Marraskuun ruska

 Onneksi on näitä myöhään ruskaan tulijoita, jotta marraskuuhunkin – tai ainakin sen alkuun – riittää värejä. 

Ihanan vihreää on, kiitos nurmikon ja joidenkin ainavihantien kasvien. Sammal oikein loistaa. Meillä ei ole ollut edes kuuraa vielä. 

Monet varjohiipat pysyvät talven yli vihreinä; taustalla on vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'. Se pudottaa lehtensä jossain vaiheessa talvea, tai jos on lauha talvi, voivat lehdet ehkä pysyäkin.

Punalehtinen pensas on peruukkipensas 'Royal Purple'.

Hapankirsikat pistävät ruskaksi, kun viereiset puut ovat jo riisuuntuneet.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on smaragdinvihreä. Aivan ihana vaahteranlehtien ympäröimänä.

Saniaistarhaan on putkahtanut koristeellisia sieniä. Täälläkin on vihreitä saniaisia: kaatuneen rungon edessä on soreahiirenporras 'Percristatum' ja sen edessä jouluhärkylä. Siitä on kasvanut oikein kauniin muotoinen, vaikkakin pieni.

Punaruskeita lehtiä ei oikein pudonneista puunlehdistä erota, mutta jouluhärkylästä alavasemmalle on tiarella 'Pink Skyrocket', joka on saanut hyvin maastoutuvan ruskavärin. Edessä on kevätpiippoja ja sinivuokkoa: mitä kauneimpia puutarhan viherryttäjiä tähän aikaan vuodesta.

Ruskaväreistä piti kirjoittaa. Japaninvaahtera 'Osakazuki' oli leiskuvanpunainen silloin, kun viereiset tarhakielot olivat vielä vihreinä. Ne muuttuivat keltaisiksi sitten, kun japaninvaahtera pudotti lehtensä. Tavallaan ihan kiva, että kukin vuorollaan eikä kaikki yhtä aikaa. Näidenkin taustalla muuten kasvaa vaskivarjohiippa.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on kaunotar myös syksyllä. Rakastan tätä syreenien limenvihreää, raikasta syysasua. Syreenin alla on siniheinä, ihan tavallinen siniheinä, ei mitään lajiketta. Kun olen hehkuttanut korkeaksi kasvavia isosiniheiniä, täytyy mainita tämäkin. Siniheinät pysyvät siisteinä yksittäisinä tuppaina eivätkä leviä. Tuuli vain on saanut tuppaan leviämään kumolleen kuin se olisi isokin kasvusto.

Haravoin syksyisin lehdet nurmikolta istutusalueille, jotta ne tuovat talvella pakkassuojaa ja muutenkin lisäävät istutusalueiden humuspitoisuutta pikku hiljaa. Multakuormaa kun ei tänne oikein saa.

Siniheinien vihreys muuttuu keltaiseksi vasta marraskuussa, ainakin minun puutarhassani. Tämä on isosiniheinä 'Skyracer' Rohanin päädyssä, kivipengermän juurella. Pengermän päällä kasvaa koristeraparperi.

Japaninlehtikuusi on viimein muuttunut lämpimänkeltaiseksi. Taustalla on safiirihortensia, joka pysyi kirkkaanpunaisena monta viikkoa.

Tässä tämän hetken väriläiskät – onneksi näyttää siltä, että loppusyksy jatkuu vihreänä. Juttua kirjoittaessani muistin taas yhden asian, nimittäin viimeinkin kukoistavan tarha-adiantumin, josta piti kesällä tänne blogiin kirjoittaa. Juttuaiheita riittää vuoden ympäri, kun kesällä ei ennätä kaikkea.

Hapankirsikka Prunus cerasus

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koristeraparperi Rheum palmatum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Siniheinä Molinia caerulea

Sinivuokko Hepatica nobilis

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Hyviä yhdistelmiä

 Hämmästyin, kun katsoin kasvimaan ovesta Rohaniin.

Oven molemmin puolin ovat siniheinät kasvaneet suuriin mittoihin jotenkin huomaamatta. Ei niitä täältä kasvimaan puolelta oikein kuvasta tajua, joten mennään raput alas.

Etenkin tässä Rohanin päässä asuva isosiniheinä 'Skyracer' on nyt tosiaan nimensä veroinen, lähes taivasta hipova. Se on reilusti yli kaksimetrinen; kasvanut jo korkeammaksi kuin sen takana, pengermän päällä oleva säleikkö!

Kuvan oikeassa reunassa näkyy vähän 'Diabolo' -purppuraheisiangervoa, sekin on viimein alkanut kasvaa, kun peurat eivät enää pariin vuoteen ole päässeet sitä mutustelemaan.

