Alppipenkin pikkuiset

 Tässä vähän kuvia kesästä tähän asti.

Kuten on jo aiemmin tullut ihmeteltyä, laukkaneilikoista ainoa, joka selviää talvesta joka ikinen vuosi, on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'. Se on jopa ensin istutettu muualle, kivien väliin, missä se sinnitteli pari vuotta. Kun olin tehnyt alppipenkin, muutti laukkaneilikka siihen ja siinä se kasvaa edelleen. Kuva on kesäkuulta.

Joka ikinen muu laukkaneilikka kuolee, ei oikeastaan talveen, vaan sen päättymiseen. Olen kokeillut suojaamista kevätahavalta, pakkaselta ja talvikauden sateilta ja jäätymisiltä, eikä mikään ole auttanut. Ainoastaan superlauha toissa talvi piti muutkin laukkaneilikat hengissä.

Niinpä tänäkin keväänä ostin uudet. Rakastan tätä kirjavalehtistä 'Nifty Thrifty' -lajiketta. Lehdissä on keltaiset reunat. Toivon lauhaa talvea.

Ostin myös uuden 'Varretu' -rusolaukkaneilikan ja istutin toukokuussa. Se kukkii nyt toista kierrosta.

Valkokukkainen rusolaukkaneilikka 'Alba' alkoi pian istuttamisen jälkeen kukkia iloisen punaisena, heh. 

Neilikat kukkivat hieman huonosti, niistä isot osat paleltuivat talvella. Alppipenkkiin ei kerry lunta lähes yhtään ja meillä muutenkin oli vain pari senttiä lunta, kun megapakkaset alkoivat vuodenvaihteessa. 

Kääpiöneilikka on onneksi elossa, mutta kukkia tuli vain muutama. Se saattaa tosin kukkia syksyllä uudestaan.

Laukat voivat hyvin eikä niitä nakertavia kielokukkoja ole tänä vuonna paljoa näkynyt. Kaipa talvi verotti niitäkin. Ne tekevät samanlaista tuhoa kuin liljakukot, mutta ravintokasveina ovat laukat, kielot ja kalliokielot.

Tämä kaunotar on ostettu sinilaukkana, mutta kun kukinta alkoi, selvisi, ettei se olekaan sitä. En nyt ole varma lajista, mutta tämä voi olla esimerkiksi tummakukkainen nuokkulaukan muoto.

Kellolaukka on superkaunis ja se ei näytä kärsineen talvesta laisinkaan, mikä onni.

Pisarapunalaukka on myös oikein hyvässä vedossa. Laukkojen pelastus voi olla sekin, etteivät myyrät niitä syö. Tässäkin penkissä niitä nimittäin myllertää ja lyllertää mahat pinkeinä, kun ovat popsineet mahansa täyteen kasvejani.

Laukat ovat pörriäisten suosiossa.

Tämä ihana kasvi on polkuhaarikko. Se kukkii nyt toista kierrosta.

Ensimmäinen kukinta oli kesäkuun alussa. Toivon, että tämä kaunis kasvi viihtyy ja selviää talvien yli alppipenkissä. Juuri tällaiset minikasvit ovat niin mieleeni.

Tunturikohokki 'Mount Snowdon' on jo tullut esiteltyä ja sen kukintakin on jo ohi, mutta tässä se on vielä kerran. Viime vuonna se tuotti muutaman kukan syksyn iloksi. Olen erittäin iloinen siitä, että se selvisi talvesta. Saaristossa talvi on aika erilainen kuin tuntureilla, vaikka tuulista ja karua on kummassakin.

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Nuokkulaukka Allium cernuum

Pisarapunalaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Polkuhaarikko Sagina subulata

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Sinilaukka Allium caeruleum

Tunturikohokki Silene acaulis

Pihan itäpäässä

 Ruusutarhan kukkakausi on alkanut!

Ensinnäkin ihana ketoruusuruoho on alkanut kukkia. Tämä tyyppi ei tosin edes kasva ruusutarhan mullassa, vaan on kylväytynyt kiveykselle. Kiveys on aivan ruokottoman näköinen enkä ole ehtinyt nyhtää siitä kortetta ja muuta kasvia kuin ohimennen. 

Joten ei siitä nyt sen tarkempaa esittelyä. Katsotaan mieluummin, mitä tuolla taustalla kukkii...

Ihana tarhakurtturuusu 'Syke' on viimein kasvanut pienen puskan kokoiseksi ja kukkii nyt komeasti orjanruusun pergolan edustalla. Orjanruusun yksinkertaisia, hailean vaaleanpunaisia kukkia voi nähdä kuvan yläosassa.

'Syke' sykähdytti ensinäkemältä: sen pallomaiset kerrotut kukat ovat ihastuttavan muotoiset. Kasvutapa on hyvä ja ilmeisesti melko matala, noin metrinen. Oli pakko hankkia oma puska, kun olin sen ensi kertaa tavannut.

Muita ruusuja saa vielä odottaa hetken, mutta rohtosormustinkukat ovat aloittaneet, kuten myös loistokurjenmiekka 'Double Standard'.

Siirrytään läheiseen alppipenkkiin hempeilemään. Siellä kukkii vuorineilikka taustanaan ainoa laukkaneilikka, joka suostuu talvehtimaan. En tajua, miksi joka ikinen muu niistä kuolee talveen, mutta tämä yksi ei. Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' on asunut luonani jo reilusti yli kymmenen vuotta.

Tämän pikkuruisen neulatyynyn eli 'Mount Snowdon' -tunturikohokin talven yli selviämisestä olen tavattoman iloinen! Muistaakseni olen tämän kerran aiemminkin hankkinut ja se kuoli kevääseen, kuten myös kaikki laukkaneilikat paitsi yllä mainittu. 

Olen yrittänyt varjostaa alppipenkin kasveja polttavalta kevätauringolta, no se auttoi tämän kohdalla kenties sitten. Alppipenkki on nimittäin äärimmäisen paahteinen.

'Mount Snowdon' on nyt puskenut tästä ihanan tiiviistä mättäästä pikkuruisia vaaleanpunaisia kukkia. En tiedä oikein mitään tämän söpömpää. Voiko ollakaan?

No Ransu tietysti. Muotokin on vähän sama, tuollainen muhkea kohouma.

Kuumat päivät Ransu lojuu kuistilla varjossa. Pöydälle osuu tuuli paremmin kuin lattialle.

Ruusuisen hempeitä päiviä sinullekin! 

Kuvassa on pergolan heleäorjanruusu. Se on valtava ja kukkiessaan aivan ihana, mutta monimetristen lonkeroiden piikit ovat aivan hirmuiset. Toisaalta se ei tee lainkaan juurivesoja, mikä on erinomainen luonteenpiirre.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tunturikohokki Silene acaulis

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Hempeyksiä

 Muotopuutarhassa on jo tutut syysleimut, lisäksi sieltä löytyi yllätys. 

'Åkerö' -omenapuun alla on syysleimu Flame Blue ('Bareightysix') ja seuraavassa penkissä kukkii kirjavalehtinen 'Crème de Menthe'. Omenapuun runkojen välistä pilkottaa 'Pink Grootendorst' -neilikkaruusun kukkia.

Flame Blue on sitten ihana. Yritän hankkia lisääkin sinisävyisiä syysleimuja. Viikonloppuna löytyi 'Franz Schubert'. Se on vähän tummempi kuin tämä.

Kerälatvoihin kuuluva Succisella inflexa 'Frosted Pearls' yllätti jälleen. Viime vuonna se kukki ensimmäistä kertaa. Nyt osasin kukkia jo odottaa, mutta silti ne löytyivät ihanana yllätyksenä. Tämä hentoinen kasvi pikkuruisine kukintoineen on noussut tänä kesänä ennätyskorkeaksi, kuten moni muukin.

Taustalla on mirrinmintun sinisiä kukkia.

Rohtosuopayrtin kerrotaan leviävän. Minä olen joka vuosi yhtä iloinen, että se sinnittelee hengissä. Tässä tämänvuotinen kukkavarsi.

Punahatustakin olen iloinen, vaikka tämä Lidlistä juurakkona keväällä hankittu Mellow Yellows -sarjan hattu ei olekaan yhtään keltainen. Ei siis tullut pussin etiketin kasvia tälläkään kertaa, mutta hailea pinkki on ihan ok etenkin, kun myyrät söivät talven aikana joka ikisen rohtopunahattuni.

Tämä taimi päätyy preerialle korvaamaan menetyksiä, preerian kasvi kun on.

Alppipenkkiin kesän aikana hankittu mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' sai elokuussa seurakseen 'Mount Snowdon' -tunturikohokin. Ehkä siitä ilahtuneena laukkaneilikka tuotti uuden tuoreen kukinnon kuivuneiden viereen. 

Myös tunturikohokki alkoi suureksi yllätyksekseni kukkia ja siinä on nuppuja siellä täällä. 

Minulla on hämärä mielikuva, että olisin ennenkin hankkinut tämän kasvin, mutta se kuoli. Alppipenkissäni on melko erilaiset olosuhteet kuin tuntureilla, vaikka kalkkipitoista maata täälläkin riittää. Mutta kesäinen paahde ja kuivuus tässä navetan eteläseinustan penkissä on vaikeaa. Talvinen lumettomuus ja tuuli varmaan myös. Yritän jotenkin saada tämän järkevästi suojattua talveksi, sillä tämä on unelmien kasvi alppipenkkiini. 

Eikö ole mahdottoman hassu ja ihana vihreä keko!

Mirrinminttu Nepeta

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Punahattu Echinacea

Rohtosuopayrtti Saponaria officinalis

Syysleimu Phlox paniculata

Tunturikohokki Silene acaulis

Navetan seinä taustana

 Pikkuinen navettani on kuvauksellinen tausta monelle puutarharäpsylle.

Kun edellisessä jutussa manasin, että en ole saanut päivänliljoja kukkaan, tarkoitin jalostettuja tarhapäivänliljoja. Rusopäivänliljaa luotettavampaa kukkijaa ei olekaan ja se on täydessä kukassa nyt.

Parempi kuva on tietysti tämä, jossa Ransu tassuttelee pihatiellä. Otin sen, kun päivänliljat olivat juuri aloittaneet kukinnan.

Hehkulilja 'Red Velvet' on myös tullut kukkaan. Villi palsternakka on ihana väripari ja navetan seinä oivallinen tausta.

Preerian rohtosormustinkukat, heleäorjanruusu, 'Alchymist' -ruusu ja rohtosalvia tuli myös kuvattua navettaa vasten kuukausi sitten.

Tuolloin aloin tehdä kiveystä navetan siihen päätyyn, josta sinne mennään sisälle, kun hermostuin vyötärönkorkuiseen heinikkoon. Homma on jäänyt tuohon tilanteeseen, sillä pian lähdin kaupunkiin, sitten oli vieras toisensa perään, sitten työkiireet ja sitten taas kaupunkireissu... ehkä lähiaikoina pääsen jatkamaan, sillä kiveykset ovat ihan lempiprojekteja!

Navetan kivijalan vieressä on aiemmin tekemäni kiveys, johon olen istuttanut 'Minor' -nummiajuruohon. Se peittää jo ison alan, mutta on todella kätevä kasvaessaan aivan maanpinnan myötäisesti.

Tein pikkuisille kivikkokasveille alppipenkin navetan eteläseinustalle yhdeksän vuotta sitten. Penkin tähtihetkiä ovat kevät ja alkukesä, nyt siinä kukkii vain muutama itsekseen tullut pioniunikko, jotka yritän muistaa kitkeä ennen kuin tuottavat tsiljoona siementainta. Ja kukkii tuossa myös hentoinen pisaralaukka.

Katsotaanpa alppipenkin kasveja vähän lähemmin. Sieltä en ole raportoinut ollenkaan koko kesänä! Neilikka Dianthus freynii kukki muistaakseni ensimmäistä kertaa, vih-doin-kin. Se on viimein alkanut myös levitä.

Ihanaakin ihanampi kellolaukka on kaunis ja tärkeä. Sen siemenet on aikoinaan lähettänyt kaimani Saila, jolla on oma blogi Kivipellossa: KLIK. 

Taustana laukalle edellisessä kuvassa oli hehkuva ajuruoho 'Coccineus' (tarkemmin ottaen Thymus Coccineus-Ryhmä 'Coccineus', niinpä tulee tyhmemmällekin selväksi, että nimi on Coccineus).

Nyt ollaan noin kuukauden takaisissa kuvissa. Vuorineilikka kukki tänä vuonna runsaammin kuin konsanaan, kasvanutkin se on. Taustalla on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Vanhemman kiveyksen kolossa elää kaunis mehitähti lähes täysin vailla multaa, valitettavasti lajista ei ole tarkempaa tietoa.

Musti esittelee. Osalla kasveista on taimilaput, sillä taidan istuttaa tähän tänäkin vuonna kukkasipuleita. Silloin on paras tietää, missä kohdissa kasviaarteet elävät. Toisia sipuleita saattaa kyllä vahingossa kaivaa ylös, kun niillä ei ole mitään merkkejä.

Kesäkuun kuvassa näkyy navetan kulman siperiankurjenmiekka kukassa. Coccineus erottuu punaisena, samoin alppipenkin toisessa päässä pinkki rusolaukkaneilikka.

Kääpiöneilikka kukki tänä vuonna vaisusti, ehkä sateinen alkukesä ei ollut sen mieleen.

Neilikan kupeessa elävä valkotupsulaukka kukki sen sijaan mukavasti. Alppipenkissä asuu tällaisia pikkuruisia laukkoja. Valkotupsulaukka ei ole koskaan levinnyt, aina vain nousee tuo yksi kukkavarsi. En pistäisi pahakseni useampaa kukkaa. Kookkaat lehdet kuuluvat isomaksaruoholle, joka on tullut tähän itsekseen.

Siinä vieressä elää pari rusolaukkaneilikkaa. 'Düsseldorfer Stolz' on todella luotettava; yksikään toinen laukkaneilikka ei ole osoittautunut kestäväksi, mutta se menee jopa ilman talvisuojausta. Oikealla häämöttää suloinen ahokissankäpälä 'Alex Duguid'.

Tästä patjarikosta ('Purple Robe') olen haltioissani. Kerrankin rikko on selvinnyt puutarhassani – peräti kaksi vuotta! Aina aiemmin ne ovat kuolleet alle aikayksikön. Se ainakin näyttää olevan ongelmana, että ne nostavat juuristoaan maasta eivätkä sitten kestä kesää eivätkä talvea, lunta kun tähän alppipenkkiin ei kerry talvisuojaksi sitäkään vähää kuin muualle. Edessä levittäytyy kaunis espanjanmaksaruoho 'Minus'.

Tätä kasvia myydään useimmiten maksaruohona ("Sedum pachyclados 'White Diamond'"), mutta kyseessä on valkoruusujuuri. Taimituottajat eivät paljon vaivaudu selvittämään kasvitieteen kiemuroita. Ruusujuuri leviää kauniisti mattomaisena ja kukki valkoisena kesäkuussa.

Otin eilen tuoreita kuvia kesän hankinnoista. Rusolaukkaneilikka 'Varretu' kukki jossain vaiheessa, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Mutta on siinä tuorekin kukinto, huomaatko? Hailean liila kuinto lehtien seassa. Laukkaneilikat ovat hauskoja kukkiessaan vähän pitkin kesää, vaikka pääkukinta osuukin kevätkesään.

Taustalla on uusi patjarikko 'Appleblossom'. Lajikenimi on epäselvä, sillä tuon nimisiä on useita, mutta täytyy tutkia tarkemmin ja yrittää selvittää, jos tuo kukkii uudestaan eli pysyy hengissä. Toistaiseksi se ei näytä kukoistavan, mutta ehkä se selviää talvesta jotenkin. Tai sitten ei.

Mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' kukki ihanasti, mutta en huomannut ottaa siitä silloin kuvaa. Mätäslaukkaneilikoita olen istuttanut useita, sillä lähes aina ne kuolevat pois talven mittaan – tai oikeastaan kevättalvella auringon paahtaessa ja kuivuuden koetellessa. Mutta yritän jälleen kerran.

Kommenteissa oli puhe 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan kukkimisesta (tarkensin lehtiin, kun keltareunaiset lehdet ovat tämän laukkaneilikan erikoisuus). Se kukkii täälläkin ja on kukkinut vaisusti koko kesän yhdellä tai kahdella kukkavarrella kerrallaan. Mutta elossa on ja paksusti voi! 

Kerrankin tämä laukkaneilikka selvisi talvesta hyvin. Se oli kyllä suojattu, vaikka ehkä viime talveksi ei olisi tarvinnut. Toisaalta keväällä varjostus / suojaus kuivumiselta tuntuu olevan näille vielä tärkeämpää.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mehitähti Sempervivum

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Nummiajuruoho Thymus praecox

Palsternakka Pastinaca sativa

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rohtosalvia Salvia officinalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Valkoruusujuuri Rhodiola pachyclados

Valkotupsulaukka Allium orientale

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Alppipenkin pikkuiset

 Uusi laukka kukassa!

Laitetaan kuitenkin alkuun alppipenkin päätähti: vuorineilikka. Tämä ei ole vuosiin kukkinut näin hyvin, liekö koskaan!

Vuorineilikka talvehti hyvin. Sen keskellä on kuiva kohta, mutta reunat kukkivat niin upeasti, että kuka edes kuivaa kohtaa huomaa.

Sen takana on vähän huonompi esitys. Rikot viihtyvät puutarhassani hirmu huonosti. Tämä on joku viime vuonna istutettu, en edes jaksa selvittää, mikä rikko, koska pian se on selvästi kuollut.

Istutan kuitenkin uusia rikkoja jatkuvasti. Tässä kuvassa on myös kaksi kasvia, jotka hankin joka kevät kuolleiden tilalle: kirjavalehtinen rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' (vasemmalla) ja taustalla ahokissankäpälä 'Alex Duguid' (toisin sanoen punakissankäpälä, kun se on punakukkainen lajike). Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz', oikealla, on jo vanha ja se on selvinnyt talvista jo kymmenen vuotta. Viime talvi vei myös monta vuotta selvinneen valkokukkaisen laukkaneilikan.

Patjarikko 'Purple Robe' ('Carpet Purple Robe') on selvinnyt yhdestä talvesta niukin naukin ja kukkii nyt parin kukkavarren voimin.

Oikealla on keramiikasta tekemäni "kimalaispesä", joka tuskin sellaisena toimii, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Siis maassa pesiville pörriäisille. Tai niiden talvehtimiseen. Täytyy ennen talvea täyttää tuo kuivalla heinällä.

Saxifraga fragosoi, jonka hankin muutama vuosi sitten Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta, on valitettavasti kuollut. Se on tähän asti ollut niin loistava, kun se on vaipunut kesän poutakaudeksi lepotilaan vetämällä lehtensä suppuun: täydellinen selviytymiskeino saariston kuivaan kesään. Mutta talvi, tai viimeistään kevät, koitui valitettavasti sen kohtaloksi.

'Purple Robe' on ihana ja ihanan värinen!

Alppipenkin toiseen päähän kuuluu pelkkää hyvää. Punakukkainen kangasajuruoho 'Coccineus', tai nykyään kai Coccineus-Ryhmä, voi hyvin, vaikka se oli talven jäljiltä kutistunut melkoisesti. Kellolaukka kukkii somasti, se on siemenestä kasvatettu ja viimein saanut kokoa. Taustalla näkyy ruusujuuren sukulainen Rhodiola pachyclados.

Viimein kukkii myös alppipenkin päädyn superkuivan paikan gardanlaukka! Tämäkin on siemenestä kasvatettu ja ties kuinka monta vuotta tässä kasvanut, edelleen hyvin kitulias. Mutta elossa ja nyt kukkii ensi kertaa!

Alppipenkkiä riivaavat myös kielokukot, jotka syövät laukkoja. Kielokukko on punainen paholainen, liljakukon serkku, enkä tajunnut, mitä se on, kun muutama vuosi sitten sen töhnää ensi kertaa löysin valkosipulin varresta. Sittemmin näin punaisia kovakuoriaisia ja asia selvisi jossain vaiheessa.

Nyt kielokukkoja on jo puutarhani eri puolilla ja eroon pääseminen lienee mahdotonta, kun täällä on niiden toukille niin paljon ruokaa. Kielon ja lukuisten laukkojen ja sipulien lisäksi toukat syövät kalliokieloa. Mikään kasvi ei onneksi ole syöty täysin lehdettömäksi, mutta esimerkiksi alppipenkin toisessa päässä kasvava pisaralaukka on varsin kärsinyt. Olen ottanut tavaksi kerätä munia, toukkia ja aikuisia kukkoja, jos vain näen, joka kerta ohi kulkiessani. Joskus ei näy mitään, ei edes töhnäistä toukkaa, joskus nappaan kaksi aikuista kielokukkoa kerralla.

Onneksi alppipenkin länsipäässä ei ole kielokukkoja näkynyt tänä vuonna. Tässä vielä ihastuttava, herkkä kellolaukka.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Gardanlaukka Allium insubricum

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Patjarikko Saxifraga Arendsii-ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus