen, ruskopenkissä, on yhtäkkiä monta erilaista tulppaania tulossa kukkaan. Tämä on varmaan 'Blushing Apeldoorn', joka on nupulla vielä näin keltainen. Kukan avauduttua tulee esiin oranssin sävyä. Ihanan värinen ja luotettava!
Sen takana on kauluskukkainen 'Palmares' -narsissi. Edessä on japaninvaahtera 'Enkan' juuri puhkeamassa lehteen.

Ruskopenkin keskellä kasvaa kukkaan ja lehteen puhkeava rusotuomipihlaja, joka on yhtäkkiä venähtänyt minua korkeammaksi. Vastahan sen pari vuotta sitten istutin polvenkorkuisena! Taustalla kivimuurin edessä ruusuherukat, kaksi kappaletta liian lähekkäin istutettuna, kukkivat kuin viimeistä päivää.
Minun pitäisi olla leikkaamassa nurmikkoa, sillä istutusalueita ei enää erota nurmesta, mutta pakko raportoida ensin pihakuulumiset!

Huussin ja kivimuurin välissä on ihana kimara narsisseja, vuokkoja ja kevätesikoita sun muuta kevätkukkijaa. Edessä kauluskukkainen 'Orangery', taustalla valkoinen 'Genève'.

Mihinkäs sitten? Tarkastetaan isäntäpantterin johdolla preeriapuutarhan metsätulppaanit. Näistä ensimmäisen ehdin nähdä avautuvan tiistai-iltapäivänä juuri ennen kaupunkiin lähtöä. Nyt on kukkia jo monta.

Parsat ovat venyneet niin, että tänään on pakko laittaa näistä ruokaa! Muutama päivä sitten nämä vasta kurkistivat maasta. Hitsi, missähän välissä ehtisi ruuanlaittoon...

Heti pihaan ajettuani näin tämän ja hihkaisin ilosta ja hämmästyksestä. Kirsikkaluumu 'Nigra' on puhjennut kukkaan! 
Uskalsin viimein tänä keväänä poistaa siltä suojaverkon, joka on ollut sen ympärillä kesät talvet siitä pitäen, kun sen istutin polvenkorkuisena. Niinpä se oli kasvanut rumasti sylinterinmuotoiseksi, liian suppuun. Yritän korjata muotoa: vedin paksulla juuttinarulla yhden rungoista kohti koivua, johon narun sai sidottua. Puska näyttää heti paremmalta.
Nyt kirsikkaluumu on yli kaksimetrinen eivätkä peurat enää yllä sen latvaa syömään, toki talveksi se täytyy edelleen verkottaa. 

Tämä on sen kukinnan kaunein hetki: kun osa kukista on vielä pallukkanuppuina. Onneksi tuli viileämpää, muuten kukinta olisi parissa päivässä ohi!
Täällä on tänään 13 astetta, mikä on juuri sopiva kirsikankukinnan pidentämiseen. Eikä täällä mitkään huippuhelteet muutenkaan olleet; ei voi olla, kun meri on vasta muutaman asteen lämpöinen.

Tässä kylällä on toinenkin kirsikkaluumu, huomattavasti vanhempi ja valkokukkainen, ehkä 'Pissardii'. Sitä saan ihailla kuistiltani käsin!

Ransu asettui katsomaan, mihin Musti meni. Sillä on kauhea kiire. Yön aikana oli eteisessä syöty iso jyrsijä, luultavasti vesimyyrä, kookkaista sisäelimistä päätellen. Äsken meinasin liukastua puoliksi syötyyn myyrään kuistin rappusten edessä.

Koivikko kukkii: kukassa 'Peeping Jenny', 'Snow Frills', 'Mount Hood' ja 'Dutch Lemon Drops', rönsyansikka ja valkovuokko. Kaikkea keltaista ja valkoista. Täytyy esitellä tarkemmin, tässä yleisnäkymää.

Narsissit ovat avautuneet myös mäntyjen alla, tässä on ainakin 'Teal' ja 'Barrett Browning'. Takana muotopuutarhassa kukkii niin paljon, että siitä täytyy postata erikseen.

Laitetaan sen sijaan kuva Ransusta.

Rohanin valkoiset kirjopikarililjat ovat avautuneet. Täällä alkaa olla kiva värikimara, sillä myös tummanpurppurat 'Woodstock' -hyasintit kukkivat ja jokunen punainen kirjopikarililja myös. Isot lehtiruusukkeet kuuluvat laukalle ja espanjansinililjalle, marhanliljatkin ovat jo hyvässä nousussa.

Kostean kevätniityn kirjopikarililjat ovat myös avautuneet. Koiranputket kasvavat kohisten, kuten kaikki muukin. Ne ovat niin täydellisiä kukkiessaan. Nekin.

Rusokirsikan ekat kukat! Laskin niitä yhteensä kolme, joku silmu saattaa vielä paljastua kukkanupuksi, en ole varma.
Ihanaa, että pääsin tämänkin näkemään!

Nyt ruohonleikkuuseen. Nurmikolla kukkii nyt niin mukavasti siellä täällä voikukkia, että ne täytyy kiertää; nehän tarjoavat loistoravintoa joka puolella pörrääville kimalaiskuningattarille. Niiden on erittäin tärkeää saada kerättyä riittävästi siitepölyä onnistunutta pesintää varten.


Japaninvaahtera – Acer palmatum
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Parsa – Asparagus officinalis
Rusokirsikka – Prunus sargentii
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä