Englanninsinililjat esiin

 Oli jo aikakin!

Katajapenkissä(kin) oli melkoinen rehotus. Pelkäsin, että jos vielä odotan rehotuksen pahenemista, käy kuten viime vuonna ja kitken vahingossa keltakielokin. Nyt niitä ei ole enää kuin yksi, kiitos viimevuotisen kitkentäintoni. Mutta milläs muulla saat puna-ailakit ja lehtoakileijat kuriin kuin raivoisalla kitkennällä?

Tämän kuvan otin kyllä sen takia, että tuo 15-vuotias alppiruusu vähän naurattaa. Se kun ei kasva millään. Sen keskeltä kasvava rohtovirmajuuri on monin verroin korkeampi! Alppiruusu siis ei ole mikään kääpiölajike, vaan 'Catawbiense Grandiflorum', josta pitäisi kasvaa aika kookas. Tuollainen parimetrinen, kuten virmajuuret.

Rohtovirmajuurilla tuntuu muutenkin olevan tänä vuonna suuruudenhulluuden oireita. Muutaman metrin päässä, kosteikkopuutarhassa, ne ovat ryhtyneet kasvamaan ojan pohjalla ja nousevat sieltäkin lähes kahden metrin varsilla. Ei niiden tarvitsisi, kyllä ne varmaan valoa saisivat vähemmälläkin, vaikka tuolla on muutenkin rehevä kasvillisuus. Ainoastaan muutama rohtosormustinkukan varsi yltää yhtä korkealle. Nekin ovat tänä vuonna ennätysmitoissa.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesina' kukkii huomattavasti maltillisemman korkuisena. Se ei ole yhtään normaalia korkeampi. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle.

Onkin aika jännää seurata tänä vuonna näitä venymisiä. Osa kasveista on ihan hurjissa mitoissa, osa pysyy samanlaisina kuin aina.

Mutapuutarhan toisella puolella on sysikurjenmiekka tullut kukkaan. 

Samassa penkissä nuppuilleen tarhakurjenmiekan henkilöllisyys selvisi, kun kukka avautui. Se on 'White City' eli sama kuin muotopuutarhassakin. Olin näköjään siirtänyt siitä osan sinne, osan tänne. Seurana tässäkin kukkii rohtovirmajuurta ja sitten on tuo ihanan värinen nimetön tarhaidänunikko, jonka olen kasvattanut siemenestä.

Katajapenkistä tässä piti puhua, joten takaisin sinne. Kitkemisen jälkeen löytyivät ne kasvit, joita tässä pitäisi kasvaa. Kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' on erittäin suloinen. Revin sinnikkäistä pohjoissavolaisista puistolemmikeistä suurimman osan, mutta tuo valkoinen sointuu idänkurjenpolveen liian ihanasti, jotta olisin sen tästä kohdasta poistanut. 

Kultatesma kukoistaa tänä kosteana kesänä. Kitkin sitä vahingossa vähän juurineen ja siirsin palan kuistin viereen, sillä tämä on yksi lempiheiniäni. Se on tässäkin värikimarassa niin paikallaan, ettei paremmasta väliä. Kuistin kulmalla se myös palaa lähtöpisteeseensä, sillä sinne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani kultatesman pikku taimet, jotka myöhemmin siirsin tähän katajapenkkiin.

Kultatesmat ovat tänä vuonna melko korkeita. Niiden takana oleva marhanlilja 'Guinea Gold' on joka kesä puutarhani korkein lajiaan, lähes kaksimetrinen. Kultatesman kukkaröyhyt eivät koskaan ennen ole kisailleet marhanliljan varsien kanssa.

Mutta ne englanninsinililjat! Juu, ne löytyivät ja kyllä ne näkyivät jo ennen kitkentää, nyt näkyvät paremmin. Kuvasta näkee hyvin eron espanjansinililjaan: aidolla englanninsinililjalla kukkavarsi nuokkuu. Kukat ovat myös tummemman siniset. Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että hankin englanninsinililjaa ja sain espanjalaista (tai kenties niiden risteymää). Lopulta tilasin siemeniä Englannista ja kasvatin nämä, ja sain aitoa tavaraa.

Tämän tähdikin henkilöllisyyttä en ole ehtinyt tutkia. Samanlaista, myöhään kukkivaa tähdikkiä löytyy parhaillaan myös ruskopenkistä. Tämä on lähes samannäköinen kuin turkintähdikki, mutta se kukki jo toukokuun alussa. Mietin, voiko sarjatähdikki kukkia näin myöhään. Tutkin ja palaan asiaan. 

Mutta eikö ole kultatesma ihana tämänkin kanssa! Lisäksi tässä katajapenkissä on purppuraorvokkia, jonka istutin alun perin alppiruusun aluskasviksi. Ajattelin, että se sointuu siihen hyvin, mutta sointuu se kaikkeen muuhunkin, on levinnyt sinne tänne koko penkkiin.

Purppuraorvokkia kasvaa myös nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossomin ('Ncdx2') alus– ei vaan päällyskasvina. Mikä näitä puskia vaivaa! Kääpiötauti?

Tämän puskan kanssa en kyllä alun perin ollenkaan selvittänyt, miten matalaksi tämä jää, ja jouduin sen siirtämään ensimmäisestä paikasta tähän katajan alle. Mutta saisi se kyllä kasvaa korkeammaksi kuin tuo onneton kymmenen senttimetriä, josta purppuraorvokkikin pistää paremmaksi. Lisäksi viereisen myrkkyliljan jättikokoiset lehtitötteröt olivat kaatuneet Yukin päälle. 

Hyvä, että Yuki löytyi, se oli tosiaan aivan muiden peitossa. Mutta tälläkin kerralla taisi käydä haaveri, sillä kitkennän jälkeen tajusin, etten näe rikkilaukkaa kerrassaan missään. Kyllä se tuossa penkissä vielä keväällä oli. Toivon, että maassa on sen sipuleita jäljellä!

Loppukevennykseksi puska puutarhan toisesta päästä. Tämäkin on jäämässä maanpeittokasvin alle! Täpläpeipit ovat ryhtyneet kasvamaan tänä vuonna runsaasti korkeutta ja tahtovat nyt peittää Wine and Roses -komeakotakuusaman (eli 'Alexandran'). Komea on harhaanjohtava nimi puskalle, sillä tämä on nipin napin polvenkorkuinen, vaikka on ties kuinka monta vuotta tuossa kasvanut. Tai siis ollut, ei kasvanut.

Olisiko kyseessä maanpeittokasvien vallankumous? Ne muodostavat vihervyöryn ja peittoavat kohta kaiken?

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Komeakotakuusama Weigela florida

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppuraorvokki Viola adunca 'Purpurea'

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähdikki Ornithogalum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Päivänliljojen parissa

 Keltakukkaiset ovat aikaisimpia ja nyt kukassa.

Olen tässä vähän katsonut näitä päivänliljoja, jotka siirsin viime vuonna, sillä kultaherukka niiden vieressä on kasvanut valtavaksi ja päivänliljat olivat jäämässä alle. Minusta tässä on aina ollut kahta eri päivänliljaa – se on päivänselvää, kun katsoo eroja oikeanpuoleisimman kukan ja muiden välillä. Oikeanpuoleinen on sirompi ja vähän vaaleampi. 

Tuossa on ilmiselvästi kultapäivänliljaa + oikeanpuoleinen keltapäivänlilja. Siis minun mielestäni ilmiselvästi. Kasvit tulivat nimettöminä yhden taimiston alennusmyyntikassissa, mutta siinä olikin näköjään kahta eri päivänliljaa samassa ruukussa.

Kaivoin päivänliljat ylös syksyllä erotellakseni juuret ja istutin keltapäivänliljan toisaalle; loput näyttivät olevan yhtä ja samaa juurakkoa. Vaan eivät olleetkaan. Nyt pitäisikin merkitä nauhalla tuo keltapäivänlilja, jos vielä yritän kaivaa sen erilleen. Toisaalta – mitä se haittaa, jos on kahta eri päivänliljaa samassa ryppäässä. 

Päivänliljat elävät länsireunan rehotuksessa, jota on tullut jo vähän esiteltyä. Tässä on lisäksi rohtosormustinkukkien viidakko. Alareunassa näkyy purppurahelmimarjaa ja oikealla on kolmioka. Vähän erikoisempaa puskaa ja puuta siis. Oranssit ovat kellukka 'Totally Tangerine' ja idänunikko.

'Totally Tangerine' on yksi ihanimmista kellukoista! Oranssi hehkuu kolmiokan puhkeavien vaaleanvihreiden lehtien vierellä. Kolmioka on piikitön muoto (f. inermis).

Otin vielä yhden kuvan kolmiokan alla asuvasta 'Francesca' -loistokevätesikosta, kun se ei ole vieläkään täysin kuihtunut! Tämä on ollut ennätyspitkien kukintojen kevätkesä–alkukesä, tämäkin esikko on ollut kukassa puolitoista kuukautta.

Ruskopenkissäkin kasvaa kultapäivänliljaa, sen olen kasvattanut siemenestä. Lisäksi kuvassa on tarhakullero 'New Moon' ja hajulaukka, taustalla on tellimaa. 

Olin jotenkin ajatellut, että tuossa puunympäryspenkin alla olisi matalaa kasvillisuutta, mutta silti olen onnistunut istuttamaan siihen kaikkea sellaista, joka kasvaa penkin läpi.

Tässä on tismalleen rakastamani värimaailma! Ja tyyli: pidän keveästä kasvillisuudestakin. Samansävyisiä tarhakulleroita on tässä lähekkäin kaksi, 'New Moon' ja 'Cheddar'. Ne ovat niin identtiset, että erotan ne vain kasvupaikan perusteella. Edessä on hurmaava mantšurianakileija.

Oikealla on kiinanpunapuun täydellisen ihanaa ruskehtavaa neulasistoa. Tämä on juuri se sävymaailma, jota ruskopenkkiin suunnittelin: keltaista ja ruskeaa (ynnättynä ripauksella sinistä), mutta sitten sinne tuli istutettua kaikenlaisia siemenkasvatuksia, kun kerran uusi istutusalue oli, jossa oli tilaa. Tyypillinen moka! Osa on siirtynyt muualle, osa kuollut, ja osa jäänyt ruskopenkkiin.

Ransu esittelee jääneitä eli idänunikoita ja tarhaidänunikoita. Vaaleimmat ovat siemenkasvatuksia, joiden lajikenimeä en tiedä. Oranssinpunainen ja lohenpunainen eivät kuuluneet ruskopenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Tuo kirkkaimman oranssinpunainen saa tänä kesänä lähtöpassit tästä. Mutta muuten pidän noista unikoista aika paljon. Kyllä maailmaan väriä mahtuu.

Mieleisin värimaailma on ruskopenkin alamäen päässä, joka alkaa kuvassa vasemmalla. Siellä ovat vaaleankeltaiset kullerot ja ihana kellukka 'Mai Tai'.

Näkymä ilman unikoita, tässä juuri ennen niiden kukintaa, on seesteisempi. Kiinanpunapuu ihan penkin alapäässä on kasvanut jo lähes kaksimetriseksi.

'Mai Tai' on toinen ehdottomista lempparikellukoistani. Aivan mahtava väri – ja pitkä kukinta tässäkin: parhaassa kukassa jo ties kuinka monta viikkoa. Vasemmalla on tummalehtinen tyräkki Miner's Merlot ('Km-mm024'), joka olisi täydellisen sävyinen vieruskasvi kellukalle, mikäli vain osoittautuu talvenkestäväksi.

Jos ei tummalehtinen tyräkki pärjää, on tässä ihan mukava värimaailma ilmankin. Ilokseni olen huomannut viimeinkin ensimmäiset pikkusormustinkukan siementaimet. Kuvassa näkyy tosin rohtosormustinkukkaa, se on löytänyt tiensä tännekin.

Pisteenä iin päällä ihastuttava mantšurianakileija!

Ja onhan tuo tellimakin aivan ihana.

Ruskopenkin länsireunalla, joka ei edellisissä kuvissa näkynyt, on pieni mahtava väripläjäys. Verihanhikki nojailee vasten 'Enkan' -japaninvaahteraa.

Kolmas paikka, jossa päivänlilja kukkii nyt, on kosteikkopuutarha ojan partaalla. Syksyllä parantelemastani (kunnolla muuraamastani) metrisestä tukimuurista ei hirveästi näy korkean kasvillisuuden takaa... eikä ylärinnettä miellä niitetyksi, vaikka se sitä on, heh! Tuossa kohdassa kasvaa ihan hervottomasti nokkosta.

Tässä on pelkästään keltapäivänliljaa. Lehtosinilatva on sille hyvä väripari, niistä oikealle onkin jo keltakurjenmiekka (ruskeaviiruinen lajike 'Berlin Tiger').