Puutarhaihmisen suuria hetkiä ovat ne, kun kasveista tulee viimeinkin sellaisia kuin oli vuosia aiemmin ajatellut. Tätä tyydytyksen tunnetta on mahdoton kuvailla tai selittää, se vain on sellaista sisäistä ilon kuplintaa. 

Nämä hetket tekee mieli jakaa asiaa ymmärtävien kanssa – ja mikäpä parempi paikka kuin blogi. Täältä löytyy syvää ymmärrystä, kun tuttavapiiristä muutoin aika vähän; vaikka kohteliasta hetken nyökkäilyä saisikin asialle ennen kuin puhe siirtyisi johonkin muuhun.

'Diabolo' ja sen edessä kasvava helminukkajäkkärä toteuttavat Rohanin tumma-vaaleaa väriteemaa.

Ennen kuin jatketaan Rohania pidemmälle, katsotaan tässä välissä, mitä vastapäisestä penkistä löytyy, eli oven ja rappusten toisesta pielestä.

Siinä on ruusu-heinätarha. 'Skyracerin' vastaparina kasvaa toinen, tavallinen isosiniheinä – ei siis mitään lajiketta. Se on vähän matalampi ja leveämpi, varsin kaunis sekin. Sen seassa kukkii yhä kurjenpolvi Geranium shikokianum, varsinainen kukintamaratoonari, jonka olen kasvattanut siemenestä. Jotenkin nuo heinän lehtien välistä kurkkivat kukat viehättävät.

Ohikukkineesta ruskeasta massasta voi päätellä, kuinka kauan kurjenpolvi on kukkinut ja yhä vain jatkaa. Siitä kasvaa erittäin kookas, silti ilmava pehko. 

Jos olisin tajunnut koon taimea istuttaessani, olisin laittanut sen vähän kauemmas penkin reunasta, sillä nyt se ryöppyää polulle ja rappusille, mutta onhan sekin viehättävää  – kunnes nurmipolku täytyy ajaa ruohonleikkurilla. Mutta parhaimmillaan tämä olisi muiden kasvien seassa, sillä pitkät kukkavarret leviävät mukavasti muiden väleihin ja nousevat sieltä myös hyvin näkyville.

Runsaasta kukinnasta huolimatta en ole vielä koskaan löytänyt siementaimea, joten täytynee muistaa kerätä siemeniä ja kasvattaa niistä tätä lisää. Tätä kurjenpolvea saisi puolestani kasvaa puutarhan ihan joka puolella!

Seuraava isosiniheinä löytyy myös ruusu-heinätarhasta, vaikka otin kuvan pikemminkin 'Herbstschnee' -tuoksuasterista sen edessä. Tuo isosiniheinä, lajikkeeltaan 'Transparent', ei ole aiemmin tainnut kukkia – ja sekin on yhtäkkiä yli kaksimetrinen. Siniheinillä tuntuu kuluvan muutama vuosi ennen kuin on riittävästi juurimassaa tuottamaan kunnon esityksen.

Olin vähällä kitkeä taimen muutamaan kertaan silloin, kun se oli pieni – onneksi tajusin ajoissa! Tuolla ruusu-heinätarhan takana kun alkaa melko villi rehotus, jota nyt yritän laittaa ruotuun pressun avulla.

Niinpä kävin äsken ottamassa kuvan varta vasten 'Transparent' -isosiniheinästä pengermän päältä käsin. Tuoksuasteri näkyy kuvan alareunassa eikä se ole todellakaan matala asteri. Siihen on tulossa runsaasti valkoisia kukkia.

Tästä tuli nyt melkoinen ylistyslaulu isosiniheinille – ja ne saavat vielä lokakuun mittaan ihanan keltaisen syysvärin. Näytän viimeistään marraskuussa! Silloin siniheinät ovat oikeita väripilkkuja vaisuuntuneessa puutarhassa.

Sitten takaisin Rohanin puolelle. Seuraava tumma-vaalea väripari on japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja syysasteri 'White Ladies', joka aloittelee kukintaa.

Nyt alkaa olla asterien kultakausi ja näistä riittääkin juttua jonkin verran. Vaikka minulla ei ole ollenkaan niin montaa asteria kuin ne ansaitsisivat. Oikeat syksyn pelastajat!

Loppuun vielä toinen äsken otettu kuva. Ruusu-heinätarha vasemmalla, Rohanin viimeiset metrit oikealla, siellä 'Skyracer'. Lapiosta vasemmalle on tavallinen isosiniheinä; matalampi ja leveämpi. Kuvan vasemmassa reunassa on ruusu-heinätarhan takaosassa kasvava 'Transparent'. Kuvasta heiniä on vaikeampi erottaa, livenä ne huojuvat viekoittelevasti tuulessa.

Ja taas on mahtikeli. Yön alin oli +4,5 joten kovin kylmää ei ollut, mutta eipä täällä merellä kovin nopeasti syksyllä kylmenekään. Silti oli lähes kymmenen astetta kylmempää kuin viime aikojen yöt. Illalla pohjoistuuli oli hyytävä, mutta tuuli kääntyi jo etelään ja puhaltelee nyt niin leppeästi, että se oikein hivelee. 

Toisaalta saisi jo sataa – sadevesitynnyrit tyhjenevät hyvää tahtia, tänä syksynä ne saa kumoon todella ajoissa tätä menoa. 

Niinpä ulos. Ihanaa sunnuntaita sinnekin!

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotricum novae-angliae

Marraskuun lopun ruusut ja muut kaunottaret

Siis kauneutta on!

Jatketaan koristeheinillä, joista oli jo edellisessä jutussa puhetta, sillä ne ovat sydäntäni lähellä. Pari päivää sitten kuvasin raitamarskiheinän lumessa. Marskiheinä ei ollut mennyt muutaman asteen pakkasista miksikään. Tässäkin heinässä on ihana kellanvihreä väritys: lehtien reunoissa on keltaiset raidat.

Isosiniheinä on jo saanut ansaittuja kehuja viime viikkoina; se on kaunis syksyisen puutarhan kasvi, ainakin näillä leveysasteilla. Tämän kuvan otin kolme päivää sitten.

Samoin kuvasin viereisen Pierre de Ronsard -köynnösruusun viimeisen nupun tältä puutarhakaudelta. Siirsin suojaverkon sen ympäriltä toisaalle, samalla onnistuin riipimään alimpia terälehtiä pois. Ne ovat kiinni enää pyhällä hengellä.

Toissapäivänä tuli pyry.

Ruusu sai hatun. Mutta terälehdet olivat vielä tallella, ja ovat yhä edelleen!

Olisi voinut ottaa joulukorttikuvia, jos olisi silleen suuntautunut.

Ja sitten – hurraa – lumi hävisi ja tuli parin asteen plussakeli! Kurkkuyrtit eivät ole vieläkään lannistuneet, tai osa on. Mutta tämän ison kasvuston keskiosa näyttää siltä, että tuolta jopa vielä kurkistaa valkoisen kukan nenänpäätä... saako avautua? Onko jo kevät?

Kurkistavista nenänpäistä puheen ollen... näetkö saman kuin minä? Puistolumikello 'Viridapice' versoilee! Vähän aikaista kyllä, mutta en pahastu. Tässä, Rohanissa, ovat myyrät niin kovasti myllänneet viimeisen vuoden ajan, että on oikein mukavaa saada todistusaineistoa sipulien tallella olosta. Keväällähän kukkien vierestä lähti tunneli maan uumeniin ja joku oli vetänyt napaansa osan kukista.

Pallerolaukat eivät kesällä kukkineet ja mietin jo myyrän syöneen sipulit. Istutin uusia, mutta nyt tämä Rohanin vanha, iso pehko on kaikkea muuta kuin hävinnyt. Joku on kyllä parturoinut ne.

Jatketaan mäntyjen ali muotopuutarhaan, tämä on pihan lempinäkymiäni kesät talvet. Vasemmalla voi nähdä vaaleajouluruusujen vihreitä lehtiä, valkoisia kukkanuppujakin, mutta suojana on myös vaaleaa lampaanvillaa. 

Villa myös kuorruttaa pikkuista keväällä hankittua 'Azurika' -alppiruusua, jonka talvenkeston suhteen olen skeptinen. Se on sini- ja indigoalppiruusun risteymä. Sinialppiruusu on minulla aiemmin kuollut. Tähän kohtaan mäntyjen alle ei edes lumi kerry, siis silloin, kun sitä ylipäätään on.

Polun oikealla puolella on ihana pikkuinen sinineulasinen valkokuusi 'Sander's Blue'.

Muotopuutarhassakin ollaan valmiita kevääseen. Nyt ei lunta ole tätäkään vertaa kuin tässä muutama päivä sitten otetussa kuvassa. Sinivuokot ovat myös loistavia talvivihreää puutarhaan tuovia kasveja.

Timjamipolulla kukkii vielä kangasajuruoho 'Pink Chintz'.

Timjamipolun vasemmalla puolella asteriristeymä 'Little Carlow'.

Ja oikealla puolella Austin-ruusu The Pilgrim, still going strong. Ruusuista oli edellisen jutun kommenteissa puhetta, tässä tuli esiteltyä nämä kaksi, joissa on vielä nuppuisia kukkia. Huomasin myös Boscobel-ruusussa (Austin-ruusu sekin) vielä nupun. Nyt olisi hyvä saada sellainen hitaasti viilenevä sää, jotta nämä jatkuvakukintaiset tajuaisivat talven olevan tulossa.

Itse tajuan talven olevan tulossa, mutta elän hulluna optimistina sen ajatuksen voimalla, että kevät voisi tulla vaikka tammikuussa. Kun talvi kerta tuli näin aikaisin (ja meni jo – good riddance – mutta valitettavasti uusi pakkasjakso näkyy tekevän tuloaan). Talvi voitaisiin potea nyt ja sitten aloittaa kevät heti esim. joulun jälkeen. Näyttää siltä, että idänunikot ja ruskosormustinkukat ovat myös kevätvalmiina.

Nautin suunnattomasti tästä puutarhaani palanneesta syyskauneudesta. Tarhajouluruusut ovat talvikasveina vertaansa vailla, etenkin yhdessä sammaleisten puunjuurten kanssa. Makuja on monia, mutta minulle tämä olisi unelmien talvinäkymä.

Toivottavasti sielläkin on sopiva sää!

Asteri Symphyotrichum

Idänunikko Papaver orientale

Indigoalppiruusu Rhododendron russatum

Isosiniheinä Molinia arundinacea

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Pallerolaukka Allium sphaerocephalon

Puistolumikello Galanthus nivalis

Raitamarskiheinä Spartina pectinata 'Aureomarginata'

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Sinialppiruusu Rhododendron impeditum

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Hellebors niger

Valkokuusi Picea glauca

Ilostuttavat keltaheinät

 Ihme kyllä, puutarha-aiheet eivät vieläkään lopu, vaikka syksy kääntyi talveksi silmänräpäyksessä.

Olen nimittäin ihastellut paria heinää. Koko kesän ajan kyllä, mutta kun silloin huomion on vienyt kaikki kukkiva ja näyttävämpi. Vaikka tuli lumi ja pakkanen, ilostuttavat heinät yhä vain! Tämä on siemenestä kasvattamani isopiippo 'Solar Flair'. Ihan super! Kuten lajikenimestä voi päätellä, se on kellanvihreälehtinen.

Eilen kiertelin pihaa kameran kanssa lauhassa plussakelissä, jolloin tämäkin kohta näytti kivemmalta. Plussaa on toki tänäänkin, mutta yöllä satoi uusi kerros nuoskalunta.

Isopiiposta oikealle on Nilan viime vuonna lähettämistä siemenistä kasvatettu tellima, siitä oikealle pikkusormustinkukka. Kaikki kolme mitä parhaimpia syyskasveja: pysyvät vihreinä niin pitkään, kunnes pakkasjakso alkaa, eikä muutaman asteen pakkanen edes näitä lannista. 

Kolmikko asuu kiinanpunapuun juurella penkin alla. Kuvasin pikkusormustinkukan keskikesällä kukassa, mutta se ei tainnut saada tuolloin palstatilaa, kun ruusut ja kaikki muukin kukki tuolloin. Siinä oli muutama viimeinen kukka vielä lokakuussa.

Toinen paikka, jossa ihastelen kellanvihreitä heiniä, on katajapenkki. Siinä ovat kultatesmat yhä vain kauniina.

Epämääräinen lumikerros ei ole kyllä yhtään kaunis, mutta tuolla kultatesmat kumminkin näkyvät ihanan värisinä, jotenkin niin keväisinä! Ihan parasta on se, että ne ovat onnistuneet tekemään siementaimia tuonne katajapenkin reunalle, josta alkaa mutapuutarha. Siellä oli karmea jääkausi keväällä, kun mutapuutarhasta pois johtava salaoja oli jäätynyt tukkoon. Jäätynyt maa tappoi aika paljon, kalliita herkkujakin, mutta ei nyt muistella sitä. Katsotaan vaikka tuota vaaleajouluruusun itsekseen tuohon kylväytynyttä siementaimea, joka on aika reipas. Sen takana on risukasan näköinen nietospensas.

Nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossom eli 'NCDX2' on ihme kääpiö. Se kyllä kukkii pitkään, mutta kasvaa vain 20-senttiseksi, kukatkin ovat minimaalisia. Täällä minun puutarhassani siis, en tiedä, kuinka se muualla käyttäytyy. Viereisen akileijan lehden kanssa voi saada mittakaavaa.

Koska luulin kasvia metriseksi pensaaksi, se tuli aluksi istutettua paikkaan, jossa se ei edes näkynyt vierustovereiden seasta. Tässä katajapenkissä se näkyy onneksi.

Lajikkeissa on isoja eroja, tosin on perimässäkin, sillä nämä on risteytetty eri nietospensaslajeista. Tarhanietospensas 'Strawberry Fields' on sellainen metrinen lajike, jossa kaikki muukin on kookkaampaa; lehdet ja kukat. Viime kesänä se kukki hyvin hillitysti enkä tainnut ottaa kukinnasta kuin tämän yhden kuvan.

Mutta takaisin katajapenkin liepeille!

Piti jatkaa aiheesta vaaleajouluruusut, mutta juttu rönsyilee. Katajapenkin viereisessä mäntypenkissä on isoin vaaleajouluruusu jo raottamassa ensimmäisiä nuppujaan, otin kuvan eilen ennen uutta lunta.

Ransu esittelee. Mäntypenkki on vasemmalla, katajapenkki oikealla. Häntä osoittaa muotopuutarhan suuntaan. Kuva otettu pari viikkoa sitten.

Tuolloin otin kuvia kultatesmoista: siitä, kuinka kauniin värisiä ne ovat syyspuutarhassa. Etualalla näkyy ihan katajan juurella kasvavaa taponlehteä, jokunen puna-ailakki oli vielä kukassa.

Tuolla näkyy niitä mutapuutarhan partaalle kylväytyneitä – ihanaa, että kultatesma alkoi viivyttelemättä kansoittaa aluetta. Tummemman keltaisena hehkui puistotaikapähkinä 'Diane'. Muutama päivä sitten huomasin lumeen tallentuneen todistusaineiston, kuinka jänis oli oikein istunut pensaan äärellä sitä nakertamassa. En ollut muistanut laittaa tiheämpää verkkoa, oli vain tämä peuranestokartio. Eipä ihme, että puska ei oikein pysty kasvamaan!

Tässä keväisessä kuvassa Ransu esittelee katajapenkkiä. Nyt otetut kuvat vain eivät näytä näin kivoilta, puuttuu vihreys ja valo, enkä saanut Ransuakaan houkuteltua lumeen (mutta Mustin ystäville tiedoksi: tänään onnistui jo hillitty lumihepuli, vaikka lumi onkin nuoskaa).

Vanhat hirret toimivat mutapuutarhakuopan reunana ja heti niiden takana on parin neliömetrin alue, josta tuhoutui keväällä ihan kaikki kasvillisuus, kun siinä oli jääkenttä parin kuukauden ajan. Ihme, että oikealla oleva alppiruusupuska selvisi, vaikka ei se viihdy – ei ole kasvanut kymmenessä vuodessa oikeastaan yhtään. Kuvasta voi ehkä erottaa vihreitä kuusenoksia, joita olen pistänyt sen katteeksi toiveena happamoittaa maata rodolle mieleisemmäksi.

Tämän keväisen kuvan alareunassa näkyy heräilevää keltaista kultatesmaa, paksut versot kuuluvat marhanliljoille. En vielä tuossa vaiheessa ollut pätkinyt niiden edellisvuotisia kukkavarsia, ne sojottavat kohti taivaita. 

Kataja on rujo, sillä se ratkesi pahasti tykkylumen painon alla muutama vuosi sitten. Kaksi paksua, vinoon kasvavaa runkoa ratkesi alhaalta, jopa pystyyn kasvava latva meni poikki. Mutta tulipahan paljon istutustilaa katajan ympärille.

Eikös lopeteta keväisiin kuviin? Ransu esittelee katajapenkin aarretta, jonka päältä olen nostanut suojakartion kuvaamista varten. Taustalla näkyy Rohanissa kukkiva näsiä: se kukki melko myöhään, kuva on toukokuulta.

Aarre on rusokoiranhammas. Onko somempaa kevätkukkaa nähtykään?

Hankin tänä syksynä useita erilaisia koiranhampaita, ajatus oli varmasti istuttaa ainakin joku niistä katajapenkkiin, mutta miten minusta tuntuu, että tulin istuttaneeksi kaikki jonnekin muualle. Tuli vähän kiire saada sipulit ja mukulat maahan, eivätkä kuningasajatus ja istutushetki aina kohtaa. 

Mutta hei, ei se mitään – jostain ne keväällä toivottavasti nousevat ja sitten juhlitaan!

Alppiruusu Rhododendron

Isopiippo Luzula sylvatica

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Näsiä Daphne mezereum

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Taponlehti Asarum

Tarhanietospensas Deutzia × hybrida

Tellima Tellima grandiflora

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Kylvöpuuhien topit ja flopit

Siemenestä kasvattelu on sellaista uhkapeliä, ettei sen varaan voi puutarhansa kasvittamista laskea. Mutta kun se on niin hauskaa, ja sitten, kun taimi kukkii, kukat tuntee tosiaan ansainneensa.

Taimena ostetut punakukkaiset siankärsämöt eivät ole montaa vuotta puutarhassani viihtyneet, mutta perennaseoksen mukana kylvetyt ovat pysyneet ja kukkineet jo monta vuotta.

Keväällä kylvin yhteen kasvimaan ruutuun punakukkaisia rikkaporkkanoita, kun varsinaisten hyötykasvien siemenet pääsivät loppumaan kesken. Ne kasvattivat kesän mittaan ihan hyviä lehtiruusukkeita, vaikka osa taimista kuolikin heinäkuun helteisiin sillä aikaa, kun reissasin. Suojasin kylvöksen nyt verkolla, sillä aiemman kerran, kun rikkaporkkanan taimia oli kasvimaalla, linnut nokkivat ne mukkelis makkelis, eikä yksikään taimi selvinnyt.

Ensi vuonna tulisi sitten kukkia! Minulla nämä eivät ole ikinä kukkineet kylvövuonna, ja kaksivuotinen porkkanan pitäisi ollakin.

Olin sekä tilannut että voittanut Lappalainen etelässä -blogin Nilalta arvonnassa liudan ihania perennansiemeniä, joista osa tarvitsi kylmäkäsittelyn. Ne kylvin aikaisin, maaliskuussa, jotta sain rasiat ulos saamaan kylmäkäsittelyä. Ne viettivät pari kuukautta kannellisessa minikasvihuoneessa. Toukokuussa alkoi ituja nousta ja sitten rasiat pitikin ottaa aina mukaan, kun kaupunkiin lähdin – en uskalla jättää näin pieniä taimia paria päivää pidemmäksi aikaa. Joko niitä tulisi kasteltua lähtiessä liikaa ja ne mätänisivät, tai sitten ne voisivat kuivua.

Pienemmässä rasiassa on vaaleankeltakukkaista 'Citrina' -niittyleinikkiä, jonka hyvästä onnistumisesta olen erityisen iloinen. Sitä ei tahdo löytää Suomessa mistään taimitarhasta (paitsi että kuulin Sotkamon taimistolta, että siellä sitä on myös kasvatettu, joten varmaan jo ensi vuonna!). Taimeni olivat alkusyksyllä jo niin kookkaita, että pysyin istuttamaan ne maahan. Kasvatin ne yhtenä klimppinä koko ajan, siirsin vain koko satsin isompaan ruukkuun alkukesällä.

Olin talvella tilannut myös suvitulppaanin siemeniä, sillä luulin menettäneeni sen. Ilo ja hämmästys olivat melkoisia, kun sama kukka alkoi kesäkuussa kukkia ruskopenkissä, johon en ollenkaan muistanut sitä siirtäneeni. Tai kukan nähdessäni muistinkin hämärästi, että olin arvellut sen viihtyvän paremmin ruskopenkin aurinkoisissa oloissa.

Tulppaanit itävät yleensä vasta vuoden päästä kylvöstä, joten sekä suvitulppaanin että Nilan lähettämän matalan tulppaanin siemenet ovat kylvörasioissaan tällä hetkellä kylmässä eteisessä, jossa ne saavat viettää talven. Näin niillä ei ole niin karut olot kuin ulkona ja muistan tarkkailla, etteivät kylvökset kuivu, mutta ne saavat kuitenkin olla riittävän viileässä. Eteinen menee pakkasellekin sitten, kun pakkasta on enemmän kuin muutama aste. 

Samassa käsittelyssä ovat myös 'Vivaldi' -keisarinpikarililjan ja 'Lilac Wonder' -myrkkyliljan siemenet. Jännä nähdä, mitä niistä tulee, vai tuleeko mitään.

Kylvin loput perennat vasta kesäkuussa eli kaikki ne, jotka eivät tarvitse kylmäkäsittelyä.

Keväällä huomasin sirkkalehdet edellissyksyllä kylvetyssä taimipurkissa, jossa oli Rikkaruohoelämää -blogin Betweenin lähettämiä siemeniä kirjavalehtisestä 'Sunningdale Variegated' -isotähtiputkesta. Nostin purkin saunan varjosta taimikasvatuspöydälle, johon paistaa aurinko parin tunnin ajan ja se oli ikävä kyllä ilmeisesti liikaa: joka ikinen tähtiputken taimi ruskettui ja kuoli. Sen sijaan samaan purkkiin törkkäämäni maarianverijuuren siemen iti oikein hyvinkin ja pääsin istuttamaan sen preerialle syksyllä. Valkokukkaiset maarianverijuuret, joiden siemenet tilasin Saksasta, itivät myös hyvin ja istutin ne syksyllä muotopuutarhaan.

Tähtiputkien menettäminen harmittaa vietävästi, kun ne itivätkin oikein hyvin, mutta tällaista tämä on. Joskus äkillinen olosuhteiden muutos on juuri se, mitä taimet eivät kaipaa, vaikka kuvittelee nostavansa ne paremmin esille ja paremman hoidon ääreen.

Loput vihreät purkissa ovat rikkaruohoja ja keuhkosammalta.

