Maalari maalasi taloa

 sinistä ja punaista

Kesän uurastus ei päättynyt siihen, että sain talon toisenkin päätykolmion laudoitettua. Sitten alkoi maalaus.

Talon yläosan alkuperäinen sävy on ollut sininen, vihreä tai sinivihreä. Lähetin laudanpalan analyysiin, mutta niin pigmenteistä kuin sideaineestakaan ei tullut varmoja tuloksia. Näin ollen ei voi tietää, mikä sävy tai maalityyppi on alun perin ollut. Vanhaa sävyä kuulsi kauhtuneen punamullan läpi räystään alla olevissa osissa. 

Joissakin kohdissa on pensseli osunut kattoon ja pystyin vertailemaan, että valitsemani sävy on aika lähellä. Jos tuo maaliläntti nyt on pysynyt saman värisenä! Se on luultavasti 150 vuotta vanha, kuten talokin.

Sain kuin sainkin seinän ylimmänkin huipun maalattua, vaikka minua hirvittää olla noin korkealla. Moneen kertaan jouduin tulemaan alas hengittelemään ja ottamaan vauhtia ennen kuin pystyin olemaan tuolla kauemmin. Kun jalat tutisevat, tutisevat koko tikkaat. Siinä on tosissaan psyykattava itseään. Hoin: sinistä seinään, kaksi metriä maahan, maalia seinään, hyvin menee, kaksi metriä maahan...

Ransu päivysti tikkaiden läheisyydessä tassu valmiina painamaan 112.

Sitten siirryin etuseinälle, jonka ajattelin sujuvan nopeammin, kun laudat ovat lyhyempiä.

Koska seinän yläosa on ollut niin hyvin räystään alla suojassa, ovat laudat sen verran hyviä, että tältä seinältä uusittiin vain alemman osan laudoitus ja yläosan lounaisnurkka. Yläosan lautojen alapäissä on kuitenkin halkeamia, jotka on hidasta täyttää maalilla. Lisäksi tuo kärkikolmion valkoisen yhtymäkohta on tarkkuutta vaativaa, että ei jää maalitonta kohtaa tai halkeamaa. Onneksi tällä seinällä ei tarvitse olla niin hirmuisen korkealla!

Puretun kuistin kohtaan en ole laittanut rimoja tai maalannut enempää kuin yhden kerroksen punamultaa, sillä se jää aikanaan sisäseinäksi, kun tulee uusi kuisti (sitten, kun voitan lotossa).

Kun laho lasikuisti purettiin, alkuperäinen väritys ensi kertaa selvisi. Kuistin sisäpuolella ei ollut sudittu punamultaa päälle, vaan alkuperäinen sininen väri valkoisine kärkineen oli tallella. Sitten älysin alkaa katsoa ja saatoin huomata sinisen ja valkoisten kärkien rippeitä muissakin kohdissa jäljellä.

Tässä uusi sininen maali näyttää huomattavasti tummemmalta, mutta voi olettaa, että alkuperäinen sävy on kauhtunut ajan saatossa, onhan se kauhtunut myös tässä 15 vuoden kuistittomuuden aikana. Siinä on myös niin paljon sävyjä, että oikean värin määrittely on mahdotonta. Joitakin suunnilleen tämän maalin värisiäkin kohtia siinä näkyy.

Maalina käytän Allbäckin pellavaöljymaalia, sillä se on loistavan laatuista. Olen maalannut sillä rintamamiestaloni, joka on 15 vuotta maalauksen jälkeen edelleen kuin vastamaalattu.

Tällä etuseinällä värityksen näkee paremmin kuin päädyssä, jossa seinän alaosan rimat ovat vielä vailla punamultaa. On ihanaa nähdä vision toteutuvan. Siitä on hyvin monta vuotta, kun päätin, että haluan talosta tummanpunaisen sinisin yläosin ja musta huopakatto päälle. Siihen lisäksi valkoiset yksityiskohdat (sävy on mantelinvalkoinen eli ei ihan puhtaanvalkoinen). Tämä on kaunista minun silmääni. Punamullan sävy on Uulan Falunpunainen.

Oven maalasin Uulan petrooliöljymaalilla ja se on rapistunut hirveän äkkiä, ihan parissa vuodessa jo näytti siltä, että täytyy maalata uudestaan. Nyt alkaa olla kohta jo kiire pelastaa tuo ovi, joka ei ole varsinaisesti edes ulko-ovi.

En ollut kuvannut laudoittamaani talon toista päätyä valmiina, kun tein siitä jutun tämän kuun alussa. Tässä se nyt on kaikkine aaltoiluineen. Seuraavaksi siirryn maalaamaan tätä seinää, odottelen tässä vain, että aamun korkea ilmankosteus (100 %!) laskee.

Tällä seinällä tulikin mielenkiintoinen väri vastaan, kun poistin vintin ikkunan viereisen listan. Sen alta paljastui lähes tummanvihreää! Taas tuli uusi sävy. Tuon voisi museoida eli jättää maalaamatta, sillä siihen tulee uusi ikkunalista tietysti päälle. 

Tämä projekti ei nimittäin pääty vielä siihenkään, että saan kaikki siniset maalattua. Sitten on vielä ikkunalistat, sillä niitäkin tilasin vanhojen mittojen ja profiilin mukaan samalla, kun tuota vanhan kokoista helmiponttipaneeliakin. Ja sitten kaikki valkoiset kärkikolmiot! Saatan olla valmis joskus vuodenvaihteen tienoilla...

Tänä kesänä on puutarhan ylläpitohoito ollut äärimmäisessä minimissä. Mutta kovin pitkiä päiviä ei tikkailla pysty tekemään, siinä väsyvät jalat, kädet ja selkä. Henkinen pelkokuormitus on suurta, kun joutuu olemaan epämukavan korkealla, se kuluttaa vielä enemmän kuin kaikki fyysinen.

Tässä muuten vinkki, jolla jalat sietävät tikkailla seisomista paljon paremmin: turvakengät. Niiden metallipohjan läpi ei tikkaan puola paina jalkapohjaa ollenkaan niin pahasti. Eikä satu varpaaseen, jos putoaa tikkailta!

Jotain muuta on välillä ollut tehtävä ja toissapäivänä pesin viimein matot, jotka olivatkin odottaneet pesua pari kuukautta. Matossakin on väriteemana sini-punainen.

Maalauspuserossa näkyy, mitä on tullut tehtyä. Tällä samalla puserolla olen maalannut myös vaaleankeltaista taloani. Naapurini sanoo, että hänen puserostaan voi nähdä viikon ruokalistan, minulla puolestaan talojen värit.

Havaintoja kärhöistä ja pörriäisistä

 Empiirisen tutkimuksen aiheutti lukijan kommentti: käyvätkö pölyttäjät kärhöissä?

Kysymyksen aiheutti kai tämä muotopuutarhan kaunis 'Comtesse de Bouchaud', jossa onkin nyt runsaasti kukkia. Sen vierellä aloittavat kukintaansa kaukasiankirahvinkukat. Köynnöskaaren juurella kukkii myös purppurakannusruoho 'Canon Went', joka ei koskaan aiemmin ole kasvattanut lähes metrisiä kukkavarsia. Eläköön säännölliset sateet!

Kaukasiankirahvinkukilla käy hurja määrä kimalaisia, kukkakärpäsiä ja perhosia. Tarkkailin aikani, ja yksi kukkakärpänen laskeutui myös viereisen kärhön kukalle, mutta ei näyttänyt tekevän siinä juuri muuta kuin levähtävän. 

Tänään vietin lepohetken taustalla näkyvässä riippumatossa käytyäni syömässä herkkuaterian naapurissa. Kirahvinkukkia kallistuu riippumatonkin suuntaan ja voi hyvänen aika, miten monenlaisia kimalaisia kukissa pörrää! Toivoin voivani kutsua kimalaistutkija Dave Goulsonin riippumattooni lojumaan, sillä en itse osaa arvata lajeja. Oli isompia ja pienempiä; monen värisiä raitoja etu- ja takaruumiissa, sellaisia, joilla on ruskea karvainen eturuumiin selkä ja peräpää ja sitten muuten sama, mutta peräpää onkin karvaisesti raidallinen.

Pohdin jo lukijan kommentin vastauksessani, olisivatko pienikukkaiset kärhöt suositumpia. Olen tässä tarkkaillut mantsuriankärhöä, tosin en ole kovin usein ehtinyt. Toistaiseksi en ole havainnut siinä ainoatakaan pölyttäjää. Täytyy yrittää vielä muistaa huomenna päivällä tarkkailla auringossa, jos se auttaisi.

Olen kasvattanut tämän kärhön siemenestä ja nyt se vasta kukkii ensi kertaa kunnolla. Noloa on, että kaiken laudoitus- ja maalauskiireen keskellä en ole ollenkaan huomannut, että kärhö ryömii edessään kasvavien kanukoiden päällä sen sijaan, että kiipeäisi taustan verkkoaitaan, minne sen oli tarkoitus kasvaa.

On tuolla yksi verso onneksi lähtenyt kasvamaan verkkoaitaan. Kanukka on keltaoksakanukka eli 'Flaviramea', jolla on kauniit vehmaat värit. Valkeat marjatkin ovat hienot.

Samassa verkkoaidassa, jonkin matkaa alempana rinnettä, kasvaa upea tarhaviinikärhö Avant Garde. Ostin tämän lajikkeena 'Purpurea Plena Elegans', mutta tämä osoittautui Avant Gardeksi. 

Hassua kyllä, olin aiempana vuonna ostanut Avant Garden, mutta siitä kuoriutuikin 'Purpurea Plena Elegans'. Se valitettavasti sittemmin kuoli ja olen sen jälkeen ostanut kaksi uutta PPE:ia. Nyt toisessa niistä on ensimmäiset kukat, mutta ne eivät ole kerrotut. Vielä. Kasvupaikka on rutikuiva, ehkä kerrannaisuus vielä kehittyy jonakin vuonna.

Avant Garden kukissa on ihanat keskushörselöt. Lisäksi se on kasvanut jo 2,5 -metrisen aidan huipulle ja reilusti ylikin. Ihanaa, sillä haluan mahdollisimman paljon kasvillisuutta peittämään rumaa mutta tarpeellista aitaa.

Tässäkään kärhössä en ole havainnut yhtään pörriäispörinää.

Tarhalyhtykärhö Princess Kate yllätti iloisesti aloittamalla kukinnan. Se puolestaan kaunistaa rujoa, pariin kertaan lumikuorman alla ratkennutta katajaa.

Havaintojen keruu jatkuu edelleen, mutta nyt jo voi sanoa, että kärhöt eivät ole kummoisiakaan pölyttäjäkasveja, jos ollenkaan. Pihani ehdottomasti parhaassa kasvissa eli mäkimeiramissa käy niin kova pörinä, että meteli kuuluu metrien päähän. Perhosetkin rakastavat sitä. Ja sitten on vähintään viisikymmentä muutakin kärhöä parempaa hyönteiskasvia.

Tämänkin jutun loppuun on pakko laittaa unelmanihana Austin-ruusu Crown Princess Margareta. Etenkin, kun kukilla mönkii kultakuoriainen – kirsikkana kakussa!

Keltaoksakanukka Cornus alva subsp. stolonifera 'Flaviramea'

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Mantsuriankärhö Clematis mandshurica

Mäkimeirami Origanum vulgare

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Sinisiä

 ja kimalaisia.

Sikuri on sitten ihana, vaikka sillä onkin taipumusta kylväytyä liian innokkaasti. Kedolla se saa mielellään kukkia yhdessä hunajalta tuoksuvan keltamataran kanssa.

Kedon vieressä on paahdepenkki, ja tuota noin. Siinä ei välttämättä tarvitsisi sikuria kasvaa, mutta sille on vaikea kovettaa sydämensä ja kitkeä. Taustana kedon keltamatarat.

Paahdepenkki toiseen suuntaan: sikurit sointuvat Jopoon.

Kasvimaan kulman pikku penkistä löytyy taivaansinistä. Viime vuonna keräsin siemenet tiibetinkoirankielestä, keväällä nakkasin siemenet tähän ja nyt kukkii. Ihanan helppoa! Lajinimi amabile tarkoittaa ihanaa, rakastettavaa, ja sellainen tämä kukka tosiaan on.

Vaaleanpunaista lajiketta olen unohtanut käydä etsimässä, sen siemenet heitin muistaakseni ruusu-heinätarhaan.

Kurkkuyrtti on myös ihanan sävyinen sininen. Ja suosittu pörriäisten parissa, kuten edellisetkin kasvit.

Erilaisia kimalaisia on joka kukkavarressa.

Seuraava pörriäismagneetti on tähkälaventeli, tässä lajike 'Hidcote'.

Tällaisia hyvin pitkävartaloisia, isoja kimalaisia on nyt paljon. 

Loppuun pörröinen kaveri sinisellä kuistilla.

Pehmoista viikon jatkoa!

Keltamatara Galium verum

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Sikuri Cichorium intybus

Tiibetinkoirankieli, kesälemmikki Cynoglossum amabile

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Kukkakimppupuutarha

 Leikkopuutarhat ovat muotia, mutta siitä ei voi minun puutarhani kohdalla puhua, kun en leikkaa kukkia. Paitsi ohikukkineet ruusut, jotta ne kukkivat lisää!

Puutarhani tämän hetken paras kimppu löytyy ruusu-heinätarhasta. Kimppuun ei nyt osallistu yksikään ruusu, vaan siinä on rikkaporkkanaa, 'Alba' -kiiltoluppiota ja Geranium shikokianum -kurjenpolvi.

Tämä kukkakimppu vie ainakin kuutiometrin verran tilaa ja on silti ihanan keveä. Vaaleasävyisenä se on lähes unenomainen.

Kimpun sisällä on mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tähkähelmikkä on saanut kauluksen rikkaporkkanasta.

Jokunen laukan siemenpallo osallistuu myös sommitelmaan, samoin isohelmikkä 'Atropurpurea'.

Seuraava kukkakimppu löytyy preerialta. Ensinnäkin ihana Oravanpesän Katin antama siperiankärsämö 'Love Parade' alkaa kukkia!

Täällä nousee tulikukkaa vähän joka puolelta, kun alkaa maata kaivaa. Siirsin viime vuonna yhden ruusukkeista preerialle ja se nyt kukkii. Olen siirtänyt myös siemenestä kasvattamiani vaaleanpunaisia siankärsämöitä tänne. Leikkovihreästä huolehtii keltakannusruoho, joka ei vielä kuki. Ja kurkkuyrtit, niiden suurista lehdistä vasta vihreää riittääkin!

Tulikukan takana kohoaa myös Oravankesäpesältä tullut syreenileimu.

Preeriakimppu on laajaa mallia ja sen reunoilla on pietaryrttiä, tähkähelmikkää ja ahdekaunokkia.

Viereisessä ruusutarhassa on vähemmän luonnollinen tunnelma, kun raidallinen 'Rosa Mundi' -ruusu saa seuraa raidallisesta 'Candy Twist' -syysleimusta. Yksi lopettaa, toinen aloittaa.

Kimppuun keveyttä tuo limenvihreä palsternakka ja dramatiikkaa 'Red Velvet' -lilja. Välivihreänä on pionin lehtiä.

Olen muuten jollain perverssillä tavalla alkanut pitää tuosta leimusta. Ehkä siksi, että se sopii juuri tuohon.

Rohanissa vasta dramaattinen kimppu onkin, kun jättikarhunputken viininpunainen kukkavarsi nousee samansävyisten etelänruusuruohojen keskeltä. Tähkähelmikkä tuo tähänkin kaivattua vaaleutta ja keveyttä, samoin ripaus ojakärsämöä.

Ruskopenkin kimppu on myös suosikki juuri nyt. Kanadanliljan viimeiset kukat pitävät seuraa ruskosormustinkukan ensimmäisille, taustalla kevyttä hörsöä tuottaa kissanminttu. Graafisuutta edustavat idänunikon ja marhanliljan siemenkodat sekä tiikerililjan nuput.

Joistakin suunnista kukkia tarkastellaan pystysuorien elementtien lomasta.

Sinipiikkiputken ei välttämättä tarvitsisi kasvaa ruskopenkissä ja olen sitä yrittänyt siitä kitkeäkin. Mutta kyllähän tuo sininen on loistava vastaväri juuri kukinnan aloittaneelle Crown Princess Margareta -Austinruusulle.

Tiikerililjan sukulainen 'Tiger Babies' tarjoaa hempeämpää oranssia, oikeastaan persikkaa; taustalla ripaus sinistä ritarinkannusten muodossa.

Tämä kimppu on kovin löyhästi sidottu, niinpä katsoja joutuu kurkottamaan niskaansa saadakseen suotuisia väriyhdistelmiä samaan kuvaan. Oikeassa yläkulmassa sommitelmaan osallistuu rusopäivänlilja.

Crown Princess Margareta, ihana kruununprinsessa!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Idänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Isohelmikkä Melica altissima

Jättikarhunputki Angelica gigas

Kanadanlilja Lilium canadense

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kissanminttu Nepeta cataria

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Rikkaporkkana Daucus carota

Ritarinkannus Delphinium

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siankärsämö Achillea millefolia

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Siperiankärsämö 'Love Parade' -lajikkeen alalaji on Achillea sibirica subsp. camschatica

Syreenileimuksi kutsutaan joitakin syysleimun vanhoja kantoja.

Syysleimu Phlox paniculata

Tulikukka Verbascum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Äidin lempipaikka

 Blogin lukija halusi tietää, mistä äitini erityisesti pitää puutarhassani. Äiti vastasi, että siitä, että on kesä ja sopivat säät. Ja ruusuista hänkin pitää, mutta hyvin monista muistakin kukista kyllä.

Olin lukenut kysymyksen huolimattomasti ja kysyin äidiltäni ensin, mistä kohdasta hän pitää. Siihenkin oli vaikea vastata, mutta miettimisen jälkeen hän vastasi, että muotopuutarhasta. Hän tosin kutsui sitä ruusutarhaksi, kun siinä on muutama ruusu kukassa.

Muotopuutarhan Flammentanz-köynnösruusu näkyy jo kauas.

Omenapuun alla on ollut kyläkurjenpolvi kukassa jo iät ja ajat. Kuvassa on myös purppuratulikukka, jonka kukkavarret ovat venyneet pitkän kukinta-ajan myötä jos jonkinmoiselle mutkalle. Edelleen on joitakin kukkia latvoissa.

Äitini kierteli puutarhaa kävelykepin kanssa – hän on 91-vuotias – ja istahti timjamipolun päässä olevalle penkille. Penkin vasemmalla puolella on tarha-alppikärhö, jonka leikkaamista ja sitomista köynnöskaareen olen suunnitellut jo monta vuotta, mutta aina on jotakin kiireellisempää. Se on vähän tuollainen hassu harakanpesä kaaren puolivälissä.

Kaaren toisella puolella kasvaa ruotsinköynnöskuusama 'Serotina'.

Mutta onhan kärhö kaunis kukkiessaan vaikka harakanpesänäkin. Tässä se oli kukassa kesäkuun alkupäivinä, äitini syntymäpäivän aikoihin. 

Kärhö tuli vääränä lajikkeena, muistaakseni sen piti olla 'Ruby'. Se on luultavasti 'Propertius'. Taustalla muuten näkyy laukkojen seassa se purppuratulikukka, joka on edelleen kukassa.

Seuraavassa köynnöskaaressa on 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö juuri aloittanut kukinnan. Tämän muistin leikata keväällä, niinpä sen kukinta on nyt paljon tasapainoisempaa eikä huitele pelkästään kaaren huipulla pitkien kaljujen varsien päässä.

Kaiken lisäksi kaaren juurella kukkii hempeän pinkki purppurakannusruoho 'Canon Went' samassa sävyssä.

Purppurakannusruoho on aivan ihana. Se kukkii kuukausia, sillä se haaroittuu jatkuvasti. Lisäksi se tuottaa juuri sopivasti siementaimia – tosin se pyrkii tekemään useimmat niistä timjamipolulle, mutta niinpä käytävät taitavat aina olla suosituimpia kylväytymispaikkoja.

Kaverina kannusruoholla on harjaneilikkaa.

Sitten meidänkin täytyy istahtaa penkille, jotta näemme saman kuin äitini. Paitsi että päätä kääntämällä näkee paljon enemmän, kuvata voi vain yhteen suuntaan kerrallaan.

Maisema olisi kyllä kivempi ilman tuota aitaa ja valkoista nauhaa, mutta minkäs teet. Ei aitaa, ei puutarhaa näillä main, kun peuroja on niin paljon, että syövät kaiken.

Edellisessä kuvassa näkyvän köynnöskaaren toiselta puolelta kuoli köynnösruusu 'Alchymist', niinpä hankin siihen tilalle nimeä myöten ihanan luostarinköynnösruusun eli Uetersener Klosterosen (viralliselta nimeltään 'Tan99176'). Taimessa oli jo nuppu ja jotenkin ihmeellisesti se säilyi, vaikka autoni oli kattoon asti pakattu eikä istuttaminenkaan ihan hellävaraisesti sujunut.

Paitsi ettei 'Alchymist' ollutkaan kuollut! Halusin kuitenkin tilalle valkoista ja myös tarkistaa, mistä kohtaa verso tulee. Lehtien sävystä pystyi tosin jo päättelemään, että kyseessä on varmaan aito verso, ei juurivesa.

Kaivoin koko ruusun ylös, tarkistin verson kasvukohdan – kyllä, varttamiskohdan yläpuolelta – ja siirsin sen ruusu-heinätarhan takareunaan. Siinä saattaa olla talvella aivan liian märkää kaivamani salaojan vieressä, mutta ei voi mitään. 

Saatan vielä siirtää sen. Voi ruusu-raukkaa. Onneksi ruusut ovat tavattoman sitkeitä!

Mutta takaisin muotopuutarhan penkille. Vähän vasemmalle katsomalla näkyy 'Åkerö' -omenapuu, siitä tännepäin vaaleankeltaiset The Pilgrim -ruusu ja nukkasalkoruusu, vasta ensimmäiset kaksi kukkaa auki siinä. 

Tienpuolen penkissä kukkii neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Sen leikkasin keväällä hyvin matalaksi, niinpä se on nyt järkevän kokoinen. Sitä kokoluokkaa olevaa ruusua ei olisi pitänyt istuttaa kukkapenkkiin. Mutta toisaalta se rajaa muotopuutarhaa tuolla reunalla.

Neilikkaruusun lähellä on vähän ahdasta, löysin hentoisen 'Pink Octopus' -kellon kuitenkin, vaikka sen kukkia pitikin etsiä viereisten korkeiden perennojen välistä. Tämä lajike on usean eri kellolajin välinen risteymä.

Tässä vastakkaisen suunnan näkymä kuin äskeinen kuva penkiltä. Taustalla on keltainen nukkasalkoruusu, edessä oikea ruusu Rhapsody in Blue. Ruusun ympärillä kukkii sinistä tähkätädykettä.

Muotopuutarhan toisessa tienpuoleisessa penkissä kukkii 'Angel's Blush' -harmaakäenkukka, jonka valkoisiin kukkiin kehittyy vaaleanpunertava keskus. Tämä sanotaan joissakin lähteissä samaksi kuin 'Oculata', toisaalla taas tämä olisi Oculata-Ryhmään kuuluva lajike.

Sen seassa kukkii siemenestä kasvattamani valkokukkainen maarianverijuuri, mistä olen todella iloinen. Meillä kun kasvaa sitä tavallista keltakukkaista, niin on ihanaa, että puutarhassa on siitä tuollainen muunnos. Valkoista kynttilämäistä kukintoa komppaa pari rypästä ranskantulikukkia taustalla.

Loppuun tienvarren köynnöskaaressa kasvava ihanaakin ihanampi kärhö 'Polish Spirit'.

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kello Campanula

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tähkätädyke Veronica spicata