Siniset kukkapilvet

 Rotkolemmikit ovat olleet lempikasveja jo 90-luvulta lähtien, kun niihin ensimmäistä kertaa Englannissa opiskellessani tutustuin. Opiskelukaveri vinkkasi niistä, kun pohdin yhden puutarhasuunnitelman kasvivalintoja.

Puutarhani ensimmäisen rotkolemmikin hankin Tukholman puutarhamessuilta joskus kai vuonna 2007. Se asettui heti ja muodosti kookkaan pehkon. Se näkyy tuolla lehtoakileijojen taustalla, sointuu niihin niin tavattoman kauniisti.

Lajike on 'Silver Wings'. Lehdissä on vaaleaa, mutta ei niin paljon kuin joissakin muissa lajikkeissa. Kävi hyvä tuuri, sillä tämä lajike on kuulemma yksi helpoimmista. Sittemmin olen hommannut monia, eivätkä suinkaan kaikki ole viihtyneet.

'Sterling Silver' pärjää myös, mutta sen ympäriltä voisi vähän kitkeä.

Kaikkein muhkein on perusvihreälehtinen rotkolemmikki. Se oli alun perin kirjavalehtinen, mutta taantui vihreäksi ja tuli sen myötä oikeaksi komistukseksi. Siementaimiakin on jo ilmestynyt muutama, olen siirtänyt niitä toisaalle, eikä haittaa, jos rotkolemmikit valtaavat koko puutarhani.

Kukinta-aika on pitkä. Kuvasta voi nähdä, että kukkavarret kasvavat korkeutta ja haarautuvat. Kumppanina tällä on tarhakalliokielo, ihastuttava yhdistelmä puolivarjoon.

Taustalla voi nähdä rotkolemmikin pieniä kukkia epämääräisinä sinisinä pisteinä kalliokielon seassa. Etualalla itsekseen tähän levinnyt metsäkurjenpolvi lehtoakileijojen seassa. Kaunis luonnollinen tunnelma tässä, juuri tällaisesta pidän.

Alempana samassa rinteessä on myös rotkolemmikki, sen pikkuisia sinisiä kukkia voi ehkä erottaa kuvassa vasemmalla. Pääosassa kuvassa on kuitenkin kolmioka, joka selvisi talvesta liehuvin lipuin. Se versoo aivan latvastaankin, joka on yli kahden metrin korkeudessa.

On jännittävää, miten moni puuvartinen pärjäsi oikein hyvin pitkät paukkupakkasjaksot. Paitsi ne, jotka myyrät söivät, mutta se on eri kuolinsyy. 

Kolmiokan vasemmalla puolella kasvava purppurahelmimarja puolestaan paleltui, kuten myös pari vuotta sitten, mutta se versoo jälleen tyveltään kuten aiemminkin.

Kolmiokan juurella on ehkä maailman kaunein esikko.

Loistokevätesikko 'Francisca' on aivan käsittämättömässä vedossa. Siitä olen tavattoman iloinen! Aiempi yritys näivettyi, mutta tämä nyt näyttää viihtyvän vallan mainiosti. Tämäkin kukkii ikuisuuden, tai on ainakin aiemmin kukkinut varsin pitkään. Kukkien vihreä-keltainen väritys on niin namu.

Tätä en ole Suomesta löytänyt, vaan on pitänyt tilata ulkomailta.

Ulkomailta tilasin myös tämän, jonka oli tarkoitus olla violettilehtinen tarhakalliokielo 'Betberg'. No ei todellakaan ole, se selvisi niin pian, kun versoja alkoi työntyä maasta. Harmi, mutta tämä on siro ja kaunis. Ainakin toistaiseksi selvästi pienempi ja sirompi kuin tarhakalliokielo. Oikea kaunotar, harmi vain, etten tiedä, kuka hän on.

On tässä samalla alueella tämäkin kaunotar: särkynytsydän 'Cupid'. 

Tämä herra on erityinen silmäteräni: valkokukkainen rotkolemmikki 'Mister Morse'. Tätäkin jouduin metsästämään uudestaan, kun ensin hankittu taimi ei viihtynyt. Sitten, kun viimein löysin, ostin kaksi, mutta toinen niistä on hävinnyt. Onneksi tämä toinen ei! Tämä on jopa hieman kasvanut – viimein – muutaman vuoden mietittyään.

Onhan se toki niin, että erikoismuodot, elinvoimaisesta perusmuodosta poikkeavat kukkavärit sun muut tuottavat yleensä luonnonkantaa heikomman kasvun. Siihen täytyy varautua ja paapoa kasveja sen mukaisesti.

Tällä samalla alueella eli Rohanissa elelee myös valkokukkainen mutta täysin vihreälehtinen rotkolemmikki 'Betty Bowring'. Huomasin sen toukokuussa kukassa, mutta sen ympärillä pitäisi kitkeä. Kun menin nyt kameran kanssa katsomaan, kukinta oli jo loppunut. Kuten Morsen kuvasta voi nähdä, sekin on jo loppusuoralla, otin kuvan tänään.

Kasvit ovat olleet erittäin huonolla hoidolla viimeisen kuukauden johtuen monista syistä. Eilen aloitin viimein niiden pelastusoperaatiot rehotuksen keskeltä.

Lopuksi terveiset Pohjois-Savoon Hiidenkiven puutarhaan. Sitkeät savolaiset puistolemmikit ovat yhä voimissaan! Sekä siniset että valkoiset. Kuvassa taustalla kultatesma, joka on oivallinen väripari lemmikeille.

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rotkolemmikki, kaukasianrotkolemmikki Brunnera macrophylla

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum

Aikaisimmat myrkkyliljat

 Osa tuli jo näytettyä, mutta niitä nousee kuin hattivatteja.

Jalopähkämön seasta nousevien 'William Dykes' -myrkkyliljojen näkyvyyden ratkaisin lopulta sillä, että vain kiskoin pähkämön korkeat ohikukkineet kukkavarret käsin pois. Osasta nousi myös juuria, mutta se ei haittaa mitään, kun pähkämöllä riittää elinvoimaa. Jäljelle jäi vain maata peittäviä lehtiä, joiden ylle myrkkikset nousevat kauniisti.

Rikkaruohoelämää -blogin Between kyllä viisaasti sanoi, ettei istuta jalopähkämön leviävän persoonan sekaan yhtään mitään, ja sitä ohjetta olisikin hyvä noudattaa. Mutta toistaiseksi tämä kaksikko näyttää pärjäävän näinkin. Nyt, kun myrkkyliljat saavat paremmin valoa, ne pysynevät paremmin pystyssä – ehkä.

Eniten pidän loistomyrkkyliljasta ja siltä rotevuuden perineistä tarhamyrkkyliljoista, joilla on tanakat varret. Nämä tyypit pysyvät pystyssä ja värikin on näkyvä. Tämä rypäs on muotopuutarhan loistomyrkkylilja "Steven", jonka kasvupaikalta kaivoin kymmeniä mukuloita elokuussa. Kun katsoo tuota varsien määrää, ei se näytä vähentyneen edellisvuodesta ollenkaan. Nuppuja nousee koko ajan lisää ja lisää!

Elokuussa siirretyistä mukuloista suurimmat kukkivat jo nyt heti. Nämä istutin tarhasinivuokon kupeeseen, mikä ei ehkä ollut fiksuin ideani. Kaksikko on oikein yhteensopiva nyt, mutta kokemuksesta tiedän, että tuon loistomyrkkyliljan lehtituppaat ovat valtavia. Kun ne keväällä nousevat, ne saattavat peitota sinivuokon lähes kokonaan juuri silloin, kun se olisi kukassa – ellei sinivuokko ole hyvin aikainen. Täytyy miettiä myrkkyliljojen mahdollista siirtoa sitten ensi kesänä lehtien lakastuttua.

Istutin samaa loistomyrkkyliljaa myös kuistin kupeeseen, talon pohjoispuolelle. Saa nähdä, kuinka ne tässä varjopaikassa käyttäytyvät. Taustalla näkyy vastikään hankittu 'Sea Heart' -rotkolemmikki. Puutarhani toisessa paikassa ovat myrkkylilja ja hopeainen rotkolemmikki erittäin kaunis pari, niinpä halusin toistaa onnistuneen kombon tähänkin.

