Alppipenkin pikkuiset

 Tässä vähän kuvia kesästä tähän asti.

Kuten on jo aiemmin tullut ihmeteltyä, laukkaneilikoista ainoa, joka selviää talvesta joka ikinen vuosi, on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'. Se on jopa ensin istutettu muualle, kivien väliin, missä se sinnitteli pari vuotta. Kun olin tehnyt alppipenkin, muutti laukkaneilikka siihen ja siinä se kasvaa edelleen. Kuva on kesäkuulta.

Joka ikinen muu laukkaneilikka kuolee, ei oikeastaan talveen, vaan sen päättymiseen. Olen kokeillut suojaamista kevätahavalta, pakkaselta ja talvikauden sateilta ja jäätymisiltä, eikä mikään ole auttanut. Ainoastaan superlauha toissa talvi piti muutkin laukkaneilikat hengissä.

Niinpä tänäkin keväänä ostin uudet. Rakastan tätä kirjavalehtistä 'Nifty Thrifty' -lajiketta. Lehdissä on keltaiset reunat. Toivon lauhaa talvea.

Ostin myös uuden 'Varretu' -rusolaukkaneilikan ja istutin toukokuussa. Se kukkii nyt toista kierrosta.

Valkokukkainen rusolaukkaneilikka 'Alba' alkoi pian istuttamisen jälkeen kukkia iloisen punaisena, heh. 

Neilikat kukkivat hieman huonosti, niistä isot osat paleltuivat talvella. Alppipenkkiin ei kerry lunta lähes yhtään ja meillä muutenkin oli vain pari senttiä lunta, kun megapakkaset alkoivat vuodenvaihteessa. 

Kääpiöneilikka on onneksi elossa, mutta kukkia tuli vain muutama. Se saattaa tosin kukkia syksyllä uudestaan.

Laukat voivat hyvin eikä niitä nakertavia kielokukkoja ole tänä vuonna paljoa näkynyt. Kaipa talvi verotti niitäkin. Ne tekevät samanlaista tuhoa kuin liljakukot, mutta ravintokasveina ovat laukat, kielot ja kalliokielot.

Tämä kaunotar on ostettu sinilaukkana, mutta kun kukinta alkoi, selvisi, ettei se olekaan sitä. En nyt ole varma lajista, mutta tämä voi olla esimerkiksi tummakukkainen nuokkulaukan muoto.

Kellolaukka on superkaunis ja se ei näytä kärsineen talvesta laisinkaan, mikä onni.

Pisarapunalaukka on myös oikein hyvässä vedossa. Laukkojen pelastus voi olla sekin, etteivät myyrät niitä syö. Tässäkin penkissä niitä nimittäin myllertää ja lyllertää mahat pinkeinä, kun ovat popsineet mahansa täyteen kasvejani.

Laukat ovat pörriäisten suosiossa.

Tämä ihana kasvi on polkuhaarikko. Se kukkii nyt toista kierrosta.

Ensimmäinen kukinta oli kesäkuun alussa. Toivon, että tämä kaunis kasvi viihtyy ja selviää talvien yli alppipenkissä. Juuri tällaiset minikasvit ovat niin mieleeni.

Tunturikohokki 'Mount Snowdon' on jo tullut esiteltyä ja sen kukintakin on jo ohi, mutta tässä se on vielä kerran. Viime vuonna se tuotti muutaman kukan syksyn iloksi. Olen erittäin iloinen siitä, että se selvisi talvesta. Saaristossa talvi on aika erilainen kuin tuntureilla, vaikka tuulista ja karua on kummassakin.

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Nuokkulaukka Allium cernuum

Pisarapunalaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Polkuhaarikko Sagina subulata

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Sinilaukka Allium caeruleum

Tunturikohokki Silene acaulis

Niittymäistä

 Onneksi pidän vähän sekaisista niityistä, sillä sellaisia on vähän siellä sun täällä.

Vuokko-esikkopuutarhassa, joka pitäisi varmaan joskus nimetä uudestaan, sillä esikoita tässä ei juuri ole, eikä kovin paljon vuokkojakaan – ne olivat joskus toiveissa menestyä tässä – on ihan kaunis niitty. Mesiangervo kasvaa tuossa luonnostaan ja toki joka vuosi sitä kitkenkin, sillä muuten se jyrää. Ystävän puutarhasta salamatkustajana tullut varsankello on toinen kitkettävä, joka ei kuitenkaan koskaan häviä, eikä ole tarkoituskaan. Samoin ojakärsämö, joka on luonnonkasveista lemppareitani.

Jossain tuolla piilottelee myös valkokukkaisen neidonruusun kukkia, vaikka ne ovat niin ujoja, että taisivat mennä kameraa piiloon. 

Vanhan talon puretun kuistin edustalla on itsekseen kylväytynyt mäkimeiramikasvusto. Olen hyvin iloinen valkokukkaisesta, joka ilmestyi siihen itsekseen pari vuotta sitten. Olin jo ehtinyt haaveilla sellaisesta ja sitten se vain tuli itse.

Mäkimeiramia parempaa pörriäis- ja perhoskasvia on vaikea kuvitella, kukissa kuhisee jatkuvasti hyönteisiä, vaikka tässä illalla otetussa kuvassa niitä ei juuri näe.

Varsinainen ketoniitty kasvaa edesmenneen rakennuksen paikalla, sillä siinä on riittävän kuiva kohta. Olen joskus yrittänyt jotakin tuohon kylvää tai istuttaa laihoin tuloksin. Parhaiten kasvaa keltamatara, joka onkin todella hieno luonnonkasvi ja ymmärtääkseni luonnosta vähentynytkin, vaikka täällä sitä kasvaa hyvin runsaana. Kurjenkellotkin ovat itsekseen tulleet.

Kedon poikki on kiva näkymä muotopuutarhaan. Sinne johtaa nurmipolku, mutta tässä kuvassa sitä ei näe. Kedollinen keltamataraa tuoksuu huumaavasti hunajalta.

Sitten kedon viereen paahdepenkkiin puhkesi sikurin kukkia. Täydellisiä keltaiseen taustaan!

Kedon laidalle istutettu keltalehtinen mustaselja 'Aurea' sointuu keltamataraan ihanasti. Tästä kuvasta voi hahmottaa polkua muotopuutarhaan puskan takana.

Sikurin saaminen kedolle on ollut pitkä prosessi ja viimein olen onnistunut – tai tänä vuonna siinä taitaa kukkia vain tämä yksi. Pituuden ei tarvitsisi olla ihan noin ylimitoitettu; vähempikin riittäisi, mutta hyvä näin.

Kuvassa voi erottaa vanhoissa syreenipuskissa suuria vaaleanpunaisia kukkia.

Se on vanha kirkonruusu, joka on varmasti istutettu tuohon jo silloin, kun tässä oli matala asuinrakennus. Aika ihanaa, kun se järjestää syreeniin toisen kukinnan!

Kedon vieressä paahdepenkissä on aika luonnollisen oloista kasvillisuutta, vaikka punakärsämön ja sinipiikkiputken olenkin tuohon istuttanut. Päivänkakkara on tullut itsekseen.

Rohanissa on aivan eri värimaailma. Etelänruusuruoho, supertumma harjaneilikka 'Onyx' ja ojakärsämö – taitaa olla hitusen kerrottu muoto, jota kasvatin siemenestä – sekä tähkähelmikkä.

Ja tietenkin on myös preeria, jossa mäkimeiramit kukkivat ja tähkähelmikän tähkät ovat pidemmällä kuin varjoisammassa Rohanissa. Nuo pitkulatähkät ovat aivan superhurmaavia ja niiden takia tähkähelmikkää kasvaa puutarhassani aika paljon!

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Keltamatara Galium verum

Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä

Kurjenkello Campanula persicifolia

Mesiangervo Filipendula ulmaria

Mustaselja Sambucus nigra

Mäkimeirami Origanum vulgare

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Punakärsämö Achillea millefolium, punakukkaiset

Sikuri Cichorium intybus

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varsankello Campanula trachelium

Ruusutykitys

 Varoitus: luvassa maratooni...

Muutaman vuoden takainen äitienpäiväruusu, polyantharuusu 'Orange Morsdag' elää ja voi hyvin edelleen. Onneksi viime talvi ei sitä tuhonnut. Se on matala, mutta ihana. 

Tummemman punakukkainen versio on myös elossa, mutta jalopähkämöt meinaavat jyrätä sen. Sen sijaan, että kirjoitan siitä, pitäisi mennä pelastamaan se!

David Austin -ruusutkin selvisivät talvesta hyvin. Emily Brontë on edelleen terve ja reipaskasvuinen, hyvin kukkiva.

Joskaan ei kovin korkea! Austin-ruusut tuntuvat jäävän täällä Suomessa selvästi matalammiksi kuin Britanniassa. Ruskosormustinkukka ja ritarinkannukset kohoavat paljon korkeammalle.

Lisää Austineita. Scepter'd Isle.

Abraham Darby. Yksi ihanimman värisistä ja muotoisista. Avautuessa väri on tämä...

... ja sitten kukat levähtävät auki! Jäärä esittelee. 

Olen tullut siihen tulokseen, että Boscobel täytyy siirtää. Se ei näy, kun ei kasva korkeammaksi. On liian keskellä laajaa ruusutarhapenkkiä. Ketoruusuruohojen keskellä se on toki valtavan soma, mutta haluan päästä ihailemaan kukkia ilman, että täytyy raivata tietä viidakon läpi.

Tranquillity on satumaisen kaunis, terve ja vahvakasvuinen, tosin tämäkin pysyy alle metrissä.

Ruusu-heinätarhassa ovat myyrät myllänneet pahasti. Ranskanruusu 'Cardinal de Richelieu' näyttää tekevän vain tämän yhden kukan, jonka onnistuin kuvaamaan vasta kuihtumisvaiheessa. 

Ruusun edessä kulkee tunneliverkosto ja mm. ihana kaita-asteri 'Prince' on hävinnyt. Nyyh. Sen loppusyksyn kukinta takasi, että vielä lokakuun jälkeenkin oli uutta ja ihanaa nähtävää. Sen rooli syysmasennuksen lievittämisessä oli merkittävä.

Onneksi ruusut ovat kuitenkin tallella. 'Raubritter' on suursuloinen, mutta sekään ei ole kovin korkea. Toisaalta kukkapallerot ovat oikein kauniit koristeheinien lomassa.

Ranskanruusu 'Tuscany' on hyvän värinen, sen kukinta alkaa jo olla ohi. Kuva on viime viikolta.

Viileät säät ovat kyllä pitkittäneet monen kasvin kukintaa mukavasti!

'Duchesse de Montebello', ranskanruusu tämäkin, on suloisista suloisimpia. Kaverina sillä on tähkähelmikkä.

Montebellon herttuatar on hujoppityyppiä; se tekee pitkät versot. Toisaalta se on oikein hyvä, sillä riittävän moni ruusu ei kasva ollenkaan niin korkeaksi kuin toivoisin. Osa Duchessen versoista tukeutuu takana kasvavaan pajuun. Loistavaa, näin varret pysyvät ylempänä ja kukkien kaunista muotoa ja väritystä pystyy ihailemaan.

Jos kaita-asteri 'Prince' kuolikin, on viereisessä Rohanissa onneksi Austin-ruusu The Prince hyvinkin elossa. Se vain kukkii hyvin matalalla – kuvaaminen äärimmäisen haastavaa.

Winchester Cathedral kukkii myös, todella kaunis valkoinen ruusu. Ja tämä kukkii aina pitkälle syksyyn.

Viereinen neidonruusu 'Félicité Parmentier' kukkii vain nyt keskikesällä, mutta se on todella soma, lisäksi puska on kookas ja kaunis.

Kurkataanpa vielä ruusutarhaan tästäkin suunnasta. Ranskanruusu 'Charles de Mills' kukkii ihanan värisenä. Ja pikkulehtikatsura on viimein alkanut kasvaa! Noin 15 vuotta se pysyi alle metrisenä, nyt on kasvuspurtti menossa. Olisivatko sateiset kesät auttaneet tätäkin. Moni muukin kasvi näyttää kovin hyvävointiselta nyt.

'Charles de Mills'. Täydellinen, tumman ruusunpunainen ruusu. Ihana leveä lättykukinto. Kasvaa hyvin niin, että näkyy muiden takaa. Kerta kaikkiaan täydellinen kasvi. Ai niin, paitsi ranskanruusut ovat kertakukintaisia. No, kaikkea ei voi saada.

'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu.

Tontin reunalla kasvaa villinä vanhaa kirkonruusua sekä neilikkaruusu 'White Grootendorst'. Siinäkin on vaaleanpunaisen lajitoverinsa tapaan kuivia versoja. Tässäkin kohdassa ovat myyrät myllänneet. Asiat voivat olla yhteydessä.

Kirkonruusu ei kuki kovin pitkään. Se myös leviää juurivesoilla, mutta se sopii tähän kohtaan puutarhaa oikein hyvin. Tuoksu on valtavan hyvä ja voimakas, ja ruusun suuri arvo on siinä, että se on kasvanut täällä ties kuinka kauan, ehkä yli sata vuotta.

Muotopuutarhassa kukkii portlandruusu 'Comte de Chambord' parasta kukintaansa. Puutarhurin pitäisi kunnostautua leikkaamaan ohikukkineet, sillä tämä kyllä kukkii syksyyn saakka. Vieruskasveina on hohtopiikkiputkea ja mirrinminttu 'Six Hills Giant'.

Heti muotopuutarhan ulkopuolella kasvaa tarhakurtturuusu 'Snow Pavement', jonka viileänvaaleasta sävystä pidän kovasti. Ruusun kuvaaminen on haastavaa, sillä se on kasvanut äärimmäisen hitaasti karussa maassa, kukkii edelleen kovin harvana ja kukat ovat usein jo lakastumassa, kun huomaan ne.

Voisihan tuolle antaa joskus vaikka lannoitusta!

Apteekkarinruusu sen sijaan kukkii kuin viimeistä päivää. Se on villin punaisen penkin eteläpään kuningatar. 

Apteekkarinruusun tuoksu on vailla vertaa – tai samalla viivalla kirkonruusun kanssa – ja ötökätkin rakastavat sitä.

David Austin -ruusuja on vielä tulossa kukkaan, tässä on The Poet's Wife.

Onnittelut maratonin suorittamisesta!

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Ranskanruusu, tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Ritarinkannus Delphinium

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata