Ruusuja

 ja niiden seuralaisia

Viime vuonna istutettu ranskanruusu 'Tuscany' on vielä pieni ja tänä keväänä istutettu pronssifenkoli vielä pienempi, mutta ehkä tästä kuvasta saa juuri ja juuri selvää, mitä ajan takaa.

Värien komppausta ja olemusten kontrastia!

Paikka on ruusu-heinätarha, joka on suureellinen nimitys yhdelle kukkapenkille. Heinää tässä edustaa siniheinä 'Kevätkulta', jonka lehdet versovat kellanvihreinä. Kukinto on täydellisen viininpunainen seuralainen tummille ruusuille, taustalla ranskanruusu 'Cardinal de Richelieu'.

Heinien ja keveän fenkolin lisäksi tässä on muita sopivia ruusun seuralaisia. Tässä Richelieun vieressä, tai lähes aluskasvina tässä vaiheessa kesää, on kaita-asteri 'Prince'. Se kukkii myöhään, vasta syksyllä. Tässä vaiheessa sen tärkein ominaisuus on kompata ruusunkukkia tummilla lehdillään.

Koska 'Cardinal de Richelieu' on täydellinen ruusu, on tässä siitä vielä yksi kuva!

Ruusu-heinätarhassa on muitakin ruusuja kuin tummakukkaisia. On suloinen ranskanruusu 'Duchesse de Montebello' ja pari muuta vielä tulossa kukkaan. Tämäkin kukkii vasta alimmilla versoillaan.

Aprikoosinvärinen David Austin -ruusu Abraham Darby menehtyi talveen, vaikka oli vielä keväällä vihreäversoinen. Se oli kyllä aina kitukasvuinen, ei oikein päässyt koskaan vauhtiin. Minulla on kuitenkin jo suunnitelma sen korvaamiseksi korkojen kera. Sillä jos joku Austin-ruusu menehtyy, on hankittava kolme uutta tilalle.

Suureellinen ruusu-heinätarha on alue vanhan venevajan oven edustalla. Ovesta oikealle on Rohan. Eli yksittäiset kukkapenkit on nimetty tarhoiksi tai peräti kokonaisiksi valtakunniksi täällä päin.

Kun mennään ovesta läpi ja katsotaan oikealle, on siellä pienessä nurkan istutuksessa pari vuotta sitten istutettu Austin-ruusu Tranquillity. Tänä vuonna se on kasvanut jo vähän isommaksi ja kukkii runsaammin. Todella kaunis ruusu! Löysin sen hyvään hintaan syysalesta, olen erittäin tyytyväinen hankintaan.

Jatketaan kasvimaan läpi varsinaiseen ruusutarhaan, joka on vähän isompi, mutta ei sekään mikään kovin iso. Siinä on yksinkertainen pergola, jota hallitsee valtava heleäorjanruusu. Molemmissa päissä on hienommat köynnösruusut, tässä eteläpäässä hempeä Giardina, joka kukkii tänäkin kesänä lähes maan tasalla. Tänä vuonna se on viimein kasvattamassa yhtä korkeampaakin versoa, joten toivoa korkeammasta köynnöstävästä kukkaryöpystä on. Eihän tämäkään ole istutettu kuin vasta pari vuotta sitten.

Pergolan pohjoispäässä on kiehtovasti nimetty köynnösruusu 'Alchymist'. Se talvehti hyvin ja korkealle, ja kukkii nyt pääosin puolentoista metrin korkeudessa.

'Alchymist' on unelmanihana ruusu ja olen sitäkin iloisempi tämän elinvoimasta, sillä muotopuutarhan 'Alchymist' oli talven jäljiltä täysin kuiva karahka eikä juurestakaan nouse mitään.

Kiinnitin melko rouhean siteen ruususta pergolaan ennen eilen illalla alkaneita ukkoskuuroja, sillä tässä on yhdessä varressa melkoisesti painoa kaikkien kukkien myötä. Juuttinaru on lopussa, niinpä käytin sitä mitä löytyi ja se oli tuollaista outoa, vaaleaa leveää juuttinauhaa, jota käytetään ehkä kukkasidonnassa. Luulen hankkineeni sen kukkatukusta jotakin sisustusprojektia varten, jota en koskaan toteuttanut.

