Kuulumisia kasvimaalta

 Terveisin hyödytön hyötyviljelijä. 

Onneksi kasvit itse auttavat. Kun salaatti pääsee kukkimaan, niin kuin täällä käy, koska niin harvoin kasvimaalla käyn, se tuottaa itse siementaimet seuraavalle vuodelle. 

Piti ihan tarkistaa puutarhapäiväkirjoista, koska tätä 'Rouge Grenobloise' -salaattia kylvin. Se oli vuonna 2020. Siitä pitäen olen ollut sen suhteen omavarainen jopa niin, ettei tarvitse vaivautua keräämään siemeniä ja kylvämään. Kasvin itse kylväytyessä saa myös hyvin aikaista satoa. Nämä yksilöt kitkin kiveykseltä suoraan keittiöön.

Varsinaisesti ko. salaattia on kasvanut tässä laatikossa, jonka tein ylösalaisin laittamani vanhan laverisängyn ympärille. Lähimmässä osassa on sekä punalehtistä että tänä keväänä kylvämääni sidesalaattia. Kokemukseni mukaan se sietää kuivuutta paljon paremmin kuin lehtisalaatti. Seuraavaan osaan kylvin lehtikaalia, mutta itsekseen siihen on kylväytynyt tilli. Ehkä se harhauttaa kaalin tuholaisia, toivotaan! Ainakin pikku lehdet ovat vielä toistaiseksi ehjät.

Valkosipulia olen kasvattanut monta vuotta, siis tuota yhtä ja samaa sipulia. Se aina kuihtuu juhannuksena enkä sadonkorjuuaikaan enää edes muista sitä. Toivottavasti tänä vuonna on parempi tuuri, sillä olen panostanut katteisiin.

Katteiden takia kasvimaan kylvöni ovatkin edenneet niin hitaasti, vain yksi laatikko päivässä. Katteen lisäämiseen on nimittäin sisältynyt ruoko-leväryönän haravoiminen rannasta ja venevajan laiturin kainalon niitto, kun vesi oli niin alhaalla, että kerrankin pääsi niittämään ruokoa aika pitkältä ihan vain saappaat jalassa, ilman venettä tai uintia.

Esitellään tähän väliin kasvimaan reunan upea jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth'.

Ajattelin, että juttu kaipaa yleiskuvia, niinpä kävin äsken niitä ottamassa. Tässä on Rohan oikealla, ruusu-heinätarha vasemmalla ja ovesta mennään kasvimaalle.

Meillä on harmaata, sillä aamulla satoi ripaus, jihuu! Sitä ei ollut ennusteessa, mutta yli menevä matalapaine oli, joten toivoa oli myös sateesta. Sademittariin kertyi teelusikallinen, joten paljoa ei tullut, mutta hyvä näinkin. Eilen oli niin navakka, kuivattava tuuli. Sää on selvästi myös viilennyt, mittari näyttää 16 astetta. Nyt kukinnat kestävät pitkään!

Edellinen, kunnon sade oli sunnuntaina ja seuraava on luvassa sunnuntaiksi, tämä on erinomainen tahti. Sadetta kahdesti viikossa on juuri se, jota toivon.

Mutta mennäänpä kasvimaalle. Näkymä ovelta. Keskellä on ainoa laatikko, jonka ehdin kylvää/istuttaa toukokuussa – ei kun kylvin sen 29.4.! Istutin jopa perunat – hyvä, etteivät ne paleltuneet. Toukokuu meni matkoilla, sairastaessa, vieraiden kanssa, työkiireissä ja kaupunkireissussa, ei siinä paljon ehtinyt.

Edellisessä kuvassa vasemmalla on korkein laatikko. Teen nyt kokeita katteen paksuuden kanssa, sillä se ensin kylvämäni laatikko toimii ihan hyvin 10 cm katekerroksen kanssa. Paitsi ettei unikko näytä itäneen tai kasvaneen katteen läpi, se voi olla liian hento. Mutta unikoiden suhteen on aina jotakin ongelmia, ne tuskin koskaan onnistuvat muutenkaan. Paitsi se vaaleanpunainen kerrottu pioniunikko, joka kylväytyy kaikkialle.

Vastaniitetty ruoko on hankalaa, sillä sen varret ovat niin pitkiä. Niitä pitää saada taiteltua laatikon kulmissa ja ne eivät muutenkaan asetu niin nätisti kuin vanha rantaryönä.

Niinpä kun eilen kävin viimeisen kerran kottikärryreissulla venevajarannassa, haravoin suosiolla vanhaa rantaryönää. Siinä on lisäksi enemmän rakkolevää mukana, ja sehän on loistavaa lannoitetta.

Monivuotiset rucolat eli isohietasinapit kuolivat siperian-talveen, vaikka ne olivat selvinneet kymmenestä aiemmasta talvesta loistavasti ja useimmiten ilman lumisuojaa. Yksi nuori talvehtinut taimi löytyi ja sitten on onneksi lukuisia siementaimia. 

Tämä laatikko on vasta kylvetty, joten kaikki vihreä on itsekseen kylväytynyttä: korianteria ja vaaleanpunaista pioniunikkoa löytyy myös.

Kamomillasaunioden itsekylväytymiseen ei ankara talvi onneksi vaikuttanut. Olen jo alkanut kerätä satoa, sitä pitäisi muistaa kerätä säännöllisesti. Käyn vain kasvimaalla aniharvoin, kun en oikein laita ruokaa. 

Kasvimaan takakulmassa on penkki, siis istumapenkki, johon osuvat ilta-auringon viime säteet ja siellä on muutenkin mukava istuskella. Tämän osan kiveyksen tein varmaan silloin, kun tuvan vaurioitunut muuri korjattiin, otin talteen vanhat ehjät tiilet, mutta käytin vajaamittaiset tänne. Suurin osa on mennyt pakkasissa muruksi, mutta tiilimurskekin on ihan hyvä pintamateriaali.

Musti tuli mukaan aamun kuvauskierrokselle.

Istuin penkille, Musti tuli sen viereen asettamalleni rottinkipedille. Se on tosiaan suosittu. Musti oli pedissä myös eilen illalla, kun kastelin kasvimaata. Yhtenä päivänä Ransukin oli mukana kasvimaan kylvöpuuhissa rötköttämällä selällään pedissä.

Seuraavaksi Musti halusi syliini.

Sylistä on hyvä tarkkailla. 

Sitten Musti esittelee vielä yhden asian. Tai on tässä sellainenkin asia, että panostin kasvimaahan ratkaisevasti pari vuotta sitten hankkimalla uppopumpun. Sitä aiemmin oli kasvimaan kastelu paljon huonommalla tolalla, vaikka tuossa on kaivo vieressä. Kastelukannulla ei tule kasteltua niin runsaasti kuin letkulla.

Mutta se asia on yrttipenkki tuolla Mustin takana.

Uusi ranskanrakuuna talvehti onnistuneesti. Aiempi taimi viihtyi kymmenisen vuotta, mutta menehtyi, kun uudistin yrttipenkin reunat ja samalla pienensin sitä niin, että rakuuna jäi aivan reunaan ja luultavasti sen juuriakin tuhoutui. Se ei selvinnyt enää talvesta. Lisäksi se jäi vaille kookkaan salvian tuomaa suojaa, kun siirsin salvian preerialle.

Viime vuonna istutin uuden ranskanrakuunan monivuotisen talvikyntelin viereen, se kun on tuuhea. Tällä puolella kasvaa timjameita, joissa oli talven jäljiltä paljon ruskeita osia, mutta kaikissa myös vihreää.

Siinä oli kasvimaan kuulumiset. Täytyy toivoa hyvää kasvua. Kaikki laatikot, yhtä lukuun ottamatta, on kylvetty nyt vasta kesäkuussa. 

Mustin takana on ruusutarha, heleäorjanruusu kukkii jo nyt!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Isohietasinappi Diplotaxis tenuifolia

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kamomillasaunio Matricaria chamomilla

Ranskanrakuuna Artemisia dracunculus 'Sativa'

Talvikynteli Satureja montana

Laiskan kasvimaaviljelijän pelastus

 ... ovat itse siemenkylvönsä hoitavat vihannekset.

Tämä laatikko on kasvimaan rehevin ja se johtuu siitä, että jos olen laiska hoitamaan kasvimaata, olen myös laiska hakemaan ruokaa sieltä. Ainakin salaatteja pitäisi noukkia niin paljon ja usein kuin pystyy. 

Niinpä jokunen salaatti pääsi viime vuonna (kuten muinakin vuosina) kukkaan ja tässä tulos. Tadaa! Ihanaa, rapeaa salaattia siinä, missä tänä vuonna kylvetyt vasta harkitsevat kasvua. 

Tillikin on itsekseen kylväytynyt viime vuodesta, samoin korianteri, joka on taustan vihreä matto. Sehän siementää ihan mahdottomasti, mutta myös tykkään sen mausta mahdottomasti ja laitan sitä esim. salaattiin. Silloin, kun muistan salaattiaineksia kerätä.

Yksi syy huonoon kasvuun on se, että kylvin puolet kasvimaan laatikoista vasta kesäkuussa. Ennen 10 päivän poissaoloreissuani toukokuulla oli niin kuumaa ja kuivaa, että tuumasin kaiken kuolevan, jos ensin kylvän ja kastelen ja sitten häivyn. Kotiinpaluuni jälkeen kylvö siirtyi ja siirtyi... kasvimaa ei ole oikein prioriteettilistan kärjessä.

Perunoita kyllä istutin jo huhtikuussa, mutta sitten tuli niin kylmää. Ja sitten taas kuumaa. Ja kylmää. Ja kuumaa. Ja kuivaa. Nostin ensimmäiset viikko sitten, mutta ne olivat niin pieniä vielä, että turhan monta naattia kului yhden ihmisen peruna-annokseen.

Tämäkin nimetön kukkanen on viimevuotisesta kesäkukkaseoksesta itsekseen kylväytynyt, samoin lukuisat kamomillasauniot, joita kerään ja kuivaan teeksi, mutta aina niistä jää jokunen siementämään ja hyvä niin. Pioniunikoitakin nousee sieltä täältä. Olen alkanut miettiä, miksi yhä jaksan vetää narut ruutuviljelyn ruutujen erotukseen, kun kaikissa ruuduissa on joka tapauksessa iloinen sekamelska edellistenkin vuosien kasveja.

Tässä laatikossa kasvaa myös monivuotista rucolaa eli hietasinappia (ns. wasabirucola). Niitäkin on joka vuosi aiempaa enemmän, sillä myös ne tekevät siementaimia. Koska rakastan rucolaa, kylvin vaihteeksi taas sitä yksivuotista "aitoa rucolaa" tänä vuonna. Molempaa rucolaa tulee syötyä paljon.

Ostin muuten vahingossa osan porkkanansiemenistä kylvönauhoina. Mietin, millä ihmeen keinolla ne saa pidettyä paikoillaan sen verran, että ehtii kaataa multaa päälle? Hain niille kiviä painoiksi. Koin ne hyvin epäkäytännöllisiksi ja tulvaisuudessa täytyykin lukea pussin tekstit tarkemmin. Naapurisaarelle lentävät kylvönauhat ovat vähän hankala juttu.

Onneksi on myös monivuotiset yrtit. Niiden laatikko pieneni viime vuonna ja ranskanrakuuna jäi kai liian reunaan, lisäksi sen vieressä monta vuotta kasvanut iso salviapuska siirtyi muualle. Se oli varmaan suojannut rakuunaa tuulilta talvisin. 

Hankin nyt uuden rakuunantaimen ja istutin sen tuuheiden timjamin ja talvikyntelin väliin. Timjamit ovatkin ihania kukkiessaan, isoin timjami vyöryy reunan yli. Kuva on viiden päivän takaa, jolloin jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' oli vielä täydessä kukassa. Nyt puolet kukinnoista on ruskeina.

Yhtenä aamuna puutarhakierroksella huudahdin ilosta. Kaurajuuret kukkivat viimein! En enää edes muista, minä vuonna Päivänpesän Katja siemenet lähetti, mutta on siitä muutama vuosi vähintään.

Luontotietäjä-ystäväni kertoo, että kuivuudessa monet kaksivuotiset himmailevat eivätkä useinkaan vielä tee kukkia toisena vuonna. Tuo on varmaan selitys siihen, että minulla ei ylipäätään tule kaksivuotisista kukkia vielä toisena vuonna. Kasvimaa on etenkin täydessä paahteessa ja vaikka yritän muistaa kastella sitä joka päivä, en aina muista. Poissa ollessani kasvit ovat sen varassa, mitä taivaalta tulee: useimmiten tuulta.

Taustalla näkyvät muuten nuo ihmeelliset kasvimaan nurkan papukaijatulppaanit, joiden viimeiset terälehdet putosivat vasta nyt!

Kaurajuuren kukka on tavattoman kaunis. Suunnitelmani oli alun perin saada tätä kukkapenkkiin, yritän nyt kasvattaa siemenistä runsaasti taimia. Ehkä uskallan jopa kylvää osan suoraan kukkapenkkeihin. Alkuperäisistä taimikasvatuksista istutin osan muotopuutarhaan, mutta ne hävisivät.

Kaurajuuri on ennen kukintaa tismalleen saman näköinen kuin keltakukkainen serkkunsa piennarpukinparta, jota kasvaa kylässämme villinä tienpientareilla ja sieltä sitä on hakeutunut mm. kedolleni. Se on ihan kiva sekin ja myös käyttäytyy samoin: kukka on auki vain aamupäivällä. Siementaimia ei kuitenkaan jatkossa voi enää kitkeä ennen kuin kukkia aukeaa ja henkilöllisyys varmistuu. 

Yrttipenkistä siirretty salvia kukkii komeasti preerian ja ruusutarhan välimaastossa. Pergolassa kukkii heleäorjanruusu.

Vanha raparperi tuottaa satoa minkä ehtii.

Karhunvattu 'Loch Ness' on kukkiessaan yhtä kaunis kuin köynnösruusu.

Kasvimaan uusin tulokas on herukkasalvia, jonka lehdissä on tosiaan mustaherukkamainen aromi. Kukat ovat taivaallisen punaiset ja niistä herää vanha kunnon kasvuvyöhykekateus. Ne vuodet Englannissa, kun sai ihastella monivuotisia salvioita, lobelioita, sinihibiskuksia ja vaikka mitä ihania puutarhakukkia, jotka siellä talvehtivat! Tämäkin olisi monivuotinen, mutta Meksikosta kotoisin oleva puska tuskin kestää talveamme ulkona. Toivottavasti onnistun talvetuksessa.

Siinäpä oli minun juhannuksen ruokalistaani, entäs pojat? Mustin ruokavalio koostuu suureksi osaksi taskulämpimistä myyristä. Ruoka on parasta silloin, kun sen sydän vielä sykkii, tuumaa tämä supermetsästäjä.

Ransu keskittyy söpöilyyn herkkupalojen toivossa. Turha lähteä merta edemmäs kalaan.
 

Nautinnollista juhannusta meiltä kaikilta!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Herukkasalvia Salvia microphylla

Hietasinappi Diplotaxis

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kaurajuuri Tragopogon porrifolius

Piennarpukinparta Tragopogon pratensis

Rucola Eruca sativa

Salvia Salvia officinalis

Timjami Thymus vulgaris

Talvikynteli Satureja montana

Isännän satotoiveet

 Mitähän isäntä tulevalta satokaudelta toivoo, kun pihalla saapastelee?

Aatokset olisi kiva tietää.

Tähän laatikkoon jäi ryvässipulia talvehtimaan, ne ovat siellä peiton ja lumen alla. Toivottavasti talvehtivat. Lähtivät nimittäin syksyllä kasvuun oikein kunnolla, vaikka ei olisi kannattanut.

Yrttilaatikossa talvikynteli on vihreänä koko talven. Siitä saa ihanaa makua talvisiin patoihin!

Jättikokoiseksi kasvanut ryytisalvia siirtyi yrttilaatikosta avomaalle viime kesänä. Tämän kuvan otin helmikuussa täysin lumettomalla hetkellä.

Yrteistä ei isäntäpantteri tosin perusta. Jos laittaisin sille salvialla maustettua possua, se siirtäisi salviat lautasen syrjälle.

Juuri nyt olemme kaupungissa ja toivomme kumpikin omia toiveitamme. Minä toivon aikaista kevättä, Musti luultavasti mitä vain säätä, kunhan pääsisi kotiin. Onneksi pian pääsemme.

Ransun nenän leikkaushaava pienenee koko ajan eli ilmeisesti paranee sujuvasti. Eläinlääkäri on pyytänyt tilannekuvia ja ollut tyytyväinen kehitykseen ja muutenkin analysoinut tilanteen lupaavaksi sieni-infektion osalta. Ransu on entisellään eli kerjää ruokaa ja huomiota vähän väliä.

Ryytisalvia Salvia officinalis

Talvikynteli Satureja montana

Vihreä pihakierros

 Eilisaamuna makuuhuoneen verhot aukaistessani oli vastassa vihreä näky. Kaikki lumi oli tiessään, ihanaa!

Karhunvadelma 'Tayberry' (eli teivadelma) on vielä osittain aivan vihreä. Se on todella kaunis!

Kasvimaan viereisen ruusutarhan maata peittävät lukuisat harmaakäenkukan ja rohtosormustinkukan lehtiruusukkeet. Ne ovat loistavia maanpeittokasveja talvea ajatellen.

Kasvimaalta saa vielä rucolasatoa. Tämä on monivuotinen rucola eli hietasinappi, eri lajia kuin yksivuotinen varsinainen rucola eli sinappikaali. Villi- tai wasabirucolaksikin tätä kutsutaan.

Pikkuluppio on myös talvivihanta ja kasvaa kasvimaalla siksi, että se tuli monivuotisten salaattikasvien siemenseoksen mukana vuosia sitten. Se on tosi söpö, vaikka maku onkin mitätön. 

Sen vieressä on talvikynteliä. Se on herkullinen ainavihanta yrtti, oikein mainio talvisiin patoihin ja oikeastaan kaikkiin ruokiin.

Mangoldista voisi ehkä kerätä satoa kynsisaksilla, heh. Persiljakin on melkoisen syöty.

Mennäänpä kasvimaalta raput alas Rohaniin. Rappujen molemmin puolin kasvavat isosiniheinät ovat komeasti pystyssä, kun ajattelee säiden vaihtelua ja lumikuormaa, vaikka meillä sitä ei kovin paljon ollutkaan. Nämäkin ovat huippuhyviä syys- ja talvipuutarhan kasveja.

Rohanissa versoilee aikainen silkkipioni, tosin saman näköinen se oli kuukausi sitten marraskuun lopussakin. Se vain on valmiina kevääseen – kukapa ei olisi!

Sen vieressä raotin vanhaa neuletunikaa, jolla olin peitellyt marraskuussa nousseet puistolumikello 'Viridapicen' versonpäät. Peittelin ne uudestaan, sillä muutaman päivän päästä ollaan kaiketi taas pakkasella.

Aika jännä keli uudenvuodenaatoksi: nyt on +5,5 astetta, yön alin oli +3. Tuulee kyllä niin, että talo tuntuu nytkähtelevän puuskissa. Kova tuuli onkin, sateen ohella, syy kaikkien lumien häviämiseen, se on haihduttanut tehokkaasti.

Onneksi tulin myös suojanneeksi kesällä istutetut elefanttiheinät ennen pakkasia, sillä en usko, että ne kestäisivät olosuhteita. Elefanttiheinä ei ole ollut talvenkestävä puutarhassani tähän asti, mutta toivon, että tällä kertaa onnistun. Tämä on neuleeseen kääritty, toisen päälle laitoin vanhan huonoksi menneen lampaantaljan.

Kaikkialla solisevat purot. Tämä kerää ylärinteestä valuvaa vettä, joka päätyy kuvan vasemman reunan sammaleisen salaojaputken sisään...

... ja pulisee ulos pihatien toiselta puolelta. Tämän puron varrella kukkii kolmen kuukauden kuluttua lumikelloja ja talventähtiä. Se tuntuu pitkältä ajalta, tulisipa kevät aikaisin! Joka tapauksessa purojen ääni siellä sun täällä on ihanaa musiikkia korville, niin keväinen ääni.

Myös Rivendellin joki on täynnä vettä. Se on viehkeän näköinen tarhajouluruusujen reunustamana.

Ihanaa, kun kaikki kasvit ovat tulleet esiin ja värit ovat palanneet! Tarhavarjohiipassa on joitakin upeasti värittyneitä lehtiä jäljellä.

Kiurunkannus 'Craigton Blue' on kaunis, vehreä pehko. Taustalla näkyvät imikkä 'Majestén' hopeaiset lehdet.

Japaninvaahteroiden pikkuruiset punaiset lehtisilmut herättävät myös keväisiä ajatuksia.

Kaikenlaista paljastuu. Eläinten ylös kaivamia sipuleita ja kasveja täytyy istuttaa takaisin ennen kuin pakkanen taas iskee. Onneksi maa on sula ainakin monin paikoin.

Pihaorjanlaakeri 'Blue Prince' on valtavan kaunis, vaikka ei suostukaan kasvamaan. On se näin minikokoisenakin (30 cm korkea vuodesta toiseen) ihana.

Haluaisin tälle vaimon, jotta saisin punaisia marjoja, ja olen parikin vaimokandidaattia istuttanut, mutta ne eivät ole jääneet henkiin. Täytyy yrittää uudestaan. Syksyllä ja joulun alla näitä löytyy puutarhaliikkeissä kausikasvien joukossa, nyt en muistanut katsoa. Silloin ne ovat usein pieniä ja edullisia verrattuna kesävalikoiman kookkaisiin puskiin.

Näkymät ovat tosiaan ihastuttavan vihreät. Olisivat vielä kauniimmat, jos olisin jaksanut kerätä lampaanvillat pois kuvasta. Ne ovat suojanneet talvenarkaa pientä alppiruusua ja toimineet hajukarkotteena vaaleajouluruusuille (valkeat kukat kuvassa vasemmalla). 

Villa on lumen ja sateen painamana alkanut painaa kasveja, ja olen nyt yrittänyt heittää liikoja villoja sivuun. Muutaman päivän päästä ne saa heittää takaisin verkkosuojien sisään pakkaspeitoksi.

Päivän vaaleajouluruusukuva.

Hyvää uutta vuotta!

Elefanttiheinä Miscanthus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hietasinappi Diplotaxis

Imikkä Pulmonaria

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninvaahtera Acer palmatum

Karhunvadelma Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiurunkannus Corydalis

Pihaorjanlaakeri Ilex × meservae

Pikkuluppio Sanguisorba minor

Puistolumikello Galanthus nivalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Talvikynteli Satureja montana

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaaleajouluruusu Helleborus niger