Aurinkoisena aamuna

Eilen oli mahtava aurinkoinen aamu. Kiersin pihaa ja tallensin kevättä!

Viime syksynä istutin satamäärin lumikelloja isosta tukkupussista. Niiden piti olla puistolumikelloja, mutta muilta lajeilta nämä toistaiseksi nousseet vaikuttavat. Tämä on hyvin matala, kuvaa ei olisi saanut ilman, että nostan kukkaa.

Kerrotut 'Flore Pleno' -puistolumikellot ovat avautuneet!

Valitettavasti joku vandaali oli käynyt katkomassa pari kukkaa, ne oli sylkäisty kasvustojen viereen. Voisinpa puraista sen pupujussin tms. häntää (ja sylkäistä), joka tällaista tekee! Onneksi tänä aamuna ei näytä olevan enempää hävikkiä. Viime keväänähän joku söi (tai puri poikki) lähes kaikki kukat näistä.

Vielä yksi kuva, tällä kertaa kasvissa kiinni olevasta elävästä kukasta. Tuosta lauseesta muuten huomaa, että koen leikkokukat jollain tapaa kuolleiksi.
Nämä kerrotut puistolumikellot ovat hurmaavia, kukat ovat paksuja ja pulleita lukuisien sisempien kehälehtiensä takia. Niin suloisia, kuin parvi pönäköitä matameja.

Turkinlumikello on ehkä suosikkini lumikelloista, tosin en ole vielä päässyt perehtymään niihin kaikkiin. Harmittaa, että aikanaan, kun pääsin käymään lumikellotaivaassa Colesbourne Parkissa, minulla ei vielä ollut kunnon kameraa. Mutta niitä kelpasi silti ihailla!
Turkinlumikellon lehdet ovat leveät, kiiltävät ja raikkaan vihreät. Kukat ovat hyvin sirot.

Tähtilumikello on huomattavasti rotevampi. Sen lehdet ovat leveät ja pystyt, mattapintaiset.

Pihalla on lumikellojen lisäksi pieniä talventähtiä useassakin paikassa, tässä turkintalventähtiä. Niitä ei tahdo huomata ennen kuin alkavat kukkia. Taempana epäselvänä on nouseva talventähti – turkintalventähden verso on niin ruskea, ettei sitä erota mullasta!

Italiantalventähdellä on leveämmät, vihreät lehdet. Joku on käynyt maistamassa verholehden reunaa, vaikka kasvin päällä on kanaverkko.

Sitten siirrytään muotopuutarhaan. Sieltä löysin ensimmäiset 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekan versot, jotka saattavat kukkia hyvinkin pian! Tämä on niin ilostuttavan aikainen kurjenmiekka.
Edellisessä ja tässä kuvassa on harmaita juovia, ne tulevat kanaverkoista. Kun olen saanut verkot tiiviisti maahan kukkia suojaamaan, en ala niitä hevillä nostamaan edes kuvien ottamisen vuoksi. Täällä tuulee niin usein niin lujaa, että huonosti takaisin paikoilleen laitettu suojaverkko lentää hyvin herkästi kumoon. Ja tämä tapahtuu tietenkin aina yöllä, jonka jälkeen joku käy syömässä kukkanuput.

Nämä ovat aina aikaisia, mutta niin pieniä, että pitäisi olla suurennuslasi. Pikkusinililja 'Rosea' nousee lukuisina piippoina, joka vuosi on uusia siementaimia, ja niiden pikkuruinen kukkaloisto on suloisuudessaan vertaansa vailla. Kuvassa kasvi on kaksinkertainen oikeaan kokoonsa nähden.

Riemunkiljahdus oli suuri, kun bongasin kevään ensimmäisen krookuksen! Tähtisahrami on aikainen laji, ja johtuen varmaan myös aurinkoisesta ja kuivasta kasvupaikasta, jonka maa lämpiää nopeasti, se on pihallani lähes aina sukunsa ensimmäinen. Pidän erityisesti sirosta kukasta kapeine kehälehtineen, joista ulompien ulkopuoli on vaalea, kuten monilla ihanilla villitulppaaneilla. Tämä onkin aika tulppaanimainen kukka, ja avautuu monen villitulppaanin tavoin auringossa aivan auki. 'Roseus' on kauniin punertavan värinen, tähtisahramin perusmuoto on violetimpi.

Tämä lievitti tuskaa siitä, että joku oli syönyt virvaliljan kukat yön aikana. Onneksi niitä on vielä nousemassa pari lisää, nyt täytyy kiireellä kiikuttaa verkkoja uusiin paikkoihin. Ne perennat, jotka tarvitsivat syksyllä verkkoa kukintaansa suojaamaan, eivät nyt verkkoja tarvitse. Kunpa voisi suojata koko pihan, sillä en ole istuttanut sipulikukkia vain yhteen pieneen paikkaan, vaan joka puolelle – kaikkien kukkapenkkien lisäksi pensaiden ja puiden alle, nurmikolle... tietenkin, sillä niitä pitää olla mahdollisimman paljon!

Nyt on niin tiheä sumu, että pihalla ei ehkä tapahdu mitään tänään. Pikaista auringonpaistetta kaikille!


Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
'Katharine Hodgkin' on useamman kurjenmiekkalajin (Iris) risteymä
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Turkinlumikello – G. woronowii
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Kyläniityllä nähtyä

Yhtenä iltana huomasin keittiön ikkunasta kuuden valkohäntäpeuran lauman kyläniityllä. Hiivin kuvaamaan niitä. Hämärässä tuli hämäriä kuvia.

Ilokseni huomasin, että nämä eivät ainakaan vielä ole kesyyntyneet. Saaremme peurakanta on yleensä harmillisen kesyä, niitä ei tahdo saada pelotettua puutarhastaan, vaikka menisi sinne paukuttamaan käsiä ja huutamaan. Nämä puikkivat äkkiä pakoon, vaikka olin kaukana.

Tai olisiko pelästyksen syy kuitenkin ollut se, että mukanani oli aito valkohäntätiikeri? Hurja peto, tämä. Villahousut ja kaikki.

Kun aloin kävellä takaisin kotiin, tuli hurjalle pedolle pian hurja kiire. Mammaaa, älä jätä!!!

Kurkia on kuulunut, mutta en ole nähnyt. Tänään näin, taas keittiön ikkunasta, ja menin kuvaamaan. Merihanhia on ollut jo pidempään, niitä on kuvassa oikealla.

Pian seuraan lyöttäytyi kaksi kurkea lisää. On mukavaa, kun tällaisia luonnon tapahtumia voi tarkkailla keittiön ikkunasta käsin. Kuvat hiivin toki ottamaan lähempää, ei niistä olisi mitään tullut ikkunan läpi.

Sitten parvi kottaraisia lehahti sirkuttaen paikalle. Voi, miten ihanaa! Tervetuloa!

Tällä kertaa pikku tiikeri ei ollut kanssani bongausretkellä, vaan tuli kotipihalla vastaan ja sillä oli hurja pussausvajaus.
Iloisia muuttolintubongauksia kaikille muillekin!

Welcome!
The birds have started to arrive – cranes, geese and starlings. This time of year is such a joy, albeit a noisy one.

Päivän kukat

Ensimmäiset lumikellot alkavat viimein raottaa terälehtiään! Ihanaa, pikkuinen turkinlumikello on muodostanut muutamassa vuodessa pienen kukkaryppään.

Snodrop mix
More often than not, a bag of snowdrop bulbs seems to yield some other species than the name on the bag. Quite often there is a mix of species. This is ok with me, since I want all possible snowdrops in my garden – but I still want to try to unveil their identity. That is some investigation, since this genus is known for its endless crosses.

Vieressä ovat samat kaksi tähtilumikelloa joka vuosi – mutta nythän tuossa nousee kolmaskin kukka! Nämä ja edellisen kuvan turkinlumikellot on istutettu samasta pussista, jossa luki muistaakseni Galanthus woronowii eli turkinlumikello. Jo kuvista näkee, että nämä eivät mitenkään ole samaa lajia. Yhdessä pussissa on usein sekaisin vähän sitä sun tätä.
Tänäkin keväänä on edessä salapoliisityötä, kun viime syksyn puistolumikelloistutuksesta nouseekin jotakin muuta kuin puistolumikelloa. Yhdessä kohdassa on selvästi reipas tupas woronowiin lehtiä, mutta yhdellä kukkaan tulevalla on harmaanvihreät lehdet.
Lumikellolajit lisäksi risteytyvät, joten salapoliisityö voi olla mahdotonta. Voi vain arvella.

