Siniset kukkapilvet

 Rotkolemmikit ovat olleet lempikasveja jo 90-luvulta lähtien, kun niihin ensimmäistä kertaa Englannissa opiskellessani tutustuin. Opiskelukaveri vinkkasi niistä, kun pohdin yhden puutarhasuunnitelman kasvivalintoja.

Puutarhani ensimmäisen rotkolemmikin hankin Tukholman puutarhamessuilta joskus kai vuonna 2007. Se asettui heti ja muodosti kookkaan pehkon. Se näkyy tuolla lehtoakileijojen taustalla, sointuu niihin niin tavattoman kauniisti.

Lajike on 'Silver Wings'. Lehdissä on vaaleaa, mutta ei niin paljon kuin joissakin muissa lajikkeissa. Kävi hyvä tuuri, sillä tämä lajike on kuulemma yksi helpoimmista. Sittemmin olen hommannut monia, eivätkä suinkaan kaikki ole viihtyneet.

'Sterling Silver' pärjää myös, mutta sen ympäriltä voisi vähän kitkeä.

Kaikkein muhkein on perusvihreälehtinen rotkolemmikki. Se oli alun perin kirjavalehtinen, mutta taantui vihreäksi ja tuli sen myötä oikeaksi komistukseksi. Siementaimiakin on jo ilmestynyt muutama, olen siirtänyt niitä toisaalle, eikä haittaa, jos rotkolemmikit valtaavat koko puutarhani.

Kukinta-aika on pitkä. Kuvasta voi nähdä, että kukkavarret kasvavat korkeutta ja haarautuvat. Kumppanina tällä on tarhakalliokielo, ihastuttava yhdistelmä puolivarjoon.

Taustalla voi nähdä rotkolemmikin pieniä kukkia epämääräisinä sinisinä pisteinä kalliokielon seassa. Etualalla itsekseen tähän levinnyt metsäkurjenpolvi lehtoakileijojen seassa. Kaunis luonnollinen tunnelma tässä, juuri tällaisesta pidän.

Alempana samassa rinteessä on myös rotkolemmikki, sen pikkuisia sinisiä kukkia voi ehkä erottaa kuvassa vasemmalla. Pääosassa kuvassa on kuitenkin kolmioka, joka selvisi talvesta liehuvin lipuin. Se versoo aivan latvastaankin, joka on yli kahden metrin korkeudessa.

On jännittävää, miten moni puuvartinen pärjäsi oikein hyvin pitkät paukkupakkasjaksot. Paitsi ne, jotka myyrät söivät, mutta se on eri kuolinsyy. 

Kolmiokan vasemmalla puolella kasvava purppurahelmimarja puolestaan paleltui, kuten myös pari vuotta sitten, mutta se versoo jälleen tyveltään kuten aiemminkin.

Kolmiokan juurella on ehkä maailman kaunein esikko.

Loistokevätesikko 'Francisca' on aivan käsittämättömässä vedossa. Siitä olen tavattoman iloinen! Aiempi yritys näivettyi, mutta tämä nyt näyttää viihtyvän vallan mainiosti. Tämäkin kukkii ikuisuuden, tai on ainakin aiemmin kukkinut varsin pitkään. Kukkien vihreä-keltainen väritys on niin namu.

Tätä en ole Suomesta löytänyt, vaan on pitänyt tilata ulkomailta.

Ulkomailta tilasin myös tämän, jonka oli tarkoitus olla violettilehtinen tarhakalliokielo 'Betberg'. No ei todellakaan ole, se selvisi niin pian, kun versoja alkoi työntyä maasta. Harmi, mutta tämä on siro ja kaunis. Ainakin toistaiseksi selvästi pienempi ja sirompi kuin tarhakalliokielo. Oikea kaunotar, harmi vain, etten tiedä, kuka hän on.

On tässä samalla alueella tämäkin kaunotar: särkynytsydän 'Cupid'. 

Tämä herra on erityinen silmäteräni: valkokukkainen rotkolemmikki 'Mister Morse'. Tätäkin jouduin metsästämään uudestaan, kun ensin hankittu taimi ei viihtynyt. Sitten, kun viimein löysin, ostin kaksi, mutta toinen niistä on hävinnyt. Onneksi tämä toinen ei! Tämä on jopa hieman kasvanut – viimein – muutaman vuoden mietittyään.

Onhan se toki niin, että erikoismuodot, elinvoimaisesta perusmuodosta poikkeavat kukkavärit sun muut tuottavat yleensä luonnonkantaa heikomman kasvun. Siihen täytyy varautua ja paapoa kasveja sen mukaisesti.

Tällä samalla alueella eli Rohanissa elelee myös valkokukkainen mutta täysin vihreälehtinen rotkolemmikki 'Betty Bowring'. Huomasin sen toukokuussa kukassa, mutta sen ympärillä pitäisi kitkeä. Kun menin nyt kameran kanssa katsomaan, kukinta oli jo loppunut. Kuten Morsen kuvasta voi nähdä, sekin on jo loppusuoralla, otin kuvan tänään.

Kasvit ovat olleet erittäin huonolla hoidolla viimeisen kuukauden johtuen monista syistä. Eilen aloitin viimein niiden pelastusoperaatiot rehotuksen keskeltä.

Lopuksi terveiset Pohjois-Savoon Hiidenkiven puutarhaan. Sitkeät savolaiset puistolemmikit ovat yhä voimissaan! Sekä siniset että valkoiset. Kuvassa taustalla kultatesma, joka on oivallinen väripari lemmikeille.

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rotkolemmikki, kaukasianrotkolemmikki Brunnera macrophylla

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum

Syreenikierros

 Nyt kukinta on parhaimmillaan!

Heti kuistin raput laskeuduttua on vastassa jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'. Se ei ole vielä täydessä kukassa eikä siinä ole ihan niin paljon kukkaterttujakaan kuin monena aiempana vuonna. Mutta on se silti kaunis. 

Tämä on lempinäkymiä tähän aikaan, pikkuisen navettani takana kukkii pihlaja ja sen takana naapurin isot vanhat pihasyreenit, vähän liilaa saattaa kuvasta nähdä pilkottavan pihlajan takana kaukana.

Moskovalaisen kaunein hetki taitaakin olla tämä, jolloin osa kukista on vielä nupulla, nuput kun ovat niin soman vaaleanpunaiset.

Tajusin, että en ollut ottanut ollenkaan kuvia vanhoista pihasyreeneistäni, niinpä kävin äsken. Tämä vanhan talon kulmalla kasvava puska tuottaa ihanaa tuoksua huussin tienoolle. Taustalla voi nähdä, että saarniinkin ovat puhjenneet lehdet viimein.

Tänään on kunnon sadepäivä, joka tuli jo suureen tarpeeseen. Tähän mennessä päivän sadesaldo on 20 mm, mutta voi olla, että lisääkin tulee. Tai sitten ei; katsoin sadetutkakuvaa ja näyttää siltä, että rintama alkaa olla ohi.

Valkokukkainen pihasyreeni on myös vanhaa kantaa tältä saarelta. Sen kukat ovat pienet, mutta kukinnot suuret. 

Taustalla näkyy lisää valkoista...

Tarhahelmipensas 'The Bride' kukkii enemmän kuin konsanaan! 

Olen niin iloinen siitä, että tämä toinen istuttamani on viimein runsastunut. Ensimmäinen kitui ja kuoli, tälle jo laitoin vähän parempaa multaa. Toivon, että se tässä jo yli kymmenen vuotta kasvettuaan olisi kasvattanut juurensa niin syvälle, että se selviää kuivuuksistakin. Luin nimittäin, että puska sietää kuivuutta ja istutin sen überkuivaan paikkaan tienpengermälle. No, se ensimmäinen yritys ei ollutkaan niin kuivuudenkestävä...

Ainakin nyt näyttää lupaavalta. Paikan haasteellisuutta kuvastaa hyvin se, että 15 vuotta sitten istutettu pihasyreeni ja tämä helmipensas eivät kumpikaan ole vieläkään kasvanut paljoa yli metriseksi.

Marssitaanpa sitten Ransun kanssa kasvimaan läpi.

Täällä kukkii pioniristeymä, "Obowano" -nimellä epävirallisesti kutsuttu. Ensimmäiset kukat ovat vasta auki, nuppuja on aika paljon.

Jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' kukkii todella komeasti! Tälläkin on hyvin karu kasvupaikka. Jonakin vuonna se ei ole kukkinut ollenkaan, ehkäpä tajusin sitten lannoittaa sitä. Tulipesän tuhkalla lannoittaminen kuulemma saa syreenit hyvin kukkimaan, ehkä tein niin. Joka tapauksessa kukkia on nyt enemmän kuin aiemmin. Tuo väri on jotain niin taivaallista. Purppuraa, aah.

Ransu kertoo, että monet kissat rakastavat syreeniä ja saattavat jopa nakertaa sen runkoa, mutta vähintäänkin täytyy kynnet iskeä runkoon. Paitsi ettei meillä ole kukaan pojista ollut niin innostunut syreeneistä. Makuja on monia. Terveisiä Maxille ja Pepsille Tassulinnaan!

Koukataan ylärinteen hedelmätarhan kautta, täällä on viime vuonna istutettu 'Linnanmäki', purppuraomenapuu siis. Olen tähän äärimmäisen tyytyväinen: mikä kukkaloisto jo ensimmäisenä vuonna istuttamisesta! 

Taimella on sellaiset panssarisuojaukset, ettei niistä pääse toivottavasti mikään läpi. Juuristo on metalliverkolla vuoratussa kuopassa, vekko ulottuu varteenkin, jonka ympärillä on lisäksi tiheä myyräverkko. Sitten on vielä peura- & jänissuojaverkko, jonka toisaalta voisi ottaa kesäksi poiskin, en vain vielä ole mukamas ehtinyt. Saisi tuosta kauniimpia kuviakin ilman verkkoa.

Kun nyt omenoissa ollaan, käydään katsomassa 'Marleena' -marjaomenapensas, ei kun nykyisin helmiomenapensas. Sitä on vaikea saada mahtumaan kuvaan, niin muhkea se on.

Otin illalla uuden kuvan laajakulmalinssillä. Puska on kasvatettu yksirunkoisena ja sen latvus on melkoinen. Ihme, ettei puu kellahda tuulessa.

Helmiomenapensaat ovat aivan uskomattomia kukkijoita. Joka oksa on paksussa kukkakuorrutuksessa. 

Huussinäkymä on ihana, kun taustalla näkyy 'Marleena' ja sen takana vielä vanhaa pihasyreenipuskaa. Lehmiä en valitettavasti saanut tähän kuvaan, mutta ne viimeistelevät idyllisen näkymän tuolla kaukana niityllä.

Halusin ottaa vielä kuvan, jossa syreenit näkyvät paremmin, vaikka tässä on lautakasaa edessä.

Muotopuutarhan lähellä kasvaa – hitaasti mutta varmasti, laihansurkeassa maassa tämäkin – vanha jalosyreeni 'Talvipuutarha' eli Helsingin Talvipuutarhan nurkalla kasvavan vanhan syreenin jälkeläinen. Alkuperäistä lajikenimeä ei kai ole saatu selvitettyä.

'Talvipuutarhan' vaaleanpunaiset kukat ovat suuret, terälehdet leveät ja pyöreät, ja raskaat kukinnot nuokkuvat kauniisti. Ihastuin pensaaseen joskus vuosikausia sitten, kauan ennen kuin näitä vanhoja syreenejä alettiin kartoittaa ja tutkia. Talvipuutarhan kulmalla kasvava puska on valtava ja ah, aivan täynnä näitä nuokkuvia kukkaterttuja.

Omasta puskastani kasvaa vielä ihana, tuoksuva tuulensuoja ja varjostus riippumatossa loikovan iloksi.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Pihasyreeni Syringa vulgaris

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Tarhahelmipensas Exochorda × macrantha

Ekat pionit

 Aiemmin jo raportoin silkkipionin aloittaneen.

Ensimmäisenä avasi kukkansa tämä ruusu-heinätarhassa asuva pehko.

Pionin takana on punakirveli mukavasti runsastunut. Onneksi tätä aarretta eivät ole myyrät syöneet, sillä tästäkin penkistä on paljon hävinnyt. 

Huomasin kukassa keltaisen kukkahämähäkin saaliinsa kimpussa, joka oli noin kaksi kertaa hämähäkin kokoinen; jokin erakkomehiläinen luultavasti. En nyt ala suurentaa siihen kohtaan, sillä näky oli aika karmiva. Ajattelin silti, että käyn sisällä vaihtamassa paremman linssin ötököiden kuvaamiseen, mutta ehdin unohtaa ajatuksen puutarhakierroksen aikana.

Niinpä palasin vasta seuraavana päivänä, jolloin kukkahämähäkki oli jo odottelemassa seuraavaa hiukopalaa. On se kaunis, mutta melkoinen peto.

Mutta eikö vain olekin myös punakirveli tavattoman kaunis!

Seuraava kukkiva pioni löytyy läheltä; pengermän päältä heti ruusu-heinätarhan takaa. Tästä suunnasta tässä valossa siitä vain ei saanut ollenkaan hyvää kuvaa. Kiivetään pengermän päälle ja pionin toiselle puolelle.

Kaukasianpioni on tavattoman kaunis ja näyttää viihtyvän täällä pensaiden ja alati kasvavan punahevoskastanjan varjossa. Olen iloinen, että otin riskin aarteen istuttamisessa tähän, sillä tässäkin kohdassa on runsaasti myyriä. 

Yksinkertaiset, kuppimaiset, kermanvaaleat pioninkukat ovat kauneuden huippua. Lisäksi tällä pionilla on ihanat, pyöreät lehdet.

Kaukasianpioni luetaan nykyään samaan lajiin silkkipionin kanssa, joten kummastakin tuli pulskapioni. Viralliset nimet ovat silkkipulskapioni ja kaukasianpulskapioni, mutta kuka jaksaa kirjoittaa tuollaisia kilometrinimiä, kysyn vaan.

Punahevoskastanjan alla elelevät 'Golden Echo' -tarhanunnannarsissit täytyy esitellä, ne ovat niin tavattoman kauniit!

Kaukasianpioni, kaukasianpulskapioni Paeonia daurica ssp. mlokosewitschii

Punakirveli Chaerophyllun hirsutum 'Roseum'

Silkkipioni, silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Sadoittain mukulaleinikkejä

 ja muutama erikoinen.

Koska mukulaleinikki viihtyy luonnostaan puutarhassani, olen alkanut keräillä eri lajikkeita. Tämä taitaa olla suosikkini: 'Double Bronze'. Terälehtien ulkopuolet ovat tummat ja kukat kerrotut.

Terälehtiä riittää ja riittää, ja kukat avautuvat ihastuttavan pallomaisina. Sipaus tummaa vielä korostaa kukan kaunista muotoa.

Ja vieläkin niitä tulee lisää, vaikka ensin avautuneet terälehdet osoittavat jo kuihtumisen merkkejä!

Tämän lajikkeen lehdet ovat tavalliset vihreät, tosin näissäkin on pieni sävyero verrattuna tonttini luonnon-mukulaleinikkeihin, jotka ovat vaaleamman vihreitä.

Jo aiemmin esitelty 'Alboplenum' on myös kerrottu ja kaunis, mutta se avautuu laajaksi lätyksi, joka ei ole muodoltaan niin hienostunut. Aika hauskaa, että mukulaleinikeissä voi nähdä samantapaisia kukkamuotoja kuin ruusuissa.

Lehdet ovat tällä kyllä erittäin hienot, tummanvihreän läikikkäät. Kukka oli erittäin vaikea kuvattava, toivon ensi keväänä hieman laajempaa kasvustoa ja enemmän kukkia. Istutin taimen vasta viime syksynä.

Orkney-saarilta tuotu mukulaleinikki ystävän puutarhasta on monin tavoin tärkeä. Sekin on kerrottu, mutta kuten voi nähdä, kerrannaisuus toteutuu aivan eri lailla. Kukan keskustassa on voinappimainen rykelmä terälehtiä.

Tämän lehdissä on tummanruskea alue lehtisuonen tyvellä ja vaaleaa marmorointia.

Ja nyt tajuan, että olen kokonaan unohtanut kuvata ruskealehtisen 'Brazen Hussyn'! Sen väri on, tai siis oli, parhaimmillaan lehtien vasta noustua. Kukat ovat tavanomaiset yksinkertaiset ja kirkkaankeltaiset.

Orkney-saaren mukulaleinikkiä, jonka olen nimennyt löytöpaikan mukaan nimellä "Midgarth", kasvaa myös alkuperäisellä paikallaan, josta se lähes hävisi pari vuotta sitten. Sain kaivettua pienen mättään talteen ja siirsin sen tuon edellisen kuvan paikkaan. Onneksi kasvusto silti jatkoi tässäkin eloaan. Tässä sen seurana kukkii rotkolemmikki, jonka lajiketta en nyt osaa sanoa. Sen piti kai olla 'King's Ransom', mutta sillä olisi vaaleaa lehtien reunoilla. 

Kuvassa on etualalla tontillani alkuperäisenä kasvavaa mukulaleinikkiä, sitä on lähes kaikkialla. Jos pystyy kuvasta erottamaan, ovat sen vaaleanvihreät lehdet hyvin eri väriset kuin Orkneyn lajikkeen tummemmat ja kirjavammat lehdet kuvan keskiosassa. Taustalla on taas tavallista mukulaleinikkiä. Yritän kitkeä sitä näiden erikoislajikkeiden ympäriltä, mutta sitä riittää.

Todellakin riittää! Tässä nurmikkoani, tai siis mukulaleinikikköä, ennen ruohonleikkuuta.

Kun nyt ollaan tällä tontin kulmalla, katsotaan samalla, mitä täältä pihan reunalta löytyy. Löytyy ihana valkonarsissi, jonka lähetti Pagisen mitä pagisen -blogia pitänyt Koso-täti jo ehkä kymmenen vuotta sitten. Joka kevät ihastelen, kuinka narsissi sointuu lehteen puhkeavaan keltakirjokanukkaan, joka on tarkemmin idänkanukka 'Aurea'. Narsissin torven reunan ohut punertava raita natsaa täydellisesti kanukan versoihin.

Tämän kohdalla alkoi naurattaa. Olin kovalla tohinalla siirtänyt 'Monstrosa' -valkovuokon vierellä kasvavaa tavallista valkovuokkoa tänne tontin reunalle joskus kai viime keväänä. 

Ja sitten tämä onkin silkkaa 'Monstrosaa'!

Ei se haittaa kyllä yhtään. Tämä on todella kaunis valkovuokko, sitä saa olla vaikka joka paikassa.

Ja onneksi sitä kasvaa edelleen sielläkin paikassa, josta kaivoin sitä pois. Tässä se nimittäin toimii valko-vihreän kokonaisuuden tärkeänä osana. 'Monstrosan' vierellä komeilee keltapeippi 'Hermann's  Pride'. Valkoraitalehtiset kielot ovat vasta nousussa. Tässä on hieno kokonaisuus eri kuvioita ja lehti- sekä kukkamuotoja valkoisen ja vihreän raikkaassa yhdistelmässä.

Idänkanukka Cornus alba

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Mukulaleinikki Ficaria verna

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Valkovuokko Anemone nemorosa

Huomioita myyrien ruokavaliosta

 Muotopuutarhassani oli penkki, jossa ei ollut aiemmin ollut myyriä. Mutta viime talvena oli. Saattaa olla vieläkin, mutta en ole saanut napattua niitä loukkuun. Jalka tuntuu uppoavan yhä uusiin tunneleihin.

Monena keväänä tässä penkissä ovat kukkineet kymmenet tulppaanit, ellei sata. Tämä on kuiva penkki vaahteran alla. Vieressä on joskus ollut rakennus ja maa on tässä köyhää ja täynnä tiilen palasia. Mutta niin vain myyrät tämän viime syksynä löysivät ja tuho onkin melkoinen. Tänä keväänä penkissä kukkii neljä tulppaania.

Valkovuokkoihin ei ole koskettu. Pohdin jopa, olisivatko ne peräti onnistuneet suojelemaan keskellään kasvavaa tulppaania tulemasta syödyksi. Tämä jännä vihreäkukkainen valkovuokko on lajiketta 'Virescens'. Taustalla on jalopähkämö, sitäkään ei ole syöty.

Suurelta osin penkki näyttää tältä. Myllätty on. Myrkkyliljoihin ei ole koskettu, ihmetyksekseni myös marskinlilja nousee, vaikka sen mehevän juurakon luulisi maistuvan myyrille. Jopa paikassa nouseva perhanan hietalaukka elää yhä, sen myyrät olisivat voineet syödäkin. Se tuli joskus vääränä lajina, pussissa piti olla 'Hair' -lajiketta – mitä vielä, 90 % oli ihan tavallista hietalaukkaa, joka tekee tuhat siementaimea per kukkavarsi.

Marskinliljan takana karhunjuuri on nousussa, sitäkään eivät myyrät ole syöneet. Jokunen tupas tähkätädykettä on myös yhä elossa. 

Syötyihin kuuluvat monien tulppaanien ja muiden sipulikukkien lisäksi asterit. Valitettavasti. Ne ovat joko hävinneet tai lähes hävinneet. Pelastin 'Little Carlow' -asterin lähes syödyn juurakon kahdessa pienessä osassa erillisiin purkkeihin, sillä niistä kyllä nousi jotakin versoa, vaikka ne olivat lähes irti maasta mullan pinnalla. Tarha-alppikärhö on syöty enkä tiedä, nouseeko maasta mitään tilalle, vai ovatko juuret kokonaan hävinneet. Pensasmerikaali on kadonnut. Tänään ruusuja leikatessani huomasin, että Rhapsody in Blue heiluu kovasti, sen ympäriltä puuttuu paljon maata. Tyvestä nousee jotakin versoa; toivon, että sillä on sen verran juurta jäljellä, että se jaksaa vielä jatkaa eloaan.

Pionit kyllä nousevat, vaikka myllätyimmässä penkissä ne ovat kitukasvuisia. Viereisessä penkissä menee vähän paremmin, ja täällä on jopa muutama hyasinttikin jäljellä.

On kiinnostavaa, että Hiidenkiven puutarhan Minnan vuosia sitten tekemä havainto vaikuttaa pitävän paikkansa: pionit eivät maistu myyrille. Se on loistava uutinen. Niitä ei nimittäin ole syöty muuallakaan puutarhassani, vaikka myyriä on niissäkin paikoissa.

Jokunen tupas 'Little Beauty' -tulppaania on onneksi tallella, tämä kasvaa aivan mirrinmintun kupeessa, lähes sisällä. Olisiko siitäkin suojaa myyriä vastaan? 

Syreenitulppaanitkin ovat tallella, ne kasvavat lähes puksipuuaidassa kiinni. Puksipuut kärsivät aika lailla kevätahavasta, mutta vaikuttavat olevan elossa ja melko hyvässä kasvussa.

Ja tosiaan kurjenmiekoista osa on tallella, vaikka jokunen onkin hävinnyt. Tämä on pikkukurjenmiekka 'Banbury Ruffles'. Hyvin saman värinen kuin edellisen jutun 'Cherry Garden'. 

Ei kun ei tämä olekaan 'Banbury'! Sen partojen pitäisi olla vaaleat, lähes valkeat. 

No, sehän on aika mahdotonta keksiä, mitä lajiketta tämä olisi, kun jo pelkästään pikkukurjenmiekkalajikkeita on varmaan tuhat. Voihan tämä olla vaikka sama 'Cherry Garden' kuin jo toisaalla kukkii.

Muotopuutarha on silti ihan kaunis, omenapuu kukkii ja tässä etualalla olevassa penkissä on ollut vähiten myyrätuhoja, näin ollen siinä on enemmän tulppaaneja.

Hietalaukka Allium vineale

Jalopähkämö Betonica macrantha

Karhunjuuri Meum athamanticum

Marskinlilja Eremurus

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myrkkylilja Colchicum

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila -Ryhmä

Pioni Paeonia

Puksipuu Buxus

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Valkovuokko Anemone nemorosa