Ransun kuulumiset

 pikaisesti:

Hyvää kuuluu, leikkaus onnistui ja sain elävän Ransun kotiin. Nyt keskityn sen ja leikkaushaavan tarkkailuun.

Kiitos niin kovin paljon kaikille, jotka myötäelivät tässä huolessa, tukenne on ollut sanomattoman lohduttavaa.

Ransun terveys

Tai sairaus. Ikävä kyllä, Ransulla on vakava sairaus. Koska nenän sieni-infektion aiheuttama patti ei ole lääkkeellä hävinnyt (se on pitkä tarina), se pitää poistaa leikkauksella. Se voi olla esimerkiksi koteloitunut. Onneksi olemme löytäneet erinomaisen lääkärin, joka sen hoitaa ja vieläpä niin jännällä laitteella kuin hiilidioksidilaserilla. Leikkausaika on ylihuomenna eli perjantaina.

Leikkausta ennen piti tutkia sydän, sillä siinä on sivuääni. Sydänvaiva on nukutuksen kannalta vaarallinen asia ja väärät anestesia-aineet voivat olla kohtalokkaita. Menimme siis sydänultraan. 

Siellä selvisi sydänlihasrappeuma.

Hyvä uutinen on, että se ei ole edennyt vielä kovin pahaksi, esimerkiksi sydämen syke oli rauhallinen lääkärikäynnillä. Tauti puhkeaa yleensä jo muutaman vuoden iässä ja Ransu on jo 14. Se on siis ehkä edennyt hyvin hitaasti. 

On mahdollista, että se etenee jatkossakin hyvin hitaasti, mutta tätä ei voi tietää.

Jos Ransu selviää leikkauksesta hengissä, se tulee syömään lopun ikänsä verenohennuslääkettä, sillä sydänlihasrappeumassa on veritulppariski. Ennen leikkausta tai välittömästi sen jälkeen ei verta saa ohentaa.

Ihan hyvin täällä jaksellaan!

Ransu on onneksi ihan oma itsensä, kuten näistä eilen ja tänään otetuista kuvista näkyy. Käytös on ennallaan eikä paino ole laskenut tai ruokahalu hävinnyt. Tätä kirjoittaessani se istuu tietokoneen vieressä kerjäämässä huomiota.

Ransulle saa silti pitää perjantaina peukkuja oikein kovasti!

Ennen ja nyt

 Tuli jo syksyllä mieleen, että haluaisin tehdä blogijuttuja, joissa olisi kuvia alkuvuosista ja nyt, ehkä jostain siltä väliltäkin. Se vain vaatii aikaa, että etsii joitakin vanhoja kuvia ja uusia suunnilleen samoista paikoista otettuja.

Tuli vastaan tällainen kuva vuodelta 2010, jolloin olin alkanut luoda muotopuutarhan ensimmäistä istutusaluetta ja muotoilla mielenkiintoisesti poikki sahattua 'Åkerö' -omenapuuta. Peurat alkoivat tuolloin 2010 olla jo todellinen maanvaiva. 

Pari vuotta sitten rakensin tienvarteen aidan myös tähän muotopuutarhan kohdalle. Vuonna 2010 olin vain vetänyt verkkoaitaa muotopuutarhan ympärille yrityksenä pitää elikot ulkopuolella.

Tässä sama kohta viime maaliskuussa. Tämä on lempikohtiani, mutta harvemmin tulee kuvattua. Talon sisäänkäynti on toisella puolella ja kun kierrän tänne kulman takaa, avautuu muotopuutarha silmien eteen. Se on paras livenä, ei mikään kuva sitä oikein näytä.

Nyt näkyy tienvarren aita ja lopullisen muotonsa saanut 'Åkerö'. Puksipuita on tullut istutettua ja leikattua.
 

Nämä kuvat otin toukokuussa 2006, kun kävin tutustumassa paikkaan ja tein ostopäätöksen. Talon nurkalta otettujen kahden kuvan panoraamasta näkyy koko muotopuutarhan alue. Se oli heinikkoa ja nokkosikkoa lisättynä muutamilla nuorilla vaahteroilla ja rujolla omenapuulla, joka on vasemmalla. Heinikossa oli muutama marjapensas, niistä säästin joitakin.

Tuossa sama viime kesänä, tosin vähän eri kuvakulmasta, kun tämä ei ole panoraama, vaan suoraan sivulta päin otettu. Edellisessä kuvassa palloksi leikattu vaahtera on tässä suoraan omenapuun takana.

Muotopuutarhan idea syntyi keittiön ikkunasta käsin, kun sieltä pystyi kuvittelemaan keskusaukion ja sitä ympäröivät neljä istutusaluetta. Alue ei ole aivan symmetrinen ja tämä keittiön ikkunan alla oleva kukkapenkki on isoin. Lisäksi omenapuun takia ei voinut vetää poikkikäytävää tasan puoleenväliin.

Nyt muotopuutarha tuottaa iloa keväästä syksyyn ja talvellakin puksipuiden sekä kauniin muotoisen omenapuun takia. Toukokuussa on tulppaanien aika.

Halusin säännöllisten muotojen alueen – pidän symmetriasta – jossa puksipuuaitojen rajaamissa ryhdikkäissä penkeissä rehottaisi vallaton kasvien yltäkylläisyys. Loppukeväästä onkin jo rehevää ja lukuisia vihreän eri sävyjä.

Kesäkuussa on akileijojen, laukkojen ja pionien vuoro, ja lukuisien muiden kukkien. Puksipuuaitoja ei melkein enää näy. Ne eivät vieläkään ympäröi penkkejä täysin, mutta joka vuosi pistokkaita juurtuu ja kasvaa – ja jonakin vuonna aidat ovat täydelliset. Ja jo nyt minut valtaa täydellinen onni, kun näen taloni kulmalta nykyisin tämän näyn.

Aukot, näkymät

 Puutarhaelon Riitta pohti blogikirjoituksessaan syksyllä puutarhansa aukkoja (KLIK). Juttu oli todella kiva ja kiinnostava ja sen päätteeksi Riitta haastoi muitakin bloggaajia kirjoittamaan aiheesta. Tiesin heti, että tartun aiheeseen.

Toisin kuin Riitalla, oma puutarhani on melko avoin ja sitä siinä rakastan. Näkymä jatkuu rinnettä alas tien yli kyläniitylle, kuten tässä huussin edestä otetussa kuvassa.

Näin ei olisi, jos tonttia ei olisi raivattu. Piha oli monin paikoin melkoista vaahtera-luumuvesakkoa. Siihen en halua palata ja elänkin pienessä ristiriitatilanteessa. Olen istuttanut aika paljon puita, sillä rakastan monia puita ja haluan myös kokeilla uusia lajeja, joita ei paljon Suomessa vielä ole.

Toistaiseksi ne ovat pieniä, mutta esimerkiksi tuossa kuvan niittynäkymän edessä kasvavat nyt vielä hyvin pieni kuparivaahtera, vähän isompi kolmioka ja vielä isompi marjaomenapensas, siitäkin tulee monimetrinen puu. Myös tässä etualan ruskopenkissä kasvava rusotuomipihlaja laajenee jatkuvasti, ja tietysti toivon kovasti, että pyöreän penkin keskellä kasvava kiinanpunapuu elää ja kukoistaa (ja kasvaa valtavaksi, huh!).

Toisaalta – puusta on helppo päästä eroon ottamalla saha esiin. Kuinka helppoa se on jonkun aarteen kohdalla sitten, on eri juttu.

Kulkuaukot ovat tärkeitä, ne ovat siirtymäpaikkoja tilasta toiseen. Venevajan vanha ovi pääsi viimeinkin viime kesänä sille paikalleen, johon sen olin ajatellut. Sen molemmin puolin suunnittelemani marjakuusiaidat eivät toteutuneet, kun peurat söivät taimet, mutta siinä on nyt jo muuta kasvillisuutta ja näkyvyyttä estävää puskistoa jonkin verran ja lisää kasvaa. Ovesta vasemmalle, kuvan ulkopuolella, on taas isoksi kasvava puu, nimittäin punahevoskastanja.

Minua vähän hirvittää tämä puiden määrä, mutta minkäs teet. Maailmassa on liikaa ihania puita ja kun on tilaa, niitä tulee haalittua. Mutta en ole puun siimeksessä viihtyvää tyyppiä; kaipaan avaruutta, mielellään horisonttiin asti jatkuvaa näkymää. Minua ahdistaa olla metsässä!

Kuvassa edessä on siemenestä onnistuneesti kasvatettu karhunputki 'Ebony', mutta en saanut siitä itävää siementä syksyllä, kaikki olivat jotenkin surkastuneet. Tilasin uudet siemenet ja ne odottavat nyt ystävän hyvässä huomassa, että käyn hakemassa. Tuo on nimittäin kaksivuotinen, tai niin oletan, kuten lähes kaikki muutkin tuollaiset herkulliset putkikasvit. Harmi vain.

Kun oviaukkoa katsoo kohtisuoraan Rohanista käsin, näkyy siitä suoraan autopaikalleni kasvimaan läpi. Tämä häiritsee joka ikinen kerta, kun tätä näkymää kameran kanssa sihtaan – onneksi auto on sentään vihreä. 

Suoraan auton edessä koivun alla on pistokkaasta kasvattamani purppuraheisiangervo, mutta se kasvaa kuivalla paikalla äärettömän hitaasti, ehkä senttimetrin vuodessa. Siitä oli tarkoitus tulla näkösuoja. Samalla pienellä läntillä on myös tummalehtinen kirsikkaluumu, rusokuusama (pistokkaasta sekin) ja nyt yksi ihana pensasruusukin, joten ehkä auto jonakin vuonna piiloutuu.

Onnistuneimmat näkymäaukot ovat usein tekemieni pienten rakennelmien aiheuttamia, sillä parimetrinen yksinkertainen hökötys jo peittää ja sen jälkeen avaa näkymän. Tämä pikku aukko avautuu pihatieltä käsin. Vasemmalla on kaksi parimetristä karhunvattukartiota, oikealla yksinkertainen ruusupergola, joka kannattelee jättimäistä orjanruusua. 

Useimpia näkymiäni haittaa aita, kuten tuo epämääräinen risuaita kuvassa. Puutarhanäkymät olisivat paljon kauniimpia ilman, mutta silloin pihassani ei olisikaan paljon kuvattavaa, kun peurat söisivät lähes kaiken. Syksyllä vedin aidan päälle lisärumennukseksi leveää valkoista nauhaa. Se on järkyttävän näköinen, mutta tänä talvena ei pihallani ole montaa valkohäntäpeuran sorkanjälkeä näkynyt, onkohan yhtäkään. Pikkuiset metsäkauriit kyllä vielä pääsevät, sillä ne tulevat aidan raoista tai ali, mistä vain pääsevät, kun valkohäntien taktiikka on loikata yli.

Sama näkymä vastakkaiseen suuntaan, mutta tähän suuntaan ei ole näkymää, ehkä siksi, että ylämäkeen on aina vaikeampi nähdä, varjoakin tuolla on. Navetan päädyssä näkymän katkaisee tuuhea pihlaja. Sen edusta on vielä muokkaamatta puutarhaksi, olen siihen jo jotakin ajatellut, mutta en vielä ehtinyt sinne asti.

Tämä on muuten näkymä autopaikalta käsin, eli kyllä näkyvyys tuntuu tästä suunnasta olevan aika hyvin peitossa, mutta silti toisesta suunnasta katsottuna auto näkyy – kumma juttu! Auto on ehkä vähän pakkomielle, sillä se on minulle lähes rumin pihan elementti, jota kuvitella saattaa, ja haluan ehdottomasti, että auto on poissa silmistä, kun puutarhassa käyskentelee tai ikkunoista ulos katsoo.

Lempinäkymiäni on pitkä yhtenäinen aukko kasvimaalta, puutarhaoven kautta, Rohanin viertä, kahden männyn oksien ali kohti muotopuutarhaa. Tässä ollaan näkymän loppupäässä lähes mäntyjen alla. Oikealla on kookas kataja osaltaan ohjaamassa näkymää. 

Muotopuutarhaan kuljetaan omenapuun kaartuvan oksan ali. Olen iloinen, että sain vanhan muotopuolen omenapuun muotoiltua noin hyvin.

Tällainen näkymä siimeksen kautta aurinkoon sykähdyttää aina. 

Näkymä toimii myös toisin päin, muotopuutarhasta tai sen takaiselta kedolta tänne, Rohaniin. Tämä haaste tulikin mieleen, kun otin loppiaisena lumisen kuvan muotopuutarhasta käsin, omenapuun kaartuvan oksan ali tänne mäntyjen suuntaan. Mutta enpä nyt haluakaan pilata kivaa haastetta lumisella kuvalla.

Sen sijaan laitetaan sama näkymä vähän kauempaa Rohanista käsin; tunnelmallisessa alkukesän ilta-auringossa ja sillä hetkellä, kun kukassa ovat muotopuutarhan vanha 'Åkerö' -omenapuu, Rohanin japaninkirsikka 'Royal Burgundy', sen alla kasvava silkkipioni ja tulppaanit siellä täällä. Myös mäntyjen oksat osallistuvat näkymäaukon luomiseen.

Jos joku olisi minut nähnyt tuolla hetkellä, olisin ollut kuin se hymiönaama, jonka silmät ovat sydämenmuotoiset.

Olisi mukava kuulla sinunkin puutarhasi aukkopaikoista ja näkymistä.

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Karhunputki Angelica

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kuparivaahtera Acer griseum

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, tummalehtiset lajikkeet

Rusokuusama Lonicera tatarica

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Merkittäköön muistiin

 että meilläkin oli lunta.

Neljän päivän tuuliset matalapainemyräkät toivat meillekin lumipeitteen. Vähän myöhässä vain, sillä tässä vaiheessa pakkasta oli enää pari astetta.

Tuoleille nousi paksut pehmeät istuintyynyt.

Lumipeite oli hyvin epätasainen, sillä tuuli kasasi sitä joihinkin kohtiin dyyneiksi, toisaalla, kuten kuvan oikeassa reunassa, näkyy nurmikon ruohonkorsien päät.

Yritin houkutella Mustia lumiriehaan, sillä en ole onnistunut saamaan sen lumihepulista kuvia tältä talvelta, mutta tässä vaiheessa Musti oli jo ollut pitkään ulkona ja halusi sisään. Tuli kutsusta luokse, kuten aina, mutta ei innostunut, vaikka viskelin sille lunta, katsoi vain, että mitä meinaat.

Se kuitenkin ehti riehua lumessa parin päivän ajan, sitä oli jopa niin paljon, että kissa pystyi sukeltamaan pää edellä pehmeään hankeen.

Mustin kopin eteen oli kasautunut dyyni, mutta Musti kahlasi tyynesti sen läpi koppiinsa kyttäämään asioita.

Puuskainen lumimyräkkä kuorrutti rakennuksetkin. Saunan seinässä oli mielenkiintoinen kuvio.

Puhun menneessä aikamuodossa, sillä nyt täällä on yli +4 astetta lämmintä; kuvat ovat eiliseltä. Lumi on huvennut nopeasti ja tämän päivän entistäkin kovempi tuuli haihduttaa sitä tehokkaasti. Tätä kirjoittaessani alkoi rankka vesisade, joten kohta lumi on muisto vain, taas. Olikohan tämä kolmas talvi tällä talvikaudella. Tämä riittäisi jo, toivon, että lopputalvi on mahdollisimman lauha ja kevät aikainen.

Siis aurinkoa oli

 Loppiaisena kierrettiin piha Mustin kanssa.

Oli ihana auringonpaiste, pakkasta ei onneksi ollut ihan niin paljon kuin ennustettiin. Meillä pysyttiin –10 asteen lämpimämmällä puolella. Onneksi, kun lumipeittoa ei ollut kuin pari senttiä kasvien pakkassuojana.

Olen ihmetellyt The Pilgrim -ruusua, kun se on ihan vihreä ja ikään kuin sen lehdet eivät olisi vaurioituneet pakkasesta. Toisaalta se oli huolestuttavan myöhään vielä aktiivinen, kukki marraskuussa ja siinä oli monta nuppuakin. Tuollainen voi koitua kasvin kohtaloksi, se on voinut jäätyä pystyyn, mutta katsotaan keväällä, kuinka kävi.

Vaaleajouluruusut, jotka olivat kukassa ja nupulla, kasvavat mäntyjen alla paikassa, jossa ei ollut lunta milliäkään viime päivinä. Laitoin villaa suojaksi ja osa nupuista ja kukista on ilmeisesti selvinnyt.

Katajan alla oli myös lumeton kohta, jonka reunalla ovat krookukset (kultasahramit) jo valmiina kevääseen.

Musti yhdellä kyttäyspaikoistaan. Näinä aikoina varjo on paljon pidempi kuin kissa.

Punahevoskastanjan isot silmut ovat niin ihanat, että ne voisi syödä.

Isossa heleäorjanruusussa on vielä runsaasti syötävää linnuille.

Ruusupergola on tukevasti pystyssä, toteaa Musti.

Toivon, että kesällä siirtämäni ryytisalvia pärjää uudella kasvupaikallaan. Se on niin suuri ja kaunis. Ja herkullinen! Tykkään keittää lehdistä teetä.

Toinen talvinen satokasvi on käärmeenlaukka. Jos lunta on näin vähän, siitä saa versosatoa vallan hyvin. Keskellä kesää ei ole tuoreita lehtiä, kun se tekee kukkavarsia, mutta uudet versot nousevat myöhäissyksyllä ja niiden satoa riittää kevätkesään saakka, jos on hyvä talvi.

Näinkin pieni lumimäärä paljastaa pihan vierailijat: tästä on mennyt orava. Metsäkauriin jälkiä näkyy edelleen joskus ja olen huomannut pari paikkaa, josta ne pääsevät, mutta niin ne mahtuvat riista-aitani jokaisesta reiästä sitä venyttämällä, joten hieman toivotonta tämä on. Mutta valkohäntäpeura ei ole pihallani pitkään aikaan käynyt!

Olemme valmiit kevääseen ja puutarhatöihin. Tai Musti nyt on valmis mihin vain. Eilen oli todella kova, puuskainen tuuli, sama on jatkunut tänään vähän laimeampana, mutta lumipyryn kera. Musti on käynyt muutaman kerran lumiriehumassa.

Nyt tuuli piiskaa sadetta tai räntää vasten ikkunoita ja mittari on kivunnut nollaan, joten saapi nähdä, onko lunta taas aamulla jäljellä.

Lopetetaan samaan kohtaan, mistä aloitettiinkin. Aurinko kultasi muotopuutarhan. Ja minusta aurinko oli jo hivenen korkeammalla!

Tsemppiä myräkkään!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Ryytisalvia Salvia officinalis

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Pantteripussi

 Löysin sähköposteja siivoillessani vuosien takaista kirjeenvaihtoa ystävän kanssa.

"Juttelimme Naukulan Mamman kanssa kissojen syntymisestä, kun ne syntyvät pussissa, jonka emo sitten puree auki.

Sen jälkeen juttelin Ransun kanssa siitä, miten se on syntynyt. Manulipussissa, tietenkin.

Mutta vasta seuraavana päivänä pohdin asiaa Mustin kanssa, jolloin tajusin – sehän on tietysti syntynyt pantteripussissa! Toden totta! Mutta ei ehkä sellaisena kiekon muotoisena, pikemminkin Lontoonrae-pötkylänä."

Vai niin.

Musta Lontoonraepötkylä.

Pantteri maastoutuu saaliseläinlaumaan lähes näkymättömäksi.

Pantterikarkkeja enemmän Musti arvostaa aamukahviaikaan saamaansa maitotilkkaa, joka tarjoillaan kukalliselta, kultareunaiseta tassilta.

Pantterit ovat mamman namupaloja.

Yhdessä me odotamme, että kevät saapuu. Tänään tähän keittiön pöydälle paistaa hivelevä aurinko. Musti on rentoutunut siinä reippaiden ulkoiluhetkien välissä.

Kun nyt tuli mainittua Naukulan Mamma, niin Naukulan kivassa blogissa (KLIK) on tänään syntymäpäivä. Käyhän onnittelemassa!

Tammikuun kalenteripoika

 Ei ole se ulkoileva tyyppi.

Moikka!

Muistuttaisin pehmolämmitysvarusteiden huollon tärkeydestä.

Varvasvälikarvat kannattaa pitää kuohkeina.

Viikon lopulle on luvassa kovia pakkasia, joten pidä itsesi ja läheisesi lämpimänä!

terveisin RANSU

Yritin houkutella Ransua ulos, mutta se ei suostunut liikkumaan kuistilta eteenpäin, sillä maata peittää lähes kahden senttimetrin kerros märkää lunta. Se on aivan liikaa. 

Musti ulkoilee tohkeissaan ja sai aamulla saaliiksi pienen myyrän. 

Helmet-lukuhaaste

 Osallistuin taas, tämä on niin kiva haaste.

Helmet-haaste on pääkaupunkiseudun kirjastojen liikkeelle panema lukuhaaste, jossa tähdätään 50 kirjan lukemiseen. Määrään ei ole pakko päästä eikä haaste muutenkaan ole ollenkaan vakavamielinen. Siksi se varmaan onkin niin hauska. Haastekohdat, jotka vaihtuvat vuosittain, ovat viihdyttäviä.

Lukeminen ei minulta lopu, niinpä lainaamisen sijaan luen suurimman osan omista hyllyistä. Tässä on kaupunkikodin vastikään tapetoidun olohuoneen seinän kirjakaappi (lisää kirjahyllyjä on koko toisen pitkän seinän pituudelta).

Ensimmäisessä ja tässä kuvassa on saarikodin kirjahyllyjä ja -pinoja. Kirjoja tuntuu olevan kaikkialla. Joskus tuntuu, että voisin rakentaa niistä talon. Kai nekin jotenkin eristävät? Rakenne voisi olla sellainen olkipaalitalon tyyppinen.

Sitten haasteeseen. Tässäpä luetut 2022, paitsi olen jättänyt työni takia lukemani puutarha-tietokirjat haasteen ulkopuolelle. Tykkään kovasti Vaalean Vihreää -blogin tyylistä kuvailla jokaista kirjaa; siinä saa paljon enemmän tietoa kuin pelkästä listasta – niinpä kopioin idean taas tähän.

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota

Risto Isomäki: Viiden meren kansa

(sopii myös kohtiin 4, 6, 14, 15, 16, 19, 29, 30, 31, 36, 40, 43)

Todella kiinnostava kaikkein vanhimmissa historian pätkissään, joissa oli kuviteltuja tarinoita esi-isistämme ja siitä, kuinka he asettuivat Suomeen. Sitten hypättiin kummallisesti myöhäiskeskiaikaan, josta oli useita vähän samankaltaisia tarinoita vääräuskoisten vainoista. Olisin lukenut mielellään lisää siitä, kuinka kansa vaelsi Kaspianmeren suunnalta tänne päin – vaikka siitä ei niin paljon tiedetäkään. Mutta juuri siksi.

2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa

Milly Johnson: Kirsikoita ja joulun taikaa

(sopii myös kohtiin 6, 7, 22, 38, 43)

Aivan ihana kirja, mikä sanoo paljon, sillä en varsinaisesti ole joulufani, kuten joku saattaa tietää. Oli tunnelma kohdillaan, niinpä siskoni tämän myös joululahkaksi.

3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana

P. G. Wodehouse: Right Ho, Jeeves

(sopii myös kohtiin 21, 37, 43, 46)

Wodehouset kuuluvat jokaiseen vuoteeni – isoisäni keräili niitä ja olen jatkanut suvun perinnettä. Jeeves/Wooster -kirjat ovat loistavia, mutta niinpä ovat kaikki muutkin. Noudattavat tiettyä kaavaa, mutta miksipä hyvää muuttamaan. Naurunpyrskähdykset taattuja.

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

Alessandro Manzoni: Kihlautuneet (koska rutto! ja nälänhätä + sota)

(sopii myös kohtiin 1, 5, 6, 8, 14, 16, 29, 30, 38, 40 (Milano oli kaupunkivaltio, Venetsia erillinen tasavalta), 43)

Enenevässä määrin minua kiinnostaa vanha kirjallisuus. Siis vuosisatoja vanha. On avartavaa lukea aikalaisten kuvauksia. Manzoni tosin eli pääosin 1800-luvulla, mutta tämä kirja kertoo 1600-luvun alkupuolesta. Huh, kuinka vaarallista aikaa. Neitoja ryöstettiin, sotajoukot hävittivät kaiken, oli nälänhätää ja kirjan lopussa on myös jäätävä ja ilmeisen todenmukainen kuvaus ruton ajasta Milanossa.

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

P. D. James: Majakka

(sopii myös kohtiin 3, 29, 31 (saari), 43)

P. D. James on loistava ja Dalgliesh ihana. Tämä yksi parhaista, sillä ollaan eristyneellä majakkasaarella! 

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

Elliott O’Donnell: Scottish Ghost Stories

(sopii myös kohtiin 4, 20, 39, 43)

Olen skottihullu, siksi tein joskus skottiaiheisen haun Librivoxissa ja kuuntelin nämä hauskat vanhat tarinat.

7. Kirja kertoo ystävyydestä

P. G. Wodehouse: Rahaa kuin roskaa

(sopii myös kohtiin 3, 21, 30, 31, 32, 37, 38, 43)

Ei kuulu Jeeves-sarjaan. Tämä oli pakko hankkia kirjamessujen antikvariaattipuolelta, sillä sukumme kesähuvilalla oli tämä sama kirja, enkä ollut lukenut tätä sitten lapsuuden.

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua 

(sopii myös kohtiin 3, 7, 22, 30, 31, 37, 38, 43)

Colganit tuli luettua alkuvuodesta, niinpä en muista niistä enää yksityiskohtia. Muistan kumminkin, että siinä, missä pidin Colganin aiemmista kirjoista, alkoi tämä majakkasaaritrilogia tympiä jossain vaiheessa, kun tuntui, että jatko-osat on kirjoitettu vain rahan takia. Sitten Colgan joutuikin epäsuosioon enkä ole enempää hänen kirjojaan lukenut. Voi olla, että vielä jossain vaiheessa kokeilen onneani. Mutta en, jos se kuuluu tähän samaan sarjaan!

9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön

Jascha Golowanjuk: Outo lintu 

(sopii myös kohtiin 1, 6, 8, 16, 28, 29, 30, 38, 42, 43)

Tämä kuuluu yllätyksiin, joita sain siskoni edesmenneen ihanan anopin kirjahyllystä. En ollut kuullutkaan tästä Odessassa syntyneestä ja Ruotsiin muuttaneesta monipuolisesta juutalaismiehestä, joka oli kirjailijan lisäksi viulisti. Tämä on trilogian kolmas osa, mutta en haitannut, etten ollut lukenut aiempia. Erittäin kiehtova tarina ensimmäisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, josta kuvittelin osan olevan omaelämäkerrallista, se teki lukemisesta kiinnostavampaa.

10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä

Sinikka Lehtinen: Kohtalona Seilin saari

(sopii myös kohtiin 1, 4, 6, 23, 29, 34, 43)

Nimi oli tylsä, mutta tarina oli kiehtova. Kiitos tästä Tassulinnaan! Jälleen kerran historiaa, menneitä aikoja ja elämänkohtaloita ihan tästä naapurista.

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

Anne Holt: Jäinen painajainen

(sopii myös kohtiin 2, 4, 5, 6, 16, 18, 22, 32, 43)

Sain tämän joululahjaksi ja olipa tosi jännä! Vähän tekee mieli lukea seuraavakin Selma Falck -sarjan kirja, mutta vain vähän. Olen niin putkiaivo, että minua häiritsee ihan sikana ajassa ees taas pomppiminen.

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

-

13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

Hannele Mikaela Taivassalo & Lena Frölander-Ulf: Hämäräkirja

(sopii myös kohtiin 3, 6, 20, 23, 32, 34, 43)

Söpö lastenkirja, jossa aivan ihana kuvitus ja joka löytyy hyllystäni – otin sen luettavaksi ihan vain tätä haastekohtaa varten.

14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta

Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat (Ritavuoren surma ja poliittinen tilanne 1921-22)

(sopii myös kohtiin 1, 15, 29, 42, 43, 46)

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää

Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja (sarjamurhaaja ja Berliini 20-luvulla)

(sopii myös kohtiin 1, 4, 8, 29, 32, 40, 43)

Nämä kirjat sain ihanassa yllätyspaketissa Rikkaruohoelämää-blogista viime talvena. Luin kirjat putkeen ja hankin seuraavankin osan Kalman kevät, mutta koska siinä välissä ehdin lukea muuta ja pudota Björkin elämänvaiheiden imusta, se on edelleen odottamassa lukuvuoroaan yhdessä lukuisista kirjapinoistani.

16. Kirjan luvuilla on nimet

Nina Burton: Elämän ohuet seinät

(sopii myös kohtiin 6, 38, 43, 49)

Luin tämän työni takia. Enpä hirveästi pitänyt, vaikka tässä oli roppakaupalla kiinnostavaa tietoa. Suomentaja oli tehnyt käsittämättömän surkeaa työtä. Ainakin muistan sen, miten tuskastuin verbien aikamuotojen heittelyyn täysin vailla logiikkaa ja pilkkujen puutteeseen. Varmaan muuhunkin, jonka olen onneksi unohtanut. Tämä ei myöskään oikein mennyt tarinankerronnallisesti mihinkään, sillä vaikka kirjailija kuvailee mökkiprojektiaan, on joka luvusta suurin osa kaikenlaisten luontotietojen luettelemista ja oikein kiinnostaviakin aiheita, mutta kaikki eivät tietojeni mukaan ihan faktaa ole ja osa myös harmittavan yksinkertaistaen kerrottua. Silti, paljon kiehtovia avauksia.

17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua

Juha Hurme: Niemi (palkintopuhe herätti kohua, myös kirjan valitseminen Finlandia-palkinnon romaanikategoriaan, vaikka se on tavallaan tietokirja)

(sopii myös kohtiin 6, 14, 15, 20, 30, 31, 32, 43)

Tästä olin ja olen edelleen aivan liekeissä. Olisi varmaan pitänyt lukea jo paljon aiemmin, sillä kirjahan sai Finlandia-palkinnon jo vuonna 2017. En vain lue lähes ollenkaan aivan uusia kirjoja, eikä tämä merkkiteos toisaalta vanhene.

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

Daniel Defoe: Moll Flanders

(sopii myös kohtiin 4, 5, 8, 17, 28 (alaikäinen kirjan alussa), 29, 30, 32, 35, 38, 43)

Enpä tiedä, mistä tämä kirja on kirjahyllyyni aikoinaan kulkeutunut, mutta kiinnostavaa ajankuvaa 1700-luvun alkupuolelta. Minua tosin kiinnosti vielä enemmän se, että kirjailijan ja toimittajan hommien lisäksi Defoe on toiminut myös salaisena agenttina!

19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa

-

20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä 

Kirsti Mäkinen & Pirkko-Liisa Surojegin: Suomen lasten Kalevala

(sopii myös kohtiin 6, 13, 16, 21, 29, 31 (mytologiamme), 32, 43)

Tämä on huippuversio Kalevalasta, hyvin tiivistetty, jouhevasti kerrottu, upeasti kuvitettu.

21. Kirja liittyy lapsuuteesi

P. G. Wodehouse: Carry On, Jeeves

(sopii myös kohtiin 3, 7, 37, 39, 43)

22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

Jenny Bayliss: Jouludeitti x 12

(sopii myös kohtiin 3, 6, 7, 38, 43)

Jo toinen jouluhömppäkirja! Jotenkin tällainen todellisuuspakoilu veti erityisen paljon puoleensa tänä vuonna.

23. Pieni kirja

Erling Kagge: Philosophy for Polar Explorers

(sopii myös kohtiin 2, 6, 16, 38, 43)

Ystävältä saatu kirja, jonka kuvittelin menevän lumi/jää -kohtaan, mutta tämä olikin tosiaan nimen mukaisesti filosofiaa, ei naparetken selviytymistaitoja. Lunta oli vain kuvissa. 

24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija

Kahlil Gibran: Mestarin sanoja

(sopii myös kohtiin 10, 16, 29, 32, 35, 43, 46)

Olen lukenut jonkun Gibran-sitaatin, josta olen pitänyt todella paljon ja odotin varmaan suuria viisauksia. Sen sijaan sain lähes tuhat sivua ihannoidun rakkauden ja puhdasmielisen uskonnollisuuden ylistystä. Samojen tarinakaavojen toistuvuus sekä paasaus haukotutti. Vedin silkalla sisulla loppuun ja olihan siellä muutaman sivun verran hienoja ajatelmia. Ei koskaan enää Gibrania.

Tämä on varmaan ainoa kirja, jonka lainasin kirjastosta täyttääkseni yhden haastekohdista.

25. Kirjan nimessä on ilmansuunta

G. J. Ramstedt: Seitsemän retkeä itään 

(sopii myös kohtiin 3, 5, 6, 15, 30, 43)

Huippukiinnostava! Toinen siskon anopin kirjahyllyn aarteista, jotka tänä vuonna luin ja yllätyin. Miksi en ollut koskaan kuullut tästä suurmiehestämme? Otin asian puheeksi äitini kanssa. Kuulin, että hän on pikkutyttönä käynyt kuuntelemassa Ramstedtin esitelmää Lahdessa!

Ramstedt on, lyhyesti kerrottuna, kansa- ja kielitieteen supersankari, joka teki lukuisia tutkimusmatkoja itään; niin Lähi-Idän suuntaan kuin Mongoliaankin, ja Siperiaan tietysti myös. Äitini kertoi, että hän osasi esitelmöidä aiheestaan niin kiehtovasti ja värikkäästi, että pikkutyttö tempautui aivan tarinoiden mukaan, ja samaa voi sanoa Ramstedtin kynän käytöstä. Mitä seikkailuja tutkijan työhön onkaan sisältynyt! 

Karttaa piti tutkia, osa paikannimistä on muuttunut ja etenkin Mongoliasta oli mahdoton löytää tarkkaa karttaa tuon ajan ja Ramstedtin käyttämillä paikannimillä. Jotkin tämän kirjan painoksista sisältävät kartan ja kuvituksia, omassa laitoksessani oli kovin summittainen karttapiirros.

26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin

Rebecca Solnit: Orwell’s Roses 

(sopii myös kohtiin 4, 5, 6, 14, 15, 16 (ja kiehtovat lukujen nimet onkin! Stalin’s Lemons, Empire of Lies, The Ugliness of Roses, Snow and Ink…), 18, 29, 32, 40 ((Stalinin) Neuvostoliitto), 43, 46)

On kai makuasia, oliko George Orwell (Eric Blair) kansalaisaktivisti. Hän ei lietsonut mielenosoituksia, mutta pyrki kirjoituksillaan ja mm. käymällä Pohjois-Englannin hiilikaivoksissa ja sotimalla Espanjan sisällissodassa – sekä etenkin kirjoittamalla – osallistumaan paremman maailman luomiseen. 

Myös Rebecca Solnit itse on tavallaan aktivisti, joka vaikuttaa kynän avulla ja kirjoittaa kirjoja ja artikkeleita mm. ilmastosta, feminismistä ja sosiaalisista aiheista.

27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva

Henry James: The Europeans 

(sopii myös kohtiin 30, 32, 36, 38, 43

Hiukkasen pliisu kuvaus henkilöistä, luonteen eroista, keinottelusta ja onnen sekä omaisuuden tavoittelusta. Joku Helmet-facebook-ryhmäläinen suositteli tätä kohtaan "muutetaan toiseen maahan", mutta se täyttyi helpommin. Minulle haasteellisimmat kohdat ovat aina tällaiset, joissa ollaan yhteydessä toisiin tai kysytään kirjaston hoitajan suositusta, kun lähinnä luen mitä huvittaa, enkä oikeastaan kaipaa lukuvinkkejä; lukemista on muutenkin enemmän kuin ehtii yhdessä elämässä lukea.

Tämän kuuntelin Librivoxin kautta.

28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen

-

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

Anne Brontë: Agnes Grey

(sopii myös kohtiin 16, 38)

Viimein sain luettua tämän. Olisi ollut mukava lukea sisarten kirjoja, jotta kohta "samaan perheeseen tai sukuun" olisi täyttynyt, mutta niiden kirjojen edellisestä lukemisesta on liian vähän aikaa. Sen sijaan Annen The Tenant of Wildfell Hall on hyllyssäni ja sen edellisestä lukukerrasta on 20 vuotta, joten sen voisi lukaista uudestaan. Brontëihin ei kyllästy.

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

Winifred Boggs: Sally on the Rocks 

(sopii myös kohtiin 6, 14, 16, 29, 32, 37, 38, 43)

Tähän sain vinkin kivasta skottiblogista Pining for the West. Tämäkin löytyi Librivoxista: kävi tuuri, sillä tämän nauhoitus oli juuri valmistumassa, kun lähdin kirjaa sieltä etsimään! Librivox on vapaaehtoisten lukijoiden äänikirjakirjasto.

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita

(sopii myös kohtiin 3, 7, 8, 37, 38, 43, 46)

Tärkeää on saarella asuminen, meri, ihana ja samalla raivostuttava tiivis yhteisö sekä majakka.

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

Richard Osman: Torstain murhakerho

(sopii myös kohtiin 6, 7, 8, 22, 29, 37, 42, 43, 50 (kirjakaupan työntekijä suositteli))

Tästä tykkäsin kovin paljon ja olen jo ehtinyt hankkia jatko-osankin, mutta se odottaa... jossain pinossa.

33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan

-

34. Kirjailijan nimessä on luontosana

Anneli Kanto: Rottien pyhimys

(sopii myös kohtiin 1, 6, 7, 8, 9, 14, 15, 16, 18, 29, 32, 38, 43)

Vau tällekin! En ollut lukenut Kantoa aiemmin, tämä kolahti lujaa. Opiskelen keskiaikaa avoimessa yliopistossa silloin tällöin, aikakausi on erittäin kiinnostava. Kunka paljon Kanto onkaan tutkinut aikakautta ja miten kiehtovasti punonut tarinaa kirkkomaalausten pohjalta!

Vaalean Vihreää suositteli muitakin Kannon kirjoja hyvän pohjatyön ja historiaan perehtymisen takia, tuo oli kiinnostava tieto. Tämä ei jää häneltä ainoaksi minunkaan kohdallani.

35. Kirjassa on oikeudenkäynti

Walter Scott: Lammermoor’in morsian

(sopii myös kohtiin 1, 5, 20, 29, 30, 32, 36, 43)

Oikeudenkäynti on tässä häviävän pienessä osassa, mutta haastekohdat alkoivat olla täynnä... 

Lammermoorin morsiamesta on laitettava useampi kuva, sillä kirjani on niin kiehtova. Painos on alun perin vuodelta 1880 ja kieli sen vuoksi hieman haastavaa. Henkilöiden nimiä on suomennettu, kuten Kaleb (Caleb), ja sanojen merkitys muuttunut. Kiinnostavaa, että "tuhma" on merkinnyt tyhmää, esimerkiksi. Vanhaa komeaa tarkoittanutta "pulska"-sanaa viljellään myös ahkerasti, eikä sillä todellakaan tarkoiteta lihavaa, pikemminkin esimerkiksi pitkää ja harteikasta, tai lihaksikasta. Heittomerkkiä on käytetty vieraiden nimien taivutuksessa ja tavuviivaa monissa yhdyssanoissa. Joidenkin sanojen merkitystä en osannut lainkaan arvata.

Kirjan on joskus sitonut uusiin kansiin Helsingin Kaupungin Kirjasto ja lainauslipukkeesta näkyy viimeinen laina: vuodelta 1943. Tallella on myös lainauskortti ja siitä selviää viimeinen lainaaja: Aaltonen Aarre, kuvanveistäjä, Apollokatu. Miten kiehtovaa!

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

Carlos Ruiz Zafón: Henkien labyrintti

(sopii myös kohtiin 1, 4, 7, 29, 30, 38, 43)

Tuulen varjon lukemisesta on lähes 20 vuotta, Enkelipelistä ehkä kymmenen. Sain nyt jo edesmenneeltä ystävältä Taivasten vangin ja luin sen vasta nyt. Sitten oli ihan pakko lukea myös tämä sarjan viimeinen osa. Näissä on huippuihana goottilaiskarmiva vanhan Barcelonan tunnelma, osan tapahtumapaikoista pystyin kuvittelemaan oikein hyvinkin niihin vanhoihin kortteleihin, joissa aikoinaan vietin opiskelijavaihtovuoden. 

37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle

Mirabel Osler: A Gentle Plea for Chaos

(sopii myös kohtiin 6, 16, 31, 38, 43)

Eikö ole ihastuttava kansi! Koko kirjakin on todella ihastuttava puutarhan luomisen kuvaus.

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

Jack Kerouac: On the Road

(sopii myös kohtiin 1, 7, 17, 32, 42, 43)

Edellä mainitun edesmenneen ystävän perintöä. En osannut odottaa näin viihdyttävää tarinaa!

39. Novellikokoelma

Jojo Moyes: Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia

(sopii myös kohtiin 8, 22, 31, 38, 43, 44)

Ihanaa, kevyttä ja humoristista kerrontaa. Erityisen kiva jollekulle, joka matkustaa Pariisiin tai on joskus käynyt siellä.

40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole

Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki (Francon Espanja)

(sopii myös kohtiin 1, 4, 7, 11, 29, 43)

Erityismaininta äärimmäisen kiinnostavalle ja hirveälle Francon diktatuurin ajan kuvaukselle. Montjuïcilla on todellakin se kauhea tyrmä ja joukkohaudat.

41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista

Ken Follett: Neulansilmä 

(sopii myös kohtiin 1, 4, 14, 15, 29, 43)

Tämä oli huippujännä toisen maailmansodan aikainen vakoojatarina. Hui että piti otteessaan. Loppuvaiheessa oli kyllä liikaa actionleffa-kamaa, vähemmälläkin olisi pysynyt jännitys yllä, oikeastaan paremminkin, uskottavammin. Mutta hyvä oli. Perheenäiti Lucyyn viitataan sankarina.

42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä

Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset

(sopii myös kohtiin 1, 32, 43, 46)

Kirjassa tytöt Elin Malmström ja Kuusela asuvat kimppakämpässä. Nautin Björk-sarjan tunnelmasta ja 20-luvun ajankuvasta. Täytyykin tarttua siihen seuraavaan osaan, sillä seuraava ja ehkä jo sitäkin seuraava kirja on sarjassa ilmestynyt.

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

Agatha Christie: Lord Edgware Dies

(sopii myös kohtiin 16, 21, 23, 29, 32)

Tämä on älytön haastekohta, sillä joka ikinen kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan! Ellei kohtia tulkitse jotenkin äärettömän tiukkapipoisesti, mutta minun piponi on niin löyhä, että se sopisi virtahevollekin.

Otin tämän kuvan siksi, että siinä on luvun nimi (se on kylläkin toinen haastekohta), ja mitä osuvin Christieen: "MURDER". Huuuuu, kohta tapahtuuuuu....

44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi

-

45. Palkittu esikoisteos

-

46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen

Colin Dexter: The Remorseful Day

(sopii myös kohtiin 5, 7, 32, 43)

Morse-sarjan päätöskirja, upea ja haikea.

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun

-

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

Tanja Tiekso: Fantasma

(sopii myös kohtiin 6, 20, 22, 31, 38, 43)

Tämänkin luin työni takia, eli kirja-arvostelua varten Oma PIHA -lehden Kirjakatsaukseen. Oli todella kiva ja kiinnostava! Lisäksi parhaillaan suoritan kurssia antiikista ja keskiajasta ja tämä osui siihen lokeroon niin, että napsahti.

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

-

Tänään paistoi aurinko, päivän kuviin tuli ihana kultainen sävy! Kuvassa on yksi lukemista odottavien pinoista.

Vuoden 2023 Helmet-haaste löytyy täältä: KLIK. Siinä on todella hauskoja haastekohtia!