Kun kävin naapurissa, huomasin, että tietystä kohdasta 'Alchymist' näkyy sinne taloon sisälle saakka! Kun entisen liiterin seinät nykyään puuttuvat, siitä näkyy mukavasti läpi.

Ruusutarhan pensas- ja puistoruusuihin vielä odotellaan kukkia. Tarhakurtturuusu 'Syke' on kukkinut jo hyvän aikaa ja parantaa vain menoaan. Ranskanruusu 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu aloittaa juuri kukintaa.

Sen serkku, tai pikemminkin vanhempi: apteekkarinruusu (toisin sanoen ranskanruusu 'Officinalis') aloittaa niin ikään villissä punaisessa penkissä. Kirjavakukkainen muunnos on syntynyt mutaationa tästä ikivanhasta rohtonakin käytetystä ruususta.

Huussin toisella puolella, puolivarjon vuokko-esikkopuutarhassa, tai sen aurinkoisemmassa eteläpäässä, on myös ruusu: neidonruusu 'Madame Legras de Saint Germain'. Neidonruusujen nuput ovat usein tällaisia aivan ihania...

... avautuen valkeiksi tai vain hivenen vaaleanpunertaviksi kukiksi. En tiedä, kumpi on kauniimpi: nuppu vai kukka!

Siirrytäänkö sitten muotopuutarhaan, sillä ruskopenkin Emily Brontën seuraavat kukat ovat vasta avautumassa, eivätkä ne siinä vaiheessa ole vielä täydellisen ihania. Portlandruusu 'Comte de Chambord' on luottoruusu, joka pärjää aina ja kukkii vielä syksylläkin, tosin pääkukinta on silläkin nyt.

Koska tulin keksineeksi muotopuutarhan pastelliteeman, tai tarkemmin violetin ja valkoisen yhdistelmän, vasta vuosia sen aloittamisen jälkeen, istutin heti alkuunsa sinne punakukkaisen Flammentanz-köynnösruusun. Se on juuri aloittanut kukinnan, ja onhan se taivaallisen upea. Sitä paitsi ruusupuutarhassa kuuluu olla punaista ja vaaleanpunaista vierekkäin kukassa, niin se vain on.

Otin tämän kuvan The Pilgrim -Austinruususta demonstroimaan niiden heikkoa kuntoa tänä vuonna (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Leikkasin versot elinvoimaisen tai jo puhkeamassa olevan silmun yläpuolelta joskus huhtikuun lopussa. Sitten ne versot kuivuivat ja uutta heikkoa kasvua tulee alempaa. Mikä lie syynä, oliko vielä toukokuun alussa niin kylmät kelit, että olisi pitänyt jättää leikkuu tekemättä vielä tuolloin, versojen paljaat päät ovat tietysti alttiina kylmälle.

Onneksi tämäkin ruusu on sentään elossa ja kasvaa jonkin verran, mutta äärimmäisen hitaasti. Normaalisti The Pilgrim on heinäkuussa jo lähes minun korkuiseni ja olen helisemässä sen korkeiden versojen kanssa. Siksi päätinkin leikata tämän, ja monen muun, normaalia alempaa. Ehkä se oli virhe.

Tai sitten talvi. Meillä oli pitkään –20 astetta, mikä on harvinaisen paljon pakkasta, eikä lumipeitettä ollut kuin pari senttiä.

Kuolleiksi julistan Austin-ruusut The Prince ja Abraham Darby, jotka olivat aina kituliaita tähänkin asti. Vielä vähän aikaa sitten L. D. Braithwaitessa oli alhaalla verso, mutta sitten sekin kuivui, joten sen tilanne on kiikun kaakun. 

Onneksi ruusuista suurin osa on vankkoja selviytyjiä. Rhapsody in Blue kehitti viimein tänä vuonna oikean sävyiset kukat heti kukinnan alkuun. Tämä ihmeellisen värinen ruusu oli pakko saada, ostohalua vain rajoitti se, etten mukamas keksinyt tälle paikkaa.

Väreistä puheen ollen: ihana, viileänvaalea tarhakurtturuusu 'Snow Pavement' kukkii sekin viimein kohtalaisesti – sen kasvupaikka on niin toivottoman kuiva, että puskalla on mennyt muutama vuosi juurten kasvattamiseen eikä se ole tuottanut kuin pari kukkaa per kasvukausi. Ensimmäiset kaksi kukkaa olivat jo auki, mutta unohdin kuvata ne silloin. Onneksi nuppuja on ja lisää kukkia tulee!

Takaisin Rhapsodyyn. Sen ihana värisävy ei violetti ole, mutta niin lähellä sitä kuin ruusu kykenee. Vieressä kasvaa tarhakurjenpolvi 'Rosemoor'. Epätoivoinen kuva kirkkaassa paisteessa, mutta tuosta värit ainakin näkyvät.

Kun sävyistä tuli puhe, keksin senkin, että hankin muotopuutarhan kuolleen 'Alchymist' -köynnösruusun tilalle luostarinköynnösruusun. Sellainenkin minulla jo on, mutta toinen mahtuu hyvin. Valkokukkainen köynnösruusu olisi muotopuutarhaan täydellinen, vai mitä.

Ihanaa, mantereen-reissu on tiedossa ja (ruusu)ostoslista valmiina.

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Pronssifenkoli Foeniculum vulgare var. dulce, ruskealehtiset lajikkeet

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Siniheinä Molinia caerulea

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Kutistuneet puskat

 Pari–kolme vuotta sitten oli vesimyyrien huippuvuosi. Hedelmäpuita kaatui juurettomina (iso luumupuu ja kymmenen vuotta kasvaneet kirsikka ja omena). 

Monia monia muitakin kasveja meni, ja jälkimainingeissa taitaa olla sirotuomipihlajakin mennyttä, sillä sillä oli viimeiset kaksi kasvukautta hyvin pienet lehdet eikä se tänä vuonna jaksanut puhjeta lehteen enää ollenkaan.

Viime vuonna kiinnitin huomiota myös kahden isoimman mustaseljapensaan lehtien pienuuteen. Kukkiakaan ei tullut. 

Tänä vuonna lehtiä puhkesi vain alaoksille. Tartuin lopulta sahaan ja poistin kaikki kuivat. Niitä olikin paljon. Kolmimetrisistä pensaista jäi jäljelle aika vähän. 

Etenkin tämä etummainen on enää vain reilun metrin mittainen! 

Istutin taimet hyvin pieninä, sillä ne ovat ystävän pistokkaista kasvattamia. Mutta siitä on jo 18 vuotta. Isoihin puskiin ehti vuosien mittaan tottua. Ne peittivät verkkoaitaa ja kylätietä näkyvistä.

Onneksi puskat ovat kuitenkin yhä elossa! 

Aika paksuja nuo paksuimmat rungot olivatkin. Ne olivat myös yllättävän kevyitä: kuivuneet paksut ja pitkät karahkat eivät painaneet lähes mitään, kuin olisi balsaa käsitellyt! Jännittävä havainto.

Myös mustaseljojen alla kasvava karhunlaukka on kärsinyt, puolet kasvustosta on hävinnyt. Narsisseistakin iso osa, vaikka vesimyyrät evät ehkä niitä syö, mutta sipulit uppoavat tunneleihin. Pari narsissia nousi hyvin myöhään ja jaksoi tehdä alle kymmensenttiset lehdet, mikä kertonee sipuleiden päätyneen liian syvään.

Mutta joku myös viihtyy! Toiselta saarelta tuotu lehtopähkämön pieni alku lähti kasvuun ja on lähtenyt leviämään. Ystävä varoitti leviämisestä, mutta se saa puolestani levitä vaikka kuinka tässä tontin reunalla, pensaiden aluskasvina. Lehtopähkämön kukat ovat hienot viininpunaiset ja lehdet pehmeät, nukkaiset. 

Luonnossa tämä kasvaa karhunlaukan kanssa lehtomaisilla paikoilla, ainakin täällä saaristossa. Lähekkäin ne tähänkin istutin ja toivon ihanaa maanpeittomattoa.

Kunpa vesimyyrät söisivät rönsyleinikin juuria! Se ei tunnu kelpaavan, siihen malliin rehottaa. Mutta onhan sekin nätti kukkiessaan – ja pörräisten suosiossa. Kaverina sillä on jokin villi täkäläinen pienikukkainen lemmikki.

Päivänkakkaratkin ovat tulleet itsekseen. Esiintymä harventui, kun poimin niitä naapurin juhannuskimppuun pionien kanssa.

Tässä kohdassa pihan reunaa on mukavalta mummelilta saatu verkkoaita. Se on niin korkea, että tuosta ei edes valkohäntäpeura yritä yli. Verkkoa peittämään istutin pyökkejä pensasaidaksi, mutta niin vain vesimyyrät ovat niitäkin harventaneet. Noin puolet on jäljellä ja osa kasvanut jo verkon korkuisiksi, jolloin katkaisen niiltä latvat. 

Täytyy taas tilata piiskataiminippu lähitaimistolta kevääksi tai ehkä jo syksyksi, jotta saan tehtyä paikkauksia. Viimeisimmät paikkaustaimet istutin verkolla vuorattuihin istutuskuoppiin.

Otin kuvan kedon toiselta puolelta, tuossa on välissä vielä paahdepenkki, josta ei näy mitään tästä suunnasta, kun se on ketoa alempana kivipengermän edessä, ja nurmikkoa.

Keltalehtinen pensas on pensaskanukka 'Aurea', sen hyvästä väristä oli täällä puhetta lehteen puhkeamisen aikaan. Väri on edelleen hyvä, todella valovoimaisen kellanvihreä. Kedon piennarpukinpartojen keltaiset kukat toistavat sävyä.

Tämä kuva 'Aurea' -pensaskanukasta on touko–kesäkuun vaihteesta, jolloin se kukki. Pensaan sijoittaminen paikkaan, jossa sitä voi ihailla vastavalossa (tässä tapauksessa illalla), on hyvä ajatus!

Koska pyökkipensasaita on meillä aika tuntematon, laitan loppuun kuvan Jane Austenin kotimuseon puutarhasta, jossa kävin toukokuussa. Puutarhaa rajaava pensasaita on pyökkiä, nimenomaan euroopanpyökkiä. Valkopyökkiäkin käytetään, mutta se on ihan eri puu.

Pyökki on suosittu pensasaidaksi Keski-Euroopassa ja jo Ruotsissa, eikä aidan aina tarvitse olla näin korkea. Aidaksi kasvatettavien puiden latva katkaistaan vasta sitten, kun on saavutettu toivottu korkeus, se on ainoa ero puiden ja pensaiden aidaksi kasvattamisen välillä. Sivuja kyllä leikataan alusta asti.

Kuvasta voi myös nähdä, kuinka tiheään taimet tulisi istuttaa: noin 30 cm välein. Toivon, että oma aitani on joskus yhtä tiheä!

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Euroopanvalkopyökki Carpinus betulus

Lehtopähkämö Stachys sylvatica

Mustaselja Sambucus nigra

Pensaskanukka Cornus alba

Piennarpukinparta Tragopogon pratensis

Päivänkakkara Leucanthemum vulgare

Rönsyleinikki Ranunculus ficaria

Kuvaa kimalainen vol. 2

 Uhosin osallistuvani Hiidenkiven puutarhan Kuvaa kimalainen -haasteeseen sitten, kun avautuu uusia kukkia ötököille. Ja niitähän avautuu koko ajan! 

Kuvaan aika paljon muitakin hyönteisiä kuin kimalaisia. Tämä on kulta- tai kuparikuoriainen sukeltamassa valkoiseen partalaukkaan. Tuntomerkkiä eli pään etuosan muotoa ei näe, ainoastaan pehvapuolen.

Ihanan iso- mutta keveäkukintoinen tähtilaukka on aloittanut kukinnan. Olisikohan kukassa pensaskimalainen.

