Tänään löysin ensimmäisen jouluruusun kukan ja tulppaaninversot.
Vanhan talon lämpimällä eteläseinustalla nousevat jo tulppaanit. Niiden versot on helppo tunnistaa terävänpuoleisesta kärjestä ja punerruksesta, lehti on myös reunoilta rullalla tyypilliseen tulppaanityyliin. Nämä taitavat olla pikkuista helakanpunaista 'Tiny Timo' -tulppaania, tai ainakin toivon niin.
Näiden vieressä nousee myös tämän kasvupaikan ensimmäinen huhtikurjenmiekka; toivon näkeväni kukkia, sillä viime keväänä ei 'Sheila Ann Germaney' kukkinut ollenkaan, ja juuri sitä tässä kasvaa.
Luulin, ettei yksikään jouluruusu ole vielä kukassa, mutta sitten löysin Rohanista tämän nupun. Ei tässäkään kyllä heteet näkyisi, eli nuppu ei olisi auki, ellei joku jyrsijä olisi syönyt siitä puolet. Hemmetin myyrät, ne eivät ole hävinneet maan kamaralta, olen tehnyt jo kolme näköhavaintoa. Jäiseen maahan ei nyt saa myyränloukkua laitettua, joten ei voi kuin odottaa maan sulamista ja lahtauskauden alkua.
Ensin ajattelin, että tämä on Helleborus atrorubens, mutta sitten muistin: tämä onkin se, jonka piti olla valkokukkainen tarhajouluruusu tummilla pilkuilla. Hyvä esimerkki siitä, että jos haluaa tietyn värisen tai mallisen jouluruusun, se on hankittava kukassa, sillä muuten tulee mitä sattuu – luotettaviltakin myyjiltä. Joskus olen saanut jopa aivan eri lajia kuin halusin.
Niin, palatakseni kukintaan. Ei kai tätäkään nyt virallisesti voi vielä kukaksi laskea, vaikka tavallaan näyttää siltä kuin kukka jo olisi auki, kun sen keskusta näkyy...
Päivän muita havaintoja: ihanaa, alppikello on elossa! Sain tämän viime vuonna ystävältä. Onpa se reipas!
Usea tärkeistä esikoistani on myös elossa ja oikein reippaina suorastaan. Nämä ovat musta-keltaisia ja ruskea-keltaisia Gold Laced -loistokevätesikoita ruskopenkissä.
Luulen, että tämän kirjoitettuani lueskelen puutarhapäiväkirjasta, mitä uutta istutin syksyllä mihinkin. On hämärä mielikuva, että hankin esimerkiksi jotakin uutta mukulaleinikkiä. Koska mitään ei enää syksyn istutuksista tässä vaiheessa muista, on nyt kiva kirjasta lukea, mistä niitä voi etsiä. Mukulaleinikkien lehtiä kun jo nousee.
Tänään oli aivan huippukaunis päivä. Ennustettu sumu ei toteutunut, sen sijaan oli todella lämmin – jossain vaiheessa oli yhdeksän astetta varjossa! Tassuttelimme Ransun kanssa ympäri pihaa.
Sisällä rosmariini voi edelleen käsittämättömän hyvin. En voi ymmärtää, sillä olen varmaan kymmenen kertaa yrittänyt sitä talvettaa siinä onnistumatta. Tietysti se ehtii vielä kuollakin ennen uutta kesää... joten nautitaan nyt niin kauan kuin iloa kestää. Kukkiakin on tullut koko talven ajan.
Rosmariinin kukat ovat tavattoman kauniit. Tässäpä sinulle naistenpäivän kukat, ole hyvä! Kauneuden lisäksi kimppu myös tuoksuu.
Ransu kävi ulkoilun päätteeksi levolle ja tuhisee pehmoiset naistenpäivätoivotukset kaikille teille, ihanat naiset siellä ruudun toisella puolella.
Alppikello Soldanella
Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä
Loistokevätesikko Primula × polyantha
Mukulaleinikki Ficaria verna
Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus