Pieni laatoitusprojekti

Tässä tämän ja parin edellisen päivän sääkuva. Sade ja paiste vaihtuvat niin tiheään tahtiin, että ne tapahtuvat usein samaan aikaan. Mojova tuuli pitää huolen siitä, että pisarat lentävät vaakasuoraan ja että vesi ei jää pitkäksi aikaa lehtiä kastelemaan – nurmi on kuivaa jo puolen tunnin kuluttua edellisestä kuurosta.

The weather changes so quickly these days that it rains and shines at the same moment.

Musti esittelee pientä laatoitusprojektiani, joka on ollut suunnitelmissa monta vuotta. Alun perin tässä oli pari betonista kaivonrengasta, joissa poltettiin roskia. Suoraan kuistin edessä oleva paikka ei ollut esteettisin vaihtoehto siihen, ja muutenkin kierrätän roskat mieluummin kuin poltan.

Pieni tasainen paikka antoi ajatuksen laatoituksesta.

Löysin kivan laattamuotin Tukholman Nordiska trädgårdar -messuilta muutama vuosi sitten. Tänä keväänä aloin viimein valaa laattoja.

Laatassa ui kaksi kalaa vesipyörteissä. Hankin tähän turkoosinsinistä väriä, jota levitetään pintaan vasta jälkikäteen. En ole vielä päättänyt, käytänkö sitä.

Aidossa slow-hengessä en ole vielä saanut projektia valmiiksi, vaikka se on näin pieni. Laatoituksen alakulmassa on iso kivi, jonka punnersin tuohon keväällä vanhan talon edustalta. Se oli niin täydellisen tasainen ja paksuinen juuri tuohon, että oli jokaisen hikipisaran väärti. Tämä kuva on otettu juhannuksen aikaan, minkä huomaa kukkivasta juhannusruususta.

Samoihin aikoihin laatoituksen vieressä kukki vuorijumaltenkukka 'Afrodite'. Kissojen juomalampi lepää kiveyksen reunalla.
Tällä hetkellä syysvuokko valmistelee kukkaesitystä tuossa vieressä.

Entisen grillin alusvati toimii sammakkolampena – bongaa sammakko! Nyt astiassa on viimein vettäkin.

Tässä toinen tämän hetken kuva, laatoitusprojekti alkaa oikeasta alakulmasta.
Sademittari on puolillaan vettä, keltakaunokki kukkii vielä, vaikka muotopuutarhassa se on jo ohi. Kauempana tarhapiiskut toistavat lämmintä keltaista väriä. Kaatuvan saunan päädyssä kasvaa japaninlehtikuusi, syksyllä sekin saa pehmeän kananpojankeltaisen syysvärin.

Korkeat pilvimassat kohoavat iltaisin jylistäkseen öisin vaikuttavina ukkosina.

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä
Vuorijumaltekukka – Dodecatheon meadia

Kuistin edustan kukkaset ja Mustin juomapaikka

Kuistin edustalla kukkivat yhä 'Spring Green' -viherraitatulppaanit. Kuistin maalauskin tulee kai jonakin vuonna ajankohtaiseksi... Vieressä kukkii tummakurjenpolvi.

In front of the porch there is a shady bed.

Kuistin edustalle paistaa kesäisin aurinko aikaisin aamulla ja uudestaan vasta illalla. Viherraitatulppaanien edessä kukkii nappiniittyleinikki, ihan etummaisena komeilee jalokuunlilja 'Sum and Substance'.

Lähikuvassa nappiniittyleinikki. Ai että onkin suloinen kukka!

Kuistin toisessa päässä kukkii lehtoängelmiä ja ukkolaukkoja. Nämä laukat ovat lajiketta 'Purple Sensation', jossa on perusmuotoon verrattuna intensiivisempi väri. Välissä on tarhakullero 'New Moon' tulossa kohta kukkaan.

Vähän laajempaa kuvakulmaa – näitäkin voi nyt julkaista, kun ruoho on eilen leikattu! Taustalla kukkii syreeni ja saarnien lehdet ovat juuri puhjenneet.

Mustin juomapaikka sijaitsee kuistin läheisyydessä. Siinä on vähän kiviä pinossa, kun kiveyksen teko on kesken. Edessä kukkii vuorijumaltenkukka 'Afrodite'.
Muistakaahan juoda tarpeeksi!

Jalokuunlilja – Hosta Tarhafunkia-Ryhmä
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Tarhakullero – Trollius Cultorum-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Viherraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä
Vuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadia

Lempparikukkia

Pienen tauon jälkeen puutarhassa alkaa kukkia kaikenlaista kaunista. Akijeijoja avautuu yksi toisensa jälkeen, tässä juhannuspionin ja morsiusleinikin seuralainen. Juhannuspioni on nyt aivan lopuillaan, enää muutamassa kukassa on terälehtiä jäljellä. Moriusleinikki sen sijaan mennä porskuttelee. Monen pienempikukkaisen valtti näyttäisikin olevan suuria kukkia pidempi kukinta-aika. Uusia pieniä kukkia tulee koko ajan, kun suuret harvemmat kukat menevät ohi nopeasti.

There are more and more flowers now, just in time to celebrate Midsummer solstice.

Sormustinkukatkin aloittavat, näitä on paljon. Mikä sen ihanampaa, sillä ihastuin kukkaan jo lapsuuden kesähuvilalla. Nämä ovat toissa vuonna kukkineiden valkokukkaisten jälkeläisiä, mutta mukana on myös perusmuotoon eli punaiseen kääntyneitä yksilöitä. Onkin kiinnostavaa nähdä, minkälaisia kukkia niistä monille blogiystäville lähetetyistä mummonkalsarinvärisistä tulee. Viime vuonna valkoiseni eivät kukkineet, joten toivon, että siemenistä tulee ainakin suurimmaksi osaksi oikeaa lajia.
Sormustinkukan takana on rinneakebia, joka syötiin lähes maan tasalle viime syksynä, mutta se versoo reippaasti ja kiipeilee kohti korkeuksia. Sehän kukkii keväällä, joten en tiedä, näenkö sen kukkia koskaan, mutta ainakin kasvi pysyttelee hengissä vuodesta toiseen.

Tässä kuvassa on kaksi lempikukkaa yhdessä: vuorijumaltenkukka 'Afrodite' ja rotkolemmikki 'Silver Wings'.

Rotkolemmikki 'Variegata' kaunistaa vuokko-esikkopuutarhaa. Tässä kasvissa on kaikki kohdillaan: kasvutapa, lehtien muoto ja värit, suloiset lemmikkimäiset kukat pilvenä lehdistön yläpuolella. Kun vielä saisin 'Hadspen Cream' -lajikkeen menestymään, sillä on mielestäni näistä kauneimmat lehdet. Pidän enemmän kelta-  kuin valkokirjavista lajikkeista. Kaksi yritystä 'Hadspen Creamin' kanssa ei ole onnistunut, täytyy yrittää vielä kerran.

Vuokko-esikkopuutarhassa kukkii myös sysiakileija, vastikään Uudenkaupungin kukkamessuilta ostettu!

Myös perinteisen tummanvioletin ja 'Nora Barlow' -lehtoakileijojen jälkeläinen on hieno kerrottu tummanpuhuva kaunotar.

Upeaa. En voi muuta sanoa! Tumman jälkeläisen molemmin puolin kasvaa 'Nora Barlow'.
Kuvassa vasemmalla näkyy tänä kesänä ensimmäistä kertaa kukkiva sulkavaleangervo 'Chocolate Wing'. Puutarhanhoito on siitä hauskaa, että samat ihanat kukat voi tavata uudestaan joka vuosi, mutta vuosittain tulee myös kokonaan uusia kukkia! Tämän sulkavaleangervon istutin kolme vuotta sitten.

Eikä siinä vielä kaikki! Myös metsäpuutarhapenkissä on ensimmäinen valeangervon kukka ikinä, tämä on sormivaleangervo. Tännekin on kylväytynyt lehtoakileija. Särkynytsydän jaksaa vielä pitää viimeisestä kukistaan kiinni.

Tämä yhdistelmä on minusta hieno: tummanpunainen punapietaryrtti ja tummanvioletti lehtoakileija.

Sitten siirrytään paahdepenkkiin. Tähkähietalilja aloittelee kukintaa, taustalla uskollinen verikurjenpolvi, joka kukkii ties miten pitkään.

Sinileimu on hellyyttävän hempeänsininen.

Hajulaukka on hienostuneen värinen.

Sokerina pohjalla ehkä suloisin puutarhakasvi ikinä: kerrottu sikoangervo eli kaunomesiangervo. Lempikukkia on vaikea nimetä, sillä rakkaitahan nämä ovat kaikki, paitsi ne joista ei satu pitämään. Mutta ainakin tällä hetkellä kukkivista tämä on ykkönen. Kun kukat avautuvat, ne ovat kuin mikrokokoisia juhannusruusun kukkia. Jo nupulla ne ovat söpöjä palleroita, alussa vaaleanpunaisia kuten emokasvillaan sikoangervollakin. Kasvi muistuttaakin sitä kaikin puolin niin, että luonnonkasvimainen sulo on tallella, ainoastaan avautuneista kukista voi nähdä eron. Tässä on jalostustyö parhaimmillaan: kasvista ei ole pyritty tekemään jättikukkaista turboversiota, ainoastaan pieni viritys on ollut paikallaan tuottamaan luonnonkasvista kaunein lopputulos, mitä kuvitella saattaa.
Tämän kuvamaratoonin päätteeksi toivotan suloista juhannusta kaikille!

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Kaunomesiangervo – Filipendula vulgaris 'Plena'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Punapietaryrtti – Tanacetum coccineum
Rinneakebia – Akebia quinata
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Sinileimu – Phlox divaricata
Sormivaleangervo – Rodgersia aesculifolia
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tähkähietalilja – Anthericum liliago
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum
Vuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadia

Kaikki näkyy

Tämä aika, jolloin lumi on sulanut ja toisaalta talvi on painanut viime kesänä tasoitetut maa-alat lommoille ja kummuille ja heinikotkin littaan, on erinomaista pihatyöaikaa. Nyt näkyvät maanmuodot selkeimmin.
Hienon sään siivittämänä olen ähissyt ja puhissut pyöritellessäni kiviä ja kärrätessäni maata.
Vanhan talon edustalla on vielä kivipankki, josta voi ottaa materiaalia jos vain jaksaa pyörittää. Muutamaa kiveä en saa hievahtamaankaan, niihin pitää pyytää apua. Mutta muuten olen jo aloittanut vuotuisen kivenpyörityksen: pienempiä kottikärryillä, suurempia nokkakärryillä ja niitä, minkä kanssa en saa edes nokkakärryjä liikkeelle, käsin pyörittämällä. Kivet ovat peräisin multapenkkaperustuksesta, joka muuttuu tänä kesänä rossipohjaksi.

Now, before the vegetation starts to grow the garden's structure and its defects can be clearly seen. Last days I have been rolling stones, he he, shovelling dirt and sweating, sweating. But it's best done now – if the weather is good, there is such joy in being outdoors, so much energy, but the borders don't require much work and there isn't much in them to distract from the groud work.
In June, it is a different story, then the jungle begins to show and there is no hope seeing much at ground level (last three images are taken in early June).

Harvemmin kuljen taloni ohi kylätietä pitkin, mutta kun muutama päivä sitten kuljin, huomasin, että pihassanihan näkyy jotakin rakenteentapaista. Alempi kivirivi on jotakin perustusta tai pengerrystä, joka paljastui kun sen vain kaivoi esiin. Sen takana olevaa pienempää kiviriviä pyörittelin viime syksynä ja se työ jatkuu. Pengerrysten välissä on pihapolku. Keltainen talo ylhäällä on naapurin.
Piha näyttää jopa siistiltä tähän aikaan vuodesta. Mutta sehän on vain silmänlumetta. Holtittomuus alkaa kesäkuussa ja elokuussa piha on täysin kuriton. Eikä rakenteista tai rakenteettomuuksista näy silloin mitään.

Pengerryksen edustan kukkapenkki kesäkuun alkupäivinä. Kukassa on vuorijumaltenkukka ja sen vieressä unelmatädyke (kiitos Nina Min Edenistä!). Etualalla nousevat sulkavaleangervo 'Chocolate Wingin' kupariset lehdet. Kasveja tunkee joka kivenraosta.

Holtittomuutta lisäävät kaikenmaailman kivikasat. Etualan sininen öljytynnyri on kylläkin ihan oikealla paikallaan keräämässä kuistin räystään sadevettä.

Pihapolku saunalle päin edelleen kesäkuun alkupäivinä. Huh huh. Mutta ihanan vehreää!
Holtitonta perjantaita!

Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Unelmatädyke – Veronica gentianoides
Vuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadia

Lukijan pyynnöstä kuvia ja pihakuulumisia

Asiat tapahtuvat tässä blogissa joskus hitaasti, mutta pääasia kai on että tapahtuvat. Vaaleanpunakukkaisesta rönsytiarellasta ja marmori-lehtisestä keijunkukasta pyydettiin taannoin kuvia näytille.
Tässä ensinmainittu, Tiarella cordifolia 'Oakleaf'. Vaaleankeltainen kukka on amerikankullero. Hankin tiarellan Hollannista ja kulleroita Kevätpuutarhamessuilta Tommolan tilan osastolta. Nämä on kaikki jo istutettu puolivarjoon.

Amerikan-keijunkukka 'Marvelous Marble' on tämän kevään löytö Plantagenista.

Syreenit alkavat kukkia. Olipa ihana päästä kotiin tänään, vaikka se tarkoitti sietämät-tömän aikaista aamua lyhyiden yöunien jälkeen. Mutta pakko oli tulla heti kun pääsin, sillä maanantaina tulee muurari! Ta-daa! Merimiehen talon restaurointi edistyy tänä kesänä tuvan muurin korjauksella ja vintin vasikan uudelleen muuraamisella.

Pieni 'Moskovan Kaunotar' on tehnyt lupaavan paljon nuppuja kun ottaa huomioon, että se on vasta viime vuonna istutettu. Pari kukkaa on jo auki.

Unelmatädyke, täysin nimensä veroinen, on alkanut kukkia. Kiitos tästä ihanuudesta Ninalle Min Edeniin! Se ei ehkä ole paras mahdollinen yhdistelmä kretliinin vuorijumaltenkukan kanssa, tädykkeen hailakan vaaleansininen herkkyys jää huomaamatta jumaltenkukan voimakkaan värijyrän vieressä. Tädyke kaipaisi ehkä vaaleankeltakukkaisen kaverin nostamaan sineä esiin. Mutta menköön. Ehtii noita siirtää myöhemmin-kin, ja mielummin syksyllä eikä kukkivana!

Omenapuu on täydessä kukassa. Autossani muuten matkusti pelkääjän paikalla parimetrinen purppuratuomi, löysin sen Järvenpään piha-palvelusta, kerrassaan mainio taimimyymälä. Sieltä löysin vihdoinkin myös näsiän!
Matkalla oli taas tiivis tunnelma, kun mukana oli taimien (myös noin viisitoista puksin tainta ja erinäisiä esikoita ja pelargoneja, saniaisia ja peippiä, särkynytsydän sekä keltainen humala ja ruotsinköynnös-kuusama) lisäksi noin kahdeksan maalitonkkaa, viemäriputken osia, ja ne tavalliset eli mm. pyykit, ruuat ja Pojat. Mutta hyvin meni. Ja nyt pääsee maalaamaan.

Amerikankeijunkukka – Heuchera americana
Amerikankullero – Trollius laxus
Unelmatädyke – Veronica gentianoides
Vuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadia

Ällöttävän ihanaa

Haa, mitä karmivaa punaista ja karvaista maasta nouseekaan...? Aika ällön näköisiä, eikös? Mutta ah niin ihania, odottakaapa vain!
Karvaversot kuuluvat sulkavaleangervolle 'Chocolate Wing'. Hankin sen viime kesäkuussa Sainion taimistolta Vaasan ja Laihian väliltä. Kun kasvista ei tänä keväänä näkynyt mitään, ajattelin sen jo kuolleen. Olen nimittäin yhden valeangervon jo onnistunut menehdyttämään, ensin se oli liian paahteessa ja sitten siirsin sen kosteaan, joka olikin liian (talvi)kostea.
Savimaa on keväällä pitkään kylmä ja kasvit alkavat versoa vasta sitten kun sen sopivaksi kokevat. Huraa!
Nuo valeangervon ympärillä olevat pyöreät lehdet kuuluvat mukulaleinikille, jota kasvaa tontillani vähän joka paikassa. Se on oikein tyypillinen kostean savimaan kasvi. Se ei ole varsinainen rikkaruoho, vaan häviää kesäksi eikä käsittääkseni haittaa koristekasveja juuri ollenkaan, niinpä en sitä kitke. Mukulaleinikin kirkkaankeltainen kukinta on jo ohi.

I'm so glad my Rodgersia pinnata 'Chocolate Wing' has decided to come up after all. It has been very slow and I feared the plant had died. My garden is quite heavy clay soil that keeps cold long in the spring. Plants take their time.

Tässä 'Chocolate Wing' viime heinäkuussa, jolloin se ei ollut enää juuri ollenkaan punaruskea, mutta silti hyvin kaunis. Syksyllä siinä pitäisi taas olla ruskeaa sävyä, mutta nyt en kyllä muista kasvin viime syksyn ulkonäöstä mitään.

Ihan suklaasiiven lähellä alkaa vuorijumaltenkukassa olla jo monta kukkaa auki. Jännään vielä tämän vieressä olevan mustaselja 'Black Lacen' kohtaloa, sen kaikki versot näyttäisivät olevan kuivuneet (tai paleltuneet), mutta ehkä sieltä vielä versoo jotakin. Toivottavasti.

Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Vuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadia

Sama paikka eri aika

Mustaselja 'Black Lace' ja vuorijumaltenkukka toukokuussa, taustalla rusopäivänliljan lehtiä.

Elderberry Sambucus nigra 'Black Lace' with perhaps my favourite spring flower, Dodecatheon meadia in May.

Heinäkuun loppupuolella kohtalokas päivänlilja 'Bela Lugosi' pitää seuraa mustaseljan tummille lehdille.

Same place in late July; Sambucus is accompanied with Hemerocallis 'Bela Lugosi'.

Nyt mustaseljalla ei ole muuta kukkaseuraa kuin kivasti kellastuneen palmusaran takana oleva nauhus.

Now it's all autumn colours: an occasional Ligularia and the Carex muskingumensis that has gone warm lime green (as opposed to fresh lime green it is for the best part of the summer).

Ja se shokkikuva... mutta eikö tämä ole aika suloista. Luonnon tarjoama untuvapeite kasveille, jotta niiden juuret saavat talvilevon pehmoisessa, eristetyssä suojassa. Kuvassa palmusara.

And just so we don't forget: in January...

Päivystämässä

Nyt pitää olla tarkkana. Koko ajan tapahtuu, ja jos ei ole ulkona, sen missaa. Raunioyrtti avasi eilen illalla ensimmäisen kukan, ja viime vuonna istuttamani idänunikot kehittävät ensimmäisiä nuppujaan, ja kohta avautuvat varjoliljat ja keijunkukat ja lehtosinilatvat ja vuorikaunokit ja tähkähietaliljat. Toissa kesänä Englannista tilaamani tarhakurjenmiekat kehittävät kumpikin ensimmäisiä nuppujaan! Kunpa ehtisin nähdä niiden kukkivan, joudun olemaan kesäkuussa hetken pois... Nyt ei raaskisi...
(Ransu päivystää myyriä)
Juuri äsken ystävällinen mökkituttu toi taimia: itse kasvattamansa pyökin, keltahevoskastanjan ja ihanaakin ihanampaa lehtoängelmää! Nyt äkkiä istuttamaan!

Tätä ihanuutta en onneksi missannut: vuorijumaltenkukka (Dodecatheon meadia) on parhaimmillaan, ja sen vieressä tummalehtinen mustaselja 'Black Lace'. Mielestäni purppuraisten kukkien ja tummien lehtien yhdistelmä on ihanan kohtalokas. Takana päivänliljojen suipot vaaleanvihreät lehdet ovat taas sopivan erilaiset.

At the moment there's so much happening all the time and quickly, one shouldn't sleep a wink. Flower buds of plants I've planted but not yet seen flowering are developing, I just hope not to miss them while I'm away... Now that would be a heartbreaking thing! Irises ordered from Aulden farm in 2008 seem to develop their very first buds!!! They are 'Kent Pride' (of course) and 'Sapphire Gem'...

Minä päivystän mamman blogin ääressä niin se voi olla pihalla.