Näen punaista

 Olohuoneessa on jonkun mielestä ehkä jouluinen tunnelma.

Mutta tämä valo on silkkaa huhtikuuta! Olohuoneen ikkunalla kukkii usea punainen kukka.

Ajattelin, että otan parempia kuvia pilvisenä päivänä, mutta unohdin ja eipä sellaisia ole juuri ollut. Auringonvalossa on ihan mahdotonta saada tästä nurkkauksesta sellaista kuvaa, josta näkisi kunnolla mitään.

Ritarinkukka 'Merengue' on ilahduttanut minua kohta 20 vuotta. Sen luontainen kukinta-aika on kevät, kuten tietysti kaikilla ritarinkukilla oikeasti. Tämä luetaan nk. hämähäkkiryhmään, jota nimeä ei tosin Suomessa käytetä. Meillä on vain yleisnimitys jaloritarinkukka kaikille näille lukuisille jalostetuille lajikkeille. 

Hämppy-nimitys (Spider Group) tulee kapeista kehälehdistä. Tällaiset ritarinkukat ovat erityisesti mieleeni.

Ritarinkukan vierellä on upean tummanpunainen jalopelargoni juuri aloittamassa kukintaa, ensimmäiset kukat ovat auki.

Kukinnan ovat myös aloittaneet tuoksupelargonien ryhmään kuuluva siro valkokukkainen sekä kotipelargonit 'Raspberry Ripple' ja 'Cheeky Chappy'.

Sitruunapuu on ottanut kasvuspurtin! En ole vielä ehtinyt istuttaa sitä isompaan ruukkuun, vaihtaa multaa tai aloittaa lannoittamista, mutta se haaroittuu ihan – noh, sitruunana – ja työntää kymmenien senttien mittaisia vuosikasvuja ihan silmissä.

Ystävät, se on kevät!

Loppuun vielä toinen kuva ihanasta 'Merenguestä', tässä sen kaunis sävy toistuu paremmin.

Jalopelargoni Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Jaloritarinkukka Hippeastrum Hortorum-Ryhmä

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tuoksupelargoni Pelargonium Tuoksupelargoni-Ryhmä

Viimeinen Koska kukkii -veikkaus pieleen

 Eilen koivikon ohitse kävellessäni huomasin siellä kirkkaankeltaisen läntin.

Kuvan narsissit eivät liity tapaukseen.

Mutta nämä! Istutin viime keväänä hankkimani 'Tête-à-Tête' -kihlanarsissit niiden kukittua toukokuussa; revin sipuleita pienemmiksi klönteiksi ja tuuppasin ne koivikkoon. Eilen hieraisin silmiäni, kun havaitsin maan tasalla kirkkaankeltaista. 

Veikkasin Koska kukkii -haasteeseen, että ensimmäinen narsissi koivikossa kukkii vapun kunniaksi, mutta siitä mentiin nyt metsään kahdella ja puolella viikolla. Positiivisesti!

Pikku tetenarsissit kukkivat aivan maan tasalla. Onneksi ne ovat kirkkaankeltaisia, muuten niitä ei olisi hoksannut. Kaipa varretkin alkavat venyä pituutta. Niillä oli kova kiire aukaista kukat.

Tänään näille ensimmäisille on tullut kavereitakin: nyt kukkivia matalia narsissituppaita on jo kolme!

Löysin narsissien läheltä myös uuden sinivuokon. Koivikon sinivuokoissa on tällainen jännittävä sinipunainen sävy.

Vanhempi sinivuokko, muutama vuosi sitten hoksattu, kukkii runsaampana. Onpa ihanaa, että sinivuokot tuonne vähitellen leviävät. Ovat tulleet ihan itsestään, luonnon lehtosinivuokkoa.

Kauempaa katsottuna ei koivikossa huomaa muuta kuin kuivaa heinikkoa. Ransu esittelee puutarhavajan kulmalla.

Kovin on ruskeaa. Ransukaan ei tahdo erottua taustasta. Kyllä siellä on silti aika paljon narsissinversoja ja lisää nousee koko ajan.

Koivikko on aurinkoisessa etelärinteessä, se on hyvä ja lämmin paikka aikaisille kukille. Rajatapaus narsisseille, sillä kesällä alue on hyvin kuiva eivätkä narsissit kovin hyvin viihdy.

Metsästä vahingossa siirtynyt luonnon sinivuokko on aivan eri värinen, tummansininen. Kaivoin kevätpiippomättään puutarhaani, mukana oli sinivuokon siemen tai ehkä jo itänyt taimi, mutta sitä en huomannut. Pari vuotta siirrosta piipon kyljessä alkoi kukkia sinivuokko. Nyt se on jo komea mätäs!

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on isokukkainen ja hienon sävyinen. Tämä kukkii hirveän vaisusti verrattuna muihin keväisiin, olisiko syynä sitten rankka lähes lumeton talvi kovine pakkasineen vai myyrät.

Iloinen keltainen yllätys löytyi myös 'King of the Striped' -krookusmättäästä, kun sitruunaperhonen asettui kukkaan ja minulla sattui olemaan kamera kädessä.

Nyt on perhosilla ja pörriäisillä jo aika mukavasti syötävää! Tänään näin myös ensimmäisen västäräkin keikuttamassa pyrstöään navetan katolla.

Ransu suuntaa päättäväisin askelin sisälle. Taitaa olla lounasaika.

Sisällä on ihana Mustista muistuttava kortti, jonka Between lähetti pääsiäiseksi. Että osaakin ilahduttaa! Kortti on tässä työpöydälläni, joten näen sen usein. Se on todella hieno, kolmiulotteinen ja siinä on Mustin lisäksi unelmien kasvihuone.

Näin ollen koko Koska kukkii -haaste on nyt suoritettu ja voin ilolla todeta, että kaikki arvaukseni menivät pieleen: suurin osa kukki aikaisemmin. Haaste on kotoisin Hiidenkiven puutarhassa -blogista.

 

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Keisareita ja kiuruja

 Kevään kukista osa on pikkuruisia, osa lähes suuruudenhulluja.

Niinhän siinä kävi, että punakukkaisen pystykiurunkannuksen ensimmäiset kukat olivat kunnolla auki toissa päivänä. Eilen olisi ollut päivä, jolloin veikkasin niiden avautuvan Koska kukkii -haasteessa.

Niin tai näin päivän päälle, mutta on tämä ihastuttava väri! Tuo veden kielelle.

Ensimmäisen kuvan kiurunkannuksella ei ole lajikenimeä, mutta tämän olen ostanut 'Beth Evansina'. Ystävien kesken "Betti" oli ruukkutaimi ja istutin koko kasvuston könttänä, niinpä kasvusto on alusta asti ollut runsas. 

Ilokseni huomasin nurmikolla tämän lähistöllä punakukkaisia pystykiurunkannuksen siementaimia. Betti oli puutarhani ensimmäinen punakukkainen kiurunkannus, jälkeläisiä on ehtinyt tulla jo monen vuoden ajan.

Tonttini kasvaa laidasta laitaan luonnon pystykiurunkannusta, joka on tällaista violettikukkaista. On mukavaa saada eri värimuunnoksia, kun eri väriset kannat risteytyvät.

Ensimmäisen kuvan punakukkainen kiurunkannus asustaa ruusu-heinätarhassa. Siellä ovat myyrät myllertäneet urakalla. Kuva demonstroi, ettei keisarinpikarililja oikeasti myyriä karkota. Aivan kasvin vieressä on myyrän kolo. Keisareita pitäisi istuttaa aivan kylki kylkeen, ilmeisesti.

Myyriä on todella paljon edelleen. Toivon, että tämän vuoden aikana kannat kääntyvät laskuun, sillä myyriä on ollut huomattavan paljon jo pari vuotta. Viime syksynä niitä oli vielä sitäkin enemmän. Toivoin, että ankara talvi olisi ne tuhonnut, mutta mitä vielä. Myyriä vilisee silmissä ja Supercat-loukku nappaa tunneleista vuoroin vesimyyriä, vuoroin peltomyyriä. Kumpikin syö kasvien juuria ja kukkasipuleita, ikävä kyllä.

Onneksi osa kasveista on kumminkin yhä elossa! Nämä ovat viime syksynä istutettua 'Bowles's White' -sieberinsahramia. Näistäkin on toistaiseksi noussut vain tämä yksi, mutta sekin on iso ilo.

Keisarinpikarililjoina myydään paljon risteymiä, joilla on lajikenimi, mutta ei lajinimeä, sillä ne eivät ole mitään lajia, eivät keisarinpikarililjaakaan. Tämä mahtihienon värinen ruskopenkin komistus on 'Sunset'. Sen vierellä korostuu turkinlumikellojen raikas väritys ja hentous. Vaikka onhan niillä lumikelloksi leveät ja komeat lehdet.

Ihanaa, että lumikellot ovat yhä kukassa, täällä merellä ei ole ollut niin kuuma, että ne olisivat kuihtuneet.

Ruskopenkin toisella reunalla maasta nousee 'Early Bird' -marhanliljoja oikein ponnekkaasti. Ne nostavat isoja multakokkareita tieltään.

Selvästi erottuvin on keisarinpikarililja 'Aureomarginata' eli kirjaimellisesti keltareunainen. Tällä on yhdet kevään makeimmista versoista, siis en tarkoita makua vaan ulkonäköä!

Minulla alkaa olla melkoinen kokoelma keisareita ja niiden tapaisia pikarililjoja, joten toivon voivani joidenkin viikkojen päästä esitellä niiden upeita kukkia monessa eri sävyssä.

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Pystykiurunkannus Corydalis solida 

Sieberinsahrami Crocus sieberi

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Kuningattarien esiinmarssi

 Tänään löytyivät ensimmäiset kimalaiset! Vihdoinkin, olin jo ehtinyt niitä kaivata. Nämä ensimmäiset ovat aina kuningattaria, muut sukupuolet ja säädyt tulevat myöhemmin, kun kuningattaret saavat ne ensin aikaan.

Kevään kimalaiset ovat aina valtavia, sillä kuningatar on kookas. Syystäkin: sillä on koko seuraavan kimalaissukupolven tulevaisuus harteillaan.

Keväiset kurjenmiekat ovat takuuvarmoja kimalaismagneetteja ja se onkin hyvä syy istuttaa niitä. Tässä on huhtikurjenmiekka 'Katharine Hodgkin' ja oikealla lumikurjenmiekka.

Nyt kurjenmiekkoja on avautunut monessa värissä. Ne ovat niin kauniita!

Kevätkurjenmiekka 'Halkis' on saanut lajiketoverin! En ollenkaan huomannut sen nuppua tuolla taempana, mutta kevätkurjenmiekat ovat tällaisia. Kukkanuppu on kapea puikko maan pinnalla, ei sitä välttämättä huomaa.

Krookuksia on alkanut avautua tihenevällä tahdilla. Tämä on kevätsahrami 'Pickwick'.

Paikoin saa jo monta kukkaa samaan kuvaan! Vaaleat pienet kukat ovat persiansinililjaa, muut krookuksia. Tuossa on hyvät apajat pörriäisille ja perhosille. Eilen tapasin kevään ensimmäisen perhosen nimenomaan tässä kohdassa.

Mustin kopin edustalla on ryhmä 'Cream Beauty' -kultasahrameita (tai kultasahramin risteymiä). Oikealla on kirkkaankeltainen talventähti. Niissäkin käy kova pörinä.

Tämä sahrami on istutustietojen mukaan 'King of the Striped', mutta Erkkikään ei ota selvää aiemmassa kuvassa olleen 'Pickwickin' kanssa, kumpi on kumpaa vai ovatko kumpikin lopulta samaa. Joskus olen sitä yrittänyt selvittää, mutta vaikeaa se on.

Matkalla ruskopenkkiin on yksi sahrami tullut nurmikolle vastaan.

Armeniansahrami 'Bronze Beauty' on esiintynyt blogissa aiemminkin tänä keväänä, mutta nyt niitä on enemmän ja kukat ovat auki. Tämä on todella hienon värinen krookus.

'Orange Monarch' on upean värinen, mutta kukkii niin lyhellä varrella, että se on lähes hukuksissa kasvimassassa joka kevät. Onneksi se on näkyvän värinen!

Loppuun sellainen tieto, että olin arvannut punakukkaisen pystykiurunkannuksen tulevan kukkaan ruusu-heinätarhassa 13. huhtikuuta Koska kukkii -haasteessa. Tänään ensimmäinen kukka alkoi vähän raottua, joten lasken kukkimispäiväksi tämän päivän. Huti tuli taas, mutta vain kahdella päivällä.

Onneksi tämä kiurunkannus löytyi, sillä ruusu-heinätarhassa(kin) ovat myyrät myllertäneet perusteellisesti. Kaikki muut kiurunkannukset ovat hävinneet, paitsi tämä yksi.

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kevätsahrami Crocus vernus

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Talventähti Eranthis

Halkis kavereineen kukkii

 Eilen oli ensimmäinen upean aurinkoinen päivä pitkään aikaan, jolloin aurinko paistoi aamusta asti siniseltä taivaalta. Tänään samaa herkkua tarjoiltiin lisää!

Kevätkurjenmiekka 'Halkis' avasi kukkansa. Tämä on nyt toistaiseksi ainoa kukka laatuaan, onneksi on edes tämä yksi elossa ja kukkii.

Koska kukkii -haasteeseen olin veikannut tämän kukinnaksi 2. huhtikuuta, ja kukka avautui 8. huhtikuuta, eli pieleen meni lähes viikolla.

'Halkisin' lähellä on muitakin kurjenmiekkoja, tällaista tummempaa ja sitten vaaleampaa. Luulen, että tämä on sitä, jonka ostin "purppuranvärisenä lumikurjenmiekkana". Purppurainen tämä ei ole, ja voi olla, ettei lumikurjenmiekkakaan, vaan jokin lukuisista risteymistä eli huhtikurjenmiekka. Mene ja tiedä. Kyllähän tämä silti voi lumikurjenmiekka olla.

Nämä ainakin ovat 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkoja. Kukkamättäät ovat niin tiiviitä, ettei tuohon enää enempää mahtuisi!

Katharinet ovat erikoistuneet kasvamaan laventelien vierellä niin, että puskien kuivia oksia täytyy leikata kurjenmiekat nähdäkseen. Toisaalta se on saattanut säästää ne myyrien hampailta.

Huhtikurjenmiekka 'Katherine's Gold' on myös kauniisti kukassa. Nämä risteymälajikkeet ovat selvästi helposti lisääntyviä, muodostavat kauniita tuppaita.

Muuten kyllä muotopuutarhan tilanne surettaa. Myyrät ovat syöneet niin paljon, että kukkaloisto on varsin vähäistä. Kun miettii, paljonko olen vuosien mittaan istuttanut ja miten vähän sipulikukkia on jäljellä, alkaa olo olla melko tuskainen.

Tässä on purppuraa! Huhtikurjenmiekka 'Rejoice' on upean värinen ja tuo ilosanomaa, kun alppipenkin upean "Caucasican" kukka- ja nuppuvarret kävi myyrä syömässä suojaverkosta huolimatta. Verkon helmaan oli jäänyt pieni kohta, josta myyrä mahtui, harmi vain.

Mutta tämä on olemassa ja tälle on jo noussut kavereitakin! Taustalla näkyy silkkipionin punaisia versoja, se on hyvin aikainen pioni.

'Rejoice' on vastavalossa vähän eri värinen, melkein vaaleanpunainen. Voi että tätä valoa on ollutkin ikävä talven mittaan!

Eilen avautuivat myös ensimmäiset sinivuokon kukat. Tämä sinipunasävyinen kasvaa koivikossani luonnostaan.

Talventähtien aika alkaa piakkoin olla ohi, vaikka toisaalta niitä myös nousee yhä maasta. Näihinkin sopii sama sääntö kuin muihin: istuta moniin eri paikkoihin, niin saat pitkän kukinnan!

Ensimmäisenä kukkaan tullut tupas saniaistarhassa on ohi ehkä jo huomenna; kukat ovat levinneet selälleen ennen kuin ne varisevat. Olin arvellut Koska kukkii -haasteessa, että talventähti tulisi kukkaan vasta 11. huhtikuuta – se meni totaalipieleen.

Ruskopenkissä on paras talventähtiesiintymä ja kirkkaankeltaiset kukat loistavat ihanasti auringossa yhdessä keltasävyisten krookusten kanssa.

Edessä on turkinlumikello ja pikarililjaristeymä 'Sunset' – mahtavan värinen maasta noustessaan sekin! Idänunikotkin ovat jo reippaina kasvussa. Oi tätä onnea; kevät!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Pikarililja Fritillaria

Silkkipioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Sinivuokko, lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Talventähti Eranthis

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Taisin löytää sen

 Musteeseen dipatun nupun!

Keväiset kurjenmiekat ovat luottotyyppejä. Vaikka on koleaa ja sateista – eilen illansuussa tuli taivaan täydeltä räntärättejä – kukkia vain avautuu. Nämä ovat 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkoja.

Nuppuja myös nousee tasaista tahtia, vaikka on hurjan viileää. Myyrät eivät selvästi myllää laventelien juuristoissa, sillä niiden vierellä huhtikurjenmiekat ovat saaneet rauhassa muodostaa tiiviit kasvustot. Suunnittelen näiden ylöskaivuuta kukkimisen jälkeen, jotta saan siirrettyä osan mukuloista Mustin haudan tuntumaan. 

Viereisessä penkissä kukkii Katharinen serkku, huhtikurjenmiekka 'Katherine's Gold'. Tässäkin penkissä on myyrä kovasti myllännyt. Huhtikurjenmiekkoja ei ilmeisesti syödä, mutta niiden mukuloita kulkeutuu yllättäviinkin paikkoihin, ja osa varmasti myös hautautuu liian syvälle tunnelistoon noustakseen enää kukkimaan.

Usein myös löydän kukkivia huhtikurjenmiekkoja puutarhani ulkopuolelta tienvarren ojasta. Sinne vesimyyrien tunnelit johtavat.

Tästä pikku miekasta olen erittäin iloinen. Olen lähes varma, että tämä on kevätkurjenmiekka 'Halkis'. Tavallisilla kevät- ja lumikurjenmiekoilla ei ole noin tummaa musteenväristä kärkeä.

Tämän lajikkeen olin arvellut kukkivan jo 2.4. Koska kukkii -haasteessa, mikäli on enää olemassa. Pelkäsin, että koko kurjenmiekka on kadonnut myyrien toimesta. Onneksi ei! Tämä on harvinaisuus, jonka olen istuttanut jo joskus 15 vuotta sitten, eikä uutta olisi helppo löytää.

Alppipenkissä on toinen erikoisvärinen kevätkurjenmiekka, purppurainen "Caucasica". Eikö ole ihana!

Lisääkin kurjenmiekkoja on tulossa kukkaan, tässä vasta ensimmäiset.

Huomasin 'Dawn' -heiden vierellä vaaleanpunaisia ripauksia maassa. Nehän ovat kukkanuppuja! Maahan taipuneissa oksissa ovat nuput selvinneet pakkastalvesta, kun niillä oli peittona ohuelti kasvijätettä ja tuulensuojakin oli parempi. Niin pienestä voi tosiaan selviäminen olla kiinni. Nyt ravistelin versot vapaiksi, jolloin ne kohosivat vähän ylemmäs.

Kunpa olisin tajunnut suojata puskan pressulla tai jollakin peitteellä ennen vuodenvaihdetta, sillä puskassa on nyt vähintään sata pakkasen tuhoamaa, kuivan ruskeaa nuppurypästä. Olisi ollut upeaa nähdä ne kukassa.

Ehkä ensi talvi on helpompi ja ensi keväänä näemme enemmän kukkia...

Heisi 'Dawn' on lajia Viburnum × bodnantense

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata