Sunnuntain kukkakimput

Niitä vielä riittää näin lokakuun alussa. 

Lupailin kuvaa äitienpäiväruususta (polyantharuusu 'Oranje Moersdag'). Tässäpä se on, edelleen kimppuna rikkaporkkanan kanssa, vaikka porkkanan varret kasvavatkin matalasta ruususta ohi. Mutta uutta kukintoa tulee tilalle, kuten tuolta ruusunkukkien alta voi nähdä.

Siinä vieressä on ruskopenkki, jonka kimppu on aika iso. Siihen sisältyy pari puuta, nimittäin rusotuomipihlaja, joka on alkanut saada punaista syysväriä, ja etualalla vaalean vihreä kiinanpunapuu. Niiden välissä on auringonkukkaristeymä 'Lemon Queen'. 

En voi tajuta, että vielä kuukausi sitten mietin sen siirtoa! Sehän on tuossa täydellistäkin täydellisempi. Kun vedin penkistä joka suuntaan laonneet maa-artisokat pois, homma selkeytyi kummasti.

Pienet punaruskeat ovat kaksi japaninvaahteraa. Iso saarni on vielä ihan vihreä, meillä ei tosiaan ole täällä pakkanen käynyt. Viime yön alin oli +9 astetta; kova lounaistuuli lämmitti. Tuulisemmalla paikalla olevasta saarnesta tuuli on jo vienyt lehdet.

Lämminsävyistä kimppua tarjoilee myös itsekseen kasvimaan reunalle kylväytynyt kehäkukka ja kesällä istutettu uusi tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow'. Hankin uuden viime talveen menehtyneen tilalle. Viherpeukaloilla oli kolmen paketti, mikä on kiva. Istutin jokaisen taimen eri paikkaan, jospa edes joku niistä talvehtisi.

Niittymäinen kimppu: etelänruusuruoho, joka kukkii yhä vain – aloitti juhannuksen alla – ja tähkähelmikkä, sekin tuottaa yhä uusia kukintoja, kun kesä oli näin pitkä. 

Vieressä kukkii syysasteri 'White Ladies' tummalehtisen 'Black Beauty' -mustaseljan edessä.

Toisesta suunnasta katsoessa liittyvät tähän dramaattisten kontrastien kimppuun myös Austin-ruusu Winchester Cathedral, varjoliljan kuivuneet varret ja japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Edellisten kuvien kimput sijaitsevat Rohanissa, kuvassa oikealla. 

Sitten hempeiden ja viileäsävyisten kimppujen pariin. Niitä löytyy muotopuutarhasta. Loistomyrkkylilja "Steven" yhdessä haisukurjenpolven ja koiruohon kanssa.

Samassa penkissä kukkii vieläkin valkokukkaisia myskimalvoja, mirrinminttua ja niiden takana elokuunasteri 'Rudolph Goethe'.

Myös sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' on ryhtynyt tuottamaan uusia nuppuja ja kukkia.

Lähempänä taloa olevassa penkissä kukkii asteriristeymä 'Little Carlow' kuin viimeistä päivää, kuten joka syksy. Tämä on sitten ihana!

Pelargoneja voisi tuoda sisään, tai tuonkin pikku hiljaa, yhden tai pari päivässä. Kiirettä ei vielä ole. Arimmat lajit muuttivat jo ikkunalaudoille.

Toisesta kuvakulmasta näkyy myös tarha-alppikärhö 'Propertius' siemenhahtuvapallukoineen. Ne ovat ihania, mutta minulla oli ajatus leikata tuo takkutukka alkukesällä. Jos nyt leikkaan, en saa kukkia ensi keväänä, eli en leikkaa.

Ensi vuonna sitten.

Nyt nautitaan! Taidan mennä ulos kääntelemään vähän kiviä. Aurinkoista sunnuntaita!

Auringonkukka Helianthus

Elokuunasteri Aster amellus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koiruoho Artemisia absinthium

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustaselja Sambucus nigra

Myskimalva Malva moschata

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Rikkaporkkana Daucus carota ssp. carota

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varjolilja Lilium martagon

Lokakuun kalenteripoika

Juhlapäivä 

Tänään juhlaansa viettää syntymäpäiväsankari...

Mitä, minä vai?

Niin se on, että mamman pikkuinen kissanpoika, Mustin pikkuveli, täyttää tänään 16 vuotta!

Ruoka maistuu, mikä on tietysti aina hyvä merkki. Sydänlihasrappeumastaan ja jäykistä nivelistään huolimatta Ransu voi hyvin ja menee imuroimaan Mustin kiposta sinne jääneet ruuantähteet. Vaikka ihan niin paljoa ei tarvitsisi syödä.

Viime aikoina säät ovat viilenneet ja pojat voi löytää aiempaa useammin sängystä. Musti kaivautuu usein peiton alle, kun Ransulle tulee siellä liian kuuma. Paitsi jossain vaiheessa yötä se aina änkeytyy kylkeeni peiton alle hetkeksi. Taitaa tulla mammaa ikävä, kun on ollut monta tuntia erillään (metrin päässä).

Ransun elämä sujuu mukavasti rauhalliseen tahtiin tassutellen, joskus voi ottaa pienen juoksuspurtin. Mikäpä on tassutellessa, kun säät ovat tällaiset! Kuva on kyllä eiliseltä, mutta samanlaista on tänäänkin.

Meillä juhlitaan tänään myös minun ja Ransun nimipäiviä ja maailman eläinten päivää.

Hyvää eläinten päivää ja tänään alkavaa eläinten viikkoa myös sinne ruudun toiselle puolelle kaikille eläinkunnan edustajille!

Lokakuun ruusut

 Lisääkin saattaa tulla, sillä joitakin nuppuja on. Toivotaan sopivia avautumissäitä!

Kävi niin, että kun tein edellisen ruusujutun ja kuvasin Boscobel-ruusun nupun, kukka avautui jo seuraavana päivänä. Tavallista nopeampi tahti syksylle, mutta silloin oli vielä niin lämmintä!

Boscobel on David Austin -ruusuja. Kirjoitan niiden nimet ilman heittomerkkejä, sillä niillä kaikilla on toinen, virallinen lajikenimi, joka alkaa kirjaimilla Aus. Boscobelin lajikenimi on 'Auscousin'. Jos joku on kiinnittänyt tällaiseen pikku asiaan huomiota ja ihmetellyt. Kauppanimiä kun ei kirjoiteta heittomerkein.

Boscobel on nyt ruusutarhan ainokainen kukkiva ruusu. Seurana sillä ovat syysasteri 'Royal Ruby' ja ketoruusuruoho.

Syyssäässä ruusun kukka kestää kauan, sen puolesta onneksi ei enää ole niin lämmin, vaikka lämpö niin ihanaa olikin. Boscobelin kukkanen on edelleen hyvässä vedossa.

Austin-ruusut saavat yksin edustaa lähes koko ruusujen sukua näin syksyllä. Tämä on Winchester Cathedral.

Miten voi olla jotain näin kaunista. Eilen kahvilla käynyt dendrologiystävä sanoi samoin tämän nähdessään. Hänen edesmennyt vaimonsa rakasti valkoisia kukkia ja luulen, että molemmat ajattelimme samaa tämän ruusun edessä.

Kasvimaan pienessä nurkkapenkissä kukkii Tranquillity. Aiemmin raportoin pystyssä olevista nupuista, mutta niin vain sekin varsi alkoi nuokkua, kun kukat avautuivat. Onneksi ne näkyvät silti hyvin, tämä on korkein kukkavarsi tähän mennessä. Aiemmat ovat taipuneet kovin alas. Edessä kasvava tiibetinkoirankieli on ihana pari valkealle ruusulle.

Ruusunkukkia on ihana sihtailla tiibetinkoirankielen sinisten kukkien lomasta. Tällä ruusulla on erityisen tummat lehdet, hyvä tausta heleille kukille. Vieressä kasvaa remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan' ja havaitsin siinä eilen nupun. En katsonut tarkemmin, onko peräti useita. 

Remontantti tarkoittaa uudelleen kukkivaa, tai siis jatkuvakukintaista. Se on ruusuryhmä, jolle tuo ominaisuus on yhteinen siinä missä perimä on sitäkin sekalaisempi.

Muotopuutarhan The Pilgrim kukkii yhden ainoan kukan voimin, mikä on tavallista vaisumpaa. Se ei ole toipunut kovasta talvesta oikein koko kesän aikana, vaikka kesä oli niin pitkä. Tämän ainoan kukan esittelin jo edellisessä ruusujutussa, sillä se on ollut auki jo lähes kaksi viikkoa. Ulkonäkö alkaa olla ränsistynyt. Uusi nuppu löytyy, joten saamme varmaan vielä ihastella uutta, tuoretta kukkaa.

Neilikkaruusut ovat syksyn luottokukkijoita, vaikka niidenkin pääkukinta on tietysti kesällä. Kukkatertuista tulee mukavasti väriä syksyyn, vaikka terttuja ei kovin montaa enää olekaan. 'Pink Grootendorst' kasvaa muotopuutarhassa.

'White Grootendorst' on kylätien reunalla, taustalla on naapurin söpö talo.

Ai niin, onhan tietysti oranssinpunainen äitienpäiväruusu – edelleen ihanasti kukassa. Sen kukkatertut ovat yhtä runsaat kuin kesällä ja kukat kestävät näköjään kauan. En tajunnut edes kuvata sitä, kun puskassa ei näy mitään muutoksia. Entä jos se onkin muovikukka?

Jos se on yhä kukassa, kun seuraavista ruusunkukista (toivottavasti) raportoin, täytyy se ilman muuta myös esitellä.

Näin alkoi lokakuu, ja kiitos uudelleen kukkivien ruusujen, riittää kukkia yhä. Perinteisesti olen kuvannut viimeiset Austin-ruusujen kukat marraskuussa, mutta katsotaan, kuinka tänä vuonna käy.

Hyvää lokakuuta!

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Myrkkyliljojen vertailua

 Lopputulemana taas kerran: mitä enemmän erilaisia, sitä parempi.

Myrkkyliljat nimittäin kukkivat vähän eri aikaan. Tämä muotopuutarhan loistomyrkkylilja "Steven" on edelleen aika hyvässä vedossa, vaikka oli ensimmäisiä, joka nousi maasta ennen syyskuun puoliväliä. 

Kaksi viikkoa hyvän näköisenä on aika hyvä saavutus! Kuivilla keleillä voi olla osuutensa asiaan. Sadettahan meille tuli runsaammin vasta torstain ja perjantain välisenä yönä. Sekin pidentää kukintaa, että kukkavarsia on näin paljon. Niitä on noussut koko ajan lisää.

Ehkäpä nostan mukulat varovasti talikolla, kun kukat lakastuvat, ja istutan ne vähän harvempaan. Olisi ihanaa saada useita tällaisia mättäitä. 

Harmaanvihreä koiruoho on hyvä väripari loistavan pinkeille myrkkyliljan kukille.

Tämä mätäs on ystävältä saamaani vanhaa myrkkyliljaa, joka on selvästi tarhamyrkkylilja eli loistomyrkkyliljan jalostettu versio. Se on yhtä roteva kuin edellinen. Tätä minulla oli alun perin kahdessa paikassa, mutta myyrät veivät toisen kasvuston.

Kuva on viikon takaa, nyt kukat ovat jo aika lakastuneet. Tälläkin on sinivihreää väriparina, nimittäin valkokuusi 'Sander's Blue'.

'William Dykes' on melko ohutvartinen risteymä ja se kaatuilee syysmyrkkyliljojen tapaan. Tämän siirsin viime syksynä, samalla istutin mukulat harvempaan, jalopähkämön sekaan. Williamit selvisivät siirrosta hyvin. Sivumukuloita tosiaan kehittyy vieri viereen, kuten aiempien kuvien mättäistä voi päätellä.

Tästä päästäänkin syysmyrkkyliljoihin. Niillä on ohuehkot varret, kukat kaatuvat liiankin herkästi – etenkin kerrotut kukat, kun ne ovat painavia. Silti tämä kerrottu valkokukkainen 'Alboplenum' on minusta ehkä kaunein myrkkylilja. Sen vieressä kasvaa japaninhiirenporras.

Siinä on myös syysvuokko 'September Charm', jonka viimeistä kukkaa olen ihastellut vaikka kuinka kauan, kun sitten on aina avautunut vielä uusi viimeinen kukka! Kukkanuput ovat samanlaisia pallukoita kuin ohikukkineista kukista jääneet mykeröt, eikä pikaisesti vilkaisemalla aina huomaa, onko joukossa vielä uusia nuppuja.

Olen istuttanut 'Alboplenumin' myös läheisen vaahteran alle, sieltä se nousee aina vähän myöhemmin 'Florentinum' -keltapeipin seasta. Vaahteran alla taitaa olla hitusen liian kuivaa, muttei niin, että myrkkylilja olisi menehtynyt. Se vain ei oikein kukoista.

Yksinkertainen valkoinen syysmyrkkylilja 'Album' kukkii runsaana muotopuutarhassa tarhakurjenmiekan keskellä. Istutin toissa syksynä mukulan myös saniaistarhaan kuusen alle. Se ei kukkinut vielä viime syksynä, mutta nyt kukkii. Havaitsinkin lehdet keväällä ja olin iloinen. Niistä näkee mukavasti, että myrkkylilja on elossa, vaikka kukkia ei ole kuulunut.

Tämän ympärillä maanpeittokasvina on itsekseen tullutta haisukurjenpolvea. Se on niin täydellinen, kun hoitaa itse vihreytyksen ja kukkiikin ahkerasti.

Tässä on sellainen myrkkylilja, jonka lehtiä olen katsonut kevät toisensa jälkeen, mutta kukkaa vain ei ole kuulunut: loistomyrkkylilja 'Atrorubens'. Paikka metsäpuutarhassa mäntyjen alla ei varmaan ole ihanteellinen, sillä tässäkin on kuivaa. 

Tilasin 'Atrorubensin' mukulan Hollannista syksyllä 2019 ja samalla myös kirjavakukkaisen 'Harlekijn' -lajikkeen, jolloin ne kukkivat yhdessä ruukussa kaupunkiparvekkeella. Istutin mukulat kukinnan jälkeen maahan, eikä kumpikaan ole sen jälkeen kukkinut. Tällä kertaa taisin muistaa lannoittaa niin tätä kuin muitakin myrkkyliljoja siinä vaiheessa, kun ne tekivät lehdet eli keväällä.

Nyt 'Atrorubens' on tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa avomaalla! Tällä on upea, tumma väritys.

Arvaa vain, kuinka monta kertaa päivässä käyn muotopuutarhassa tarkkailemassa 'Harlekijnin' kasvupaikkaa. Sekin voisi ehkä viimein tulla kukkaan viiden vuoden odottelun jälkeen. Elossa se nimittäin on, tiedän lehdistä.

Sen kanssa samassa penkissä kasvava tarhamyrkkylilja 'Waterlily' taitaa juuri nousta, löysin äsken sen nenänpään mullan pinnalta. Se on aina ollut myöhäinen puutarhassani. 

Hienon sävyinen on myös tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder', joka on nyt vasta nousemassa metsäpuutarhan katajapenkistä. Tämän ensimmäisen tiedustelijan lähellä näkyy paljon maasta nousevia, kalpeita nupun kärkiä. 

Oikealla on vaaleajouluruusu, jonka tummat lehdet sointuvat mukavasti myrkkyliljoihin siinä missä sinivihreätkin kasvit.

Minulla oli aiemmin risteymälaji Colchicum × agrippinum. Se hävisi sinä talvena, kun vesimyyrillä oli huippuvuosi ja ne söivät siitä muotopuutarhan penkistä lähes kaikki kukkasipulit. Keväällä oli enää kuoppia ja onkaloita jäljellä.

Hankin viime syksynä uuden mukulan ja istutin sen metsäpuutarhaan lähelle kaivoa. Talvella tämän ja viereen istutetun valkokukkaisen syysmyrkkyliljan päälle kertyi jääkenttä.

Ihme kyllä, kumpikin myrkkylilja teki kevään tullen lehdet! Voi olla, ettei se valkoinen kukikaan, mutta se on samaa, jota on tässä jutussa jo esitelty; joko yksinkertainen tai kerrottu valkoinen. Mutta tämän ruutukuvioisen lajin kukinnasta olen äärettömän iloinen! C. agrippinum on aivan ihmeellisen ihana, eikä tämän mukuloita tunnu olevan koskaan Suomessa myynnissä.

Koska myrkkyliljoja täytyy ostaa joka syksy vähintään yksi uusi mukula, hankin nyt 'The Giant' -tarhamyrkkyliljan. Se oli ainoa, jota kaupasta löytyi ja minulla ei vielä ole (tai luulen kyllä joskus istuttaneeni mäntyjen alle, mutta se ei koskaan noussut).

Istutin sen saman tien kaupungissa ruukkuun ja kastelin hyvin, jotta saan sen kukkaan mahdollisimman pian. Eikä muutenkaan ole pöllömpi ajatus pitää myrkkyliljaa ruukkukukkana rappusilla ensimmäisenä syksynään, sillä tästä kukka todella huomataan.

Olen yrittänyt istuttaa myrkkyliljoja paikkoihin, joissa ne näkyvät ikkunoista. Syksyn sateilla tulee oltua enemmän sisällä. Makuuhuoneen ikkunasta en vielä näe yhtäkään, sillä tontin reunalle joskus istuttamani valkokukkaiset eivät koskaan nousseet ja sen yhden vanhan tarhamyrkkyliljan veivät myyrät. Syy niiden valkoisten kanssa voi olla siinä, että ostin mukulat loppusyksyn alennuksesta ja ne olivat jo liian kuivuneita.

Jopa tapauksessa nyt keksin, että istutan tämän uuden kaverin ruskopenkkiin. Pinkki kukka ei suoranaisesti ole ruskopenkin kelta-ruskeaa värimaailmaa, mutta siellä se on näkyvällä paikalla. Myrkkyliljoja pitää olla puutarhan joka osassa, sillä niistä on niin paljon iloa syksyllä!

Niin, ne kukkimisajat. Paljon riippuu varmasti siitäkin, kuinka valoisalla tai varjoisalla paikalla ne kasvavat, onko kuivuutta tai kosteutta ja niin edelleen, mutta olen silti vahvasti sitä mieltä, että monia eri lajeja istuttamalla näidenkin kukinta-ajasta (siis yhteensä) saa paljon pidemmän, aivan kuten kaikkien muidenkin sipulikukkien kohdalla.

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Koiruoho Artemisia absinthium

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Valkokuusi Picea glauca

Sen edestään löytää

 ... jonka ohi kulkee koko kesän.

Kasvimaan kiveys on ollut paitsi kesken myös huonolla hoidolla. Olen havainnut kasvintaimia kiveyksellä, mutta ollut olevinaan liian kiireinen nyppiäkseni enempää kuin pari ohimennen. 

Nyt päätin ottaa siitä niskalenkin. Jostain oli päässyt sormustinkukkakin siementämään – kunpa noin komeita lehtiruusukkeita kasvaisi kukkapenkkiinkin!

Tähkäverbena, jonka talven yli selviämisestä haaveilin vuosia, on viimein asettunut puutarhaani. Ilmeisesti vain piti hankkia riittävän elinvoimaista kantaa ja sellaista löytyi Sotkamon Taimistosta. Se on tehnyt siementaimen jopa kiveyksen väliin!

Tämän kasvupaikalla ei olekaan laastia tai betonia kivien väleissä, vaan pelkkää hiekkaa, tai saviuunilaastia, mutta se sulaa ulkosalla hiekaksi. Tässä on yksi parannuskohde nyt, kun sain kuivabetonia ja laastia.

Musti esittelee. Tämä ei ole edes pahin kohta. Tämäkin tosin taitaa olla kohta, jossa ei ole kunnon laastikerrosta. Olen ollut laastin kanssa erittäin säästeliäs siksi, että sitä ei ole lähes koskaan tarpeeksi.

Maanrakennuskankaissakin on isoja eroja. Joistakin puskee ainakin korte saman tien läpi. Tässä taisi olla sellainen kangas.

Tekstistä selvisi ainakin se, että betonin tai laastin puute vaivaa. Minulla on jatkuvasti noin kolme projektia kesken odottaen, että toisin kaupunkireissulta kuivabetonia tai laastia. Pieneen, täyteen pakattuun autooni ei mahdu kuin pari pussia kerrallaan eikä niillä pääse kuin alkuun, kun pitää jo lopettaa.

Eilen oli mahtisää. Olin ajatellut käydä kaupassa Nauvossa, mutta en voinut uhrata puolta päivää pois puutarhahommista. Lisäksi olin ruinannut saaremme facebook-ryhmässä ja saarelaisille soittamalla, jos jollakulla olisi nurkissa betoni- tai laastisäkkejä, joita ei juuri nyt tarvita.

Lottovoitto: sain ostaa 5 pussia betonia ja vajaat 2 pussia laastia. Haa! Kasvimaan harmillisesti kesken mutta lähes valmis kiveys tuli viimein valmiiksi eilen!

Oven tällä puolen on ollut pieni kasa sopivia kiveyskiviä odottamassa; ärsyttävä kasa kiertää ja lisäksi ärsyttävä muistutus keskeneräisyydestä. Eipä ole enää kesken!

Lisäksi saan sunnuntaina vielä 4 pussia betonia ja varmaan vielä vajaan pussin laastiakin. On tämä huippua. Kyllä ruinaaminen kannattaa.

Kiveyksessä on kaikkea sekaisin: iso vanhastaan paikoillaan ollut laakea kivi (näkyy edellisissä kuvissa), itse tekemiäni betonilaattoja ja maata kaivaessa nousseita kiviä ja tiiliä. Kesäkuussa maasta kaivamani Höganäs-tiili pääsi paraatipaikalle.

Osa tiilistä murenee pakkasissa, mutta tiilimurske on ihan hyvä kiveyksen pinta myös. Toivon kyllä, ettei hieno ankkureileimainen tiili hajoa.

Minulla oli tänään asiaa kuva-arkistooni työasioissa. Löysin kuvan maaliskuulta 2015, jolloin olin kasvimaan kiveysprojektissa alle puolivälissä. Alue, jonka sain valmiiksi eilen, on kuvan oikeassa yläkulmassa. Tuolloin siellä ei ollut vielä muuta kuin heinikkoa. Ja se yksi iso laakea kivi. Ja lisää kiviä.

Pistetään vielä paremmaksi. Tässä on kasvimaan ja ruusutarhan alue toukokuussa 2006, kun kävin katsomassa tätä myytävää tilaa.

Tässä lähes sama näkymä tismalleen vuoden takaa. Niin kauas piti kelata, että löysin suunnilleen saman näkymän. En selvästikään ota riittävästi näkymäkuvia. On totta, että kamerassani on useammin zoom- tai makrolinssi kuin laajakulma; kukkien kuvaamista varten.

Tasan vuosi sitten ähersin uuteen mustaan peräkärry-pihavajaani ikkunan kasvimaan puolelle ja otin siitä tämän kuvan.

Siirrytään seuraavaksi kuvan oikeaan reunaan eli ylärinteeseen navetan ja vanhan talon väliin, missä on (olevinaan) hedelmätarha.

Siellä näytti tältä silloin toukokuussa 2006. Kun nyt alettiin vanhoja muistelemaan.

Nyt näyttää tältä. Täälläkin on projekti.

Projekti lähti siitä, että sain naapurilta muutaman metrin pätkän pari metriä korkeaa raudoitusverkkoa viime kesänä. Se on jonkin verran taipuisaa, eli ei sitä suorana pysyvää jämerää tavaraa. 

Olen pyöritellyt ajatusta sen sijainnista ja parhaaksi ideaksi koin ylärinteen hedelmätarhan. Sen jyrkimmän rinneluiskan alle sopisi kaareva köynnöspergola.

Tuumasta toimeen! Tai ensin odotin, että sain kakkoskakkosta, jota sahattiin pihastani kaadetusta isosta kuusesta, joka oli vähän kallellaan. Onneksi tällä saarella on betonisäkkejä tarjoavien ihmisten lisäksi, tai heidän joukossaan, myös sahan omistaja. 

On ihan huippua, että tukit tullaan keräämään pihalta ja ne tuodaan jonkin ajan päästä halutun kokoisena puutavarana takaisin pihalle. Lisäksi saan hakea sahanpurua ja puusilppua kottikärryillä monenlaiseen tarpeeseen, sillä saha on ihan tässä kylässä.

Vanhan navetan päädyn lähellä kasvoi pystyyn kuollut luumupuu (ja kymmeniä juurivesoja) ja sen seassa orjanruusu. Sehän tekee viisimetriset, inhasti koukkupiikikkäät lonkerot joka suuntaan. Pitäisi olla moottoripyöräilijän nahkahaalari suojana. Piikkejä iskee niin reiteen kuin päänahkaankin. 

Ruusu alkoi jo häiriköidä ylös rinteeseen kulkua.

Ruusun ja luumun yhteiset lähtöpassit koittivat nyt. Taistelun jälkeen pihatiellä oli kaksi isoa kasaa. Yhteen kietoutuneena elävänä kasvustona massa oli jotenkin paljon kompaktimpi! Mutta kaipa tässä on sama efekti kuin jos tyhjentää vaatekaapin sisällön sängylle. Että miten nämä kaikki tuonne kaappiin mahtuivat.

Asetin rautaverkon kaarelle, mittasin sen pituisen köyden, jolla merkkasin pergolan linjan ja iskin pari tolpanjalkaa maahan. Yksin kun tekee, täytyy kaikenlaisia keinoja keksiä, joilla saa mitattua ja merkittyä. 

Ensimmäisestä versiosta, joka taisi näkyä pari kuvaa aiemmin, tuli liian laakea ja sen tolpat olivat liian samassa linjassa. Se oli jalkapallomaali. Seuraavana päivänä uusin tolpanjalkojen paikat esteettisemmiksi. Sitten aloin kaivaa kivimuurille linjaa ja asetin ensimmäiset kivet paikoilleen.

Sopivia kiviä piti kaivaa maasta, mutta siellähän niitä on lähes vieri vieressä. Tässä syy, miksen ole leikannut ruohoa tästä rinteestä. Tai olen kyllä aloittanut ruohonleikkurilinjojen raivaamisen, joka tämän projektin myötä sai aimo harppauksen eteenpäin.

Välillä tulee vastaan niin isoja kiviä, ettei niitä jaksa saada ylös. Tässä on etualalla tuollainen kahden mikroaaltouunin kivi (kategoriat ovat leivänpaahdin, mikroaaltouuni ja titanic), se sai kavereineen jäädä. Tuo on lisäksi Mustin suosima tähystyskivi. Näiden kahden kiven ympärille voi hyvin tulla istutusalue.

Sitten muuriin nousi toinen rivi kiviä. Laudanpätkän avulla sain mikroaaltouuni-kiviä pyöritettyä toiseen kerrokseen. Verkko on rullalla toisen tolpan ympärillä, jotta se on poissa tieltä. 

Koversin takana näkyvää jyrkkää rinneluiskaa, heti kivimuurin takana maa on korkeammalla. Näin muuri ei jökötä tyhmän näköisesti irrallaan, vaan on toivoakseni luontevammin ujutettu maastoon. Rinnesijainnin takia pergolan sisällä oleva alue ei ole ihan tasainen, vaan siinäkin on loivaa rinnettä. Tai katsotaan, mitä saan aikaan. Suunnittelen heti kivien eteen istutuksia, pari kärhöä minulla siihen onkin jo. Istutusten maa saa viettää, mutta sen eteen voisin kovertaa vähän tasaisempaa, niin saisi vaikka tuolin siihen suht suoraan.

Nyt on kiviä kaivettu sopivasti pois ruohonleikkurin tieltä, mutta etu- ja keskialan isot kivet tulevat saamaan kukkapenkin väliinsä, noita en saanut ylös millään.

Rinteessä on satumaisen hyvä multa, mutta myös painajaismaisen paljon vesimyyriä. Toivon, että ruohonleikkuu saa ne jatkossa viihtymään huonommin. Nehän rakastavat tällaista heinikkoista rinnettä.

Tähän tilanteeseen pääsin kolmantena päivänä eli eilen. Luulen, ettei kivimuurista tarvise tuon korkeampaa tullakaan. Sen takana saa maa edelleen viettää vielä ylöspäin rinteenä.

Vielä kuva eilen illalla. Kiveystöillä oli viime päivinä kiire, sillä tälle päivälle eli perjantaille luvattiin oikein kunnon sadetta. Tähän asti kun on ollut satumaisen hienot, kuivat kelit. Halusin saada hommat tehtyä ainakin niin pitkälle kuin pystyn.

Navetasta sen verran: aion joskus rakentaa sen länsipäätyyn, kuvan seinä, kasvihuoneen. Sitten kun ehdin ja tärkeämmät asiat on hoidettu. Siksi siellä on jo vanhat tuvan muurin tiilet valmiina odottamassa.

Öhöm. Ehkä vintin eristämisen jatkaminen olisi tärkeämpää kuin pergoloiden rakentaminen. Tämän takia en ole vieläkään päässyt muuttamaan vanhempaan talooni enkä näillä näkymin vielä muutamaan vuoteen pääsekään. Kun aina on jotakin kivempaa eli maankaivuuta.

Päädyin muuraamaan kivimuurin betonilla, mitä en ole aiemmin tehnyt. Mutta näin se luultavasti pysyy paremmin pystyssä. Sen taakse tulee irtokiviä ja maata.

Yhtenä projektina, johon ryhdyn, kun jaksan, on purkaa pari tekemääni pitkää pengermää ja muurata ne. Ne ovat nimittäin varsinaisia vesimyyräkasvattamoita. En ollenkaan tajunnut sitä pengerryksiä rakentaessani. Edellisessä kuvassa näkyykin toinen pengermistäni, tai pikemminkin ei näy. Se on peittynyt kasvillisuuteen. Kivet ovat liikkuneet, kun myyrät ovat myllänneet. 

Myyrien vuoksi tämä myös on hedelmätarha lainausmerkeissä. Täällä olisi pari kirsikkapuuta ja pari omenapuuta enemmän, jos vesimyyrät eivät olisi syöneet niiden juuria. Niin ja yhtenä vuonna kaatui kuusimetrinen luumupuukin ihan suorilta, kun sillä ei enää ollut juuria.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen peitin muurin pressulla, jotta tuore betoni ei liukene sateeseen.

Tällaista täällä. Pihatien ruusu-luumukasa siirtyi navetan toisen puolen heinikkoon ja meille todellakin tuli sade, luit oikein! Yöllä vettä tuli peräti 25 mm, mikä on ihan huippua. Kuivuus taitaa olla takana päin. Tänäänkin satoi vielä muutama milli lisää.

Huomenna, jos ei sada, jatkan projekteja.

On niin ihanaa asua saarella, josta löytyy a) kiviä ja b) avuliaita ihmisiä!

Tähkäverbena Verbena hastata