Hykerryksissä

 Puutarhasta kuuluu poks, raks ja pum! Kurjenmiekat ovat aloittaneet kukinnan.

Pikkukurjenmiekka 'Oriental Blush' on juuri niin herkku kuin odotin. Olen nähnyt tämän aiemmin vain kuvissa, sillä tämä on ensikukinta – istutin taimen syksyllä 2022, joten kärsivällisyyttä on koeteltu. Olen parina viime vuonna tajunnut, että näitä parrakkaita kurjenmiekkoja tulee lannoittaa, jotta ne kukkivat. Nyt onkin aika paljon eri kurjenmiekkoja tulossa kukkaan pitkästä aikaa!

Eilen avautui tämä kauan odotettu kukka. 'Oriental Blush' on täydellinen! Parroissa on hienoista sinerrystä, mistä tulee jännittävä kontrasti terälehtien lämpimään beigen sävyyn. 

Parrakkaiden kurjenmiekkojen porukassa on paljon kummallisen värisiä kukkia, mikäpä sen ihanampaa!

Muotopuutarhassa avautui eilen ensimmäinen perinteisen kääpiökurjenmiekan kukka. Tämä on siis jalostamaton laji, pikkukurjenmiekat ovat tämän jalostettuja serkkuja, tässä ymmärryksessä olen.

Pikkukurjenmiekka 'Webelos' kukkii siellä myös. Ilokseni teen havainnon, että vaikka täältä on hyvin monta kasvia hävinnyt myyrien ahnaisiin kitoihin, ne eivät ole kurjenmiekkoja tuhonneet. Näitä juurakoista kasvavia kurjenmiekkoja, siis. Pikkuisista sipulimaisista mukuloista kasvavia, aikaisin keväällä kukkivia kurjenmiekkoja on kyllä hävinnyt.

Tämä on kiinnostava havainto. Eli kaikki paksut ja mehevät juuret eivät maistukaan myyrille. Parrakkaiden kurjenmiekkojen juurissa voi myös olla aromia, josta jyrsijät eivät pidä. Samaa aromiahan käytetään hajuvesiteollisuudessa.

Yksi ihanimman ja ihmeellisimmän värisistä on 'Gingerbread Man', pikkukurjenmiekka tämäkin. Vähän korkeammat helluntai- ja tarhakurjenmiekat kukkivat vasta myöhemmin.

'Gingerbread Man' on varsinainen ritari siniparta!

Lisää kukkavarsia on näihin tulossa ja uusia lajikkeitakin on tulossa kukkaan. Raportoin, kun avautuvat.

Pysytään vielä hetki ruskopenkissä, jossa 'Gingerbrean Man' asustaa. 

Tässä on edessä villi punainen penkki, ruskopenkki on taustalla. Kukkivien puiden alla on tulppaanien hehkua. 

Onneksi ruskopenkissä ei ole myyrä vieraillut, tämä onkin paras tulppaanipaikka tänä keväänä. Nupulla on upean oranssi kreikantulppaani, sen takana syksyllä istutettu yhtä siro 'Danique'.

Nämäkin on istutettu syksyllä: 'Vendee Globe' ja 'Apricot Parrot'.

Ihanaa värikimaraa! Tässä kuvassa kreikantulppaanit ovat auki; nuo sirot oikealla. Vaaleankeltainen korkea taitaa olla 'Salmon Dynasty', joka on kukkinut tässä vuosikausia.

Sain ystävältä ja kollegalta syksyllä kolme kevätesikkoa saatesanoin: nämä ovat toivottavasti oranssikukkaisia. No ovat, kaikki kolme! Ihan uskomattoman ihana väri. Istutin ne ruskopenkkiin, missä ne nyt sointuvat tulppaaneihin.

Kellukatkin alkavat ihan justiin kukkia, nekin komppaavat tulppaaneita – tämä on 'Mai Tai'. Taustalla on jo vanhempia 'Ballerina' -tulppaaneja, niissä on kaunis muoto. 

Edessä on syksyllä hankittu erikoisuus, Tulipa vvedenskyi × 'Amberland' eli tällainen risteymä. Se on kovin matala ja lehdet ovat raidalliset, mihin en ole kovin rakastunut, mutta nythän lehdet ovat jo muun kasvillisuuden peitossa!

Ruskopenkissä elänyt tummalehtinen valkoapila näyttää menehtyneen talveen, mutta nyt havaitsen tummalehtistä muotoa penkin ulkopuolella nurmikossa! Täytyy yrittää kaivaa sitä ylös ja siirtää, jos onnistun. Tai sitten se voi jäädä elämään nurmikolla, mutta olisi noita lehtiä kiva katsella ihan istutusalueellakin.

Kellukka 'Nonna' alkaa myös kukkia. Olen iloinen näistä kellukoista, sillä myyrät näyttävät tuhonneen ihanan oranssin 'Totally Tangerinen' kivimuurin vierestä. Täytyy alkaa metsästää uutta.

Aurinkoista sunnuntaita, täällä ainakin paistaa, mutta myös tuulee!

Kellukka Geum

Kevätesikko Primula veris

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Valkoapila Trifolium repens

Ruskopenkin ryöpsähdys

 Mennäänpä Ransun kanssa katsomaan.

Ruskopenkki on pihan länsireunalla, huussista alarinteeseen.

Täällä näin!

Ransun kiinnostus johtuu siitä, että siellä kasvaa kissanminttua.

Ruskopenkin idea on keltaiset, oranssit ja ruskeat sävyt ryyditettynä ripauksella sinistä (ritarinkannus keskikesällä). Pari vuotta sitten istutin penkin keskelle 'Lemon Queen' -auringonkukan ajatellen, että siitä tulee polvenkorkuinen. 

En ollut perehtynyt, tai muistin väärin, sillä Englannin-vuosista jäi mieleen joku ihana matalampi Lemon Queen, mutta ilmeisesti se ei ollut tämä. Vähän järkytyin, kun taimesta kasvoi ison puskan kokoinen.

Sittemmin otin selvää. Toinen Lemon Queenin vanhemmista on maa-artisokka. Sehän selittää. Ruskopenkissä kasvaa myös maa-artisokkaa, jota ajattelin kylläkin vähitellen siirtää muualle – osa on jo siirtynytkin. Ehkä sitä ei saa kokonaan koskaan pois, mutta se ei haittaa. Onhan se todella nätti. Tässä kuvassa ovat sukulaiset rinnakkain: edessä 'Lemon Queen' ja vasemmalla maa-artisokka.

'Lemon Queen' on näin ollen risteymä, eikä sillä ole tieteellistä lajinimeä. Suomeksi sille on annettu nimeksi jaloauringonkukka.

Ajattelin, että siirrän Lemon Queenin, mutta viime päivinä olen tullut ajatukseen, että enpä siirräkään. Onhan se tuossa aivan mainio. Tämä kuva on alarinteestä käsin, edessä on kiinanpunapuu. Sen kellanvihreät neulaset sointuvat mukavasti Lemon Queeniin.

Tänä aamuna katsoin makuuhuoneen ikkunasta, kun tuuli riepottelee artisokkaserkuksia. 'Lemon Queen' pysyy pystyssä. Ja oikeastaan se on varsin kivan näköinen tuossa kiinanpunapuun ja rusotuomipihlajan puolivälissä, on siinä sopiva tila. Aiemmin kesällä se ei ole vielä näin korkea eikä peitä silloin kukkivia perennoja. Nyt tässä ei kuki paljon muuta kuin nämä kaksi keltaista.

Maa-artisokan ongelma on tosiaan tämä.

Mutta onhan sen kukka nätti!

Ruskeaa ei ruskopenkissä valitettavasti juuri nyt ole muuten kuin 'Enkan' -japaninvaahteran muodossa. Olisi ihanaa, jos olisi enemmän ruskeakukkaisia kasveja (jotka vielä selviäisivät puutarhassani).

Oranssikeltano on ihana ja kukkii edelleen. Kertaalleen sen jo kitkin ruskopenkistä, sillä istutin sitä alussa, kun paljasta multatilaa oli paljon. Se vyöryi sellaisella voimalla, että lopulta päätin sen poistaa. Mutta hahtuvaisista, lentävistä siemenistä aina jää joku jatkamaan sukua ja oikeastaan nyt, kun muut kasvit ovat varttuneet, saisikin tämä kasvaa väleissä – kunhan ei jyrää. Oranssikeltanon lehdet ovat litteänä ruusukkeena maan pinnalla eli se on täydellinen maanpeittokasvi.

Toisena maanpeittokasvina on itsekseen tullut ahomansikka ja kolmantena tämä tummalehtinen valkoapila. En ole ottanut siitä tänä kesänä kuin tämän yhden kuvan toukokuussa, mikä on huutava vääryys, sillä pikkuinen apila on pysynyt sinnikkäästi hyvännäköisenä koko kesän.

Helmikuussa sentään raportoin siitä, että se on hengissä yhä. Vaikka nämä kirjavalehtiset versiot ovat vain valkoapilaa, on niiden talvenkesto avomaalla osoittautunut harmillisen huonoksi. Toivon tietysti ihan hurjasti, että tästä tulisi nyt monivuotinen.

Upeita ruskehtavia kukkavärejä on parrakkaissa kurjenmiekoissa ja marhanliljoissa, mutta ne kukkivat vain alkukesällä. Nyt kaivoin pois ruskopenkkiin turhan viininpunaisen 'Russian Morning' -marhanliljan. Aivan sen vieressä kasvaa samaan aikaan istutettu 'Manitoba Fox', joka on tähän paikkaan kivemman sävyinen, sellainen auringonlaskuväri. 

'Russian Morning' muutti Rohaniin. Sen sipuli oli kasvanut melkoiseksi jötkäleeksi sekä tehnyt kylkeensä toisen kookkaan sipulin. Kuvassa olen jo vetänyt ne irti toisistaan.

Harkitsen, kaivanko Rohanista vastineeksi pois yhden ruosteenvärisen marhanliljan ruskopenkkiin, mutta siinä on kyllä edelleen kaksi marhanliljaa, lisäksi kanadan- ja tiikerililjaa. Niin ja 'Tiger Babies'. Aika liljapitoista jo näinkin. 

Kukkasipuleista puheen ollen: ruskopenkkiin upposi taas liuta keltaisia ja oransseja krookuksia, tulppaaneja ja keisarinpikarililja 'Sunset'. Kuvassa on syklaaminarsissi 'Jetfire' toukokuun alussa.

Ruskopenkistä alarinteeseen jatkaa lännenkolmioka kasvuaan. Se venyy lähes silmissä. Nyt se alkaa saada keltaista syysväriä. 

Ihmetyttää, kun viime talvi oli niin koetteleva, että juuri nyt pikku puu on ottanut kasvuspurtin. Muutama muukin puuvartinen tuntuu olevan tänä vuonna elämänsä vedossa. Ja se valkoapilakin selvisi talvesta.

Niin että ei se niin toivoton kaikille ollut, vaikka osa kasveista menehtyi. Oli monta kasveille hankalaa asiaa: talvi tuli päälle hetkessä marraskuussa, kun viikkoa aiemmin oli lauhaa ja ruusut kukassa. Kova pakkasjakso iski lähes lumettomaan maahan. Tuli syvä routa, salaojat jäätyivät, tuli vedenpaisumus ja paksut jääkentät. Siihen nähden saa olla tyytyväinen, että menetyksiä tuli niin vähän.

Ransu: Saisinko jo huomiota.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Lännenkolmioka, kuvan piikitön muoto Gleditsia triacanthos f. inermis

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Syklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Valkoapila Trifolium repens

Ensimmäinen piippo

 Tänään se löytyi!

Tämän kevään ensimmäinen versohavainto ei kuulu lumikellolle vaan kevätkurjenmiekalle, joka urheasti ponnistaa läpi jäähyhmäisen maan ja sormustinkukan lehden. Näitä kasvaa kivipenkereen eteläpuolella, lämpimällä ja suojaisalla kasvupaikalla.

Siinä vieressä on puuteripaju, jonka vaaleanpunaiset pajunkissat puhkesivat viime vuonna jo helmikuussa, tarkkailen sitä tiiviisti.

Tänään oli upea auringonpaiste ja mittarikin näytti jossain vaiheessa yli +4 astetta. Kiersin taas kaikki lumikellopaikat, vaan mitään ei löytynyt. Ystävien pihalla tämän saman kylän toisessa päässä on kuulemma jo versoja!

Vaan on perennojenkin jälleennäkeminen ihanaa. Tämä on viime vuonna istutettu harvinaisuus, haisukurjenmiekka 'Citrina'. Haisukurjenmiekka on valoisten metsien kasvi mm. Brittein saarilta. Toivon, että se menestyy tässä metsäpuutarhapenkissä.

Löysin uusia versoja alppipenkistä, lienevät jotakin pientä luonnontulppaania, joita olen tänne istutellut, mutta eivät ole juuri kukkineet. Neilikka on eri kuin eilisessä kuvassa, tämä on kääpiöneilikka.

Muotopuutarhasta löytyi urhea verso, joka voisi olla jotakin laukkaa. Näyttää niin kovasti sipulilta.

Eilen hoksaamani syyssahramin varsi taittui auringon lämmössä, ne olivat tosiaan varmaan jäätyneet pystyyn. Silti ne ovat kauniita ja jotenkin raikkaan näköisiä.

Lumen ja jään alta paljastui yllätys. En muistanut, että olin istuttanut tummalehtisen valkoapilan ruskopenkkiin viime vuonna. Näiden talvenkesto on ollut yllättävän huono, joten en uskalla toivoa mitään, mutta olisipa ihanaa, jos se osoittautuisi perennaksi.

Täytyypä etsiä jotain näiden päälle kasattavaa muutaman päivän päästä, kun mittari kääntyy kaiketi taas pakkasen puolelle.

Haisukurjenmiekka Iris foetidissima

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Syyssahrami Crocus speciosus

Valkoapila Trifolium repens

Pojat esittelevät paikkoja

 Nyt on niin ihanaa vähän joka puolella, että antaa poikien esitellä.

Ensinnäkin ihanaa on se, että pari päivää sitten satoi melkein puoli tuntia! Ihan hiljakseen kyllä vain, vesimittariin kertyi arviolta millin kymmenesosa. Toisin sanoen ei pisaraakaan, mutta mittarin pohjalla oli hieman kosteutta, kun siihen asti siellä oli ollut vain muutama kuiva syreeninkukka.

Ryntäsin ulos ikuistamaan sateen kauneutta. Vedenkeruutynnyrin vieressä kukkii 'Hagley Hybrid'. Huomaa Musti kuistin kaiteen päällä!

Kuistin juurella on varjopaikan herkkuja: vasemmalla kiurunkannus 'Craigton Blue', sen takana lehtosinilatva Brise d'Anjou eli 'Blanjou' ja oikealla himalajanvuokko.

Himalajanvuokon heteet ovat sinertävät, se on satumaisen kaunis. Olen onnellinen siitä, että se on tässä menestynyt jo vuoden, sillä kuten lajinimi rivularis kertoo, tämä on puronvarren kasvi. Tässä on tosi kuivaa, mutta sadevesitynnyrit ovat onneksi vieressä. Onhan minulla ojiakin, mutta niissä on semmoinen rehotus, että hentoinen vuokko jäisi jalkoihin heti.

Tämän viereen viime kesänä istuttamani jaloängelmä on ottanut hatkat, ängelmät eivät ikävä kyllä luonani viihdy.

Mutapuutarhan vierellä on kosteaa, jos kasvit vain pystyvät ulottamaan juurensa riittävän syvälle. Pelkäsin täällä asuvan kerrotun 'Hewitt's Double' -jaloängelmän jo menehtyneen, kun huomasin nyt sen pienet lehdet – ne ovatkin tosi pienet, tuolla kuvan keskellä, valkoisen tähdikin alapuolella!

Musti istuskelee mutapuutarhan toisella puolella ja esittelee rehotusta. 

Ja mutapuutarhassa ei ole yhtään vettä, huomauttaa Musti. Sen poikki voi tassutella lähes kuivin (mutta mutaisin) tassuin.

Mustin kiven vieressä kukkii valkoinen etelänkurjenmiekka, oikealla on väinönputki. Taustalla näkyy Rohan.

Onnistuin sentään raivaamaan ja viikatoimaan ruusu-heinätarhan ja mutapuutarhan välisen rehotuksen tässä yhtenä päivänä. Tämä kuva taitaakin olla otettu ennen sitä.

Katsotaanko sitten, mitä Ransulle kuuluu.

Ruohonleikkuu on haastavaa, sillä valkoapilat kukkivat kaikkialla. Sen lisäksi, että ne ovat taivaallisen kauniita ja tuoksuvat hyvältä, on niissä niin paljon kimalaisia, että ruohonleikkurilla saisi ajella siksakkia jatkuvasti anteeksi pyydellen ja lopulta puolet nurmesta jäisi kuitenkin leikkaamatta.

Ransun takana huussin vieressä alkaa ihana rohtosuoputki 'Daphnis' kukkia.

Tässä kohdassa on ihana valo. Sysiakileija kukkii käärmeenlaukkojen seassa.

Penkin alimmassa osassa kukkii kiinanpioni 'Eskimo Pie'.

Viereisessä ruskopenkissä kukkii ihastuttava ja aikainen marhanlilja 'Early Bird' sekä keltainen etelänkurjenmiekka. Ne ovat kurjenmiekoista kauneimpia, niin siroja! Ja hei, kumpaakaan ei vieläkään ole syöty.

Sillä hetkellä, kun satoi, piti marhanliljakin kuvata, kun se oikein hehkui kevyessä kesäsateessa.

Ruskopenkistä alarinteeseen on paahdepenkki. Siinä kukoistavat verikurjenpolvet, kerrottu sikoangervo, tähkähietalilja ja päivänkakkarat eli monet täkäläiset luonnonkukat ja niiden muunnokset sekä muut luonnonkauniit kukkaset. 

Paahdepenkin takaa kivipengermän jälkeen alkaa keto, pantterin päikkärialue, jossa voi piiloutua heinikkoon ottamaan tupsluurit.

Eilen hävisi ruskopenkin edestä lautakasa, joka oli ollut siinä iät ja ajat. Siinä oli talon vanhoja seinälautoja laudoituksen uusimisen jäljiltä. Katsoin, että nuo alkavat olla puolilahoa haketta, kun lamppu pääni päällä syttyi.

Olin jo vähän ehtinyt miettiä, mitä keksin maata peittämään ruusupergolan eteen. Epätasainen, kivien reunustama alue on vaikea ruohonleikkuun kannalta. Lisäksi haluan tuohon jonkun penkin tai muun kalusteen. Sen siirtäminen pois tieltä jokaisen ruohonleikkuun alla on ärsyttävää. 

Kiveyksen tekeminen on liian hidasta, kasvimaakin on vasta puolivalmis jos sitäkään. Autooni harvoin mahtuu paria laastisäkkiä enempää kerralla. Sorakuorman voisi tilata ja sitä mietinkin nyt vakavasti. Joka tapauksessa nyt laudat saavat jatkaa hakkeeksi lahoamistaan tuossa maanrakennus-kangaskerroksen päällä, ja voihan tuossa nyt kulkea ja jonkun penkinkin jo laittaa, jos haluaa. Katettu alue on viitisentoista neliömetriä ja toteutui kädenkäänteessä.

Musti huomauttaa, että nyt, kun sain saunakiven edustan niitettyä, voisin miettiä siihenkin tulevaa kiveystä, sillä sekin projekti on kesken.

Etelänkurjenmiekka – Iris spuria

Himalajanvuokko – Anemone rivularis

Jaloängelmä – Thalictrum delavayi

Kiinanpioni – Paeonia lactiflora

Kiurunkannus – Corydalis

Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum

Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare

Rohtosuoputki – Peucedanum ostruthium

Sikoangervo – Filipendula vulgaris

Sysiakileija – Aquilegia atrata

Tähkähietalilja – Anthericum liliago

Valkoapila – Trifolium repens

Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Väinönputki – Angelica archangelica