Hykerryksissä

 Puutarhasta kuuluu poks, raks ja pum! Kurjenmiekat ovat aloittaneet kukinnan.

Pikkukurjenmiekka 'Oriental Blush' on juuri niin herkku kuin odotin. Olen nähnyt tämän aiemmin vain kuvissa, sillä tämä on ensikukinta – istutin taimen syksyllä 2022, joten kärsivällisyyttä on koeteltu. Olen parina viime vuonna tajunnut, että näitä parrakkaita kurjenmiekkoja tulee lannoittaa, jotta ne kukkivat. Nyt onkin aika paljon eri kurjenmiekkoja tulossa kukkaan pitkästä aikaa!

Eilen avautui tämä kauan odotettu kukka. 'Oriental Blush' on täydellinen! Parroissa on hienoista sinerrystä, mistä tulee jännittävä kontrasti terälehtien lämpimään beigen sävyyn. 

Parrakkaiden kurjenmiekkojen porukassa on paljon kummallisen värisiä kukkia, mikäpä sen ihanampaa!

Muotopuutarhassa avautui eilen ensimmäinen perinteisen kääpiökurjenmiekan kukka. Tämä on siis jalostamaton laji, pikkukurjenmiekat ovat tämän jalostettuja serkkuja, tässä ymmärryksessä olen.

Pikkukurjenmiekka 'Webelos' kukkii siellä myös. Ilokseni teen havainnon, että vaikka täältä on hyvin monta kasvia hävinnyt myyrien ahnaisiin kitoihin, ne eivät ole kurjenmiekkoja tuhonneet. Näitä juurakoista kasvavia kurjenmiekkoja, siis. Pikkuisista sipulimaisista mukuloista kasvavia, aikaisin keväällä kukkivia kurjenmiekkoja on kyllä hävinnyt.

Tämä on kiinnostava havainto. Eli kaikki paksut ja mehevät juuret eivät maistukaan myyrille. Parrakkaiden kurjenmiekkojen juurissa voi myös olla aromia, josta jyrsijät eivät pidä. Samaa aromiahan käytetään hajuvesiteollisuudessa.

Yksi ihanimman ja ihmeellisimmän värisistä on 'Gingerbread Man', pikkukurjenmiekka tämäkin. Vähän korkeammat helluntai- ja tarhakurjenmiekat kukkivat vasta myöhemmin.

'Gingerbread Man' on varsinainen ritari siniparta!

Lisää kukkavarsia on näihin tulossa ja uusia lajikkeitakin on tulossa kukkaan. Raportoin, kun avautuvat.

Pysytään vielä hetki ruskopenkissä, jossa 'Gingerbrean Man' asustaa. 

Tässä on edessä villi punainen penkki, ruskopenkki on taustalla. Kukkivien puiden alla on tulppaanien hehkua. 

Onneksi ruskopenkissä ei ole myyrä vieraillut, tämä onkin paras tulppaanipaikka tänä keväänä. Nupulla on upean oranssi kreikantulppaani, sen takana syksyllä istutettu yhtä siro 'Danique'.

Nämäkin on istutettu syksyllä: 'Vendee Globe' ja 'Apricot Parrot'.

Ihanaa värikimaraa! Tässä kuvassa kreikantulppaanit ovat auki; nuo sirot oikealla. Vaaleankeltainen korkea taitaa olla 'Salmon Dynasty', joka on kukkinut tässä vuosikausia.

Sain ystävältä ja kollegalta syksyllä kolme kevätesikkoa saatesanoin: nämä ovat toivottavasti oranssikukkaisia. No ovat, kaikki kolme! Ihan uskomattoman ihana väri. Istutin ne ruskopenkkiin, missä ne nyt sointuvat tulppaaneihin.

Kellukatkin alkavat ihan justiin kukkia, nekin komppaavat tulppaaneita – tämä on 'Mai Tai'. Taustalla on jo vanhempia 'Ballerina' -tulppaaneja, niissä on kaunis muoto. 

Edessä on syksyllä hankittu erikoisuus, Tulipa vvedenskyi × 'Amberland' eli tällainen risteymä. Se on kovin matala ja lehdet ovat raidalliset, mihin en ole kovin rakastunut, mutta nythän lehdet ovat jo muun kasvillisuuden peitossa!

Ruskopenkissä elänyt tummalehtinen valkoapila näyttää menehtyneen talveen, mutta nyt havaitsen tummalehtistä muotoa penkin ulkopuolella nurmikossa! Täytyy yrittää kaivaa sitä ylös ja siirtää, jos onnistun. Tai sitten se voi jäädä elämään nurmikolla, mutta olisi noita lehtiä kiva katsella ihan istutusalueellakin.

Kellukka 'Nonna' alkaa myös kukkia. Olen iloinen näistä kellukoista, sillä myyrät näyttävät tuhonneen ihanan oranssin 'Totally Tangerinen' kivimuurin vierestä. Täytyy alkaa metsästää uutta.

Aurinkoista sunnuntaita, täällä ainakin paistaa, mutta myös tuulee!

Kellukka Geum

Kevätesikko Primula veris

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Valkoapila Trifolium repens

Muutama kaunis ja yksi hullu

 Puutarhan asukkeja

Niittykarhunputki 'Vicar's Mead' lienee tämän hetken kaunein, sillä sydämeni lyö muutaman ylimääräisen lyönnin aina, kun tämän ohi kävelen. Kasvi on ylittänyt täydellisyyden ja odotukseni. Se on luonnossa vielä ihanampi kuin kuvissa.

Tämä syysleimu (luultavasti 'Natural Feelings') kuuluu kauneimpien näkemieni syysleimujen joukkoon. Sen sävy on aivan hurmaava. Taustalla näkyy toista syysleimua, sellaista tavanomaisemman väristä.

Yksi Rohanin syksyisistä tähdistä on meksikonhanhikki; aivan ihanan värinen pehmeänpunainen kaunotar. Helminukkajäkkärä sointuu siihen hyvin. Molemmat ovat laonneet, kun on ollut myrskyjä ja mylväyksiä.

Tätä parivaljakkoa ei ole tullut esiteltyä, vaikka olen ihaillut sitä jo kuukauden. Kellukka 'Mrs J. Bradshaw' on ollut kukassa koko kesän, sitten sen seuraan liittyivät 'José Aubergine' -mukulamaksaruohon kukat. 

En ole varma, onko tämä kovin toimiva väriyhdistelmä, mutta enpä mene kumpaakaan siirtämäänkään, kun näyttävät viihtyvän. Puska taustalla on heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense), sen punaiset versot ja lehtiruodit tuovat asetelmaan oman sävymausteensa.

Yksi hullukin löytyy. Kuva paljastaa myös realistisen kuvaustapani: nokkosentaimet, vesiheinät ja kuunliljan lehdessä oleva kuollut öttiäinen ovat rehellisesti mukana. Kuvan keskellä on kylähullukaalin taimi, tai olen melko varma, että se on se. Raivasin tämän paikan alkukesällä ja istutin uusia kasveja. Nyt maasta on noussut ihme, joka kukkii luultavasti ensi kesänä.

Vaikka hullukaali on tavattoman myrkyllinen, olen siitä tavattoman iloinen. Kerran aiemminkin sellainen täällä kasvoi ja kukki, kun olin kaivanut yhden toisen alueen, mutta sittemmin ei niitä ole noussut ja olen ollut siitä harmissani. Hullukaali on nimittäin varsin kiehtova. Sen siemenet odottelevat maan povessa satoja vuosia, että joku kaivaa maata ja joku siemenistä nousee pintaan mielellään niin, että kova kuori vähän vaurioituu samalla. Silloin siemen itää ja seuraavana vuonna kasvi kukkii; kukat ovat oikein kauniit, haaleankeltaiset ruskeilla pilkuilla.

Vanhoilla asuinpaikoilla näitä hullukaaleja löytyy. Kahdeksankymppinen puutarhaystäväni sanoi, että nythän et tarvitse uutuushuumeita, kun sinulla on tuo.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Kellukka Geum

Kylähullukaali Hyoscyamus niger

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Syysleimu Phlox paniculata

Sävyisää

 Nyt on värejä, kun moni kukka on parhaimmillaan!

Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' avautui viimein ja kukat ovat juuri niin ihanan värisiä kuin olin toivonutkin. Vanhaa roosaa, supermurrettua sävyä. Oikealla kukkii edelleen Aconitum ferox -ukonhattu, vasemmalla karkeloihin on saapunut jalopähkämö. Lehtoakileijatkin kukkivat yhä.

Eilen katsoin keittiön ikkunasta, kun hiiri kiipeili tuolla muotopuutarhassa akileijanvarsiin syömään siemeniä! Olipa se söpö ja taitava – ja kiva, että se auttaa osaltaan vähentämään akileijojen siementuotantoa.

Muotopuutarhan viereisessä penkissä kukkii yhä tarhakurjenpolvi 'Rosemoor', tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' ja purppuratulikukka. Seuraan on liittynyt Rhapsody in Blue -ruusun ensimmäinen ihmeellisen violetti kukka ja taustalla kukkii kiinanpioni 'Wladyslawa'.

'Wladyslawan' takana on valkokukkainen loistokurjenpolvi 'Shirley's Choice' kukassa runsaampana kuin konsanaan. Niiden takana voi vielä erottaa "Kulosaari" -tarhakurjenpolven keltaisia kukkia. Köynnöskaareen on avautunut ensimmäiset 'Comtesse de Bouchaud' -kärhön kukat.

Ennen kuin jatketaan eteenpäin, katsotaan vielä muotopuutarhan kolmanteen penkkiin, johon on avautunut kiinanpioni 'Lian Tai'. Sen tumma pinkki sointuu hyvin hopeaiseen koiruohoon. Mirrinminttu sinertää, violetti kukkapallo on tähtilaukka. Korkea ja vaalea tarhakurjenmiekka 'White City' kukkii yhä.

Ruusu-heinätarhassa on jymy-yllätys. Olen erittäin monta kertaa yrittänyt kylvää ja hankkia maariankelloa saamatta juurikaan kukkia. Viime vuonnakin ostin taimen, mutta se kuoli keväällä, vaikka oli selvinnyt hyvin talvesta. Mutta nyt! Mitä ihmettä? Olen varmaan ripotellut tänne maariankellon sekoituspussin siemeniä, en muuta keksi. Voi että olen onnellinen!

Rohtosormustinkukkia, niitä kukkii nyt kaikkialla.

Muutaman metrin päässä pengermän päällä on ihana värikimara taatankurjenmiekkaa, rohtosormustinkukkia ja Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow' -tyräkin limenvihreitä kukkia.

Ruusutarhan 'Wladyslawa' -kiinanpionit ovat myös avautuneet ja niillä on runsaasti rohtosormustinkukkia seurana. Taustalla kukkii ryytisalvia sinisenä.

Ruusupergolan edessä preerian puolella on kaikkein ihanin rohtosormustinkukkien paraati. Siinä on kaikki sävyt, vaalea persikkainenkin. Seassa on myös vaaleanpunaista siankärsämöä ja puna-ailakkia. Edessä kukkii oranssikeltano.

Tontin länsilaidalla on sama mahtiyhdistelmä oranssia ja sormustinkukkia, mutta täällä oranssista vastaa kellukka 'Totally Tangerine'. Täältäkin löytyy puna-ailakkia.

Nyt on sellaista, ettei voi kuin ihmetellä ja ihastella näitä pääosin spontaanisti syntyneitä väriyhdistelmiä.

Ja pidellä myrskyä, tietysti. Toivottavasti teille ei tule tuhoja! Täällä tuuli ei toistaiseksi ole sen pahempi kuin tavallisena vähän tuulisempana syyspäivänä.

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kellukka Geum

Kiinanpioni Paeonia lactoflora

Koiruoho Artemisia absinthium

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokurjenpolvi Iris Sibirica-Ryhmä

Maariankello Campanula medium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtilaukka Allium cristophii

Päivänliljojen parissa

 Keltakukkaiset ovat aikaisimpia ja nyt kukassa.

Olen tässä vähän katsonut näitä päivänliljoja, jotka siirsin viime vuonna, sillä kultaherukka niiden vieressä on kasvanut valtavaksi ja päivänliljat olivat jäämässä alle. Minusta tässä on aina ollut kahta eri päivänliljaa – se on päivänselvää, kun katsoo eroja oikeanpuoleisimman kukan ja muiden välillä. Oikeanpuoleinen on sirompi ja vähän vaaleampi. 

Tuossa on ilmiselvästi kultapäivänliljaa + oikeanpuoleinen keltapäivänlilja. Siis minun mielestäni ilmiselvästi. Kasvit tulivat nimettöminä yhden taimiston alennusmyyntikassissa, mutta siinä olikin näköjään kahta eri päivänliljaa samassa ruukussa.

Kaivoin päivänliljat ylös syksyllä erotellakseni juuret ja istutin keltapäivänliljan toisaalle; loput näyttivät olevan yhtä ja samaa juurakkoa. Vaan eivät olleetkaan. Nyt pitäisikin merkitä nauhalla tuo keltapäivänlilja, jos vielä yritän kaivaa sen erilleen. Toisaalta – mitä se haittaa, jos on kahta eri päivänliljaa samassa ryppäässä. 

Päivänliljat elävät länsireunan rehotuksessa, jota on tullut jo vähän esiteltyä. Tässä on lisäksi rohtosormustinkukkien viidakko. Alareunassa näkyy purppurahelmimarjaa ja oikealla on kolmioka. Vähän erikoisempaa puskaa ja puuta siis. Oranssit ovat kellukka 'Totally Tangerine' ja idänunikko.

'Totally Tangerine' on yksi ihanimmista kellukoista! Oranssi hehkuu kolmiokan puhkeavien vaaleanvihreiden lehtien vierellä. Kolmioka on piikitön muoto (f. inermis).

Otin vielä yhden kuvan kolmiokan alla asuvasta 'Francesca' -loistokevätesikosta, kun se ei ole vieläkään täysin kuihtunut! Tämä on ollut ennätyspitkien kukintojen kevätkesä–alkukesä, tämäkin esikko on ollut kukassa puolitoista kuukautta.

Ruskopenkissäkin kasvaa kultapäivänliljaa, sen olen kasvattanut siemenestä. Lisäksi kuvassa on tarhakullero 'New Moon' ja hajulaukka, taustalla on tellimaa. 

Olin jotenkin ajatellut, että tuossa puunympäryspenkin alla olisi matalaa kasvillisuutta, mutta silti olen onnistunut istuttamaan siihen kaikkea sellaista, joka kasvaa penkin läpi.

Tässä on tismalleen rakastamani värimaailma! Ja tyyli: pidän keveästä kasvillisuudestakin. Samansävyisiä tarhakulleroita on tässä lähekkäin kaksi, 'New Moon' ja 'Cheddar'. Ne ovat niin identtiset, että erotan ne vain kasvupaikan perusteella. Edessä on hurmaava mantšurianakileija.

Oikealla on kiinanpunapuun täydellisen ihanaa ruskehtavaa neulasistoa. Tämä on juuri se sävymaailma, jota ruskopenkkiin suunnittelin: keltaista ja ruskeaa (ynnättynä ripauksella sinistä), mutta sitten sinne tuli istutettua kaikenlaisia siemenkasvatuksia, kun kerran uusi istutusalue oli, jossa oli tilaa. Tyypillinen moka! Osa on siirtynyt muualle, osa kuollut, ja osa jäänyt ruskopenkkiin.

Ransu esittelee jääneitä eli idänunikoita ja tarhaidänunikoita. Vaaleimmat ovat siemenkasvatuksia, joiden lajikenimeä en tiedä. Oranssinpunainen ja lohenpunainen eivät kuuluneet ruskopenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Tuo kirkkaimman oranssinpunainen saa tänä kesänä lähtöpassit tästä. Mutta muuten pidän noista unikoista aika paljon. Kyllä maailmaan väriä mahtuu.

Mieleisin värimaailma on ruskopenkin alamäen päässä, joka alkaa kuvassa vasemmalla. Siellä ovat vaaleankeltaiset kullerot ja ihana kellukka 'Mai Tai'.

Näkymä ilman unikoita, tässä juuri ennen niiden kukintaa, on seesteisempi. Kiinanpunapuu ihan penkin alapäässä on kasvanut jo lähes kaksimetriseksi.

'Mai Tai' on toinen ehdottomista lempparikellukoistani. Aivan mahtava väri – ja pitkä kukinta tässäkin: parhaassa kukassa jo ties kuinka monta viikkoa. Vasemmalla on tummalehtinen tyräkki Miner's Merlot ('Km-mm024'), joka olisi täydellisen sävyinen vieruskasvi kellukalle, mikäli vain osoittautuu talvenkestäväksi.

Jos ei tummalehtinen tyräkki pärjää, on tässä ihan mukava värimaailma ilmankin. Ilokseni olen huomannut viimeinkin ensimmäiset pikkusormustinkukan siementaimet. Kuvassa näkyy tosin rohtosormustinkukkaa, se on löytänyt tiensä tännekin.

Pisteenä iin päällä ihastuttava mantšurianakileija!

Ja onhan tuo tellimakin aivan ihana.

Ruskopenkin länsireunalla, joka ei edellisissä kuvissa näkynyt, on pieni mahtava väripläjäys. Verihanhikki nojailee vasten 'Enkan' -japaninvaahteraa.

Kolmas paikka, jossa päivänlilja kukkii nyt, on kosteikkopuutarha ojan partaalla. Syksyllä parantelemastani (kunnolla muuraamastani) metrisestä tukimuurista ei hirveästi näy korkean kasvillisuuden takaa... eikä ylärinnettä miellä niitetyksi, vaikka se sitä on, heh! Tuossa kohdassa kasvaa ihan hervottomasti nokkosta.

Tässä on pelkästään keltapäivänliljaa. Lehtosinilatva on sille hyvä väripari, niistä oikealle onkin jo keltakurjenmiekka (ruskeaviiruinen lajike 'Berlin Tiger').

Sitten siinä kasvaa myös joku, jota en oikein muista enää... tämä kohta on tullut niin myllättyä, ja sitten myyrät söivät lähes kaikki kasvit, mutta eivät tätä kuitenkaan. Täytyy tutkia. Joku hanhikki ehkä. Vaiko kellukka. Lehdistähän se selviää. Vähän outoa, sillä minusta tämän paikalla pitäisi olla kesäkullero. Olenko sekoamassa?

Eniten harmittaa altainkulleroiden menettäminen myyrille, sillä niiden kukat olivat herkullisen appelsiininväriset korkeissa varsissa. Hyvin kaunis kasvi, jota ei tahdo löytää mistään, että saisi uusia taimia tilalle! Lisäksi myyrät söivät kaikki tarhapäivänliljat tästä, mutta istutin syksyllä keltapäivänliljaa niiden tilalle.

Niin tämä puutarha koko ajan muuttuu eikä tylsää päivää ole.

Hajulaukka Allium siculum

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakullero Trollius × cultorum

Tellima Tellima grandiflora

Verihanhikki Potentilla atrosanguinea

Ruusujen aika

 Ruusukausi alkoi juhannuksen alla, kun juhannusruusu tuli kukkaan – kerrankin nimensä mukaiseen aikaan.

Juhannuksen sateet laittoivat kukat ruskeiksi, mutta tässä kuva juhannusruususta juuri ennen juhannusta. Tai osasta siitä, kuvassa näkyy alle puolet.

Äitienpäiväruusun ei kai pitäisi olla heti toisena, jos mietitään ruusut kukintajärjestykseen. Mutta tämä oli tietysti kukassa jo toukokuussa ruusun ostaessani, kun se oli äitienpäiväkukintaan Tanskassa tuotettu. Toivoin, että löydän Nauvon K-kaupasta tämän värisen 'Morsdag' -ruusun tänä vuonna ja niin kävi. Viime vuonna ostin oranssinpunaisen. Tämä kuuluu pikku- eli miniatyyriruusuihin, hmm. Luulin tämän olevan polyantha. Toivottavasti se nyt vähän kasvaa korkeammaksi.

Uusi ruusu on nyt aika keskellä villiä punaista penkkiä, kun oletin sen kasvavan korkeutta. Jos ei kasva, on sille toisaalta ihan hyvä paikka penkin reunalla, missä on nyt nurmikäytävälle joka vuosi retkahtava idänunikko, jonka kaivan ihan mielellään pois. 

Tässä keskellä villiä punaista penkkiä on myös tarhaidänunikko 'Beauty of Livermere', jonka luulin olevan kunnon punainen. 

Mutta villin punaisen penkin idea on, että täällä on kaikenlaista punaista, sellaistakin, joka on ongelmallista muualla, kuten perus-oranssinpunaiset idänunikot, joiden piti olla valkoisia, ja muotopuutarhan pastellimaailmaan hankitut valkeat liljat, joista paljastui yhtä ärtsyn oranssinpunaisia. Sitten on korallikeijunkukan pehmeää punaa ja apteekkarinruusun pinkkiä, esimerkiksi. Kun kaikki on sekaisin, ne sopivatkin yhteen (minun silmääni siis).

Viimevuotinen äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag' on tulossa pian kukkaan. Minulle on vähän epäselvää, miksi Morsdag on Morsdag ja oranssi versio onkin Oranje Moersdag, tai onko sittenkään. Virallisesta nimestä ovat viralliset tahot montaa mieltä ja sitten nimet on vielä käännetty eri kielille eri maihin, ei sentään suomeksi. 

Hitto vie, miten harmillisen epäloogista. Kumpikin on hollantilaisen Grootendorstin jalostama, joten luulisi nimen olevan hollantilainen. Menin nyt googlettamaan asian ja äitienpäivä onkin hollanniksi Moederdag. Sekin vielä!

Niin ja sitten vielä se, että tämä on nyt sitten polyantha eikä miniatyyriruusu. Eikö tässä hommassa ole mitään logiikkaa?

Ehkä elämässä ei ole mitään logiikkaa oikein muutenkaan. Samanlaista kaaosta kuin kukkapenkkini. Tuolla keskellä jossain olisi pari loistokurjenmiekkaa, jotka ehkä pitäisi pelastaa, ja sitten yksi himalajanvuokko, joka ei kyllä ole niin upeakukkainen kuin se, joka elelee kuistini edustalla. 

Pidän tuosta värien ja kasvien sekamelskasta ihan kamalasti, joten en ole toistaiseksi raivannut. Siellä kukkii kultapäivänliljaa ja 'Totally Tangerine' -kellukkaa. Mutta kuvan pointti on oikeassa reunassa, sillä aiemmin arvelin ja harmittelin idänunikkojen kukkivan ohi siihen mennessä, kun 'Oranje Moersdag' alkaa kukkia ihan tuossa vieressä, mutta enää en ole varma. Ihan huippua, jos niiden yhteiskukinta onnistuu edes sekunnin ajan, kun niiden kukissa on ihan sama väri.

Oikeasti nyt eletään vasta pimpinella- eli nykyisemmin spinosissima-kaudella. Tarhapimpinellaruusu 'Tove Jansson' kukkii pihan reunalla. Tämä ei vieläkään ole kasvanut parimetriseksi peuraesteeksi, mutta onneksi ruusun takana kulkee riistaverkko-risuaita. Luulen, että myyrät syövät ruusun juuria, sillä ne ovat tuhonneet tästä läheltä monta kasvia, mutta onneksi ne eivät pysty näin elinvoimaista ruusua tuhoamaan.

'Tove Janssonin' kukkien kohdalla sydän lyö muutamia ylimääräisiä lyöntejä.

Papulanruusu eli tarhapimpinellaruusu 'Papula' on kauneimpia ruusuja. Voi olla, että sanon tämän lähiviikkoina useankin ruusun kohdalla, mutta 'Papula' on kyllä aivan tavattoman ihana. Pienet, somat, täydellisen sävyiset kukat ja somat, sirot pikku lehdet. On kiinnostavaa, että siinä on tänä vuonna jonkin verran yksinkertaisia kukkia. Niitä en ole aiempina vuosina huomannut.

Otin zoomlinssillä kauempaa kuvan 'Papulan' sijainnista, täältä katsottuna edessä on kaikenlaisia proosallisia lauta- ja polttopuukasoja, mutta täältä näkee myös idean, että ruusupuska on lähellä riippumattoa. Tulevaisuudessa vaaleanpunakukkainen jalosyreeni tulee vielä kasvamaan riippumaton tälle eli länsipuolelle taaten vaaleanpunaiset ja tuulensuojaiset päikkärit. Riippumatossa lojuessa näkyy muotopuutarha tai papulanruusu, riippuen katsooko enemmän vasemmalle vai oikealle. 

Heleäorjanruusua kasvaa täällä kaikkialla, se on luonnonkasvi, ja sitä saa kitkeä. Se ei onneksi leviä ollenkaan juuristollaan, mutta sitäkin innokkaammin lintujen levittäminä siemeninä. Toisaalta kiulukat ovat loistavaa linnunruokaa ja maukkaita ihmisellekin esimerkiksi yhdessä pihlajanmarjan kanssa hyytelönä. 

Orjanruusu alkoi kukkia samaan aikaan ketoruusuruohon kanssa. Ihana, hempeä pari!

Orjanruusu yltää aivan valtavaksi kasvattaen monimetrisiä, kaarevia versoja, joissa on inhat, rotevat ja käyrät piikit, jotka tarttuvat kaikkeen ohikulkevaan. Tästä ruususta kannattaa pysyä kaukana ja tämä taitaakin olla ainoa kasvi, josta edes valkohäntäpeura ei yritä päästä läpi. Tuo kuvan ruusu on siis yksi ainoa kasvi!

Tämä ruusu kasvoi paikassa aiemmin olleeseen nuoreen vaahteraan – luonnossa heleäorjanruusu mielellään tukeutuu puihin kasvattaen lonkeroita ylös. Sain siitä idean rakentaa ruusulle pergolan, jossa se nyt pistää parastaan kuin komeinkin köynnösruusu. Kohotettuna sen kaunis kasvutapa pääsee oikeuksiinsa.

Korkeimmat kaaret huitelevat neljän metrin korkeudessa. Piikeistä huolimatta ruusussa pyrähtelee vähän väliä pikkulintuja. Voihan niillä olla pesäkin ruusun suojissa, olisi ainakin varsin turvallinen paikka, eihän tuonne mikään petolintukaan pysty.

Luin tässä juuri Saran mökissä ja puutarhassa -blogista Puutarhuri Hentomieli -jutun suurta myötäelämistä kokien. Olen aika samanlainen. Puna-ailakki on tosi kaunis, eikö se tuohonkin sovi hyvin? Rohtosormustinkukat – aah, monissa eri sävyissä, ihan unelmaa! Kohta tuohon nousee kurkkuyrttien valloittava armeija, niiden siementuotanto ja itämiskyky on hirmui...sen ihana... siis tehokas. Ensimmäinen kukkii jo.

Mutta tuolla satumaisen ihanien rohtosormustinkukkien takana olisi yksi matala pikkujasmike ja sen kanssa hyvin matalaa neilikkaa, tuotanoin. Ja niiden vieressä näkyi olevan mojovan korkeat versot nokkostakin, kun tähyilin. Orjanruusun lonkeroiden alta kitkeminen on vihoviimeistä, pitäisi olla peltihaarniska, piikit pureutuvat vaatteiden läpi ihoon.

Ihan oikeasti nyt en kykene kitkemään noin ihanaa sormustinkukkaviidakkoa, mutta lupaan yrittää heti niiden kukinnan hiipuessa. Sitä paitsi osa kasvaa kokonaan istutusalueen ulkopuolella, laudoilla katetulla alueella, jossa ei pitäisi kasvaa mitään. Ehkä justiin ne parhaan väriset siellä.

Ruusupergolan toisella puolella on ruusutarha. Huomasin suureksi yllätyksekseni tänään, että tarhakurtturuusu 'Syke' on tuottanut ensimmäiset kukat. Ne ovat aivan ihanat pallomaiset. Tämä kotimainen ruusu on jostain syystä saanut vähemmän huomiota kuin samojen jalostajien tuottamat 'Sointu', 'Sävel', 'Ilo' ja 'Tove Jansson', mutta tämä on vähintään yhtä ansiokas. Ehkä tämä lajike syntyi kuopuksena ja muut lajikkeet olivat jo saaneet niin paljon palstatilaa, ettei tälle enää riittänyt. En nyt oikein muista, miten se meni, vaikka ruusun "äiti" P. Kahila sen joskus taisi kertoa.

Se on sääli, mutta onneksi tätä ruusua silti löytää myynnistä, kun vähän etsii. Ostin omani Hongiston Taimistolta.

Ihanaakin ihanamman värinen tarhakurtturuusu Snow Pavement onkin nykyään ilmeisesti SCHNEEKOPPE  eli 'Hansnovem'. Nimi ei pahenna pehmoisen pastellisen unen väristä ruusua, eikä tuo Pavement ollut varsinainen kaunistusnimi sekään. Vähän ihmettelin, miten laatoitus / jalkakäytävä tms. liittyy erittäin kauniiseen ruusuun. Minusta tuon nimen pitäisi olla Ranskanpastilli.

Tämä on ensimmäinen kesä, kun 'Hansnovem' kukkii kunnolla. Istutin sen niin toivottoman kuivaan paikkaan kedon laidalle, että tiesin asettumiseen kuluvan vuosia. Mutta tällaisessa kuivuuteen taipuvaisessa puutarhassa ruusut ovat luottokasveja. Kun ovat työntäneet juurensa riittävän syvälle tähän entisen merenlahden rantamutien synnyttämään savimaahan, niitä ei lannista mikään.

Ihan kohta alkaa olla kaikkien muidenkin ruusujen vuoro. Austinit ovat nupulla, samoin bourbonit, portlandit, myskiruusut, köynnösruusut ja ranskanruusut, kuten kuvan 'Tuscany'. Olen tarkkaillut tätä kohta avautuvaa nuppua jo yli viikon, eikä se ole edistynyt, mutta eiköhän kukkia jossain vaiheessa avaudu, ja elämä on yhtä ruusujuhlaa! 

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kellukka Geum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Korallikeijunkukka Heuchera sanguinea

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Pikkuruusu Rosa Miniatyr-Ryhmä

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhapimpinellaruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä