Kirkkaanpunaisten joukko

 Sitä ennen pieni katsaus taimikassiin, jonka toin mukanani edelliseltä mantereen-reissulta toukokuun lopussa. 

Tai oikeastaan taimikasseja oli kolme. Niissä on joskus aika ihania yhdistelmiä, jotka eivät kuitenkaan oikeassa elämässä voi päätyä kasvamaan vierekkäin. Kuten tässä kirjavalehtinen rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' ja pronssifenkoli. Fenkolihan kasvaa puolitoistametriseksi, kun laukkaneilikka on kääpiö.

Lisäksi hankin uuden "mustaherukkasalvian" keväällä kuolleen tilalle. Edellisen talvetus onnistui huhtikuulle asti, jolloin viimeinenkin vihreänä sinnittelevä oksa näivettyi ja sitten oli jo juuristokin kuollut. Harmi vain, mutta onneksi löytyi uusi!

Kolme taimikassia on nyt kutistunut yhteen, kun olen päässyt kitkemään, raivaamaan ja istuttamaan. Pikku hiljaa taimet hupenevat eri puolille puutarhaa. 

Pronssifenkoli pääsi ruusu-heinätarhaan, josta edellinen pronssifenkoli menehtyi talveen suojauksista huolimatta. Tarhan värimaailma on hempeä, kiitos 'Album' -metsäkurjenpolvien, libanoninlaukkojen ja ihanan hailean amerikanpionin.

Joku saattaa muistaa vastikään ruusu-heinätarhaan istuttamani oranssinpunakukkaisen 'Oranje Moersdag' -polyantharuusun, jonka olin ostanut äitienpäiväksi. Sen kohtalona oli kuitenkin siirtyä muualle ja kun lähelle mutapuutarhan reunalle avautui väärän värinen idänunikon siementaimi, oli kohtalo sinetöity. Molemmat ylös ja tänne pihan länsireunalle!

Muut idänunikot, tai tarhaidänunikot, mutapuutarhan reunalla ovat nimittäin tämän värisiä – tai toivon, että ovat, tässä on ensimmäinen avautunut kukka sen siementaimen lisäksi. Yhdistelmä kirkuvan oranssinpunaiseen on aivan hirvittävä, ei sitä kestänyt katsoa edes yhtä päivää.

Pihan länsireuna valikoitui siksi, että siellä on muutakin sopivan väristä. Vähän alempana rinteessä aloittaa kukintaa oranssikukkainen kellukka 'Totally Tangerine'

Ruusun lähellä on Austin-ruusu L. D. Braithwaite, joka lienee ensimmäinen Austinini, juuri ja juuri hengissä. Unikon kukan takana voi erottaa kituvaa kolmiokaa. Vähän ylempää on kokonaan kuollut jo aika isoksi ehtinyt sirotuomipihlaja, joka teki viime vuonna vain hyvin pienet lehdet. Syynä lienevät vesimyyrät, sillä olen istuttanut tähän aika paljon kasveja vuosien mittaan ja hyvin vähän niistä on jäljellä. Vesimyyrät kun syövät kasveista juuret. 

Nyt istutin ruusun verkolla vuorattuun kuoppaan. Tuosta idänunikosta ei ole niin väliksi, vaikka tiedän kyllä sen juuren olevan vesimyyrien herkkua.

Alempana rinteessä on onneksi hyväkuntoinen kolmioka. Kovassa tuulessa on vaikea ottaa selvää kuvaa, mutta kai tästä saa jotakin käsitystä. Se talvehti sataprosenttisesti.

Kirkkaan oranssinpunaisten kukkien lähellä on myös ruskopenkki, jossa on lisää kellukoita, kuten kuvan alareunassa kukkiva ruosteensävyinen 'Nonna'. Kellukoissa on mahtavia värejä!

'Nonna' lähempää. En laita näille tähän mitään lajinimeä, sillä tämä lienevät kaikki joitakin risteymiä. Ehkä ne lasketaan tarhakellukoiksi, mutta en ole varma.

Lisäksi ruskopenkissä kukkii kirkkaanpunainen aarre... suvitulppaani! Joten värimaailmat juuri tässä kohdassa pihaa mätsäävät mukavasti. Ainakin, kun katsoo oikeasta suunnasta.

Aina, kun maata kaivaa, nousee kiviä. Tästä lienee mennyt joskus tie ylempänä rinteessä olleeseen taloon, koska kivet ovat litteitä ja kulmikkaita – oikein täydellisiä kiveyskiviä ja kivimuurikiviä. Otan nämä visusti talteen.

Vielä yksi kuva ruskopenkin yli kohti kirkuvanpunaisia kukkia. Vasemmalla on tarhakullero 'New Moon' ja siitä alemmas näkyy vähän 'Mai Tai' -kellukkaa.

Kitkin ja kanttasin ruskopenkin, viimein. Kanttausjätteelle löytyy aina sijoituspaikkoja, kun nurmikko elää omaa elämäänsä. Myyrät kaivavat käytäviä ja talvi liikuttaa kiviä. Välillä kantapää uppoaa kuoppaan tai kivi nousee esiin. Myös niiden poiston aiheuttamiin kuoppiin saa hyvin uppoamaan kitkentä- ja kanttausjätettä.

Nyt nurmikossa oli sen näköinen kiven kulma, että olin katsonut sitä koko kevään: tuo pitäisi kaivaa pois. Kiven tekstuuri näytti jonkinlaiselta tiileltä, mutta aika rouheasti sitä rautakangella kalauttelin. Onneksi tiili nousi ehjänä, tai niin ehjänä kuin se maassa oli.

Siinä on nimittäin Höganäsin ankkurileima. Tämä tulee säästöön ja käyttöön johonkin esille, mitä luultavimmin tulevaan kasvihuoneeseen... siis jonakin vuonna tulevaan, jos joku nyt alkoi innostua uudesta projektista.

Amerikanpioni on eri pionilajien välinen siementaimiristeymä

Idänunikko Papaver orientale

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Libanoninlaukka Allium zebdanense

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

"Mustaherukkasalvia" (suomenkielinen virallinen nimi vielä puuttuu) Salvia microphylla

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Pronssifenkoli Foeniculum vulgare var. dulce, ruskealehtiset lajikkeet

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima 

Sirotuomipihlaja Amelanchier laevis

Suvitulppaani Tulipa sprengeri

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakellukka Geum Cultorum-Ryhmä

Tarhakullero Trollius Cultorum-Ryhmä