Saturday, 23 October 2021

Villaisa taisto

 Koska oli noin kahdeksan säkkiä raakavillaa putsattavana ja sortteerattavana, syntyi hommasta melkoinen määrä villatukkoja. Ne ovat liian likaisia, roskaisia tai huopuneita lähetettäväksi kehräämöön ja toisaalta liian pieniä paloja, että olisin viitsinut jokaista tunkea säkkiin kasvien talvisuojausta odottamaan.

Hommaan kului riittävän monta tuntia ilmankin. Tuollaiset pienet nytyt kiskoin vain irti ja heitin sivuun. Kyllä niille on ottajia, ainakin tiaiset vuoraavat niillä talvipesiään, hiiristä puhumattakaan.

Raakavillan sanotaan karkottavan peuroja, niinpä olen levitellyt villatuppoja myös istutuksiin. Japaninvaahtera 'Osakazuki' on edelleen leiskuvan punainen ja sen tyvellä on nyt villaa, lisäksi ripustin villaa sen vieressä kasvavaan tarhakalliokieloon. Peurat nimittäin syövät vaahteroita (ja kalliokieloja) ja tämä on niille juuri sopivan kokoinen puska välipalaksi.

Ihastellaan vielä hetki 'Osakazuki' -vaahteran käsittämättömän hienoa ruskaa. Kohta heivaan sen päälle vielä verkon, ei sitä näin suojattomaksi voi jättää.

Isommissakin puissa on vielä joitakin lehtiä tallella myräköiden jäljiltä, lehtipuut erottuvat keltaisina tummista havupuista.

Villasavotan lisäksi ohjelmassa on ollut muun muassa ruukkujen pesua. Ransu esittelee.

Esittelijä painuu muihin tehtäviin.

Syysvuokon tyvelle laitoin reilusti villaa, sillä se on aina syöty takuuvarmasti. Kukinta alkaa olla kyllä muutenkin ohi.

Myrkkyliljoistakin katkotaan kukkavarsia ja syyssahramit häviävät yleensä nopeasti. Tässä kohdassa ne myös hautautuvat vaahteranlehtiin. Laitoin niiden ympärille myös villaa.
Syyssahramit yllättävät ja ilostuttavat joka vuosi. Ne nousevat niin myöhään, että mietin jo niiden hävinneen, kun yhtäkkiä jonakin päivänä huomaan niiden kalpeat varret ja kapeat nuput. Niitä täytyykin muistaa hankkia ja istuttaa ensi vuonna lisää, ja laittaa paikkoihin, joissa ne eivät huku puunlehtiin näin pahasti.

Myrkkyliljoista puheen ollen, tässä tänä syksynä hankittu syysmyrkkylilja, joka oli pussin tietojen mukaan valkokukkainen yksinkertainen 'Album', mutta onkin ilmiselvästi kerrottu – kukassa on lisäksi hentoinen häivähdys vaaleanpunaista. Mikä kaunotar, ja mikä jättipotti! Tämä onkin selvästi 'Alboplenum'; ehkä kaunein myrkkylilja, mitä on. 
Koska ehdin sipulikaupoille melko myöhään, vasta lokakuun puolella, istutin tämän heti kaupungissa ruukkuun ja pistän tämän vasta kukinnan jälkeen puutarhamaahan. Nyt se ilostuttaa kuistin pöydällä.

Hajuherneetkin ilostuttavat, sillä ne ovat tehneet uusia kukkia peuran niitä riivittyä. Lajike on 'Wiltshire Ripple', ja on tuossa onneksi palkojakin kypsymässä. Toivottavasti niitä ei syödä, jotta saan siemenet talteen. 
Valitettavasti kukkaan vasta syksyllä tullut 'Turquoise Lagoon' syötiin, niinpä en päässyt näkemään sen kukkaan kehittyvää ihmeellistä turkoosia sävyä.
Taustalla voi erottaa kumoon kaatunutta puutarhatuolia, en vaivautunut niitä eilen nostamaan pystyyn, kun olisivat lentäneet taas kumoon. Pöytä sentään pysyi pystyssä.

Vattukartion naru, jolla kartio oli sidottu maahan iskettyyn tukikeppiin, meni poikki ja kartio kaatui. Onneksi tähän aikaan se ei aiheuta juurikaan tuhoa, paitsi että 'Royal Ruby' -syysasteri hieman liiskaantui tuonne alle. 'Tayberry' -vattu on vielä vihreä.

Ruusunnuput ovat saaneet villaa suojakseen. Tässä on Pierre de Ronsard, jonka kukan toivon vielä näkeväni. Toisen nupun peura söi pari viikkoa sitten.
Varsinainen talvisuojavilla (joka on tätä samaa villaa, mutta isompia huonoja paloja tai jopa kokonaisia vuotia, jos katsoin niiden olevan liian huonolaatuista kehräämöön) on sullottu kahteen isoon muovisäkkiin, sen levittämisen aika ei ole vielä. Tämä ja pari muuta erikoisempaa köynnösruusua saavat villasta pakkassuojan tyvelleen ja ympärilleen.

Winchester Cathedral meinaa kukkia vielä reippaasti, tämän tertun lisäksi siinä on toinenkin samanlainen tertullinen nuppuja. Toivon, että pääsen näkemään ainakin osan niistä kukassa. Villa ei suojaa sataprosenttisen varmasti, sillä siitä huolimatta tässä vieressä kasvavan William Shakespeare 2000:n viimeinen kukka syötiin pari yötä sitten.
Taustalla kukkii syysasteri 'White Ladies'.

Ruusut ja asterit ovat onneksi valtavan hyviä sietämään pakkasta, vaikka ovat kukassa tai nupulla. Tässä kaita-asteri 'Prince', jonka kukkia avautuu koko ajan enemmän. Toivottavasti sen viehkous välittyy kuvan myötä, tyyppi on aivan henkeäsalpaavan ihana pikkuruisine kukkineen.

Tässä kuvassa Prinssi jää retkottavan 'Herbstschnee' -tuoksuasterin taakse. Tuoksuasterin oli tarkoitus kasvaa korkeana valkoisen tarha-alppikärhön tuen vieressä, mutta sen yksi osa retkottaa maata myöten vasemmalle ja loppuosa lojuu viistoretkossa oikealla. Toivottavasti se saa tulevina vuosina paremmin tukea vieruskasveistaan. Täytyykin muistaa istuttaa sen ympärille pystykasvuisia ja korkeita heiniä.

Pyykit kuivuivat eilen hyvin tuulessa siihen asti, kun alkoi sataa. Olin juuri päässyt betonilaattojen valuhommaan ja öljynnyt muotit sekä sekoittanut betonin, kun sade alkoi. Ei sen pitänyt ennusteen mukaan silloin alkaa!
Siispä jäivät pyykit narulle, mutta nyt paistaa ja ne ovat jo puolikuivat ainakin. 
Ensi yönä mennään varmaan pakkaselle täälläkin, nytkin on vain muutama aste lämmintä ja pohjoispuhuri tuntuu vilakalta. Täytyykin mennä pihalle miettimään vesien tyhjennyksiä ja suojauksia, ja ne betonivalutkin pitäisi nostaa johonkin pakkaselta suojaan. Villaa voisi vielä lisäillä kasvien ympärille tässä loputtomassa taistossa peuroja vastaan.
Toivottavasti teilläkin on aurinkoinen puutarhurointisää!


Hajuherne – Lathyrus odoratus
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium
Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Syyssahrami – Crocus speciosus
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum

Tuesday, 19 October 2021

Ilostuttavat asterit

Nyt on hyvä asterisyksy, sillä peura käy pihallani vieläkin vain närppimässä hajuherneiden versonpäät, mikä on sekin toki ikävää. Kukkien menetyksen lisäksi siemenomavaraisuuteni on vaakalaudalla. Minulla on niin ihania lajikkeita, sellaisia viinin- ja luumunpunaisia, että en haluaisi menettää niitä. Toivottavasti sieltä joku siemenpalko löytyy, en ole vielä alkanut kerätä siemeniä nimittäin.

Mutta ne asterit! Muotopuutarhassa kukkii risteymäasteri 'Little Carlow'. Sen sävy on hivelevän kaunis sinivioletti.

Tästä kuvasta varmaan tajuaa, miksi juuri tämä asteri oli pakko saada. Sen latvat ovat täpötäynnä kukkia, ja niin ne ovat joka syksy. Tämä asteri pärjää hyvin puolivarjossa niin, että aamupäivän se saa täyttä paahdetta ja iltapäivällä on vaahteran varjossa.
Pallopampulat kuuluvat kaukasiankirahvinkukille; hyvin koristeellinen vielä kukittuaankin.

Muotopuutarha mäntyjen alta nähtynä. Täältä käsin ei 'Little Carlow' ihan näy, se taitaa jäädä kuvan oikean reunan ulkopuolelle.
Täytyykin muistaa kerätä nuo toissapäiväiset pyykit ennen kuin sade illalla alkaa. Nyt aurinko paistaa ihanasti ja pitkästä aikaa on tyyntä – hieno päivä seuraavan myräkän alla. Eilen tuli sade aina kahdessa minuutissa siitä, kun pihalle siirryin, lopulta luovutin. Yhden maton sain pestyä, mutta sekin jäi ulos odottamaan kuivumista sen verran, että sen saisi nostettua johonkin jatkokuivumaan. En ole muuten innokas mattojen pesijä, mutta Ransulla on herkkä ja oikukas vatsa.

Rohanin olosuhteet ovat muuttuneet pikku hiljaa liian varjoisiksi astereille, lisäksi naapurikasvien vyöry näkyy olevan niille liikaa. Ainoastaan tämä 'White Ladies' -syysasteri on hyvässä kukassa. Tämän lajiketoverin löysin pyökin ja varjohiippojen välisestä puserruksesta ja siirsin sen avoimemmalle paikalle. Myös 'Winston Churchill', ihana purppuranpunainen, korkea sortti, on ruipelonrääppänä (eikä ollenkaan luonteenomainen kaimalleen!), mutta tyydyin nyt vain kitkemään muuta kasvillisuutta sen ympäriltä. Täytyy tarkkailla sen pärjäämistä.
'White Ladies' saa mainion taustan tummalehtisestä 'Royal Burgundy' -japaninkirsikasta.

Toisesta suunnasta katsottuna näkyy myös punainen William Shakespeare 2000 -ruusu.

Käytävän toisella puolella ruusu-heinätarhassa on kolme asteria. Tämä on korkea tuoksuasteri 'Herbstschnee', josta vasta muutama ensimmäinen kukka on auki. Toivottavasti niitä avautuu enemmänkin ennen kuin peura ehtii apajille.

Tämä on kuitenkin se asteri, jota olen eniten jännittänyt ja se on myös suojattu rautakartiolla. Sain tämän 'Prince' -kaita-asterin ystävältä viime vuonna sellaisilla saatesanoilla, että se ei varmaan ehdi Suomessa kukkaan ollenkaan, ystävä oli jo nakkaamassa kasvia kompostikasaan. Hän tuumasi, että saariston lauhassa syksyssä voisi olla mahdollisuuksia, jos vain peurat eivät syö.
Ehkä tänä vuonna on otolliset olosuhteet ja kukinta tavallista aikaisempaa, mutta ainakin nyt se on ehtinyt aloittaa kukinnan. Viime yönä oli –2, mutta ei se näytä astereita lannistaneen millään lailla (ja verenpisaratkin ovat vielä ulkona, kääk!).
Taustalla kukkii ihanan värinen "Ahlaisten Punainen" eli 'Royal Ruby', matalanpuoleinen syysasteri.

'Prince' on valtavan ihana. Olen tästä niin iloinen ja kiitollinen. Mitkä lehdet ja kukat! 

Lyhyitä ovat syksyiset blogijutut, tai näin lyhyitä saisivat kai aina olla. Kesällä vain tuppaa tulemaan maratooneja, kun kerrottavaa on niin valtavasti ja siellä ruudun toisella puolella istuu tärkeitä ja ihania puutarhaystäviä, joiden kanssa puutarhailon (ja välillä turhautumisenkin) jakaminen on suuri onni.
Aurinkoista syyspäivää, ystävät! Nyt painun pihalle aurinkoon tekemään kaikkea sitä, mitä eilen piti. Sateen on ennustettu alkavan jo kello viideltä.


Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii
Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae

Sunday, 17 October 2021

Kivien kaivuuta

Siihenhän se aina menee.

Sain päähäni siirtää vaahteran alla istuttamisestaan asti kuivuudessa kärvistelleen ihanan 'Daisy's White' -valkokuusen. Pari vuotta se on sinnitellyt, mutta neulasia on kuivunut. Yllätyksekseni se oli alkanut juurtua oikein hyvin ja nyt onnistuin napsauttamaan isoja juuria poikki. Voi olla, että tämäkin siirto-operaatio osoittautuu huonoksi ajatukseksi. Olen tappanut aika monta kasvia siihen, että keksin siirtää niitä.
Valkokuuselle oli kuitenkin tilaus tässä herkkujen nurkassa, Moskovan Kaunotar -jalosyreenin juurella. Vasemmalla on 'Silver Wings' -rotkolemmikki ja sen takana syysvuokko 'September Charm' kukassa. Syreenin takaa alkaa kuitenkin melkoinen lehtoakileijojen vyöry, ja olen kitkenyt niitä liian laiskasti. Tähän tarvitaan sekä ryhtiä tuovaa kasvia että tiukempaa otetta akileijojen kurissa pitämiseen.
Kuusta ei voinut istuttaa ilman, että maasta nousi kivi, se pilkottaa kuvan alanurkassa. Onneksi se ei tällä kertaa ollut paljon leivänpaahdinta suurempi, oikeastaan sen jättämä kuoppa oli ihan sopivan kokoinen kuuselle katkenneine juurineen.
Kiven, toisin sanoen nyt kuusen, vieressä asuvan kanelisaniaisen toivon olevan vielä hengissä, vaikka se tänäkin kesänä kuivui jo keskikesällä. Lisäksi löysin 'Black Stockings' -ängelmän, joka on sinnitellyt akileijavyöryn keskellä. Sen ei ole ehkä turvallista asua paikassa, josta yritän kitkeä lähes samannäköisiä akileijantaimia, mutta ängelmät viihtyvät tontillani niin huonosti, että en uskalla siirtääkään, tämä on ängelmistäni rehevin.

Vaahteran alle jäi kuoppa ja sen viereen valkoiset 'Album' -syysmyrkkyliljat kalpeina kuin hattivatit.
Vaahteran alunen on hankalan kuiva eikä tässä pärjää oikein muu kuin lehtoakileija, keltapeippi ja ripsialpi. Toisaalta pidän kovasti 'Florentinum' -keltapeipin talvellakin vihreistä lehdistä, joissa on tuo kaunis vaalea kuvio. Niistä tulee juuri sopiva matto vaahteran alle.

Minun pitäisi vain muistaa leikata sekä tästä että olohuoneen nurkalla kasvavasta vaahterasta isoja oksia vuosittain, jotta ne pysyisivät joten kuten järkevän kokoisina. Se on juuri sopivaa talven hommaa, mutta talven vika on äärettömän lyhet päivät, joiden aikana ei ehdi kuin miettiä tarvikkeiden hakemista liiteristä, kun jo alkaa hämärtää.

Toista on kesäkuussa! Tässä kuvassa näkyy, kuinka valoisaa on lähes kymmeneltä illalla – ja myös akileijojen vyöryä herkkunurkan vierellä. Kukassa on rotkolemmikki, taempana tähtihyasintti ja niiden välissä ei paljon muuta ole kuin lehtoakileijoja. 
Kiinnostavimman väriset akileijat ovat kauempana, lähellä tähtihyasinttia, sillä sinne päin istutin 'Nora Barlow' -lajikkeen ja se on tuottanut mitä hauskimman näköisiä ja värisiä jälkeläisiä risteytyessään tavallisen tummanvioletin lehtoakileijan kanssa.

Tänään ja eilen on ollut ihana auringonpaiste – välillä. Puuskaista on, ja pari kertaa olen todistanut rankkasateen rakeiden ja rännän muodossa. Tähän kuvaan yritin ikuistaa niistä yhtä. Huussin lähellä hehkuva puska on japaninvaahtera 'Osakazuki'.

Kuuro alkoi jo laantua, kun suuntasin kameran kohti navettaa ja seuraavaa työmaata. Navetan takana loistaa pihlaja täynnä marjoja (pitäisi kerätä!), koivikko on keltainen ja raparperistakin on pari lehteä kauniin keltaisena. Raparperista ylöspäin alkaa preeria.

Kaivoin muutaman neliömetrin juolavehnän juuria ja alalta nousi parikymmentä kiveä. Eivät ne nyt tuohon muuriksi jää, mutta tuosta pihatien varresta ne on helppo napata kottikärryyn ja kuskata valitsemaansa kohteeseen. 
Kuvan alareunassa näkyykin yksi kohde, johon on jo uponnut alueelta nousseita kiviä: siinä on pengermä ja puolen metrin korkeusero. Pengermän päälle aion siirtää parsat, kunhan ehdin niitä kaivelemaan. Parsat preerian vierellä sopivat hyvin yhteen niin ulkonäöllisesti kuin kasvupaikkavaatimuksiltaankin. 
Isoimmat murikat jäivät niille sijoilleen, niitä ei jaksa pyörittää ja miksi pitäisikään. Kivi siellä täällä rinneistutuksessa on ihan kiva, mutta vieri vieressä ne estävät istuttamisen. Nyt sain kaivettua istutuskuopat rohtopunahatulle ja keltasävyisille, luonnonlajin oloisille tulppaaneille (tarhatulppaani 'Antoinette', buharantulppaani 'Bronze Charm' ja kreikantulppaani 'Flava'). Niiden pitäisi viihtyä tuossa etelään viettävässä, paahteisessa paikassa, jos vain myyrät eivät vie.

Keväisessä kuvassa loistavat 'Estella Rijnveld' -papukaijatulppaanit ruusutarhassa. Niiden takaa näkyy preeriaa, joka tuolloin oli pääosin vielä juolavehnäheinikkoa ja kiviä. On tässä kaivettu, onneksi se on lempipuuhaa. Eikä ainakaan tarvitse käydä ostamassa kiviä, jos niitä kaipaa.


Buharantulppaani – Tulipa linifolia
Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Ripsialpi – Lysimachia ciliata
Rohtopunahattu – Echinacea pallida
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tarhatulppaani – Tulipa gesneriana
Tähtihyasintti – Camassia
Valkokuusi – Picea glauca
Ängelmä – Thalictrum

Thursday, 14 October 2021

Aina vain punaisempaa

 Punempaa ja punempaa, tekisi mieli sanoa, vähän kuin Liisan mahtava kommentti Curiouser and curiouser Ihmemaahan jouduttuaan.

Olen viime päivinä tarkkaillut mun muassa 'Osakazuki' -japaninvaahteraa. Sehän on kesällä vihreä, syyskuussa se alkoi punastua viininpunaiseksi ja nyt se muuttuu koko ajan kirkkaammaksi.

Auringossa se hehkuu.

Tässä viimeisin tilanne tänään puuskatuulessa kuvattuna. Koko ajan kirkkaampaa punaa! Vai punampaa kirkkaa, Ihmemaan hengessä.

Puna saa vastakaikua muutamaa metriä alempana rinteessä. Kaksi rusotuomipihlajaa ja portista vasemmalle 'Tove Jansson' -tarhapimpinellaruusu, portissa vielä punaisena kukkiva koreaköynnöskuusama 'Goldflame'.

'Tove Jansson' on niin hienon punainen auringonsäteen osuessa siihen. Voi kuvitella, miltä se näyttää sitten, kun sillä on pari metriä niin korkeutta kuin leveyttäkin. 

Hienon punaiset ovat myös jonkun jyrsijän jäännökset kuistin portaiden juurella. Tällaista arkirealismia, kun elää pantterin kanssa samassa taloudessa.

Orjanruusu on ihan täynnä kauniin punaisia kiulukoita. Taustalla punastunut japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ruskaantuu tummalehtisestä punalehtiseksi.

Se alkaa jo olla näkyvä osa Rohania, tuolla takana keskellä. Edessä on pyökki 'Rohan Weeping'. Sen takana alkaa japaninmagnolia olla aika keltainen.

Rohanin päädyssä pengermän päällä kasvaa punahelmipihlaja. Näille on käynyt luonani vähän köpelösti. Ensin ostin kaksi portin molemmin puolin; oikein isoja lähes kaksimetrisiä puita. Ne molemmat kuolivat, kuivuivat hengiltä. Ne oli hankittu isosta ja hienosta puutarhamyymälästä ja tietysti ne oli vartettu.
Seuraavalla kerralla olin viisaampi ja ostin pienen omajuurisen taimen Vakka-Taimesta. Viime talvena myyrät kalusivat sitä tyveltä niin, että isoimmat versot kuolivat, mutta pienempiä säästyi ja juuristosta nousee toki lisää. 
Myyrät muuten nakersivat myös tavallisen helmipihlajan versoja, joten nämä pihlajat kannattaa ehdottomasti suojata kunnolla jyrsijäverkolla. 
Tämän kuvan otin kumminkin siksi, että tässäkin on näköjään hieno ruska. Vaaleanpunaisia marjoja en vielä ole päässyt näkemään, puu/pensas on liian nuori (ja syöty). Taustalla kasvaa koristeraparperi.

Myös onnenpensas, joka kasvaa koivikon eteläreunalla, on muuttunut viininpunaisesta hehkeän punaiseksi viime päivinä. En tosiaan tiennyt, että onnenpensaankin ruska voi olla näin hieno.

Nenäliinapuukin alkaa olla oikea herkku, vaikka se on vasta polvenkorkuinen kääpiö – ei ole herkkuudessa kokoon katsominen.

Jännitys alkaa helpottaa 'Prince' -kaita-asterin suhteen. Ensimmäiset kukat avautuvat! Ne ovat juuri niin kauniit kuin uskalsin toivoa: vaaleat tummalla keskustalla ja pienet, vain noin senttimetrin halkaisijaltaan. Mikä puska! Olen aivan rakastunut. Kun on nuo tummat lehdetkin.
Kirsikkana kakun päällä on Rohanissa asustava The Prince -ruusu tehnyt tummanpunaisen nupun juuri käytävän toisella puolella. Jos peura ei näitä syö, saamme ihastella kohta kahta prinssiä kukassa. Toiseen tulee yksi iso kukka ja toiseen tsiljoona pikkuruista.

Omenapuussa on vielä lehdet, samoin syreeneissä. Tai saa nähdä, miltä aamulla näyttää myrskypuuskaisen yön jäljiltä. Pysy sisällä ja lämpimänä!


Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Japaninmagnolia – Magnolia kobus
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kaita-asteri – Symphyotrichum lateriflorum
Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii
Koristeraparperi – Rheum palmatum
Nenäliinapuu – Davidia involucrata
Onnenpensas – Forsythia
Orjanruusu – Rosa dumalis
Punahelmipihlaja – Sorbus vilmorinii
Pyökki – Fagus sylvatica
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Tarhapimpinellaruusu – Rosa Spinosissima-Ryhmä

Sunday, 10 October 2021

Mustin puutarhakierros

 Musti innostuu siitä, että menemme yhdessä pihalle, silloin ulkoilu on monin verroin hauskempaa.

Se kiipeää puuhun, kun on niin täpinöissään. Yksin ulkoillessaan sillä on selvästi totisempia tehtäviä, kuten myyrien pyydystystä.

Kukkuu!

Siirryin kuvaamaan 'Lilac Wonder' -myrkkyliljaa, taustalla riemuissaan loikkiva Musti.

Se asettui kyttäämään mutapuutarhassa liikkuvia pikku otuksia. Tai ehkä mammaansa kuitenkin.

Jatkoin mutapuutarhan ohi kohti laajenevaa ruusu-heinätarhaa. Olen viimein jakanut Rohanin jättiläiseksi kasvaneen silkkipionin, toivottavasti se selviää runtelusta. Varret pitäisi varmaan vielä katkoa, samoin kuin 'Indian Chief' -tarhakurjenmiekasta, jonka jaoin ja siirsin samaan syssyyn. Yksi ystävältä saatu taimi oli levinnyt mukavaksi kasvustoksi, mutta se ei ole vielä kertaakaan kukkinut. 
Rohan alkaa olla varjoisa risuaidan, pensasaidan ja kasvaneiden puiden ja puskien takia. Ei se mitään, vaihdetaan kasvillisuus, tai osa siitä. Tässä ruusu-heinätarhassa on todella aurinkoinen paikka.

Astereitakin tästä löytyy ja nekin näyttävät kukkivan paremmin tässä kuin käytävän toisella puolella Rohanissa. Tämä on toissa vuonna istutettu tuoksuasteri 'Herbstschnee', valkoiset kukat avautuvat toivottavasti pian. Koko ajan saa jännittää, syökö peura ne ensin.

Samoin on 'Prince' -kaita-asterin laita. Nuput pullistuvat, kukkien pitäisi olla pieniä, joten luulisi niiden jo kohta avautuvan, edes ensimmäisen! Kasvi on kyllä tosi koristeellinen ilman kukkiakin. Tumma väri on ihan huippu.

Edellisessä kuvassa näkyy taustalla syysasteri "Ahlaisten Punainen", joka on ilmeisesti sama kuin 'Royal Ruby'. Vanhoista löytökasveista on joskus vaikea selvittää, mitä lajiketta ne ovat.
'Royal Ruby' kasvaa kahdessa muussakin paikassa puutarhassani, joten tutkimuksia voi tehdä täälläkin.

Rohanin kukista ja tummalehtisestä kasvistosta täytyy kirjoittaa oma juttu, mutta tähän kohtaan pitää laittaa kuva William Shakespeare 2000 -ruususta, kun se on niin hyvin sointuva edellisen kuvan asteriin ja sijaitsee vain muutaman metrin päässä nurmikäytävän toisella puolella.

Nyt jatketaan raput ylös kasvimaan puolelle.

Täältä löytyy keskeneräistä kiveystä ja Ransu, joka esittelee ystävältä saatua hienoa mutta käytöstä tahraisena poistunutta mattoa. Sitä on kiva kynsiä niin kauan kuin sitä on vielä näkyvillä. Täytynee hankkia Ransulle oma puutarhamatto sitten, kun tuo on peittynyt kiviin.

Kun käännytään katsomaan taaksepäin kohti ruusu-heinätarhaa, näkyy kivipengermän päällinen, jonka sain viimein siivottua. Siihen päätyi Rohanista ylös kaivettuja tuoksukurjenpolvia, siinä on loistava kasvi uusien alueiden valtaamisen apuna. Päätyi tähän jo kukkasipuleitakin, vaikka rikkakasvustoa tuolta varmaan vielä puskee. 
Onpa multa muuten laadukasta, kun ensin monena vuonna lappaa tuohon kaikenlaista maasta kaivettua kasvijätettä, jotta saa pengermän yläpuolen tasaiseksi, ja sitten se maatuu pehmeäksi mullaksi. Jos olisin tosi fiksu ja suunnitelmallinen, älyäisin kattaa tällaiset paikat kankaalla pariksi vuodeksi ennen istuttamista, sitten olisi rikat tukahdutettu.

Kasvimaalla peura ehti latvoa tuoksuherneitä, mutta jokunen kukka 'Turquoise Lagoon' -herneestä (Lathyrus × hammettii) jäi jäljelle. Niiden värin vaihtumista turkoosin suuntaan voi tarkkailla. Tai voisihan ne leikata maljakkoonkin, olisi vähän varmempaa.

Kävijällä ei selvästi ollut kova nälkä, sillä perunoista syötiin ihan vain latvat. Normaalisti naatit syödään tapeiksi jo keskikesällä. Ruusupapusadostakin on vielä jotain jäljellä.
Tuli muuten mahtava perunasato tällaisena kesänä, kun naatit saivat kasvaa! Nostin eilen yhden kasvin ja sain siitä 20 perunaa. Miten ihmeessä saan edes käytettyä tällaisen määrän perunaa! Lajike tässä penkissä on 'Mulberry Beauty', siinä on peruna sisältäkin violetinpunainen.

Kääpiösamettikukkiin NE eivät hevillä koske, tosin loppusyksyllä nämäkin ovat menneet. Kehäkukat yleensä maistuvat, mutta nyt kaunis 'Bronzed Beauty' kukkii edelleen.

Yrttejä ei syödä, varmaan hajun takia. Salvia on ihana, sillä upean kesäisen kukinnan lisäksi se kukkii uudestaan syksyisin. Voisipa tuonne mennä saksimaan nuo kesästä jääneet kukkavarret, olisi vähän nätimmän näköinen puska.

Koukataankos sitten 'Tayberryn' tyvelle katsomaan toinen 'Royal Ruby' -asteri? Kyllä tämä tosi saman näköinen ja kokoinen on kuin se "Ahlaisten Punainen". Meinasin ensin sanoa, että tässä on ehkä vähän kerrotummat kukat, mutta menin vielä äsken keräämään kummastakin kukan ja ne ovat aivan identtiset.
Astereita myydään kuulemma varsin usein väärällä nimellä; se, mitä ostaa tai tilaa, ei ehkä olekaan se mitä piti. Itsekin olen ostanut maineikkaasta puutarhamyymälästä Winston Churchillin ja sain White Ladiesin, joka on kyllä todella kaunis sekin, mutta ihan eri asia.

Kun istutusalueet laajenevat, tulee jutuistakin aina vain pidempiä. Niinpä tämäkään ei päättynyt vielä tähän. Preerialla on ihme: kurkkuyrtit yhä kukassa. Nämähän peurat parturoivat yleensä aivan varmasti. Kukassa on toinenkin ihme: ruiskaunokki!
Mitä ihmettä. Ensinnä sitäkään ei ole syöty ja toiseksi mitä se täällä tekee.

Ai niin. Heittelin keväällä tänne ruiskukkien ja kosmosten siemeniä. Tässä joku kosmoksista, saa nähdä, ehtiikö kukkaan, heh. Kastelu jäi tietysti tältä alueelta ihan kokonaan koko kesänä.

Ihmeellisen ihanat kurkkuyrtit. Miten voi olla tottakaan!

Musti saapuu esittelemään ja huomauttaa, että täällä on vielä raivattavaa. Tuossa tassujen alla.

Lisäksi täällä on pienoinen raunioyrttiongelma. Se on pesiytynyt kivien väliin, ei siitä pääse erkkikään eroon. Eikä varmaan pääsisi ilmankaan kiviä. Se saisi kasvaa vain tuolla preerian päässä, ei siellä täällä pitkin poikin.

Mutta jatkamme projektia pikku hiljaa. Tänne olisi vähän tulppaaneitakin istutettavana. Taisi olla joku pieni narsissikin tai kaksi.


Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium
Kurkkuyrtti – Borago officinalis
Kääpiösamettikukka – Tagetes tenuifolia
Myrkkylilja – Colchicum
Salvia – Salvia officinalis
Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae
Tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum