Kuistin tunnelmia

 Korjausta odottavista kalusteista siivottu kuisti on ollut tilava ja kaunis, mutta en välttämättä ole viettänyt kuistilla silti yhtään sen enempää aikaa kuin aiemminkaan.

Kun vanha roju on kannettu muualle, alkaa kummasti uutta rojua kertyä tilalle. Lattian tummansiniseen väriin olen todella tyytyväinen, vaikka siinä näkyykin kaikki siitepöly ja roska. Seinä tulee vaalenemaan, kunhan pääsen joskus tämän puolen seinän maalaamiseen asti. 

Pienen ikkunan puitteet sudin valkoisella joskus kesäkuussa, kun purkki oli valmiiksi auki. Aiemmin tuokin oli tiilenpunainen, kuten viereinen ovenkarmi. Ei mikään kaunis väriyhdistelmä. 

Seinä voisikin tässä kuistin katon suojassa olla tummemman keltainen, mutta kun se on maalattu lateksilla. Ikkunan yläpuolelta maali lähti isoina liuskoina, kun skrapasin ikkunanpuitteita.

Pellavaöljymaali tuntuu mukavammalta.

Kuistin keinutuoli oli aiemmin ja on nytkin suosikkipaikka. Siihen istahdan kirjoittamaan puutarhapäiväkirjaan, mitä on tullut tehtyä. Siihen on myös mukava istua puhumaan puhelimessa.

Huomaan, että en silti ole osannut järjestää ruokailua ulos, vaikka pöydän ympärillä on nyt tilaa. Kun äitini oli täällä, oli liian kuuma. Tänään olivat naapurit kylässä, mutta oli liian kylmä!

Kuistin kaide on yhä maalaamatta. Tai tällä puolella vetelin yhden ohuen ja öljyisen kerroksen sinistä pellavaöljymaalia, mutta punainen näkyy läpi. Tulin siihen päätökseen, että kaiteesta tulee sama tummansininen ja vain nuo kulmatolpat valkoisella. Valkoinen kaide olisi huutomerkki.

Kuistin kattoon haaveilen tähtikattoa, mutta en millään jaksaisi alkaa maalata kattoa, joka on ihan siisti ja kivan värinenkin. Pitäisi maalata se siniseksi tähtisabluunan kanssa, jonka avulla jäisi keltaisia tähtikuvioita. Mutta ehkäpä voin tehdä päinvastoin: keltainen taivas ja siniset tähdet... tai valkoiset?

Kultapallot, romahduksen draamakuningattaret!

Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' tekee uusia kukkia kuistin juurella. Uskalsin kitkeä tummakurjenpolven siementaimen tästä aivan vierestä, tarkkana piti olla. En yleensä ole mikään mikroskooppikitkijä, mutta nyt oli pakko.

Ihme juttu: supekuiva kesä, punajuuret hyvä kun itivät, monta kertaa lehdet lurpottivat aivan maata myöten, ja nyt aloin korjata satoa: isoja vonkaleita! Tein borssikeittoa, tuntuu jo niin syksyiseltä. Sitä naapuritkin olivat tänään syömässä.

Tämä oli eka kerta, kun kasvatin punajuuria, mutta tästä pitäen ostan sen siemeniä joka vuosi. Mikä suksee! 

Dendrologiystäväkin kävi yhtenä päivänä syömässä. Tämä alkaa nyt kuulostaa siltä kuin olisin joku ravintola. Hyvin kaukana totuudesta, kyllä.

Ystävä toi kukkakimpun ja hedelmäkimpun. Siinä on hyvin kiinnostavia keltamarjaisia kirsikkaluumun oksia ja litteähedelmäisen päärynän oksia. Meinaan kylvää molempia. Jännä nähdä, mitä niistä tulee. 

Ransu lähettää terveisiä! Poika voi ihan reippaasti etenkin nyt, kun sää viileni sopivaksi norjalaiseen makuun.

Ihanaa elokuun viimeistä päivää ja syyskauden alkua!

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Rusokurjenpolvi Geranium × oxonianum

Uusi sininen kuisti

 Kuisti on kyllä sama vanha, mutta tuntuu uudelta maalin myötä!

En ole ehtinyt vielä maalata muuta kuin lattian, mutta jo se ja vanhan halkolaatikon muuttaminen takaisin vanhan talon tupaan saa kuistin tuntumaan kuin uudelta. Yhtäkkiä sitä tulee himo sisustaa! Melkein ainakin. En oikein ole somistajatyyppiä.

Tässä kuvassa Ransu esittelee lattiaa parin viikon takaa. Vasemmassa yläkulmassa pilkottaa vielä maalaamaton osa. Maalasin lattian neljässä osassa, joista kolme lähtöpäivänä mantereelle, kun kissat olivat vankeina sisällä ja lattia sai poistuttuamme jäädä rauhassa kuivumaan ilman tassun- tai kengänjälkiä.

Koska lähtöpäivänä on aina niin paljon muutakin puuhaa, en ehtinyt maalata kuin palan kerrallaan. Viimeisen nurkan kanssa en jaksanut odotella taas uutta lähtöpäivää (joka toteutuu vasta heinäkuussa), vaan maalasin sen täällä ollessamme. Se ei ole kissojen suosikkireitillä, sillä siltä puolelta hyppy kuistilta alas on liian korkea. Luotin siihen, että saan alueen rauhoitettua muutamaksi päiväksi kasaamalla sen esteeksi riittävästi kalusteita, ja niin kävikin.

Kuten kuvasta näkyy, ei kuisti vieläkään ole suoranainen kaunotar, mutta kulahtaneen rumanpunainen lattia kyllä kaunistui. 

Tätä puolta talosta en muutenkaan ole vielä maalannut, seinässä on edelleen vanha ruma väritys tummankeltaista ja tiilenpunaista (muilla seinillä on nyt vaaleankeltaista ja valkoista). Samalla punaisella oli kuistin lattiakin maalattu. Kaide on vielä mitä sattuu, siinä oli tänne tullessani kahta eri punaista ja koska olen tiennyt sen jonakin päivänä maalaavani, olen putsannut siihen maalinjämät jos toisetkin erinäisistä pensseleistä. 

Kunhan saan joskus kaiteen maalattua, kohenee kuistin ulkonäkö vielä enemmän. Siihen asti nautin tästä.

Lautaakaan en vaihtanut, vaikka osa lattialaudoista ei ole enää ihan priimaa. Maali on Allbäckin pellavaöljymaali sävyssä Vanha sininen. Pellavaöljymaali kuivuu kolmisen päivää, siksi lattia piti aina rauhoittaa maalaamisen jälkeen moneksi päiväksi.

Tummansinisessä näkyy männyn siitepöly ja kuivuneet kurajäljet aika hyvin! Onneksi olen epätäydellisyydentavoittelija.

Kuistin edustalla on istutuksia, joita kuvatessa aina harmitti ruma lattia ja reunalaudat, jotka olivat samaa rumaa kulahtaneenpunaista. Kun se sävy ei edes ollut kaunis kauhtunut punamultapinta, vaan rumasti vanheneva rumanvärinen maali. 

Kaide ei vielä harmita, kun olen niin iloinen tuosta lattiasta. Ehkä ehdin maalata senkin ennen kuin se alkaa harmittaa.

Katsotaanpa sitten istutuksia kuistin edustalla. Tämä on talon pohjoispuoli, eli varjoa on, mutta niin on kuivuuttakin – paitsi talvella, jolloin maa jäätyy. Toisaalta paikka on sellainen, jossa muistan kastella kasveja, sillä kuljen kuistin ohi monta kertaa päivässä.

Imikkä 'Majesté' on selvinnyt talvesta, samoin viime vuonna löytämäni siementaimi emokasvin lähellä.

Vanha suikeroesikko on myös ihan hyvässä hapessa, mutta valitettavasti erikoiset aarteeni japaninesikko, Primula chungensis ja muualla kasvava kirjoesikko ovat kaikki menehtyneet. Siitä huolimatta tilasin talvella lisää esikkoja. En suostu luovuttamaan, sillä rakastan esikkoja.

Ukkolaukka 'Purple Sensation' on aina näyttänyt järkyttävältä kulahtanutta tiilenpunaista kuistinreunaa vasten, ja vaikka tummansininen ei myöskään ole tälle paras mahdollinen taustaväri, on se paljon parempi.

Täpläkurjenpolvi 'Espresso' on selvästi rehevöitynyt, mikä on ihanaa. Istutin näitä aikanaan kaksi muotopuutarhaan, missä ne kuivuivat kuoliaiksi. Tämä näyttää olevan sopiva paikka.

Nyt sen seuraksi tuli kukkaan lehtosinilatva Brise d'Anjou eli 'Blanjou', jolla on upeat kirjavat lehdet. 

Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' on kuollut, tai ainakin emokasvi on. Jännään, mitä tästä siementaimesta tulee. Nurkan takana kasvaa tummakurjenpolvea, joka tunnetusti siementää kaikkialle. Mutta on tässä siementaimessa rusokurjenpolvenkin näköä. 

Suureksi yllätyksekseni jaloängelmä alkoi kasvaa jo keväällä. Nämä eivät oikein luonani viihdy ja usein versovat vasta joskus kesällä ja kasvavat kituliaasti. Mutta tämän vieressä pari vuotta elänyttä himalajanvuokkoa ei enää näy. Kastelen sen kasvupaikkaa silti, jos ihme tapahtuisi.

Kiurunkannus 'Craigton Blue' on onneksi elossa, vaikka kukkii vain yhden kukkavarren voimin, ainakin toistaiseksi. 

Lapsuudenkotini valkoinen varjolilja on hyvässä vedossa.

Lehtoakileijatkin ovat lapsuudenkodistani peräisin. Niillä on sellainen huono tapa, että ne lakoavat tuulessa. Kuistin länsipuolella ne kaikki nojaavat kuistiin. Täällä saaristossa pitäisi kyllä suosia kasveja, jotka kykenevät pysymään pystyssä omin avuin.

Kauempaa lännestä päin katsottuna näkyy iso kuusi ja sen vieressä pienen yksiön kokoinen juhannusruusu täynnä kukkia ja siitepölystä humaltuneita pörriäisiä. Kuistin tällä nurkalla on pikkujasmike 'Erectus' eli pystykasvuinen lajike.

Sekin on täynnä nuppuja ja kohta levittää metsämansikan tuoksuaan kuistille, puska on strategisesti sijoitettu samoin kuin keinutuoli tätä lähimpään kuistin kulmaan.

'Hagley Hybrid' -kärhö kiipeilee puskaan. Se on vähän onnettomana vyyhtinä, kun keväällä reunalautoja maalatessani irrotin köynnöksen johtolangat ja sitten sidoin epämääräisesti uudestaan. Olisihan koko kärhön voinut leikata alas.

Mennäänpä vielä vilkaisemaan kuistin toinen kulma. Tästä näkyy myös, että 'Moskovan Kaunotar' -syreeni kukkii yhä, mutapuutarhan toisella puolella kukkii idänunikko ja sen takana näkyy Rohanin tummalehtinen japaninkirsikka ja valkokukkaisia laukkoja.

Näkymä tasan vastakkaiseen suuntaan, huussille ja saarnille päin. Tässä kaikki laukat ovat ukkolaukka 'Purple Sensationia', joskus ilmestyvät haileamman väriset kiikutan äkkiä muualle, sillä haluan pitää lajikkeen puhtaana. 

Ukkolaukka tekee siementaimia paljon, samoin lehtoakileija, molempia raivasin tästä melkoisesti viikko sitten. Tässä kasvaa myös lehtoängelmää, joka matalampana jäi jalkoihin, lisäksi tuolla on tärkeä rotkolemmikki 'Looking Glass', joka ei takuulla olisi selvinnyt akileijojen puristuksessa kovin kauaa.

Mutta kaikkia akileijoja ei, eikä ukkolaukkoja, voi kitkeä; niin kauniita ne ovat juuri tässä.

Monta vuotta sitten ilmestynyttä lehtoakileijan siementaimea vaalin: lähes mustanpuhuvan violetti petticoat- eli alushamemallinen (kerrottu, siis).

Pusupoika Ransu lähettää kaikille ihanille tytöille juhannuspuskut ja kutsuu astumaan kuistille rapsuttelemaan!

Tuon herkullisesti rapistuvan pöydän maalipinnan voisin vielä jonakin päivänä rapsuttaa, mutta haluan, että sen kaksi ihanaa sinisen sävyä jää näkyville. Tummemman sininen hilseilee niin paljon, että siksi olisi kiva käydä pöytä teräsharjan kanssa läpi.

Alussa ihmettelin talon pohjoispuolelle tehtyä kuistia, sillä sehän on varjossa. Mutta tähän paistaa aivan ihanasti aurinko iltapäivällä ja illalla. 

Pöydällä näkyy jotain ihanaa! 

Sen lisäksi, että löysin Indiskasta maalattuun lattiaan täydellisesti sointuvan tummansinisen emalilyhdyn, on tuossa lankarullia.

Lähetin talvella kehräämöön sataprosenttista ahvenanmaanlampaan villaa ensimmäistä kertaa. Sävyjä on neljä, joista vaaleat ja ruskeat ovat hyvin lähellä toisiaan johtuen siitä, että olin jo sortteerannut villat ja sekoittanut sävyt, kun sainkin lisää, vielä parempilaatuista, ja siitä tuli hyvin samanlaiset sävyt.

Kotimaiset kehräämöt, siis ne harvat, joihin voi villaa lähettää ja saada omat villat lankana takaisin, olivat korviaan myöten täynnä villaa, joten lähetin villan Viroon, ensimmäinen kerta sekin. Pistin mukaan mallipätkän ja toiveet ja sain tismalleen sellaista lankaa kuin halusinkin. Eipä jää viimeiseksi kerraksi. Suomessa on surettavan vähän kehräämöjä.

Tätä ihanaa lankaa on nyt myynnissä verkkokaupassani Elsan lempituolissa: KLIK.

Me kaikki toivotamme hyvää juhannusta. Isäntäpantteri ei jouda riippukeinussa lojumaan, mutta ehkä me muut.

Leppoisaa juhannusta!

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Imikkä Pulmonaria

Jaloängelmä Thalictrum delavayi

Japaninesikko Primula japonica

Kirjoesikko Primula × bullesiana

Kiurunkannus Corydalis

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Pikkujasmike Philadelphus × lemoinei

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum

Suikeroesikko Primula Pruhoniciana-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Täpläkurjenpolvi Geranium maculatum

Ukkolaukka Allium hollandicum

Varjolilja Lilium martagon

Kuistin edusta

Lukijain pyynnöstä laitan lisää kesäkuvia, ilmeisesti lumen sulamistilanne ei ole niin kiinnostavaa (vaikka minusta se on, nautin täysin siemauksin, kun pystyin tänään kiertämään talon kuin kesällä ikään, kulkemaan muotopuutarhan ja kedon läpi sekä talojen välistä takaisin!).
Tällä kertaa kuvauskohteena on kuistin edusta. Se on talon pohjoispuolella – ensin harmittelin asiaa, mutta oikeastaan pohjoispuolinen veranta on kesällä varsin miellyttävä, kysykää vaikka Ransulta. Sitä paitsi kesällä ihana ilta-aurinko paistaa suoraan verannan keinutuoliin.

I must publish more summer photos; they were so appreciated!

Rakennuksen pohjoispuolen viileä maa, joka on vieläpä aika kostea, on hyvä lehtokasveille. Varsankello viihtyy valtavan hyvin.

Lehtoakileijat nauttivat nimensä mukaisesti lehtomaisista oloista ja ukkolaukka (kuvassa lajike 'Purple Sensation') on näköjään laukoista parhaiten tällaisia olosuhteita kestävä. Moni sipulikasvihan vaatii kuivaa ja paahteista kasvupaikkaa.

Talo on saamassa kelta-valkoisen värityksen aiemman kelta-tiilenpunaisen tilalle, mutta pohjoisseinään en ole vielä koskenut, kun muut seinät ovat kesken. Pohjoispuolen laudoitus ja maalipinta ovatkin parhaassa kunnossa, sillä ne ovat altistuneet vähiten auringon kuluttavalle valolle.

Ransukaan ei halua kulua auringonvalossa.

Rintamamiestaloni on aivan vanhan hirsitalon edustalla, tämä kuva on otettu vanhan talon ovelta heinäkuussa, jolloin lattianrakennustyömaa oli käynnissä.

Toistaiseksi verannan edustan kukkapenkki on kapea, mutta kunhan olen saanut verannan kaiteen maalattua, aion leventää tätä huomattavasti. Varjopaikassa nurmi kasvaa kohisten johtuen myös kosteasta maasta, sitä pitäisi leikata yhtenään. Perennapenkki on helpompi vaihtoehto. Sitä paitsi kukinta kestää varjossa pitkään, nämä 'Spring Green' -vihreäraitatulppaanit kukkivat viikkoja touko–kesäkuussa.

Kukkapenkin ja nurmen väliin tarvitaan aina este, joka pitää nurmen poissa kukkien kimpusta. Esteen pitää olla upotettu maahan, sillä nurmi leviää juurillaan. Tähän olen upottanut rivin haljenneita kattotiiliä, keväällä kasasin niiden päälle keppejä. Tulos on siistimpi, kun hakkaa maahan tappeja keppien molemmin puolin, jolloin ne saa pysymään kapeana aitana. Se kai minullakin oli tarkoituksena, mutta eipä ole vielä toteutettu. Tuli ehkä joku toinen puuha väliin, tai sitten huutava nälkä. Se on taas kohta edessä, pitkät illat puutarhassa joiden päätteeksi koittaa lähes nälkäkuolema! Ihanaa!
Mukavaa keväänodotusta!

Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Varsankello – Campanula trachelium
Vihreäraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä

Verannalla

Edellisen kirjoituksen kuvissa esiintyi rintamamiestaloni veranta. Se on aika suuri ja siitä kätevä, että siinä voi säilyttää katoksen alla joitakin kalusteita, jotka eivät toistaiseksi mahdu muualle.
Verannan valona toimii syksyllä ja talvella tämä valoverkko, joka ei siis ole jouluvalo. Minua ärsyttää, kun joulu on ominut valotkin! Ihan kuin niitä ei muulloin tai muuten tarvittaisi. Ainakin tällä kuistilla tarvitaan, kun muuta valoa ei ole.

Here are some more images of my porch.

Valoverkko oli paikoillaan jo marraskuussa.

Verannalla on säilytyksessä muun muassa suuri halkolaatikko, joka menee kunnostuksen jälkeen takaisin kotiinsa vanhan talon tupaan (vanha taloni on tuossa vastapäätä). Tai siis ensin kiinnitän tuvan lattialankut ja teen niihin paikkapaloja. Saa nähdä, miten kauan siihenkin puuhaan menee. Nyt ei sitä voi tehdä, kun on liian kylmä, näpit jäätyvät ja on liian pimeääkin, lisäksi talojen väliin on tuuli viskannut yli metrisen hangen.

Viime vuoden jouluna otetusta kuvasta huomaa vuodessa tapahtuneita pieniä eroja. Talo on saanut maalin uuteen lautapintaan, vaikka tämän julkisivun ikkunoita en ole vielä ehtinyt saada korjattua.
Pihalle on ilmestynyt taas uusi lautakasa, vaan kai ne jossain vaiheessa alkavat vähetäkin. Rakennusmateriaalien varastotilasta on huutava pula, kun navetta on täynnä ja puuliiteri samoin.

Kuistilta avautuu hieno kylänäkymä.

Musti-pantteri sai niin paljon ihailua osakseen, että laitamme loppuun vielä yhden kuvan.
Mukavaa viikonloppua!