Opin muuten vastikään, että myrkkyliljat pitäisi istuttaa melko lähelle pintaa – ei ollenkaan kolme kertaa mukulan / sipulin syvyyteen! Sitä en tiennyt, kun näitä istutin, joten voi olla, että ne, jotka tulivat sopivan pintaan, kukkivat nyt. Muilla saattaa kestää vuosia punnertaa itsensä riittävän pinnalle, sen ne tekevät juurten avulla. Ovat ne sinnikkäitä!

Tämä voi selittää, miksi joillakin myrkkyliljoilla on kestänyt vuosia tulla kukkaan. Tänä kesänä havaitsin lehtituppaan yhdestä paikasta, johon istutin syysmyrkkyliljaa monta vuotta sitten. Lehtiä tai kukkia ei ole aiemmin siinä näkynyt.

Kuistin kulmalta raivatun lehtoakileijaviidakon alta löytyi muun muassa vuosikausia sitten kylvetyn kultatesman taimi. Viereen istutettu 'Summer Lovin'' -kuunlilja toistaa tesman sävyä. Toivon, että tähän kesällä istuttamani pari kuunliljaa viihtyvät – muualla puutarhassani ne lähinnä näivettyvät ja kuolevat pois vähitellen, mutta tässä kuistin rappujen vierellä on puutarhani ainoa kukoistava kuunlilja.

Kuvasta voi nähdä, etteivät akileijat mihinkään häviä, vaikka niitä kitkisikin. Siementaimia tulee nousemaan hamaan maailman tappiin asti, ja voihan osan niistä antaa kukkiakin; kauniitahan ne ovat. Ne vain vähitellen jyräävät alleen kaiken muun, jos ei pidä varaansa.

Kaikkein aikaisin on syysmyrkkylilja subsp. pannonicum, joka on täydessä kukassa jo toista viikkoa. Tämä on runsastunut hienosti, sillä hankin yhden mukulan vasta viime syksynä. Verrattuna tavalliseen syysmyrkkyliljaan, joka on kokemukseni mukaan melko hintelävartinen, on tämä mukavan kookas ja roteva. Siis olettaen, että olen saanut oikeaa lajia, enkä esimerkiksi loistomyrkkyliljaa.

Siitä ei vielä ole tietoa, tuleeko tämä olemaan joka syksy yhtä aikainen, kun tämä on vasta tämän myrkkiksen ensimmäinen syksy maassa.

Myrkkyliljat ovat suosittuja kukkakärpästen keskuudessa.

Pannonicum elelee ruskopenkissä ja on toistaiseksi ainoa sukunsa edustaja siellä. Kukissa on ihanan näkyvä väri, tuo myrkkyliljan puna erottuu syksyisestä puutarhasta erittäin piristävänä. Tähän penkkiin, kuten oikeastaan kaikkialle muuallekin, mahtuu vielä kymmeniä myrkkyliljoja.

Vasemmassa laidassa on parimetrinen hujoppi: jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen'.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Kuunlilja Hosta

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhasinivuokko Hepatica × media

Englanninsinililjat esiin

 Oli jo aikakin!

Katajapenkissä(kin) oli melkoinen rehotus. Pelkäsin, että jos vielä odotan rehotuksen pahenemista, käy kuten viime vuonna ja kitken vahingossa keltakielokin. Nyt niitä ei ole enää kuin yksi, kiitos viimevuotisen kitkentäintoni. Mutta milläs muulla saat puna-ailakit ja lehtoakileijat kuriin kuin raivoisalla kitkennällä?

Tämän kuvan otin kyllä sen takia, että tuo 15-vuotias alppiruusu vähän naurattaa. Se kun ei kasva millään. Sen keskeltä kasvava rohtovirmajuuri on monin verroin korkeampi! Alppiruusu siis ei ole mikään kääpiölajike, vaan 'Catawbiense Grandiflorum', josta pitäisi kasvaa aika kookas. Tuollainen parimetrinen, kuten virmajuuret.

Rohtovirmajuurilla tuntuu muutenkin olevan tänä vuonna suuruudenhulluuden oireita. Muutaman metrin päässä, kosteikkopuutarhassa, ne ovat ryhtyneet kasvamaan ojan pohjalla ja nousevat sieltäkin lähes kahden metrin varsilla. Ei niiden tarvitsisi, kyllä ne varmaan valoa saisivat vähemmälläkin, vaikka tuolla on muutenkin rehevä kasvillisuus. Ainoastaan muutama rohtosormustinkukan varsi yltää yhtä korkealle. Nekin ovat tänä vuonna ennätysmitoissa.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesina' kukkii huomattavasti maltillisemman korkuisena. Se ei ole yhtään normaalia korkeampi. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle.

