Syreenileimukirous

 Tämän aamun puutarhakierroksella ihastelin muotopuutarhan kuivinta penkkiä.

Siinä on juuri nyt kivat värit ja muodot. Se taitaa olla onnistuneimpia kukkapenkkejäni, kun on erityisen hyvän näköinen monta kertaa kasvukaudessa. Kukassa ovat 'Taplow Blue' -sinipallo-ohdakkeet ja hohtopiikkiputket, ne saavat raikastusta valkokukkaisista ranskantulikukasta, harmaakäenkukasta ja maarianverijuuresta. Nämä siis valkokukkaisia muotoja ko. kasveista.

Katselin näkymää eilen riippumatosta ja päätin, että tämä täytyy kuvata. 

Penkin toisella reunalla kukkii kuivan paikan luottokasvi preeriaväriminttu. Ihana liila väri, joka täydentää penkin viileän värimaailman. Moni muu väriminttu on vuosien saatossa kuollut pois, ilmeisesti kuivuuteen, mutta tämä pärjää hyvin.

Sitten silmiini osui jotakin vaaleanpunaista viereisessä penkissä.

Tämän piti olla vaalean liilakukkainen syreenileimu. No eipä ole. Taaskaan. Voi pehvele.

Tämä on viimeisin yritykseni saada haluamani syreenileimu, ostin tämän Tommolan tilalta ja sieltä vakuutettiin, että tämä on kahdesta syreenileimusta "se liilakukkainen".

Onneksi muotopuutarhassa on kaksi syysleimua, joista erityisesti pidän, tässä niistä 'Crème de Menthe'. Se on tosin tehnyt vihreälehtistä versoa kylkeensä ja se pitäisi kaivaa pois, sillä varsinainen lajike on kaunis vaaleankirjavalehtinen, jota näkyy vasemmalla. Tässä taustalla on alppipiikkiputki.

Ja sitten on tämä unelmanihana Flame Blue eli 'Bareightysix'.

Tarina syreenileimun metsästyksestä juontaa pitkälle. Olen nähnyt joissakin blogeissa tavattoman kaunista, kapeaterälehtistä vaaleanliilaa syysleimua, jota on kutsuttu syreenileimuksi. Selvähän se, kun kukka on kuin syreeninkukka. 

Sitten tuli vastaan mahdollisuus hankkia syreenileimua. Innosta kiljuen hankin. Kun se alkoi kukkia, kukka olikin tällainen. Eihän tuo ole syreenileimua nähnytkään. Se olikin jokin muu vanha leimu.

Sitten blogiystävä lupasi kaivaa minulle puutarhastaan syreenileimua. Istutin sen preerialle. Noh, sepä onkin tällainen. Sitten käväisin Tommolan tilalla ja ostin sieltä suurin odotuksin tuon viimeisimmän syreenileimun, joka ei vieläkään ole sitä mitä toivon. Sen sijaan minulla on nyt kolme leimua, joiden väristä en yhtään välitä. Voi hemuli sentään.

Kuinka vaikeaa tämä nyt voi olla? Asiaa taitaa hankaloittaa se, ettei syreenileimu ole mikään tietty leimulaji tai -lajike. Syreenileimuksi kutsutaan monia vanhoja syysleimuja. Syreeninsävy on selvästi makuasia, kuten myös terälehtien muoto.

On aika monia syysleimuja, joista en kovin välitä. Polkkakarkkivärinen 'Candy Twist', jonka nimi myös tarkoittaa polkkakarkkia, tuli kaupanpäällislahjana. Se ei ole järin ihana, joten en ole pistänyt kovin pahakseni sen muuntumista vähitellen kokopunakukkaiseksi – vaikka tuo sävy on kyllä aika ruma. Ehkäpä kaivelen kuitenkin näitä vääränlaisia kylkiversoja ja siirrän sinne kuuluisaan ylämäkeen, jonne on aika moni muukin väärän tai ruman värinen kasvi lähtenyt. Niitä sitten ovat myyrät siellä tuhonneet niin kuin ovat parhaaksi nähneet.

Jatkossa ostan syysleimuja ainoastaan kukkivana. Niin kuin tämän ihanan, jonka hankin Tommolan tilalta muutamia vuosia sitten. Tälläkin oli väärä lajikelappu taimipurkissa. En olisi ikinä tähän tarttunut taimilapun mukaan, sillä se lajike olisi voimakas pinkki.

Luulen, että lajike on 'Natural Feelings'. Omituisesti puoliksi kiinni pysyvistä kukkasyheröistä tulee viininpunainen vaikutelma ja sävy on kauniisti murrettu.

On tässä vielä yksi mahdollisuus, jos uskallan sen käyttää näin monen hudin jälkeen. Yhdestä blogista sain vinkin, että heidän täydellinen syreenileimunsa on peräisin Porkkalan kartanon taimimyymälästä Lammilta. Harvoin sille suunnalle osun, mutta jospa nyt vaikka vahingossa osuisin syysleimujen kukinta-aikaan!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysleimu Phlox paniculata

Sävyisää

 Nyt on värejä, kun moni kukka on parhaimmillaan!

Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' avautui viimein ja kukat ovat juuri niin ihanan värisiä kuin olin toivonutkin. Vanhaa roosaa, supermurrettua sävyä. Oikealla kukkii edelleen Aconitum ferox -ukonhattu, vasemmalla karkeloihin on saapunut jalopähkämö. Lehtoakileijatkin kukkivat yhä.

Eilen katsoin keittiön ikkunasta, kun hiiri kiipeili tuolla muotopuutarhassa akileijanvarsiin syömään siemeniä! Olipa se söpö ja taitava – ja kiva, että se auttaa osaltaan vähentämään akileijojen siementuotantoa.

Muotopuutarhan viereisessä penkissä kukkii yhä tarhakurjenpolvi 'Rosemoor', tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' ja purppuratulikukka. Seuraan on liittynyt Rhapsody in Blue -ruusun ensimmäinen ihmeellisen violetti kukka ja taustalla kukkii kiinanpioni 'Wladyslawa'.

'Wladyslawan' takana on valkokukkainen loistokurjenpolvi 'Shirley's Choice' kukassa runsaampana kuin konsanaan. Niiden takana voi vielä erottaa "Kulosaari" -tarhakurjenpolven keltaisia kukkia. Köynnöskaareen on avautunut ensimmäiset 'Comtesse de Bouchaud' -kärhön kukat.

Ennen kuin jatketaan eteenpäin, katsotaan vielä muotopuutarhan kolmanteen penkkiin, johon on avautunut kiinanpioni 'Lian Tai'. Sen tumma pinkki sointuu hyvin hopeaiseen koiruohoon. Mirrinminttu sinertää, violetti kukkapallo on tähtilaukka. Korkea ja vaalea tarhakurjenmiekka 'White City' kukkii yhä.

Ruusu-heinätarhassa on jymy-yllätys. Olen erittäin monta kertaa yrittänyt kylvää ja hankkia maariankelloa saamatta juurikaan kukkia. Viime vuonnakin ostin taimen, mutta se kuoli keväällä, vaikka oli selvinnyt hyvin talvesta. Mutta nyt! Mitä ihmettä? Olen varmaan ripotellut tänne maariankellon sekoituspussin siemeniä, en muuta keksi. Voi että olen onnellinen!

Rohtosormustinkukkia, niitä kukkii nyt kaikkialla.

Muutaman metrin päässä pengermän päällä on ihana värikimara taatankurjenmiekkaa, rohtosormustinkukkia ja Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow' -tyräkin limenvihreitä kukkia.

Ruusutarhan 'Wladyslawa' -kiinanpionit ovat myös avautuneet ja niillä on runsaasti rohtosormustinkukkia seurana. Taustalla kukkii ryytisalvia sinisenä.

Ruusupergolan edessä preerian puolella on kaikkein ihanin rohtosormustinkukkien paraati. Siinä on kaikki sävyt, vaalea persikkainenkin. Seassa on myös vaaleanpunaista siankärsämöä ja puna-ailakkia. Edessä kukkii oranssikeltano.

Tontin länsilaidalla on sama mahtiyhdistelmä oranssia ja sormustinkukkia, mutta täällä oranssista vastaa kellukka 'Totally Tangerine'. Täältäkin löytyy puna-ailakkia.

Nyt on sellaista, ettei voi kuin ihmetellä ja ihastella näitä pääosin spontaanisti syntyneitä väriyhdistelmiä.

Ja pidellä myrskyä, tietysti. Toivottavasti teille ei tule tuhoja! Täällä tuuli ei toistaiseksi ole sen pahempi kuin tavallisena vähän tuulisempana syyspäivänä.

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kellukka Geum

Kiinanpioni Paeonia lactoflora

Koiruoho Artemisia absinthium

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokurjenpolvi Iris Sibirica-Ryhmä

Maariankello Campanula medium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtilaukka Allium cristophii

Kurjenmiekkojen poksahduksia

 Nyt on ollut pari sen verran lämmintä ja aurinkoista päivää, että on alkanut tapahtua.

Mennäänpä ensin muotopuutarhaan. Jo talon kulmalta voi nähdä jotakin keltaista akileijojen ja pioninnuppujen takaa.

Ensin ohitamme kuitenkin siperiankurjenmiekan 'Kleiner Schmetterling'.

Sitten vastassa on tarhakurjenmiekka 'White City'. Sen kukkavarret ovat puolentoista metrin korkuiset!

Vaikka 'White City' näyttää kuvissa valkealta, on sen väri oikeasti hyvin hailean sinertävä. Istutin sen ensin Rohaniin – nimen takia – mutta siellä se oli väärän värinen, aivan liian sininen. Täällä muotopuutarhassa, sinisen ja pastellivärien keskellä, se on kotonaan ja näyttää enemmän valkealta.

Kun katsotaan oikealle, nähdään jotain aivan ihanaa: tarhakurjenmiekka, joka on vanhaa löytölajiketta "Kulosaari". Tänä vuonna siinä on seitsemän kukkavartta! Niistä jokaisessa on lukuisia nuppuja.

Jos joku ei vielä ole lukenut aiempia kurjenmiekkajuttujani, sanon taas: partakurjenmiekkojen lannoittaminen kannattaa! Kaikella mahdollisella, millä vain voi lannoittaa. Olen tehnyt sitä pari vuotta ja tässä tulos. 

Eikä vain tässä, vaan joka puolella...

Vuokko-esikkopuutarhassa on "Terola II" -helluntaikurjenmiekkaan avautunut uusia kukkia.

Ruskopenkissä kukkii punaruskea tarhakurjenmiekka 'Louvois'. Sen väriä vähän vaimentaa tarhaidänunikoiden kukkatykitys, joka ei välttämättä ole paras kombo kohottamaan iiriksen sävyä. Lisäksi otin kuvan illansuussa, kun saarnen varjo ylsi jo kurjenmiekan päälle.

Vanhan talon edustalla kukkii myös 'Louvois', lisäksi siinä on hunajansävyinen 'Abkhazia'. Oikealla on ystävän antama tarhatulikukka, ihana väri! Vanhempi 'Southern Charm' -tarhatulikukkani on vasta tulossa kukkaan iiristen välissä.

'Abkhazia' on siitä ongelmallinen, että se tuottaa liiankin reilusti kukkia pitkään varteen, ja kukat ovat valtavia. Varret lakoavat niiden painosta. Positiivinen ongelma!

Lähdetään sitten vaikka tontin keskelle, missä on oja ja kosteikkopuutarha-alueita. Keltakurjenmiekka 'Berlin Tiger' pistää parastaan. Tämän kasvupaikkatoive on täysin päinvastainen kuin parrakkailla kurjenmiekoilla: märkää, kiitos – jopa ojanpohja kelpaa.

Ylempänä, navetan kulmalla, kukkii perinteinen siperiankurjenmiekka. Tämä on Nilan (Lappalainen etelässä -blogi) lähettämistä siemenistä kasvatettu, siemenet oli kerätty valkokukkaisesta siperialaisesta. On toinenkin taimi, mutta se ei ole vielä kukkinut. Toivon, että se on valkoinen, niin olisi kaksi erilaista.

Palataan vielä kosteikkopuutarhaan. Mutapuutarhaan johtavan ojan partaalla on kirjokurjenmiekka 'Kermesina'. Kookkaat lehdet kuuluvat kilpirikolle ja sen lakastunut kukinto näkyy vasemmalla.

'Kermesina' on jotain aivan ihanaa! Tämäkin on kostean paikan kurjenmiekka, vaikka ei varmaan ihan ojanpohjalla viihdykään.

Tänään avautui myös taatankurjenmiekka! Ihan äkkiä, äsken kamerakierroksella, huomasin ensimmäisen avautuneen kukan. Tässäkin on tänä vuonna enemmän kukkavarsia kuin aiemmin, ja niissä on enemmän nuppuja. 

Korkeuttakin on aiempaa enemmän, mutta se voi hyvin johtua sateista. Kaikki muukin on tavallista kookkaampaa.

Nyt on jännittävää! Ei mitään hajua, mikä kurjenmiekka tämä on. Siirsin liian varjoisaksi käyneestä Rohanista sinne kauan sitten istuttamiani parrakkaita iiriksiä ja tämä meni mutapuutarhan kuivalle laidalle, joka on aika aurinkoinen. Siinäkin on tarhaidänunikkoa, kuten kuvasta näkyy.

Kukan sävy on sinertävä. Jännää!

On tietysti mahdollista, että tämä on sama 'White City', joka kasvaa muotopuutarhassakin. Siitä on saattanut jäädä juurenpala Rohaniin, kun sen siirsin muotopuutarhaan. Samoinhan on minulle käynyt 'Louvoisin' kanssa, sitä kasvaa nyt kahdessa paikassa vähän vahingossa. Tässä on kyllä ihan samaa sävyä kuin aiemmin muotopuutarhasta ottamassani 'White Cityn' nuppukuvassa. Mutta saa pian nähdä!

Ja onhan tässä vielä muitakin kurjenmiekkoja tulossa kukkaan, vaikka kaikki parrakkaat taisivat olla tässä.

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhatulikukka Verbascum-risteymälajikkeet

Muotopuutarha raivauksen jälkeen

 Mennäänpä katsomaan.

Ensin pari kuvaa ennen raivausta. Purppuratulikukka on niin ihastuttava juuri sillä hetkellä, kun se on tulossa kukkaan.

Tältä näytti ennen kuin ryhdyin eilen etsimään rehotuksen seasta sinne kadonneita kasveja. Purppuratulikukka 'Violetta' onkin tässä jo avannut alimpia kukkiaan. Edessä on vuorikaunokki 'Amethyst in Snow', laukka on 'Early Emperor'. 

Sitten oli lukemattomia tummakurjenpolvia ja lehtoakileijoja. Tummakurjenpolvista halusin pois kaikki tummakukkaiset, akileijoista samoin. Äitini pitää niistä, mutta minun lempiakileijani ovat (pääosin) vaaleampia. Valkokukkaiset ovat peräisin ystävän Yhdysvalloista lähettämistä siemenistä. Ne ovat tavattoman kauniita juuri tuollaisena ilmavana, yksinkertaiskukkaisena muotona.

Vaikka onhan tämä kukkarehotus myös aivan ihana! Mutta mutta. Siellä seassa oli erinäisiä kasveja, jotka halusin löytää. Tuo rehotus ulottui yli vyötäröni.

Eilen illalla sateen viimein loputtua (15 mm!!) vedin sadehousut jalkaan ja painuin muotopuutarhan kimppuun. En vain jaksanut enää istua sisällä, lähes kaksi päivää oli jo kulunut ilman mitään puutarhapuuhia.

Kottikärryllinen rehotusta lähti eikä se edes näy missään. No, jatkan tänään tai myöhemmin.

Olipa muuten kurjaa kitkeä, kun kukat olivat täynnä pörriäisiä. Koko ajan sai pyydellä anteeksi. Tänään huomasin, että ne käyvät kyllä vielä kottikärryssä lojuvissa kukissa. Ja ehkä pörriäisille kumminkin riittää vielä kukkia kukkapenkeissäkin.

Löysin etsimäni tädykön, tarha- ja etelänkurjenmiekat sekä yllätyksenä vielä marhanliljan, jonka olin unohtanut istuttaneeni. Kiinanpioni 'Wladyslawa' on niin valtava, että se ei hukassa ollutkaan. Siitä oikealle jatkuu vielä violettikukkaisten akileijojen raivaus. Siellä on nimittäin kirjoukonhattu, joka kituu akileijajyrän alla.

Juhannuspioni, jonka taimi kuulemma on kahdensadan euron arvoinen, on tulossa kukkaan. Vanhan talon eteläseinällä se on jo lähes ohikukkinut, tämä omenapuun varjossa kukkii myöhemmin. Muotopuutarhan aurinkoisemmassa penkissä se jo avaa kukkiaan.

Tästä väriyhdistelmästä pidän oikein todella kovasti ja tämä myös sointuu keltaiseen taloon aivan täydellisesti. Vaaleanliila tummakurjenpolvi, jonka kannan haluan yrittää säilyttää puhtaana, on 'Lavender Pinwheel'.

Musti tuli mukaan aamun kuvauskierrokselle tarkistamaan puksipuuaitojen tilanteen. Ne voisi vähitellen leikata, samoin nurmikon, joka kasvaa kohisten. Laskimme juuri ystävän kanssa, että huhtikuun 30. päivästä alkaen olemme saaneet sadetta ainakin 68 mm! Tavallisempi määrä olisi 6,8.

Tässä penkissä ei niin mieletöntä kukkarehotusta ollutkaan, vaikka täälläkin kasvusto on kyllä melkoista. Kirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe' on tuottanut tänne suuntaan vihreälehtisiä versoja, jotka täytyy kaivaa pois, sillä ne alkavat ahdistella viereistä kurjenmiekkaa.

Vasemmalla on toinen kurjenmiekka, jonka kyljestä nykäisin ison puskan tummakurjenpolvea pois kreivin aikaan.

Tänä aamuna avautui ensimmäinen kukka. Jos en olisi poistanut tummakurjenpolvea, ei tätä kukkaa olisi edes näkynyt! Tämä on ensimmäinen siperiankurjenmiekka kukassa tänä vuonna. Lajike on 'Kleiner Schmetterling'.

 

Rinneakebia "Cream form" kukkii edelleen. Lisäksi se on osannut itse kiinnittyä köynnöskaaren toiseenkin puoleen. Ihailtavaa omatoimisuutta!

Sen juurelta teen mielenkiintoisen havainnon. Olenpa tainnut istuttaa tähän kamassiaa viime syksynä muistamatta, että olin jo edellissyksynä laittanut sitä lähes samaan kohtaan. Luulen, että oikeanpuoleinen vaaleansininen on oregonintähtihyasinttia ja vasemmalla on sellaista, jonka piti olla risteymäkamassia 'Blue Heaven', mutta tuo näyttää nyt vähän liian tummalta ollakseen sitä.

Lisäksi tässä on kaikenlaisia akileijoja, jotka ovat peräisin kääpiöjapaninakileijan ja lehtoakileijan risteämisestä.

Akileijoista tulee kaikenlaisia jännittäviä siementaimia. Tämä hailean vaaleansini-vihertävä lehtoakileija oli muistaakseni Rohanissa, jonka värimaailmaan se ei sovi, niinpä siirsin sen tähän. Kuin vesiväreillä maalattu.

Tämänkin taisin siirtää muotopuutarhaan Rohanista, mutta tämän värisiä ja mallisia on noussut sittemmin muuallakin. Kukka on Barlow-perimän takia tähtimäinen (var. stellata) eli kannukseton ja kerrottu, väri on aivan ihana tumman violetin ja vihreän sekoitus. Kun sanoin, että pidän vaaleista akileijoista, ei se tarkoita, että pitäisin pelkästään niistä!

Saman penkin etuosassa tulee pioni 'Claire de Lune' ihan justiin kukkaan. Tämä onkin kiinanpioneja aikaisempi. Kuvassa myös Mustin korvat.

Ja – viiiiiiimeinkiiiiin – tarhaidänunikko 'Patty's Plum' on tehnyt kaksi kukkanuppua! En edes muista, montako vuotta siitä on, kun olen tämän istuttanut. Ehkä jopa kymmenen. Muotopuutarhan toisessa penkissä on toinen, mutta se ei kuki tänäkään vuonna. 

Olen istuttanut tätä ihastuttavan väristä tarhaidänunikkoa joskus muuallekin, mutta vesimyyrät rakastavat idänunikon meheviä juuria, valitettavasti. Niistä ei näin ollen ole mitään jäljellä.

Toivon nyt todella, että tämä on oikean väristä eikä mikään oranssinpunainen hirvitys tänne keskelle muotopuutarhan pastellimaailmaa. Ei olisi todellakaan ensimmäinen kerta, että tulisikin sitä väriä tilalle. Mutta näiden nupuissa on kyllä eri tumma karvoitus ollakseen sitä tavallista, joten toiveet ovat korkealla.

Kahden päivän sateissa kävi niin, että vaahteran alaoksat painuivat kovin alas ja tämä lähinnä vaahteraa oleva penkki on nyt liikaa niiden varjossa. Yritän nyt hyyyyvin varovasti leikata alimpia oksia katkomatta kahta kaikkien aikojen ensimmäistä Pattyn kukkavartta tai mitään muutakaan tärkeää.

Kyllä elämä on kuulkaa joskus vähän liiankin jännittävää puutarhan parissa.

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Oregonintähtihyasintti Camassia cusickii

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rinneakebia Akebia quinata

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Vuorikaunokki Centaurea montana