Tervetuloa uusi vuosi

Ajattelin kirjoittaa luonnonkasveista tällä kertaa. Harrastukseni ja ammattini puolesta pihallani on valtava määrä koristekasveja, mutta luonnonkasveillakin on tärkeä osa. Varhain keväällä kukkivat pystykiurunkannukset ja pikkukäenrieskat. Pyöreät lehdet kuuluvat mukulaleinikille.

There are many wildflowers in my garden and the archipelago is full of wildlife, here is a little summary of the spring and early summer.

Mukulaleinikki viihtyy erityisen hyvin kosteilla savimailla. Sen lehdet peittävät maan tehokkaasti  – heti huhtikuun alussa! Siksi annan sen mielellään kasvaa kukkapenkeissä, jotka ovat muuten varsin alastomia varhain keväällä. Tämä kuva on jo toukokuulta, mutta silloinkin perennat ovat vasta versomassa, kun mukulaleinikki kukkii kirkkaankeltaisin kukin. Sen kukkia voi erottaa myös pihatien toisella puolella navetan vieressä, niitä on joka puolella.

Toukokuussa saarni pullistelee hassuja kukkanuppujaan.

Lounaissaariston kevääseen kuuluvat muuttolinnut, jotka pysähtyvät kyläniitylle ennen kuin jatkavat matkaa mantereelle.

Kesäkuun puolella alkaa olla runsaasti kukkia. Rannoilla kukkii meriputki...

... ja suolaheinä sekä keto-orvokki.

Koskelonpoikaset kelluvat laineilla kuin ongenkohot.

Juhannuksen aikoihin koiranputkien kukat kuorruttavat pihan villimmät paikat kevyeen harsopilveen. Niiden seassa kukkii mm. metsänkurjenpolvea.

Kyläniityn reunalla kasvaa saarni niin tuulisessa paikassa, että se puhkeaa lehteen vasta kesäkuun puolivälissä. Meren yli puhaltava kylmä viima ei onneksi tunnu maan tasalla kylässä, joka on rakennettu pienen laakson reunalle lämpimään etelärinteeseen, mutta korkeissa puissa eron huomaa: mantereella puut ovat vihreinä viikkoja aikaisemmin. Oman pihanikin saarnet ovat lehdessä tätä aiemmin, vaikka välimatkaa on vain sata metriä.

Paahdepenkkiin on tullut päivänkakkara ihan itsestään. Lämpimästi tervetuloa!

Valkolehdokki tuoksuu makealta.

Kurjenkellokin kasvaa siellä täällä.

Pihallani kasvaa joitakin vaaleanpunaisia siankärsämön luonnonmuotoja, tämä on niistä tummimmasta päästä. Olen ostanut joitakin punakukkaisia lajikkeita taimikaupoista, oikeastaan ihan turhaan, kun näitä olisi omastakin takaa.

Heinäkuussa taitavat tienposket olla kukkeimmillaan. Tämä on kylätien ojanvartta aivan muotopuutarhani vieressä: mesiangervot, puna-apilat ja nätkelmät ovat kukassa tällä kertaa.
Olipa näitä lajeja ja kuvia paljon ja vieläkin jouduin karsimaan vaikka kuinka!
Kohta on taas versomisen, varttumisen ja kauneuden aika. Onnellista uutta vuotta kaikille!

Apila – Trifolium
Keto-orvokki – Viola tricolor
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Meriputki – Angelica archangelica ssp. litoralis
Mesiangervo – Filipendula ulmaria
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Nätkelmä – Lathyrus
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Saarni – Fraxinus excelsior
Siankärsämö – Achillea millefolium
Suolaheinä – Rumex
Valkolehdokki – Platanthera bifolia

Kesäisiä kuvia

Blogin vakilukijoilta Leenalta ja Pojilta tuli toive laittaa keväisiä kuvia, kun heillä ollaan kipeinä. Toki! Olen itsekin samaa mieltä: kuka nyt talvisia kuvia enää jaksaa katsoa, talvi on jo kestänyt aivan liian pitkään. Nyt olisi kevään vuoro!
Aloitetaan siis keväästä; toukokuinen iltahetki muotopuutarhan kupeessa.

Here are some springy and summery images of my English Garden.

Toukokuun lopussa kukkii muotopuutarhan vanha omenapuu, tässä se on kuvattu keittiön ikkunasta.

Jatketaan edelleen kesään. Juhannuksena muotopuutarhassa alkaa jo olla sitä englantilaisen puutarhan tunnelmaa jota havittelin, vaikka kukkapenkkien reunuksia puuttuu vielä niin, että muotoa ei selvästi huomaa. Ei se mitään, kunhan on kukkia! Allekirjoittanut on tässä kuvassa itse, kuvan on ottanut ystäväni R ♥

Heinäkuussa kukkii ruotsinköynnöskuusama 'Serotina'. Kauniiden kukkien jälkeen köynnöstä koristavat punaiset marjat. Tämäkin sai viimein loppukesällä kunnollisen köynnöstuen, samanlaisen, jonka vieressä seison edellisessä kuvassa.

Elo–syyskuussa kukkivat jättiverbenat ja tuoksumiekkaliljat. Toivottavasti löysin loppusyksyllä kaikki miekkaliljojen sipulit mullasta, ne ovat nyt daalioiden tavoin talvivarastossa keittiön allaskaapissa, siellä pitäisi olla sopivan viileää, kun siinä kohdassa on lattiassa reikä kellariin (jonne viemäriputki menee).

Laitan vielä lopuksi pari Ransu-kuvaa muotopuutarhan vierustan vaahterassa, toivottavasti nämä piristävät Leenaa, jonka omatkin kissapojat ovat tällaisia karvapehvoja!
Untuvapöksyt katoamassa viidakkoon (kuvassa voi myös nähdä vilahduksen Mustia).

Kukkuu!

Jättiverbena – Verbena bonariensis
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Tuoksumiekkalilja – Gladiolus callianthus

Verannalla

Edellisen kirjoituksen kuvissa esiintyi rintamamiestaloni veranta. Se on aika suuri ja siitä kätevä, että siinä voi säilyttää katoksen alla joitakin kalusteita, jotka eivät toistaiseksi mahdu muualle.
Verannan valona toimii syksyllä ja talvella tämä valoverkko, joka ei siis ole jouluvalo. Minua ärsyttää, kun joulu on ominut valotkin! Ihan kuin niitä ei muulloin tai muuten tarvittaisi. Ainakin tällä kuistilla tarvitaan, kun muuta valoa ei ole.

Here are some more images of my porch.

Valoverkko oli paikoillaan jo marraskuussa.

Verannalla on säilytyksessä muun muassa suuri halkolaatikko, joka menee kunnostuksen jälkeen takaisin kotiinsa vanhan talon tupaan (vanha taloni on tuossa vastapäätä). Tai siis ensin kiinnitän tuvan lattialankut ja teen niihin paikkapaloja. Saa nähdä, miten kauan siihenkin puuhaan menee. Nyt ei sitä voi tehdä, kun on liian kylmä, näpit jäätyvät ja on liian pimeääkin, lisäksi talojen väliin on tuuli viskannut yli metrisen hangen.

Viime vuoden jouluna otetusta kuvasta huomaa vuodessa tapahtuneita pieniä eroja. Talo on saanut maalin uuteen lautapintaan, vaikka tämän julkisivun ikkunoita en ole vielä ehtinyt saada korjattua.
Pihalle on ilmestynyt taas uusi lautakasa, vaan kai ne jossain vaiheessa alkavat vähetäkin. Rakennusmateriaalien varastotilasta on huutava pula, kun navetta on täynnä ja puuliiteri samoin.

Kuistilta avautuu hieno kylänäkymä.

Musti-pantteri sai niin paljon ihailua osakseen, että laitamme loppuun vielä yhden kuvan.
Mukavaa viikonloppua!

Joulukuun kalenteripoika

Musti on ehdottomasti tuiskuisen ja lumisen kuukauden kalenteripoika. Ei haittaa lumi eikä räntäkään, partiointiretket tehdään samalla tunnollisuudella kuin aina muulloinkin.

December calendar boy is Musti, who does his daily rounds whatever the weather.

Hmm, täällä on uusi kynttilä.

Ja nyt se siirsi tän tähän.

Koko kylä oli jouluaattona lunta tulvillaan.

Hirmuinen keli!

Silti pantteri partioi.
Turvallista perjantaita!

Parasta joulussa on paperi

The best thing about Christmas is paper!

Ystävä oli huomaavaisesti käärinyt joululahjani pakettiin, jonka kääreessä luki: nauha on Mustille, nauhaan kiinnitetty pallo Ransulle. Mutta kyllä se paperikin kelpasi!
Lahjapaperi saa lisäksi villiintymään muistakin leluista.

Musti tuli mukaan pakettiriehaan ja omi kickeroon.

Koska Musti on pomo, ei Ransu uskalla anastaa lelua Mustilta, toivoo vain, että isoveli siirtyisi kauemmas siitä.

Siirtyihän se lopulta. Ilme taitaa taas kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.
Rentoja välipäiviä kaikille!

Tipuja on vielä

Jos joku pahoitti mielensä Mustin eilisestä tipunmetsästyksestä, laitan tähän todistusaineistoa siitä, että niitä on aika paljon vielä jäljellä. Ja niitä ruokitaan, kävin juuri laittamassa puoli tusinaa talipalloja ja uudet jyväsatsit laudoille.

I felt I must photograph some live birds too, in case someone prefers them...

Täällä tuulee edelleen niin, että tupee menee vinoon.

Isäntäpantteri valvoo, että lintujen ruokailu sujuu mallikkaasti.

Ransu päätti tulla katsomaan, mitä Mustin kanssa puuhaamme, mutta kääntyi saman tien kannoillaan ja meni takaisin sisään. Ehdin ottaa vain tämän yhden kuvan. Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Näytän luultavasti itsekin samalta tuolla tuiskussa.

Pysytelkää sisällä!

Päivän puuhia

Täällä on kudottu ...

... ja ihailtu syyssahrameita, joiden kukinta on lakastuessaankin hyvin kaunis.

Musti on askarrellut omissa puuhissaan pihalla ja metsästi talitintin. En nähnyt, miten tintti saatiin kiinni, se olisikin ollut kiinnostavaa nähtävää. En ole ihan varma, miten kissa saa linnun kiinni. Harvinaistahan tuo on. Tintit söivät ikkunakittiä taas tänä syksynä niin antaumuksella, että yhden tintin menehtyminen ei harmita yhtään.
Nyt seuraa saaliin kanssa leikkimiskuvia, jos joku haluaa lopettaa lukemisen tähän. Näissä kuvissa tintti on jo edesmennyt, sitä olivat jo lajitoveritkin käyneet nokkimassa. Musti palasi saaliilleen ja pisti pystyyn pienen tiputanssin.

Musti toivottaa maukkaita paisteja kaikille muillekin!

Musti caught his own Christmas goose – a great tit. 'T was great indeed, thought Musti.