Täytyy laittaa väliin kuvia onnistumisista, jotta harmittaa vähemmän ja tajuaa, mitä kaikkea onkaan onnistunut kasvattamaan. Hempukat tarhaidänunikot ilahduttavat parissakin paikassa, näiden siemenkasvatus onnistui tosi hyvin ja taimet tulivat kukkimisikään muistaakseni jo seuraavana vuonna kylvöstä. Hämmästyttävää, kun siemenet ovat pieniä kuin tomu.

Toinen yhtä ihanan värinen oli tulikukka 'Southern Charm', jolta kului kukkimiseen kolme vuotta kylvöstä. Mutta ihanaa kannattaa odottaa.

Sitten alkoi kesäkuussa kylvetyssä perennakennostossa tapahtua. Tämä on niin kutkuttava vaihe, vai mitä. Yksi kerrallaan alkavat siemenet turvota ja itää. Jotkin lajit itävät paremmin valossa kuin mullalla peitettynä. Tässä on valkokukkainen sinikatana 'Alba' parhaillaan itämässä. 

Hävikki on aina melkoista, minun hoidollani ainakin, mutta sain alkusyksyllä istutettua pienen tuppaan, jossa oli ainakin kaksi elävää sinikatanan taimea. Kuvasta voi nähdä, että niitä iti varmaan kaksikymmentä, mutta tällaista se aina on. En erottele taimia toisistaan ja kouli isompiin purkkeihin yksitellen, sillä se on vihoviimeistä näperrystä ja varma keino joukkomurhata taimia. Isompana tuppaana niistä yleensä jää henkiin joku keskimmäinen.

Puutarhassani kasvaa jo tavallisempi sinikukkainen sinikatana, mutta valkoinen on vielä kauniimpi sinisine silmineen. Kerran aiemminkin olin sitä kylvänyt, mutta silloin ei purkista noussut mitään.

Tämä sinikukkainen on Hernepensaskujanteen Jorin siemenestä kasvattama.

Sitten alkoi ituja nousta lisää ja lisää. Joka ikisestä purkista iti lopulta jotakin. Jotain myös kuolikin, reunuspietaryrtit ainakin menivät kaikki, vaikka itivät kyllä. En ymmärrä, miten sitä mainostetaan helppona ja joka paikkaan leviävänä; niin osto- kuin siementaimetkin ovat minulta kuolleet toistuvasta yrittämisestä huolimatta silmänräpäyksessä. 

Kylvän paljon heiniä, vaikka niitä löytyy taimimyymälöistä, mutta ei välttämättä mitään erikoisempaa. Tässä on niittyräpelö, jota kasvaa saarellamme kyllä luonnossakin, mutta tämän siemenet lähetti Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogista. Moni puutarhabloggaaja onkin läsnä puutarhassani.

Tällä kertaa kylvöksessä on paria heinää, joiden talvenkestosta minulla ei ole mitään tietoa, täytyy vain kokeilla: toppojen sukuinen Koeleria vallesiana 'Mountain Breeze' ja vasuheinä Muhlenbergia capillaris. Keltalehtinen isopiippo 'Solar Flair' on oletettavasti aivan talvenkestävä. Heinien taimet eivät syksyyn mennessä olleet niin reheviä, että olisin uskaltanut niitä istuttaa, upotin vain taimipurkit maahan. 

Kylvöksessä oli myös ihanan punakukkaisen ritarinkannuksen taimia Nilan siemenistä, mutta ne itivät ja kasvoivat kituliaasti. Toivon kuitenkin, että edes yksi niistä selviää. Muutama vuosi sitten Romppalan Linda lähetti näiden sinisten ritarinkannusten siemenet ja kylvin ne silloin keväällä sisälle. Ne itivät loistavasti ja kasvoivat hyvin, olisi pitänyt kylvää myös Nilan lähettämät siemenet jo aiemmin ja paapoa niitä huolellisesti sisällä.

Etukäteen ei oikein tiedä, minkä kasvatus on helppoa ja minkä vaikeaa. Keltakaunokki oli todella helppo siemenestä kasvatettava, pääsin istuttamaan sitä useaan paikkaan ja ne tekevät joskus siementaimiakin. Taustalla on vaaleankeltainen nukkasalkoruusu, josta vain yksi taimi selvisi kukintaikäiseksi saakka.

Kun lähdin heinäkuussa reissuun, istutin taimipotit saunan pohjoispuolelle, kosteaan paikkaan varjoon. 

Biltemasta keväällä ostettu peltinen taimikennosto osoittautui loistavaksi. Purkeissa ei ole pohjaa, ja ne sai hyvin pidettyä sopivan kosteana alusvadillaan. Unohdin laittaa alle kastelumaton, mutta ilman sitäkin pärjättiin. 

