Saniaisten kiemurat

 sekä muita aarteita.

Saniaiset eivät ole aikaisimpien nousijoiden joukossa, niinpä niiden hengissä oloa saa jännittää. Helmisaniainen ainakin nousee reippaana ja vähän aiempia vuosia laajempana kasvustona – viimeinkin! Tämä taisi olla kolmas kerta, kun sen puutarhaani istutin ja viimein sain sen viihtymään. Istutin sen lähes ojan pohjalle, joten kosteutta piisaa.

Kuningassaniainen ei välttämättä ole kovin talvenkestävä, joten olen onneni kukkuloilla, kun tämä punertava 'Purpurascens' on elossa ja nousee. 

Taustalla on kerrottu rentukka, joka tuli jo esiteltyä aiemmin. Eli tämäkin on kostean paikan saniaisia ja on viihtynyt jo muutaman vuoden lähellä ojan pohjaa, mutta hieman ylempänä kuin helmisaniainen.

Perusvihreä kuningassaniainen on jo kookas. Voi olla, että kuningassaniaiset pelasti se, että ne ovat jo asettuneet kasvupaikoilleen monen vuoden ajan. Kuningassaniaisen ongelma on toisaalta juurenniskan nouseminen liian ylös mullasta, eikä se ominaisuus parane iän myötä, potentiaalisesti pahenee vain. 

Taisin kyllä nakata kasvuston päälle jonkin nutun talvella, mutta silloin kovat pakkaset olivat jo päällä. Pelkäsin pahinta, onneksi saniaisaarteeni näyttävät selvinneen talvesta liehuvin lipuin.

Mitään liehuvaa tuossa ei kylläkään ole, pitäisi sanoa, että hyvin rullaa!

Kilpirikon selviämisestä ei muuten tarvitsisi huolehtia, mutta myyrät näyttävät verottaneen kasvustoa paljon parin viime vuoden aikana. Onneksi kaikkea ei ole syöty. Ensimmäinen kukinto on jo auki ja pari muuta vartta nousee ojan pohjalta, minne kasvi on itsekseen levinnyt ojan reunalta. Kookkaat lehdet tulevat vasta kukkien jälkeen.

Saniaistarhassa ei vielä ole paljoa kiinnostavaa, mutta taemmassa kivimuurin taskupuutarhassa nousee tarha-adiantumi ihanasti. Valitettavasti pari kasvia tästä näyttää kuolleen, mutta ainakin tämä on elossa samoin kuin minipieni sikkiminesikko, joka sinnittelee juuri ja juuri hengissä vuodesta toiseen, mutta ei ole vielä koskaan kukkinut. 

Tästäkin vierestä on iloista raportoitavaa: viereisellä kumpareella on nenäliinapuu selvinnyt talvesta latvaan saakka. Oikein liehuvin lipuin, voi tämän kohdalla sanoa, sillä jos puu tulee joskus kukkimaan, kukkien suojuslehdet muistuttavat lippuja – tai oksilla riippuvia nenäliinoja. Puun toinen nimi kyyhkyspuu on tylsempi, itse käytän mieluummin hauskempaa ja kuvaavampaa nenäliinapuu-nimeä.

Muutakin komeaa maasta nousee kuin saniaisia. Marhanliljoilla on näköä ja kokoa, paitsi 'Claude Shridella', joka on hävinnyt ilmeisesti myyrien toimesta. Tämä on katajapenkin 'Guinea Gold'.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi tämä komistus, punakolmilehti. Kukat ovat hankalia kuvattavia, kun ovat usein taipuneet hieman piiloon.

Yhtäkkiä huomasin siinä vieressä hennon aarteen: Fritillaria elwesii. 

Vähän kun kaulaa kurotin, huomasin seuraavan aarteen: koiranhammas 'Rosy Wing'. Ihanaa, elossa tämäkin! 

Tämä on joidenkin lähteiden mukaan tähtikoiranhammas, toisten mukaan monen lajin risteymä. Kehälehdet kiertyvät kukan kehittyessä voimakkaammin taakse tehden kukasta turbaanin mallisen.

Keltakielokkia sain oikein hakea, se on niin köykäinen. Kävin viime kesänä puutarhassa, jossa oli niin laaja pehko keltakielokkia, etten tahtonut silmiäni uskoa. Minulla nousee tämä yksi kukkavarsi vuodesta toiseen. Viime vuonna nousi vielä kahdesta eri paikasta, mutta kitkin vahingossa toisen kasvin ilmeisesti kokonaan pois, sillä se oli yhden raivokkaan kitkentäoperaation jälkeen hävinnyt.

Onneksi on silti tämä yksi! Ehkä voisin tarjota tälle vaikkapa kompostimultaa, jos se siitä reipastuisi. Kitkeäkin voisi – katajapenkissä on kauhun tasapaino puna-ailakkien ja muiden luonnonkasvien suhteen. Ne täytyisi yrittää saada kaikki pois, sillä tässä kasvaa paljon pikkuisia aarteita.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on myös joskus kohdannut kitkentäraivoisan kourani, sillä kerran tämä oli jo ilmassa, kun tajusin, ettei kaikki kouraisemani ollutkaan koiranputkea. Äkkiä takaisin maahan! Kasvusto ei edelleenkään ole kovin rehevä, mutta se voi johtua häirinnän lisäksi siitäkin, että olen istuttanut tämän katajan katveeseen, missä on erittäin kuivaa.

Tässä on kukka, jota täytyy syynätä lähempää. Kauniimpaa saa hakea! Nuo pienet syreeninliilat yksityiskohdat. 

Edellisen serkku, keijunpikkusydän 'Pink Punk' on yhä kukassa viimeisillä kahdella kukalla. Tungin linssin lähes kukkiin kiinni, jotta sain lähikuvan minipienistä kukista.

Ruoho on yhä leikkaamatta, huomauttaa Ransu.

Mukavaa viikonloppua!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kilpirikko Darmera peltata

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Kevätkalenterin 18. luukku

 Kastanjakolmilehti

Tämä ei vilahtanut keväällä blogissa ollenkaan. Silti se on aarre, jonka nousemista joka kevät ihmettelen ja ihastelen. Kun istutin taimen, luin, että se sietää savimaata. Istutinpa sen sitten metsäpuutarhaan savisen notkelman reunalle – vaahteran alle, ja vaahterahan imee maasta kaiken kosteuden ja ravinteet. 

Toisaalta maan laatu paranee vuosi vuodelta, kun lisään kompostimultaa, ja tuleehan vaahteranlehdistäkin maatuva kate maan päälle joka syksy.

Kastanjakolmilehteni on pärjännyt tuossa jo varmaan kymmenen vuotta, mutta se on hieman kitukasvuinen. Siinä on edelleen vain kaksi vartta, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kuva on toukokuun puolivälistä ja siinä on varsista isompi. Kukka on tumman viininpunainen, lehdet kertakaikkisen upeat.

Kastanjakolmilehti Trillium sessile

Hyvät ja huonot uutiset katajapenkistä

 Katajapenkki on jatkumoa mäntyjen alustan metsäpuutarhalle. Myös vaahteran metsäpuutarha on tässä lähellä. 

Alueelle kuuluu periaatteessa hyvää. Kultatesmat voivat hyvin ja niitä nousee sieltä täältä. Purppuraorvokki, josta on kai nykyään tullut purppurametsäorvokki, tuo hienoa tummaa kontrastiväriä siellä täällä. (Viljelykasvien nimistössä ne ovat kaksi eri lajia, mutta monen muun tahon mukaan ent. adunca 'Purpurea' = riviniana 'Purpurea' tai Purpurea-Ryhmä). Marhanliljat nousevat komeasti, näistä yksilöistä on perinteisesti tullut pihani korkeimmat. Lajike on 'Guinea Gold'.

Purppurametsäorvokki on myös loistava väripari kermanvaalealle ternivuokolle. Se ei ole enää näin komeasti kukassa, mutta myös ternivuokko on kukkinut tänä keväänä ihanan pitkään: edelleen on kukkia jäljellä.

Pitkät kukinnat taitavat jatkua, sillä ainakin täällä meillä näyttää kahden viikon ennuste sitkeästi viileää: korkeintaan 15 astetta. Tänään oli kyllä peräti 16 ja tuulensuojassa ehkä vähän enemmänkin. Hieno, aurinkoinen, vaikkakin tuulinen päivä.

Katajapenkin reunalla kukkii edelleen kaksi Fritillaria elwesii -pikarililjaa.

Olen erittäin iloinen savolaisista lemmikinsiemenistä, joita Hiidenkiven puutarhan Minna lähetti joitakin vuosia sitten. Ne ovat selvästi ottaneet katajapenkin omakseen ja väreissä on sekä sinistä että valkoista – taivaallisen kaunista!

Näihinkin kukkiin on kultatesma mitä täydellisin kumppani.

Mutta voi! Keltakielokkia löytyy enää yksi ja se on minun syyni. Kitkin raivoisasti joka puolelle siementänyttä puna-ailakkia viime kesänä, kun tajusin, että kourassani on keltakielokin lehtiä. Toivoin, etten ollut repinyt sitä juurineen. Käänsin kottikärryllisen rikkaruohoja nurin niskoin, mutta siitä oli mahdotonta eritellä, mitkä juuret saattoivat olla mitäkin.

No, tänä keväänä kielokkeja on enää yksi ja sekin on niin vaivaisen kokoinen, ettten pysty saamaan siitä kunnollista kuvaa – ainakaan toistaiseksi. Yritän vielä, tuossa näkyy olevan vielä nuppu, ja tietysti tarkkailen haukkana maan pintaa sen toisen löytääkseni. 

No siis. Eihän sitä maan pintaa tietenkään näy. Kuten viime vuonnakin, on katajapenkissä jälleen ihan hirveä rehotus, eikä sieltä keskeltä ole kovin helppoa löytää pientä kasvia.

Voisinkin tehdä sellaisen järkevän päätöksen, etten vastaisuudessa kasvata mitään metriä matalampaa, sillä se häviää tänne viidakkoon.

Aikaisin kukkivat voivat toki olla matalampia. Punakolmilehti ehti jo kukkia toukokuun puolivälissä.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on kauneimpia lajikkeita nimeä myöten. Taustalla kukkii vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'.

Seuraavaksi jännätään, koska englanninsinililja kukkii. Tarhalyhtykärhö Princess Kate on myös noussut, ihanaa.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Lemmikki, puistolemmikki Myosotis sylvatica

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurametsäorvokki Viola riviniana 'Purpurea' tai Purpurea-Ryhmä

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Ternivuokko Anemone × lipsiensis

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Ripaus keltaista ja sinistä

 Vielä muutama keväinen aarre.

Kerroin viime vuonna, että toissa syksynä tilasin erikoisempia mukulaleinikkejä. Arvelin niiden viihtyvän, sillä pihani on tavallista mukulaleinikkiä vihreänkeltaisenaan keväisin. Kiva kasvihan se on, mutta vielä kivempaa, jos siitäkin löytyy erikoisempia lajikkeita. 

Tämä 'Salmon's White' kukki jo viime keväänä. Nyt se on vähän isompi ja kukkia tuli enemmän. Väri on kermankeltainen, mukulaleinikissä puhtaanvalkoinen ei liene edes mahdollinen.

'Double Bronze' ei kukkinut vielä viime vuonna, niinpä ilahduin nyt suuresti, kun se teki kolme ensimmäistä kukkaansa. Kukat ovat kerrottuja ja terälehdissä on upea prossinsävyinen ulkopuoli. Tämä lajike muuten on aivan tavallinen vihreälehtinen. 

Nämä uudet lajikkeet aiheuttavat sellaista ongelmaa, että en enää pysty kitkemään mukulaleinikkiä. Sitä kun kasvaa kaikkialla ja se saattaa peittää kaikkein matalimpia kasveja, jos oikein reheväksi yltyy. Toisaalta tähän aikaan se alkaa jo kuihtua, joten ongelma on hyvin lyhytaikainen. En oikein osaa päättää, kannattaako tämän kitkeminen ylipäätään ollenkaan. Kyllähän lukuisista kukista on iso ilo pörriäisillekin.

Kolmas toissasyksyisistä ei kukkinut enkä ole ihan satavarma, onko se elossakaan. Se olisi kerrottu valkokukkainen. 

Kun viimeksi kävin Orkney-saarilla Skotlannissa, huomasin ystävän pihalla kerrottukukkaista mukulaleinikkiä. Silloin ei vielä ollut Brexitiä, niinpä kasvin osia sai tuoda ja toin pienen nyytin mukulajuuria. Niistä on kasvanut kaksi kasvustoa, joissa on todella söpöt kukat. Ne tunnistaa jo lehdistään ennen kukintaa, sillä lehdissä on ruskeat läikät keskellä ja vähän vaaleaa marmorikuviota.

Nyt muistinkin, että en ole ottanut ensimmäistäkään kuvaa ruskealehtisistä 'Brazen Hussy' -mukulaleinikeistä tänä keväänä.

Samassa penkissä, jossa kasvaa 'Double Bronze', oli viime kesänä myös tiibetinkoirankieli eli kesälemmikki. Kun peittelin talvenarkaa tyräkkiä marraskuussa, katsoin, että onpa koirankielellä vielä vihreät lehdet. Peittelin vähän niitäkin.

Hämmästys oli suuri, kun lehdet olivat vihreät vielä keväälläkin. No, eivät ne olleetkaan koirankielen lehtiä, vaan puistolemmikin. Ne lienevät tulleet samassa ruukussa, sillä ostin koirankielen taimen harrastajan pöydästä vuosi sitten. Lemmikistäkin olen tosi iloinen, sillä niitä ei minun puutarhassani liiemmin kasva. Ovatkohan nekään kaksi enää elossa, jotka viime vuonna kukkivat? Täytyy tutkia. Niitä tuntuu kuolevan enemmän kuin edes ehdin istuttaa tai kylvää.

Edessä kukkii 'Little Beauty' -tulppaaneja.

Nyt kun päästiin vaaleansiniseen, kerrotaan, että monia myöhäisiä helmililjoja on ihanasti kukassa. Nämä ovat ruusutarhan 'Peppermint' -tummahelmililjoja.

Mennäänpä sitten ovesta läpi varjoisammille paikoille.

Ensimmäisenä kukkaan ehtinyt vaaleansininen imikkä kukkii edelleen erittäin kauniisti mäntyjen alla.

Mäntyjen aluspenkki on Mustista vasemmalle. Musti huomauttaa, että ruohon voisi leikata. Mustista oikealle on katajapenkki. Ollaan varjoisalla metsäpuutarha-alueella.

Katajan katveessa kukkii ternivuokko...

... ja viime vuonna istutettu vaalea keltakielokki 'Pallida'.

Mutta hetkinen, se on aivan saman sävyinen kuin keltakielokki, joka minulla oli jo entuudestaan! Joko minulla oli jo 'Pallida' tai sitten minua on huijattu. Vaikea sanoa, sillä netin kuvahaun perusteella tulee aina niin monen näköisiä. Ei tämä ainakaan kovin voimakkaan keltainen ole, joten saattavat olla molemmat Pallidaa. Kauniita kuitenkin ovat, oli mitä oli.

Kaunis on myös Fritillaria elwesii.

Kuten myös punakolmilehti. Edelleen ollaan katajan ympärillä.

Nurmi tuli leikattua. Polusta vasemmalle on ihana pieni orvokki.

Kun nyt tietäisi, mikä tämä on. Luulen, että tämä on jokin perhosorvokki. Hankin ja istutin niitä joskus kolme kappaletta tänne aika lähekkäin. Tämä on ainoa, joka enää elää.

Polusta oikealle on rotkolemmikki elossa, niissä on valitettavasti kato käynyt. Tämä on 'Sterling Silver' ja erityisen huomionarvoista on se, että tämän kasvupaikalla oli jossain vaiheessa sekä jäätikkö että iso lätäkkö keskellä talvea, kun maa ja salaojat olivat jäätyneet. Silti tämä ei kuollut, eikä läheinen imikkä, eivätkä vaaleamunkinhuputkaan. Eivätkä edes kaksi syksyllä istuttamaani myrkkyliljaa, sillä molemmat tekevät lehtiä! Hurraa!

Vähän ylempänä tässä samassa notkelmassa, joka joskus oli oja, ei tilanne ollut niin paha talvella, mutta tästä kyllä virtasi vettä aika monen viikon ajan. Niinpä olen iloinen siitä, että koiranhampaatkin ovat näin hyvissä voimissa. Tuossa on keltainen risteymälajike 'Pagoda' ja valkoinen Erythronium californicum 'White Beauty', en näköjään niitä istuttaessani uskonut, että niistä kasvaa reheviä, kun tungin sipulit ihan vierekkäin.

Pistetään loppuun vielä tämä ihana kevätkukka. Kevätlinnunherne, saaremme omaa kantaa.

Imikkä Pulmonaria

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kevätlinnunherne Lathyrus vernus

Mukulaleinikki Ficaria verna

Perhosorvokki Viola sororia

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Punakolmilehti Trillium erectum

Rotkolemmikki Brunnera marcophylla

Ternivuokko Anemone × lipsiensis

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Muutama varjopaikan kaunotar

Tulimme vihdoin eilen illalla kotiin! Tässä kuitenkin vielä joitakin kuvia ihanista herkuista, jotka ehtivät kukkia toukokuussa, mutta joista en ehtinyt vielä kertoa, tarkoitus oli kyllä jo pari päivää sitten.

Tähtikoiranhammas 'Rosy Wing'. Istutin uusia koiranhampaita syksyllä, tämä taitaa olla ainoa, joka kukki, muihin tuli vain lehtiä. Mutta kasvakoot rauhassa, ehdin kyllä odotella.

Kukka täysin avautuneena. Ihanan herkkää yhdessä purppurapikkusydän 'Auroran' kanssa, joka on valkokukkainen. Ja toisaalta ripsialpin nousevien tummien versojen.

Keltakielokki samassa penkissä ison katajan ympärillä. Ja on ollut niin viileää, että tämä on vieläkin kukassa, yli kymmenen päivän poissaolon jälkeen! Ihanaa.

Edelleen samassa penkissä ternivuokko ja kultatesma.

Punakolmilehti. Kuva otettu joskus kauan sitten, kun satoi...

Poissaoloni aikana tarkkailin sadetutkia ja totesin, että pieniä saderintamia kyllä kulkee, mutta sataakohan niistä meidän saarelle. Näyttivät kulkevan aina hieman liian pohjoisessa tai idässä, kerran oli lyhyt rankka kuuro vain muutama kilometri idempänä. Ja niinhän se on käynyt. Kymmenen päivän poissaoloni aikana on satanut kirjaimellisesti viisi tippaa.

Ihanaakin ihanampi Fritillaria elwesii. Ja tämäkin kukkii vieläkin! Isot lehdet kuuluvat myrkkyliljalle.

Kalvaspikarililja ei sentään enää kuki, tässä se oli kerrottujen keltavuokkojen vieressä. 

Kun lähdin kotoa, oli pikkuinen tammen taimi tämän vieressä vielä ilman lehtiä, nyt sillä on jo vauvalehdet. 

Onneksi on sentään ollut viileää ja yökaste on melkoinen. 'Pagoda' -koiranhampaissa on vieläkin kukkia jäljellä!

Veripähkinä eli isopähkinä 'Purpurea' ja 'Pagoda' -koiranhampaat.

Rotkolemmikki 'Silver Wings' kukki komeasti ja kukkii yhä. Tämän vieressä on joskus kasvanut kolme amerikankulleroa, jotka muistin kaupungissa ollessani, blogeja lukiessani. Täytyy yrittää etsiä niitä tuolta alta. Mielikuvan mukaan etsin niitä jo jonakin vuonna enkä löytänyt enää.

Ne eivät kyllä ikinä kovin reheviä olleetkaan, varmaan liian kuiva ja tuulinen ilmasto. Kullerot viihtyvät ylipäätään huonosti, useimmat pysyvät kituliaina ja jonakin vuonna eivät enää jaksa nousta.

Kuvassa yläreunassa on pikkuinen siperianesikko, joka on elänyt tuossa vuosikaudet ja kerran tehnyt siementaimenkin, joka kyllä sittemmin hävisi. 

Senkin ongelma on varmaan kuivuus, mutta vielä isompi syy on syyssahramin lehdet, joita nousee tuosta aivan tuhkatiheään. Kuitenkaan se ei ikinä kuki tuhkatiheään. Tämä on hieman hankala yhtälö. Mietin, saisinko kaivettua sen mukulat maasta ja siirrettyä – tuskin saan niitä kaikkia ylös, ovat niin pikkuisia. Sahramit tekevät uusia mukuloita entisten viereen todella reippaasti, eikä siinä mitään muuten, mutta nyt tässä herkkunurkassa on sahramiheinikko.

Yksi ihana Erythronium californicum 'White Beauty' sieltä jaksoi nousta kukkimaan.

Istutin muotopuutarhaan syksyllä vaaleansinisiä 'Blue Snow' -balkaninvuokkoja, mutta niistä kukki vain yksi. Tosin tässä oli niiden kukkimisaikaan jo vähän liian korkeita perennoja. Myöhään kukkivat matalat kasvit ovat hankalia!

Loppuun puska-asiat. Kultaherukka vielä kerran kukassa. 

Tähtimagnolia.

Kaksi ihanaa kukkaa!

Kerrankin ehdin nähdä kääpiömantelin täydessä kukassa! On aika monta kertaa käynyt niin, että joku pakollinen kaupunkireissu osuu juuri sen kukinta-aikaan.

Japaninkirsikka 'Royal Burgundy' toissa viikolla, kun lähdin – ja tämä on edelleen kukassa! Kukat vain ovat haalistuneet lähes valkeiksi ja lehdet tummuneet mustemmiksi tuosta puhkeavan lehden punaisesta.

Olisipa ihanaa jonakin vuonna pysyä kotona koko toukokuu ja ihastella kaikkien kukkia pitkään ja hartaasti. Jonakin vuonna se tulee onnistumaan, sen päätän (joka vuosi)!

Haluan ottaa uusia kuvia, en vielä ehtinyt kuvauskierrokselle, kun olin kotona eilen illalla vähän myöhään. Syreenit ovat juuri puhkeamassa kukkaan, mutta täytyy ensin tehdä vähän töitä, leikata puolisääreen ulottuva voikukikko, joka kasvaa nurmikon tilalla ja KASTELLA!

Toivottavasti teillä sataa!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Isopähkinä Corylus maxima

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kultaherukka Ribes aureum

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Kääpiömanteli Prunus tenella

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Siperianesikko Primula cortusoides

Ternivuokko Anemone × lipsiensis

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Tähtimagnolia Magnolia stellata