Sitten siinä kasvaa myös joku, jota en oikein muista enää... tämä kohta on tullut niin myllättyä, ja sitten myyrät söivät lähes kaikki kasvit, mutta eivät tätä kuitenkaan. Täytyy tutkia. Joku hanhikki ehkä. Vaiko kellukka. Lehdistähän se selviää. Vähän outoa, sillä minusta tämän paikalla pitäisi olla kesäkullero. Olenko sekoamassa?

Eniten harmittaa altainkulleroiden menettäminen myyrille, sillä niiden kukat olivat herkullisen appelsiininväriset korkeissa varsissa. Hyvin kaunis kasvi, jota ei tahdo löytää mistään, että saisi uusia taimia tilalle! Lisäksi myyrät söivät kaikki tarhapäivänliljat tästä, mutta istutin syksyllä keltapäivänliljaa niiden tilalle.

Niin tämä puutarha koko ajan muuttuu eikä tylsää päivää ole.

Hajulaukka Allium siculum

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakullero Trollius × cultorum

Tellima Tellima grandiflora

Verihanhikki Potentilla atrosanguinea

Näkymiä riippumatosta

 Sehän löytyy muotopuutarhan kulmalta.

Mennään muotopuutarhaan talon toiselta nurkalta käsin, josta useimmin tulee kuljettua. Lähes kaikki pelargonit ovat viimein ulkoilemassa. Kauan siinä kestikin, kun toukokuu oli viileä ja sitten kasvien ulos tuominen jotenkin unohtui.

Kävellään muotopuutarhaan sisälle. Ihanaakin ihanampi tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' on tullut kukkaan. 

Onneksi muotopuutarhan pahin akileija-tummakurjenpolviviidakko tuli raivattua pari viikkoa sitten, muuten kurjenpolvea ei varmaan edes näkyisi. Se kyllä edelleen hyötyisi vähän tilavammasta kasvupaikasta. Puksipuuaitojen leikkuu ei juuri nyt onnistu, sillä runsaus on jokaisessa muotopuutarhan penkissä sama, mutta katsotaan sitten, kun paras kukinta alkaa laantua – vaikka sitten, kun akileijojen kukkavarret voi leikata. 

Ensi vuoden kalenteriin kirjoitan jo nyt huhtikuun kohdalle: leikkaa puksipuuaidat! 

Lähinnä riippumattoa olevassa penkissä on ukonhattu Aconitum ferox komeampi kuin konsanaan. Onneksi se on pysytellyt elossa kaikki kuivatkin kesät, mutta nyt se kukoistaa. Kukinta-aika tulee olemaan pitkä, sillä nuppuja on valtavasti yhä haaroittuvissa kukkavarsissa. 

Kumppanikasvina ukonhatulla on hopeapiippo, jonka valkoiset röyhyt kukkivat aina samaan aikaan. Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' pitää edelleen kolmea nuppuaan kiinni, joten elän yhä jännityksessä, onko se oikeaa lajia!

Tässä on näkymää riippumatolta muotopuutarhan suuntaan. Tarhakurjenmiekka "Kulosaari" on upeammassa kukassa kuin koskaan.

Kerta kaikkiaan! Lisäksi sen tuoksu on ihanan raikas, hedelmäinen. 

Timjamipolku alkaa kukkia eri värisiä timjameita. Onneksi osa lajeista kukkii vähän myöhemmin, jotta kukkailoa riittää pidemmäksi aikaa. 

Riivin pari vuotta sitten kangasajuruohoa, joka leviää hurjimmin, ja istutin sitä muualle, sillä halusin polun kiviä esiin – mutta kiveys on taas kokonaan peittynyt. Toisaalta ei se haittaa. Ja timjamit ovat tänä vuonna niitä harvoja maanpeitekasveja, jotka eivät pyri kasvamaan ylöspäin valloittamaan uusia sfäärejä, vaan pysyvät nätisti maanpinnassa.

Kolmannessa penkissä on tarhakurjenmiekka 'White City' edelleen korkeassa kukassa, eivätkä puuskat ole onneksi puolitoistametrisiä kukkavarsia katkoneet. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' osallistuu viileään sävytykseen.

Kurjenmiekan keskelle nousee tähtilaukka, tänä vuonna tavallista korkeampana tämäkin.

Ransu esittelee muotopuutarhaa (tuolla taustalla). 

Muotopuutarhassa eivät ritarinkannukset oikein tahdo kasvaa, mutta ruskopenkin lajitoverit voivat komeasti ja tuovat kohtapuoliin ruskopenkin rusotukseen ripauksen sinistä. Jännittävästi yksi varsista on huomattavasti muita tummempi: saa nähdä, minkä sävyisiä kukkia siihen tulee. Olen kasvattanut nämä Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä ja istutin koko taiminipun tähän yhteen paikkaan. Väriero on ollut ehkä jo alusta asti, tai sitten se on myöhemmin tullut siementaimi.

Nyt eksyttiin jo muotopuutarhasta, mutta katsotaan vielä ruskopenkin vierestä loistokurjenmiekka 'Hohe Warte', jonka kukat ovat tänä vuonna silmieni korkeudella! Leikkasin takana kasvavan rusotuomipihlajan oksia, kun pelkäsin, että ne katkovat kukkavarret puuskaisissa tuulissa ja siksikin, että kukat pystyisi paremmin näkemään – ne kun olivat kasvaneet tuomipihlajan oksien sekaan. Lajike on saksalainen ja "hohe" tarkoittaa käsittääkseni korkeaa; erittäin osuvaa!

Hassua kyllä, kurjenmiekan vieressä elävä kiinanpioni 'Eskimo Pie' on ihan normaaleissa mitoissaan, vaikka moni muu pioni on tänä vuonna myös tavallista korkeampi. Eskimo näyttää hujoppimiekan vieressä aivan kääpiöltä!

Hopeapiippo Luzula nivea

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Ritarinkannus Delphinium

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tähtilaukka Allium cristophii

Ruusujen aika

 Ruusukausi alkoi juhannuksen alla, kun juhannusruusu tuli kukkaan – kerrankin nimensä mukaiseen aikaan.

Juhannuksen sateet laittoivat kukat ruskeiksi, mutta tässä kuva juhannusruususta juuri ennen juhannusta. Tai osasta siitä, kuvassa näkyy alle puolet.

Äitienpäiväruusun ei kai pitäisi olla heti toisena, jos mietitään ruusut kukintajärjestykseen. Mutta tämä oli tietysti kukassa jo toukokuussa ruusun ostaessani, kun se oli äitienpäiväkukintaan Tanskassa tuotettu. Toivoin, että löydän Nauvon K-kaupasta tämän värisen 'Morsdag' -ruusun tänä vuonna ja niin kävi. Viime vuonna ostin oranssinpunaisen. Tämä kuuluu pikku- eli miniatyyriruusuihin, hmm. Luulin tämän olevan polyantha. Toivottavasti se nyt vähän kasvaa korkeammaksi.

Uusi ruusu on nyt aika keskellä villiä punaista penkkiä, kun oletin sen kasvavan korkeutta. Jos ei kasva, on sille toisaalta ihan hyvä paikka penkin reunalla, missä on nyt nurmikäytävälle joka vuosi retkahtava idänunikko, jonka kaivan ihan mielellään pois. 

Tässä keskellä villiä punaista penkkiä on myös tarhaidänunikko 'Beauty of Livermere', jonka luulin olevan kunnon punainen. 

Mutta villin punaisen penkin idea on, että täällä on kaikenlaista punaista, sellaistakin, joka on ongelmallista muualla, kuten perus-oranssinpunaiset idänunikot, joiden piti olla valkoisia, ja muotopuutarhan pastellimaailmaan hankitut valkeat liljat, joista paljastui yhtä ärtsyn oranssinpunaisia. Sitten on korallikeijunkukan pehmeää punaa ja apteekkarinruusun pinkkiä, esimerkiksi. Kun kaikki on sekaisin, ne sopivatkin yhteen (minun silmääni siis).

Viimevuotinen äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag' on tulossa pian kukkaan. Minulle on vähän epäselvää, miksi Morsdag on Morsdag ja oranssi versio onkin Oranje Moersdag, tai onko sittenkään. Virallisesta nimestä ovat viralliset tahot montaa mieltä ja sitten nimet on vielä käännetty eri kielille eri maihin, ei sentään suomeksi. 

Hitto vie, miten harmillisen epäloogista. Kumpikin on hollantilaisen Grootendorstin jalostama, joten luulisi nimen olevan hollantilainen. Menin nyt googlettamaan asian ja äitienpäivä onkin hollanniksi Moederdag. Sekin vielä!

Niin ja sitten vielä se, että tämä on nyt sitten polyantha eikä miniatyyriruusu. Eikö tässä hommassa ole mitään logiikkaa?

Ehkä elämässä ei ole mitään logiikkaa oikein muutenkaan. Samanlaista kaaosta kuin kukkapenkkini. Tuolla keskellä jossain olisi pari loistokurjenmiekkaa, jotka ehkä pitäisi pelastaa, ja sitten yksi himalajanvuokko, joka ei kyllä ole niin upeakukkainen kuin se, joka elelee kuistini edustalla. 

Pidän tuosta värien ja kasvien sekamelskasta ihan kamalasti, joten en ole toistaiseksi raivannut. Siellä kukkii kultapäivänliljaa ja 'Totally Tangerine' -kellukkaa. Mutta kuvan pointti on oikeassa reunassa, sillä aiemmin arvelin ja harmittelin idänunikkojen kukkivan ohi siihen mennessä, kun 'Oranje Moersdag' alkaa kukkia ihan tuossa vieressä, mutta enää en ole varma. Ihan huippua, jos niiden yhteiskukinta onnistuu edes sekunnin ajan, kun niiden kukissa on ihan sama väri.

Oikeasti nyt eletään vasta pimpinella- eli nykyisemmin spinosissima-kaudella. Tarhapimpinellaruusu 'Tove Jansson' kukkii pihan reunalla. Tämä ei vieläkään ole kasvanut parimetriseksi peuraesteeksi, mutta onneksi ruusun takana kulkee riistaverkko-risuaita. Luulen, että myyrät syövät ruusun juuria, sillä ne ovat tuhonneet tästä läheltä monta kasvia, mutta onneksi ne eivät pysty näin elinvoimaista ruusua tuhoamaan.

'Tove Janssonin' kukkien kohdalla sydän lyö muutamia ylimääräisiä lyöntejä.

Papulanruusu eli tarhapimpinellaruusu 'Papula' on kauneimpia ruusuja. Voi olla, että sanon tämän lähiviikkoina useankin ruusun kohdalla, mutta 'Papula' on kyllä aivan tavattoman ihana. Pienet, somat, täydellisen sävyiset kukat ja somat, sirot pikku lehdet. On kiinnostavaa, että siinä on tänä vuonna jonkin verran yksinkertaisia kukkia. Niitä en ole aiempina vuosina huomannut.

Otin zoomlinssillä kauempaa kuvan 'Papulan' sijainnista, täältä katsottuna edessä on kaikenlaisia proosallisia lauta- ja polttopuukasoja, mutta täältä näkee myös idean, että ruusupuska on lähellä riippumattoa. Tulevaisuudessa vaaleanpunakukkainen jalosyreeni tulee vielä kasvamaan riippumaton tälle eli länsipuolelle taaten vaaleanpunaiset ja tuulensuojaiset päikkärit. Riippumatossa lojuessa näkyy muotopuutarha tai papulanruusu, riippuen katsooko enemmän vasemmalle vai oikealle. 

Heleäorjanruusua kasvaa täällä kaikkialla, se on luonnonkasvi, ja sitä saa kitkeä. Se ei onneksi leviä ollenkaan juuristollaan, mutta sitäkin innokkaammin lintujen levittäminä siemeninä. Toisaalta kiulukat ovat loistavaa linnunruokaa ja maukkaita ihmisellekin esimerkiksi yhdessä pihlajanmarjan kanssa hyytelönä. 

Orjanruusu alkoi kukkia samaan aikaan ketoruusuruohon kanssa. Ihana, hempeä pari!

Orjanruusu yltää aivan valtavaksi kasvattaen monimetrisiä, kaarevia versoja, joissa on inhat, rotevat ja käyrät piikit, jotka tarttuvat kaikkeen ohikulkevaan. Tästä ruususta kannattaa pysyä kaukana ja tämä taitaakin olla ainoa kasvi, josta edes valkohäntäpeura ei yritä päästä läpi. Tuo kuvan ruusu on siis yksi ainoa kasvi!

Tämä ruusu kasvoi paikassa aiemmin olleeseen nuoreen vaahteraan – luonnossa heleäorjanruusu mielellään tukeutuu puihin kasvattaen lonkeroita ylös. Sain siitä idean rakentaa ruusulle pergolan, jossa se nyt pistää parastaan kuin komeinkin köynnösruusu. Kohotettuna sen kaunis kasvutapa pääsee oikeuksiinsa.

Korkeimmat kaaret huitelevat neljän metrin korkeudessa. Piikeistä huolimatta ruusussa pyrähtelee vähän väliä pikkulintuja. Voihan niillä olla pesäkin ruusun suojissa, olisi ainakin varsin turvallinen paikka, eihän tuonne mikään petolintukaan pysty.

Luin tässä juuri Saran mökissä ja puutarhassa -blogista Puutarhuri Hentomieli -jutun suurta myötäelämistä kokien. Olen aika samanlainen. Puna-ailakki on tosi kaunis, eikö se tuohonkin sovi hyvin? Rohtosormustinkukat – aah, monissa eri sävyissä, ihan unelmaa! Kohta tuohon nousee kurkkuyrttien valloittava armeija, niiden siementuotanto ja itämiskyky on hirmui...sen ihana... siis tehokas. Ensimmäinen kukkii jo.

Mutta tuolla satumaisen ihanien rohtosormustinkukkien takana olisi yksi matala pikkujasmike ja sen kanssa hyvin matalaa neilikkaa, tuotanoin. Ja niiden vieressä näkyi olevan mojovan korkeat versot nokkostakin, kun tähyilin. Orjanruusun lonkeroiden alta kitkeminen on vihoviimeistä, pitäisi olla peltihaarniska, piikit pureutuvat vaatteiden läpi ihoon.

Ihan oikeasti nyt en kykene kitkemään noin ihanaa sormustinkukkaviidakkoa, mutta lupaan yrittää heti niiden kukinnan hiipuessa. Sitä paitsi osa kasvaa kokonaan istutusalueen ulkopuolella, laudoilla katetulla alueella, jossa ei pitäisi kasvaa mitään. Ehkä justiin ne parhaan väriset siellä.

Ruusupergolan toisella puolella on ruusutarha. Huomasin suureksi yllätyksekseni tänään, että tarhakurtturuusu 'Syke' on tuottanut ensimmäiset kukat. Ne ovat aivan ihanat pallomaiset. Tämä kotimainen ruusu on jostain syystä saanut vähemmän huomiota kuin samojen jalostajien tuottamat 'Sointu', 'Sävel', 'Ilo' ja 'Tove Jansson', mutta tämä on vähintään yhtä ansiokas. Ehkä tämä lajike syntyi kuopuksena ja muut lajikkeet olivat jo saaneet niin paljon palstatilaa, ettei tälle enää riittänyt. En nyt oikein muista, miten se meni, vaikka ruusun "äiti" P. Kahila sen joskus taisi kertoa.

Se on sääli, mutta onneksi tätä ruusua silti löytää myynnistä, kun vähän etsii. Ostin omani Hongiston Taimistolta.

Ihanaakin ihanamman värinen tarhakurtturuusu Snow Pavement onkin nykyään ilmeisesti SCHNEEKOPPE  eli 'Hansnovem'. Nimi ei pahenna pehmoisen pastellisen unen väristä ruusua, eikä tuo Pavement ollut varsinainen kaunistusnimi sekään. Vähän ihmettelin, miten laatoitus / jalkakäytävä tms. liittyy erittäin kauniiseen ruusuun. Minusta tuon nimen pitäisi olla Ranskanpastilli.

Tämä on ensimmäinen kesä, kun 'Hansnovem' kukkii kunnolla. Istutin sen niin toivottoman kuivaan paikkaan kedon laidalle, että tiesin asettumiseen kuluvan vuosia. Mutta tällaisessa kuivuuteen taipuvaisessa puutarhassa ruusut ovat luottokasveja. Kun ovat työntäneet juurensa riittävän syvälle tähän entisen merenlahden rantamutien synnyttämään savimaahan, niitä ei lannista mikään.

Ihan kohta alkaa olla kaikkien muidenkin ruusujen vuoro. Austinit ovat nupulla, samoin bourbonit, portlandit, myskiruusut, köynnösruusut ja ranskanruusut, kuten kuvan 'Tuscany'. Olen tarkkaillut tätä kohta avautuvaa nuppua jo yli viikon, eikä se ole edistynyt, mutta eiköhän kukkia jossain vaiheessa avaudu, ja elämä on yhtä ruusujuhlaa! 

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kellukka Geum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Korallikeijunkukka Heuchera sanguinea

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Pikkuruusu Rosa Miniatyr-Ryhmä

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhapimpinellaruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä