Tammikuun kalenteripoika

 Hyvää alkanutta vuotta!

Tammikuun kalenteripoika on kotipantteri Musti, 19 vuotta. Toisin kuin nuorempi Ransu, käy Musti tunnollisesti vessassa ulkona, vaikka sisävessakin olisi. Sitä se käyttää vasta, kun on lähemmäs 20 astetta pakkasta.

Sitten Musti siirtyy seuraavaan tärkeään ulkopuuhaan.

Myyrien ja hiirien kyttäämiseen. 

Otin nämä jutun ensimmäiset kuvat eilen, kun oli ihana auringonpaiste. Tyyntäkin oli. Senpä vuoksi eilen aamuvarhaisella mittari näytti –12,9 astetta. 

Eipä siinä mitään, mutta lauantain myrsky aiheutti meidän saarella, kuten monessa muussakin paikassa, neljän vuorokauden sähkökatkoksen. Kaikki eivät ole vieläkään saaneet sähköjä takaisin. 

Olin katkon alkaessa kaupungissa ja saavuin sähköttömään, kylmään kotiin tiistai-iltana. Sain sisälämmön hilattua nollasta +3,3 asteeseen ennen kun menin nukkumaan. Aamulla se oli taas lähellä nollaa. Oli hilkulla, että sain pelastettua sisäkasvit ja vesipumpun ennen kuin ne jäätyivät.

Sähkökatkoa lukuun ottamatta myrsky ei tehnyt kovin suuria tuhoja. Reilun vuoden takainen hirmumyrsky hajotti sitä sun tätä, mikrosaunani kattokin lensi silloin pois. Mutta silloin keskituuli ylittikin 33 m/s, nyt se oli vaivaiset 31 m/s.

Vanhan talon yläpuolella vinoon kasvanut tuomi, jonka kaatamista olin välillä miettinyt, oli kellahtanut. Onneksi se kellahti siihen suuntaan, jonne olikin vinossa, sillä suora pohjoistuuli olisi muuten voinut painaa sen suoraan vanhan talon nurkkaan vieden räystästä mukanaan. Nyt se ei onnistunut edes irrottamaan räystäskettinkiä paikoiltaan. 

Toisaalta kun suoraan pohjoisen suunnassa on metsäinen mäki, tuppaavat pohjoistuulet aina kiertämään tähän länsiluoteen kautta.

Havukasan alla talvehtii persianparrotia. Nyt se saa paremmin valoa, minkä vuoksi olin tuomen kaatamista suunnitellutkin.

Siinäpä ne tuhot olivatkin. Kylmässä eteisessä olevan pakastimen sisältöä olen yrittänyt saada syötyä pois kahdesta syksyisestä pitkästä (mutta ei näin pitkästä) sähkökatkosta asti, mutta en usko, että siellä on mitään suorastaan pilaantunut. Lämmittämätön, eristämätön eteinen oli pakkasella, kun tulin. Jatkan vain pakastimen syömistä tyhjäksi. On kumma juttu, kuinka paljon tavaraa pienikin arkkupakastin vetää.

On ihan kivaa, että on sahaushommaa tiedossa. Se lämmittää mukavasti. Eilen en ehtinyt, oli ikkuna-aukkojen suojapressujen takaisin kiinnittämistä ja talon lämmittämistä (sähköt palasivat eilen puolenpäivän maissa). Tänään tuulee niin, että sahailen mieluummin tyynempänä päivänä. Luntakin tuiskuaa, yyh.

Mustin lempipaikka, keittiön pöytä, on taas lattialämmitetty, kun sen alla oleva patteri toimii. 

Tällä hetkellä pantteri tuhisee ruokaperäisillä sängyssä untuvapeiton alla.

Pysykää lämpiminä ja muistakaa syömisen ja levon lisäksi juominenkin! Vaikka on kylmä, tarvitsee niin pantterin kuin ihmisenkin elimistö riittävästi nestettä.

Persianparrotia Parrotia persica

Tuomi Prunus padus

Yllätyskukat ylärinteessä

 Mennäänpä katsomaan.

Seurataan Mustia. Sillä on kyllä oma agenda, sillä ylärinteessä on runsaasti myyriä – siis vielä runsaammin kuin kaikkialla muualla! Supercat-pyydys on viime päivinä napannut tunnelista peltomyyrän päivässä. Mustin nappaamia en voi niin tarkkaan kirjata, kun se syö osan ulkona.

Mustista vasemmalle kukkii ruusu Bathsheba. Aprikoosinsävyisen ruusun viimeiset kukat ovat haalean kellertäviä.

Vieressä on keltakukkainen The Poet's Wife. Sen lakastuva kukka on lähinnä viskin värinen, mutta se sopii mallasviskin ystävälle.

The Poet's Wife on istutettu keväällä. Olen aiemminkin huomannut, että samana vuonna istutetut Austin-ruusut ovat hanakoita kukkimaan runsaasti syksyllä. Seuraavana vuonna ne ovat tulleet jo vähän enemmän järkiinsä, kun huomaavat, millaiseen ilmastoon ovat päätyneet. 

Tässä kuvassa etualalla on The Poet's Wife, taustalla Bathsheba.

Musti sanoo kukkuu! Tai ehkä kumminkin mau.

Vähän ylempänä rinteessä on Scepter'd Isle, Austin-ruusu sekin. Syksyn viimeiset kukat eivät useinkaan avaudu kunnolla, vaan menevät puoliavoimina sateessa tohjoksi, mutta ilahduttavat silti.

Rakastan David Austinin tapaa nimetä ruusut. Jokaisella on virallinenkin lajikenimi, joka alkaa kirjaimilla 'Aus...'. Mutta kauppanimet ovat useimmiten kirjallisuudesta. Scepter'd Isle on Shakespearen näytelmästä Rikhard II. Bathsheba on hahmo Thomas Hardyn näytelmästä Far from the Madding Crowd, Kaukana maailman melskeestä. The Poet's Wifen nimeä ei ole selitetty, mutta varsin runollinen sekin on. 

Tämä Scepter'd Isle oli minulle nimensä vuoksi hyvin tärkeä, ja lopulta tilasin sen ulkomailta viime vuonna, kun en koskaan kotimaisista kaupoista löytänyt. Sen kukat ovat lisäksi kauniisti pallomaiset.

Vielä vähän ylempänä rinteessä on köynnösmaja. Japaninsinisade on mennyt komean keltaiseksi. Rozanne-kurjenpolvessa on yhä pari kukkaa.

Kävin kurkkaamassa majan lähelle keväällä istuttamaani pikkuruista 'Autumnalis' -kevätkirsikkaa. Puun pointti on se, että se kukkii syksyllä – ehkä. Etelä-Englannissa, jossa opiskelin, ne kukkivat noin joulukuussa. En odottanut suuria, kevätkukintakin kelpaa, enkä varsinkaan sitä, että alle polvenkorkuinen pikkuruinen taimi tuottaisi kukat jo ensimmäisenä syksynään! 

Hieraisin silmiäni. Siinä niitä kukkia nyt on. Ne ovat menneet sateessa vähän möhjöksi, mutta uusia nuppuja on avautumassa. Tänään ei sada; jospa saisin kuvan tuoreemman näköisestä kukasta.

Ristin aikoinaan ylärinteen hedelmätarhaksi ja istutin siihen hedelmäpuita. Vesimyyrät söivät niistä jokaisen juuret, joten hedelmätarha on kovaa vauhtia muuttumassa muuksi – mutta yritän silti istuttaa sinne koristehedelmäpuita. Ja niiden istutuskuopat vuoraan metalliverkolla. 

Paitsi tämän kirsikan, sillä sen istutuspaikka on niin kiviä täynnä oleva luiska, ettei siinä ole koskaan ollut myyrätuhoja.

Kun nyt ylärinteessä ollaan, mennään vähän kauemmas katsastamaan persianparrotian syysväri. Se on juuri niin upea kuin olin toivonutkin!

Päivän ruusu on itseoikeutetusti The Poet's Wife, joka on juuri avannut uuden freesin kukan.

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kevätkirsikka Prunus × subhirtella

Persianparrotia Parrotia persica

Pinkkiä ja purppuraa

 Keräsin tähän juttuun joitakin hempeitä ja pari voimakkaampaa huomiota reilun viikon takaa.

Daalia 'Stolze von Berlin' aloitti viimein kukinnan. Siirsin ruukun avokuistille, kohta täytyy nostaa juurakko ja yrittää talvettaa se. Jospa kerrankin onnistuisin! Tosin tällaisen peruspinkin daalian kanssa onnistuminen on yksi ja hailea, mutta olisihan se kiva joskus onnistua.

