Lempikukkia

 On tässä loppukesässäkin puolensa, vaikka olisi kuinka henkeen ja vereen kevätihminen.

Ensinnäkin on tähkäverbena. Niin monta vuotta sitä yritin kylvää ja istuttaa, aina se hävisi. Kunnes eräänä vuonna ostin sen Sotkamon Taimistolta, jonka jälkeen sitä on ollut, siementaimiakin tulee. Niistä suurin osa tosin itää kiveyksellä kymmenenkin metrin päässä emokasvista!

Tähkäverbena toisesta suunnasta. 

Vaaleanpunakukkaisen lajikkeen kanssa en ole edelleenkään onnistunut, ehkä sekin toive toteutuu jonakin vuonna.

Tähkäverbena, tai tässä vaiheessa jo verbenat, kasvaa ruusutarhassa kasvimaan kupeessa. Siinä elelee myös karhunvattu 'Loch Ness', joka on tänä vuonna kasvattanut pitkiä lonkeroita estämään kasvimaalla kulkemista. Voisihan niitä toisaalta sitoa tuohon kartioon...

Elokuu on myös 'Black Beauty' -liljan kulta-aikaa. Keltakaunokin kukat nostavat liljan sävyn minusta kivasti esiin. Taustan keltainen on ihan valvattia, tämä kesä on ollut myös rikkaruohojen kulta-aikaa puutarhassani.

Kauniin purppurainen syysleimu, jonka arvelen olevan 'Natural Feelings', on suosikkejani. Se kasvaa punahevoskastanjan alla, pengermän päällä. Tällä hetkellä pähkäilen, mahtuisiko tuohon kapealle istutusalueelle vielä yksi hankkimani unelmien perenna...

Olin haikaillut 'Masterpiece' -lupiinia vuosikausia. Kerran sen onnistuin hankkimaankin, mutta se kuoli talvimärkyyteen. Sen jälkeen olen elänyt kymmenisen vuotta ilman, joka vuosi tutkien, mistä uuden saisi. 

Sitten viime talvena, kun Viherpeukalot julkaisi kevään valikoimansa, se oli siellä! En ollut uskoa silmiäni. Tilasin heti kolmen kappaleen satsin. Eikö tuo ole kauneimman värinen lupiini ikinä? Kuvassa on myös morsiusleinikin taimi, sitäkin minulla on joskus ollut, mutta se on hävinnyt. Se ei taida olla kovin pitkäikäinen perenna. Nämä ovat mahti-ihana väripari. Etenkin mustaa vajan seinää vasten. Kuvassa ne vielä odottivat istuttamista.

Yksi lupiineista on vielä istuttamatta, ja mietin sitä edellisen kuvan pengermälle. Siinä ei ainakaan ole talvimärkyyttä. On täällä kyllä tarjota toinenkin pengermä. Ja kolmaskin, kun alkaa ajatella.

'Masterpiece' on kirjolupiineja, eli ei haitallinen vieraslaji. Huomasin juuri, että Viherpeukaloilla on tätä aarretta vielä jäljellä, vieläpä syysalessa, jos innostuit.

Karhunvattu Rubus Karhunvatukka-Ryhmä

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Morsiusleinikki Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'

Syysleimu Phlox paniculata

Tähkäverbena Verbena hastata

Ripaus sinistä

 Sininen sopii jotenkin niin hyvin Suomen kesään!

Arvaapa mitä? Juuri kun iloitsin kahdesta vaaleansinisestä lehtoakileijan siementaimesta ja toivoin, että jonakin vuonna tulee vielä vaaleansininen petticoat-mallinen, minulla onkin sellainen. En ollut huomannut katsoa kukan sisään ja kun taimi on matala, ei kukan kerrannaisuutta ylhäältä päin nähnyt. 

Nyt kurkkasin kukkaan ja ilo oli suuri, kun tämä yksilö onkin juuri sellainen! Petticoat tarkoittaa vanhanajan röyhelöistä alushametta.

Ryytisalvia eli tavallinen salvia, yrttimauste, on näin kaunis kukkiessaan. Keräsin sitä pionien kaveriksi naapurin rouvan juhannuskimppuun. Minä olen tehnyt talon seinälaudoitusremppaa ja hän on pitänyt minut ruuissa. Osallistuu omalla tavallaan siis talkoisiin, mikä on aivan ihanaa!

Edessä kukkii vaaleankeltainen niittyleinikki 'Citrinus'.

Kasvimaalla kukkii viimevuotisista itsekseen kylväytynyt ruiskaunokki hyvin matalana. Se on lähes kuollut kuivuuteen, mutta kukka loistaa.

Aikoinaan 'Contrast in Styles' -lajikkeena hankittu, mutta siniseksi osoittautunut loistokurjenmiekka kukkii 'Dawn' -heiden kainalossa. Aika vahva väripari, kun heiden lehdissä on punaista ja kirkkaanvihreää. 

Se oikea 'Contrast in Styles' olisi purppura-valkoinen, niinpä oli helppo havaita, että tuli väärä lajike.

Loistokurjenmiekka 'Double Standard' on oikeaa lajiketta ja on juuri aloittanut kukinnan ruusutarhassa.

Siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly' kukkii edelleen kauniin sinisenä. Alempana ojassa on rönsyleinikkiä, joka on ärsyttävä maanvaiva kosteilla savimailla, mutta kukkiessaan se on kieltämättä kaunis ja kukissa on aina kimalaisia.

Aito siemenestä kasvattamani englanninsinililja kukkii viimein, se on todella myöhäinen. Kukkavarsi on somasti kaarella erotuksena espanjansinililjaan tai näiden kahden risteymään.

Tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' pistää parastaan. Kukat ovat valtavat ja mikä väri! Taustalla kukkivat tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' ja sinivioletit sekä valkoiset lehtoakileijat.

Jännittävän näköiset pilvet.

Loppuun vielä kiitokset lukijalle Mialle, jonka ihana ötökkäkortti ilahduttavine terveisineen saapui juuri juhannukseksi. Kiitos paljon ja terveisiä sinne päin!

Auvoisia hellepäiviä!

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Heisi 'Dawn' on lajia Viburnum × bodnantense

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Niittyleinikki Ranunculus acris

Ruiskaunokki Centaurea cyanus

Ryytisalvia Salvia officinalis

Rönsyleinikki Ranunculus repens

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Puutarhanäkymiä

 Lähempää ja kauempaa, mutta lähikuvat puuttuvat tästä jutusta.

Raivasin kosteikkopuutarhaa (Mustista oikealle). Ihan kuvan oikeassa reunassa voi nähdä jalosyreeni 'Moskovan Kaunottaren' kukintoja – se on edelleen kukassa, kiitos viileiden säiden! 

Ruskeaa löytyy, mutta kukintojen pääväri on yhä valkoinen. Harvemmin syreenin kukinta kestää kolmea viikkoa.

Aloituskuvan raparperin jälkeen tulee preeria. Alue kukoistaa vasta loppukesällä, mutta tuolla toisessa päässä on jo jotakin kukassa.

Siellä kukkivat siemenistä kylvämäni vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit. Niitä on viisi ja toivon, että ne elävät monta vuotta. Ensimmäinen kasvattamani taimi häipyi kukinnan jälkeiseen ensimmäiseen talveen. Tämä on niin täydellisen kaunis kasvi! Leinikkien takana kukkii elleninneilikka valkoisena ja on siellä koiranputkeakin.

Paksut rungot kuuluvat heleäorjanruusulle.

Heleäorjanruusu kasvaa tekemääni yksinkertaiseen pergolaan ja kukkii edelleen. Köynnösruusu 'Alchymist' pullistelee nuppujaan ja ottaa kohta kukintavuoron, mutta sen koko on vain muutama prosentti jättimäisestä orjanruususta.

Paahdepenkin ovat valloittaneet saaren omaa kantaa olevat verikurjenpolvet. Vuorikaunokki kukkii myös, sekin on kukkinut pitkään.

Näkymästä metsäpuutarhan, Rohanin ja ruusu-heinätarhan yli kasvimaalle tuli entistä kivempi viime kesänä saadun puutarhavajan myötä. Auto vain näkyy harmillisesti yhä tästä kuvakulmasta. Kunpa sen eteen istuttamani heisiangervo 'Diabolon' taimi joskus kasvaisi! Se on elossa vuodesta toiseen, mutta paikka on hirmu kuiva.

Metsäpuutarha on vain muutama pieni istutusalue muutaman puun varjossa, tässä vaahteran alla. Vanhan koirankopin sammaleinen katto on kuin taideteos.

Sama koirankoppi näkyy muotopuutarhaan.

Ruskopenkki ja näkymää rinnettä alas kylätielle. Etualalla kukkii tarhakurjenmiekka 'Louvois', iltakuvassa harmillisesti varjossa. 

En ole vieläkään kirjoittanut parrakkaiden kurjenmiekkojen raporttia, enkä muistakaan lajeista sitten keväisten kurjenmiekkojen! Hirveän monta blogijuttuaihetta olisi, mutta ei niitä nyt voi montaa päivässä tehdä.

Ruskopenkki eri suunnasta ja aamupäivän valossa. Taustalla on ensimmäinen avautunut kiinanpioni, valkoinen 'Eskimo Pie'. Tässä viileydessä on saanut ihastella pionien pullistuvia nuppuja, samoin kuin kurjenmiekkojen, suorastaan viikkoja! Kuvan oikean reunan 'New Moon' -tarhakullerokin on kukkinut ties kuinka kauan.

Ihanaa, kun kukat kestävät, vaikka sormet ovatkin vähän kohmeessa. Meillä ei ollut hallaa yöllä, meri estää ne. Yölämpötila on ollut tasaisesti kymmenen astetta jo pari viikkoa. Meri myös estää kuumuuden, jos vain vähänkin tuulee. Täällä on selvästi viileämpää keväällä ja alkukesällä kuin mantereella.

Ransu rantapoika nauttii, kun ei ole kuuma. Tuolien takana on juhannusuruusu. Siinäkin on vielä muutama viimeinen kukka jäljellä. Jos jollakulla on juuri nyt juhannusruusun taimi ja pohtii, mihin sen istuttaa, olisi hyvä tietää, minkä kokoiseksi se kasvaa.

Lopuksi kuva ystävän venerannasta. Laskimme veneen, kun vesi oli viimein noussut sen verran, ettei vene jäänyt rantamutaan. Toisten ystävien talo näkyy lahden vastarannalla.

Elleninneilikka Dianthus 'Ellen'

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Niittyleinikki Ranunculus acris

Tarhakullero Trollius Cultorum-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Vuorikaunokki Centaurea montana

Huomioita ruusutarhassa

 Teinpä tässä päivänä eräänä havainnon Lady of Shalott -ruusun äärellä. Se oli täynnä kirvoja, mutta oli siellä joku muukin.

Oli kukkakärpänen paikoillaan oudossa asennossa. Mietin, että varmaan munintapuuhissa. Kukkakärpäsen toukat syövät kirvoja. On aika fiksua ja loogista munia suoraan apajille.

Kahta päivää myöhemmin kirvat olivat lähes tiessään ja tilalla vaaleita, pulleita (hyvinsyöneitä) kukkakärpäsen toukkia. Ne eivät muutu munista toukiksi ihan näin nopeasti, joten kyseessä on aiemmin munitut kukkakärpäset.

Toukkia oli varren lisäsi lähes lähes joka lehden taitteessa. Kukkakärpäsen toukka syö jopa sata kirvaa päivässä. Kyllä luonto hoitaa!

Ruusut eivät vielä kuki, paitsi juhannusruusu juuri aloittelee, mutta se ei kasva ruusutarhassa. Niin sanottu amerikanpioni sen sijaan kukkii monella kukalla. Tämä taisi tehdä viime vuonna ensimmäisen kukkansa, jonka parhaan hetken missasin silloin, kun piti käydä muualla. Nyt siinä on monta kukkaa ja olen kotona!

Amerikanpioni on usean pionilajin välinen risteymä ja siementaimi, eli ulkonäkö vaihtelee. Kukat ovat yleensä yksinkertaisia ja aika vaaleita, mikä sopii minulle. Kasvutapa on kookas, roteva, eikä tarvitse tuentaa. 

Minun kaksi amerikanpioniani on tullut salamatkustajina kurjenmiekan taimen ruukussa sellaisesta puutarhasta, jossa on runsaasti erilaisia pioneja. Eli niitä voi alkaa pulpahdella omaltakin tontilta jossain vaiheessa.

Edellisessäkin kuvassa taustalla näkyi vaaleanpunainen espanjansinililja. Niillä tuntuu olevan oikein hyvä vuosi, sillä niitä on aiempaa runsaammin, myös valkoisia ja sinisiä, jotka kasvavat toisaalla.

Ruusutarha on aika rehevä, siinä kasvaa koristekasvien joukossa kaikenlaisia rikkaruohojakin, kuten kortetta, mutta siitä on mahdoton päästä eroon enkä edes yritä. Sormustinkukat ja harmaakäenkukat siementävät kaikkialle. Toisaalta tykkään tällaisesta kaaoksesta.

On siinä puolensakin, ettei ehdi tai jaksa kitkeä yhtä mittaa. Huomasin toukokuussa nuokkuhelmikän ruusutarhassa. Tuo kaunis heinä kasvaa kyllä ihan lähellä pihaani tienposkessa, mutta en ollut sitä vielä koskaan pihallani huomannut ja viime vuonna keräsin sen siemeniä toiselta saarelta. En ollut vielä ehtinyt kylvää niitä, joten viskelin ne nyt tänne samaan penkkiin ja kastelin päälle.

Tarkemmin rajattu kuva on paikallaan, vaikka jostain syystä blogger tekee kuvista nykyisin aikamoista mössöä. Nuokkuhelmikkä on tuo nuokkuvakukintoinen ohut heinä. Se on kauneimpia luonnonheiniämme, olen niin iloinen tästä yllätysvierailusta!

Helmikät ovat muutenkin näköjään lemppareita, minulla on puutarhassani myös tähkähelmikkää ja viininpunakukkaista isohelmikkää.

Kun nyt narsissiaikaan päästiin – edellisessä kuvassa oli 'Pink Charm' – niin tässä lisää ruusutarhan narsisseja. Tämä pieni on nunnannarsissi 'Pipit', ainoa laatuaan. Olen istuttanut tänne enemmänkin narsisseja, mutta myyrät tuntuvat tuhoavan niitäkin. Toivottavasti tuo yksi nyt sinnittelee ja lisääntyy.

Muita ruusutarhan toukokuisia kukkia olivat 'Peppermint' -tummahelmililjat.

Toukokuussa jo voi havaita, että tästä tulee hyvä sormustinkukkavuosi.

Vaikka jo kerroin, että tähtimagnolia kukki kahdella kukalla, tässä vielä kuva siitäkin uudestaan. Se oli tähtihetki!

Taustalla toinenkin ilonaihe: sain kaksi elefanttiheinän taimea pysymään hengissä talven yli. Oli eka kerta, kun se onnistui, suojasinkin ne hyvin. Nyt toivon, että ne selviävät tästä kuivuudesta.

Takaisin tähän päivään ja ihaniin espanjansinililjoihin. Puna-ailakki kukittaa penkit vapaaehtoistyöntekijänä.

Ruusutarhan keskellä kasvaa katsura, joka ei puulta näytä. Se on niin monta kertaa kuivunut, että siitä on tullut monilatvainen puska. Tulleeko tuosta puuta koskaan. Jännä nähdä.

Katsuran tällä puolella pitäisi olla pellavaliljoja, mutta suruni on suuri, kun niistä ei näy mitään. Onneksi syksyllä istutetut 'Peppard Gold' -marhanliljat ovat kuitenkin erittäin reippaita ja meinaavat kukkiakin jo.

Taustalla näkyy keltalehtistä 'Aureum' -mäkimeiramia, luotto-maanpeittoperenna.

Valkokukkainen särkynytsydän 'Alba' löytyy myös.

Nappiniittyleinikki on alkanut kukkia, se on niiiiin ihana. Sen takana on kiinanpioni 'Wladyslawa' tulossa kukkaan.

Kun aloin kirjoittaa tätä juttua myöhään eilen illalla, huomasin, ettei ole yhtään yleiskuvaa. Kävin sitten ottamassa ne. Ruusutarha on tämä pieni alue ruusupergolan ja kasvimaan välissä. On siinä ruusujakin, esittelen niitä sitten, kun kukkivat. Ensimmäisenä aloittaa varmaan pergolassa kasvava jättimäinen heleäorjanruusu.

Olisin tehnyt tämän jutun illalla, mutta Musti tuli sanomaan, että pitää mennä nukkumaan. Se haluaa nukkumaan viereeni eikä silloin voi muuta kuin totella.

Joten huomenta ja aurinkoista uutta päivää!

Elefanttiheinä Miscanthus sinensis

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Isohelmikkä Melica altissima

Katsura Cercidiphyllum japonicum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mäkimeirami Origanum vulgare

Nappiniittyleinikki Ranunculus acris subsp. friesianus 'Flore Pleno'

Nunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Nuokkuhelmikkä Melica nutans

Pellavalilja Lilium pumilum

Sormustinkukka, rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Olipa kerran kivinen rinne

 ... silkkaa heinikkoa ja nokkosia.

Tuossa navetan edustalla on joskus ollut rakennuksen jatke tänne päin, se näkyy jossakin vanhassa kartassa. Lisäksi vähän tuoreemmissa ilmakuvissa näkyy jatketta navetasta vasemmalle ja oikealle, siinä on ollut muitakin pieniä talousrakennuksia ikään kuin pitkänä rivitalona. Mutta se on toinen juttu.

Tämä ei niin vanha kuva on vuodelta 2017, jolloin tämä kohta tontista oli vielä lähes käsittelemätön alue, olin vain raivannut vaahteroita, niittänyt tätä yleensä joka vuosi ja rakentanut edessä näkyvän pengermän, sillä tässä on korkeusero.

Muutamassa vuodessa on tuo kasvimaan ja Rohanin väliin jäänyt alue kuroutunut puutarhaksi. Kasvimaalaatikoita on tullut tähän päähän lisää, kiveystäkin, tosin vielä kesken, tuli ruusupergola ja sitä myötä ruusutarha. Pergolasta vasemmalle pieni oleskelualue ja sen takana preeria.

Preeria on sillä kohdalla navetan edustalla, jossa on ollut rakennus. Maassa on vieri vieressä kiveä, joista iso osa on käytännön syistä jäänyt maahan, vain istuttaessani uusia kasveja olen kaivanut joitakin kiviä ylös.

Kivet ovat usein loukussa toistensa lomassa, joten niiden ylös saaminen ei ole ihan helppoa.

Yli kymmenen vuotta sitten, jo ennen preeriaprojektia, istutin loivan rinteen alaosaan raunioyrttiä, varmaankin ruotsin- tai tarharaunioyrttiä. Se on todella viehättävän sininen, ja yhdessä vastavärisen oranssikeltanon kanssa tämä oli mahtivärikaksikko alkukesällä.

Koska vanhojen kuvien katsominen on niin kivaa, kun näkee, mitä on muuttunut, etsin kuvan keväältä 2007. Tuolloin Viljo-mussukka oli vielä menossa mukana. Preeria löytyy sahapukin yläpuolelta, tuolloin ei siellä ollut vielä mitään istutuksia, oli vasta raivausta.

Sama näkymä nyt. Oli pakko ottaa kuva, kun kastelukannu mätsäsi niin hyvin rusopäivänliljoihin. Tai juuri nyt noita rusopäivänliljan kukkavarsia ei olekaan, sillä viime yönä peura tai kauris on käynyt vierailulla ja napsinut sieltä täältä, muun muassa koko tuon päivänliljakasvuston varret. Tuhot ovat vielä pienet, mutta hirvittää ajatella, alkaako se nyt jokaöisen kierroksen. Ja mistä se tulee, tukkisin heti sen kohdan, jos tietäisin.

Kastelukannun edessä näkyy iso raparperi, se piti siirtää vanhan talon edestä, kun olisi jäänyt remontin jalkoihin.

Nyt alkukesällä siirsin ison salvian yrttipenkistä preerian yläosaan, pihatien viereen, jotta kasvista on helppo kerätä satoa. Pidän salviasta monessa muodossa: teenä ja sitruunakanan mausteena, esimerkiksi.

Kuvassa näkyykin noita isoja murikoita, joita paikalla on, ja saa pysyä, kauniitahan nuo.

Preeria liukuu saumattomasti ruusutarhaan, niinpä niiden yhtymäkohdassa on vähän molemman tyylin kasveja. Tässä koristekastikka 'Overdam' ja keltapäivänlilja, taustalla kukkii nappiniittyleinikki. Välissä on pionejakin.

Nämä kuvat on otettu ennen kuin pidin raivokkaan kitkemissession. Onko muitakin, jotka odottavat siihen asti, että joutuu kitkemään apinan raivolla? Siinä se tähkäverbenakin tuli lähes nyhdettyä maasta, kun oli niin nokkosen näköinen. On tässä metodissa riskinsä.

Kun salvia alkoi kukkia, oli tämäkin väriyhdistelmä aika herkku! Vastavärit rules.

Nappiniittyleinikin ja keltapäivänliljan välissä näkyy myös jotain hentoa vaaleankeltaista.

Se on niittyleinikki 'Citrinus', jonka olen kasvattanut siemenestä, kun tätä saa Suomesta niin tavattoman huonosti (lue: ei saa ollenkaan, paitsi Sotkamon Taimistolla on kuulemma tulossa, ehkä taimia saa sieltä jo tänä vuonna!). Tilasin siemenet Jelittolta ja taimeni kukki nyt ensimmäistä kertaa juuri niin ihastuttavana kuin toivoinkin!

Salviasta toiseen suuntaan on varsinainen preerian puoli, tuo paahteinen, kivikkoinen loiva rinne. Alaosassa näkyy raparperi ja raunioyrtti, oranssikeltanoa on siinä välissä. 

Ransu saapuu esittelemään, se on kulkenut tiiviisti Viljon jättämissä tassunjäljissä seuraten minua kuin hai laivaa.

(Manulihai-laulu Tiikerihain melodialla onkin yksi Ransulle jatkuvasti hoilaamistani biiseistä: Oon pieni manulihai, vaaniva manulihai...)

Mustikin osaa esitellä. Viime kesänä syntyi oleskelualue preerian ja ison kasvimaapenkin väliin, ihan vain maanrakennuskankaan ja roskalautojen avulla.

Preerian alareunana on rivi kiviä penkereenä, jotka olivat siinä jo, varmaan osa sen edesmenneen rakennelman kivijalkaa. Olen vain lisäillyt ja korottanut, jotta reuna olisi tasaisempi, ja jatkanut tänne päähän pyöreästi. Lopullista muotoa tai istutuksia ei tässä vielä ole.

Kivet ovat kivoja, etenkin sammaloituneina. Pergolan orjanruusun alla kasvaa elleninneilikka kivien välissä.

Siellä se kukkii. 

Preerian yksi iso ongelma on se, että se on vesimyyräaluetta. Ne ovat tehneet ison hyvän työn syödessään juolavehnän ja raunioyrtin juuria oikein urakalla; raunioyrtti on kokonaan poistunut isolta osalta preeriaa juuri, kun viime vuonna aloin kirota sitä. Saksankirveli valitettavasti hävisi siinä hötäkässä ihan kokonaan. 

Idänunikoillakin on mehevät juuret, ja arvelen, että nekin saattavat olla hyvinkin vesimyyrän suun mukaisia. Niinpä, kun hankin uuden ihanan 'Harlem' -tarhaidänunikon entisen menehtyneen tilalle, istutin sen katiskaverkkopussiin, verkon yläreunoja voikin kuvasta nähdä.

Myyrät hoitivat preerialle runsaasti uutta istutustilaa, joten siirsin kasvimaapenkistä ihanan heinäratamon ja myös pikkuluppiota, kumpikin muutama vuosi sitten kylvetystä syötävien villisalaattikasvien seoksesta. Heinäratamo on ihan valtavan kaunis, raaskiiko tuota syödäkään. Pikkuluppiota olen maistellut ja sitä löytyykin myös yrttipenkistä nykyisin.

Koska alue on ollut niin villi, en ole uskaltanut istuttaa tähän vielä mitään valtavan hienoa, lähinnä kasveja, jotka pystyvät pitämään pintansa ja leviävät sopivasti. Omista siemenistä olen saanut lisättyä tähkähelmikkää, joka onkin juuri sopiva preeriamainen kasvi.

En ole ottanut selvää, kasvaako valitsemiani kasveja aidolla preerialla, vaan tämä on tulkinta tai näkemys preeriasta Suomen olosuhteissa, osin meidän luonnonkasviemme voimin.

Seuraavaksi kukkaan tulivat kurkkuyrtit, perua viimevuotisesta niittykylvöstä. 

Preerian alareunaan olen ajatellut siirtää parsat, kunhan saan multaa lisättyä ja juolavehnät pois (ne, mitä myyrien jäjiltä siinä enää on). Kasasin siihen keväällä kaadetun kuusen oksia, kun niitä oli niin tuhottomasti. Toivottavasti vain parsan mehevät juuret eivät myös ole vesimyyrien herkkua! 

Noilla aurinkotuoleilla ei tule juuri yhtään oltua, sillä niiden edessä oleva kasvimaalaatikko on sen verran korkea, että tuolla tuntee olevansa sumpussa. Itse ainakin haluan nähdä näkymiä enkä istua missään kaukalossa, ja niin varmaan kaikki muutkin. Mutta ainakin tuolit ovat poissa ruohonleikkuun tieltä, ei tarvitse siirrellä.

Jatkossa varmaan laitan tuonne tavallisen penkin tms, siinä tulee istuttua vähän korkeammalla. Paikka on kyllä tosi lämmin, suoraan etelään, tässä ollaan myöhäisillan valossa.

Keltakannusruoho on peräisin naapurin sorakasan kupeesta, josta nyysin palan itselleni. Pidän kasvista oikein kovasti. On loistavaa, että on tällaisia hyvännäköisiä kasveja, vaikka olisi millainen jäätalvi, vesimyyrät tai kuivuus. Loppukesän kauniista kukinnasta puhumattakaan.

Ahdekaunokkikin tuossa kukkii, enkä ole raaskinut kitkeä, vaikka vastikään raivasin sitä urakalla vuokko-esikkopuutarhasta. 

Tähkähelmikkä muuttuu siementen kypsyessä valtavan kauniiksi. Helmiköistä on vaivihkaa tullut lemppariheiniäni. Tähkähelmikkä tuottaa siementaimia, mutta ei leviä juuristollaan. Siementaimet olen oppinut tunnistamaan, ne ovat hentoja ja vaaleanvihreitä. Niin viattomia verrattuna ikäviin ja jyrääviin heiniin!

Vastikään olin liekeissä, kun löysin isohelmikkä 'Atropurpurean' siementaimen ruusu-heinätarhan läheltä, pengermän päältä! Sen viininpunaiset siementähkät ovat valtavan hienot. Ihanaa, ihanaa. Helmiköitä pihan täydeltä.

Joitakin preerialle haikailemiani kasveja olen istuttanut lähemmäs ruusupergolaa, sillä se pää preeriasta ei ole niin raunioyrttien ja myyrien vallassa. Viime vuonna istutin rohtopunahatun, joka on ihan oikea preeriakasvi Pohjois-Amerikan keskiosien preerioilta. Kasvi ei keväällä lähtenyt kasvuun, mitä harmittelin, mutta kun talvi oli mitä oli, ei voinut ihmetelläkään.

No, mitäs sieltä alkoi näin heinäkuussa nousta! Nuo kapeat karvaiset ovat kuin ovatkin rohtopunahatun lehtiä. Niiden yläpuolella olevat lehdet ovat mysteeri. Istutin aivan tuohon viereen syksyllä tulppaaneja, jotka kukkivat ja kuihtuivat ajat sitten... tuo näyttää jonkin laukan lehtitupsulta, lisäksi tuolla suppilon keskellä on kukkanuppu nousussa. 

Ehkä tulppaanien sipulipussissa oli joku muukin laji. Laukan sipulit ovat kyllä ihan eri näköisiä kuin tulppaanin, joten luulisin tunnistaneeni. Nyt lyö tyhjää.

Elämme jännittäviä aikoja, ystävät.

Tällä hetkellä ihastelen preeriallani tähkähelmikän seassa kukkivaa pietaryrttiä, joka on yksi kaikkien aikojen lempikasveistani. Sitä ei tässä ihan lähellä kasva, joten jouduin kaivamaan sitä pariinkin otteeseen joutomailta ennen kuin tärppäsi ja tämä asettui puutarhaani. 

Ihanan villiä ja luonnollista. Kohtahan tuossa voisi jo juosta puuvillamekossa Laura Ingallsina!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Elleninneilikka Dianthus 'Ellen'

Heinäratamo Plantago lanceolata

Isohelmikkä Melica altissima

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Nappiniittyleinikki Ranunculus acris 'Flore Pleno'

Niittyleinikki Ranunculus acris

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Pikkuluppio Sanguisorba minor

Raunioyrtti Symphytum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Salvia Salvia officinalis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata