Sinistä ja söpöä

 Vaikea valita, mistä kevätkukista kirjoittaisi, kun vähän kaikkea on kukassa tai tulossa kukkaan. Niinpä valitsin värin.

Sinikevättähti on skilloista kauneimpia ellei kaunein. Sen sini on puhtaampaa, ei niin violetinsekaista kuin monella muulla kevättähdellä. Kukkakin on somempi, pienempi. Olen iloinen, että muutama on tallella myyrien jäljiltä. 

Kellanvihreä kultatesma toimii hyvänä kontrastivärinä siniselle pikku kukalle.

Balkaninvuokoista kenties kaunein on hailean sininen 'Blue Snow'. Täysin avonaisina kukat näyttävät lähes valkoisilta.

Mutta onhan 'Charmer' tietysti varsinainen hurmuri myös. Vanha suosikkini.

Valkovuokko 'Blue Eyes' on huomattavasti aneemisempi kuin olin kuvien perusteella olettanut. Kukan keskustan sinertävä alue on monissa kuvissa paljon tummempi. Oikeasti se on hailea, kuten kuvasta näkyy, eikä kukkakaan ole kovin kerrottu. 

Voi olla, että olen saanut aneemista kantaa, tai kasvupaikka ei ole mieleen eikä kukka kehity niin kuin pitäisi. Onhan tämä silti ihan kaunis.

Samaa ei voi sanoa hämyvuokosta, jonka olen ostanut nimellä f. caerulea eli sininen muoto. Tietääkseni se on sama kuin 'Robinsoniana'. Yleensä pidän erikoisuuksista ja haileista väreistäkin, mutta tämä väri on jotenkin todella outo, ei oikein sitä eikä tätä. Eikä sovi valkovuokolle sitten yhtään. Ja hitsi, tämä leviää ja olen levittänyt jakopaloja puutarhassani sinne sun tänne. Lähinnä ongelma-alueille kyllä.

Tämäkin asia on vain kestettävä, kuten elämässä moni muukin homma.

Siinä lähellä kasvaa onneksi ihanaakin ihanampaa aho-orvokkia, joka on luonnonkantaa ja esiintyy tontillani luonnostaan, mikä onni. 

Idänsinililjaa ei puutarhassani kasvanut ollenkaan vanhastaan, mitä kummastelin suuresti. Sittemmin sitä on tullut salamatkustajana lapsuudenkotini pihalta kaivettujen kasvien mukana ja naapurin puoleltakin. Tämä tupas on löytänyt tiensä kostealle kevätniitylle.

Posliinihyasintti on todella hyvä leviämään. Lähes 20 vuotta sitten istuttamani sipulit ovat levinneet vähän joka puolelle, mikäs sen ihanampaa. Hailean sinertävät kukkameret ovat kuin meren kuohua.

Kuten taustalta näkyy, monet narsissitkin ovat tulleet kukkaan, niistä pitänee tehdä oma keltainen juttu.

Yksi kevään kauneimmista on rotkolemmikki, niistä ensimmäiset ovat aloittamassa kukintaa.

Iloinen löytö on, kun myyrien mylläämässä muotopuutarhassa on jäljellä kaksi 'Clairette' -huhtikurjenmiekkaa. Ne ovat aivan puksipuuaidan vierellä ja ehkä siksi säästyneet, kun penkin keskiosa on pistetty mullin mallin.

Raportoitavaa on vaikka kuinka, pikarililjoja, kiurunkannuksia ja vaikka mitä. En ole oikein ehtinyt enkä jaksanut, mutta yritän petrata.

Aho-orvokki Viola canina

Balkaninvuokko Anemone blanda

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Idänsinililja Scilla siberica

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sinikevättähti Scilla sardensis

Vappupoksahdukset

 Iloisia uutisia!

Ensimmäiset koiranhampaat ovat avanneet kukkansa. Rusokoiranhammas 'Pink Perfection' tämän pitäisi olla, mutta mutta... sen pitäisi kaiketi olla vaaleamman punainen. No, oli mitä oli, ihana tämä on. 

Seurana kukkivat pystykiurunkannukset ja sinivuokot. Vieressä on nupulla kerrottua valkovuokkoa.

Rusokoiranhammas 'Snowflake' poksautti kukkansa auki toisaalla, sen seurana on posliinihyasintteja ja sinikevättähtiä.

Ransu ja minä toivotamme iloista ja poksahtelevaa vappua!

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Sinikevättähti Scilla sardensis

Kuninkaallista purppuraa

 Lempiväri puutarhassa, tai ainakin yksi niistä.

Vielä kerran: huhtikurjenmiekka 'Purple Hill'.

Siitä näköetäisyyden päässä on Rohan, josta löytyy lisää purppuraa.

Helleborus atrorubens. Tämä on yksinkertaiskukkainen luonnonlaji.

Sen lähellä on kerrottu tarhajouluruusu, jonka piti taimilapun mukaan olla valkokukkainen purppuraisin terälehden reunoin. Onhan tämä toki kaunis, ei siinä mitään, mutta harmittaa, miten usein saa eri kasveja kuin kuvittelee ostavansa. 

Supercat-myyränloukku on jatkuvasti jossakin päin puutarhaa. Tunneleita löytyy ja uusia suuaukkoja ilmestyy jatkuvasti. Tästä Rohanin tunnelista on noussut puoli tusinaa peltomyyrää.

Näsiä kukkii!

Rohanin väriteema on tumma + valkoinen, tässä vaiheessa valkoisesta huolehtivat muutamat lumikellot, joista tämä on 'Atkinsii'. Hurmaavan ilmava kukka.

Jännitän, koska tämän ja näsiän vieressä kasvavan japaninmagnolian ensimmäiset kukkanuput avautuvat. Syksyllä katsoin, että niitä on vain yksi, mutta nyt näyttää siltä, että lehtisilmuja kookkaampia kukkanuppuja onkin neljä!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Lumikello Galanthus

Näsiä, lehtonäsiä Daphne mezereum

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Oli yksi tihkuinen päivä

 Silloin ulkoilutin kameraa.

'King of the Striped' -krookusten armeija pysyi visusti supussa eikä perhosia liidellyt. Krookusten takaa nousee pari korkeaa pikarililjaa. Niitä oli viime keväänä kolme, joten jännitän, nouseeko kolmaskin. Se on myös voinut menehtyä esimerkiksi loppusyksyn märkyyteen.

Saman näköisiä krookuksia nousee muotopuutarhassakin. Lajikkeen pitäisi olla 'Pickwick'. Näidenkin takana on korkea pikarililja, se on ternipikarililja. On myös pari pikkuista vaaleaa kurjenmiekkaa.

Kuvasin kurjenmiekan kukan lähempää aurinkoisena päivänä, vaikka nämä ovat siitä ihania, että kukat ovat auki myös sadesäällä. Tämä on huhtikurjenmiekka 'Painted Lady'.

Pääsiäiseksi hankitut 'Tête-à-Tête' -kihlanarsissit ovat täydessä vedossa. Niidenkin taustalla voi erottaa kurjenmiekkoja.

Tässä penkissä on paras kurjenmiekkakeskittymä. Niitä pitäisi saada levitettyä tasaisemmin koko penkkiin, mutta se ei ole minusta kiinni, vaan myyristä. 

Tuossa on sekaisin lumikurjenmiekkaa ja 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkaa, etualalla ja vasemmalla on kaunis vaaleansininen huhtikurjenmiekka 'Frozen Planet'. 

Voi myös olla, että oletettu tummanvioletti lumikurjenmiekka onkin tunnettua lajiketta 'Harmony', vaikka en ole sitä ostanut. Pussissa ei nimittäin ollut sitä mitä piti. 'Harmony' olisi myös huhtikurjenmiekka eli eri lajien risteymä.

'Frozen Planet' on joka tapauksessa sitä mitä piti, se on ihastuttava vaaleansininen lajike!

Viereisessä penkissä on yksinäinen kurjenmiekka, mahdollisesti 'Harmony' tämäkin. Tämä on peräisin triljoonan vuoden takaisesta istuttamisesta enkä enää oikein muista, oliko tämä Ranskasta tuodusta sekoituspussista vai mistä peräisin. Yksinäinen kurjenmiekka ei ole koskaan tuottanut kavereita itselleen, selvästi erakkoluonne.

Lisäksi tässä penkissä kukkii 'Katherine's Gold' -huhtikurjenmiekkoja, ja niitä on vaeltanut vähän eri puolille penkkiä kuin aiemmin. Niiden vieressä on nousussa keltakukkaisia 'Lutea' -keisarinpikarililjoja, jotka istutin pari vuotta sitten penkin tien puoleiselle reunalle ns. karkottamaan myyriä. Ne ovat nyt vaeltaneet kummallisesti tähän keskelle penkkiä.

Huokaus. No, ainakin nämä kukat ovat tallella myyrien jäljiltä. Moni muu ei varmaankaan ole. Tulppaaninversoja nousee huomattavan vähän, vain muutama, kun aiemmin niitä oli kymmeniä ellei sata tällä alueella.

Mennään vielä lopuksi katsastamaan tämä upean purppurainen huhtikurjenmiekka ihan toisaalla puutarhassa. Nämä kasvavat pengermän päällä ruusu-heinätarhan jatkona. Lajike on 'Purple Hill'. Se on huomattavan roteva verrattuna moniin muihin pikkuisiin kurjenmiekkoihin, mikä on onni, sillä tässä on melkoista rytöä hevoskastanjan lehdistä sun muusta kasvimateriaalista.

Tämä lajike työntää kukkavartensa korkealle ja kukatkin ovat kookkaat johtuen erityisen leveistä kehälehdistä.

Siinä koko hurmaava komeus lähempää. 

Seuraavaa sadetta odotellessa!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Näen punaista

 Olohuoneessa on jonkun mielestä ehkä jouluinen tunnelma.

Mutta tämä valo on silkkaa huhtikuuta! Olohuoneen ikkunalla kukkii usea punainen kukka.

Ajattelin, että otan parempia kuvia pilvisenä päivänä, mutta unohdin ja eipä sellaisia ole juuri ollut. Auringonvalossa on ihan mahdotonta saada tästä nurkkauksesta sellaista kuvaa, josta näkisi kunnolla mitään.

Ritarinkukka 'Merengue' on ilahduttanut minua kohta 20 vuotta. Sen luontainen kukinta-aika on kevät, kuten tietysti kaikilla ritarinkukilla oikeasti. Tämä luetaan nk. hämähäkkiryhmään, jota nimeä ei tosin Suomessa käytetä. Meillä on vain yleisnimitys jaloritarinkukka kaikille näille lukuisille jalostetuille lajikkeille. 

Hämppy-nimitys (Spider Group) tulee kapeista kehälehdistä. Tällaiset ritarinkukat ovat erityisesti mieleeni.

Ritarinkukan vierellä on upean tummanpunainen jalopelargoni juuri aloittamassa kukintaa, ensimmäiset kukat ovat auki.

Kukinnan ovat myös aloittaneet tuoksupelargonien ryhmään kuuluva siro valkokukkainen sekä kotipelargonit 'Raspberry Ripple' ja 'Cheeky Chappy'.

Sitruunapuu on ottanut kasvuspurtin! En ole vielä ehtinyt istuttaa sitä isompaan ruukkuun, vaihtaa multaa tai aloittaa lannoittamista, mutta se haaroittuu ihan – noh, sitruunana – ja työntää kymmenien senttien mittaisia vuosikasvuja ihan silmissä.

Ystävät, se on kevät!

Loppuun vielä toinen kuva ihanasta 'Merenguestä', tässä sen kaunis sävy toistuu paremmin.

Jalopelargoni Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Jaloritarinkukka Hippeastrum Hortorum-Ryhmä

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tuoksupelargoni Pelargonium Tuoksupelargoni-Ryhmä

Viimeinen Koska kukkii -veikkaus pieleen

 Eilen koivikon ohitse kävellessäni huomasin siellä kirkkaankeltaisen läntin.

Kuvan narsissit eivät liity tapaukseen.

Mutta nämä! Istutin viime keväänä hankkimani 'Tête-à-Tête' -kihlanarsissit niiden kukittua toukokuussa; revin sipuleita pienemmiksi klönteiksi ja tuuppasin ne koivikkoon. Eilen hieraisin silmiäni, kun havaitsin maan tasalla kirkkaankeltaista. 

Veikkasin Koska kukkii -haasteeseen, että ensimmäinen narsissi koivikossa kukkii vapun kunniaksi, mutta siitä mentiin nyt metsään kahdella ja puolella viikolla. Positiivisesti!

Pikku tetenarsissit kukkivat aivan maan tasalla. Onneksi ne ovat kirkkaankeltaisia, muuten niitä ei olisi hoksannut. Kaipa varretkin alkavat venyä pituutta. Niillä oli kova kiire aukaista kukat.

Tänään näille ensimmäisille on tullut kavereitakin: nyt kukkivia matalia narsissituppaita on jo kolme!

Löysin narsissien läheltä myös uuden sinivuokon. Koivikon sinivuokoissa on tällainen jännittävä sinipunainen sävy.

Vanhempi sinivuokko, muutama vuosi sitten hoksattu, kukkii runsaampana. Onpa ihanaa, että sinivuokot tuonne vähitellen leviävät. Ovat tulleet ihan itsestään, luonnon lehtosinivuokkoa.

Kauempaa katsottuna ei koivikossa huomaa muuta kuin kuivaa heinikkoa. Ransu esittelee puutarhavajan kulmalla.

Kovin on ruskeaa. Ransukaan ei tahdo erottua taustasta. Kyllä siellä on silti aika paljon narsissinversoja ja lisää nousee koko ajan.

Koivikko on aurinkoisessa etelärinteessä, se on hyvä ja lämmin paikka aikaisille kukille. Rajatapaus narsisseille, sillä kesällä alue on hyvin kuiva eivätkä narsissit kovin hyvin viihdy.

Metsästä vahingossa siirtynyt luonnon sinivuokko on aivan eri värinen, tummansininen. Kaivoin kevätpiippomättään puutarhaani, mukana oli sinivuokon siemen tai ehkä jo itänyt taimi, mutta sitä en huomannut. Pari vuotta siirrosta piipon kyljessä alkoi kukkia sinivuokko. Nyt se on jo komea mätäs!

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on isokukkainen ja hienon sävyinen. Tämä kukkii hirveän vaisusti verrattuna muihin keväisiin, olisiko syynä sitten rankka lähes lumeton talvi kovine pakkasineen vai myyrät.

Iloinen keltainen yllätys löytyi myös 'King of the Striped' -krookusmättäästä, kun sitruunaperhonen asettui kukkaan ja minulla sattui olemaan kamera kädessä.

Nyt on perhosilla ja pörriäisillä jo aika mukavasti syötävää! Tänään näin myös ensimmäisen västäräkin keikuttamassa pyrstöään navetan katolla.

Ransu suuntaa päättäväisin askelin sisälle. Taitaa olla lounasaika.

Sisällä on ihana Mustista muistuttava kortti, jonka Between lähetti pääsiäiseksi. Että osaakin ilahduttaa! Kortti on tässä työpöydälläni, joten näen sen usein. Se on todella hieno, kolmiulotteinen ja siinä on Mustin lisäksi unelmien kasvihuone.

Näin ollen koko Koska kukkii -haaste on nyt suoritettu ja voin ilolla todeta, että kaikki arvaukseni menivät pieleen: suurin osa kukki aikaisemmin. Haaste on kotoisin Hiidenkiven puutarhassa -blogista.

 

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Keisareita ja kiuruja

 Kevään kukista osa on pikkuruisia, osa lähes suuruudenhulluja.

Niinhän siinä kävi, että punakukkaisen pystykiurunkannuksen ensimmäiset kukat olivat kunnolla auki toissa päivänä. Eilen olisi ollut päivä, jolloin veikkasin niiden avautuvan Koska kukkii -haasteessa.

Niin tai näin päivän päälle, mutta on tämä ihastuttava väri! Tuo veden kielelle.

Ensimmäisen kuvan kiurunkannuksella ei ole lajikenimeä, mutta tämän olen ostanut 'Beth Evansina'. Ystävien kesken "Betti" oli ruukkutaimi ja istutin koko kasvuston könttänä, niinpä kasvusto on alusta asti ollut runsas. 

Ilokseni huomasin nurmikolla tämän lähistöllä punakukkaisia pystykiurunkannuksen siementaimia. Betti oli puutarhani ensimmäinen punakukkainen kiurunkannus, jälkeläisiä on ehtinyt tulla jo monen vuoden ajan.

Tonttini kasvaa laidasta laitaan luonnon pystykiurunkannusta, joka on tällaista violettikukkaista. On mukavaa saada eri värimuunnoksia, kun eri väriset kannat risteytyvät.

Ensimmäisen kuvan punakukkainen kiurunkannus asustaa ruusu-heinätarhassa. Siellä ovat myyrät myllertäneet urakalla. Kuva demonstroi, ettei keisarinpikarililja oikeasti myyriä karkota. Aivan kasvin vieressä on myyrän kolo. Keisareita pitäisi istuttaa aivan kylki kylkeen, ilmeisesti.

Myyriä on todella paljon edelleen. Toivon, että tämän vuoden aikana kannat kääntyvät laskuun, sillä myyriä on ollut huomattavan paljon jo pari vuotta. Viime syksynä niitä oli vielä sitäkin enemmän. Toivoin, että ankara talvi olisi ne tuhonnut, mutta mitä vielä. Myyriä vilisee silmissä ja Supercat-loukku nappaa tunneleista vuoroin vesimyyriä, vuoroin peltomyyriä. Kumpikin syö kasvien juuria ja kukkasipuleita, ikävä kyllä.

Onneksi osa kasveista on kumminkin yhä elossa! Nämä ovat viime syksynä istutettua 'Bowles's White' -sieberinsahramia. Näistäkin on toistaiseksi noussut vain tämä yksi, mutta sekin on iso ilo.

Keisarinpikarililjoina myydään paljon risteymiä, joilla on lajikenimi, mutta ei lajinimeä, sillä ne eivät ole mitään lajia, eivät keisarinpikarililjaakaan. Tämä mahtihienon värinen ruskopenkin komistus on 'Sunset'. Sen vierellä korostuu turkinlumikellojen raikas väritys ja hentous. Vaikka onhan niillä lumikelloksi leveät ja komeat lehdet.

Ihanaa, että lumikellot ovat yhä kukassa, täällä merellä ei ole ollut niin kuuma, että ne olisivat kuihtuneet.

Ruskopenkin toisella reunalla maasta nousee 'Early Bird' -marhanliljoja oikein ponnekkaasti. Ne nostavat isoja multakokkareita tieltään.

Selvästi erottuvin on keisarinpikarililja 'Aureomarginata' eli kirjaimellisesti keltareunainen. Tällä on yhdet kevään makeimmista versoista, siis en tarkoita makua vaan ulkonäköä!

Minulla alkaa olla melkoinen kokoelma keisareita ja niiden tapaisia pikarililjoja, joten toivon voivani joidenkin viikkojen päästä esitellä niiden upeita kukkia monessa eri sävyssä.

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Pystykiurunkannus Corydalis solida 

Sieberinsahrami Crocus sieberi

Turkinlumikello Galanthus woronowii