Olohuoneen tapetti

Tästä lähdettiin. Olohuoneen seinät oli pahvitettu ja maalattu vaaleankeltaisiksi, mikä on mukava ja aurinkoinen väri. Mitään erityistä remontintarvetta seinät eivät aiheuttaneet. Tarve syntyi, kun korjasin osittain lahonneen karmin tuosta ikkunasta, mistä Musti kurkistaa. Kun karmilistat oli kerran poistettu, mietin, että nyt voisin samalla tehdä jotakin huoneen lämpimyyden edistämiseksi – tuo seinä kun on kohti länsilounasta, mistä lähes aina tuulee. Kun varastossa oli ylimääräisiä huokolevyjä, ei hommaan ryhtymistä tarvinnut miettiä (paitsi että ikkunan korjaamisen ja seinän levyttämisen välissä kului viisi kuukautta).

Huokolevyt eivät olleet enää ihan priimaa, reunoja oli lohkeillut, niinpä päätin silottaa seinän paremmaksi pahvilla. Huokolevylle suoraan tapetoitu seinäpaperi saattaa lisäksi repeillä, kun levy elää kosteusvaihtelujen mukaan.
Pahvikerros lisää seinän tuulenpitävyyttäkin. Puutalojen lämpimyysongelma nro 1 on veto: puuosien raoista vetää sisään ja lämmin ilma karkaa ulos tai vintille, siis molemmanlaiset vuotokohdat on syytä tarkistaa. Minun tapauksessani noin 60-vuotias talo on varmasti lisäksi vähän liikkunut, sillä se on perustettu savimaalle. Liikkumisen ei tarvitse olla kuin muutamia millejä, niin johonkin on jo syntynyt rako.
On tärkeää, että tuulensuojaus tehdään puuaineksella: paperilla, pahvilla, huokolevyllä. Ne vastaavat puuta ilmanvaihto-ominaisuuksiltaan.

Sain pahvin naulattua suurin piirtein suoraksi seinään. Pahville tapetoitaessa pitää liisteriä levittää tapetin lisäksi myös aluspahviin, sillä se imee muuten liisterin tapetin taustasta eikä se liimaudu kunnolla. (Kerron tässä omista kokemuksistani, voi olla, että jollakulla on toisenlaisia kokemuksia).
Runsaan liisteröinnin takia alkaa tapetti aluspahveineen kupruilla suorastaan järkyttävän paljon, kun molemmat venyvät vettyessään. Tällä seinällä kuivumiseen meni ainakin kaksi päivää, kun kylmässä vajassa olleet huokolevytkin hidastivat kuivumista. Nyt kuivana seinä on suunnilleen sileä, ei ihan, mutta se ei haittaa, sillä huoneen kaikkien muidenkin seinien pahveissa on kruhmuja. Täysin suora seinä näyttäisi muualta tuodulta. Ainoa ongelma ovat kulmat, missä yhteen suuntaan kupruileva tapetoitu seinä kohtaa toiseen suuntaan kupruilevat keltaiset seinät, siellä aaltoilu näkyy.
Luulen, että katson vielä jonkin aikaa, miten kulmat asettuvat ja mietin sitten strategiaa. Ehkä innostun tapetoimaan muitakin seiniä, sillä kulmat peittyisivät. Huone on niin pieni, että vajaasta kahdesta rullasta riittää vielä ainakin yhdelle ellei kahdelle seinälle. Tähän seinään kului vain reilu rulla, ja tässä ei ole oviaukkoa.

En valinnut tätä tapettia kaupasta, vaan tämä on edesmenneen isäni varastosta. Sain perinnöksi aika kattavan valikoiman vanhanajan paperitapetteja, isäni vakio-ostopaikka oli Tapettitalo. Suurin osa on pieniä jämämääriä, mutta muutamaa tapettia löytyy enemmänkin.
Äitini arvelee, että tämä on ostettu entisen kesähuvilan makuuhuonetta varten, mutta sitä ei sitten tapetoitukaan.
En usko, että olisin valinnut itse näin ruskeavoittoista ja todellista mummo-(tai retro-)mallia, mutta toisaalta ajattelin, että tapetin henki sopii rintamamiestaloon hurjan hyvin. Ja kun se oli seinässä, huomasin, että isoäitini vanha kukkalaatikko ikkunan edessä on kuin kotonaan, samoin nurkan ompelukone ja sohvapöytänä toimiva vanha puukuorinen radio. Muutkin kalusteet näyttävät varsin tyytyväisiltä tätä tapettia vasten.
Listat puuttuvat vielä, siistin nekin nyt samalla kun ovat irti, kun niissä on monenlaisia maaliläiskiä. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja tiivistin listojen alle jäävät lattian ja katon kulmat ikkunapaperilla – jostakin korjauskirjasta löytämäni mainio neuvo! Sieltä nimittäin vetää. Tai veti, ei enää.

Sitting room west wall with its new wallpaper. I added some cardboard since this is the windy side of the house.

Ihanimmat ikinä

Eilen kuva-arkistoja selaillessa tuli vastaan tämä Musti-söpönaama. Tämä on niin tyypillinen Musti-ilme ja paikka, Musti omalla pihalla tarkkana kuin porkkana ja tietysti puussa, tai melkein, sillä se istuu puuta vasten nojaavan lavan päällä. Kuva on otettu toissa vuoden huhtikuussa. Tämä on yksi ihanimpia Musti-kuvia.
Tästä muistin, että minun on ollut tarkoitus julkaista täällä toinenkin erityisen ihana kuva.

Noin vuoden ikäinen Ransu marraskuussa 2009. Metsäkissa metsässä. Tämä on ehkä ihanin Ransu-kuva ja niin ihana, että olen katsonut sitä tietokoneeni taustakuvana yli kaksi vuotta. Joka kerta kun avaan tai suljen tietokoneen pysähdyn katsomaan suloista Ransu-nuorukaista. Niin on vakava naama, mutta jekku löytyy silti aina silmäkulmasta!

Viljosta on montakin ihanaa kuvaa, mutta valitsin tällä kertaa tämän. Viljo oli sellainen naavamassu hassutassu ja koska se harrasti sateella ulkoilua, oli se varsin usein tämän näköinen. Hohtavan valkoiset tassut ja posket kuuluivat Viljon asuun. Ja sitten se tuli sisään, ruokapöydän päälle, ja vaati huomiota. Oli se vaan niin ihana.
Haastan muutkin kissa- ja eläinbloggaajat julkaisemaan ihanimmat ikinä -kuvat lemmikeistään!

Tervetuloa seuraamaan luentoa

Lunta on tupruttanut monena päivänä, mutta puutarhaihmisten mielet ovat jo tulevassa kasvukaudessa. Niin minunkin. Se, että kirjoitan puutarha-aiheisia artikkeleita ja etsin kuvia arkistoistani jatkuvasti, saa puutarha-asiat pysymään mielessä muutenkin, mutta viime viikkoina olen lisäksi valmistellut luentoa kuvaesityksineen.

Luento pidetään Imatralla Etelä-Karjalan kesäyliopistossa 9. helmikuuta klo 17.30–19.30.
Aiheena on vanhan ja uuden puutarhan suunnittelu, eli yritän puhua mahdollisimman monipuolisesti asioista, joiden avulla oman pihan suunnittelussa pääsee alkuun tai eteenpäin ja joita täytyy pohtia, jotta puutarhasta tulee onnistunut sekä kasvien kukoistuksen että oman viihtymisen kannalta.
Yleisöluennon toisena järjestäjänä kesäyliopiston lisäksi on Imatran Puutarhan Ystävät ry ja luento on maksuton.
Lämpimästi tervetuloa!

Nämä kuvat ovat keittiön pöydän äärestä, joka toimii myös työpöytänä. Tässä eräänä päivänä lunta tuli todella sakeasti ja lamppu napsahti pois päältä, samoin jääkaappi ja kaikki muukin. Ajattelin, että on tullut sähkökatkos ja tunnelmaan tyytyväisenä sytytin kynttilät – jostain syystä olen aina kokenut sähkökatkoksen jännittävänä, samoin kuin ukkosenkin, vaikka olisikin ehkä enemmän syytä olla huolissaan.
Jossakin vaiheessa olohuoneessa käydessäni huomasin, että siellä patterissa on virtavalo, samoin makuuhuoneessa. No höh, kyseessä olikin sulake! Se palaa joskus, jos keittiössä on sekä lämmitin että sähköuuni päällä. Tunnelmallinen iltapäivä päättyi sulakkeen vaihtamiseen, mutta jätin silti kynttilät palamaan tietokoneen viereen, niin kivoja ne olivat.

