Saturday, 8 June 2024

Kuvaa kimalainen

 ja muita ötököitä.

Ihanaa, Hiidenkiven puutarhan Minna lanseerasi taas Kivaa kimalainen -haasteen. Teinkin heti kuvauskierroksen.

Kimalaislajeja en yritä tunnistaa, valitettavasti. Ehkä sitten eläkkeellä... Rakastan kimalaisia ja haluaisin oppia, mutta se, mitä olen oppinut, on osoittanut, että niitä on hyvin monia erilaisia ja niitä on aika vaikea tunnistaa.

Täällä on ollut viime päivinä tuulista ja melko viileää, mutta aurinkoista. Menin ensimmäiseksi muotopuutarhaan, sillä siellä on paljon kimalaisten suosimia kukkia, kuten akileijoja. Siementaimien määrästä päätellen niitä pölytetään ahkerasti. 
Olen erityisen iloinen siitä, että ystävän rapakon takaa lähettämistä siemenistä kasvatetut valkoiset lehtoakileijat ovat pitäneet pintansa moniväristen geenien sekamelskassa ja puhtaanvalkoisia siementaimia syntyy jatkuvasti.

Tämä olikin sitten joku muu tyyppi.

Vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'.

Tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'. Tästä on syntynyt myös yksi valkokukkainen siementaimi ja tänä vuonna löysin aivan ihastuttavan, haileanvaalean liilakukkaisen. Tavalliset viininpunakukkaiset täytyy kitkeä. Ne saavat kasvaa muualla, ihana väri sekin, mutta ei tässä.

Tässä kokonaiskuvaa muotopuutarhan siitä penkistä, josta aiemmat kuvat otin. Auringossa tulee aika surkeita kuvia, mutta tuosta saa selitystä sille, miksi muotopuutarhassa pörisee jatkuvasti. Kukkaa on vieri vieressä.

Muotopuutarhan kukkapenkkien välissä on timjamipolku, jossa pörisee myös, vaikka en huomannut ottaa lähikuvia. 
Otin kuvat ennen kitkentää, tietysti! Täytyy toimertua ottamaan uusia kuvia, kun olen nyt ehtinyt vähän tehdä puutarhatöitäkin. Joka päivä jokin alue siistiytyy.

Muotopuutarhan kulmalla kasvaa tarhapimpinellaruusu 'Papula' (eli papulanruusu). Ehdin ikuistaa yhden kiireisen tyypin.

Sitten huomasin toisessa kukassa uskomattoman upean, vanhan kullan värisen metallinhohtoisen ötökän! Kylläpä hyönteismaailma on kiinnostava. Tuo on aivan häikäisevä.

Juhannusruusukin on täydessä kukassa ja sen kuulee pörinästä.

Jaahas, tässä kukassa olikin taas joku kovakuoriainen... upean sinivihreä metalliväri tällä kertaa. Olen vähän heikkona näihin kuoriaisiinkin.

Päivänkakkaroissakin on pölyttäjiä. Kun kukkaa tarkastelee lähempää, ymmärtää miksi. Siinähän on ainakin sata pientä keltaista kehräkukkaa!

Jatkoin Rohaniin, siellä kukkivat eri sävyiset lehtoakileijat, tässä tapauksessa Barlow-mallia. Tämän kimalaisen jalat lipesivät ja takakoivet haroivat ilmaa hyvän aikaa.

Että osaa olla hyönteinen rakastettava. Juuri tällaisen takia, ja tuon karvaisuuden ja pörinän takia, kimalaisia on pakko rakastaa. Lopulta se sai takajalat taas kiinni kukkaan ja työt jatkuivat.

Sitten jatkoin ruusu-heinätarhan amerikanpionin luokse, sillä pioneissakin aina pörrää joku. Tämä ei ollut kimalainen.

Tyyppi otti ilon irti kukasta ja heittäytyi heteisiin selälleen aivan kuin pallomereen.

Sitten varsinaiseen ruusutarhaan, jonne olen siirtänyt muotopuutarhasta vähän liian tummia tummakurjenpolvia, jotka eivät kuitenkaan ole niitä viininpunaisia (niiden sävymaailma on täydellinen esim. Rohaniin). Jokin erakkomehiläinen lie tämä.

Kaikkia luonnonkukkia ei kannata kitkeä, tässä kyläkellukka ja joku muu tyyppi.

Pergolan heleäorjanruusu kukkii jo, en saanut kuvaa pörriäisistä, niinpä kuvasin kultakuoriaisen. Vasta koneella kuvaa katsoessani tajusin, että ylemmässä kukassa on kaksi kultakuoriaista lisää.

Sihtasin linssiä ylemmäs ja jo lykästi! Kimalaisia on onneksi sikäli helppo kuvata, ettei tarvitse kuin kuunnella, niin tietää, missä suunnassa niitä liikkuu.

Kierrosta ei voinut lopettaa ilman raunioyrttiä. Ne ovat tänä vuonna erittäin vähissä, kiitos niiden juuria rakastavien vesimyyrien. Mutta pienikin raunioyrttitupas riittää houkuttelemaan kimalaisia.

Sellaisen huomion olen tehnyt, että sudenkorentoja on ihan älyttömän paljon. Normaalisti miellän ne keski- ja loppukesään, mutta nyt niitä lentelee kaikkialla sadoittain. Sellainen erittäin positiivinen puoli niissä on, kauneuden lisäksi, että ne syövät hyttysiä. 

On kirkkaansinisiäkin sudenkorentoja, en vain saanut niistä nyt kuvaa. Sitten on tällaisia, joilla on vaalea, kuultavan sinertävä takaruumis. 
On ne upeita. Niihinkin voisi perehtyä...

Loppuun vielä karvaötökkä, joka esittelee: meillä on kuivaa! Viikon takainen sunnuntain sade, tai sen mukanaan tuoma kosteus, on näissä tuulissa jo haihtunut, eikä torstainen teelusikallinen enää auta.
Onneksi huomiselle on luvassa sadetta heti aamukuudesta alkaen. Odotamme sitä kieli pitkällä!

No, tästä(kin) tuli moniötökkäpostaus. Kun menee kuvaamaan kimalaisia, löytyy kaikkea muutakin.
Olisi kivaa, jos osallistuisit Hiidenkiven puutarhan Kuvaa kimalainen haasteeseen (alkuperäinen juttu täällä: KLIK).  Ohje on helppo: lähestypä kukkasissa hääräileviä pörriäisiä seuraavan kerran kameran kanssa ja yritä saada ikuistettua mahdollisimman monta eri kimalaista. Saa kuvata myös muita pölyttäjiä, ei tämä niin tarkkaa ole. 


Amerikanpioni on eri pionilajien välinen risteymä-siementaimi
Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca
Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'
Kyläkellukka Geum urbanum
Lehtoakileija Aquilegia vulgaris
Päivänkakkara Leucanthemum vulgare
Raunioyrtti Symphytum
Tarhapimpinellaruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä
Tummakurjenpolvi Geranium phaeum
Vuorikaunokki Centaurea montana

20 comments :

  1. Kuivaa on täälläkin. Tänään saatiin pikkutippa vettä, huomenna tule ehkä enemmän. Puutarhan ötököitä on hauska kuvata. Kimalaisia lentelee paljon, perhosia on ollut vähemmän.
    Kaikki kovakuoriaiset ovat minustakin hienoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti teille tulee kunnon sade! Täällä on satanut aamusta asti, nyt näyttää kirkastuvan. Kylläpä teki hyvää.

      Delete
  2. Paljon pörriäisiä ja ötököitä, pitääpä itsekin yrittää saada kuvattua niitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niiden bongailu on mukavaa! Silloin oikein huomaa, kuinka paljon elämää puutarhassa on.

      Delete
  3. Täytyypä etsiä kuvia, missä näkyy pörriäisiä, ja muitakin öttiäisiä:)
    Tuonne pioniin minäkin olisin voinut mennä selälleen nauttimaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voin hyvin kuvitella sinut nimimerkkisi kukassa kellimässä :-D

      Delete
  4. Kuvatessa ei aina huomaa ötököitä. Vasta koneella kuvia selatessa saa hämmästellä, millaisia kummajaisia kukilla vierailee. Tarkoitukseni on kuvata kimalaisia, mutta niitä ei nyt pahemmin näy eikä kuulu. Viileys ja sateet lienevät vieneet ne jonnekin lämmittelemään.
    Täälläkin on ihmetelty sudenkorentojen runsautta. Yleensä niitä näkee enemmän loppukesästä. Nyt jo päivällä saattaa useampia "helikoptereita" pörrätä vierekkäin tai peräkkäin pihapiirissä. Kultakuoriaiset ovat jokakesäisiä tuttuja. Vielä en ole niitä nähnyt.
    Amerikanpionissa on mainio ötököiden pallomeri.
    Olisi kiva tunnistaa paremmin ötököitä. Toisinaan käyn Luontoportissa etsimässä tietoa. Ehkä joku hyvä opus ötököistä olisi hyödyllinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt meilläkin on sateinen koleus, josta jossain aiemmassa kommentissasi kerroit – vain 13 astetta. Yöt ovat sentään täällä 10-asteisia, kun meri tasaa yön ja päivän eroja.
      Nyt saatiin nähdä sekin, miten monta helteistä toukokuun viikkoa vaikuttaa loppukesän hyönteisiin. En yhtään tiedä, syntyykö sudenkorentoja useampia sukupolvia kesän mittaan, mutta jos, niin tällaisena kesänä varmasti. Ainakin niillä riitti hyttysmurkinaa!
      Minulla on Euroopan hyönteiskirja, eikä se ole kovin hyvä, kun siinä on niin paljon lajeja, joita meillä ei ole. Sitten on Suomen kimalaiset -kirja, joka on ihan loistava, mutta sitten vasta huomaa, miten monta niitä on.

      Delete
  5. Sait todella hyvän sarjan kuvia kukista ja kimalaisista. Ehkä ihan lempparini on eka juhannusruusu, johon kimalainen on juuri laskeutumassa. Valinta oli kyllä vaikea, koska niin monta hyvää tilannetta kuvasit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Laitoin kameraan zoomlinssin, niin ei tarvitse mennä niin lähelle, saa rauhassa sihtailla kauempaa. Kimalaisten lentokuvat ovat kyllä hauskoja! Niitä on kiva kuvatakin, kun eivät ole ihan liian vikkeliä (yleensä).

      Delete
  6. Paljon mainioita kuvia kimalaisista ja muista pienistä ötököistä. Timjamipolku näyttää ihanalta. Sieltä kuuluu varmasti melkoinen kimalaisten pörinä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Timjamipolku on tosiaan suosittu, tänään vain tuulee niin, ettei mitään pörinää kuule ja hyönteisillä on vähän vaikeuksia lentämisen kanssa.

      Delete
  7. Kiva, että olet näin ahkera tähän haasteeseen osallistuja. Ensimmäinen postaus kun tuli jo reilusti ennen kuin itse ehdin laittaa haastetta edes liikkeelle :D Melko varmasti ensimmäisessä kuvassa sekä tuossa juhannusruusun kukkaan lentämässä on kartanokimalainen. Jos otus olisi kuvattu täällä, niin olisin 100-prosenttisen varma mutta en ole tullut tarkistaneeksi, onko siellä etelämmässä mahdollisesti joku toinen melkein samannäköinen laji. Muista otuksista en osaa sanoa muuta kuin että näyttää lajivalikoima olevan ilahduttavan runsas.
    Ihana tuo kuva, jossa tuo (erakko?)mehiläinen (?) piehtaroi pionin heteissä. Siinä on kesäpäivän nautinto ylimmillään!
    Täällä on myös ollut todella paljon sudenkorentoja. En muista, että niitä olisi ollut ihan tällaista määrää muina alkukesinä. Sain kuvattua ruskohukankorennon ja litteähukankorennon mutta niiden lisäksi täällä lentelee joku aivan eri mallinenkin sudenkorento. Väristä en ole ihan varma mutta sen "pyrstö" on selvästi sirompi kuin noilla kuvaan saaduilla hukankorennoilla. Monta kertaa olen yrittänyt saada siitä kuvaa mutta se ei suostu laskeutumaan mihinkään ja lentääkin niin nopeasti, ettei saa ilmasta kuvattua. Ärsyttävä tyyppi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kimalaiset ja monet muut hyönteiset ovat lempiaiheita puutarhassa. Hyttyset ei niinkään. Onneksi niitä ei nyt ole, kun tuuleekin niin kovaa.
      Minäkin katsoin, että olin kuvannut samanlaista ruskeaselkäistä ja valkopeppuista kimalaista, on se varmasti kartanokimalainen.
      Hyönteisiä kuvatessa myös huomaa tuollaisia asioita, kuten takajaloilla ilmaa harova kimalainen tai pioniin heittäytyvä mehiläinen (luulen, että on jokin maamehiläinen).
      Täälläkin on joitakin voimakkaan sinisiä – olisivatko jotakin neidonkorentoa, tai sitten siniukonkorentoa, jonkun niistä kohdalla mainitaan, että ovat hyvin nopeasti lentäviä. Kiitos sinun, otin hyönteiskirjan esiin ja selvitin, että tuo vaaleansininen on melko varmasti merisinikorento.

      Delete
  8. Ihanat kuvat pörriäisistä ja muistakin kesän lentävistä.
    Paljon onkin täälläkin näkynyt kimalaisia.
    Nyt on täällä satanut vettä kerrakseen tänään riittämiin ja lämpötilakin laski
    hyvin äkkiä, ukkonen jyrisi tunnin verran juuri.
    Mukavia hetkiä alkavaan viikkoosi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puutarhan elämää on todella mukava seurata. Viileää on, sisälämpötilakaan ei nyt nouse yli 20 asteen, kun otin tuplaikkunoita pois ja ulkoikkunoiden raoista tuulee sisään :-D
      Kiitos, mukavaa viikkoa sinullekin!

      Delete
  9. Ihanat kuvat öttiäisistä. Minulle avautui pörriäisten maailma viime kesänä, kun rupesin niitä valokuvailemaan makrolla. Paljon on opeteltava tunnistamista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valokuvatessa tulee huomattua kaikkia hyönteisten yksityiskohtia. On niitä paljon! Ihanaa, että on.

      Delete
  10. Ostin jopa Suomen kimalaiset kirjan pari kesää sitten. Kimalaiset ovat tavattoman sympaattisia. Niitä ei tarvitse pelätä, eivät ole kovin nopeita liikkeissään. Niitä on helpompi kuvata kuin monia nopealiikkeisiä. Tunnistaminen on välillä todella haastavaa, sillä naaras ja uros ovat erilaisia ja erilaisuutta tulee vielä vanhentuessa sekä työroolista. Kivikkokimalainen on pihapiirissämme nyt kolmatta vuotta. Olen siitä hyvin iloinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minullakin on se kirja, se on kyllä todella hyvä – mutta juuri noista mainitsemistasi syistä siitä ei tullutkaan sellainen opus, joka ratkaisee kaikki kimalaisten identiteetit. Onneksi niistä voi tykätä silti, vaikka ei tiedä, mikä laji on kyseessä. Voihan ne nimetä vaikka Penaksi, Paavoksi ja Riitaksi.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!