Sitten, kun taimet olivat tämän kokoisia, pysyi purkkien multapaakku nostettaessa hyvin kasassa. Maahan laittamalla ne sai loistavaan multakosketukseen, joka takasi, etteivät pikkuruiset taimet kuihdu. Upotan ruukut aina hivenen verran maahan, varmuuden vuoksi, jotta ne varmasti pääsevät maayhteyteen. Mutta pienistä rei'istä ei aina voi tietää, tuleeko niistä kosteutta. Kun pohjaa ei ole ollenkaan, voi olla varma, että multakosketus on.

Istuttelin isompia taimia isompiin potteihin pitkin kesää. Etualalla se valkokukkainen sinikatana.

Näistä olen tavattoman iloinen: rusopunalatva 'Ivory Towers'. Tämän olen ostanut taimena ja se kuoli, sitten hankin siemeniä ja mitään ei noussut. Mutta nyt nousi! Tällä on valkoiset kukat ja lajikenimi niin ihanan Tolkien-henkinen, että tämä kasvi oli pakko saada.

Koulin taimia erilleen moneenkin ruukkuun, jopa yksittäin, tavoistani poiketen, mutta kun taimet alkoivat olla jo tosi kookkaita. Näistä riitti ystävällekin. Istutin syksyllä kaikki taimet maahan, vaikka eivät ne paljon tätä kookkaampia olleet. Ainakin joku niistä saa luvan selvitä hengissä.

Selviämistä jännittäessä katsotaan taas pari onnistumista. Preeriaväriminttu; tätä etsin monta vuotta, kunnes päätin kylvää itse ja se onnistui! Sittemmin löysin tätä Vakka-Taimen valikoimista ja Sotkamon Taimistolta. Sävy on todella kaunis vaaleanvioletti ja tämä sietää kuivuutta myös muita väriminttuja paremmin. Ihastuin ihan vain kukan sävyyn aikanaan Sissinghurstin puutarhassa.

Anun puutarha -blogin Pioni lähetti tämän tädykkeen siemeniä, kun olin sitä hänen blogissaan ihastellut. Siemenet itivät todella hyvin ja istutin kaikki taimet muotopuutarhaan, jossa niitä nyt kukkii siellä täällä. Ihanan sininen kukka. 

Sain tämän nimellä loistotädyke, mutta kukat ovat vähän pienet siksi, joten laji on yhä epäselvä, mutta se ei haittaa, pääasia, että kukka on erittäin mieleinen. Tädykkeitä on tuhottomasti ja moni lajike on lajien välinen risteymä, niistä ei ota erkkikään selvää.

Tässä vielä loppukesän tilanne: on punalatvaa, koristeheinää ja vaikka mitä. Etualalla näkyy Nilan lähettämistä siemenistä kasvanut kurjenmiekka, olisiko mätäskurjenmiekka, sillä siperiankurjenmiekat kasvoivat niin hyvin, että istutin ne jo elokuussa maahan.

Miten tässä malttaa odottaa kevääseen, kun palan halusta tietää, miten taimet selviävät talvesta!

Loppuun täytyy laittaa kuva yksi ihanimmista onnistumisista. Päivänpesän elämää -blogin Katja lähetti punalehtiruusunsa siemeniä, kun olin ilmaissut sellaista halajavani. Siemenillä kesti puolitoista vuotta nousta mullan pinnalle ja sirkkalehdiksi, ja siitä on viisi vuotta. 

Nyt puskista isoin on jo sen kokoinen, että se teki useita kukkia. Muut taimet ovat pienempiä – istutin ne peuraesteeksi tontin reunoille, missä ne eivät saa kastelua tai ympäröivän heinikon kitkentää, mutta löydän niitä kuitenkin joka kerta, kun paikoissa käyn, eli hengissä ovat. Ruusuthan ovat tavattoman sitkeitä juurruttuaan ja on vain ajan kysymys, koska nekin alkavat kasvaa ja kukkia.

Ihanaa, kohta pääsee tilaamaan taas siemeniä ensi vuoden kylvöihin! Onko siellä muita, joilla kevät on jo täysin vallannut mielen?

Isopiippo – Luzula sylvatica

Isotähtiputki – Astrantia major

Keltakaunokki – Centaurea macrocephala

Maarianverijuuri – Agrimonia eupatoria

Mätäskurjenmiekka – Iris graminea

Niittyleinikki – Ranunculus acris

Niittyräpelö – Briza media

Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa

Preeriaväriminttu – Monarda fistulosa

Punalehtiruusu – Rosa glauca

Rikkaporkkana – Daucus carota

Ritarinkannus – Delphinium

Rusopunalatva – Eutrochium fistulosum

Siankärsämö – Achillea millefolium

Sinikatana – Catananche caerulea

Suvitulppaani – Tulipa sprengeri

Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä

Tulikukka – Verbascum

Tädyke – Veronica