Tuleva kasvukausi mielessä laitan tähän pari kuvaa samasta näkymästä keväällä ja kesällä: tässä toukokuu. Ikkunan edustalla on muotopuutarha.

This is the view from the kitchen table, where I also work at the computer. Top images are from this January, this is last May.

Kesäkuun vehreyttä alhaalla muotopuutarhassa.

June.

Ja heinäkuu.

July.

Talvi tulossa

Meri on avoin sisäsaaristossakin, mikä ei ole mitenkään merkillistä. Paksuin jääpeite on yleensä maaliskuussa. Viime talvenakin yhteysalus kulki helmikuun alkuun saakka, silloin vasta jää alkoi olla liian paksua laivan kyntää, vaikka talvi tuli jo marraskuussa.
Tämä näkymä on naapurini venevajasta.

The sea is not yet frozen but it is quite normal for the time of year. The sea ice is normally at its strongest in March.

Kalkkikaivoksen järvi on tietenkin jo jäässä.

Tämä kuva on otettu samoilta jalansijoilta kuin edellinenkin, mutta linssi on suunnattu merelle päin, missä harmaa vesi lainehtii. Louhoksen järvessä on täysin makea vesi.
Vaikka tiedän, että kylmin talvi on vasta edessä – ensi viikoksi on ennustettu jopa -10 astetta – toivon, että talvi jo hellittäisi, lumi sulaisi (vaikka meillä sitä ei olekaan paljon) ja kevät tulisi.

Voi kunpa kevään tulo ei olisi niin hidas kuin viime vuonna! Tässä muutama kuva viime huhtikuun 6. päivältä:

Norrskatan lossiranta.

This is last year's spring on 6th April.

Illansuu Nauvon Prostvikissa. Huh mikä huhtikuu! Vaikka tämä onkin kaunista, en todellakaan toivo näkeväni näin hyytäviä auringonlaskuja ensi keväänä.
Hyvää viikonloppua!

Valtiovieras rannalla

Olemme tutustuttaneet Koratian valtiovierasta Ahvensaaren luontoon. Eilen, vähän aurinkoisemmassa säässä, kävimme kalkkikaivoksilla ja tänään pilvisemmällä kelillä tutustuimme laivaranta- ja venevajakohteisiin.

Koratian kansalainen tutustuu lähemmin Saaripalstan tekstuuriin.

Venevajan laituri on lumen vallassa. Jätimme siihen yhtäläiset jalanjäljet merkiksi valtioiden välisestä yhteisymmärryksestä.

Venevajan sisällä on talvella yhtä vihreä tunnelma kuin kesälläkin.

Pyöryläjäät.

Ihanat pojat rannalla

Saaripalstalla on parhaillaan meneillään valtiovierailu, mutta kirjoitan kuitenkin ensin poikien normireissusta laivarantaan. Rannasta haetaan posti ja sinne viedään roskat, joten se on lähes päivittäinen reissu. Rannasta myös haetaan sinne saapuneet ruokalähetykset lähisaaren kaupasta sekä saareen rantautuneet ystävät.

This is our ordinary day, collecting mail and taking rubbish to the ferry pier.

Musti ottaa määrätietoisia askelia ...

Mihin se meni?

Oikeana saaristokissana Musti menee tutkimaan meriveden korkeuden ja laadun.

Ransu puolestaan miettii, onko vesi enää niin korkealla että ajoramppeja tarvitaan yhteysaluksen kannelle ajamiseen.

Hmm... ei se enää niin korkealla ole.
(Oikeasti syy näihin tarkkaavaisiin ilmeisiin taisi olla kaakattava alli).

Minä puolestani kävelen laiturin päähän tähystämään venevajani ulkoasua, kun vesi on laskenut – noin 40 senttimetriä.

Pojat eivät suostu tulemaan laiturille. Niiden raja kulkee laiturin juurella.

Sitten lähdetään kotia kohti!

Haaste: Jos minä saisin valita

Sylvi Elämää luonnossa -blogista lähetti minulle haasteen! Aiheena on: jos minä saisin valita. Vastauksia ei ole määrätty, niitä voi ilmeisesti olla yksi tai useampia.
Niinpä vastaan parilla asialla.
Jos minä saisin valita, kaikki hyväksyisivät kanssaihmisensä ja lopettaisivat taistelun. Niin käännytystaistelun, jossa toisista yritetään tehdä sellaisia kuin itse haluaa, kuin fyysisenkin taistelun. Pienenä sivulauseena toivoisin myös, että kaikki ottaisivat muut huomioon: sekä pienet että suuret, ihmiset että eläimet. Silloin kanssaihmisten hyväksyminen olisi sitä paitsi kaikille helpompaa.

Toinen toiveeni on tyystin erilainen: toivoisin, että vuodessa olisi kahdeksan kuukautta kestävä kesä, kuukauden syksy, kahden viikon talvi ja kaksi ja puoli kuukautta kestävä kevät ihanine pienine urheine kukkineen.

Kesäisiä kuvia kohta pitämääni luentoa varten eilen selaillessani tuumin, että voisin tehdä diaesityksen punaisen kukkapenkkini kesästä, huhtikuusta lokakuulle. Se on ensimmäinen tänne perustamani kukkapenkki ja lähti alkuun, kun huussin komposti kaivettiin maahan. Kukkapenkki on hyvin lämpimällä paikalla etelärinteessä tuulensuojassa talon ja huussin välissä ja sen taustana kasvaa kirsikkapuu. Kukkapenkistä on tullut varsinainen punainen ilotulitus. Penkissä kasvaa myös luonnonkukkia, sillä eivät he ole vähempiarvoisia kuin kaupasta ostetut.

Saat diaesityksen uudestaan alkuun klikkaamalla alarivissä ensimmäistä kuvaa (alarivi tulee näkyviin kun viet hiiren sen päälle), sitten viemällä hiiren kuvaruudun yläreunaan ja klikkaamalla play.
Värikästä päivänjatkoa!








Created with flickr slideshow.
Lähetän haasteen eteenpäin Leealle Hopeinen gepardi -blogiin!

Lumitilanne ja puutarha tammikuussa

Ystäväni, joka tulee tänne huomenna Espoosta, sanoi että siellä on järkyttävät hanget: lähes viimevuotisen korkuiset. Miten ne näin nopeasti ovatkin kasvaneet. Täälläkin tulee lunta tälläkin hetkellä, mutta aivan hiljakseen vain. Lunta on nyt nilkkoihin asti.

We have only a little snow here compared to the metropolitan region, where there are vast amounts, like last year.

Timjamin satoa pystyy vielä korjaamaan ruuanlaittoon, samoin salvian.

Kylä on lumisenakin kaunis.

Helminukkajäkkärä on kiva talvikasvi.

Alppipiikkiputkestakin pidän valtavasti.

Sara 'Frosted Curls' – no, todellakin!

Väripilkkukin puutarhasta löytyy! Nyt menen takaisin remonttihommiin, innostuin vuoraamaan yhtä olohuoneen seinää huokolevyillä ja nyt se on paperoitu, tapetit enää odottavat leikkaamista ja liisteröimistä.
Tämä on tyypillinen itsekseen syntynyt remontin tarve, se alkoi kun irrotin ikkunan karmilistat kun kunnostin karmin viime elokuussa. Sitten mietin, että nyt kun nämä listat on pois niin siitä on enää pieni matka jalka- ja kattolistojen irrotukseen ja niin edelleen... tässä sitä ollaan. Vaali-iltakin kului keskelle huonetta sijoitetulla sohvalla, saha ja vasara jaloissa ja puolet seinästä levytettynä.
Mukavaa maanantai-iltaa!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Sara – Carex

Mustin kanssa pihalla

Kun menen pihalle, liittyy Musti useimmiten seuraani. Se tulee naapurin vajan tai pihakuusen alta, ensin kuuluu miu miu (Mustilla on hyvin viaton pieni naukaisu) ja sitten kun vastaan, Musti tulee esiin.

Valpas katse. Tässä kuvassa näkyy jo aiempina talvina esitelty ...

... lumipantterin lumikenkä!

Nuuh.

Miu.

Kuulitko?

Musti on kova poika ilmaisemaan mielipiteitään kun olemme ulkona. Ehkä ne ovat saarnoja, onhan se pastori-pantteri, vaikka liperi onkin sitten nuoruuden päivien alkanut olla yhä enemmän vinossa.

Sitten kurkistetaan toisen naapurin tröskhusin alle.

Päivän Musti puussa -kuva.

Päivän fanikuva.

Kohta joku kysyy, että missäs Ransu?! No, se ei oikein välitä lumesta ...