Kuvaa kimalainen

 ja vähän muitakin hyönteisiä, eli osallistun Hiidenkiven puutarha -blogin haasteeseen. Taitaa olla toinen tai kolmas kerta tänä kesänä, kun osallistun haasteeseen. Jossain vaiheessa ajattelin, että teen kokoomajutun pidemmältä ajanjaksolta, mutta ajanpuutteen takia en tälläkään kertaa sitä tee. Sitä paitsi kimalaisia, lempihyönteisiäni, tulee kuvattua niin usein, että siitä jutusta tulisi kilometrin pituinen.

Niinpä tässäkin on kuvia ihan vain viime päiviltä. Yksi parhaista perhos- ja pörriäiskasveista on laidunkarstaohdake. Kaksivuotinen hujoppi, joka siementää runsaasti, mutta kun se kukkii, on jokaisesta varresta iloinen. Sadat kukat yhdessä kukinnossa takaavat mettä ja siitepölyä monelle.

Nyt en ole oikein varma, tai yhtään varma, kimalaisen lajista. Se voi olla loiskimalainenkin. Mutta heitän kuitenkin, että tämä on ehkä maakimalainen.

Laidunkarstaohdake on myös yksi puutarhani parhaista perhoskasveista. Se on paljon sanottu, sillä täällä on perhoskasveja todella paljon. Kuvassa pari amiraalia ja neitoperhonen.

Kaukasiankirahvinkukka on myös perhosten ja pörriäisten suosiossa. Varret sojottavat tuulten ansiosta kaikkiin eri suuntiin. Kuvassa on lukemattomia pörriäisiä ja perhosia, mutta selkeänä näkyy vain ohdakeperhonen.

Ohdakeperhonen on hyvin kaunis! 

Kaukasiankirahvinkukat ovat lähteneet maailmanvalloitukseen muotopuutarhasta tänne niittyalueen ja sepelikasan puolelle, jossa myös karstaohdaketta kasvaa. Riippumatossa on oivallinen paikka tarkkailla pörriäisiä ja perhosia.

Muotopuutarha on otollinen perhospaikka, sillä se on aurinkoinen, talon eteläpuolella. Ikkunastakin voin ihastella perhosten lepatusta. Harmaaminttu on aina suosittu.

Paahdepenkistä on tullut villinpuoleinen; haluaisin taas jonakin vuonna sitä vähän perata. Mutta ainakin siinä on nyt runsaasti pörriäiskasveja: sikuria, karstaohdaketta ja pallo- ohdaketta. Pallo-ohdake on tullut aikoinaan puutarhatuttavalta enkä tiedä sen tarkempaa lajia. Kukat houkuttelevat sekä kimalaisia että perhosia, kuvassa näkyy vain jälkimmäisiä.

Ylärinteen nokkospöheikön tuntumassa on pelto-ohdaketta. Sekin on loistava perhos- ja pörriäiskasvi, vaikka on nk. rikkaruoho. Tai ehkä sen vuoksi. Tuossa näkyy lennossa nokkosperhonenkin, uusia runsaita sukupolvia on syntynyt, ehkä kiitos nokkospöheikön. Nokkonen on myös kuvan neitoperhosen toukkien ravintokasvi.

Rinteen alaosan ojan partaalla kukkii rantatädyke, siinäkin pörisee ja lepattaa jatkuvasti. On ihan selvää, että tällaiset kasvit, joiden kukinnoissa on runsaasti pikkuisia kukkia, ovat suosituimpia. Siinäkin on hyvä syy pitää niistä sen lisäksi, että ne ovat järjestään luonnonkukkamaisen kauniita. No rantatädyke onkin luonnonkukka, varsin yleinen täälläpäin.

Mutta nyt tuli hirveästi perhoskuvia, kun kimalaiset ovat sydäntäni lähempänä ja tämän blogijutun varsinaiset tähdet.

Yksi elokuun iloja on keltakaunokin tuleminen kukkaan. Se on varma kimalaismagneetti ja muutenkin valtavan hauska ja kaunis kukka. Kylvin taimet aikoinaan siemenistä, joka oli helppoa kuin heinänteko. Sittemmin on siementaimiakin syntynyt, mutta ei mitenkään holtittomasti. Siemeniä käyvät syömässä lukuisat pikkulinnut syksyllä ja talvella.

Kuvan kimalaisen tunnistaminen on liian vaikeaa, kun siitä näkyy vain peppu. Toisessa ottamassani kuvassa näkyy kylkeäkin, mutta niin takaviistosta, että en osaa sanoa. Selän etuosassa ja keskellä on kaksi keltaista vyötä.

Eilen sateisessa säässä kuvasin ruskopenkin ruskosormustinkukkia ja tiikerililjoja. Ruskosormustinkukassa käy jatkuvasti kimalaisia, satoi tai paistoi, aivan kuten rohtosormustinkukassakin.

Kimalainen saattaa olla tarhakimalainen.

Jaahas! Missäs puuhissa sitä ollaan? Taitaa olla puremassa reikää kukan tyveen, sillä pitkäkieliselläkään kimalaisella ei ehkä ole mahdollisuuksia yltää imemään mettä kuusamankukasta. Kuusama on koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', kimalainen taas tällainen samanlainen, jolla on kaksi keltaoranssia raitaa etu- ja keskiruumiissa sekä valkoraidallinen peppu. Kenties taas tarhakimalainen. Sillä on kyllä pitkä kieli, mutta ehkei sentään noin pitkä kuin kuusamankukka.

Täältä tontin reunalta löytyi myös hieno hämähäkinseitti asukkaineen. Olisiko aitoristihämähäkki, selässä näkyy selvästi valkea risti.

Laitetaan loppuun vielä syysvuokko, joka aloitti kukinnan tänä vuonna ennätysaikaisin. Taisin huomata nuput jo heinäkuun puolivälissä.

En ole tarkemmin tarkkaillut, keitä tämän kukissa käy, mutta kukkakärpäset siinä ainakin näyttävät viihtyvän. Ja nehän ovat valtavan tärkeitä pikku otuksia: syövät kirvoja (siis kukkakärpäsen toukat niitä syövät), pölyttävät ahkerasti ja ties mitä vielä. Ihania, upeita hyönteisiä nämäkin.

Kiitos Hiidenkiven Minnalle kivasta haasteesta, joka saa huomioimaan omaa puutarhaa laajemmassa kontekstissa ympäristön näkökulmasta. Osallistu sinäkin! Lajeja ei tarvitse tunnistaa. Haasteen aloitusjuttu löytyy täältä: KLIK.

Aitoristihämähäkki Araneus diadematus

Amiraali Vanessa atalanta

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Maakimalainen Bombus subterraneus

Neitoperhonen Inahcis io

Nokkosperhonen Aglais urticae

Ohdakeperhonen Vanessa cardui

Rantatädyke Veronica longifolia

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhakimalainen Bombus hortorum

Tiikerililja Lilium lancifolium

Kuvaa kimalainen vol. 3

 Jatkoa Hiidenkiven puutarhan haasteeseen

Uusia kukkia on vuorossa ja pörriäisiä riittää. Preeriaväriminttu on värimintuista ihanin ja myös kestävin ainakin minun puutarhassani. Muut eivät runsastu, pikemminkin hupenevat ja vähitellen kuolevat pois, mutta tämä elää oikein hyvin. Ja kun värikin on näin ihana, ei voi valittaa!

Keittiön ikkunasta käsin on tämän kanssa samalla näkölinjalla kärhö 'Comtesse de Bouchaud', jossa on samantapainen sävy. Loistava pari.

Samassa penkissä on kukassa sinipallo-ohdakkeita. Onneksi myös sinisempi ja matalampi 'Taplow Blue' on elossa, sillä preerialta talvi vei joka ikisen 'Veitch's Blue' -pallo-ohdakkeen.

On hauskaa huomata, että yhdentyyppisissä kukissa käy yleensä samanlaisia kimalaisia. 

Esimerkiksi sikuripöheikössä tarkkailin yhtenä päivänä kymmeniä samanlaisia kimalaisia. Tässä kuvassa näkyy syy siihen, miksi joskus kiroan hommanneeni sikurin taimen, vaikka se onkin loistava pörriäis- ja perhoskasvi. Se kun kylväytyy liiankin tehokkaasti, esimerkiksi nurmikolle. Ja koska en maalausprojektin takia ole paljon ehtinyt nurmea leikata, alkaa sikuri jo kukkia ja tuottaa uusia siementaimia – aivan lyhyessä varressa!

Tässä on muotopuutarhan kuivin penkki, jossa edellä mainitut kasvavat (paitsi sikuri). Muita hyviä parhaillaan kukkivia hyönteiskasveja tässä penkissä ovat ranskantulikukka, harmaakäenkukka, tähkälaventeli ja maarianverijuuri.

Viereisessä penkissä ahkeroidaan myös. Tähkätädykkeessä on ehkä mantukimalainen.

Kaukasiankirahvinkukasta oli jo puhetta. Se on aivan loistava kimalaiskasvi ja siinä näyttävät käyvän kaikenlaiset kimalaiset. Nämä raitapeppuiset ja hoikat tyypit saattavat olla hevoskimalaisia, kun ovat näin vaaleita.

Sitten on pyöreämpiä, raitapeppuisia ruskeita. Sammalkimalainen vai peltokimalainen? Ehkä se, kun takaruumiissa on noin paljon mustaa. Tai sitten joku muu. En ole ollenkaan kimalaisekspertti, mutta minulla on kimalaiskirja, josta katson kuvia. Kimalaiset ovat suosikkihyönteisiäni.

Tässä on niin vaalea, että hyvä kun kukasta erottaa. Ehkä taas hevoskimalainen. Taustalla on joku kookkaampi valkopeppuinen, ehkä mantukimalainen, mutta tuon värisiä on monia muitakin.

Asiasta sormustinkukkaan. Kivipellon Saila kysyi aiemmin kesällä, mikä oli lapsuuteni lempikukka. 

Varmaan aina monikin kukka, mutta eniten muistan ruusujen lisäksi ihailleeni rohtosormustinkukkien ihmeellisen muotoisia kukkia, joissa kimalaiset ihanasti pörisevät, ja kukkien merkillisiä täpliä, jotka tuntuvat olevan erilaisia joka kasviyksilössä.

Monivuotinen pikkusormustinkukka asuu ruskopenkin alaosassa kiinanpunapuun vierellä. Somaan kermanvaaleaan kukkaan lentävät kimalaiset siinä missä rohtosormustinkukkaankin.

Kun olin pieni, ei minulla ollut aavistustakaan, millaisia ihania muita sormustinkukkia sitä onkaan. Sittemmin onneksi tajusin ja tilasin ruskosormustinkukan siemeniä. Niitä sai kasvatella pari vuotta, sillä tämäkin laji on kaksivuotinen. Siitä pitäen taimia on onneksi tullut juuri sopivasti, joitakin olen voinut siirtää muihinkin puutarhan osiin täältä ruskopenkistä.

Kimalainen saattaa olla soro- tai tarhakimalainen.

Ruskopenkin rusotuomipihlajaan lennähti linnunpoikanen. Näitä on vaikea tunnistaa, mutta se voi olla vaikkapa harmaasieppo. Se on hyvä, että sieppoja on – aikuisia näkyy päivittäin – sillä pihani hyönteiskannasta riittää linnuillekin syötävää.

Linnut saisivat esimerkiksi napsia kaikki kielokukot. Niitä on paljon! Kielokukko on kuin liljakukko, mutta tämän jalatkin ovat punaiset. Ruokalistalla eivät ole liljat vaan kielot, kalliokielot ja kaikki laukat ja sipulit.

Muutama vuosi sitten huomasin, että valkosipulin lehdet oli syöty ja niissä oli vihreää limaa. Googletin, mutta en löytänyt mitään tietoa. Olisinpa tiennyt, niin olisin tajunnut liiskata joka ikisen limaisen toukan!

Toisaalta kielokukko on kai meillä luonnonlaji, joten ei siitä yhdessä valkosipulissa esiintyneiden toukkien tuhoamisella varmaan olisi päässyt eroon. Näitä on vain saalistettava ja liiskattava. Toivottavasti linnut ja petohyönteiset osallistuvat talkoisiin oikein rivakasti.

Mennäänkö sitten kurkistamaan preeriaa, sillä siellä on oikea kimalaisparatiisi. Kurkkuyrtit tuli jo aiemmin mainittua, lisäksi kukassa on pietaryrttiä, ahdekaunokkia ja jotakin valkoista hörselöä, joka on peräisin Kodin kukkien niittyseoksesta.

Toisesta suunnasta näkyvät mäkimeiramit ja palsternakat.

Palsternakka on melkoinen pörriäismagneetti. Siinä käy vaikka minkälaisia hyönteisiä, tässä kuvassa on kukkakärpästen kokoontumisajot.

Kaikki muutkin sarjakukkaiskasvit ovat mainioita. Tässä rikkaporkkanan kukkakärpäsjengi.

Tässä ötökkäkuulumiset tältä erää, enkä mene lupaamaan, että tämä oli tämän kesän viimeinen pörriäisjuttu!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Mäkimeirami Origanum vulgare

Palsternakka Pastinaca sativa

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Rikkaporkkana Daucus carota

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sikuri Cichorium intybus

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähkätädyke Veronica spicata

Toivoa on

 vaikka saimmekin presidentiksi paskanpuhujan koulukiusaajan.

Plääh.

Mutta kevät lähestyy! Pakkanen on hellittänyt, mittarissa on enää –2.

Luin vastikään Tuovi Mutasen viime vuonna ilmestyneen kirjan Talven perennojen kauneus. Nimi hämää, sillä kirjassa on kasvien ulkoasun lisäksi erittäin paljon tietoa niiden lisääntymisestä. Moni kasvi karistaa siemenet hangelle tarkoituksella, se on niiden kylväytymisstrategia.

Kuvassa tädykkeen siemenkotia.

Kaksivuotinen alpi Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' tuottaa toivottavasti taas siementaimia, se on pysynyt puutarhassani mukavasti, vaikka taimia ei kerralla olekaan enempää kuin yksi tai kaksi. Sekin määrä riittää kannan ylläpitoon. Ensimmäisenä vuonna tulee lehtiruusuke, toisena vuonna nousee kukkavarsi. Kriittinen piste on lehtiruusukken talvehtiminen: taimien päällä oli viime talvena vanha villapaita.

Punahevoskastanja 'Briotii' pullistelee nuppujaan.

Eiköhän tästä selvitä, vaikka tekeekin mieli muuttaa johonkin toiseen maahan seuraaviksi kuudeksi vuodeksi!

Luultavasti kevään tullen mieli kääntyy yhä enemmän kohti puutarhasta nousevia versoja ja maailman murheet väistyvät taka-alalle.

Toivotaan niin.

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Tädyke Veronica

Iltakierros Mustin kanssa

 Teimme äsken Mustin kanssa pihakierroksen.

Ensin tarkastimme muotopuutarhan, sillä siellä on kaikenlaista kukassa. Tässä on luultavasti tähkätädyke.

Siemenestä kasvattamani valkokukkainen maarianverijuuri tulee ensi kertaa kukkaan. Tämä on vähän hassu kukinta-aika, mutta aika moni muukin kasvi tuntuu piristyneen syyskesällä kuivan alkukauden himmailun jälkeen.

Maarianverijuuri on tuo pienikukkainen edessä, jolla on nätit mansikkamaiset lehdet. Kuvassa on myös valkoista myskimalvaa. Mirrinmintussakin on vielä vähän kukkia.

Maarianverijuuri on täällä luonnonkasvi ja sitä kasvaa tienposkessa muutaman metrin päässä. Siksi ajattelin, että erikoisvärinenkin varmaan viihtyy. Luonnonväri on keltakukkainen.

Ranskantulikukkakin on innostunut kukkimaan nyt oikein kunnolla. Maarianverijuuren kapeampi, matalampi kukkavarsi on kuvan keskellä. Loistomyrkkylilja "Steven" on nyt täydessä kukassa. Sen takana sulkapiiska 'Little Spire' jo lopettelee, mutta on edelleen sinisävyinen.

Elokuussa nurmikolta siirretty harjaneilikka kukkii koko ajan enemmän.

Siirrytään muotopuutarhasta metsäpuutarhapenkkeihin. Mustiii, tännepäin!

Kaivon vieressä kukkii ystävältä saatu myrkkylilja, laji tuntematon.

Tarhalyhtykärhö Princess Kate on ihanasti kukassa edelleen. Tämä on myöhäinen nousija mutta ottaa syksyllä kiinni kaikki alkukesän menetetyt hetket.

Sitten vähän merkkaillaan Rohanin kasveja. Ne ovat Mustin. Kuten kaikki muukin.

Lämmitin tänään saunan, joten sain viimein itseni puhtaaksi ja pyykkiä pestyä. Puhtaat sukat ja alushousut olivat jo kortilla. Flunssassa ei millään jaksanut. 

Sitten seuraan Mustia kasvimaalle.

Kasvimaan kesä meni osittain aika huonosti. Rucolat itivät myöhään, tekivät huonosti lehtiä ja syöksyivät suoraan kukkaan. Onneksi on isohietasinappi, tuo keltakukkainen, joka on kuin rucola, mutta monivuotinen. Se tekee hyvin lehtiä vanhoista ruusukkeista ja juurista, vaikka millainen kesä olisi.

Punajuurista tuskin kummoista satoa kannattaa odottaa, kun ne, jotka eivät olleet jo kuolleet, itivät vasta heinäkuun lopussa, vaikka kylvin ne toukokuussa. Tässä on tilanne nyt.

Mutta ei se haittaa, sillä en välttämättä muistaisi korjata niistä satoakaan. Tänään muistin mennä keräämään hajuherneen siemeniä, sillä haluan saada niitä varastoon niin paljon kuin suinkin. En enää koskaan halua olla vain kahden siemenpalon varassa! Vaalin nimittäin näitä ihanan värisiä, muita lajikkeita en hanki.

Rikkinäisessä kastelukannussa jo yli kolme kuukautta putkeen kukkinut herukkasalvia pitää muistaa ottaa sisään ennen pakkasten tuloa. Tuo on loistava kukkija, ja kuivuuttakin se näköjään kestää vaikka päällään seisten. Toivon, että onnistun sen talvettamisessa.

Ruusutarhassa huomaan erityisen vahvan väripilkun kukkia, joita ensin luulen harmaakäenkukiksi. Sehän on syysasteri 'Royal Ruby', ihana ihana asteri! Vähän matala tuohon, meinaa jäädä jalkoihin, kun harmaakäenkukatkin venyvät loppukaudesta korkeiksi, mutta ehkä asteri jonakin päivänä kasvaa.

Ylärinteessä on kirsikkasorvarinpensas jo saamassa ihanaa hailakkaa, valovoimaista syysväriään. Tämä puska on tavallisen vihreä koko muun kasvukauden, nyt on sen vuoro loistaa.

Auki poksahtelevat hedelmätkin ovat hyvin koristeellisia.

Lopuksi Musti esittelee lintujen kylpyaltaan / kissojen makuvesipisteen.

Musti venyy kuin periskooppi, lienee jotain kiinnostavaa kiikarissa.

Ruukussa on ihanan värinen tarharuostekukka 'George Davison'. Pitkään luulin, että se ei meinaa kukkia lainkaan, nyt ei kukkanupuille loppua näy. Olisimmepa ihan pikkuisen etelämpänä niin, että ruostekukat talvehtisivat kunnolla ulkona!

Edessä on syysvuokko 'September Charm'.

Syysvuokon juurella kukkii syysmyrkkylilja 'Alboplena'.

Me Mustin kanssa toivotamme mukavaa syysiltaa – ihanaa, että lämmin sää jatkuu!

Hajuherne Lathyrus odoratus

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Herukkasalvia Salvia microphylla

Isohietasinappi Diplotaxis tenuifolia

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myskimalva Malva moschata

Rucola, sinappikaali Eruca sativa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarharuostekukka Crocosmia × crocosmiiflora

Tähkätädyke Veronica spicata