Kevätkalenterin 13. luukku

 Suvikello eli kesälumipisara

Tätä ihastuttavaa toukokuussa kukkivaa kaunotarta ei tullut viime keväänä esiteltyä lainkaan. Sama juttu kuin monen muun kasvin kanssa: otin tämän kuvan toukokuun puolivälissä, jolloin tapahtuu ihan hirveästi koko ajan ja joka puolella. Kaikki ei mahdu blogiin.

Suvikello on korkeampi ja myöhäisempi kuin sukulaisensa kevätkello. Kukinta-ajan lisäksi niiden erona on kukkien määrä per varsi. Kuvasta voi nähdä, että suvikellolla on suojuslehden sisällä lukuisia nuppuja; vasta ensimmäiset ovat avautumassa. 

Kasvi on aivan ihana ja on huutava vääryys, että se jäi keväällä kokonaan blogin ulkopuolelle, vaikka kävin toki päivittäin ihailemassa näitäkin kukkia.

Vertailun vuoksi tässä kuva kevätkellosta, sillä yksi kuva selittää paljon enemmän kuin sanat. Kevätkellon kussakin varressa on vain 1–2 kukkaa, kasvi on paljon matalampi ja myös aikaisempi: kuva on otettu maaliskuun lopussa, jolloin kukinta oli jo loppupuolella.

Tavallisesti tälläkin lajilla on vihreät pilkut, tämä keltapilkkuinen on karpaattien mukaan nimetty värimuoto.

Kevätkellon keltapilkkuinen muunnos Leucojum vernum var. carpathicum

Suvikello Leucojum aestivum

Kevätkalenterin 12. luukku

 Kevään kova valo on ihana, mutta kuvaamisen kannalta vaikea.

Kuva ei ole oikein onnistunut, mutta en ole heittänyt sitä poiskaan. Tässä kohdassa ei ole mitään uutta ja kiinnostavaa, niinpä en tätä blogiinkaan julkaissut. Pidän noista vahvoista väreistä: keväällä niitä kaipaa. Sininen ja keltainen ovat reipas yhdistelmä ja tässä kohdassa sitä on kivasti laajempana kokonaisuutena. Kuvasta vasemmalle on vielä kultaherukkapensas täydessä kukassa, keltaista kukintoa voi nähdä ihan vasemmassa reunassa.

Paikka on kivimuurin edusta tontin rajalla. Kukassa on joitakin vanhoja helmililjoja, joiden lajista tai lajikkeesta ei ole tietoa – veikkaan tavalliseksi tummahelmililjaksi. Oikealla nousee päivänlilja, tarkemmin ottaen kultapäivänlilja. Edessä on ihana ja tärkeä kasvi: Orkney-saarilta ystävän puutarhasta tuomani kerrottu mukulaleinikki. Siellä sitä kasvoi puutarhan nurkassa raparperin vieressä ja onneksi satuin olemaan siellä juuri kukkimisaikaan! Muutamasta pikkuisesta juurimukulasta on tullut jo kunnon kasvusto.

Yksi paha talvi, tai ehkä myyrät, verotti lähes koko aarteeni, mutta onneksi mukulaleinikki toipui. Heti, kun pystyin, jaoin kasvia tähän edemmäs samassa penkissä, jotta kaikki ei ole yhden kasvuston varassa.

Kerrotut kukat ovat kuin voinappeja, tavattoman suloisia. Olen antanut lajikkeen nimeksi 'Midgarth' näin omassa käytössä, kun alkuperäinen lajikenimi ei ole tiedossa. Nimi on sen tilan mukaan, josta kasvia sain.

Kultaherukka Ribes aureum

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Mukulaleinikki Ficaria verna

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Kevätkalenterin 11. luukku

 Pikkuinen hurmuri 'Tiny Timo'.

Kuvasin pikku Timoja vaikka kuinka paljon, mutta tuolloin (toukokuun puoliväli) tapahtuu puutarhassa niin hirveän paljon, että tämä ihana tulppaani ei saanut palstatilaa kuin yhden kuvan verran. Eikö ole aivan ihana, puhtaanpunainen kukka? Ja päälle vielä luonnontulppaanin siro kauneus melko matalassa varressa.

Siispä tässä toinen kuva. 'Tiny Timo' on risteymälajike, jolla ei ole lajinimeä. Sen vanhemmat ovat kreikantulppaani ja ruusutulppaani.

Onneksi sipulit tuli istutettua sellaiseen paikkaan, vanhan talon kivijalan eteen, jossa ei vesimyyriä liiku! Paikka on aivan liian hiekkainen ja kuiva. Toiveita on nähdä Timot tulevanakin keväänä.

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Ruusutulppaani Tulipa aucheriana

Kevätkalenterin kymmenes luukku

 Hankin toissa syksynä useita keisarinpikarililjamaisia isoja pikarililjoja eikä sitä tarvinnut keväällä katua.

Tämä kuva on huhtikuun lopulta. 'Early Passion' se siellä, satsasin peräti kolmeen sipuliin. Isojen pikarililjojen sipulit ovat isoja ja hinnakkaita, mutta niistä tulee iso kukkaloistokin. On ihan ihmeellistä katsella tällaisia lähes metrisiä kukkavarsia huhtikuussa!

'Early Passion' on saatu aikaan risteyttämällä eri pikarililjoja, joten vaikka se näyttää keisarinpikarililjalta, se ei sitä ole. Perimässä on luultavasti ainakin ternipikarililjaa.

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Kevätkalenterin yhdeksäs luukku

 Näsiä ei saanut lähes ollenkaan palstatilaa viime keväänä.

Niinpä esimerkiksi tätä kuvaa, jossa se on täydessä kukintaloistossa – ja yhä talven jäljiltä verkon suojassa jäniksiä ja kauriita vastaan – ei ikinä julkaistu. Ehkä tuo verkko tekee siitä entistäkin arvokkaamman, kuin jalokivikoru lukitussa vitriinikaapissa?

Lehtonäsiä Daphne mezereum

Kevätkalenterin kahdeksas luukku

 Ihana näky saniaistarhassa.

'Snow Fox' -lumikellot siellä kilkattelevat, vanhempi tupas takana ja edessä vasta edellissyksynä, toisin sanoen toissa syksynä, istutettu sipuli. Kolme kukkaa heti ensimmäisenä keväänä on huipputulos.

Kuvassa näkyy muutakin ihanaa, kun tajuaa katsoa. Oikeassa reunassa on lehtosinivuokko aloittamassa kukintaa, ja rautakartion alla on rusokoiranhammas nupulla. Narsisseja nousee maasta.

Kuva on ihan huhtikuun alusta. Kutkuttavimpia kevätaikoja.

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Lumikello Galanthus

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Kevätkalenterin seitsemäs luukku

 Eilisen kuvan lumen peittämä huhtikurjenmiekka loistossaan.

Kun lumi sulaa kurjenmiekkojen päältä pois, ne jatkavat kukintaa kuin mitää takaiskua ei olisi tullutkaan. Eilisen kuvan 'Painted Lady' on kuvassa kavereineen. Vierellä nousee kookas ternipikarililja näyttäen, miten pikkuruisia nämä keväiset kurjenmiekat ovatkaan.

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Ternipikarililja Fritillaria raddeana