Tämä ei risteydy, sillä kerrottu puistolumikello 'Flore Pleno' ei tee itävää siementä, se leviää vain sivusipuleilla. Yksittäisistä sipuleista on tullut muutamassa vuodessa mukavat mättäät. Yksikään kukka ei ole vielä kunnolla avautunut.

Vanhan talon kulmalla oleva puistolumikellomätäs alkaa olla muuten kukintavalmis, mutta tänään pauhaa hyytävä tuuli suoraan etelästä hyisen Itämeren yli. Vaikka aurinko välillä paistaakin, ei lämpimästä päivästä voi puhua! Ei olisi liioiteltua pukeutua paksuihin untuvahousuihin pihakierrokselle. Kukat odottavat parempaa päivä avautuakseen. Ymmärrän heitä. On sellainen päivä, ettei ulos tee mieli, ja käy sääli pensaiden pullistelevia silmuja. Miten ne selviävät ilman toppahousuja ja villamyssyjä.

Jokin tällainen untuvavarustus olisi paikallaan.

Päivän virvaliljakuva. Eilen löysin kaksi uutta kukkanuppua hieman etäämmällä tästä ryppäästä. En muista, istutinko alun perin kolme vai viisi sipulia, mutta on ihanaa, jos jokaisen kasvupaikalle tulee pian tällainen kukkarykelmä.

Menin eilen illalla esikkopellolle kuvaamaan jouluruusujen nousevia kukkavarsia, ja mitä huomasinkaan? Tanssivia sääskiä! Yritin mahduttaa tähän kuvaan sekä Ransun että sääsket, mutta eihän tuossa ole kuin pari hassua sääskeä kuvan keskellä.

Uusi yritys. No niin! Ihanaa, kevät on tullut, linnuilla on taas ruokaa ja uusi elämä alkaa!

Tässä vihreäkukkaisen tarhajouluruusun nousua kohti kukintaa. Tästä se lähtee!

Loppuun pitää vielä selventää esikkopellostani liikkuvia perättömiä huhuja. Joissakin blogeissa siitä on ollut puhetta, ja on ilmeisesti luultu, että kyseessä on todellinen pelto. Oikeasti esikkopeltoni on lehtomaisessa paikassa huussini takana oleva noin kymmenen neliömetrin pläntti! Siinä on luonnonkasvustona kevätesikkoja, koiranputkia ja heinää, joista jälkimmäisiä yritän kitkeä jonkin verran, jotta esikoilla on tilaa siementää – niitä on siinä jo satamäärin.

Kevätesikko – Primula veris
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähtilumikello – G. elwesii
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Pieni ajatus

Luen nautittavaa kirjaa elämän yksinkertaisista iloista. Kirjaa ei ole suomennettu. Se on tosi kertomus 1950-luvulta pienestä skotlantilaisperheestä, joka kaipasi yksinkertaista elämää maaseudulla pientilan parissa. Onnekseen he löysivät perinteisen croft-tilan ylämaiden kukkuloilta ja ryhtyivät viljelemään sekä pitämään karjaa perinteisin, paljon käsityötä ja sisua vaativin menetelmin.
Kirja, A Croft in the Hills, julkaistiin ensi kertaa vuonna 1960 ja nyt taitaa olla meneillään jo kahdeksas painos. Itse kirjailija, Katharine Stewart, eli lähes satavuotiaaksi ja poistui keskuudestamme vasta pari vuotta sitten.

An enjoyable read
I am currently reading a classic, A Croft in the Hills by Katharine Stewart. As the spring weather is cold, damp and windy – a Highland weather at its best, I suppose – the book feels just right just now. It is also surprising how apt the author's thoughts are (on nuclear weapons), with what has been happening in Europe recently. I can only agree. (excerpt below)

Tänään luin kappaleen, joka tuntui niin ajankohtaiselta, että halusin jakaa sen. Kyseessä on kirjailijan ja hänen miehensä ajatuksia liittyen ydinasevarusteluun, mutta ote soveltuu varsin hyvin myös tämän hetken maailmassa vallitsevaan terrorismitilanteeseen:

(suomennokseni alempana, jos joku haluaa siirtyä suoraan sinne)

"... Surely the only appropriate gesture to make in the face of enormity is a positive one, however small. We could cultivate our portion of earth. It was little more than wilderness, lying exposed to every kind of blasting weather, but it was earth, and earth responds. Learn to understand it a little, work along the rhythm of it and it will repay you in ways beyond your reckoning."

Suomeksi suunnilleen näin:

"... Varmaankin ainoa reaktio, jossa on mitään järkeä, kun kohdataan valtavia asioita, on edes pienikin positiivinen teko. Me pystyimme viljelemään omaa osuuttamme maapallosta. Vain hieman villin tällä puolen, alttiina säiden pieksennälle, mutta se oli maata. Ja maa vastaa. Kun oppii ymmärtämään sitä ja työskentelee sen tahtiin, maa palkitsee laajemmin kuin on saattanut järjellisesti laskelmoida."

Puutarhuri ymmärtää tämän, eikö niin? Minä ainakin nyökkäilin: juuri noin, juuri noin! Tuo on juuri sitä palkitsevuutta ja järkeä, mitä maan viljelyssä – puutarhanhoidossa – on. Tuntuu, että missään muussa ei mitään järkeä olekaan, ei ainakaan mitään niin syvälti tyydyttävää.

Toiveikasta pääsiäisviikonloppua!

Kuvat viime toukokuulta ♥

Maansiirtohommissa

Kevääseen kuuluvat kivenpyöritystarmo ja maansiirtovimma. Kun maa viimein paljastuu lumen alta, näkyvät kivet ja kuhmurat niin houkuttelevasti. Onneksi joka paikka ei ole enää roudassa, niin joitakin pinnassa olevia kiviä on saanut kaivettua ylöskin. Tulevan hedelmätarhan ja kosteikkopuutarhan välissä oleva kivipenger sai taas täydennystä. Muurin yläpuolella oleva maanpinta nousee koko ajan sitä mukaa kuin kaivan jotakin jossakin. Kun ostin tontin, tässä oli epämääräinen rinne, mutta tällä tavoin saa vähän tasaisempaa maata, josta sadevesi ei heti valu pois, ja rinnettä jäsenneltyä visuaalisestikin.
Ihmeen hyvin tuo kylmäladottu eli ilman laastia rakennettu penger on kestänyt jo muutaman vuoden, vaikka osa kivistä on pyöreitä. Kantikkaat kivet loksahtaisivat paremmin toisiinsa, mutta niillä mennään, mitä maasta nousee.
Ojakin tuli samalla putsattua ja hieman syvennettyä.

Rock'n'roll
As soon as the ground thaws all kinds of rocks come into view. The freezing and thawing lifts new rocks to the surface every year and I just love rock rolling! 

Pihatien alapuolella rinne jatkuu alaspäin. Kuivien perennanvarsien katkominen siisti näkymiä kummasti. Jotenkin nautin niin tästä puutarhan alastomasta hetkestä ennen uutta kasvua.

Pihatien ali kulkeva puro johtuu mutapuutarhaan. Siinä on vielä riite pinnalla.

Viime viikolla kaivelin hieman lisää kalliota esiin. Tonttini yläkulmalla on hieno kallio, josta pilkotti alussa vain pieni osa. Pikku hiljaa olen kaivanut tätä esiin, mutta kovin laajaa tästä ei lopultakaan tule ennen kuin kallio kääntyy maan uumeniin. Esimerkiksi tuolla kauimmaisella laidalla kallio menee jyrkästi alas; sen ja kuvassa näkyvän kirsikkapuun välissä on lähes metrin syvyinen oja.
Hommaa hankaloittaa se, että tämä oli vesakkoa ja maa on täynnä luumun, tuomen ja kirsikan juuria. Kuka on niitä joskus kaivanut, tietää mistä puhun. Parinkymmenen sentin maakerros voi olla täynnä risteäviä juuria. Tervetuloa vain kaivamaan, ne blogini lukijat, joilla ei ole kalliota. Luulen, että yksi ko. henkilö tunnistaa tästä itsensä ;-)
Yhdessä päivässä sain pari neliömetriä esiin ja homman jälkeen olinkin niin hiessä, että keitin pesuveden vedenkeittimellä ja marssin sen kanssa kylmään saunaan peseytymään. Eikä tullut edes vilu. Vilu tulee, jos alkaa sytyttämään saunaa ja joutuu odottamaan pesulle pääsyä pari tuntia!

Tätä kirjoittaessani juon aamukahvia ja syön mämmiä.
Iloista pääsiäistä!

Malja

Olin ostanut pullon kuohuviiniä juhlistamaan virvaliljan kukkien avautumista, mutta ehkäpä juuri tänään kohotankin maljan solidaarisuudelle, yhteiselle taistelulle terrorismia vastaan.

Olen asunut monessa Euroopan maassa sen verran pitkään, että koen olevani enemmän eurooppalainen kuin suomalainen. Tällaiset uutiset hyökkäyksistä meitä kohtaan osuvat kirpeästi omaankin ytimeeni. Toivotan voimia kaikille, joita tapaukset ovat koskettaneet vielä henkilökohtaisemmalla tasolla.

A toast to solidarity
I had bought a bottle of bubbly to celebrate the opening of some of the spring's first blooms, and then... What a day, what terrible news to us Europeans. Let us raise a toast. Liberté, égalité, fraternité! Love and peace will prevail.

Idean kuohuvaan kukkajuhlaan otin ihanan Sametti Hortensian blogista, hän osaa juhlistaa milloin orvokin kylvöjä (kuohuviinikylvö!), milloin mitäkin kukkaa tai pientä suurta ilonaihetta.

Istutin muutaman virvaliljan sipulin muistaakseni vasta toissa syksynä. On mahtavaa huomata, että nyt siinä, missä viime keväänä kukki yksittäisiä kukkia siellä täällä, onkin jo kukkaryppäitä! Tämä on nopea lisääntymään. Onneksi.

Sitten siirryin skoolaamaan Mustin kopin eteen, sillä pienet turkintalventähdet alkavat vihdoin raottaa terälehtiään!
Ja juu tosiaan, minulla ei ole kuohuviinilaseja täällä saaressa, joten oli tyytyminen cocktaillasiin.

Turkintalventähtiä lähempää.

Skoolauskierros etenee ja kuvat menevät yhä vinompaan ja epätarkempaan suuntaan. Kerrotut puistolumikellot eivät vielä ole avanneet kukkiaan, mutta täytyi niille silti nostaa malja.

Sen jälkeen totesin maassa konttaamisen riittävän ja siirryin huussin edustan kevätpaikalle, sillä siinä on tuulensuojaisinta ja lämpimintä.
Malja elämälle ja sille, että kohta on pääsiäinen!

Puistolumikello –Galanthus nivalis
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Sisäpuutarha

Kun ulkona pakastaa, täytyy nauttia sisäkukista. Pelargoni 'Raspberry Ripple' on osoittautunut todella ahkeraksi kukkijaksi. Nytkin siinä on kukkia ja uusia nuppuja tulossa. Missähän välissä tämän ehtisi leikata? Ehkäpä sitä ei tarvitsekaan, mutta haluaisin pistokkaita ystävälle. Vieressä on pienempiä tyyppejä, mm. uusin tulokas, ystävältä saatu perintöpelakuu.

Sharing blessings
Plants from friends are the best treasures, and I am blessed to have many. It is a plantsman's duty to divide and share what one owns, and I intend to do that by taking pelargonium cuttings and sharing some of my abundant seedlings.

Rikkaporkkanat itivät hyvin ja ovat nyt niin runsaassa kasvussa, että ihmettelen, mitä näillä kaikilla teen! Osa menee ystäville, ruukutin näitä tänään isompiin ruukkuihin. Osan voi toivottavasti kohta istuttaa...

Terveiset Lindalle Romppalaan, kiitos siemenistä! Ritarinkannusten kylvö ei ollut minulla ikinä aiemmin onnistunut, mutta nyt tajusin tehdä kylmäkäsittelyn laittamalla siemenet pikku muovipussiin kostean mullan kanssa ja nehän itivät jo siellä pussissa muutamassa viikossa! Kippasin kaikki siemenet tähän pikku ruukkuun – kyllä, miksi ihmeessä kaikki samaan ruukkuun – ja itävyysprosentti on häkellyttävä! Varmaankin ainakin kolmesataa...  Sinistä kukkasatoa luvassa ja rutkasti.
Samalla tekniikalla onnistui särmäputken Selinum tenuifolium kylvö. Tästä lähin aion harrastaa ainoastaan jääkaappi-kylmäkäsittelyä pussissa, kun se niin hyvin toimi! Eli siemenet ja hyppysellinen kosteaa multaa pieneen minigrip-pussiin, jota ei suljeta ihan kokonaan, ilman täytyy varmaan saada hieman vaihtua, ettei kylvös homehdu. Jääkaapissa muutama viikko et voilà.

Satoa ystävältä tämäkin: Leena Lumin blogissa oli herkullinen salaattiresepti, kiitos siitä Leenalle! Koska ruokapöytä on taimien valtaama, syön sohvalla, sohvapöytänä vanha radio... Ja ruokaseurana huone-esikko.

Lopuksi nämä kaksi sisäelämästä nauttivaa karvakukkasta, seuraavaksi köllähdän näiden kylkeen tuhisemaan.
Hyvää yötä ja tulkoon huomenna kevät!

Huone-esikko – Primula obconica
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ritarinkannus – Delphinium

Hammasta purren

Eilen aamulla piti hieraista silmiä, kun avasin verhot. Maassa oli valkoinen vaippa. Silloin saa ihan nättejä kuvia, joten ryntäsin ikuistamaan kerrottujen puistolumikellojen nuput ennen kuin aurinko sulatti lumen. Päivän mittaan auringonpaiste tekikin tehtävänsä ja lumi oli häipynyt.

Mustin kopin edustalla turkintalventähdet ovat vieläkin nupulla, yksi kukka raotti eilen varovasti terälehteään.
Tänään maa on taas valkoinen, ja mikä pahinta, taivaalta on tupruttanut vähän väliä lisää! Voi prkl:n prkl. Päivä on pilvinen, joten sulaakohan tuo edes. Toisaalta, minulla on hirveä työsuma, joten parempi vain nakuttaa konetta ärtymyksen vimmalla ja keittää lisää kahvia.

Mutta ensin kukkakuvia vanhoilta hyviltä ajoilta, pari päivää sitten, kun lunta ei ollut, ja oli lämmin...

Otin vertailukuvan turkintalventähden nupuista peukaloni kanssa, jotta näkee, miten pikkuruisia nämä ovat. Tuo oikealla alakulmassa oleva nakkisormi, tai HK:n sininen, on siis peukalo. Turkintalventähti on italiantalventähteä kaikin puolin pienempi. Varsilehtien kauluri kukan ympärillä on ruskehtava ja kapealehtinen. Ihana siro kukkanen!

Kevätlumipisarat ovat hyvässä nosteessa.

Jouluruusutkin ovat tulossa kukkaan. Tammikuun alussa nuppuilleen vaaleajouluruusun kaikki nuput tietysti paleltuivat, mutta nyt se on tehnyt uusia.

Tarhajouluruusujen nuput ovat lähtökuopissa. Tai olivat, en ole pistänyt nenääni ulos tuonne Siperiaan tänään. Eikö ole ihanat hirviömäiset nuput. Isojakin ovat kuin mitkä.

Olen saanut kaivettua kalliota esiin pari uutta neliömetriä, siitä varmaan oma juttunsa tässä joku päivä. Etualan kukkapenkistä voisi siivota pioninvarsia, sitähän pystyy tekemään, vaikka maa on valkoinen.

Loppuun Ransun terkut Pepsille ja Maxille: ruohotuppoja on! Tai oli, tänään ei kannata mennä ulos. Sisällä voi järsiä mamman taimikasvatuksia. Ja nukkua.

HUOMIO!
Petäjämäki, et ole vielä ilmoittautunut lunastamaan Turun messulippuja! Lähetä osoitteesi sähköpostilla saila(at)elsanlempituoli(piste)fi, niin saan lippusi postiin!

Help, there is snow
Spring is so capricious. Two days ago there was lovely and warm sunshine, then the northerly gale started and away the spring went. All is white again, what a setback.

Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger