Pohjois-Karjalassa ja juurieni seudulla

 Onni potkaisi jälleen, sillä sain syyn lähteä käymään rakkaan ystävän luona Nurmeksessa. 

Minut tilattiin Nurmeksen avointen ovien päivään pitämään puutarhakierroksia Itä-Kauppalassa. Oli tarkoitus laittaa siitä maininta tänne blogiin, mikäli joku lukijoista pääsisi paikan päälle, mutta ennen lähtöä oli hoppu niin töiden kuin järjestelyjenkin kanssa, ja se jäi.

Nurmeksesta en montaa kuvaa ottanut, ainoastaan perjantaina, kun tutustuin Itä-Kauppalan puutarhoihin. Koko alue on todella viehättävä, lähes kokonaan 50–60 -lukuina rakennettu omakotialue. Jotkut puutarhat ovat suorastaan valtavia. Tämä ihastuttava portti kätkee taakseen hienosti hoidetun, kauniin puutarhan.

Pensasaita on aitaorapihlajaa; huomaa, miten kauniisti se on leikattu kehystämään porttia.

Entäs tämä puutarha sitten. Aivan keskustassa ja rantasauna kuin mökillä luonnon helmassa. Tässä kohdassa vesi on Nurmesjärveä, vaikka Pieliseen onkin yhteydessä kapean salmen kautta.

Perjantain sää oli hyvin vaihteleva; vettä taisi tulla noin vartin välein ja kuurojen väleissä aurinko paistoi lämpimästi.

Ystäväni Wilma oli vetämässä ikkunankunnostuskurssia Omavaraopistossa Valtimolla. Hän vinkkasi, että siellä on kovin kuvaukselliset kasvimaat, joten suuntasin sinne ja sainkin ällistyä, miten hyvin kaikki kasvaa.

Sain haastatella tämän palstan hoitajaa, tai toista heistä. Lannoitteena käytetään paljon vihersilppua. Omavarais-ideologian mukaan tietenkin myös komposteja hoidetaan viimeisen päälle. Periaatteena on, että mitään ei osteta, tai ainakin äärimmäisen vähän.

Tässä paikassa on selvästi myös aivan ihanteellinen maa; hiekkapitoinen, mutta ei liiaksi.

Sunnuntaina oli upea keli. Sekä Wilmalla että minulla oli tarve laiskottelupäivälle; kummallakin oli työputki takana. Ei huvittanut lähteä mihinkään. Wilma asuu vaaran laella jonkin matkaa Nurmeksesta pohjoiseen.

Wilma viritti meille ulkodivaanin hetekoiden päälle. Siinä kelpasi lojua, jutustella, lukea ja ottaa pienet nokosetkin. Kissakin piti meille seuraa jonkin aikaa. Ah, mikä palautuminen ja minulle täydellistä lomaa, toivottavasti Wilmallekin.

Lähdimme pienelle muutaman sadan metrin kävelylle. Wilman metsää reunustaa kuusiaita, joka on jonkin verran kasvanut siitä, mitä se alun perin on vuosikymmeniä sitten ollut. Silloin se suojasi kasvimaata pohjoistuulilta. Nyt aidan takana on upea, viidakkkomainen lehtometsä.

Metsän jälkeen saavutaan aurinkoiselle aukiolle, jossa on suloisen mummelin ihana puutarha täynnä kukkia ja marjapuskia lähes silmänkantamattomiin. Kävely tänne taitaa olla meillä ohjelmassa joka kerta, kun käyn Wilman luona.

Koska paluu etelän moottoriteille Pohjois-Karjalan vaaroilta tuottaa aina pettymyksen ja ahdistuksen tunteita, ajelin ensin pientä hiekkatietä vaaralta toiselle. Välillä sivusin järviä ja ylitin pieniä jokia. Tässä vesi virtaa Kuohattijärveltä Miihkelinlampeen.

Viekissä on komea kirkko ja laaja hautuumaa.

Lieksan leipomokahvilassa oli pakko pysähtyä ystävien suosituksesta, ja nyt suosittelen sitä minäkin. Seurailin Pielisen itärantaa mieluummin kuin posotin päätietä. Ah tätä järveä! Suomen paras, sanoisin, mutta Pohjois-Karjala -rakkauteni tekee minusta ehkä jäävin.

Ala-Kelvässä on hieno vanha vesimylly ja ennallistettu joki.

Enolta suuntasin kohti itää. Matkanteko ei tuntunut tylsältä etelän kiireitä ja arkea kohti valumiselta, sillä minulla oli määränpää, tai parikin, jotka olen jo pitkään halunnut nähdä.

Tämä näky tielle sai minut hieraisemaan silmiäni pian Enon jälkeen. Mikä ihmeen jättikrokotiilin selkä vedestä pistää!

Salpalinja se siellä halkoo seesteistä maisemaa Harpatinlahdella. Tällä seudulla on totisesti paljon sotahistoriaa. Siinä olisi valtavasti tutkittavaa, jos siitä joskus kiinnostuisi laajemmin. 

Määränpääni tässä suunnassa oli Möhkön ruukkikylä. Nyt ollaan lähes niin idässä kuin Suomessa pystyy olemaan.

Komea päärakennus on Pytinki. Siellä on kiinnostava historianäyttely, taidettakin, mutta tällä kertaa ei ollut aikaa tutustua ihan kaikkeen.

Lotinankoski tuotti ruukille vesivoimaa.

Ilomantsista jatkoin etelään, mutta yhä pysyin pienemmillä paikallisteillä. Nyt saavuin tärkeälle seudulle: mummini suku on kotoisin Värtsilän ja Pälkjärven seuduilta, nykyään rajan takaa. En ole koskaan siellä lähellä käynyt, mutta nyt päätin poiketa. Tunnen jopa ihmisen, joka on muuttanut Värtsilään, jota oli mukava käydä tervehtimässä. Elämän ihmeellisiä sattumia.

Kuva on Saarivaaralta, aivan itärajassa kiinni. Vaikka olen kaupunkilaistyttö eikä lapsuudessani heinäseipäitä ollut, sykähdyttää tämä näky sydäntä syvästi. Karjalaiset koivut siinä vielä lisäksi.

Näihin seutuihin täytyy tutustua lähemmin. Varmaan minulla on tuolla jossain sukulaisiakin, mutta niin monta sukupolvea on mennyt, ettei yhteyttä ole. Henkinen yhteys näihin maisemiin tuntuu silti. Liikutti mieltä kulkea mahdollisesti samoja teitä kuin mummini vanhemmat ja esivanhemmat joskus.

Loma teki niiiiin hyvää. Arki jäi kauas taakse. Kun etelän isolla huoltoasemalla piti kaivaa parkkikiekko esiin, mietin närkästyneenä, että monta viikkoa sai elää ilman. 

No enhän ollut oikeasti poissa kuin muutaman päivän!

Ransu oli hyvässä hoidossa alakerran Annelin luona ja kummallakin oli mukavaa, mitä nyt Annelin nenä hieman kärsi Ransun hellyyshaukkauksista.

Liljakausi

 Jännitystä ilmassa.

Huomasin, että 'Red Velvet' -lilja näyttää vastavalossa karhunvatun läpi katsottuna hyvin dramaattiselta.

'Tiger Babies' on suloinen. Kukkavarsia on ruskopenkissä jo aika monta, lilja selvästi viihtyy.

Erityisen ihana 'Tiger Babies' on yhdessä David Austin -ruusu Crown Princess Margaretan kanssa.

Juu, en vieläkään ole ehtinyt kanttausten pariin...

Ruskopenkin toisella laidalla kukkivat tiikerililjat. Ruskosormustinkukka on hienostuneen värinen ja tuo muotojen kontrastia.

Yhtäkkiä tuli mieleen, mitä viime vuonna kasvatetuille ja syksyllä istutetuille 'Milk Chocolate' -tähkäsormustinkukille kuuluu. Istutin niitä useaan kukkapenkkiin. Lienevät hukkuneet yleiseen rehotukseen.

Taisin kylvää niitä tänäkin vuonna. Taimet ovat vielä erittäin pikkuisia. Ehkä tällä kertaa istutan ne johonkin kasvimaalaatikoista varttumaan.

Nyt jo tiikerilauma kukkii. Etualalla on väriminttu 'Prärienacht'.

Istutin Lilium leichtliniitä kahteen paikkaan viime syksynä. Molemmissa on liljoja nyt tulossa kukkaan, mutta mutta... ajoitus on haastava. Tässä on reissuja tulossa. Olisi kiva nähdä tämän kauniin liljan ensikukinta; en ole varma, olenko missään nähnyt sitä livenä. Ja kun voisi vieläpä vertailla kahta eri kantaa!

Voi näitä puutarhuroinnin haasteita. Onneksi liljat ovat kumminkin tallella eikä myyrän syömiä. Toivon, että ne kukkivat ensi vuonna, jos tämän kesän kukinta jää näkemättä.

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Tiikerililja Lilium lancifolium

Tähkäsormustinkukka Digitalis parviflora

Väriminttu Monarda

Heinäkuu paketissa

 Ja taas mennään niittytunnelmissa.

Rohanin niittymäinen kohta pistää edelleen parastaan. Ojakärsämö, etelänruusuruoho ja tähkähelmikät sointuvat kauniisti yhteen.

Luppio 'Pink Tanna' on keveän suloinen ja sopii niittykohtaan hyvin.

Yksi ei soinnu väriltään joukkoon: violettia ei Rohanissa kuuluisi olla, mutta en ole raaskinut tätä kitkeäkään. Tämän kohdalla sattui erehdys lajikkeen suhteen. Piti olla punertavampi purppuratulikukka 'Rosetta', mutta ostin vahingossa viereisen 'Violettan' samasta taimilaatikosta. Voisihan tuon yrittää siirtääkin.

Tähkähelmikkä on aivan ihana. Se kyllä tuottaa melko reippaasti siementaimia, mutta toisaalta se ei leviä juuristolla lainkaan.

Rohanin loppupäässä on juuri sitä värimaailmaa, jota tähän suunnittelinkin. Tummaa ja valkoista: purppuraheisiangervo 'Diabolo' ja helminukkajäkkärä. Erittäin edustava pari.

Metrin päässä on seuraava edustava pari: David Austin -ruusu William Shakespeare 2000 ja hohtopiikkiputki. 

Mainitsin jo, etteivät värimintut välttämättä kovin hyvin täällä viihdy. Tämä 'Kardinal' on onneksi sentään hengissä, vaikka ei tämän runsaammin kuki.

Päivänlilja 'Bela Lugosi' sen sijaan kukkii! Oikein komeasti. Onneksi myyrät eivät ole tätä tuhonneet, siitä olisi tullut suru puseroon. Tilasin tämän aikoinaan Englannista.

Nurmikäytävän vastakkaisella puolella on ruusu-heinätarha ja ajatuksena on, että siinä kasvaa Rohaniin sointuvia kasveja. Kiiltoluppio 'Purpurea' ei ole koskaan ollut näin rehevä. Taustalla on nuori punahevoskastanja.

Punahevoskastanja 'Briotii' kukki tänä vuonna kahden kukinnon voimin! Tässä todistusaineistona kukinnoista toinen kesäkuussa.

Myös ruusu-heinätarhassa kasvaa tähkähelmikkää tuoden niittymäistä tunnelmaa. Ruusu 'Raubritter' on yhä erinomaisessa vedossa. Ruusujen kukinta on kestänyt ihanan pitkään, kiitos viileän heinäkuun.

'Raubritter' luetaan ilmeisesti nykyään nk. Macrantha-risteymiin, mutta niillä ei liene suomenkielistä nimeä.

Viimein näen 'Ferdinand Pichard' -remontanttiruusun kukan! Tämä on jo toinen taimi, ensimmäisen tuhosivat jänikset. Monen vuoden odotuksen jälkeen pääsen ihailemaan tätä unelmankaunista kukkaa.

Heinäkuun saldoon laskettakoon sekin, että sain viimein vaihdettua aurinkotuoliin jo viime syksynä ompelemani uuden kankaan. Koeponnistin tuolin pikaisesti itse, mutta kauemmin sitä jaksoi testata äitini eilen. Tuoli onkin hänen vanhansa, siinä on jo ties kuinka mones kangas. Puuosat voisi vielä öljytä.

Ja nyt sitten viereinen aurinkotuoli, joka on tähän asti näyttänyt aivan kelvolliselta, onkin kumman kulahtaneen ja haalistuneen näköinen... pitäisi kai jatkossa vaihtaa kumpaankin kangas samaan aikaan.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Luppio Sanguisorba

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Päivänlilja Hemerocallis

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Väriminttu Monarda

Ruusutarha raivauksen jälkeen

 Raivaus koski valtavaksi levinnyttä orjanruusua. Ja nokkosia. Huh, kun kaikki kasvaakin.

 

Orjanruusun pergola – siis tuo yksinkertainen parrurakennelma kuvassa vasemmalla – oli mennyt taas kerran vinoon kovissa tuulissa. Jossain vaiheessa se täytyy rakentaa uudestaan, sillä tein sen purkumateriaalista, eivätkä pystytolppien alapäät ole niin hyvässä hapessa, että pysyisivät tukevasti tolpankengissään.

Orjanruusu on kyllä hieno, mutta se tekee monimetrisiä versoja. Ne peittivät jo puolet ruusutarhasta, olivat venyneet jotenkin vaivihkaa. Kylläpä näkymä keveni leikkuun myötä (ja nahkani reikiintyi – orjanruusussa on erittäin inhat piikit).

Ruusutarhassa on kukintansa aloittanut ihana David Austin -ruusu Lady of Shalott.

Tarhagallianruusu 'Charles de Mills' lopetti, tässä vielä viimeinen kuva sen muhkeasta kukasta, kun väriminttu 'Twins' oli tulossa kukkaan.

Nyt 'Twins' on kauniisti kukassa. Olen siitä niin iloinen, sillä värimintut eivät suinkaan aina viihdy puutarhani olosuhteissa. Taustalla näkyy herkullista punaista.

Hehkulilja 'Red Velvet' se siellä. Erittäin hyvä väri! Ja korkeutta kaksi metriä tänä kesänä, huh.

Samaa väriä löytyy teivadelman eli 'Tayberryn' yhtä hyvän värisistä herkkumarjoista. Olen vähän ihmeissäni, kun sen versot selvisivät talvesta ja tuottavat marjaa. Edelliseen hurjaan pakkastalveen ne paleltuivat tyystin.

'Tayberry' kuuluu RHS:n mukaan nykyään omaan Tayberry-Ryhmäänsä. Uusin Viljelykasvien nimistö vuodelta 2024 kuitenkin niputtaa tämän yhä Karhunvatukka-Ryhmään. Ehkä aika on ajanut painettujen nimistöjen ohi, kun muutoksia tulee niin nopeaan tahtiin.

Joka tapauksessa orjanruusun hurja raivaussessio tuotti myös ihanan näkymän ruusupergolan läpi – rokkuvat pitkät varret peittivät näyn preerialle tyystin. Nuo paksut versot, jotka kasvavat kuvan keskellä moniin suuntiin, kuuluvat siis orjanruusulle. Se kasvaa vain yhdestä kohdasta, mikä sen suureksi eduksi laskettakoon. Ei sitä muuten voisi millään istutusalueella kasvattaakaan, jos se juuristolla leviäisi. Siitähän tulisi aivan pitelemätön tiheikkö.

Ruusun versojen seasta löytyy myös ennätysmäärä 'Niobe' -kärhön kukkia! Se ei edelleenkään ole kasvanut korkealle, mutta tämä näyttää jo todella lupaavalta. 'Niobe' on satumaisen kauniin värinen, vai mitä. 

Orjanruusun mojovapiikkiset varret varmaan tarjoavat hyvää ja tukevaa tarttumapintaa sekä kiipeilytukea.

Ruusutarhan eteläpäästä on hävinnyt pari perennaa, mutta 'Summer Sweets' -rohtopähkämö on yhä hengissä.

Tähkäverbena on lempikasvejani ja tämäkin on tulossa kukkaan ruusutarhassa, mutta ensimmäiset kukat asuvat kiveyksellä. Ja taimia on siellä useita. Harmi, ne täytyy kitkeä eikä niitä välttämättä saa ylös ehjinä, jotta voisi istuttaa muualle.

Siinäpä ruusutarhan viimeisimmät kuulumiset. Sadettakaan ei olla saatu pariin päivään.

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Kärhö Clematis

Orjanruusu Rosa dumalis

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Tarhagallianruusuruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Teivadelma Rubus Karhunvatukka-Ryhmä 'Tayberry' tai ehkä Tayberry-Ryhmä 'Tayberry'

Tähkäverbena Verbena hastata

Väriminttu Monarda

Kasvuvoimaa löytyy

 Joskus luulin, ettei kultahumala tule koskaan yltämään salkonsa päähän.

Vaan tänä kesänä se alkoi määrätietoisesti yltää kohti tavoitettaan!

Kultahumala eli humalan keltalehtinen versio on kai normaalia humalaa heikkokasvuisempi, erikoismuoto kun on. Olen hankkinut uuden taimen pariinkin kertaan, kun aiempi kuoli. Ensin sitä tietenkin söivät peurat, ja kerran manan maille lähdön aiheutti muurahaispesä kasvin juuristossa. 

Tämä taimi on elänyt tässä jo monta vuotta, ehkä lähemmäs kymmenen, mutta koskaan se ei ole kasvanut edes kahteen metriin. 

Mutta nyt! Siellähän se jo kutittelee nuppia!

Humalasalkoni on entinen lipputanko, joka katkesi joskus... sekin on tänne blogiin dokumentoitu... lokakuussa 2010. Juttu löytyy täältä: KLIK.

Katkeamisen jälkeen pelkkä yläpää pystytettiin humalasaloksi. En onnistunut saamaan tappeja salon reikiin omin avuin, niinpä naapurin Pekka tuli avuksi, minkä jälkeen hän sai kunnianimen Humalan paras kaveri.

Siinäpä on humalasalko koko komeudessaan ylärinteestä käsin nähtynä. Salon juurelle istutettu tuoksuköynnöskuusama näytti kuolleen talveen, mutta juuresta on jo versonut uutta kasvua.

Humalasalon ja korkeamman pengerryksen välissä on kostean paikan kasvillisuutta, nyt siinä kukkivat rusopäivänliljat.

Kuva vastakkaiseen suuntaan, kohti ylärinnettä. Rusopäivänliljojen kanssa komeilee toinen yhtä hienon oranssi kukka nurmikäytävän toisella puolella.

Pantterililja on kukkinut tänä vuonna runsaampana kuin koskaan. Toisin sanoen kasvusto on rehevöitynyt hienosti, ja kukkia tuli sen mukaisesti. Tällä hetkellä auki ovat enää viimeiset kukat.

Kosteassa notkelmassa humalasalon lähellä on helmisaniainen kasvanut parhaisiin mittoihinsa tähänastisessa elämässään. 

Kuningassaniaisetkin voivat hyvin. Olin niistä huolissani, sillä niiden kasvupisteet ovat kovin pinnassa, ja kuten tuli jo todettua, alkoivat hirmupakkaset lähes lumettomaan maahan täällä vuodenvaihteessa. Hyvin meni onneksi ja kumpikin kuningassaniaisista on yhä elossa.

Kuva on kesäkuulta, jolloin kirjavalehtinen keltakurjenmiekka oli tulossa kukkaan ja lehtosinilatvat kukkivat valtoimenaan.

Kesäkuu on kosteikkopuutarhan kauneinta aikaa! Tuore vehreä kasvillisuus kukoistaa. Lehtosinilatvassa on valkokukkaisiakin joukossa, valkoisen takana loistaa kellanvihreä kuningassaniainen. Isokonnantatar on yksi lempikasvejani, se on niin kaunis kukkiessaan vaaleanpunaisin pötkyläkukinnoin. Saisi se runsaamminkin kukkia, mutta tämäkin on hyvä. 

Kosteikkopuutarhan värimaailma on nyt aivan erilainen, kun rusopäivänliljat ja vaaleanpunaiset mesiangervot kukkivat. En kai ole enää laskuissa, mutta tuossa on ainakin ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo. Luonnon valkokukkaista niittymesiangervoa näkyy ojassa oikealla.

Erinomaisen rehevästä kasvusta on kyllä raportoitavaa vähän joka puolelta, mutta niistä lisää toisella kertaa.

Ransu huomauttaa, että kissakin voi paremmin, kun saa riittävästi vettä!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Idänmesiangervo Filipendula palmata

Isokonnantatar Bistorta officinalis

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Ketomesiangervo Filipendula purpurea

Kultahumala Humulus lupulus 'Aureus'

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Niittymesiangervo Filipendula ulmaria

Pantterililja Lilium pardalinum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Tuoksuköynnöskuusama Lonicera caprifolium