Holtiton rehotus

 Tämä kesä on pahin tähän mennessä. Tai on tämä hyväkin. Sadetta on kerrankin saatu säännöllisesti ja puutarha on harvinaisen vehreä heinäkuiseksi. 

Mukavaa, että mustalaukat kukkivat paremmin kuin vuosiin. Ne vain ovat melkoisen rehotuksen keskellä. Muotopuutarhaan täytyy tehdä raivausretki. Yhden pikaisen sellaisen jo tein, mutta siitä oli vain hetken apu.

Pionit jäivät tukematta. Onneksi tällä 'Bowl of Beauty' -kiinanpionilla on puksipuuaita ja jämäkkä syysleimu naapureinaan. 

Taustalla on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst', monissa ruusuissa on ruskeaa, joka on yhä leikkaamatta, vaikka sekin piti jo keväällä.

Hommat alkoivat kasaantua, kun sairastuin inhaan flunssaan toukokuun alussa – juuri parhaaseen puutarhurointiaikaan. Flunssa oli sen verran ärhäkkä, että vietin viikon pedissä ja sen jälkeen oli pää täynnä limaa vielä pari viikkoa. Opinnot kasaantuivat ja niiden kanssa tuli hirmuinen kiire. Sen jälkeen työasiat olivat auttamatta jäljessä enkä ehtinyt muuta tehdäkään pariin viikkoon. Alkukesälle kertyi kaupunkireissuja enemmän kuin laki sallii.

Jos saisin kelata aikaa taaksepäin, ottaisin huhtikuun ja sen optimismin sekä tunteen (illuusion) takaisin, että kaiken ehtii kyllä tehdä. 

Toisaalta: onhan tämäkin kaunista. Kyllä silmä tästäkin löytää kauneutta (kun kädet ovat ensin nyhtäneet pelto-ohdakkeet). Kiinanpioni lopetti tässä penkissä jo kukinnan, tilalle tuli portlandruusu 'Comte de Chambord' ja hohtopiikkiputket. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' on mainio kumppanikasvi vaihtuville vieruskasveille, se kukkii monta kuukautta syksyyn saakka.

Vaikka välillä tekisi mieli kellahtaa epätoivosta ja luovuttaa, löytyy aina pieniä ilonaiheita. Pioniunikot ovat vallanneet sen penkin, josta myyrät ovat syöneet puolet kasveista. Ritarinkannusta ne eivät ole syöneet, ihanaa. Tämä nimetön yksilö onkin ihastuttavan kirkkaan sininen. Meillä päin tuulee, kuten kuvasta näkyy.

Enkeliperhoangervot eivät ole aiempina vuosina olleet niin reheviä kuin nyt. Ne ovat erittäin somia keinuessaan tuulessa.

Kasvit osaavat myös hoitaa itsensä ja pitää puolensa – jotkut ainakin. Vaikka näen tällä hetkellä hyvin kantattuja kukkapenkkejä vain unelmissani tai teidän rakkaiden blogiystävien blogeissa, ovat pikkusormustinkukat tuottaneet paljon siementaimia ja kukkivat ihanasti. Tuo kalpea vaaleankeltainen on niin hieno.

Ja eikö kiinanpunapuu ole kasvanut upeasti! Mutta hei, onko siinä kilpalatva...? Täytyy leikata...

Jotkut villit näkymät ovat suorastaan hurmaavia. Tarhaneidonruusu 'Madame Legras de Saint Germain', enkeliperhoangervo ja matara muodostavat unelmanihanan kukkatrion. Siitä huolimatta, että katson kauhulla mataroiden monimetrisiä lonkeroita, jotka peittoavat koristekasvini...

Mutta ovathan ne komeiden matarakiitäjien toukkien ravintoa...

Ehdin sentään ottaa kuvan 'Eskimo Pie' -kiinanpionista juuri ja juuri ennen kuin kukat lakastuivat. Mistä lie johtuu, että tämä on varsinainen pikakukkija. Moni muu kiinanpioni on yhä hyvinkin kukassa.

Rohan on vähän hurjan näköinen, toisaalta sen kuuluukin olla osittain niittymäinen. Kuvassa eivät näy nokkoset. Ja ovathan nekin lukuisten perhosentoukkien ravintoa.

Kasvimaan oven takana näkyy hurjasti vihreää. Se on kiveys, jonka ei siis kuuluisi puskea kasvillisuutta, mutta joka siitä huolimatta sitä tekee. Perhana vieköön surkeat maanrakennuskankaat, jotka eivät lainkaan täytä tehtäväänsä.

Eilen vietin pari raivoisaa tuntia kasvimaalla ja tilanne parani huomattavasti. Hommaa on vielä. Kasvimaan viimeiset kaksi viljelylaatikkoakin tuli kylvettyä vasta eilen! Onneksi meillä täällä saaristossa on lämpimät syksyt.

Kovin paljon satoa ei ole niissäkään laatikoissa, jotka kylvin jo aiemmin. En ole kastellut kylvöksiä kertaakaan, mutta olen ajatellut, että sade riittäisi. Rehotus laatikossa on lähinnä itse kylväytynyttä korianteria sekä muutama perunantaimi, jotka kummasti näyttävät kuivuvan.

Remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan' yrittää viedä huomion ja onnistuukin siinä varsin hyvin. Siinä on ihana, tuoksuva, voimakaskasvuinen ruusu, joka kukkii hyvin ja vielä syksylläkin jonkin verran.

Rohanin niittymäisessä kohdassa kukkii loistokurjenmiekka 'Gull's Wing' viimein ensimmäistä kertaa – taimi on istutettu jo 2022 eli aika kauan on saanut kukkia odotella. Eläköön riittävän sateiset kesät! Siis sekä viime että tänä vuonna.

Monen vuoden odotuksen jälkeen kukki myös pioni, jonka piti olla 'Coral Sunset'. Kyllä tämä nyt häviävän vähän siltä näyttää. Luulen, että en enää hanki yhtäkään pionia. Luulen myös, että olen sanonut näin ennenkin. Mutta en tosiaan tarvitse enää yhtään tällaista pinkkiä hörselöä, kun en näistä edes niin välitä.

'Wladyslawa' on sentään tullut aina oikeana lajikkeena, mikä on hienoa, sillä se on yksi suosikeistani. Ruusutarhan rehotuksessa ne tosin ovat vähän hätää kärsimässä, ja kun sateita on kerrankin tullut, ovat kukkavarret painuneet aika alas. Rohtosormustinkukat pysyvät onneksi hyvin pystyssä.

Enpä muista montaakaan kesää, että heinäkuinen näkymä olisi näin vihreä! Ja katso, miten komea punahevoskastanjasta on jo tullut. Siinä oli kaksi kukintoakin, voi sentään, en niistäkään ole vielä raportoinut.

Koristekasvejakin täytyy nyhtää. Rohtovirmajuuri löytää tiensä joka paikkaan, hahtuvaiset siemenet lentävät kauas. Ruusu-heinätarhassa se on kovin soma yhdessä tähkähelmikän kanssa. Ruusujakin kukkii, mutta niistä toisella kertaa.

Köynnösmajan takana kukkii ihana kärhö 'Blekitny Aniol', sen pitäisi kyllä kiipeillä majan raudoitusverkossa eikä takana olevissa vaahteranvesoissa, jotka pitäisi raivata pois.

Kortetta ja peltolemmikkiä puskee joka paikasta, mutta tämän kuvan tähti on ehdottomasti loistokevätesikko 'Francisca'. Kukinta on kestänyt jo puolitoista kuukautta putkeen! Jossain vaiheessa jo raivasin sen paremmin esiin, mutta luonto ottaa omansa pian takaisin.

Rehotuksessa näyttää ihan hyvin viihtyvän myös idänmiekkalilja, hieno harvinaisuus.

Puutarhalla menee siis ihan hyvin. Puutarhuri se vain tässä hermoilee, kun visiot, toiveet ja todellisuus eivät kohtaa. 

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' lähettää sydämelliset terveiset sinulle, rakas lukija.

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Idänmiekkalilja Gladiolus imbricatus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kärhö Clematis

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Matara Galium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustalaukka Allium nigrum

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä eli nk. Hybrid Perpetual eli kovasti risteytetty, lajien määrä luultavasti tuntematon, jatkuvakukintainen

Ritarinkannus Delphinium

Rohtosormustinkukka Digitalis grandiflora

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Tarhaneidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Marhanlilja-ajat

 Kesä etenee ja siirrytään kaudesta toiseen. Alkaa olla paras ruusukausi, mutta sitä ennen raportti muutamista liljoista.

Marhanlilja 'Early Bird' oli jälleen ensimmäisenä kukassa, johan siitä nimikin kertoo. Tämä on täydellisimpiä marhanliljoja; ihana väri, kaunis kukan malli, hyvä runsastuminen. Onneksi viihtyy ja kukoistaa eivätkä myyrätkään ole toistaiseksi tämän elinsijaa ruskopenkissä löytäneet.

Samassa ruskopenkissä, rusotuomipihlajan toisella puolella, kukkii 'Manitoba Fox'. Ritarinkannus on yksi ruskopenkin harvoista sinikukkaisista kasveista, muuten tässä mennään auringonlaskun sävyissä.

Ruskopenkistä Rohaniin siirretty 'Russian Morning' on upean värinen. Onneksi tämä elää ja kukoistaa, sillä myyrät ovat tuhonneet 'Claude Shriden' aivan kokonaan tästä muutaman metrin päässä.

Tai voihan se olla vielä elossakin ja viettää vain välivuotta – marhanliljoilla sitä tapahtuu. Ja voihan siementaimiakin joskus nousta. Toivossa on hyvä elää.

Rohanin loppupäässä kukkii iiiiiihana 'Marhan' vain yhdellä varrella, mutta onneksi on elossa.

Yhtä marhanliljaa olen havitellut ja hankkinutkin useaan otteeseen, ja se on 'Pink Morning'. Tällä kesti pari vuotta tulla kukkaan ja tänä kesänä katselin kehittyviä kukkanuppuja suurella mielenkiinnolla.

Juu, tälläkään kertaa ei tullut oikeaa lajiketta. Tämä on kyllä todella kaunis, mutta ei edelleenkään 'Pink Morning'.

Onneksi minulla on 'Candy Morning', sehän on satumaisen soma.

Ja onpa tavallinen punakukkainen varjoliljakin hyvin kaunis. Sen kehälehdet kiertyvät voimakkaammin taakse kuin marhanliljoilla, kukista muodostuu ihania sykkyröitä.

Mutta hei! Mitäs tuolla muotopuutarhan keskellä on? Pari vuotta sitten Nijssen Bulbsilta hankkimani 'Pink Morning' taitaa viimein olla oikeaa lajiketta! 

Huraa, huraa, huraa!

Marhanlilja 'Guinea Gold' viihtyy metsäpuutarhan katajapenkissä. Liljat usein ovat metsänreunojen luonnonkasveja eivätkä kaipaa täyttä paahdetta.

'Peppard Gold' on yksi lemppareistani, varsin herkkuvärinen. Edessä on komeanietospensas 'Plena'. Ihania pikkuruisia valkeita kukkia koko puska täynnä.

Villissä punaisessa penkissä on iloinen sekoitus punasävyjä. Apteekkarinruusu kukkii, samoin kiinanpioni 'Nippon Beauty' ja jalopähkämö. Liljoja täällä edustavat järkyttävän oranssinpunainen lilja, jonka ostin valkokukkaisena 'Sweet Surrenderina', ja kauniin tummanpunainen matalampi lilja. Molemmat taitavat olla hehkuliljoja. Varjoliljaakin tässä on, mutta ei taida kuvassa näkyä.

Ruskopenkissä on ihanaakin ihanampi kanadanlilja aloittanut juuri kukintansa.

Lapsuudenkotini puutarhasta tuotu valkokukkainen varjolilja samoin. Tämä on suuri aarre ja kasvaa kuistin edustalla.

Tänään avautui pantterililjan ensimmäinen kukka! Se kukkii nyt Mustin muistolle.

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kanadanlilja Lilium canadense

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Komeanietospensas Deutzia scabra

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Pantterililja Lilium pardalinum

Ritarinkannus Delphinium

Varjolilja Lilium martagon

Keskiajan jäljillä

 Harrastan keskiajan opiskelua ihan omaksi huvikseni. Tällä viikolla oli mahdollisuus poiketa yhdessä toivekohteessa, Pyhän Birgitan kirkon raunioilla Vihdin kirkonkylässä.

Noin vuonna 1500 rakennetusta kirkosta ei ole enää paljoa jäljellä, mutta se, mitä on, on viehättävää. Nämä muurit ovat kirkon seinien alaosat.

Tulikukat reunustavat seiniä – muinaisjäännöksiä nekin. Nehän kasvavat vain paikoilla, joissa ihminen on toiminut.

Sakaristo on parhaiten säilynyt ja sitä suojaamaan onkin rakennettu puinen katto.

Raunioilta on lyhyt kävelymatka rinnettä alas luonnonkauniiseen Hiidenveden Kirkkojärven rantaan.

Tulikukka Verbascum

Muotopuutarhan violetit

 Ja muutamat muut sävyt.

Kesäkuun alussa kauhistelin tummakurjenpolvien leviämistä samaan aikaan kuin ihastelin niiden yhteensointuvuutta 'Early Emperor' -koristelaukkoihin.

Oli tarkoitus kitkeä viininpunakukkaiset tummakurjenpolvet, mutta oli niin kiire, että asia jäi tekemättä. Toivottavasti kukkia on vielä, jotta ehdin. Tarkoitus olisi, että muotopuutarhassa olisi vain vaaleamman violettia 'Lavender Pinwheel' -lajiketta. Jokunen valkokukkainenkin siementaimi on tullut, ne ovat tervetulleita, mutta tummin variantti jyrää pahimmin.

Sitten violettien seuraksi avautui vastaväriä; keltainen tarhakurjenmiekka "Kulosaari". Valitettavasti tänä kesänä hyvin vaisusti, yksi kukka kerrallaan, mutta kunhan on sentään elossa.

Laukat ovat jo kukkineet, akileijat jatkavat yhä, samoin tummakurjenpolvet. Niiden seuraksi on puhjennut kukkaan ihana tarhakurjenpolvi 'Rosemoor'.

Jo muotopuutarhaan saavuttaessa 'Rosemoor' hehkuu, vaikka kukat näkyvät täältä päin takasuunnasta. Ne hehkuvat vastavalossa aivan ihmeellisesti.

Muotopuutarhan varjoisimmassa penkissä kukkii ukonhattu Aconitum ferox runsaampana kuin konsanaan. Siinä on ties kuinka monta kukkavartta ja kussakin ties kuinka monta haaraa!

Tämä on varmaan kaunein ukonhattu, jonka tunnen. Superkaunis violetti sävy.

Muotopuutarhan paahteisimmassa penkissä on monivärisempi meininki. Tarhakurjenmiekka 'White City' on saanut seurakseen kiinanpionin, joka on mahdollisesti 'Lian Tai' tai sitten joku muu – kävin rautakaupan pionibingossa, jossa saa luultavasti jotakin, tai sitten jotakin muuta.

Taustakasvina toimii mirrinminttu 'Six Hills Giant', varsinainen luottokukkija.

Keskimmäisessä köynnöskaaressa on kukintansa aloittanut kärhö 'Comtesse de Bouchaud'. En ehtinyt leikata sitä keväällä lainkaan, joten nyt siinä on tsiljoona kukkanuppua tuolla korkeuksissa. Siitä ei silti voi olla harmissaan, sillä tsiljoona kukkanuppua on sentään tsiljoona kukkanuppua!

Siinä, missä osa kasveista on hävinnyt myyrien tai ankaran talven toimesta, näyttää osa kasveista olevan tuuheampia ja kukkivan enemmän kuin koskaan. 

Tästä on nyt vaikea vetää mitään johtopäätöksiä, sillä kaikki tuntuu olevan varsin sattumanvaraista minun näkökulmastani. Totesinpahan vain. Kasvien näkökulmaa ei pääse haastattelemaan.

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kärhö Clematis

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Pihan itäpäässä

 Ruusutarhan kukkakausi on alkanut!

Ensinnäkin ihana ketoruusuruoho on alkanut kukkia. Tämä tyyppi ei tosin edes kasva ruusutarhan mullassa, vaan on kylväytynyt kiveykselle. Kiveys on aivan ruokottoman näköinen enkä ole ehtinyt nyhtää siitä kortetta ja muuta kasvia kuin ohimennen. 

Joten ei siitä nyt sen tarkempaa esittelyä. Katsotaan mieluummin, mitä tuolla taustalla kukkii...

Ihana tarhakurtturuusu 'Syke' on viimein kasvanut pienen puskan kokoiseksi ja kukkii nyt komeasti orjanruusun pergolan edustalla. Orjanruusun yksinkertaisia, hailean vaaleanpunaisia kukkia voi nähdä kuvan yläosassa.

'Syke' sykähdytti ensinäkemältä: sen pallomaiset kerrotut kukat ovat ihastuttavan muotoiset. Kasvutapa on hyvä ja ilmeisesti melko matala, noin metrinen. Oli pakko hankkia oma puska, kun olin sen ensi kertaa tavannut.

Muita ruusuja saa vielä odottaa hetken, mutta rohtosormustinkukat ovat aloittaneet, kuten myös loistokurjenmiekka 'Double Standard'.

Siirrytään läheiseen alppipenkkiin hempeilemään. Siellä kukkii vuorineilikka taustanaan ainoa laukkaneilikka, joka suostuu talvehtimaan. En tajua, miksi joka ikinen muu niistä kuolee talveen, mutta tämä yksi ei. Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' on asunut luonani jo reilusti yli kymmenen vuotta.

Tämän pikkuruisen neulatyynyn eli 'Mount Snowdon' -tunturikohokin talven yli selviämisestä olen tavattoman iloinen! Muistaakseni olen tämän kerran aiemminkin hankkinut ja se kuoli kevääseen, kuten myös kaikki laukkaneilikat paitsi yllä mainittu. 

Olen yrittänyt varjostaa alppipenkin kasveja polttavalta kevätauringolta, no se auttoi tämän kohdalla kenties sitten. Alppipenkki on nimittäin äärimmäisen paahteinen.

'Mount Snowdon' on nyt puskenut tästä ihanan tiiviistä mättäästä pikkuruisia vaaleanpunaisia kukkia. En tiedä oikein mitään tämän söpömpää. Voiko ollakaan?

No Ransu tietysti. Muotokin on vähän sama, tuollainen muhkea kohouma.

Kuumat päivät Ransu lojuu kuistilla varjossa. Pöydälle osuu tuuli paremmin kuin lattialle.

Ruusuisen hempeitä päiviä sinullekin! 

Kuvassa on pergolan heleäorjanruusu. Se on valtava ja kukkiessaan aivan ihana, mutta monimetristen lonkeroiden piikit ovat aivan hirmuiset. Toisaalta se ei tee lainkaan juurivesoja, mikä on erinomainen luonteenpiirre.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tunturikohokki Silene acaulis

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus