Syyskuun kalenteripoika

 Ransusta sää saisi jo viiletä. 

Olemme edelleen kaupungissa. Täällä on kuuma!

Makuuhuoneen hämärässä, viileällä lattialla laattareunan päällä, voi usein havaita pyöreänpitkulaisen karvatyynyn. Ransu se siinä on tuulettamassa masuvillojaan. Parvekkeelta saattaa lisäksi tulla viileä – tai kuuma – ilmavirta.

Hyvä uutinen on tietysti se, että sää takuuvarmasti viilenee ennen pitkää, halusimme me muut sitä tai emme.

Välillä täytyy keskittyä toiseen olennaiseen eli ruuan ja rapsutusten kerjäämiseen.

Yksi toiveista täytetty!

Kotona saaressakin Ransu harrastaa lojumista, usein kissanminttujen katveessa. Sitä on joskus vaikea huomata.

Siellä se on!

Yksi kaupunkireissun syistä on Mustin eläinlääkärikäynti. Vein pissanäytteen ja sitten vielä erikseen Mustin, joka punnittiin ja otettiin verenpaine. Munuaisten vajaatoiminta diagnosoitiin oikeastaan jo aiemmin verikokeista, mutta vahvistukseksi tuli vielä pissanäyte. Tauti on vaiheessa 2 eli ei vielä kovin pitkällä. 

Verenpaine oli hyvä ja painoakin oli tullut lisää sitten viime käynnin 150 grammaa, mistä olemme todella iloisia. Tärkeintä on, että Musti syö, joten jos renal-ruuat eivät maistu, annetaan sitä, mikä maistuu. Mitään lääkitystä ei määrätty.

Kotona annan Mustille Canikuria kaksi kertaa päivässä sekä seniorien omegaöljyä kerran päivässä. Mustilla on kova kakka, joten pyrin antamaan psylliumia myös kerran päivässä. Nämä ovat siis omia päätöksiäni, ei eläinlääkärin suosituksia, mutta hänen kanssaan on näistä kyllä keskusteltu.

On ollut huippua saada keväästä asti kertynyttä pyykkivuorta madallettua – kaupungissa kun on sellaiset ylellisyydet kuin kylpyhuone ja pesukone. Ovelta johti enää kapea polku muualle asuntoon. Sain viimein pestyä myös untuvapeiton, jonka päälle Ransu oksensi toukokuussa. Sopivasti uuden untuvapeittokauden kynnyksellä!

Ransu toivottaa lukijoille hyvää syyskuuta – sellaista, että saa riittävästi ruokaa!

On haastavaa, kun on yksi kissa, jota pitäisi syöttää niin paljon kuin voi, ja toinen, jonka syömistä pitäisi rajoittaa niin paljon kuin voi, mutta näillä mennään. Pääasia, että on kaksi sairauksiin nähden hyväkuntoista poikaa.

Juttutoive tulppaaneista

 Ensin kurkistus jääkaappiin.

Nimittäin siellähän ne kukkasipulit parhaiten säilyvät siihen asti, kun ne pääsee istuttamaan. Osa kannattaa istuttaa heti, mutta olen parhaillaan kaupungissa. Jos hankin lumikellon sipuleita tai muuta kuivumiselle äärimmäisen herkkää, istutan ne taimipurkkiin odottamaan saarimultiin pääsyä ja kastelen purkin perusteellisesti.

Kuvassa näkyy uusi pussi ihania 'Norah' -tulppaaneja. Kun viimeksi ostin niitä, niistä tuli 'Little Beauty' -lajiketta. Mutta kuten tästä jutusta myöhemmin selviää, se ei ole ikävä asia, vaikka haluaisin lisää myös Norahia.

Blogin lukija esitti mainion juttutoiveen kirjoittaa tulppaaneista, jotka kukkivat hyvin vuosia putkeen. Paljonhan riippuu paikasta ja säistä – tulppaanien menestymiseen vaikuttaa paljon se, että niiden kasvupaikka pysyy kesällä mieluiten rutikuivana.

Ystävä lähetti 'Quebec' -raitatulppaanin sipuleita lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Edelleen ne nousevat joka vuosi; määrä ei ole pienentynyt, tosin ei kasvanutkaan. 

Muista raitatulppaaneista kuin tästä lajikkeesta minulla ei ole kokemusta. Taustalla kukkii balkaninvuokko 'Charmer' ja ympärillä mukulaleinikit.

Korkeat suipot lehdet kuuluvat metsätulppaanille, joka on viihtynyt tässä jo yli kymmenen vuotta, mutta se ei vain kuki! Ensimmäisenä vuonna kyllä, mutta siitä pitäen on ollut vain lehtiä – lupaavan paljon ja laajenevalla alalla, mutta ei kukkia, ei millään. Olen yrittänyt selvittää, mikä sen saisi kukkimaan. Luujauhoa voisi kokeilla, tosin luulen kyllä, että olen sitäkin jo antanut.

Pitkäikäisimpiä yhä kukkivia tulppaaneja on tämä nimetön tulppaani, jota sain yksien puutarhamessujen päätteeksi luultavasti vuonna 2010 tai sinne päin. Lajike saattaa olla 'Rococo', tämä on papukaijatulppaani. Ne tuli istutettua muotopuutarhaan ennen kuin keksin, että sen sävymaailman tulee olla viileän hempeä!

Näitä tulppaaneja ei ole enää niin paljon kuin alun perin, mutta se voi johtua vesimyyristäkin. Vasemmalla on ohikukkinut 'Persian Pearl' -tähtitulppaani – ihanaakin ihanampi, mutta ei kovin hyvä pysymään elossa vuodesta toiseen.

Viileän hempeää on sittemmin tullut istutettua. 'Light and Dreamy' -darwinhybriditulppaanit ovat viihtyneet jo muutaman vuoden ja kukkineet hyvin. Ne ovat melko korkeita, nousevat mukavasti esim. hyasinttien yläpuolelle.

Lisään muotopuutarhaan jotakin uutta tulppaania joka syksy, mutta moni vanhoistakin kukkii aika hyvin uudestaan. Kuvassa on ainakin aikaisia, yksinkertaisia 'White Prince' ja 'Candy Prince' -lajikkeita sekä nousussa liljakukkainen 'Ballade', jota olen monena syksynä istuttanut lisää. Liljakukkaiset eivät vaikuta olevan luotettavimmasta päästä, mutta nämä ovat pysyneet tässä aika hyvin. Ei näin paljon kukkia muuten olisi.

Viime syksynä istutin tähän haileasti purppuraraidallista 'Flaming Flag' -triumftulppaania. Sen pitkäikäisyydestä ei ole vielä mitään kokemusta, mutta kaunis se on.

Muotopuutarhan värimaailmaan sopisi hyvin hempeän vaaleanpunainen 'Angelique', jota oli lapsuudenkotini puutarhassa. Se on harvoja vuodesta toiseen kukkivia kerrottuja lajikkeita ja klassikko jo vuodesta 1959. 

Tulitulppaaneissa on myös uudestaan kukkivia lajikkeita, kuten 'Exotic Emperor' ja 'Purissima', kumpikin valkokukkaisia. Muitakin Emperor-lajikkeita on, ehkä ne ovat yhtä hyviä kukkimaan vuodesta toiseen. Tulitulppaanien perimää on darwinhybrideissä, jotka yleensä mainitaan kestävimmiksi tulppaaneiksi. 

Muotopuutarhan kuivimmassa penkissä viihtyy pikkuinen 'Little Beauty', joka on risteymälajike. Mahdollisia vanhempia ovat ainakin kreikantulppaani ja tähtitulppaani.

Kuvasta näkyy, kuinka mahtavia mättäitä 'Little Beauty' tekee viihtyessään. Kukin sipuli tuottaa 2–5 kukkaa, ja kun sipulit tekevät sivusipuleita, voi tuloksena olla tällainen kukkakimppu.

Kukat ovat avautuneina satumaisen kauniita! Kuten villitulppaanit, 'Little Beauty' on auki vain päivällä ja poutasäällä.

Tulppaanien luonnonlajeista on yksi tupas oranssikukkaista kreikantulppaania viihtynyt ja kukkinut muotopuutarhassa omenapuun varjossa jo yli kymmenen vuotta. 

Tästäpä onkin hyvä siirtyä oranssivoittoiseen ruskopenkkiin. Keltakukkainen 'Blushing Apeldoorn' osoittaa Apeldoorn-lajikkeiden ylivertaisuuden.  Ne viihtyvät ja lisääntyvät tavallisissa puutarhaolosuhteissa, en nimittäin istuttanut niitä alun perin ollenkaan noin montaa sipulia!

Apeldoorn-lajikkeilla taitaa kaikilla olla tuollaiset laajat, kookkaat kukat. Niihin kuuluu myös kirkkaanpunainen 'Apeldoorn', klassikko 1950-luvulta, joka sinnittelee vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen – kuten puhtaankeltainen kaverinsakin 'Golden Apeldoorn' vuodelta 1960. Ne kuuluvat kuuluisiin, kestäviin darwinhybrideihin.

Oranssi liljakukkainen tulppaani on ihastuttava 'Ballerina', joka ei ainakaan edellisellä istutuskerralla kukkinut kuin kerran. Korkeammat oranssinpunaiset ovat upeaa lajiketta 'Brown Sugar'. Se on kukkinut hyvin jo muutamana keväänä ja kuuluu triumftulppaaneihin.

Papukaijatulppaani 'Texas Flame' on melkoinen yllättäjä. Se on kukkinut jo ainakin viisi vuotta! Etualalla on 'Ballerina'. Se on niin soma, että totisesti toivon sen nyt viihtyvän vähän pidempään.

Toisaalta tulppaanien kanssa on selvää, että niitä on joka tapauksessa hankittava lisää joka syksy.

Mainitaan lopuksi vielä viherraitatulppaanit, jotka kukkivat verraten myöhään. Minulla on niistä loistavia kokemuksia. Ne eivät lisäänny, mutta kukkivat muuten vain vuosikausia. Kokemusta on 'Spring Green'- ja 'Chinatown' -lajikkeista jo monen vuoden ajalta. Sitten on tämä tuntematon historiallinen punakukkainen viherraita, jonka olen istuttanut mahdollisesti jo vuonna 2007. 

On muutamia tulppaaneja, joista en niin välitä – raita- ja lummetulppaanien kukan muoto, raitatulppaanien lehtien raidat, ripsureunatulppaanien levottomat ripsut, ja sitten terttutulppaani. Sen kukat ovat yleensä silmiä vihlovan punaiset. Ja jotenkin ne ovat liian lyhyitä ja pönäköitä leveine lehtineen.

Mutta kun kaupassa tuli vastaan herkullisen vaalean oranssi 'Shogun', olihan se pakko ottaa! Täydellinen ruskopenkkiin!

Eikö tulppaanien kukinta-aika olekin vuoden kauneinta aikaa? Kun samalla kukkivat kukkapuutkin – kuvassa rusotuomipihlajat.

Jokunen vanha puna-valkoinen 'Carnaval de Nice' sinnittelee yhä, mutta olen istuttanut niitä lisääkin. Se on kerrannainen myöhäinen 'Angeliquen' tapaan. Punaisessa villissä penkissä näyttää viihtyvän myös pehmeän oranssinpunainen 'Orange King' -triumftulppaani. Taustalla on ruskopenkki.

Tätä kohti!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Darwinhybriditulppaani Tulipa Darwinhybridi-Ryhmä

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Liljatulppaani Tulipa Liljakukkaiset-Ryhmä

Metsätulppaani Tulipa sylvestris

Mukulaleinikki Ficaria verna

Papukaijatulppaani Tulipa Papukaija-Ryhmä

Raitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Terttutulppaani Tulipa praestans

Triumftulppaani Tulipa Triumph-Ryhmä

Tähtitulppaani Tulipa humilis

Viherraitatulppaani Tulipa Viridiflora-Ryhmä

Muutamat näkymät ja pohdinnat

 Elokuun alkupuolella loppuun saadun laudoitus-, listoitus- ja maalausurakan jälkeen olen taas ehtinyt tepastella puutarhassa tuumimassa yhtä sun toista.

On mukavaa, kun talon uudistettu yläosa näkyy vähän joka puolelle. Tässä olen ruusutarhassa.

Kun otin kameran juhannuksen aikaan ylös vintille, silloin kun seinä oli auki, oli näkymä sieltä tällainen. Heleäorjanruusu oli täydessä kukassa, kun nyt se on täydessä kiulukassa.

Ruusupergola näkyy tässäkin kuvassa liiterin nurkan takana. 

Olen ollut todella tyytyväinen lahon liiteri/saunarakennuksen ulkonäköön sen jälkeen, kun kuorin seinälaudat ja aaltopeltikaton pois. Nyt siitä näkee läpi, mikä on ihan mahtavaa. 

Siellä on preeria pikku navetan edustalla.

Vielä on ratkaisematta liiterin seinustan rehevä kasvusto. Olen tehnyt tähän salaojan, kun se on helpompi pitää siistinä kuin entinen avo-oja. Olisi kätevää, jos saisin ruusu-heinätarhan istutukset jatkumaan liiteriin asti, tosin siihen tippuu katolta vettä. Pärekatto ei tosin laske vettä sellaisella voimalla kuin peltikatto.

Nyt laitoin tuohon naapurilta saadun paksun pressun tukahduttamaan kasvustoa, olkoon siinä nyt jonkin aikaa.

Tällainen ojainen, paikoin kostea alarinteen tontti on vähän hankala näiden reheväkasvuisten rehotuskohtien takia. Isoja kiviäkin on niin, että ruohonleikkuu ei monissa paikoissa ole mahdollista. Vielä on niitä rehottavia avo-ojiakin, kuten tämän liiterin nurkan takana. Pohdintojen paikkoja.

Tässä näkyy saman rakennuksen toista päätyä, entistä saunaa. Siitä en ole vielä purkanut sisäseiniä ainakaan kokonaan. Edessä on ruusu-heinätarhan ihana kiiltoluppio 'Purpurea', siitä on tullut muhkea ja se on myös tänä vuonna tavallista korkeampi.

Samassa penkissä on ensimmäistä kertaa kukkaan tuleva tarhakurjenmiekka, jonka piti olla 'Indian Chief'... Ei se sitä ole, sen voi jo nupulla nähdä. Se olisi punasävyinen. En nyt enää muista, tuliko tämä purkkitaimena vai juurakkona pussissa, mutta kummassakin tapauksessa sattuu vääriä lajikkeita, se on aiemminkin nähty.

Tilanne on siinä mielessä kuumottava, että lähdin kaupunkiin eikä nuppu suostunut avautumaan ennen lähtöäni. Oli lämpimiä päiviä, mutta nuppu vain pysyi supussa. Tämän kuvasin lähtöpäivänäni reunasta ihan varovasti hieman auenneena. 

Nuppuja on samassa varressa neljä. Elän toivossa, että jos ne ovat näin hitaita, ehdin ehkä nähdä jonkun niistä kukassa vielä palatessani. Olisihan se ihan kivaa, kun olen tämän kasvin kukkia odotellut yli kymmenen vuotta!

Toimettomana ei onneksi tarvitse olla, vaikka kesän talonkorjausprojekti valmistuikin. Tässä on menossa monityömaa, lienee monelle muullekin puutarhurille tuttu käsite. 

Siistin viidakoitunutta länsireunaa apinan raivolla, tyhjensin kompostia, jotta saisin sen viimein käännettyä – oli tarkoitus tehdä jo kevätkesällä – ja sitten päätin myös siirtää kuparivaahteran. 

Olin pitkin kesää saapastellut pihalla miettien sille sopivampaa paikkaa. Lopulta päädyin kompostin viereiseen alueeseen, jossa on tähän asti ollut ystävältä saatua lännenpensaskanukka 'Flavirameaa'. Sen pienet pistokkaat olivat juurtuneet hyvin, mutta puskat peittivät nyt vähän turhankin ison alueen ja lempikanukkani, keltalehtinen 'Aurea', oli joutunut kasvamaan vinoon.

Ensin ajattelin poistavani vain yhden, mutta kun puuhaan ryhdyin, ne lähtivätkin kaikki. Enkä poistanut niitä siksi, että ne ovat vieraslajeja, vaan siksi, että halusin vielä hienomman vieraslajin tilalle, heh!

Kuparivaahtera uudella paikallaan – ainakin sillä on tilaa! Taustalla kasvaa pyökkipensasaita. Maanpeittokasvina tässä pitäisi olla ystävältä saatua mansikkaa, sekin oli pahasti jäänyt kanukoiden jalkoihin, mutta myös päivänkakkaroiden ja muun kasvuston. Nyt on loistavasti tilaa istutella myös narsisseja!

Verkko on vesimyyrien takia. Se jatkuu 20 cm maan sisäänkin, sillä vesimyyrät kaivavat tunneleita ja syövät juuria, ja tämä on puutarhani vesimyyräisimpiä paikkoja. Pensasaitaan täytyy taas tilata uusia pyökkejä kuolleiden tilalle.

Kasva hyvin, pieni ihana vaahtera!

Kuparivaahterasta pitäisi kasvaa ehkä viisimetrinen pieni puu / iso pensas. Sen edellinen kasvupaikka oli tässä. Olin tullut istuttaneeksi sen vain reilun metrin päähän kolmiokasta ajatellen, ettei kumpikaan ehkä kasva. Kolmioka varsinkaan, sillä olen kasvatellut kahta kolmiokaa jo kohta viisitoista vuotta, kerran jo siirtänytkin.

Mutta nytpä tämä isompi kolmioka on lähtenyt kasvuun! Se on kuvassa vasemmalla ja jo yli minun korkuiseni. En halua, että se jää vaahteran taakse, vaan on kauniisti esillä, tai että kumpikaan kauniista erityiskasvista kasvaa sumpussa toisen kanssa.

Kolmas ihana kasvaja on kuvassa oikealla mustan puunympäryspenkin sisällä. Kiinanpunapuu on kasvanut mielettömän hienosti. Kun istutin sen muutama vuosi sitten, se oli tuskin penkin korkuinen. Sen takana on rusotuomipihlaja, niinpä punapuun kokoa ei oikein erota – se on vaaleamman vihreä ja noin 150-senttinen. Kovissa tuulenpuuskissa puut lisäksi heiluivat ja lopputulos on vähän epäselvä.

Tämmöistä täällä. Onneksi pääsin lempipuuhaani maan ja kivien kaivuuseen myös ystävien puutarhaan, kun istutimme saarnikujaa ja muuta.

Aurinkoista syyskuuta!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kuparivaahtera Acer griseum

Lännenpensaskanukka Cornus alba ssp. stolonifera

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Sinisävyisää

 Muotopuutarha sai uuden Rudolf Goethen.

Kuukausi sitten otetussa kuvassa näkyy vasemmalla aika paljon pallo-ohdakkeita. Siinä on korkeampaa sinipallo-ohdakkeen perusmuotoa ja sen edessä matalampi, intensiivisemmän sininen 'Taplow Blue'. Lisäksi kukassa oli tuolloin ranskantulikukka, preeriaväriminttu ja vaalea harmaakäenkukka, jonka edessä näkyy vähän tähkälaventelin kukkia. Penkin, ja koko muotopuutarhan värimaailma on sini-liila-valkoinen, tai siihen ainakin pyrin. 

Olen jo pidempään ajatellut, että voisin siirtää tavalliset sinipallo-ohdakkeet muualle tai peräti kompostiin. Niitä kasvaa jo muualla puutarhassa. Siementaimia syntyy ja tuossa olisi tilaa jollekin vaihtelevammalle lehti- ja kukkamuodolle.

Eilen ryhdyin tuumasta toimeen.

Elokuunastereilla on kiva kukinta-aika, vähän aikaisempi kuin syysastereilla. 'Rudolf Goethe' -lajikkeen värikin on täydellinen tänne. 

Sopivan hintainen taimi löytyi edellisellä kaupunkireissulla, tosin sen juuripaakku oli rutikuiva. Se pääsi heti kotona kaupunkiparvekkeella vesiämpäriin ja on viettänyt nyt pari viikkoa erittäin hyvin kasteltuna ja näyttää voivan hyvin. Tuossakin se vielä juopottelee kastelukannussa ennen istuttamista.

Siellä se nyt on, paahteisimman muotopuutarhan penkin kuivalla reunalla. Toivottavasti pärjää! Kaverina sillä on edelleen sinertävät Taplow Bluet, valkokukkaiset myskimalvat, jotka ovat aloittaneet uuden kukinnan, ja oikealla portlandruusu 'Comte de Chambord'. Mirrinminttukin kukkii yhä, vaikka se ei kuvissa näy.

Tämä on jo toinen Rudolf Goethe muotopuutarhassa. Ensimmäiselle kävi kovin köpelösti. Unohdin sen kokonaan istuttamisen jälkeen eikä se saanut yhtään kastelua. Toivon, että tämän kanssa käy paremmin.

Tuossa samassa penkissä kukkii myös ihana yllätys, pikkuruinen vaaleansininen kukka. Hämmästyin, kun sen näin, sillä aiemmin se ei ole kukkinut, mutta olen joka vuosi noteerannut iloisena sen lehtiruusukkeen elossa kumminkin. Istutin tämän joitakin vuosia sitten.

Tämä ihastuttava pikku kukka on purtojuuren tapainen, kerälatvojen sukuun nimetty Succisella inflexa 'Frosted Pearls'. Väri on hyvin hento vaaleansininen. Ihana, ihana kukka!

Olen selvästi haileiden sävyjen ystävä, sillä tämä muotopuutarhan omenapuun varjossa kasvava syysleimu Flame Blue on minusta taivaallisen värinen, haalistunut liila. Sen seurana kukkii tuulissa kaatuillut nukkasalkoruusu.

Ja toisessa penkissä syysleimu 'Crème de Menthe' on pistänyt pystyyn esityksen! En ole tottunut tällaiseen. Yleensä huonossa maassani kaikki kasvaa kituliaasti ja kun multakuorman tilaaminen saarelle ei tule kysymykseen, ovat kasvit sitten aika vaatimattomia.

Vielä yksi kuva Rudolfista, olen siihen niin rakastunut. 

Sekä sen naapuri, komea 'Comte de Chambord'. En uskalla leikata ohikukkineita pois näin tiheästä nuppunipusta, sillä tulen aina katkaisseeksi jonkun nupun samalla. En tajua, miten se onkin tuottanut näin tiheän kukkaryppään. Voisi niitä kukkia kasvattaa vaikka vähän sinne tänne, eikä kaikkia samaan kohtaan.

Onpa muuten täydellinen puutarhurointisää! Maa vain on yllättävän rutikuiva, vaikka joitakin kuuroja on tullut. Ne eivät ole vielä riittäneet kostuttamaan kesän ja tuulten kuivattamaa maata, vaikka tänä kesänä sadetta tulikin sentään jonkin verran säännöllisesti. 

Elokuunasteri Aster amellus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Myskimalva Malva moschata

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysleimu Phlox paniculata

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Uusia kukkia ruusutarhassa

 Ihanaa, kaikenlaista tulee edelleen kukkaan!

Sitten on tietysti myös upouusia taimia. Pienen raivauksen jälkeen kurjenpolvi Dreamland pääsi ruusutarhan etuosaan. Siirsin sen viereen myös jo viime vuonna hankitun 'Summer Sweets' -rohtopähkämön. Se ei näkynyt mihinkään aiemmalta kasvupaikaltaan ruusujen ja pionin välistä, kun on niin matala. Ajattelin sitä välikasviksi, mutta somat kukat on myös kiva nähdä. Tässä ovat nyt molemmat hempeät pinkit vierekkäin ja hyvin nähtävillä.

Kasvien kanssa täytyy aina tarkistaa niiden viralliset lajikenimet ja myös sekin, ovatko ne sitä lajia, jota taimilappu väittää, jotta en puhu läpiä päähäni. Jaahas, pähkämöt on ilmeisesti siirretty takaisin Stachys-suvusta Betonicaan, jossa ne olivat joskus aiemmin. 

Ja Dreamland-kurjenpolven virallinen lajikenimi on 'Bremdream', mikä paljastaa, että sen isä on orkneyläinen Alan Bremner! Tämäpä iloinen yllätys! Hänethän yritin kovasti tavata siellä, mutta en oleillut juurikaan pääsaarella, jossa hän asuu. Hengailin taimimyymälässä, jossa hän kuulemma usein käy, mutta sinä päivänä ei käynyt tuuri. Olisi huippuhienoa päästä haastattelemaan tätä kurjenpolvimiestä. Yhteystietoja kun ei tuntunut kellään olevan eikä mistään löytyvän.

Paikalle, josta pähkämö siirtyi, tarvittiin korkeampaa. Taannoin kirjoitin, kuinka harmittaa, etteivät värimintut oikein viihdy. Ainahan täytyy silti yrittää uusia taimia eri paikoille ja hankin nyt tämän 'Twins' -värimintun. Toivottavasti siitä tulee vähän korkeampi kuin nyt, vaikka tämäkin kelpaa. Pääasia, että pysyy elossa!

Tällä, kuten kurjenpolvellakaan, ei ole tarkempaa lajinimeä. Nämä on niin moneen kertaan risteytetty, etteivät enää edusta mitään tiettyä lajia.

Tähkätädyke, ketoruusuruoho ja kultakärsämö ovat täydellisen korkuisia ruusujen ja pionien välikasveiksi.

En ole enää laskuissa siitä, kauanko kultakärsämö on kukkinut, tai ruusuruoho. Kumpikin kun on varsinaisia maratoonareita.

Ihanaakin ihanammat tähkätädyke ja ketoruusuruoho!

Sitten on hujoppeja. Koristekastikka 'Overdam' on kohonnut jokavuotiseen loistoonsa ja se on syksyn vetonaula pysyessään huojuvasti pystyssä talveen asti. Mutta sen vieressä on jotakin käsittämättömän korkeaa. Siinäpä on luppio 'Cangshan Cranberry'. 

Netissä kyllä lukee, että se voi kasvaa yli kaksimetriseksi, mutta senhän olettaa tarkoittavan jotakin suotuisampaa ilmastoa, vaikkapa Brittein saaria. Mutta että täällä! Ensimmäiseen kukkaan on tullut vähän karpalonpunaista väriä, muuten tämä on vielä nuppuinen. Tulee olemaan melkoinen esitys! Kukkavarsia ei tosin ole kuin muutama. Vielä.

Ruusutarhassa on yksi ruusu kukassa ja yhdessä toisessa on nuppu. Austin-ruusu Lady of Shalott aloittaa vaatimattoman esityksensä. Kuvasta voi nähdä, että joku on syönyt lähes kaikki sen lehdet ja kasvu on muutenkin ollut hyvin kituliasta tänä kesänä. Tässä on kesän ensimmäinen avautuva kukka ja pari nuppua.

Toivottavasti ruusu voi ensi vuonna paremmin!

Yhtä ihanaa väriä on lisääkin, heikinliljassa nimittäin.

Yritän olla rönsyilemättä, jotta jutut pysyvät mukavan lyhyinä, mutta kurkataan nopeasti preerialle, kun se alkaa heti ruusutarhasta. Siellä alkaa olla ränsistynyttä, mutta ihana rohtopunahattu on juuri alkanut kukkia. Omat viimevuotiset (vai jo toissavuotiset?) siemenkasvatukset valkokukkaista 'Hula Dancer' -lajiketta eivät vielä tänä vuonna kuki, mutta lehtiruusukkeet ovat onneksi tallella taustan yksivuotisviidakossa.

Tämä on minusta kaunein punahattu, niin siro, ja ihanat nuo alaspäin kääntyvät terälehdet. Luulin taimen kuolleen talveen, mutta se nousi sittenkin!

Heikinlilja Lilium henryi

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kurjenpolvi Geranium

Luppio Sanguisorba

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Tähkätädyke Verbena hastata

Väriminttu Monarda