Väriä pääsiäiseen

 Eilen oli pilviseksi sadepäiväksi harvinaisen hieno ilma.

Tähtisahrami 'Roseus' avautui punaisessa villissä penkissä. Onneksi tällä alueella ei ole kovin pahasti myyriä, sillä muotopuutarhan lähes kaikki tähtisahramit näyttävät hävinneen.

Eilen aamulla säätiedotus näytti koko päivälle pilvistä ja illaksi sadetta, mutta sää olikin varsin kelvollinen, kuten kuvasta näkyy. Tämä päivä onkin sitten sumuinen ja harmaa, sateen pitäisi alkaa iltapäivällä. Saa nähdä, kuinka käy.

Jouluruusulaakso ei yleensä näytä talven jälkeen näin ankealta. Tarhajouluruusujen lehdet ovat ruskistuneet vallan muodottomiksi hirviöiksi. Muutamat tuppaat puistolumikelloa ja yksittäinen kirkkaankeltainen talventähden kukka ilostuttavat kuitenkin paljon. Voisihan noille jouluruusuillekin saksia näyttää. Olen puutarhan kevätsiivouksessa vasta puolivälissä.

Muotopuutarhassa 'Hippolyta' -lumikellot ovat nousseet täyteen korkeuteensa; ensimmäinen kukkahan avautui jo maanrajassa. Se näytti todella hassulta, sillä näiden kasvutapa on tällainen siro ja ilmava.

Mäntyjen alla metsäpuutarhassa on kaunis vaaleansininen imikkä ollut kukassa jo jonkin aikaa. Tässä olisi mainiosti ravintoa aikaisille pölyttäjille, mutta en ole vielä nähnyt ensimmäistäkään kimalaiskuningatarta, erakkomehiläistä tai perhosta. Täällä merellä on niin viileät keväät.

Lumikello 'Atkinsii' avasi varovasti nuppujaan. Ulompien kehälehtien lomasta voi erottaa sisempien kehälehtien muodostamaa suloista pientä hamosta.

Tässä on nyt sitten 'Charlotte', joksi aiemmin väitin edellisen kuvan Atkinsiita. Tämä on todella paljon pienikokoisempi, lehdetkin ovat aivan erilaiset. Tällä on tyypilliset puistolumikellon kapeat, litteät lehdet, kun Atkinsiin lehdet ovat leveämmät ja kourumaiset. 

Puistolumikello 'Viridapice' on levinnyt mahtavaksi tuppaaksi. Kukinnan jälkeen ylös ja istutus harvempaan! Tämän lajikkeen erikoisuus on ulompien kehälehtien vihreät kärjet.

Kaiken tämän valko-vihreän tyylikkyyden päätteeksi tulee loppuun väripläjäys.

Ostin kauniin vaaleansinisiä helmililjoja – olen heikkona niihin, siis nimenomaan vaaleansinisiin – ja narsisseja, löysin pienen talventähtiruukunkin lähitaimiliikkeestä. Toivottavasti näistä on iloa pitkäksi aikaa, kun on niin sopivan viileää.

Yö oli vähän turhankin viileä, muutama aste pakkasta. Helmililjat menivät platkuiksi, mutta eivätköhän ne siitä reipastu.

Iloista pääsiäistä!

Helmililja Muscari

Imikkä Pulmonaria

Puistolumikello Galanthus nivalis

Talventähti Eranthis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Kurjenmiekkojen poksahduspäivä

 Eilen, sumuisen aamun jälkeen, tuli aurinko esiin. Alkoi tapahtua!

Kevätkurjenmiekka "Caucasica" alkoi avata kukkaansa alppipenkissä. Tämä on niin upean värinen – onneksi on elossa. Kuvassa on epäselvänä vasemmalla toinenkin tumman purppurainen nuppu!

Muotopuutarhakin lämpenee auringossa tehokkaasti ja suuntasimmekin sinne Ransun kanssa.

No niin! On kyllä ihme, mitä aurinko saa aikaan. Kevätkurjenmiekan nuppu saattaa odottaa viikkokausia riittävän lämmintä hetkeä, nyt se hetki oli.

Paitsi että tämä ei olekaan kevätkurjenmiekka vaan huhtikurjenmiekka. Viimeinkin näille kaikille risteymälajikkeille saatiin oma suomenkielinen nimi, joka on vieläpä oikein sopiva ja osuva. Oikea kevätkurjenmiekka on vain puhdas luonnonlaji, ei muiden lajien kanssa jalostettu, kuten huhtikurjenmiekat. Tämä on lajiketta 'Katherine's Gold', joka on useiden lajien välinen risteymä. Kukkia on tulossa lisääkin!

Viereisessä penkissä olen monena päivänä tiiraillut kurjenmiekkojen versoja, mutta ne ovat äärimmäisen hitaita. Täällä merellä on toki äärimmäisen viileääkin keväisin, ollaan ikään kuin jääpalajuoman seassa.

Mutta hei! Lähes piilossa, laventelipuskan toisella puolella, onkin kaksi jo auki! Nämä ovat 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkoja. Kukat vielä tuosta komistuvat, kun ulommat kehälehdet kiertyvät kokonaan auki. Katharinen väritys on taivaallisen kaunis.

Jotkut väittävät puksipuiden haisevan kissanpissalta. Voi olla, että Ransu on samaa mieltä. Ainakin se nuuhkii niitä tarkasti aina ohi mennessään.

Sitten Ransu jatkoi matkaa muotopuutarhan viereiselle kedolle.

Kedon laitaan, syreenipensaiden alle, sain eilen viimein kaivettua Mustille haudan. Maa oli vihdoin sulanut. Vieressä, vasemmalla, lepää Mustin nuoruuden paras kaveri Viljo.

Oli suuri huojennus saada Musti viimeiseen leposijansa. Kuten Viljo, myös Musti on kiedottu villatakkiini, jotta se on mamman sylissä haudassakin. Istuin pitkään tuolissa itkemässä ja juttelemassa rakkaille pojilleni. On hyvin tärkeää, että ne ovat pihapiirissä, edelleen lähellä.

Ransu oli tällä välillä ehtinyt jo ruskopenkin äärelle. Siellä on kiinnostavia asioita.

Esimerkiksi Crocus × leonidii 'Little Amber' ja tulppaaninversoja. Ihanaa, kun tuli aurinkoinen päivä, niin krookustenkin kukat avautuivat.

Turkinlumilellot ovat valtavat kauniita vaaleanvihreine, kaartuvine lehtineen. Mittakaavaero on huima oikeassa reunassa nousevaan pikarililjaan. Se on keisarinpikarililjan tyyppinen risteymä 'Sunset'. Aika päheä väriyhdistelmä valko-vihreiden lumikellojen kanssa.

Ransua kiinnostavat muut asiat. Ruskopenkissä kasvaa myös kissanminttua. Nyt se on tosin vain kuivia korsia.

Tämä ei ole sitä, vaan ruskosormustinkukkaa. Mamma, täältä pitää leikata perennanvarret!

Totta. Nyt lähdenkin siihen puuhaan. 

Mukavaa päivää!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Pikarililja Fritillaria

Puksipuu Buxus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Talventähdet auki

 En tiedä, minä päivänä ne ensimmäisen kerran avautuivat, mutta tänään niitä ainakin on puolittain auki!

Vaikka päivä on pilvinen ja kolea, näyttää edistynein talventähtitupas tältä. Tämä on italiantalventähteä; sen tunnistaa leveistä, vihreistä varsilehdistä ja siitä, että laji tuottaa siementaimia.

Olin veikannut ensimmäisen talventähden avaavan kukkansa vasta 11.4. – käsittämättömän myöhään. Ilolla totean, että veikkaukseni meni pieleen.

Seuraava veikkauspäivämäärä oli 'Halkis' -kevätkurjenmiekalle, mutta en tiedä, onko niitä enää olemassakaan. Myyriä, myyränkoloja ja myyrien mylläämää maata on ihan hirveän paljon joka puolella, myös muotopuutarhassa. Tästä myllätystä kohdasta kuitenkin nousee pari 'Katherine's Gold' -huhtikurjenmiekkaa, joten toivon, että viereisessä penkissä on myös edes yksi 'Halkis' elossa. Arvaukseni mukaan sen pitäisi kukkia jo ylihuomenna, mikä ei takuulla toteudu, kun versoja ei näy vielä ollenkaan.

Lähimpänä kukkimista on alppipenkin purppurainen "Caucasica"; kevätkurjenmiekan kaukaasialainen muoto. Tällä on hirmuiset panssariesteet ympärillä, sillä viime keväänä myyrät söivät nuput. 

Ihme kyllä, kukka on tulossa, vaikka tämä yksilö versoi jo tammikuussa. En mitenkään voinut uskoa, että kukkanuppu voisi sietää kovat pakkaset. Versojen vaalea väri paljastaakin niiden pakkasvauriot. Nuput ilmeisesti odottivat vähän alempana. 

Vuoristolajina kevätkurjenmiekka on tietysti hyvinkin kestävä, mutta silti näiden kukkien kestokyky yllättää kevät toisensa jälkeen.

Alppipenkkikin on täynnä myyrien kaivuujälkiä. Otin hetkeksi verkon pois kurjenmiekan yltä – se on epämääräinen vihreä läntti oikealla – kun halusin kuvaan ihan vieressä olevan myyrän kaivaman kuopan, jossa on kasvijätettä. Epäilemättä kevätkurjenmiekkojen versonpaloja, murh.

Voi hitsi, ja tällaista on siis lähes kaikkialla. Vanhan talon edustalla lupaavasti nousseet 'Sheila Ann Germaney' -huhtikurjenmiekat ovat kaikki hävinneet, tilalla on kuoppia.

Ikävä kyllä verkko ei suojaa, ellei sitä ole maan sisässäkin. Alppipenkkiin en ollut tajunnut sitä laittaa, sillä en kuvitellut myyrien pystyvän tuhoamaan kivistä, hiekkaista kasvupaikkaa, mutta näköjään ne pystyvät siihenkin.

Ensimmäiset tänä keväänä löytämäni talventähdet ovat nämä ruskopenkin turkintalventähdet, mutta ne eivät ole vielä auki. Voi olla, että kukkia avautui sillä välin, kun olin kaupungissa, jonakin aurinkoisena päivänä.

Kuvassa näkyy myös krookuksen nuppu, se lienee 'Bronze Beauty' -armeniansahrami.

Ja nämä ovat 'Little Amber' -sahrameita, laji on Crocus × leonidii. Vieressä voi nähdä tulppaaninversoja. En uskalla sanoakaan, sillä myyrät saattavat lukea tätä, mutta jostain kumman syystä ne eivät ole löytäneet ruskopenkkiäni – vielä.

Ruskopenkin yläosassa on ensimmäinen Gold Laced -loistokevätesikko avannut ensimmäisen kukkansa!

Pisimmällä olevat turkinlumikellot ovat todellakin pitkällä. Nämäkin elävät ruskopenkissä. Toisaalla, mäntyjen alla, ne ovat vasta nousemassa maasta. Kuva havainnollistaa senkin, miten hyvä olisi leikata kuivat perennanvarret ajoissa. Nyt se on vähän vaikeaa.

Sitten seuraa lumikello-oikaisu. Väitin tämän olevan 'Charlottea', mutta nyt, kun katson kookkaita nuppuja, totean, ettei voi olla. Sen pitäisi olla pienikukkainen lajike.

Tutustuin puutarhapäiväkirjani istutusmuistiinpanoihin tarkemmin. Toden totta; Charlottet elävät ihan toisessa päässä Rohania ja siellä on kyllä yksi tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa. Mutta tämä onkin kesällä 2023 istutettu 'Atkinsii', ja tämä myös kukki jo viime keväänä; miten en sitä muistanut.

'Atkinsii' on risteymälajike, jonka ulommat kehälehdet ovat todella pitkät, siitä nuo pitkulaiset nuput. Kun tulisi aurinkoinen päivä, kukkia myös avautuisi, mutta nyt tuntuu, että täällä lounaissaaristossa eletään kestokoleudessa ja pilvessä tai sumussa. Seuraava aurinkoinen päivä on luvassa vasta ensi maanantaille!

No, eipähän kevät etene liian nopeasti.

Rohanissa on tulossa kukkaan myös upea Helleborus atrorubens.

Ja siellä Rohanin toisessa päässä, missä Charlottekin asustaa, kukkii ihanan runsas puistolumikello 'Viridapice'.

Sekä – nyt jo – kriminlumikello. Tietääkseni tämän pitäisi olla selvästi myöhäisempi kuin edellisen kuvan 'Viridapice', joka kasvaa aivan tämän lähellä, mutta nyt ne ovat samanaikaisia. Lumikellojen aikataulut heittävät melkoisesti vuodesta toiseen.

Kriminlumikellon lajinimi plicatus tarkoittaa taitettua tai laskostettua. Suomen sana pliseerattu on samaa perua. Tämän lajin leveiden lehtien ulkoreunat ovat taittuneet taakse päin; se on varma tuntomerkki, sillä muilla lumikelloilla niin ei ole. Vertaa vaikka aiempaan kuvaan 'Viridapice' -puistolumikelloista: niillä on puistolumikellolle tyypilliset, hyvin kapeat lehdet, jotka ovat harmaanvihreät, kun kriminlumikellolla ne ovat selvästi kirkkaanvihreät.

Lopetan terveisiin kostealta kevätniityltä: siellä puistolumikellot, sekä kerrotut että yksinkertaiset, ovat täydessä kukassa, ja niityn laidalla kukkii puuteripaju 'Mount Aso'. Otin sen ympäriltä hetkeksi suojaverkon pois kuvaa varten, mutta viime keväästä viisastuneena pistin sen myös saman tien takaisin, ettei jänis ehdi katkoa versoja ja pilata tätä ihanaa näkyä vaaleanpunaisista pajunkissoista.

Mukavaa pääsiäisen odotusta!

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Lumikelloja siellä täällä

 Ihanaa, kun on monia erilaisia.

Ensiksi ensin noussut eli jokin tähtilumikellon risteymä, jonka ostin lajikkeena 'Snow Fox', mitä tämä ei ole. Tämä selitys sen vuoksi, että haluan olla kartalla eri lumikelloistani. Jollekulle ne ovat kaikki lumikelloja, minulle jokainen laji, lajike ja risteymäsekoitus on oma yksilönsä.

Tämä yksilö asuu saniaistarhassa. Moni saniainen herää kevääseen myöhään, mutta onneksi on ainavihantia saniaisia, kuten kuvan jouluhärkylä. Mukava huomata, etteivät kovat pakkaset vailla lunta sitä tuhonneet.

Kymmenisen metriä saniaistarhasta alarinteeseen ollaan kostealla kevätniityllä. Pienet, matalat lumikellolämpäreet ovat nousseet tästä kevätkylmästä kohdasta hämmästyttävän nopeasti.

Tässä paikassa useimmat lumikellot ovat kerrottua 'Flore Pleno' -puistolumikelloa. Se on steriili eli ei tuota siementaimia, niinpä olen nostanut tuppaita ja istuttanut sipuleita harvempaan joinakin vuosina.

Jostain on tälle alueelle kuitenkin ilmestynyt myös tavallinen yksinkertaiskukkainen puistolumikello, mikä on loistava uutinen. Jospa se alkaisi vähitellen levitä ja kansoittaa niittyä... kovin hidasta tämä lumikelloniityn perustaminen kyllä on. Siitä on lähemmäs 20 vuotta, kun nämä kerrotut puistolumikellot istutin, ja ylemmästä kuvasta voi nähdä niiden harvat pikku tuppaat. Paikka saattaa myös olla niille liian kuiva kesäisin, mikä haittaa lisääntymistä.

Kostean kevätniityn reunalla on istutusalue. Kevätesikon lehdet siinä ovat jo erittäin reippaina! Ohotanlaukka on myös lähtenyt kasvuun, versoja näkyy kuvan oikeassa yläkulmassa.

Kevätniityn toisella laidalla on puro, joka johtaa mutapuutarhaan. Siivosin puron kasvustot, vaikka sitä ei ehkä kuvaa katsomalla uskoisi. Tarkoitan, että leikkasin korkeat kuivat perennanvarret. Purolle voisi tietysti myös näyttää haravaa. Istutusalueista en koskaan haravoi kasvijätettä pois, päinvastoin pätkin kuivat kasvustot niille sijoilleen tuottamaan humusta ja suojaamaan mahdollisilta kylmiltä kevätpäiviltä. Tässäkin, mikäli haravoin, mätän märän kasvi-mutamassan istutusten päälle.

Tarkkasilmäinen saattaa huomata pieniä valkoisia pisteitä, lumikellojen nuppuja. Tällä rannalla ne ovat lajiketta 'S. Arnott' ja vastarannalla tavallista vanhaa puistolumikelloa.

Puistolumikellojen ryhmä lähempää. Nämä ovat kyllä ihania! Toivon, että siellä täällä yksittäin tällä samalla penkereellä elävät puistolumikellot runsastuvat. Paikan pitäisi olla niille erittäin mieleinen, sillä tässä ei ole kuivaa keskikesälläkään. Toissa talven toivoton yli kymmensenttinen jääkansi verotti lumikelloja tässä, mutta ei tuhonnut niitä onneksi kokonaan.

Laitetaan loppuun ilouutinen Rohanista. Vuoden 2024 syksyllä istuttamani lumikello 'Charlotte' on noussut. Viime keväänä se ei kukkinut vielä ollenkaan. Tämä on pienikukkainen lajike, jonka pitäisi tuottaa erittäin runsaskukintaisia tuppaita. Toivotaan näin ja tämä on ainakin hyvä alku!

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kevätesikko Primula veris

Ohotanlaukka Allium ochotense

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puskat heräävät

 Ja mitkä värit!

Kirsikkasorvarinpensas on kertakaikkisen hieno, tämän talviväritystä tuli ihasteltua ja kuvattua jo tammikuun alussa tänne blogiinkin. Silloin vain oli niin vähän valoa, ettei kuvasta värejä oikein näe.

Nyt näkee! Oliivinvihreän ja viininpunaisen liitto on herkullinen. On ihanaa nähdä elinvoimaisia versoja ja pullistelevia silmuja. Ainakin tämä puska on selvinnyt hyvin kylmästä talvesta.

Puuteripaju 'Mount Aso' on vaikea kuvattava niin, että pajunkissojen vaaleanpuna näkyisi samalla, kun koko puska on kuvassa. Tai edes isompi osa siitä kuin vain yksi verso. 

Vastavalossa ei näy väristä senkään vertaa, mutta mutapuutarha taustalla kimmeltää ihanasti. Niin keväistä!

Sumusäällä ja myötävalossa saa paremman kuvan. Harmi, että verkkoa on pakko pitää, muuten versot häviävät jänisen suuhun hyvin nopeasti.

Näsiä alkaa varovaisen toiveikkaasti raotella nuppujaan. On ihan ihme, että nuput ovat talven jäljiltä elossa. Onhan tämä tietysti kestävä luonnonkasvimme, mutta silti en voi olla hämmästelemättä sen sietokykyä.

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Näsiä Daphne mezereum

Puuteripaju Salix gracilistyla

Taitaa tulla huti

 Koska kukkii -haasteeseen nimittäin. Kolme päivää sitten veikkasin talventähden tulevan kukkaan vasta 11.4. – järkyttävän myöhäinen veikkausaika, mutta kun niistä ei ollut vielä näkynyt mitään ja maa on niin pirskatin roudassa. No, heti seuraavana päivänä löysin nuput.

Lauantaipäivä oli aamusta asti sumuinen ja kolea, niinpä en odottanut keväältä suuria edistysaskelia. Tällainen sää oli meillä muuten koko viikonlopun. Siinä, missä joka toisessa puutarhablogissa hehkutettiin upeaa keliä ja lämpöä, meillä värjöteltiin sumussa ja +2 asteessa.

Siitä huolimatta löysin talventähden nuput ruskopenkistä!

Olen istuttanut talventähtiä eri puolille puutarhaa. Ruskopenkki on keväällä aika märkä, mutta ainakin se on aurinkoisessa rinteessä, vaikka ylärinteestä valuukin koko ajan vettä. Se ei tunnu talventähtiä haittaavan. Nämä taitavat olla turkintalventähteä kapeista tukilehdistä päätellen.

Ruskopenkin yläosassa alkaa myös turkinlumikello kukkia, mikä hämmästyttää. Onpas täällä turkkilainen meininki. 

Turkinlumikello on ainakin omassa puutarhassani yleensä selvästi myöhäisempi kuin tähtilumikello ja sen monet risteymät, sekä muut aikaiset risteymät ja tavalliset puistolumikellot. Onkin aika jännää seurata, miten eri aikoina eri lumikellot eri keväinä kukkivat. Tänä keväänä turkinlumikello on yksi aikaisimpien joukossa, kun monina vuosina se on tullut kukkaan jopa kuukautta myöhemmin kuin aikaisimmat sukulaisensa.

Rinteessä ylempänä on Rivendellin jouluruusulaakso. Täältä olen jo osannut etsiä tavallisen puistolumikellon versoja ja nyt ne löytyivät. Takana on tarhajouluruusun kookas lehti, pari sen siementaimea on lumikellojen molemmin puolin.

Vieressä kasvaa pari isoa lehtosaarnea ja ne tuottavat ihanteellista lehtikatetta, joka maatuu nopeasti huippuhienoksi lehtomullaksi. Se on kaikkien kasvien mieleen eikä tuota aarretta tulisi mieleenkään siivota pois.

Muuttolinnut pitävät meteliä mennessään, niinpä ne tulee huomattua. Kurjet rääkyvät lähisuolla, laulujoutsenet töräyttelevät ja merihanhet kaakattavat yli lentäessään. 

Koleasta kelistä huolimatta on kevät!

Niin ja talventähden kukan avautuminen... taitaa mennä sivu suun, sillä tässä on kaupunkireissu. Mutta pääasia, että nuput löytyivät ja varmasti näen niitä kukassa jossain päin puutarhaani, vaikka ensimmäisen kukan avautumispäivämäärä jääkin luultavasti mysteeriksi.

Puistolumikello Galanthus nivalis

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Tähtilumikello Galanthus elwesii