Syksyisiä kukkia

 Syysvuokkoja kannattaa näköjään olla useita. Tai sitten useissa erilaisissa paikoissa.

Aurinkoisen ruusu-heinätarhan syysvuokko kukki näin kauniisti jo kuukausi sitten. Nyt sen kukinta on ohi.

Onneksi on 'September Charm', joka kasvaa paljon varjoisammassa paikassa ja ehkä sen takia aloittaa myöhemmin. Se on nyt täydessä vedossa.

Kuukausi sitten huomasin ilokseni, että viime vuonna istutettu keijuängelmä on yhä elossa ja tehnyt kukkavarrenkin. Ängelmät viihtyvät harmillisen huonosti puutarhassani, mutta ehkä olen nyt löytänyt tälle sopivan paikan, jossa se voi vähintäänkin sinnitellä, jos ei haluakaan kukoistaa. Vieressä kasvaa kurjenkello, joka on ihan itsekseen tuohon tullut, niitä kasvaa täällä paljon.

Keijuängelmässä on yhä pari kukkaa ja muutama nuppu.

Istutin ängelmän 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) katveeseen, jossa puskan varjostus toivottavasti estää multaa kuivumasta pahoin. Tämän vuoden alkukesä oli toisaalta niin sateinen, että sen perusteella ei vielä voi ennustaa ängelmän tulevaisuutta. 

'Dawn' kukkii keväisin, mutta tekee silloin tällöin pienen kukinnon syksynkin iloksi.

Puskasta toiseen. Safiirihortensia 'Bluebird' kukkii kauniisti, se vain pitäisi nimetä uudestaan Pinkbirdiksi. Se elää mäntyjen alla, katajan vierellä, missä luulisi maan olevan hapan, mutta niin hortensia vain tuottaa täysin vaaleanpunaisia kukkia. 

Viime kaupunkireissulla en vielä löytänyt hortensian sinerrysainetta, sillä sitä myydään kovin harvassa paikassa, mutta ehkä seuraavalla onnistun ainetta nappaamaan. Sain kyllä vinkin kattaa hortensian tyveä männynneulasilla, mitä olenkin jonkin verran tehnyt – ja kuten kuvasta näkyy, niitä myös karisee hortensian päälle, mutta se ei näytä kukkia sinistävän.

Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on tuottanut yhä uusia kukintoja, mikä on kiva, sillä vanhat ovat jo haalistuneet. Puska on saavuttanut uuden korkeusennätyksen: se on lähes metrinen. Ei nyt ihan, mutta sinnepäin. Istutin sen aikoinaan kukkapenkin takaosaan kuvitellen, että siitä tulee isokin pensas, mutta se on pysynyt polvenkorkuisena tähän asti. Viimeinkin tuli hortensioille sopiva, sateinen kesä!  

Muotopuutarhan ylirunsaaksi kasvanut loistomyrkkylilja "Steven" oli punkenut sipuleita mullan pinnalle, huomasin asian kesällä. Elokuussa nostin niitä talikolla ja voi jestas, miten paljon kookkaita sipuleita sieltä nousikaan! Istuttelin niitä sinne sun tänne ja mietin, että säästin siinä ainakin satasen. Jos nimittäin ajattelee, että yksi myrkkyliljan sipuli kustantaa noin kuusi euroa. Yhdestä niistä on jo noussut kukkanuppu.

Alkuperäiseen kasvustoon jäi runsaasti sipuleita, eikä niitäkään näköjään kaivelu häirinnyt.

'William Dykes' on aikainen myrkkylilja, ja tänä vuonna muiden kasvien rehevyys onkin sille ongelmallista. Olen istuttanut sipuleita jalopähkämön sekaan – viime vuonna siirsin myrkkyliljaa tähän penkin etuosaan, jotta kukat näkyisivät paremmin – ja normaalisti pähkämö olisi keskikesän mittaan niin nuutunut, ettei se enää loppukesällä voisi olla näin korkea. Mutta nyt on toinen juttu. Mitenköhän saisin saksittua sitä varovasti katkomatta myrkkiksiä? Täytyy yrittää, sillä muuten Dykesin kukkia ei paljon näe.

Syysmyrkkylilja ssp. pannonicum on viime syksynä istutettu ja kauniin värinen, tällainen näkyvämpi. Jotkut myrkkyliljat ovat kovin haileita, nimittäin. Näköjään se on myös hyvin aikainen. Useimmat myrkkyliljoista eivät ole vielä maan pinnalla ollenkaan.

Musti esittelee, että ruskopenkissä kukkii myös sinipiikkiputkia ja ruskosormustinkukan vihoviimeisiä kukkia.

Eilinen ja viimeöinen tuuli puhalteli maa-artisokan varsia kumoon. Oikeastaan niitä ei pitäisi ruskopenkissä enää kasvaakaan, voisin nyhtää nuokin pois. Kultapallot ovat jo menetetty tapaus ja ihmettelen, miten jaksan niitä vuodesta toiseen katsoa, kun ovat aina kumollaan maassa.

Aamulla nurmelta löytyi parimetrinen japaninlehtikuusen oksa. Nehän katkeilevat herkästi, mutta harvoin tulee tämän kokoista karahkaa alas.

Puuskat olivat kieltämättä melkoisia. Nyt on onneksi jo rauhallisempaa ja aurinko pilkahtelee välillä pilvien välistä!

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Keijuängelmä Thalictrum rochebruneanum

Kurjenkello Campanula persicifolia

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Marraskuun ruska

 Onneksi on näitä myöhään ruskaan tulijoita, jotta marraskuuhunkin – tai ainakin sen alkuun – riittää värejä. 

Ihanan vihreää on, kiitos nurmikon ja joidenkin ainavihantien kasvien. Sammal oikein loistaa. Meillä ei ole ollut edes kuuraa vielä. 

Monet varjohiipat pysyvät talven yli vihreinä; taustalla on vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'. Se pudottaa lehtensä jossain vaiheessa talvea, tai jos on lauha talvi, voivat lehdet ehkä pysyäkin.

Punalehtinen pensas on peruukkipensas 'Royal Purple'.

Hapankirsikat pistävät ruskaksi, kun viereiset puut ovat jo riisuuntuneet.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on smaragdinvihreä. Aivan ihana vaahteranlehtien ympäröimänä.

Saniaistarhaan on putkahtanut koristeellisia sieniä. Täälläkin on vihreitä saniaisia: kaatuneen rungon edessä on soreahiirenporras 'Percristatum' ja sen edessä jouluhärkylä. Siitä on kasvanut oikein kauniin muotoinen, vaikkakin pieni.

Punaruskeita lehtiä ei oikein pudonneista puunlehdistä erota, mutta jouluhärkylästä alavasemmalle on tiarella 'Pink Skyrocket', joka on saanut hyvin maastoutuvan ruskavärin. Edessä on kevätpiippoja ja sinivuokkoa: mitä kauneimpia puutarhan viherryttäjiä tähän aikaan vuodesta.

Ruskaväreistä piti kirjoittaa. Japaninvaahtera 'Osakazuki' oli leiskuvanpunainen silloin, kun viereiset tarhakielot olivat vielä vihreinä. Ne muuttuivat keltaisiksi sitten, kun japaninvaahtera pudotti lehtensä. Tavallaan ihan kiva, että kukin vuorollaan eikä kaikki yhtä aikaa. Näidenkin taustalla muuten kasvaa vaskivarjohiippa.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on kaunotar myös syksyllä. Rakastan tätä syreenien limenvihreää, raikasta syysasua. Syreenin alla on siniheinä, ihan tavallinen siniheinä, ei mitään lajiketta. Kun olen hehkuttanut korkeaksi kasvavia isosiniheiniä, täytyy mainita tämäkin. Siniheinät pysyvät siisteinä yksittäisinä tuppaina eivätkä leviä. Tuuli vain on saanut tuppaan leviämään kumolleen kuin se olisi isokin kasvusto.

Haravoin syksyisin lehdet nurmikolta istutusalueille, jotta ne tuovat talvella pakkassuojaa ja muutenkin lisäävät istutusalueiden humuspitoisuutta pikku hiljaa. Multakuormaa kun ei tänne oikein saa.

Siniheinien vihreys muuttuu keltaiseksi vasta marraskuussa, ainakin minun puutarhassani. Tämä on isosiniheinä 'Skyracer' Rohanin päädyssä, kivipengermän juurella. Pengermän päällä kasvaa koristeraparperi.

Japaninlehtikuusi on viimein muuttunut lämpimänkeltaiseksi. Taustalla on safiirihortensia, joka pysyi kirkkaanpunaisena monta viikkoa.

Tässä tämän hetken väriläiskät – onneksi näyttää siltä, että loppusyksy jatkuu vihreänä. Juttua kirjoittaessani muistin taas yhden asian, nimittäin viimeinkin kukoistavan tarha-adiantumin, josta piti kesällä tänne blogiin kirjoittaa. Juttuaiheita riittää vuoden ympäri, kun kesällä ei ennätä kaikkea.

Hapankirsikka Prunus cerasus

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koristeraparperi Rheum palmatum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Siniheinä Molinia caerulea

Sinivuokko Hepatica nobilis

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Viimeiset (ehkä) istutukset

 Paketti paljasjuurisia ruusuja saapui maanantaina. 

Olin kaivanut niille kuopat valmiiksi siinä vaiheessa, kun Omaposti näytti, että paketti on toimitettu suoraan laivaan. Sitä ei tarvinnut siis hakea Nauvosta. Tähän aikaan on päivä niin lyhyt, että valmiiden kuoppien ansiosta sain ruusut vielä samana päivänä maahan laivan saavuttua.

Yksi ruusuista pääsi ruusutarhan ja preerian rajamaille. Siinä – siinäkin – on kivistä. Pari murikkaa ylös, tilalle tuli sopiva kuoppa ruusulle. Tähän kohtaan pääsi persikkainen Austin-ruusu Abraham Darby.

Olen kesän mittaan ehtinyt harmitella ankaran talven viemiä 'Veitch's Blue' -otapallo-ohdakkeita. Vai vesimyyräkö taas asialla. Nyt syksyllä havaitsin kuitenkin ison lehtiruusukkeen, se näkyy ruusukuopan takana. Sivummalla näyttäisi olevan myös siementaimi. Iloinen yllätys!

Otin kuvan tuosta samasta kohdasta lokakuussa, kun kanttasin tämän reunan. Joitakin kiviä voisi edelleen kaivaa pois reunasta, kun ne haittaavat kanttaamista. Linjankin voisi suoristaa, mutta oli ilmeisesti kiire. 

Edessä ovat komeat 'Overdam' -tupaskastikat.

Tässä samat heinät viime sunnuntaina, kun tuuli oli taas yltymässä. Olimme vasta saaneet sähköt takaisin perjantain myrskystä ja mietin, koska tulee seuraava katkos. Onneksi tuosta ei tullutkaan uutta myrskyä. 

Kauempana preerialla näkyy harmaanvihreä salvia, siis tavallinen rohtosalvia, maustekasvi. Se on täydellisen kaunis puska.

Kauempana näkyy, että japaninlehtikuusi on viimein tullut kokonaan keltaiseksi.

Preerian alarinteessä on melkoinen yksivuotisten vyöry. Itsekseen kylväytyneet kurkkuyrtit saivat seurakseen Kodin kukkien niittyseoksen. Seassa on joitakin perennoja, joiden toivon tosiaan selvinneen viidakossa.

Kurkkuyrtit ovat toisaalta aivan mahtavia siinä, kuinka ne jatkavat kukkimista marraskuulle. Jos lauha sää jatkuu, voi olla, että joulukuullekin.

Kesän mittaan kurkkuyrttien varret ovat kasvaneet lähes puunrungoiksi samalla, kun kasvustokin on venynyt metriseksi. Ei tästä kuvasta oikein saa selvää varren paksuudesta, mutta ällistyttävä se on.

Uusia ruusuja pääsi myös ylärinteeseen. Kunnostetun pengermän sekä uuden köynnösmajan välimaastossa on niin iso kivi, ettei sitä saa maasta. Sen viereen pääsi Austin-ruusu Scepter'd Isle, josta olin pitkään haaveillut.

Jaa-a. Marraskuun kuvat ovat aika ankeita.

Laitetaan loppuun kesäkuinen kuva. En tainnut kesällä esitelläkään, kuinka kauniisti jasmike 'Starbright' kukki. Puska on vielä nuori ja pieni; metrinen. Ruusupergolassa kasvaa jättimäinen heleäorjanruusu. 

Preeria on ruusupergolasta vasemmalle. Siellä kukkivat tuolloin vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit; kurkkuyrtit olivat vasta kasvattamassa lehtiruusukkeita. Isojen kivien takaa pilkottaa rohtosalvia sinisenään kukkia.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Jasmike Philadelphus

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Niittyleinikki Ranunculus acris

Otapallo-ohdake Echinops ritro

Rohtosalvia Salvia officinalis

Tupaskastikka Calamagrostis × acutiflora

Liukuvärejä

 ja muita monivärisiä

'Mother of Pearl' -hollanninlumimarjoissa on tänä vuonna viimein vähän enemmän marjoja oksilla. Marjat alkavat hiljalleen punertua. Ihan kiva, mutta kylläpä kesti! En edes muista, minä vuonna istutin kolme puskaani. Marjoihin mahtuu lisääkin väriä – toivottavasti ne kehittyvät punaisemmiksi.

Japaninlehtikuusi demonstroi, miksi lehtikuusi sopii pensasaidaksi: se tekee uusia oksia vanhasta rungosta, aivan kuten marjakuusikin.

Lehtikuuseni paras ruska on aina marraskuun puolella, nytkin se on vasta vaihtumassa vihreästä keltaiseksi. Ensin väri muuttuu lähempänä runkoa ja viimeiseksi oksien kärjissä.

Sama tekniikka on kiinanpunapuulla. Dendrologiystävä kävi kylässä ja totesi, että tämä alkaa olla luonnottoman näköinen. Väri on tässä vaiheessa outo, kieltämättä. Takana 'Lemon Queen' -auringonkukka, yhä vain kukassa.

Hapankirsikat alkavat olla monivärisiä. Oikealla syreeni näyttää, kuinka nuoret versot karistavat lehtensä viimeisinä. Eri kasveilla on eri taktiikoita lehdistä luopumiseen – kiinnostavaa seurattavaa.

Kylämaisemassa on suurin osa puista jo lehdettöminä. Tummalehtinen kirsikkaluumu pitää edelleen kiinni punaruskeista lehdistään, samoin syreenit ja jotkut hedelmäpuut.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on aika tasaisesti vihreän ja kellanvihreän kirjava. Rakastan tätä syreenien raikasta syysväriä.

Vilkaistaan välillä maan tasalle, sillä sielläkin on hienoja värityksiä. Ajattelin tehdä jutun varjohiippojen syysväreistä, mutta pari monivärisintä pääsee nyt tähän maratooniin mukaan. Tämä on tarhavarjohiippa.

Alppivarjohiippa ja nimetön imikkä korostavat toinen toistaan.

Luulin jo, että lumipalloheisi 'Roseum' olisi ruskansa ohittanut, mutta se vain parantaa menoaan. Olenpa iloinen, että hankin tätä kaksin kappalein vuosia sitten muutamalla eurolla! Yhdellä taimistolla, jonne poikkesin, oli kastelulampi kuivunut, niinpä myivät pensaat pilkkahinnalla, muuten taimet olisivat kuolleet sinne.

Heisissä on kaiken kaikkiaan hienoja syysvärejä. Tämä on laskosheiden sukua; tarkemmin Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii'. Eli laskosheiden nukkainen muoto (forma tomentosum) ja päälle vielä lajiketta 'Mariesii'. Tiedä nyt sitten siitä nukkaisuudesta, mutta ehkä tässä on vähän enemmän karvaisuutta lehtien alapinnalla tai versonkärjissä kuin joissakin muissa heisissä.

Väri alkaa vasta kehittyä, toivottavasti näemme vielä upeaa ruskaa tässä pikku puskassa. Ja toivottavasti tämä kasvaa oikein isoksi!

Tummalehtisten kasvien kehitys ruskaan on kiinnostavaa seurattavaa. Peruukkipensas 'Royal Purple' pitää tumman värin lehtisuonissa, mutta muuten lehdet vaalenevat punaisiksi. Oikealla on metsätyräkki 'Chameleon'; sillä on oikein loistava, heleä ruska. Limenvihreä maanpeitekasvi on vaskivarjohiippa.

Ainoa kuunlilja, joka tontillani viihtyy ja kukoistaa, on rappujen pielessä kasvava tarhakuunlilja 'Blue Cadet'. Kaikki muut joko kituvat tai ovat kuolleet pois, mutta tämä yksi korvaa menetykset mennen tullen.

Isosiniheinät ovat alkaneet vaihtaa väriä vihreästä keltaiseksi. Niiden paras ruska on lehtikuusen tapaan marraskuussa. Tämä leveä ja pörheä on tavallinen isosiniheinä, ei mitään lajiketta.

Kun katsotaan Rohanista päin, on tavallinen isosinineinä vasemmalla ja 'Skyracer' oikealla. Melkoinen ero korkeudessa! Kumpikin on nyt vihreän ja keltaisen kirjava. Ja siis isosiniheiniä molemmat.

Tässä ja edellisessä kuvassa näkyy ruusunnuput, mutta teen ruusujutun vielä erikseen. Siitä kyllä tulee paljon lyhyempi kuin tästä.

Persianparrotia on vielä niin pieni, ettei sen ruska ole kummoinen. Tässä yksi lehti kuitenkin näyttää, millaiseen monivärisyyteen puska pystyy ja se onkin syy istuttaa se. Lehtiin tulee muistaakseni kaikkia ruskavärejä, mitä on olemassa. Ovat ne toki muutenkin kauniit. Puskalle pitää seuraa maanpeitekasvi koristemansio Lipstick, joka kukkii yhä.

Happomarjoissa on kivoja syysvärejä, on tullut todettua ennenkin. Hurmehappomarja on kasvanut jo kookkaaksi puskaksi tontin yläreunalla suurten lohkareiden välissä.

Pihajasmike 'Aureus' on kauniin liukuvärinen. Taustalla vielä joitakin koivun oksia lehdessä, ihme, että tässä tuulessa niissä on vielä lehtiä tallella!

On nimittäin melkoinen myräkkä – taas. Puuskissa ilma on sakeanaan vaahteran siemeniä. Niillä on hyvä leviämistaktiikka: lentävät siiven avulla kymmenien metrien päähän emopuusta.

Pyökkipensasaitakin on monivärinen. Osaan euroopanpyökeistä jää lehdet oksiin ruskeina koko talveksi. Pyökkiaita tuokin näkö- ja tuulensuojaa koko talven sen lisäksi, että se on kauniin lämpimänruskea.

Tummalehtinen helmiomenapensas 'Marleena' tulee myöhään ruskaan. Siitä tulee liekehtivän punainen. Nyt se on hauskan monivärinen. Pikkuruiset marjatkin ovat kauniita.

Jalohortensia Endless Summer on ollut liukuvärinen jo jonkin aikaa, hieno!

Pakko laittaa vielä kuva 'Bluebird' -safiirihortensiasta (vaiko 'Punatulkku' -rubiinihortensiasta?). Tämä on aivan käsittämätön – ja ollut ruskavärissä jo pitkään, tuli sitten tuuli tai kaatosade. Limenvihreälehtinen kultatesma korostaa punaa sen vastavärinä.

Huh, mikä maratooni. Jätin muutaman kuvan pois – en jaksa enää, etkä varmaan sinäkään jaksa lukea.

Jatketaan ensi kerralla!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Hapankirsikka Prunus cerasus

Helmiomenapensas (ent. marjaomenapensas) Malus toringo var. sargentii

Hollanninlumimarja Symphhoricarpos Doorenbos-Ryhmä

Hurmehappomarja Berberis × ottawensis 'Superba'

Imikkä Pulmonaria

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Koristemansio ×Comagaria rosea

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Laskosheisi Viburnum plicatum

Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Pohjan Neito' ja 'Roseum'

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Persianparrotia Parrotia persica

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Tarhakuunlilja Hosta Tardiana-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense