Monday, 3 June 2024

Herkkunurkan ylläri

 Tikankontti yllätti pysymällä elossa monta vuotta ja viimein kukkimalla.

Löysin kukat puna-ailakkipöheiköstä. Pitäisi varmaan vähän kitkeä, vaikka annankin ailakkien mielellään kasvaa aika monessakin kukkapenkissä. Tikakontti on lajiketta 'Emil' enkä ole löytänyt sille lajinimeä, taitaa olla risteymä.
☞ Tähän väliin lisään asiantuntijalta tulleet tiedot: Cypripedium Emil on lehtotikankontin (Cypripedium calceolus) ja pohjoisamerikkalaisen Cypripedium parviflorum var. parviflorumin risteymä. Se on grex-nimi, eli kertoo risteymän vanhemmat. Se on orkideoilla eri kuin lajikenimi (ja kirjoitetaan ilman heittomerkkiä).

Tämä on tikankontin ensikukinta. Vuosia sitä olenkin kasvatellut. Alkuun se kasvoi paikassa, jossa se ei oikein viihtynyt, ehkä liian kuivaa. Tässäkään ei voi kosteudella juhlia, mutta notkelmassa tämä kasvaa. Paikka on sikäli paha, että tänä talvena, kun salaojat jäätyivät, meni tämänkin kasvin yli puro. Onneksi paikassa on jotain hyvääkin, sillä kasvi on tuuheutunut.

Tuolla tikankontti on, aika matalalla. Taustalla puna-ailakkien välissä kukkii tellima, josta pidän hurjasti. 

Ja nyt ovat lehtoakileijatkin aloittaneet, kuten Musti jo esitteli. Edessä on 'Nora Barlow', jonka istutin, tai tämä lienee jo siementaimi, minusta alkuperäinen paikka oli vähän vieressä. Taustalla Barlowin tuottamia siementaimia, kun perimää on tullut tavallisesta tummanvioletista lehtoakileijasta.

Joka vuosi nousee joku uusi kiinnostava siementaimi. Ja koiranputkia, mutta rakastan niitä niiden kukkiessa.

Kyläkellukka tarjoaa niin täydellistä neonkeltaista vastaväriä akileijoille, että annan senkin kasvaa tässä ainakin jossain määrin. Pörriäiset kiittävät, kun on paljon hyviä ruokailukukkia vieri vieressä.

Sitten tässä herkkujen nurkassa kasvaa myös jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'.

Eilinen rankkasade taivutti kukintoja alas. Sade oli paikoin sellaista ukkoskuuroa, että sitä ryöppysi vesiputouksena sadevesitynnyrien ohi. Harmi vain, muuten ne olisi saanut sillä määrällä täyteen. Kertyi niihin onneksi silti vettä. Olo on joksikin aikaa huojentunut, kun ennusteessa ei taas kymmeneen vuorokauteen näykään yhtään sadetta.

Punapietaryrtti 'Duro' tulee kohta kukkaan. Tykkään näiden vahvojen värien yhdistelmästä. Kasvi on jotenkin pienentynyt, eikä siementaimia ole koskaan ilmestynyt. Ehkä akileijat ahdistelevat sitä – niitä täytyy karsia vuosittain, mieluiten ennen siementen kehittymistä.

Surukseni valeangervot viihtyvät puutarhassani kovin huonosti, mutta onneksi tämä yksi 'Chocolate Wing' -sulkavaleangervo nousee uskollisesti vuodesta toiseen. Kaikki neljä muutakin on lähtenyt nihkeästi kasvuun, jopa se yksi, joka edellisinä vuosina nousi vasta keskikesällä.

Rotkolemmikkien suhteen on talvi vienyt veronsa, mutta kaikkein vanhin 'Silver Wings' voi hyvin, vaikka sekin pieneni hieman. Tämänkin ihan vierestä kulki puro keskellä talvea. 
Lisäksi syysvuokko on elossa, se versoo jo. Ihanaa.

Kuvasin herkkujen nurkan kuistilta käsin, se on tässä ihan talon nurkalla näkösällä ja oikeastaan näen paikan myös tästä työpöydältä käsin, keittiön ikkunasta. Ihana kukkahetki, kun syreenit ja pihlajat kukkivat. Tuolla navetan takana kukkivan pihlajan takana on lisää syreenejä.

Pienen polun toisella puolella ollaan jo metsäpuutarhan puolella, joten siitä lisää toisella kertaa. Piti vain laittaa tämä kaunis kaksikko: särkynytsydän ja vielä nuori isopähkinäpensas 'Purpurea'.


Isopähkinäpensas Corylus maxima
Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä
Koiranputki Anthriscus sylvestris
Kyläkellukka Geum urbanum
Lehtoakileija Aquilegia vulgaris
Puna-ailakki Silene dioica
Punapietaryrtti Tanacetum coccineum
Rotkolemmikki Brunnera macrophylla
Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata
Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis
Tellima Tellima grandiflora
Tikankontti Cypripedium

26 comments :

  1. Ihana tikankontti!
    Pirkko

    ReplyDelete
  2. Kiva tikankontti-ylläri! Ei varmaan kannata olla kovin innokas kitkijä, jotta tuollaiset herkut saavat mahdollisuuden kasvaa ja kukkia. Punapietaryrtti Duro on minulle uusi tuttavuus. Se on mahtavan värinen. Sulkavaleangervon lehdissä taasen on hieno kuvio. Kiva nähdä myös Moskovan Kaunotar runsaasti kukkivana. Tiedänpä mitä odottaa.
    Minkä ikäinen isopähkinäpensaasi on? Oma 1-vuotiaani ei ole vielä edes 50-senttinen. On kuitenkin elossa ja ihan pirteä.
    Aika moni kasvi on jäänyt nousematta. Akileijojakin on tavallista vähemmän. Paras siis iloita hengissä olevista ja ylläreistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No juu, ja joskus tuntuu, että rehotus auttaa maata pysymään kosteampana, vaikka tietysti rikkakasvitkin vievät osan maan vedestä.
      Ostin Duron joskus ihan alkuvuosina, nyt en enää muista, mistä. Sillä on todella intensiivinen väri, kiva.
      Taisin istuttaa isopähkinän yhtä vuotta aiemmin kuin sinä, eli toissa vuonna varmaan. Se on tuollainen metrinen nyt. Kyllä se äkkiä lähtee venymään sitten, kun ensin vähän juurtuu.
      Täytyy tosiaan iloita niistä, mitä on. Meillä on todella haastavat olot täällä pohjolassa.

      Delete
    2. Hyvä tietää, ettei isopähkinä ikuisuuksia kääpiönä pysy. Ehkä käyn höpöttämässä sille puutaheinää. Jos vaikka innostuu venymään pituutta päästäkseen kauemmas minusta.
      Kävin tänään Muhevaisella. Myyjä kertoi, että sekä asiakkaiden että heidän myyjien mielestä mennyt talvi oli hyvin hankala monille kasveille. Menetyksiä on paljon.

      Delete
    3. Puuheinä voisi toimia :-D En ihmettele, että puutarhaliikkeessä on puhuttu paljon viime talven viemistä veroista.

      Delete
  3. Akileijoja 😍 Täällä akileijat ovat lupaavasti nupuillaan. Odotamme niitä Maxin kanssa - emäntä

    ReplyDelete
  4. Minun purpurea pähkinäpensas selvisi talvesta. Olin ihan varma että kuolee kun oli viime syksyn myöhäinen aletaimi. Latva siitä paleltui, mutta sehän ei haittaa.
    No jopas tikankontti yllätti, kukinta monen vuoden odottamisen jälkeen, hienoa. Akileijat ovat kivoja, mutta niiden leviämistä on kyllä pakko hallita leikkaamalla kukinnot pois ennen siementen kehittymistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että selvisi! Pähkinäpensas on muutenkin monirunkoinen, niin ei tosiaan haittaa yhtään. Minunkin puskastani on latva paleltunut tai ehkä kuivunut viime kesänä, näkyy kuvassa, en ole vielä toimertunut leikkaamaan sitä pois.

      Delete
  5. Kivipellon Saila3 June 2024 at 22:42

    Tikankontti ja puna-ailakki - ihania! Hyvä, että tikankonttisi menestyy ja kukkii, se melkein on juhlan paikka! Mulla on uusi Mikadon kämmen, voisiko se talvehtia? Kukkivat sireenit ja pihlajat, siitä alkaa kesä, kukkivasta pihlajasta pappa teki mulle aina ongen, kun menin hänen luokseen pohjoiseen kesää viettämään lapsena. Ihanat akileijat 💚

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joskus hankin mikadonkämmekän, mutta istutin sen huonoon paikkaan saveen – nyt en muista, selvisikö se talvesta, kuoliko se istutusvuonna vai seuraavana, mutta kauaa se ei elänyt. Silloin minulla ei ollut vielä juuri mitään hyviä istutuspaikkoja. Toivottavasti omasi selviää! Ehkä sen päälle voisi kasata ennen talven tuloa jotakin suojaa.
      Ihana lapsuusmuisto papastasi <3

      Delete
  6. Tikankontti on hauska nimi ja todentotta, konttihan se kukka on. osuva nimi. Nuo yllärit on kivoja, kun joskus jo unohduksissa oleva kukka nouseekin uudestaan esiin on sitä sitten kiva yrittää pitää hengissä. Minulta on nyt kadonnut ritarinkannus kokonaan, jospa sekin vielä heräisi kasvamaan.
    Sinun erilaisia kukkiasi on aina ilo katsella

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kontti tosiaan, tikasta en niin tiedä :-D
      Voi sentään, tähän talveenko se kuoli. Toivottavasti ritarinkannuksesi nousee vielä!

      Delete
  7. Kiva postaus ja tällä kertaa minultakin löytyi jotain samoja kuten Moskovan kaunotar , tellima ,rotkolemmikki ,puna ailakki ja ensimmäisen kuvan akileijan värit . Tikankontti olisi kiva tuttavuus täälläkin mutta ihana juttu että kukki sinulla ja on tuuhentunut .

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä ihanaa, että tuollainen erikoisempi onkin alkanut viihtyä.
      Sinun siemenistäsi kasvatettu siperiankurjenmiekka kukkii parhaillaan todella komeasti!

      Delete
    2. Hienoa oliko se valkoinen? 🤔

      Delete
    3. Olit kerännyt siemenet valkokukkaisesta, mutta taimi on ihan tavallinen sinikukkainen. Niinhän niistä useimmiten tulee. Toinenkin taimi on, mutta se on hyvin pienikasvuinen, oli noussut keväällä maasta. Onneksi on elossa kumminkin.

      Delete
  8. Miten kauniita! Tykkään niin akileijoista :)
    Hyvää sini-valkoista kuvakoostetta haasteeseen ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin mietin, että tuo syreeni-akileija -kuva olisi täydellinen itsenäisyyspäivään, mutta tuli julkaistua jo nyt. Tosin voihan sen laittaa uudestaan, siihen on niin pitkä aika, puoli vuotta! Onneksi kesä on vasta aluillaan.

      Delete
  9. Ei kyllä voi muuta tuumata, kuin että kyllä tämä suomen kesä on kaunis ja nyt hehkeimmillään. Ihania kuvia olet taas ottanut.
    Pitäisikin kerätä kasveja ja laittaa painon alle kuivamaan. Saisi talvella muistella ihanaa kesää. Myös yrttejä voisi nyt kerätä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin on. Nyt nautitaan, sillä tätä hetkeä on todella monta kuukautta odotettu! Huomasin juuri kasvimaalla ensimmäiset kamomillasaunion kukat, keräsin ne teeksi kuivumaan. Pidän kamomillateestä todella paljon ja on kivaa olla sen suhteen omavarainen.

      Delete
  10. Tuo kolmas kuvasi on todella kaunis. Akileijat ovat kuin suoraan upeasta taulusta.

    ReplyDelete
  11. Ihana tikankontin yllätys kannustaa kokeiluun; kannattaa jaksaa olla kärsivällinen. Vielä kun on monta rautaa kokeilussa yhtäaikaa, niin varmasti joku aina onnistaa!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri näin: monta verkkoa vesille, niin aina jossain nappaa!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!