Thursday, 27 June 2024

Kuvaa kimalainen vol. 2

 Uhosin osallistuvani Hiidenkiven puutarhan Kuvaa kimalainen -haasteeseen sitten, kun avautuu uusia kukkia ötököille. Ja niitähän avautuu koko ajan! 

Kuvaan aika paljon muitakin hyönteisiä kuin kimalaisia. Tämä on kulta- tai kuparikuoriainen sukeltamassa valkoiseen partalaukkaan. Tuntomerkkiä eli pään etuosan muotoa ei näe, ainoastaan pehvapuolen.

Ihanan iso- mutta keveäkukintoinen tähtilaukka on aloittanut kukinnan. Olisikohan kukassa pensaskimalainen.

Olen tehnyt havaintoja siitepölyjen väreistä. Useimmissa kukissa siitepöly on vaaleaa tai keltaista, jolloin kimalaisten karvat ja siitepölypallukat jaloissa ovat kellertäviä. Tämä kukka on tarhakurjenmiekka 'Louvois'.

Idänunikoiden siitepöly on lähes mustaa. Kimalaisen paksut reidet ovat kuin bodaajalla. Kukka on nimetön tarhaidänunikon lajike, siemenestä kasvatettu.

Kehonrakentaja pääsee vielä ilmaan punnustensa kanssa. 

Ketoruusuruoho on vuorostaan kukassa, ja kimalaiseen tarttuneesta siitepölystä voi nähdä, että se on yhtä kauniin väristä kuin kukkakin.

Vieressä on kultakärsämö vasta nupulla, mutta siinäkin on jo tyyppi kärkkymässä. Tai muuten vain hengailemassa.

Pionit ovat aina suosittuja. 'Eskimo Pie' -kiinanpionin valtavissa kukissa näkyy usein neljä kimalaista samaan aikaan, mutta valitsin tähän kuvan, jossa on useampi kukka. Kukat ovat lautasen kokoisia, aivan övereitä.

Vanhasta pihasta saadun nimettömän pionin kukkanupulle laskeutui jättiläiskokoinen ampiaisen värinen, mutta olisikohan kuitenkin ollut jokin giganttikukkakärpänen tms. Piti katsoa hyönteiskirjoista ja netistä ja koska sain tästä toisenkin kuvan, jossa näkyy ötökän profiili, pään väri ja raidoitus paremmin, on pakko todeta, että tämä on herhiläinen. 

On se jäätävän kokoinen!

Tummakurjenpolvet ovat pitkään kukassa ja kukista kuuluu jatkuva hyörinä. Lajike on 'Samobor', hieno viininpunainen ja lehdissä isot ruskeat kuviot.

Tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' tarjoaa paljon isompia kukkia, nekin kelpaavat.

Yhtenä päivänä kumarruin kuvaamaan englanninsinililjoja, kun kohdalle osui lottovoitto. Yhdessä kukkavarsista oli paikallaan komea hukankorento.

Muotopuutarhan timjamipolku on varma pörriäismagneetti. Näin tässä kuvassa (isompana tietokoneen ruudulla) neljä kimalaista, mutta niitä on varmasti tuplamäärä kukkien takana.

Amiraaleja on näkynyt viime aikoina paljon.

Sitten oli tällainen kauniimpi, hailean oranssi, olisiko ohdakeperhonen.

Amiraali oleili myös kellanvihreälehtisessä 'Aureus' -pihajasmikkeessa, joka kukkii viimein todella runsaana ja tuoksuu huumaavasti. Etualan oranssi täplä on revontuliatsalea 'Mandarin Lights', se on tuottanut jo kaksi yksittäistä myöhäiskukkaa! 

Nokkosperhosiakin on jonkin verran. Ja sitten kaikenlaisia pieniä, joita en tunne, sinisiipiä ja ruskeasiipisiä ynnä muita.

Takaisin kimalaisiin. Ryytisalvia on varma kimalaismagneetti, vierailee siinä muitakin, mm. kiitäjiä.
Tästä tulee taas enemmän kasvi- kuin kimalaistunnistusjuttu! Yritän. Veikkaan, että tämä on tarhakimalainen, kuten monet muutkin tämän jutun kimalaisista.

Perunakin pölytetään. 

Tulikukat ovat suosittuja. 'Southern Charm' on kyllä minustakin ihana. Kokonaan oranssinruskea selkäkilpi taitaa paljastaa kukassa hyörivän kartanokimalaisen.

Tummatulikukkien parissa lentävä saattaa myös olla kartanokimalainen. Tuo karhumaisen pyöreä olemus on niin ihana.

Tähkähietaliljan parissa ahkeroidaan myös.

Yksivuotisten unikkojen hennot varret kestävät kookkaiden tarhakimalaisten painon.

Vaaleanpunaisesta puheen ollen: olin iltamyöhällä yhdentoista aikaan pihalla ihmettelemässä Suomen suviyön valoisuutta. Havaitsin voimakkaita tuoksuja, varjoliljojen tympeänmakea tuoksu sekoittui upeaan parfyymiin. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on aivan täydessä kukassa, kukintoja on kymmenittäin, ellei peräti sata. Menin lähemmäs nuuhkimaan, kun huomasin ympärilläni kovaäänistä pörinää.
Päätin tarkastella, mikä kiitäjä on kyseessä ja se olikin erikoisempi, pieni ja vaaleanpunainen. Sellaista ei ollut ennen nähnyt.
Äkkiä sisälle hakemaan kameraa. Kiitäjä oli niin nopea työssään, etten ehtinyt saada säätöjä viritettyä ennen kuin se oli jo vihoviimeisissä kukinnoissa alhaalla kivimuuria vasten, lähes muun kasvillisuuden takana. On sillä tarkka hajuaisti!
Otin häthätää pari epätarkkaa kuvaa ennen kuin tyyppi häipyi kokonaan. Se oli todennäköisesti pikkukiitäjä. Kiitäjät ovat upeita ja oli hienoa huomata aivan uusi laji puutarhassani. 
Tämänkin takia kuusamat ovat huippuihania lempikukkia. Kukkien tuoksu ja muoto on minunkin mieleeni.

Säästin hauskimman kimalaiskasvin viimeiseksi. Sirolla etelänkurjenmiekalla on varsin kapea väli, johon kookkaan tarhakimalaisen on itsensä punnerrettava yltääkseen mesitarjoilulle. Onneksi sillä on pitkä kieli. 
Sen jälkeen on vielä ujutettava koivet eteen ja peruutettava koko karvainen olemus takaisin ulos...

... äh...
Onnistui tämäkin kaveri lopulta, ja kukat ovat vaivannäöstä huolimatta valtavan suosittuja. Ensimmäisessä näistä kahdesta kuvasta lentää joku toinenkin, pienempi karvainen, mutta se on niin epäselvä, etten edes suurennetusta kuvasta saa selvää. Luultavasti joku erakkomehiläinen.

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Kuvaa kimalainen -haaste löytyy täältä: KLIK. Haastan sinutkin osallistumaan ja nimeämään vaikkapa vain yhden kuvaamistasi kimalaisista. Näin se ei ehkä tunnu liian haastavalta. Ja voihan sen nimetä vaikka Penaksi, jos ei muuta keksi.

Lisäksi Urban Farming -blogissa lanseerattiin juuri hyönteisystävällisemmän puutarhan haaste: KLIK. Haasteessa kehotetaan lisäämään puutarhaan yksi hyönteisiä auttava asia ja kertomaan siitä, jotta mahdollisimman moni blogeja lukeva saa hyviä vinkkejä. Blogissa ei ollut vihjeitä, mitä voisi tehdä.
Itse kirjoitin vähän aikaa sitten hyönteisystävällisen puutarhan jutun Oma PIHA -lehden blogiin: KLIK. Kaikkia noita jo toteutan: on monia kukkalajeja, luonnonkukkia, risukasaa, avokompostia, niittyä ja leikkaamatonta kukkaisaa nurmea, joitakin vesiastioitakin. Hyönteishotellikin löytyy, vaikka se on vähän hassua ja keinotekoista, kun niille löytyy reikäisiä lahopuita, heinikkoja ja risukasoja vaikka kuinka. Talonikin ovat jättikokoisia hyönteishotelleja: seinälaudoitusta uusiessani pystyn huomaamaan, kuinka paljon pikku ötököitä vanhan talon koloset majoittavat.
Voisin vielä yrittää keksiä jonkinlaisen uuden vesiaiheen, siis lähinnä -astian, se tässä lämmössä ja kuivuudessa tulee ensimmäisenä mieleen. Ja tietysti rukoilen sadetta päivittäin. Onneksi perjantain ja lauantain väliselle yölle on kai sitä tulossa; edellisestä sadepisarasta on lähes kaksi viikkoa.


Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta
Etelänkurjenmiekka Iris spuria
Kartanokimalainen Bombus hypnorum
Ketoruusuruoho Knautia arvensis
Kiinanpioni Paeonia lactiflora
Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii
Kultakärsämö Achillea filipendulina
Partalaukka Allium rosenbachianum
Pensaskimalainen Bombus pratorum
Pihajasmike Philadelphus coronarius
Ryytisalvia Salvia officinalis
Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä
Tarhakimalainen Bombus hortorum
Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum
Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä
Tummakurjenpolvi Geranium phaeum
Tähkähietalilja Anthericum liliago
Tähtilaukka Allium cristophii

18 comments :

  1. Aivan ihanat öttiäiset. Nyt taitaakin olla oikea öttiäisbuumi menossa.
    Ajattelin tehdä perhosbaarin. Laitan pussin fariinisokeria ja puoli pulloa makeaa punaviiniä ja sitten vaan seos pariin lasipurkkiin pesusienen kanssa (Sienen on oltava vähän nesteen yläpuolella) ja sitten vaan purkit ulos. Loppu viini pitää kai juoda. Hihhii - en kuulu viinin ystäviin ollenkaan. Talvehtivat perhoset imevät makeasta liemestä voimaa talvehtia (opiskelin eilen ja tänään toimin)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ötököitä on jos jonkinlaisia.
      Perhosbaari kuulostaa kiinnostavalta!

      Delete
  2. Viittä vaille, ettei tarhakimalainen juuttunut kurjenmiekan terälehtien väliin. Nyt ei tarvitse istua telkun ääressä katsomassa luonto-ohjelmia, kun omassa puutarhassa sattuu ja tapahtuu.
    Ötököitä löytyy puutarhasta, kunhan pysähtyy katsomaan. Tänä kesänä pörinää kuuluu paljon ja joka puolelta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikkea tapahtuu, vaikka aika pienessä mittakaavassa verrattuna vaikkapa savanniin :-D

      Delete
  3. Olipas taas hieno kattaus kaikenlaista ötökkää! On tuolla tarhakimalaisella melkoinen jumppasali etelänkurjenmiekan kukissa. Kiitäjiä ei ole meillä näkynyt ja aika harvakseltaan muitakaan perhosia. Tänään olen nähnyt vain kolme ja niistäkin kuvattavaksi suostui lauhahiipijä (ehkä, pitää varmistaa vielä kuvista). Olisi hauska bongata kiitäjiäkin, vaikka niiden kuvaaminen on suorastaan tuskallisen vaikeaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukavasti on kaikenlaista, tosin esimerkiksi äkämäpistiäisistä en ole niin iloinen, ne kun ovat pesiytyneet hienompiin ruusuihini, tähän asti ovat olleet vain orjanruusujen vitsaus. Ja täällä päin alkaa näkyä hevoskastanjan ja havupuiden tuholaisia, ruskeita lehtiä ja neulasia... no, maailma muuttuu, ilmasto sen mukana ja tuo samalla uusia ötököitä.
      Meillä on paljon matarakiitäjää, mutta pikkukiitäjä oli mukava uusi tuttavuus! En kyllä juurikaan harrasta iltamyöhällä kuusamien luona seisoskelua hyttysten syötävänä – olisin varmaan nähnyt sen jo aiemmin, jos harrastaisin.

      Delete
  4. Huisin mukava ja hauska teksti! Valtavasti pikkutyyppejä. En ollut ennen tajunnut, että siitepölyt ovat erivärisiä. Bodarien lihaskimppujen väristä voi päätellä missä kukassa on tullut käytyä, jännää! Vai asut isossa hyönteishotellissa, heh, ja varmaan lepakkoluolassakin. Sellainen on myös meidän vanha hirsitalo. Hyönteisystävällisyyttä löytyy myös luonnostaan; risukasoja, kantoja, maassa maatuvia puunrunkoja ja luonnonkukkia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teillä on niin ihana luontopiha ja ötökkäparatiisi siellä. Minullekin siitepölyjen värit havainnollistuivat vasta nyt, vaikka kyllähän sen silmin näkee esimerkiksi noissa idänunikoissa, jos asiaa ajattelee. Jännä on tosiaan seurata, jos kimalaisista paljastuu, missä kukissa ovat käyneet.

      Delete
  5. Pörriäisten maailma on uskomattoman runsas. En tiedä olenko nähnyt koskaan herhiläistä tai haluanko edes nähdä. Naapureiden tarhamehiläisiä vierailee päivittäin. Yksi yhdyskunta päätti lähteä karkuun, mutta onneksi jäi omaan pihaansa eivät tulleet meille. Riittää kun tulevat ns. yksi kerrallaan eivätkä kuningattaren kera.
    Sadetta rukoillaan täälläkin, kuivaa on, ihan liian kuivaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En minäkään välttämättä halua enää tehdä lähituttavuutta herhiläiseen. Se on niin iso ja pelottava :-D
      Ensi yönä meille on ennusteessa 60 % todennäköisyydellä noin 5 mm sadetta. Tulisipa, ja teille myös!

      Delete
  6. Paljon ötökkä kuvia oletkin saanut kuvattua . Eikö nuo herhiläiset voi vallata tarha mehiläisten ja muiden pesät? Ei ole kovin suosittuja .
    Pitäisi minunkin varmaan yrittää mennä Penat kuvamaan😄 .

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ötököitä on ja kuvia tulee, kun menee vain kameran kanssa pihalle katsomaan kukkia läheltä :-D Enpä tiedä herhiläisistä mitään, pelottavan kokoinen se ainakin on.
      Kiva, jos sinäkäin laitat ötökkäkuvia!

      Delete
  7. Hieno safari ja hyvä opas, ja miten kauniit kattaukset ötököillä! Kiitos! Tykkäsin myös kovasti OMA PIHA-lehden hyönteisjutusta. Se kannusti näkemään, että olen oikealla tiellä hyönteisten apurina. Pörriäisiä onkin piisannut. Niin viinimarjat kuin hedelmäpuutkit ovatkin pölyttyneet hyvin. Varsinaiset karkelot ovat kuitenkin olleet köynnöshortensian kukissa. Surinaa ja suhinaa on piisannut. Köynnös kasvaa suuren kiven päällä, joten karvajalkoja on siinä ollut helppo seurata.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Monenlaista voi onneksi tehdä hyönteisten eteen. Pienet teot ovat nimenomaan tärkeitä, kun on pienistä olennoista kyse :-)
      Köynnöshortensiasi kuulostaa todella onnistuneelta hyönteisparatiisilta!

      Delete
  8. Totta. Ja tässä jos jossain huomaa, miten pienistä puroista (risukasa/-aita tontin metsänreunassa, perennan varsien ja kuivien oksien silppuaminen niille sijoilleen, kompostin käyttö katteena, antamalla nurmikkoon ilmestyneiden keltanoiden, siankärsämön, rohtotädykkeen, puna-apilan, valkoapilan jne. kasvaa ja siementää eli antamalla varsinkin kuivimpien paikkojen nurmikon muuntua vähitellen kukkakedoksi) syntyy "iso virta" eli rehevämpi ja paremmin voiva puutarha, jossa pörriäiset viihtyvät. Äkkiseltään se ei ehkä ole ihan niin tiptop kuin jonkun muun piha, mutta sitäkin moni-ilmeisempi ja itselle mieluisampi. Tämä tapa on vähitellen hiipinyt omaan puutarha-ajatteluuni ja OMA PIHA-lehden juttu tosiaan tuntui kuin voisilmältä ruispuuroon. :)
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voisilmä ruispuurossa, voi että miten ihana vertaus, olen ihan otettu!
      Mutta juuri noin se menee. Kun alkaa kiinnittää huomiota luontoasioihin, ei ollenkaan kaipaa säntillistä ja köyhän näköistä (monimuotoisuuden kannalta) pihaa.

      Delete
  9. Eriväristä siitepölyä, vau, ihan uusi juttu minulle! Täytynee keskittyä pörriäisten kuvailuun joku päivä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vau, niinpä! Oli tosi jännä havainto. Vaikka toki esim. idänunikoiden mustat siitepölyt voi silmin nähdä, oli silti elämys tajuta nuo mustat siitepölypallot kimalaisen jaloissa.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!