Onkin aika jännää seurata tänä vuonna näitä venymisiä. Osa kasveista on ihan hurjissa mitoissa, osa pysyy samanlaisina kuin aina.

Mutapuutarhan toisella puolella on sysikurjenmiekka tullut kukkaan. 

Samassa penkissä nuppuilleen tarhakurjenmiekan henkilöllisyys selvisi, kun kukka avautui. Se on 'White City' eli sama kuin muotopuutarhassakin. Olin näköjään siirtänyt siitä osan sinne, osan tänne. Seurana tässäkin kukkii rohtovirmajuurta ja sitten on tuo ihanan värinen nimetön tarhaidänunikko, jonka olen kasvattanut siemenestä.

Katajapenkistä tässä piti puhua, joten takaisin sinne. Kitkemisen jälkeen löytyivät ne kasvit, joita tässä pitäisi kasvaa. Kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' on erittäin suloinen. Revin sinnikkäistä pohjoissavolaisista puistolemmikeistä suurimman osan, mutta tuo valkoinen sointuu idänkurjenpolveen liian ihanasti, jotta olisin sen tästä kohdasta poistanut. 

Kultatesma kukoistaa tänä kosteana kesänä. Kitkin sitä vahingossa vähän juurineen ja siirsin palan kuistin viereen, sillä tämä on yksi lempiheiniäni. Se on tässäkin värikimarassa niin paikallaan, ettei paremmasta väliä. Kuistin kulmalla se myös palaa lähtöpisteeseensä, sillä sinne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani kultatesman pikku taimet, jotka myöhemmin siirsin tähän katajapenkkiin.

Kultatesmat ovat tänä vuonna melko korkeita. Niiden takana oleva marhanlilja 'Guinea Gold' on joka kesä puutarhani korkein lajiaan, lähes kaksimetrinen. Kultatesman kukkaröyhyt eivät koskaan ennen ole kisailleet marhanliljan varsien kanssa.

Mutta ne englanninsinililjat! Juu, ne löytyivät ja kyllä ne näkyivät jo ennen kitkentää, nyt näkyvät paremmin. Kuvasta näkee hyvin eron espanjansinililjaan: aidolla englanninsinililjalla kukkavarsi nuokkuu. Kukat ovat myös tummemman siniset. Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että hankin englanninsinililjaa ja sain espanjalaista (tai kenties niiden risteymää). Lopulta tilasin siemeniä Englannista ja kasvatin nämä, ja sain aitoa tavaraa.

Tämän tähdikin henkilöllisyyttä en ole ehtinyt tutkia. Samanlaista, myöhään kukkivaa tähdikkiä löytyy parhaillaan myös ruskopenkistä. Tämä on lähes samannäköinen kuin turkintähdikki, mutta se kukki jo toukokuun alussa. Mietin, voiko sarjatähdikki kukkia näin myöhään. Tutkin ja palaan asiaan. 

Mutta eikö ole kultatesma ihana tämänkin kanssa! Lisäksi tässä katajapenkissä on purppuraorvokkia, jonka istutin alun perin alppiruusun aluskasviksi. Ajattelin, että se sointuu siihen hyvin, mutta sointuu se kaikkeen muuhunkin, on levinnyt sinne tänne koko penkkiin.

Purppuraorvokkia kasvaa myös nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossomin ('Ncdx2') alus– ei vaan päällyskasvina. Mikä näitä puskia vaivaa! Kääpiötauti?

Tämän puskan kanssa en kyllä alun perin ollenkaan selvittänyt, miten matalaksi tämä jää, ja jouduin sen siirtämään ensimmäisestä paikasta tähän katajan alle. Mutta saisi se kyllä kasvaa korkeammaksi kuin tuo onneton kymmenen senttimetriä, josta purppuraorvokkikin pistää paremmaksi. Lisäksi viereisen myrkkyliljan jättikokoiset lehtitötteröt olivat kaatuneet Yukin päälle. 

Hyvä, että Yuki löytyi, se oli tosiaan aivan muiden peitossa. Mutta tälläkin kerralla taisi käydä haaveri, sillä kitkennän jälkeen tajusin, etten näe rikkilaukkaa kerrassaan missään. Kyllä se tuossa penkissä vielä keväällä oli. Toivon, että maassa on sen sipuleita jäljellä!

Loppukevennykseksi puska puutarhan toisesta päästä. Tämäkin on jäämässä maanpeittokasvin alle! Täpläpeipit ovat ryhtyneet kasvamaan tänä vuonna runsaasti korkeutta ja tahtovat nyt peittää Wine and Roses -komeakotakuusaman (eli 'Alexandran'). Komea on harhaanjohtava nimi puskalle, sillä tämä on nipin napin polvenkorkuinen, vaikka on ties kuinka monta vuotta tuossa kasvanut. Tai siis ollut, ei kasvanut.

Olisiko kyseessä maanpeittokasvien vallankumous? Ne muodostavat vihervyöryn ja peittoavat kohta kaiken?

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Komeakotakuusama Weigela florida

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppuraorvokki Viola adunca 'Purpurea'

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähdikki Ornithogalum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Hyvät ja huonot uutiset katajapenkistä

 Katajapenkki on jatkumoa mäntyjen alustan metsäpuutarhalle. Myös vaahteran metsäpuutarha on tässä lähellä. 

Alueelle kuuluu periaatteessa hyvää. Kultatesmat voivat hyvin ja niitä nousee sieltä täältä. Purppuraorvokki, josta on kai nykyään tullut purppurametsäorvokki, tuo hienoa tummaa kontrastiväriä siellä täällä. (Viljelykasvien nimistössä ne ovat kaksi eri lajia, mutta monen muun tahon mukaan ent. adunca 'Purpurea' = riviniana 'Purpurea' tai Purpurea-Ryhmä). Marhanliljat nousevat komeasti, näistä yksilöistä on perinteisesti tullut pihani korkeimmat. Lajike on 'Guinea Gold'.

Purppurametsäorvokki on myös loistava väripari kermanvaalealle ternivuokolle. Se ei ole enää näin komeasti kukassa, mutta myös ternivuokko on kukkinut tänä keväänä ihanan pitkään: edelleen on kukkia jäljellä.

Pitkät kukinnat taitavat jatkua, sillä ainakin täällä meillä näyttää kahden viikon ennuste sitkeästi viileää: korkeintaan 15 astetta. Tänään oli kyllä peräti 16 ja tuulensuojassa ehkä vähän enemmänkin. Hieno, aurinkoinen, vaikkakin tuulinen päivä.

Katajapenkin reunalla kukkii edelleen kaksi Fritillaria elwesii -pikarililjaa.

Olen erittäin iloinen savolaisista lemmikinsiemenistä, joita Hiidenkiven puutarhan Minna lähetti joitakin vuosia sitten. Ne ovat selvästi ottaneet katajapenkin omakseen ja väreissä on sekä sinistä että valkoista – taivaallisen kaunista!

Näihinkin kukkiin on kultatesma mitä täydellisin kumppani.

Mutta voi! Keltakielokkia löytyy enää yksi ja se on minun syyni. Kitkin raivoisasti joka puolelle siementänyttä puna-ailakkia viime kesänä, kun tajusin, että kourassani on keltakielokin lehtiä. Toivoin, etten ollut repinyt sitä juurineen. Käänsin kottikärryllisen rikkaruohoja nurin niskoin, mutta siitä oli mahdotonta eritellä, mitkä juuret saattoivat olla mitäkin.

No, tänä keväänä kielokkeja on enää yksi ja sekin on niin vaivaisen kokoinen, ettten pysty saamaan siitä kunnollista kuvaa – ainakaan toistaiseksi. Yritän vielä, tuossa näkyy olevan vielä nuppu, ja tietysti tarkkailen haukkana maan pintaa sen toisen löytääkseni. 

No siis. Eihän sitä maan pintaa tietenkään näy. Kuten viime vuonnakin, on katajapenkissä jälleen ihan hirveä rehotus, eikä sieltä keskeltä ole kovin helppoa löytää pientä kasvia.

Voisinkin tehdä sellaisen järkevän päätöksen, etten vastaisuudessa kasvata mitään metriä matalampaa, sillä se häviää tänne viidakkoon.

Aikaisin kukkivat voivat toki olla matalampia. Punakolmilehti ehti jo kukkia toukokuun puolivälissä.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on kauneimpia lajikkeita nimeä myöten. Taustalla kukkii vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'.

Seuraavaksi jännätään, koska englanninsinililja kukkii. Tarhalyhtykärhö Princess Kate on myös noussut, ihanaa.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Lemmikki, puistolemmikki Myosotis sylvatica

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurametsäorvokki Viola riviniana 'Purpurea' tai Purpurea-Ryhmä

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Ternivuokko Anemone × lipsiensis

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Mutapuutarhan rannoilla

 Viime aikojen sateiden ansiosta ojissa suorastaan virtaa vesi.

Ojanvarren kerrottu rentukka 'Multiplex' on alkanut kukkia. Tämä oja johtaa mutapuutarhaan.

Mutapuutarhassa on sen verran vettä, että jätän vihvilöiden raivaamisen tuonnemmaksi. Niitä en ole istuttanut, vaan kirjosorsimoa, kirjavalehtistä rohtokalmojuurta ja sarjarimpiä. Niistä sorsimoakin joutuu silloin tällöin raivaamaan.

Takana on istutusalue, jossa kukkivat narsissit. Mennään ensin sinne.

Täällä ei kuki vielä juuri mitään, mutta 'Watch Up' -narsissit – tai ainakin sellaisina ostetut – kukkivat kauniisti balkaninvuokkojen yllä. Balkaninvuokot aloittivat yhdessä 'Rejoice' -huhtikurjenmiekkojen kanssa kuukausi sitten, mutta ovat siitä huomattavasti runsastuneet. Mukavan pitkä kukinta-aika!

Muuten tässä pienessä penkissä ei ole vielä paljon mitään katsottavaa. Tummapärskäjuuren siirto tähän oli selvästi hyvä veto, sillä se on vuosi vuodelta runsastunut. Viime vuonna se jo kukkikin.

Mutapuutarhan reuna ei ole kostea ollenkaan, elleivät kasvit ulota juurensa kovin syvälle. Niinpä joskus pikkuisina taimina istutetut tarhaidänunikot ovat viihtyneet hyvin. Sen sijaan liuskalehtinen tervaleppä 'Imperialis' kuivuu niin pahoin joka kesä, ettei ole kasvanut ollenkaan. Saattaa olla jopa pienempi kuin aikoinaan taimen hankkiessani.

Katsastetaan sitten mutapuutarhan toinen puoli, siellä on laajempi istutusalue vanhan katajan vierellä. Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' on vuodesta toiseen alle metrinen. Olin kuvitellut siitä isoa massaa katajan kaveriksi. No, sittemmin olen täyttänyt tämän alueen kaikenlaisilla muilla kasveilla ja olisin pulassa, jos alppiruusu yhtäkkiä päättäisikin alkaa kasvaa – 15 vuotta harkittuaan.

Täällä melko varjoisessa penkissä viihtyy kultatesma – valtavan kaunis heinä, jonka hentoinen kasvutapa sopii muiden kasvien lomassa kasvamiseen. Ilokseni se tuottaa siementaimia, joita ei ole koskaan liikaa, vaan aina sopivasti. Marhanlilja on 'Guinea Gold'.

Täällä on myös varjoisten paikkojen herkkiksiä, kuten Fritillaria elwesii.

Fritillariat elelevät tarhamyrkkyliljan kupeessa. Suuri lehtitupas lupailee hyvää kukintaa syksylle, toivottavasti. 

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' asuu myös täällä. Otin kuvan pari viikkoa sitten, kun kukkavarsi oli ilmestynyt.

Mutta voi! Seuraavan kerran, kun menin katsomaan, se oli hävinnyt. Tai se löytyi sitten kyllä kasvin vierestä maassa makaamasta. Se oli purtu poikki niin alhaalta, ettei kyseessä voi olla muu kuin pikkuinen jyrsijä tai lintu, joka on luullut tätä mehukkaaksi madoksi. 

Näitä kasveja on kaksi, mutta tämä oli ilmeisesti ainoa kukkavarsi. Voi harmitus!