Olen tehnyt havaintoja siitepölyjen väreistä. Useimmissa kukissa siitepöly on vaaleaa tai keltaista, jolloin kimalaisten karvat ja siitepölypallukat jaloissa ovat kellertäviä. Tämä kukka on tarhakurjenmiekka 'Louvois'.

Idänunikoiden siitepöly on lähes mustaa. Kimalaisen paksut reidet ovat kuin bodaajalla. Kukka on nimetön tarhaidänunikon lajike, siemenestä kasvatettu.

Kehonrakentaja pääsee vielä ilmaan punnustensa kanssa. 

Ketoruusuruoho on vuorostaan kukassa, ja kimalaiseen tarttuneesta siitepölystä voi nähdä, että se on yhtä kauniin väristä kuin kukkakin.

Vieressä on kultakärsämö vasta nupulla, mutta siinäkin on jo tyyppi kärkkymässä. Tai muuten vain hengailemassa.

Pionit ovat aina suosittuja. 'Eskimo Pie' -kiinanpionin valtavissa kukissa näkyy usein neljä kimalaista samaan aikaan, mutta valitsin tähän kuvan, jossa on useampi kukka. Kukat ovat lautasen kokoisia, aivan övereitä.

Vanhasta pihasta saadun nimettömän pionin kukkanupulle laskeutui jättiläiskokoinen ampiaisen värinen, mutta olisikohan kuitenkin ollut jokin giganttikukkakärpänen tms. Piti katsoa hyönteiskirjoista ja netistä ja koska sain tästä toisenkin kuvan, jossa näkyy ötökän profiili, pään väri ja raidoitus paremmin, on pakko todeta, että tämä on herhiläinen. 

On se jäätävän kokoinen!

Tummakurjenpolvet ovat pitkään kukassa ja kukista kuuluu jatkuva hyörinä. Lajike on 'Samobor', hieno viininpunainen ja lehdissä isot ruskeat kuviot.

Tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' tarjoaa paljon isompia kukkia, nekin kelpaavat.

Yhtenä päivänä kumarruin kuvaamaan englanninsinililjoja, kun kohdalle osui lottovoitto. Yhdessä kukkavarsista oli paikallaan komea hukankorento.

Muotopuutarhan timjamipolku on varma pörriäismagneetti. Näin tässä kuvassa (isompana tietokoneen ruudulla) neljä kimalaista, mutta niitä on varmasti tuplamäärä kukkien takana.

Amiraaleja on näkynyt viime aikoina paljon.

Sitten oli tällainen kauniimpi, hailean oranssi, olisiko ohdakeperhonen.

Amiraali oleili myös kellanvihreälehtisessä 'Aureus' -pihajasmikkeessa, joka kukkii viimein todella runsaana ja tuoksuu huumaavasti. Etualan oranssi täplä on revontuliatsalea 'Mandarin Lights', se on tuottanut jo kaksi yksittäistä myöhäiskukkaa! 

Nokkosperhosiakin on jonkin verran. Ja sitten kaikenlaisia pieniä, joita en tunne, sinisiipiä ja ruskeasiipisiä ynnä muita.

Takaisin kimalaisiin. Ryytisalvia on varma kimalaismagneetti, vierailee siinä muitakin, mm. kiitäjiä.

Tästä tulee taas enemmän kasvi- kuin kimalaistunnistusjuttu! Yritän. Veikkaan, että tämä on tarhakimalainen, kuten monet muutkin tämän jutun kimalaisista.

Perunakin pölytetään. 

Tulikukat ovat suosittuja. 'Southern Charm' on kyllä minustakin ihana. Kokonaan oranssinruskea selkäkilpi taitaa paljastaa kukassa hyörivän kartanokimalaisen.

Tummatulikukkien parissa lentävä saattaa myös olla kartanokimalainen. Tuo karhumaisen pyöreä olemus on niin ihana.

Tähkähietaliljan parissa ahkeroidaan myös.

Yksivuotisten unikkojen hennot varret kestävät kookkaiden tarhakimalaisten painon.

Vaaleanpunaisesta puheen ollen: olin iltamyöhällä yhdentoista aikaan pihalla ihmettelemässä Suomen suviyön valoisuutta. Havaitsin voimakkaita tuoksuja, varjoliljojen tympeänmakea tuoksu sekoittui upeaan parfyymiin. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on aivan täydessä kukassa, kukintoja on kymmenittäin, ellei peräti sata. Menin lähemmäs nuuhkimaan, kun huomasin ympärilläni kovaäänistä pörinää.

Päätin tarkastella, mikä kiitäjä on kyseessä ja se olikin erikoisempi, pieni ja vaaleanpunainen. Sellaista ei ollut ennen nähnyt.

Äkkiä sisälle hakemaan kameraa. Kiitäjä oli niin nopea työssään, etten ehtinyt saada säätöjä viritettyä ennen kuin se oli jo vihoviimeisissä kukinnoissa alhaalla kivimuuria vasten, lähes muun kasvillisuuden takana. On sillä tarkka hajuaisti!

Otin häthätää pari epätarkkaa kuvaa ennen kuin tyyppi häipyi kokonaan. Se oli todennäköisesti pikkukiitäjä. Kiitäjät ovat upeita ja oli hienoa huomata aivan uusi laji puutarhassani. 

Tämänkin takia kuusamat ovat huippuihania lempikukkia. Kukkien tuoksu ja muoto on minunkin mieleeni.

Säästin hauskimman kimalaiskasvin viimeiseksi. Sirolla etelänkurjenmiekalla on varsin kapea väli, johon kookkaan tarhakimalaisen on itsensä punnerrettava yltääkseen mesitarjoilulle. Onneksi sillä on pitkä kieli. 

Sen jälkeen on vielä ujutettava koivet eteen ja peruutettava koko karvainen olemus takaisin ulos...

... äh...

Onnistui tämäkin kaveri lopulta, ja kukat ovat vaivannäöstä huolimatta valtavan suosittuja. Ensimmäisessä näistä kahdesta kuvasta lentää joku toinenkin, pienempi karvainen, mutta se on niin epäselvä, etten edes suurennetusta kuvasta saa selvää. Luultavasti joku erakkomehiläinen.

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Kuvaa kimalainen -haaste löytyy täältä: KLIK. Haastan sinutkin osallistumaan ja nimeämään vaikkapa vain yhden kuvaamistasi kimalaisista. Näin se ei ehkä tunnu liian haastavalta. Ja voihan sen nimetä vaikka Penaksi, jos ei muuta keksi.

Lisäksi Urban Farming -blogissa lanseerattiin juuri hyönteisystävällisemmän puutarhan haaste: KLIK. Haasteessa kehotetaan lisäämään puutarhaan yksi hyönteisiä auttava asia ja kertomaan siitä, jotta mahdollisimman moni blogeja lukeva saa hyviä vinkkejä. Blogissa ei ollut vihjeitä, mitä voisi tehdä.

Itse kirjoitin vähän aikaa sitten hyönteisystävällisen puutarhan jutun Oma PIHA -lehden blogiin: KLIK. Kaikkia noita jo toteutan: on monia kukkalajeja, luonnonkukkia, risukasaa, avokompostia, niittyä ja leikkaamatonta kukkaisaa nurmea, joitakin vesiastioitakin. Hyönteishotellikin löytyy, vaikka se on vähän hassua ja keinotekoista, kun niille löytyy reikäisiä lahopuita, heinikkoja ja risukasoja vaikka kuinka. Talonikin ovat jättikokoisia hyönteishotelleja: seinälaudoitusta uusiessani pystyn huomaamaan, kuinka paljon pikku ötököitä vanhan talon koloset majoittavat.

Voisin vielä yrittää keksiä jonkinlaisen uuden vesiaiheen, siis lähinnä -astian, se tässä lämmössä ja kuivuudessa tulee ensimmäisenä mieleen. Ja tietysti rukoilen sadetta päivittäin. Onneksi perjantain ja lauantain väliselle yölle on kai sitä tulossa; edellisestä sadepisarasta on lähes kaksi viikkoa.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Kartanokimalainen Bombus hypnorum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Partalaukka Allium rosenbachianum

Pensaskimalainen Bombus pratorum

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Ryytisalvia Salvia officinalis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakimalainen Bombus hortorum

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Tähtilaukka Allium cristophii