Ransu esittelee, että kasvimaan kiveys on yhä kitkemättä: koristemansiot kukkivat voimakkaan pinkkeinä kiveyksen päällä Ransun takana.

Rohanissa havaitsin 'Madame Julia Correvon' -viinikärhössä vielä pari kukkaa.

Loistomyrkkylilja 'Atrorubens', kuten muutkin myrkkyliljat, houkuttelee kukkakärpäsiä.

Tarhamyrkkylilja 'The Giant' tuotti tusinan verran kukkia. Upea saavutus vasta viime syksynä hankitulta mukulalta! Ensimmäiset syyssahramit ovat nousemassa sen vieressä, tosin niitä ei kuvassa näy.

Syysmyrkkylilja 'Alboplenum' ei ole pinkki, vaan ihanan puhtaanvalkoinen. Syysvuokko 'September Charm' ja pikkuruinen haisukurjenpolvi liputtavat vaaleanpunaisen puolesta. 

Muotopuutarhassa tarhamyrkkylilja 'Waterlily' on ilahduttanut suuresti kukkimalla kerrankin runsaammin. Taisin viskata tälle jotakin lannoitetta tai huussikompostia keväällä.

Kuistin rappujen ruukussa nostavat murattisyklaamin kukkanuput taipuisia päitään. Pyöreät lehdet kuuluvat balkaninsyklaamille, se kukkii vasta keväällä – tosin kaikki balkaninsyklaamini, myös avomaalle istutettu, jättivät tänä vuonna kukinnan väliin. Ne on kyllä kaikki hankittu vasta vuosi sitten, ehkä niiltä kuluu aikaa asettumiseen.

Murattisyklaamin lehdet nousevat maasta nuppujen kanssa samaan aikaan, aaltoilevareunaisia lehtiä voikin nähdä ruukussa siellä täällä.

Purppurahelmimarja 'Profusion' yllättää tuottamalla limenvihreiksi muuttuneisiin lehtiinsä purppuraisia laikkuja.

Tontin ylälaidalla asustaa persianparrotia. En tiedä, kasvaako se koskaan puuksi, toistaiseksi sen muoto on lamoava pensas. Voi olla, että latva paleltuu aina kovilla pakkasilla, vaikka sen suojaisikin.

Puskakin kelpaa, sillä jo siinä näkyy parrotian paras ominaisuus: jännittävä ja hyvin monivärinen ruska. Lehtiin tulee keltaista, oranssia, punaista ja pinkkiä, purppuraakin.

Päivän ruusu on Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin'.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Persianparrotia Parrotia persica

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Syyssahrami Crocus speciosus

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Viinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Rivendellin seudulla

 On alkanut tapahtua niin vauhdilla, että täytyy raportoida jo seuduittain.

Mennään Rivendelliin, joka alkaa tästä vuokko-esikkopuutarhan takaa. Tällä hetkellä Rivendellissä kukkivat kevätesikot valtoimenaan.

Tarhakalliokielo on alkanut kukkia. Se on jotenkin hirmu sopiva kasvi haltioiden asuttamalle seudulle. Sen alla kukkii rotkolemmikki.

Narsissi 'Loth Lorien' on avannut kukkansa. Päätin, että siirrän Rohanista 'Elrond' -narsissit myös tänne, sillä ne eivät kuki Rohanissa. Lisäksi Elrond asuu nimenomaan Rivendellissä! Ehkä siinä onkin syy kukkimattomuuteen.

Tarhajouluruusujen kukat ovat haalenneet ruskeanpunaisiksi, niinpä niitä ei enää juuri huomaa. Paitsi isoista lehdistään. Kevätesikot ovat nyt pääosassa täällä ala-Rivendellissä joen tuntumassa.

(Joki = oja, jossa on edelleen vähän vettä, kiitos tämän loppukevään suht säännöllisten sateiden. Tänään sateli hieman, mutta loppupäivästä pitäisi tulla enemmän. Olisi hyvä, sillä vaikka tässä on noin kerran viikossa tullut 2–5 mm, on edellisestä kunnon sateesta jo kolme viikkoa.)

Ainoa jouluruusu, jolla on vielä hyvän väriset kukat, on kaikkein tummin yksilö. Sen kukkia on vähän vaikea erottaa kivimuurista kuvassa. Täällä kasvaa myös varjoliljoja, niiden lehtiä näkyy.

Rivendell on valoisa keväällä, sillä saarniin, joita sen yllä kasvaa, puhkeavat lehdet hyvin myöhään ja täällä viileän meren syleilyssä vielä myöhempään. Kuvassa rusotuomipihlaja, vihertävä puu vasemmalla on villi omenapuu.

Ennen kuin lähdetään ylä-Rivendelliin, vilkaistaan villiä punaista penkkiä, joka kasvaa ihan vieressä. Tämäkin rajautuu Rivendellin jokeen (oikealta nimeltään Tolkienin kirjoissa Bruinen). Tulppaanit ovat 'Orange King' ja 'Carnaval de Nice', näyttävät kivoilta metsätyräkki 'Chameleonin' väleissä.

Vaikka metsätyräkin siementaimia saa kiskoa pois, on 'Chameleon' niin täydellinen väripari monelle kasville, ettei tosikaan. Tämä tulppaani tuli papukaijatulppaanien sekoituspussista. Siitä tuli vain punaista ja valkoista. Valkoisessa on ihania kapeita vihreitä liekkikuvioita, en huomannut ottaa siitä lähikuvaa.

Tässä vielä 'Orange King' ja edellisen kuvan papukaija avautuneena. Ah! Taustalla huussin punamullattu seinä.

Pidin villin punaisen penkin yläosassa jo pikaisen mutta raivokkaan kitkemissession metsätyräkin ja ukkolaukkojen parissa – siitä huolimatta, että laukat ovat tulossa kukkaan. Mutta kun laukan kukkavarsi on noussut ja muuttunut kuituisemmaksi, saa sipulin helposti maasta vain kiskomalla vartta. 

Rehotuksen keskellä kasvoi nimittäin tämä aarre: punakukkainen särkynytsydän Valentine ('Hordival'). Onneksi se on yhä elossa! Kuivina kesäkausina tätä on saanut kastella jatkuvasti, että pysyy hengissä. Kukan sävy on todella hieno, pehmeä punainen. En ole aniliininpunaisen ystävä, vaikka tavallinenkin särkynytsydän puutarhastani löytyy.

Noustaanpa sitten vuorenrinnettä ylä-Rivendelliin. Siellä kukkii ruusumanteli 'Multiplex'. Ei kylläkään niin kauniisti kuin vuosi sitten – osa nupuista taisi paleltua, kun pakkasta oli useita asteita joinakin öinä vielä toukokuun puolella.

Taustalla on hurmehappomarja. Kyllä, pidän tummalehtisistä kasveista.

Nyt ruusumantelin kukat ovat jo haalistuneet ennen kuihtumistaan, mutta tässä kuva viiden päivän takaa. 

Ruusumantelin kaunis kukinta ei mennyt sivu suun, vaikka se kasvaa tontin yläreunalla, jossa käyn harvoin.

Ahersin nimittäin ennen ja jälkeen viikonlopun (muut tulevat viikonlopuiksi saaristoon, minä lähden kaupunkirientoihin) vanhan talon tuvan takaikkunan parissa. Ikkunasta on suora näkymä ruusumantelille. Vanha karmi oli niin huonossa hapessa, että kun sain tältä kylältä uudemman vanhan ikkunan, otin sen ilolla vastaan. 

Karmit ovat julmetun painavia vanhoissa taloissa, etenkin se vanha karmi, jonka poistin – järeä ja minun korkuiseni. No, sain sen pois hajottamatta mitään ja tämän uuden punnerrettua ja kiilattua paikoilleen. Tämä vain ei ole ihan niin paksu – talossa, josta tämä tulee, on selvästi vähän ohuemmat seinät kuin minulla. Niinpä tämä oli pakko asentaa vähän sisemmäs kuin muut ikkunani, ja silti se on myös sisäpuolella seinäpinnasta sisään. 

Lasien jako on uudempi kuin alkuperäisissä 1800-luvun alkupuolen ikkunoissa, jota taustalla vähän näkyy, ne kun ovat kuusiruutuisia. Mutta ei haittaa, että täällä takaseinässä on eri näköinen ikkuna, joka on vähän muita pienempikin. Olen tosi iloinen, että talon kunnostukseni nytkähti tämän piirun verran eteenpäin.

Ylä-Rivendellissä on parrotia puhjennut lehteen. Olen niin iloinen tämän selviämisestä toisenkin talven yli. Lehdet ovat kauniit.

Tuomi säästettiin, kun tontin yläreunan vesakkoa raivattiin. Se on juuri alkanut kukkia ja sopii haltiamaiseen tunnelmaan. Kesemmällä täytyy vähän karsia tätä, jotta parrotia saa paremmin valoa ja kehittää paremman ruskan, sillä se on sen tärkein ominaisuus.

Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen! Musti saapui sisään ja meni sänkyyn, mikä on yleensä aika varma merkki siitä, että sade alkaa kohta.

Kevätesikko Primula veris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Parrotia Parrotia persica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusumanteli Prunus triloba

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum

Kirsikkakausi

 Erilaisilla kirsikkapuilla saa niidenkin kukintakautta jaksotettua pidemmäksi.

Ensimmäisenä kukkaan tuli kuriilienkirsikka 'Brilliant' jo yli viikko sitten. Uhmasin vappuaaton räntäsadetta sitä kuvaamaan.

Mutta toki tänä aamuna tuli kauniimpi kuva! Jos ottaisi verkon pois ympäriltä, tulisi vielä kauniimpi. Harkitsen asiaa. Täältä tontin takakulmasta saattaa joku kauris kumminkin murtautua puutarhaan enkä välttämättä sitä huomaa.

Tontin yläreunalta on kiva näkymä alas jokilaakso-Rivendelliin ja siitä alemmas. Edessä kasvavien villiintyneiden hapankirsikoiden karsiminen on työlistalla: ei niitä ihan noin paljoa tarvittaisi ja mikä pahinta, ryteikössä on myös orjanruusun monimetrisiä, isopiikkisiä lonkeroita.

Kaikki tuo on kyllä kukkiessaan varsin viehättävää ja tämä on tällainen puolivilli alue, mutta kirsikat ja ruusut vain jatkavat maailmanvalloitustaan, jos niille ei pistä kampoihin.

Kuriilienkirsikan lähellä kasvaa ruusumanteli, sen kukintaa saamme edelleen odotella.

Kun nyt täällä ylhäällä ollaan, raportoidaan sekin, että Parrotia persica on selvinnyt toisesta talvestaan!

Rusokirsikka avasi ensimmäiset kukkansa juuri, kun vappuaaton räntäkeli alkoi. 

Tänä aamuna kukkia on enemmän ja tuli kauniimpi kuva, vaikka tuulee penteleesti! 

Niin ihanaa, kun tämä puu kukkii nyt ensimmäistä kertaa runsaampana. Tähänastinen ennätys taisi olla viisi kukkaa. Puu on vasta nuori eikä sen alku ollut hääppöinen.

Tässä rusokirsikka on kaikessa komeudessaan. Ostin sen yhdeksän vuotta sitten loppukesällä suurella alennuksella, kun taimen latva oli kuivunut. Se on siitä pitäen venynyt kaksinkertaiseksi ja alkaa vähitellen näyttää enemmän puulta kuin kepiltä.

Seuraavaksi nuppunsa avaa kirsikkaluumu 'Nigra'. Ajattelin, että mustan vajan asettaminen puskan pohjoispuolelle saattaa aikaistaa sen kukintaa. Mustasta seinästä heijastuu auringon lämpösäteily tehokkaasti. Mene ja tiedä, tämä on aina ollut aikainen.

Ensimmäiset kukat avautuvat edelleen puskan alaosaan, kuten aina ennenkin, eikä niihin oksiin, jotka ovat lähimpänä vajaa. Alhaalla on lämpimintä täällä kylmän meren tuulissa.

Kauniista pulleista nupuista puheen olleen: nämä ovat komeimmat vappupalloni. Kerrottu tulppaani 'Palmyra' jäi uuden vajan jalkoihin ja siirsin niitä muualle, mutta en silloin loppukesällä löytänyt kaikkia sipuleita.

Tässä vanhalla paikalla kukkii edelleen sinnikkäästi vuodesta toiseen muutama tulppaani. Ongelma on, että vaja on peräkärryyn rakennettu ja kärryn aisa menee rumasti suoraan tulppaanien päältä ja viereltä. Ehkä voisin sentään maalata aisan vihreäksi, jotta se ei niin näkyisi.

Miksen tajunnut tätä aiemmin? Siinäpä puuha jollekin kuivemmalle päivälle: saimme iltapäivällä melkoisen sadekuuron, joskin lyhyen, ja kohta alkaa ilmeisesti sataa uudestaan.

Sopivan sateista toukokuuta!

Hapankirsikka Prunus cerasus

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kurilensis

Rusokirsikka Prunus sargentii

Ruusumanteli Prunus triloba