Huomioita myyrien ruokavaliosta

 Muotopuutarhassani oli penkki, jossa ei ollut aiemmin ollut myyriä. Mutta viime talvena oli. Saattaa olla vieläkin, mutta en ole saanut napattua niitä loukkuun. Jalka tuntuu uppoavan yhä uusiin tunneleihin.

Monena keväänä tässä penkissä ovat kukkineet kymmenet tulppaanit, ellei sata. Tämä on kuiva penkki vaahteran alla. Vieressä on joskus ollut rakennus ja maa on tässä köyhää ja täynnä tiilen palasia. Mutta niin vain myyrät tämän viime syksynä löysivät ja tuho onkin melkoinen. Tänä keväänä penkissä kukkii neljä tulppaania.

Valkovuokkoihin ei ole koskettu. Pohdin jopa, olisivatko ne peräti onnistuneet suojelemaan keskellään kasvavaa tulppaania tulemasta syödyksi. Tämä jännä vihreäkukkainen valkovuokko on lajiketta 'Virescens'. Taustalla on jalopähkämö, sitäkään ei ole syöty.

Suurelta osin penkki näyttää tältä. Myllätty on. Myrkkyliljoihin ei ole koskettu, ihmetyksekseni myös marskinlilja nousee, vaikka sen mehevän juurakon luulisi maistuvan myyrille. Jopa paikassa nouseva perhanan hietalaukka elää yhä, sen myyrät olisivat voineet syödäkin. Se tuli joskus vääränä lajina, pussissa piti olla 'Hair' -lajiketta – mitä vielä, 90 % oli ihan tavallista hietalaukkaa, joka tekee tuhat siementaimea per kukkavarsi.

Marskinliljan takana karhunjuuri on nousussa, sitäkään eivät myyrät ole syöneet. Jokunen tupas tähkätädykettä on myös yhä elossa. 

Syötyihin kuuluvat monien tulppaanien ja muiden sipulikukkien lisäksi asterit. Valitettavasti. Ne ovat joko hävinneet tai lähes hävinneet. Pelastin 'Little Carlow' -asterin lähes syödyn juurakon kahdessa pienessä osassa erillisiin purkkeihin, sillä niistä kyllä nousi jotakin versoa, vaikka ne olivat lähes irti maasta mullan pinnalla. Tarha-alppikärhö on syöty enkä tiedä, nouseeko maasta mitään tilalle, vai ovatko juuret kokonaan hävinneet. Pensasmerikaali on kadonnut. Tänään ruusuja leikatessani huomasin, että Rhapsody in Blue heiluu kovasti, sen ympäriltä puuttuu paljon maata. Tyvestä nousee jotakin versoa; toivon, että sillä on sen verran juurta jäljellä, että se jaksaa vielä jatkaa eloaan.

Pionit kyllä nousevat, vaikka myllätyimmässä penkissä ne ovat kitukasvuisia. Viereisessä penkissä menee vähän paremmin, ja täällä on jopa muutama hyasinttikin jäljellä.

On kiinnostavaa, että Hiidenkiven puutarhan Minnan vuosia sitten tekemä havainto vaikuttaa pitävän paikkansa: pionit eivät maistu myyrille. Se on loistava uutinen. Niitä ei nimittäin ole syöty muuallakaan puutarhassani, vaikka myyriä on niissäkin paikoissa.

Jokunen tupas 'Little Beauty' -tulppaania on onneksi tallella, tämä kasvaa aivan mirrinmintun kupeessa, lähes sisällä. Olisiko siitäkin suojaa myyriä vastaan? 

Syreenitulppaanitkin ovat tallella, ne kasvavat lähes puksipuuaidassa kiinni. Puksipuut kärsivät aika lailla kevätahavasta, mutta vaikuttavat olevan elossa ja melko hyvässä kasvussa.

Ja tosiaan kurjenmiekoista osa on tallella, vaikka jokunen onkin hävinnyt. Tämä on pikkukurjenmiekka 'Banbury Ruffles'. Hyvin saman värinen kuin edellisen jutun 'Cherry Garden'. 