Onneksi on paljon muitakin kasveja. Katajapenkin vanha rusokoiranhammas kukkii uskollisesti vuodesta toiseen, mutta tänä keväänä siinä on vain yksi kukka. Lehtitupas on tiivis. Luulen, että tutkin tämän jakamismahdollisuuksia. 

Toisella puolella katajaa on neljä koiranhammasta, mutta ne ovat tähän asti kukkineet huonosti. Mietin, että kasvupaikka saattaa olla liian kuiva.

Ternivuokko viihtyy katajapenkissä ja tuo siihen kaunista vaaleankeltaista sävyä, kiva yhdessä kultatesman kanssa. 

Taidan siirtyä jatkamaan kompostin tyhjennystä, se on taas vinossa. Melkoinen homma, joka täytyy näköjään tehdä parin vuoden välein, vaikka viimeksi luulin selviäväni kunnollisilla tolpilla ja tolpankengillä. 

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä. Koko ajan huomaa uusia asioita, onneksi niistä joitakin ehtii lähes joka päivä tehdäkin. Mutta työlista vain pitenee sitä nopeammin, mitä enemmän vetää tehtyjä yli. Silti: vuoden parasta aikaa. Nyt nautitaan!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Rentukka Caltha palustris

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Ternivuokko Anemone × lipsiensis, valko- ja keltavuokon risteytys

Tummapärskäjuuri Veratrum nigrum

Jatketaan keväässä

 ... kun ei tässä vaalituloksia odotellessa ja talven jatkuessa muutakaan uutisoitavaa ole. 

Aiheena mukulaleinikit. 

Mukulaleinikkiä kasvaa puutarhassani paikoin todella runsaasti, niinpä olen hommannut niitä lisääkin, kun ne selvästi viihtyvät. 

Ensimmäisen erikoisemman lajikkeen löysin vuosikausia sitten Tukholman puutarhamessuilta. Tämä on Etelä-Englannissa luonnosta löytynyt tummalehtinen muoto, joka sai lajikenimen 'Brazen Hussy'. Löytäjä oli puutarhaikoni Christopher Lloyd, joka minulla on ollut ilo tavata livenä silloin, kun hän oli vielä elossa.

Seuraava erikoismuoto löytyi ystäväni kotipihasta Orkney-saarilta, onneksi satuin vierailemaan siellä näiden kukinta-aikaan! Muuten en olisi huomannut mitään. Siellä yhdessä nurkassa kasvaa nimittäin kerrottua mukulaleinikkiä. Kuvassa se on vasta aloittamassa kukintaa ensimmäisellä kukallaan.

Tämän muodon lehdissä on tummat läikät keskellä ja voimakas marmorointi, lisäksi lehtien muoto on kolmiomaisempi kuin pihani tavallisissa mukulaleinikeissä, joiden pyöreämpiä ja täysvihreitä lehtiä näkyy kuvassa myös.

Toissa syksynä tilasin kolmea erikoisempaa mukulaleinikkiä, joista viime keväänä kukki vasta tämä 'Salmon's White'. Ihan puhtaanvalkoista ei mukulaleinikeissä varmaan ole, mutta tämä kermanvaalea menee aika lähelle. 

Toivottavasti ne kaksi muuta kukkivat tänä vuonna, lehtiä niissä kyllä viime keväänä oli, joten toiveita on. Ne ovat molemmat kerrottuja: lähes valkea 'Alboplena' ja sitten 'Double Bronze', jonka terälehdissä on ruskehtavat alapuolet ja lehdetkin ovat melko tummat.

Mukulaleinikki on hauska kasvi, sillä se viherryttää puutarhaa jo siinä vaiheessa, kun moni muu kasvi vasta toipuu talvesta. Nurmikkokin tulee mukulaleinikin ansiosta ihan vihreäksi, vaikka itse nurmiheinät ovat vasta ruskeita talven jäljiltä. 

Kuvassa mukulaleinikkikasvustosta nousee ternivuokkoja ja kultatesmaa viime toukokuussa. Mukulaleinikki jakaa mielipiteitä, sillä se on tosiaan melko peittävä – toisaalta muutama viikko tuosta eteenpäin siitä ei ole jäljellä enää mitään muuta kuin pienet mukularyppäät mullassa. Niiden voimin se taas nousee aikaisin keväällä: ihan kohta!

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Mukulaleinikki Ficaria verna

Ternivuokko Anemone × lipsiensis