Punaista lännessä, ohoi

Helmipihlaja on alkanut vaihtaa väriä tummanvihreästä tummanpunaiseen. Kontrasti valkoisiin marjoihin on hieno. Helmipihlaja kasvaa mahtavan syysvärin saavan sirotuomipihlajan kainalossa. Niiden tyvellä kasvavat ruusuherukat ovat vielä aivan vihreitä.

Huussista käsin ihailen sirotuomipihlajan punaisuutta ja ruusunätkelmien ruusunpunaa, ihanat yhdessä.

Kanttasin kaikki reunat reilu viikko sitten, ja voi että, kuinka nautin. Syksyn kauneus nousee esiin. Tämä tontin länsireunan kivimuuri valmistui vasta viime vuonna, ja sitten pääsin tekemään sen eteen istutusalueen. Ihanaa.

Yksi lautakasa häipyi alkukesällä aivan istutusalueen edestä, ja sen alapäässä oli kookas kivi. Siitä tuli hyvä syy tehdä kolmion muotoinen levennys, kun kiveä ei saanut maasta ylöskään. Lisäksi siinä on niin kaunis sammal! Kuvasta näkyy, miten puutarhassani on suojahäkkyrä häkkyrän vieressä.

Ihana Lady of Shalott paisuttelee yhtä nuppua latvassaan, ja tämä lähes maan tasalla kukkinut meinasi jäädä huomiotta. Kas, tämänkin vieressä on uusi nuppu! Hurmaava ruusu. Onneksi viimein sain sen.

Jouduin poistamaan maa-artisokan suojaverkon, kun sen oli tärkeämpää siirtyä suojaamaan aroniaa ennen kuin se syödään maan tasalle. Ihme kyllä, maa-artisokkaa ei ole silti vielä syöty. Aitaprojektini tuottaa tulosta.

Nyt sain tehtyä muutamien metrien pätkän portilta syreeniaidanteelle. Tästä kohdasta kulki oikein polku, enkä minä ollut sitä tehnyt. Hähää. Laitoin oikein tiheät ja korkeat viistopuutkin ja alas vaahteran pieniä oksia, kun kaadoin yhden vaahteran ja varastossa oli jo valmiiksi aitarisuja. Lopuista vaahteran risuista tuli hyvä kate, sillä niissä oli lehdet tallella. Tässä kohdassa on nimittäin ollut vain heinikkoa aiemmin.
Kasvillisuus aidan tällä puolen on siperianhernepensas, josta pitäisi kasvaa pienet puut portin molemmin puolin, ja valkokukkainen neilikkaruusu sekä Vironperän Ireneltä saatu ihana happomarja.

Vironperän happomarja tuli hauskasti ruskaan ensin etelän puolelta. Tässä kuvassa näkyy, millaisessa heinikossa se sinnitteli ennen aitaprojektin tekoa. Ihan joka paikkaan ei ehdi eikä voikaan tehdä hoidettuja alueita tämän kokoisella pihalla, mutta kyllähän nuo tontin reunojen puskat kasvaisivat paremmin, jos järjestäisin niille vähän vähemmän kilpailua!

Tässä toinen kohta siinä vieressä, jota ihailen kovasti juuri nyt. Marjaomenapensas 'Marleena' värittyy punaan samalla, kun paahdepenkin verikurjenpolvet ovat menneet aivan punaisiksi. Laidunkarstaohdakkeiden ruskeat kukkapamput täydentävät näkymän juuri passelisti.

Verikurjenpolvi on parhaita ruskaperennoja. Nämä ovat saaren omaa luonnonkantaa kalkkikaivoksilta, otin niistä juuripistokkaita.

Pikkuruinen luonnonkasvi haisukurjenpolvi näyttää, että sekin pystyy. Tämän lehdet ovat niin kauniit, kuin saniaisia.

Ryhdyin muokkaamaan reunaa rinnettä alas, kompostilta alaspäin. Siihen ei tule kivimuuria, sillä siinä on jo korkea aitaverkko, jonka juurelle olen istuttanut paljon kärhöjä ja eteen pyökkiaidan. Aidan edessä on pensaita, jotka varmaan viihtyvät paremmin, jos karsin tästäkin heinikon.
Niinpä kaivoin lautareunuksen aidan juurelle ja muokkasin maata. Siihen päätyivät nyt ensin ystävän antamat mansikat tänä kesänä istutetun kiinantoonapuun ympärille. Tässä aurinkoisessa paikassa mansikat varmaan viihtyvät. Mansikka on erinomainen maanpeittokasvi, se on ensisijainen toiveeni, ja olisihan muutama mansikka kiva napata suuhun pihakierroksella.

Kipaistaanpa vielä Rohaniin. Meksikonhanhikissa on yhä pari kukkaa ja 'Dark Towers' -pipoa ei ole tullut edes esiteltyä tänä vuonna. Sen kukat ovat hailakan violetit, mutta tämä syysväri on jotain ihan muuta, hailakkuudesta tietoakaan! Se on kahden lajikkeen risteymä, toinen vanhemmista on täpläpipo 'Husker Red' ja toinen on 'Prairie Splendor', jos joku tuntee. Pipoissa on niin paljon risteymiä, että useimmilla lajikkeilla ei ole lajinimeä, ne ovat vain pipoja. Täytyy vähän ihmetellä tuota suomenkielistä nimeä, jollakulla on ollut huumorintajua, kenties.

Rohanissa on myös syyskimikki 'Atropurpurea', joka on viimein suostunut kasvamaan ja tehnyt kukkavarrenkin! Näiden kanssa minulla on ollut epäonnea; eivät ole viihtyneet. Jospa tämä yksi nyt asettuisi, lupaavalta näyttää.

Loppuun ihanaa punaista ruukussa. Keväällä hankin sipuleina kafferinmiekkaa ja se on nyt syksyllä oikea aarre. Ehkä istutan yhden sipuleista kokeeksi maahan, mutta kaikkia en uskalla. Tämä ei ole kovin talvenkestävä. Vielä se on tosin ulkona, sillä tuskin se lämmintä sisäilmaakaan kestää.

Sisälle on jo siirtynyt hohtavanpunainen Bessera elegans, varmuuden vuoksi. Tämän kukat ovat todella hienot; kehälehtien sisäpuolella on valkoista, samoin kuin kukan keskustassa. Emin luotti ja vartalo ovat violetit! Kukan nimi on englanniksi osuva Coral Drops, korallipisarat.


Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Happomarja – Berberis
Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Kafferinmiekka – Hesperantha coccinea
Kiinantoonapuu – Toona sinensis
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Maa-artisokka – Helianthus tuberosus
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi
Pipo – Penstemon
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Syyskimikki – Actaea simplex
Täpläpipo – Penstemon digitalis
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Lämmittävät punaiset

Puutarhassa on nyt aika monta ihanaa punaista kukkaa kirkkaanpunaisesta hempeään vaaleanpunaan. Ensimmäiset syysasterit alkavat kukkia, tässä 'Royal Ruby'.

Hobittipenkissä on yksi pirteä 'Red Hobbit' -jaloakileijan kukka.

Kafferinmiekka availee uusia kukkia. Kohta täytyy päättää, nostanko tämän sisälle talvehtimaan vai yritänkö kaivaa mukulat johonkin kuoppaan pakkasen ulottumattomiin. Kyllä tämä jonkin verran pakkasta kestääkin.

Pelargonit ainakin pääsevät vähitellen olohuoneeseen talvehtimaan. Tässä kukassa 'Brightstone' ja 'Natalie'.

Tässä 'Friesdorf'. Kiitos tästä Puutarhassa -blogin Marialle ja Suvikummun Marjalle!

Ensimmäistä kertaa elämässäni näen pian Bessera elegansin kukat. Tilasin tämän mukulat keväällä ja nyt se on tulossa kukkaan! Jännittävää. Elämään saa jännitystä uusilla kasveilla!

Sitten vähän hempeämpää osastoa. Kruunuvuokot tulivat Viherpeukaloilta tilaajalahjana, vaaleanpunaisia ja valkoisia.

Sateessa ne ovat menneet hieman mytyksi. Pitäisikö kokeilla näidenkin talvettamista. Kruunuvuokot eivät tosin kuulu lemppareihin, joten voi olla, että viskaan ne vain kellariin maakuoppaan, peitän vaikkapa paksulla pahvilla ja katson keväällä, ovatko hengissä.

Ruusunätkelmät ovat tuoneet hyvää loppukesän väriä tontin reunan aidalle. Siirtelen näitä muuallekin sitä mukaa kuin aitaa valmistuu.

Ruotsinköynnöskuusama on siitä ihana, että se jaksaa aina tehdä muutamia kukintoja syksynkin iloksi.

Täpläpunalatva 'Atropurpureum' on jokasyksyinen ilonaihe, niin kaunis sävy.

Sain ystävältä aikaisin kukkivia maatiais-myrkkyliljoja. En ehtinyt istuttaa niitä, kun niissä oli jo pitkät varret, niinpä laitoin ne pieniin ruukkuihin kiven päälle näkösälle.

Kukinta-aika ja koko täsmäävät melko tarkasti puutarhassani kasvavan loistomyrkkyliljan kanssa. Se nousi hetkessä maasta ja punnersi tiensä läpi lampaanvillan, joka on siis samaa, jota oli jo keväällä kukkapenkeissä. Muista myrkkyliljoista ei näy vielä juuri mitään, pari valkoista nenänpäätä näkyy valkokukkaisten syysmyrkkyliljojen kohdalla.

Huippuhempeää tarjoilevat Cheriltä saatu väriminttu ja purppurakannusruoho 'Canon Went', joka on kukkinut jo kolme kuukautta putkeen. Nuo korkeimmat ohikukkineet varret voisi leikatakin, niin näyttäisi siistimmältä. Kuvasta näkyy, että se tekee koko ajan uusia kukkahaaroja. Mikä mahtava kasvi.


Jaloakileija – Aquilegia Cultorum-Ryhmä
Kafferinmiekka – Hesperantha coccinea
Kruunuvuokko – Anemone coronaria
Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Ruusnätkelmä – Lathyrus latifolius
Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii
Täpläpunalatva – Eutrochium maculatum
Väriminttu – Monarda

Saaliita

Mantereen-reissulla ennätin Mustilan taimipäiväänkin elokuun lopulla. Siellä oli aivan ihanaa törmätä blogiystäviin, vaikka ennätin tapahtumaan lähes viime minuuteilla. Toiveeni täyttyi ja tapasin ne muutaman ihmisen, ketkä oikein kovasti halusinkin nähdä.
Lisäksi tein hankintoja, kaikessa kiireessä ei harkinnanvaraa jäänyt, oli toimittava nopeasti. Hongiston taimiston osastolla kassiin lennähti 'Syke', yksi kotimaisen jalostuksen onnistuneimmista ruusuista. Tämä on saman porukan jalostama kuin 'Sävel', 'Sointu', 'Ilo', 'Lumo' ja 'Tove Jansson'. Kysäisin aiemmin tänä kesänä Pirkko Kahilalta, joka on yksi jalostusporukan jäsenistä, miksi 'Syke' ei ole lyönyt läpi samalla tavoin kuin nuo aiemmat, kun se on minusta lähes kärkisijalla. Hän mietti, että se jäi muiden jalkoihin. Noiden ensimmäisten ruusujen mediahuomio oli suurta, että hieman jälkeenpäin syntyneelle 'Sykelle' ei riittänyt oikein palstatilaa ja markkinointi jäi.
Minusta 'Syke' on todella onnistunut tarhakurtturuusu. Se on hyvän muotoinen, tiivis, noin pallomainen pensas. Lehdet ovat kurtturuusumaiset, mutta pienemmät ja söpömmät. Kukat ovat parasta: niissä on pallomainen muoto, terälehdet pysyvät sisäänpäin kaartuneina siihen asti, kunnes putoavat, samaan tapaan kuin 'Raubritter' -ruusussa, jota olen etsinyt jo vuosikausia, mutta en varmaan enää tarvitse sitä, kun nyt on tämä. Kukissa on lisäksi ihana mirhan tuoksu.

New plants, new harvest, a great new book and a lot of joy for finally having my own Crimson flag lily.

Tokihan Mustilan taimipäivästä tarttui mukaan muutakin. Sain viimein 'Sander's Blue' -valkokuusen, vieläpä edullisesti. Tämä on jo toinen kääpiökasvuinen valkokuusi tänä kesänä, toinen on Paratiisin taimitarhalta löytynyt 'Daisy's White'. Mikähän kääpiöhavupensastauti minuun on iskenyt.
Löysin myös pari uutta varjohiippaa kokoelmaani.

Eikä siinä vielä kaikki... mukaan tarttui limenvihrälehtinen verikonnantatar, muutama saniainen, viimeinkin tummavartinen lehtoängelmä 'Black Stockings' sun muuta. Hongiston taimistolta ostin myös tumman purppuraisen 'Paul Olsson' -pihasyreenin, jota olen himoinnut siitä pitäen, kun kävin Timo Saarimaan kanssa sitä kuvaamassa Itä-Helsingissä. Siis joskus varmaan kymmenen vuotta sitten.

Saniaisherkut ovat ihania. Tämä on soreahiirenporras 'Dre's Dagger'. Kaksi muutakin soreahiirenporrasta lähti mukaan.
Harmitti vietävästi, kun tapahtuma oli loppumassa ja olin tuhlannut kaikki (lainatut) rahat: huomasin vasta sitten minipienten kivikkokasvien myyjän takanurkassa. Voi ei, hänellä olisi ollut vaikka mitä alppipenkkiini sopivaa harvinaisuutta. Oi eiiii. Kirvelee vieläkin.
Ensi vuonna merkkaan taimipäivän kalenteriini jo keväällä, lähden matkaan aamuvarhaisella ja nostan koko tilini tyhjäksi.

Kaupunkiloma oli Ransusta ihan mukava, vaikka mamma häipyi välillä Pohjois-Karjalaan. Ransuli otti päikkäreitä rakkaan banaaninsa kanssa.

Olen liekeissä kirjasta, jonka ystävä lainasi. Onneksi olen slow-lukija, joten kirja kestää pitkään, olen vasta puolivälissä. Se on norjalaiskirja, joten norjalaispoika Ransu sopii sitä esittelemään. Tämä kirja saa lämpimän suosituksen, mahtava lukuelämys.
Kaupunkireissulla täytyi käydä myös Snurressa hankkimassa lankatäydennystä, sellaisia värejä, jotka nyt himottavat: vihreää ja keltaista.

Kassin täydeltä ihanaa: pääsin viimeinkin myös Mujin pop up -myymälään.

Pieni kirkkotarha sai uuden sammalpuutarhan, kun vanha oli ajat sitten kuivunut. Nyt yritin kerätä kotimetsästä mahdollisimman tiiviitä lajeja, viimeksi otin vähän vääränlaisia.

Kotiin oli mukava palata. Vaikka syyshohdekukkani ei olekaan niissä mitoissa kuin Nurmeksen vastaava, on tämä sentään vielä hengissä (kasvattelin keväästä asti ruukussa ja istutin sen vasta elokuussa puutarhaan). Tämä ihana punainen on lajiketta 'Siesta'. Toisen punaisen, 'Ruby Tuesdayn', istutin keväällä, mutta se kuoli jo alkukesällä.

Lisää herkullisen punaista, kirjaimellisesti. Olohuoneen ikkunalla kasvatetut tomaatit ovat tehdeet paljon satoa. Jätin kasvit sisään, sillä nyt ne ovat kuivuneet, mutta tomaatit kuitenkin kypsyneet tertuissaan. Lisääkin satoa tulee, osa on vielä vihreitä.
Nämä ruskeanpunaiset kirsikkatomaatit ovat parhaita, satoisia ja terveitä. Nimeä en tiedä, ystävä kasvatti, eikä hänkään tiedä nimeä, oli kerännyt siemenet tuttavan kasvattamasta tomaatista.

Myyräsatokin on kasvanut, toteaa Musti. Hän on syönyt jo monta.

Ransu luottaa mamman tarjoiluihin.

Eilen oli varsinainen skottisää. Satoi rankasti vaakatasossa, voimakas etelätuuli puski sadetta keittiön ikkunan raoista sisäänkin, sillä ulkoikkunat ovat pois paikaltaan. Haluan vetää niihin vielä yhden maalikerroksen. Ehkä sadesään kunniaksi kafferinmiekka avasi ensimmäisen kukkansa.
Viimeksi ihailin näitä ihanan punaisia kurjenmiekan serkkuja Aberdeenin kasvitieteellisessä puutarhassa, missä ne viihtyivät silmin nähden kosteassa skottisäässä. Siellä ne kestävät avomaalla talvet, kestäisivätpä täälläkin!
Sateen jälkeen iltapäivällä alkoi aurinko paistaa. Viime yönä jyrisi ja satoi taas, tänään on upean aurinkoinen päivä. Jospa nurmi kuivuisi sen verran, että sen pääsisi leikkaamaan, se on kasvanut pitkäksi.


Kafferinmiekka – Hesperantha coccinea
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Tarhakurtturuusu – Rosa Rugosa-Ryhmä
Valkokuusi – Picea glauca
Varjohiippa – Epimedium
Verikonnantatar – Bistorta amplexicaulis