Ei kun ei tämä olekaan 'Banbury'! Sen partojen pitäisi olla vaaleat, lähes valkeat. 

No, sehän on aika mahdotonta keksiä, mitä lajiketta tämä olisi, kun jo pelkästään pikkukurjenmiekkalajikkeita on varmaan tuhat. Voihan tämä olla vaikka sama 'Cherry Garden' kuin jo toisaalla kukkii.

Muotopuutarha on silti ihan kaunis, omenapuu kukkii ja tässä etualalla olevassa penkissä on ollut vähiten myyrätuhoja, näin ollen siinä on enemmän tulppaaneja.

Hietalaukka Allium vineale

Jalopähkämö Betonica macrantha

Karhunjuuri Meum athamanticum

Marskinlilja Eremurus

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myrkkylilja Colchicum

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila -Ryhmä

Pioni Paeonia

Puksipuu Buxus

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Valkovuokko Anemone nemorosa

Hykerryksissä

 Puutarhasta kuuluu poks, raks ja pum! Kurjenmiekat ovat aloittaneet kukinnan.

Pikkukurjenmiekka 'Oriental Blush' on juuri niin herkku kuin odotin. Olen nähnyt tämän aiemmin vain kuvissa, sillä tämä on ensikukinta – istutin taimen syksyllä 2022, joten kärsivällisyyttä on koeteltu. Olen parina viime vuonna tajunnut, että näitä parrakkaita kurjenmiekkoja tulee lannoittaa, jotta ne kukkivat. Nyt onkin aika paljon eri kurjenmiekkoja tulossa kukkaan pitkästä aikaa!

Eilen avautui tämä kauan odotettu kukka. 'Oriental Blush' on täydellinen! Parroissa on hienoista sinerrystä, mistä tulee jännittävä kontrasti terälehtien lämpimään beigen sävyyn. 

Parrakkaiden kurjenmiekkojen porukassa on paljon kummallisen värisiä kukkia, mikäpä sen ihanampaa!

Muotopuutarhassa avautui eilen ensimmäinen perinteisen kääpiökurjenmiekan kukka. Tämä on siis jalostamaton laji, pikkukurjenmiekat ovat tämän jalostettuja serkkuja, tässä ymmärryksessä olen.

Pikkukurjenmiekka 'Webelos' kukkii siellä myös. Ilokseni teen havainnon, että vaikka täältä on hyvin monta kasvia hävinnyt myyrien ahnaisiin kitoihin, ne eivät ole kurjenmiekkoja tuhonneet. Näitä juurakoista kasvavia kurjenmiekkoja, siis. Pikkuisista sipulimaisista mukuloista kasvavia, aikaisin keväällä kukkivia kurjenmiekkoja on kyllä hävinnyt.

Tämä on kiinnostava havainto. Eli kaikki paksut ja mehevät juuret eivät maistukaan myyrille. Parrakkaiden kurjenmiekkojen juurissa voi myös olla aromia, josta jyrsijät eivät pidä. Samaa aromiahan käytetään hajuvesiteollisuudessa.

Yksi ihanimman ja ihmeellisimmän värisistä on 'Gingerbread Man', pikkukurjenmiekka tämäkin. Vähän korkeammat helluntai- ja tarhakurjenmiekat kukkivat vasta myöhemmin.

'Gingerbread Man' on varsinainen ritari siniparta!

Lisää kukkavarsia on näihin tulossa ja uusia lajikkeitakin on tulossa kukkaan. Raportoin, kun avautuvat.

Pysytään vielä hetki ruskopenkissä, jossa 'Gingerbrean Man' asustaa. 

Tässä on edessä villi punainen penkki, ruskopenkki on taustalla. Kukkivien puiden alla on tulppaanien hehkua. 

Onneksi ruskopenkissä ei ole myyrä vieraillut, tämä onkin paras tulppaanipaikka tänä keväänä. Nupulla on upean oranssi kreikantulppaani, sen takana syksyllä istutettu yhtä siro 'Danique'.

Nämäkin on istutettu syksyllä: 'Vendee Globe' ja 'Apricot Parrot'.

Ihanaa värikimaraa! Tässä kuvassa kreikantulppaanit ovat auki; nuo sirot oikealla. Vaaleankeltainen korkea taitaa olla 'Salmon Dynasty', joka on kukkinut tässä vuosikausia.

Sain ystävältä ja kollegalta syksyllä kolme kevätesikkoa saatesanoin: nämä ovat toivottavasti oranssikukkaisia. No ovat, kaikki kolme! Ihan uskomattoman ihana väri. Istutin ne ruskopenkkiin, missä ne nyt sointuvat tulppaaneihin.

Kellukatkin alkavat ihan justiin kukkia, nekin komppaavat tulppaaneita – tämä on 'Mai Tai'. Taustalla on jo vanhempia 'Ballerina' -tulppaaneja, niissä on kaunis muoto. 

Edessä on syksyllä hankittu erikoisuus, Tulipa vvedenskyi × 'Amberland' eli tällainen risteymä. Se on kovin matala ja lehdet ovat raidalliset, mihin en ole kovin rakastunut, mutta nythän lehdet ovat jo muun kasvillisuuden peitossa!

Ruskopenkissä elänyt tummalehtinen valkoapila näyttää menehtyneen talveen, mutta nyt havaitsen tummalehtistä muotoa penkin ulkopuolella nurmikossa! Täytyy yrittää kaivaa sitä ylös ja siirtää, jos onnistun. Tai sitten se voi jäädä elämään nurmikolla, mutta olisi noita lehtiä kiva katsella ihan istutusalueellakin.

Kellukka 'Nonna' alkaa myös kukkia. Olen iloinen näistä kellukoista, sillä myyrät näyttävät tuhonneen ihanan oranssin 'Totally Tangerinen' kivimuurin vierestä. Täytyy alkaa metsästää uutta.

Aurinkoista sunnuntaita, täällä ainakin paistaa, mutta myös tuulee!

Kellukka Geum

Kevätesikko Primula veris

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Valkoapila Trifolium repens

Keisarillista menoa

 Jo ajat sitten luvattu keisarikatselmus.

Kaikki eivät ole keisarinpikarililjoja, jotka siltä näyttävät. Moni on eri pikarililjalajien välinen risteymä, kuten tämäkin 'Vivaldi'. Tämä on erityinen suosikkini, hempeän oranssinen ja kukkii joka vuosi.

Vuokko-esikkopuutarhassa kukkii 'Early Passion'.

'Early Passion' on myös todella hienon värinen! Kasvista löytyy sävyjä viininpunaisesta vihreään kellan eri sävyjen lisäksi.

'Sunset'. Aaaaaah. Tuo ruskea lehtitupsu on – no, lehtitupsu kukan päällä, heh. Vrt. kirsikka ja kakku.

Ruskopenkissä on muutenkin kauniit värit juuri nyt. Olen niin onnellinen siitä, että myyrät eivät ole vierailleet siinä. Syksyllä istutetut liljakukkaiset 'Vendée Globe' -tulppaanit ovat hyvin sulokkaita. Niiden vieressä on vanhaa keisarinpikarililjaa lapsuudenkodistani.

Muotopuutarhassa ovat ternipikarililjat jo kuihtumassa, tulppaaneja nousee tilalle. Onneksi niistä on jotakin jäljellä, tässä penkissä eivät myyrät ole niin kovasti myllänneet.

Pikarililjaristeymä 'Helena' teki hyvin lyhyen, tanakan varren ja kukat kuihtuivat aika äkkiä. Olisiko syynä ollut kuivuus, yöpakkaset tai myyrien häiriköinti sipulin ympärillä, tai kaikki tekijät yhteensä. Kuva on parin viikon takaa.

'Red Beauty' on ainakin kärsinyt myyristä, sillä tämän sipulin molemmin puolin on onkalot. Niinpä varsi kellahti kukkiessaan maahan, kun sipulilla ei ollut tukea.

Aikaisin pikarililja tänäkin vuonna oli 'Early Dream', kuten viime vuonnakin. Kokemusta on vasta kahdesta keväästä. Tässä on erityisen herkullinen väri; alkaa tehdä mieli mehukasta appelsiinia. 

Tämäkin kuva on parin viikon takaa.

Japaninmagnolian ensimmäinen kukka avautui tänään!

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Kevätkalenterin 11. luukku

 Pikkuinen hurmuri 'Tiny Timo'.

Kuvasin pikku Timoja vaikka kuinka paljon, mutta tuolloin (toukokuun puoliväli) tapahtuu puutarhassa niin hirveän paljon, että tämä ihana tulppaani ei saanut palstatilaa kuin yhden kuvan verran. Eikö ole aivan ihana, puhtaanpunainen kukka? Ja päälle vielä luonnontulppaanin siro kauneus melko matalassa varressa.

Siispä tässä toinen kuva. 'Tiny Timo' on risteymälajike, jolla ei ole lajinimeä. Sen vanhemmat ovat kreikantulppaani ja ruusutulppaani.

Onneksi sipulit tuli istutettua sellaiseen paikkaan, vanhan talon kivijalan eteen, jossa ei vesimyyriä liiku! Paikka on aivan liian hiekkainen ja kuiva. Toiveita on nähdä Timot tulevanakin keväänä.

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Ruusutulppaani Tulipa aucheriana

Kevätkalenterin neljäs luukku

 Toukokuu, kuukausista ihanin, on tulppaanien juhlaa.

Ja kun ne tulppaanit loistavat kukkivien puiden ja pensaiden alla, kukkien yhtä aikaa, ei kauniimpaa hetkeä olekaan. Kuvassa on rusotuomipihlaja, jota muotoilen leikkaamalla liian alaoksat pois; silloin sen muoto on selkeämpi eivätkä liiat versot peitä muuta kasvillisuutta. Paikka on ruskopenkki.

Tulppaaneista kukassa on keskellä ihastuttavan värinen triumftulppaani 'Brown Sugar', joihin olen kuvan tarkentanut. Taustalla on oranssi-keltaisia 'Blushing Apeldoorn' -darwinhybriditulppaaneja ja tuomipihlajan rungon takaa kurkistaa muutama liljakukkainen 'Ballerina'. Vasemmalla pilkottaa vaaleanpunertavia 'Mango Charm'- ja edessä epätarkkana 'Salmon Dynasty' -triumftulppaaneja sekä siroja ja matalampia kreikantulppaaneja, jotka pysyvät pilvisellä säällä supussa luonnonlajien tapaan. 

Nämä kukkasävyt yhdessä rusotuomipihlajan kuparinvärisinä puhkeavien lehtien kanssa on sävytäydellisyyden huipentuma. Taustalla puhkeaa lehteen (tai neulaseen, havupuu kun on) kiinanpunapuu.

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Kevätkalenterin toinen luukku

 Pikkuinen ja myöhäinen

Syreenitulppaani on villilajiksi tosi myöhäinen: tämä kuva on toukokuun viimeisiltä päiviltä. Kuva kertoo senkin, että loppukevät oli superkuivan huhtikuun jälkeen varsin sateinen.

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Ärsyttävä aihe

 Olen tätä aihetta vältellyt, kun verenpaine nousee, mutta kyllähän tämä liittyy aika olennaisesti puutarhaan.

Tunneleiden suuaukot nimittäin, ja se, että aika usein jalan alla maa pettää, tai painuu pahaenteisesti. Sitten, kun kantapäällä polkaisee, uppoaa jalka nilkkaa myöten. Kuvassa kauempana onkalon suu, edessä polkemaani tunnelia. Joskus sitä voi seurata näin päältä polkemalla pitkänkin matkan.

Asialla ovat vesi- ja peltomyyrät. Kumpikin syö kasvien juuria, joten pahaa tämä tietää.

Kukkapenkeissä näky on tämä. Mururakenteinen multa on toki kaunis ja hyvä, mutta tämä mylläys syntyy, kun myyrät uurastavat kasvien juurien ja kukkasipulien kimpussa maan alla. Kuva on muotopuutarhasta.

Tästä muotopuutarhan penkistä ovatkin jo tulppaanit hävinneet aiempina vuosina, harmi kyllä, mutta nyt mietin, kukkiiko tuossa keväällä enää yhtään mitään. Perennatkin ovat toki vaarassa, ja pensaat, köynnösruusutkin. Mylläystä on vähän joka puolella. Viime aikoina Supercat-myyränloukku on hommissa muotopuutarhassa, ja vesimyyriä se on napannutkin.

Nyt on pahin myyrävuosi varmaan ikinä ja myyriä on lähes kaikkialla, ikävä kyllä. Ruusu-heinätarhassa ei ole aiemmin myyrätuhoja tai myyrien jälkiä ollut, mutta nyt sielläkin on myllätty. Narsissin vastikään istutettuja sipuleita on noussut pinnalle. 

Ikävä kyllä, istutin juuri lokakuussa tuohon kohtaan tulppaaniaarteen, kun olin ajatellut, että se olisi myyrätöntä aluetta. 

Rembrandttulppaani 'May Blossom' tai 'May-blossom' on puutarha-antiikkia; vanha lajike, jota ylläpitää hollantilainen Hortus Bulborum -säätiö. Olin istuttanut yhden sipulin jo edellissyksynä, tässä se kukki kauniisti kevätkesällä. Tänä vuonna tilasin toisen sipulin samaa lajiketta. Vanhat lajikkeet ovat sen verran tyyriitä.

Kohta, jossa molemmat sipuliaarteet ovat, on juuri tuo myllätty paikka ylemmässä kuvassa. Jäi nyt ainakin tämä kuva kukasta muistoksi, jos tätä ihanaa tulppaania ei enää ole.

Mutapuutarha on tietenkin vesimyyrien rakastamaa aluetta, mutta ei sielläkään ole aiemmin tällaista ollut. Lutakon reunat ovat kauttaaltaan myyrän mylläämät ja reunoilla jalka uppoaa tunneliin. Pari kertaa tässä syksyn mittaan, kun olen lähestynyt mutapuutarhaa, on kuulunut molskahdus, kun rotan kokoinen vesimyyrä on painunut minua pakoon.

Mutapuutarhasta katajaa kohti menevä istutusalue on aiemmin saanut olla rauhassa myyriltä, mutta nyt siinäkin on tunneleita ja suuaukkoja.

Näin pahaa myyrävuotta en ole kohdannut, vaikka viitisen vuotta sitten oli sellainen, että ylärinteen hedelmätarhasta kaatuivat omena- ja luumupuu sekä kaksi kirsikkapuuta, kun juuret oli syöty. Nyt myyriä on kumminkin vielä enemmän, sillä niitä on lähes kaikkialla. 

Syyksi epäilen lauhaa viime talvea: myyrät ovat varmaan onnistuneet lisääntymään lähes ympäri viime vuoden. Puutarhani on pahaksi onneksi verkotettu peuroilta, minkä takia kettu ei pääse tänne myyräjahtiin. Pöllöt ja haukat onneksi pääsevät, ja niitä onkin runsaasti.

On vähän sellainen olo, että mitähän kasveistani on enää keväällä elossa. Onko tällaiselle tontille edes mitään järkeä puutarhaa tehdä? Vesimyyriä on täällä ollut aina, mutta tällaista ei minun aikanani eli pariinkymmeneen vuoteen.

Onhan täällä tietenkin myös supercat Musti, mutta ei sekään määräänsä enempää jaksa pyytää, kun on jo 19-vuotias. Emmekä ole ihan aina paikalla; tälläkin hetkellä olemme kaupungissa Mustin suureksi harmiksi. 

Kävimme eläinlääkärissä kontrollissa munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Vielä tilanne ei ole hälyttävä, vaikka Mustin paino laskee vähän jatkuvasti. Mutta veriarvot olivat siedettävät ja tauti on edelleen vaiheessa 2 (asteikolla 1–4).

Ransusta ei ole mitään apua vesi- ja peltomyyrien torjunnassa, tässä muuten vain kuva Ransusta kaikille hänen ystävilleen. Ransu hoitaa seurustelu-upseerin virkaa, tärkeä sekin.

Rembrandttulppaani Tulipa Rembrandt-Ryhmä

Kurjenmiekkasaaga jatkuu

 Kukkia on enemmän kuin koskaan ennen.

Sen lisäksi, että tänä kesänä parrakkaista kurjenmiekoistani kukkii useampi kuin aiemmin, ne myös tuottavat enemmän kukkavarsia sekä kukkia per varsi. Kuten aiemmin jo totesin, aloin pari vuotta sitten lannoittaa näitä systemaattisesti ja se on selvästi tuottanut tulosta.

Siirsin muutama vuosi sitten monia kukkimattomia parrakkaita kurjenmiekkoja vanhan talon eteläseinustalle oikein paahteiseen ja kuumaan paikkaan, jollaisesta ne pitävät. Toukokuun lopulla katsoin, että nyt näyttää lupaavalta. Harmi vain, ettei yksikään matala eli pikkukurjenmiekka kukkinut kumminkaan tänäkään vuonna.

Mutta mitä hittoa!? Samalla, kun kurjenmiekkojen nuput pullistuivat, avautui penkkiin kaksi tällaista tulppaania. Selasin ymmälläni viime syksyn istutusmuistiinpanot. 

Istutin tähän kyllä kahta tulppaania syksyllä, joista toinen, 'Tiny Timo', kukki jo. Toinen on pahamaineisen epäluotettava tähtitulppaani 'Albocaerulea Oculata', joka useimmiten ei kuki ollenkaan ja yhtä usein sen pussissa tulee jotain aivan toista tulppaania. Näin lienee käynyt. Jälleen kerran. 

Tämä on hyvin samanlainen kuin ruskopenkin 'Texas Flame', ja sinne nämäkin siirtyvät, kun kurjenmiekkojen kukinta-aika on ohi. Ihan kiva, mutta ei nyt tässä.

Viime viikolla pihasyreenit puhkesivat kukkaan ja tulppaanit kukkivat yhä vain. Mietin, että leikkaan ne maljakkoon, jos iiriksiä tulee kukkaan samaan aikaan, sillä nuo mainostaulun väriset tulppaanit vievät kaiken huomion. 

Asiaa ei auta ikivanha juhannuspioni, joka kukkii karmean aniliininpunaisena tuolla taustalla paikassa, josta olen siirtänyt sen ainakin kymmenen kertaa muualle ja edelleen sitä on siinä jäljellä. Onhan se tietysti kasvanut siinä varmaan yli sata vuotta. Sen juuria on vaikea kaivaa, kun ne ovat kiinni kivijalassa. Se sentään kasvaa sivummalla, joten olkoon siihen asti, kun tuohon joskus rakennetaan uusi kuisti.

Punakeltaiset tulppaanit kuihtuivat sopivasti ensimmäisen TB:n avautuessa. Se ei viittaa tuberkuloosiin, vaan tarkoittaa Tall Bearded eli tarhakurjenmiekka. Lajike on 'Louvois', upean värinen!

Ruskopenkissä kukkii edelleen 'Gingerbread Man' usealla kukalla ja kahdessakin kohtaa. Jos parrakkaat iirikseni ovat aiemmin kukkineet, eivät ne ole tuottaneet näin paljon kukkia. Selvä merkki siitä, että lannoittaminen (kaikella mahdollisella) on tuottanut tulosta. 

Tämän laji on suomeksi pikkukurjenmiekka, mutta muissa maissa nämä jaetaan vielä useampaan luokkaan. Pikkukurjenmiekat, Dwarf Bearded, jaetaan erillisiin osiin, tämä on Standard Dwarf Bearded eli SDB. Niitä ennen kukkivat vielä aikaisemmat MDB:t eli Miniature Dwarfit.

Kuvaan pääsi myös villimehiläinen. On hauskaa seurata niiden sukeltamista partaa pitkin kukan uumeniin.

'Gingerbread Man' eli piparkakku-ukkeli on taustalla, edessä on kellukka 'Nonna'. 

Ransu esittelee, miksi tämä ruskopenkin reuna on vähän vaarallinen kasveille. Tässä kasvaa myös kissanminttua, sitä käydään mutustelemassa ja sen päällä loikoilemassa. Iiris on välillä kallellaan.

Ihan toisaalla, ylärinteen hedelmätarhassa, kukkii vanha viittakurjenmiekka. Siirsin tätä muotopuutarhasta, kun kaivoin istutuskuoppaa köynnösruusulle. Muotopuutarhassakin kasvaa tätä edelleen, mutta siellä on niin kova rehotus, ettei viittakurjenmiekka nyt siellä näytä kukkivan. 

Silti: tässä vasta rehottaakin! Mataraa ja maahumalaa, puna-ailakkia ja vaikka mitä. Tämä ei edes ole kukkapenkki, vaan villi epämääräinen kasvusto.

Sitten 'Louvois' alkoi avata toista kukkaansa vanhan talon edessä. Tässä olisi kyllä useita erilaisia kurjenmiekkoja, mutta toivon, että niitä muitakin tulee kukkaan lähivuosina.

Tämän vuoden sateiden vuoksi varret ovat tavallista korkeammat. Kukan väri ei ole ihan paras erottumaan punamullatusta seinästä, mutta ei nyt voi mitään. Ja onhan siinä tiettyä harmoniaa. Ei kaiken tarvitse näkyä kauas.

Pakko vielä laittaa kuva sateen kaunistamasta 'Gingerbread Manista'. Meillä satoi toissa päivänä ja tänään taas. Ihan huippua! Tänään tuli peräti 12 mm, ja vielä yöllä ja huomenaamullakin saattaa sataa. Silti ei ole liikaa satanut. Eikä sitä huomisaamun jälkeen ennusteessa näy.

Myös muotopuutarhan 'Banbury Ruffles' -pikkukurjenmiekka (SDB) on kaunis sateessa. Puutarhaa kiertäessäni kotiloita raksahtelee jalkojeni alla. Ihan eksoottista, kuin kulkisin jonkun muun puutarhassa.

Pari tuntia sitten sade loppui (ehkä tilapäisesti) ja aurinko tuli esiin. Menin ulos kameran kanssa. Pihlaja kukkii, edessä on jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'.

Sateesta huolimatta tänään avautui seuraava tarhakurjenmiekka 'Abkhazia'. Tämä on mitä ihanimman värinen – ja tuoksuinen, kuten useimmat parrakkaat. Kukkavarsia on useita ja kussakin monta nuppua. Taustalla on 'Louvois'.

Tätä kurjenmiekkailoa tulee nyt riittämään jonkin aikaa!

Toki toivoisin, että kaikki puutarhani parrakkaat kurjenmiekat innostuisivat kukkimaan, sillä oikeasti niistä kukkii tai on tulossa kukkaan vain osa, ehkä puolet. Mutta nyt, kun tiedän, mikä ne saa kukkaan, aion jatkaa sinnikkäästi niiden paapomista.

Ympäröivää kasvillisuutta täytyy myös karsia. Otin kuvan muotopuutarhan kukkarehotuksen yli penkin reunalla kasvavan "Kulosaari" -tarhakurjenmiekan suuntaan. Siinä on peräti seitsemän kukkavartta nousussa.

Mutta myös rehotuksen keskeltä löytyy kurjenmiekan lehtiä, joissa ei todellakaan ole kukkavarsia. Yritän tässä jonakin päivänä ehtiä kukkapenkkien rehotuksen kimppuun, sillä sitä on joka suunnalla.

Eilinen meni venevalkaman kaislan niittotalkoissa, mikä oli hauskaa ja erittäin hyödyllistä. Olisipa ollut kamera mukana, sillä etenkin ennen- ja jälkeen -kuvapari olisi ollut kiva ottaa. Mutta pääasia, että tuli tehtyä, hyvässä talkoohengessä ja kivalla porukalla.

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Kellukka Geum

Pihasyreeni Syringa vulgaris

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Viittakurjenmiekka Iris aphylla