Sisäkukkien parissa

 Viime yö olikin tähän asti vuoden kylmin: –12,3 astetta. Hyvä, että suojasin nuppuisen heiden ja lumikellot.

Lunta tulee parhaillaan vähän ja vaikka pakkanen on lauhtunut enää –1 asteeseen, tekee mieli olla sisällä. Laitoinkin tämän jutun aluksi kahvipannun hellalle.

Katsotaanpa siis sisäkukat. Etenkin, kun ihanaakin ihanampi verenpisara 'Whiteknights Pearl' avasi kaksi kukkaa muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tämä on tosi reipas verenpisara kukkimaan lähes vuoden ympäri. Olen ylisurkea lannoittaja, mutta mielessä kyllä kävi, että voisin antaa kasveille nyt laimean lannoituksen. 

Niin, mielessä kävi, mutta en vielä ryhtynyt tuumasta toimeen. Niin tyypillistä.

'Whiteknights Pearl' omaa ilmeisesti siroverenpisaran perimää ja se näkyy pienissä, kapeissa ja siroissa kukissa.

Kaikki verenpisarani asuvat talven keittiössä. Yhden ison vanhan verenpisaran murhasin jättämällä sen syksyllä ulos, sillä täällä on liian ahdasta. Enkä koskaan innostunut sen puna-liiloista kukista. Sen sijaan Orkneyltä keräämistäni siemenistä kasvatettu puhdas siroverenpisara, keskimmäisessä ruukussa, on aarre, jota vaalin. Oikeastaan ruukussa on useampikin, kun koulin ne ryppäänä aikoinaan.

Vasemmalla on keijunsalvia, jolla oli aiemmin epävirallinen nimi herukkasalvia. Sen talvetus epäonnistui viime vuonna ihan viime metreillä. Kevättalvella siihen iskivät kirvat ja kasvi oli jo valmiiksi huonossa hapessa eikä selvinnyt. Viime vuonna olin viisaampi ja istutin uuden taimen isoon ruukkuun, jossa se pysyy kesät talvet. 

Samaan ruukkuun laitoin myös sitruunaverbenan eli lippian, jonka tuoreita lehtiä kerään teeksi. Rakastan verbenateetä, mutta sitä ei saa Suomesta kovinkaan yleisesti. Keijunsalviasta saa myös maukasta teetä, joten tuo on teeruukku. Kummankaan kasvin talvettaminen ei ole aina onnistunut, mutta toivon nyt parasta. 

Oikeanpuoleisessa ruukussa on vain multapinta. Siellä asustaa kasvi, jonka sekä suomenkielinen että tieteellinen nimi muuttunut. Ennen se oli iirikki (Rhodohypoxis), nyt helotähti (Hypoxis). Se haluaa viettää talven lähes rutikuivana, kun lehtiäkään ei ole. Lorautan sille ruokalusikallisen vettä ehkä kerran kuussa.

Taloni on niin pieni, että kasvien sijoittelu on hankalaa, jotta ne eivät olisi tiellä. Ja ovathan ne silti. Lisäksi talvella asuinhuoneissa asustavat mm. akkuporakone, kuvassa, ja muut laitteet, joille jäätyminen ei tee hyvää, ynnä maalit ja liimat sun muut, jotka eivät saa jäätyä.

Tämä ruukkuryhmä on varsin tiellä, mutta ihminen oppii kiertämään ja esim. avaamaan yläkaapit sivulta käsin kurkotellen. Isossa ruukussa kaikki versoo taas liikaakin, joten ensi viikolla, jos lauha sää suo, siirrän ruukun kylmään eteiseen jäähylle. Ruukussa kasvaa muratti- ja balkaninsyklaamia, erikoisempia pikarililjoja ja pikkuruisia narsisseja, joiden tosin epäilen kuolleen. Ja syyssahramia, jota siinä ei tarvitsisi kasvaa, mutta pienenpienet sivumukulat on mahdoton kaikki löytää ja niitä nousee vuosi toisensa perään.

Rosmariini (vasemmalla) oli varmaan kuollut jo kesän mittaan, sillä se näytti yhtä surkealta jo loppukesällä. Keskellä on ihan tavallisia pihaesikoita, mutta puutarhassani ne eivät millään suostu pysymään hengissä. Koska pidän pihaesikoista erityisesti, kasvattelen tätä yhtä nyt sitten ruukussa. Eikä se edes ole mikään erikoishieno lajike, ne ovat kaikki kuolleet. Kylmät lattiat varmaan auttavat näitä talvehtimaan sisällä, sillä täällä ollaan kaukana 20 asteen sisälämpötiloista.

Päätin muuten viime vuonna jakaa tuon ahtaan ruukun täyttävän esikon, vaan siinä se edelleen on. Vähän samoin kuin se aikomus lannoittaakin.

Keittiön itäikkunalla asuu kuvernöörinkukka, ruusuneidikki 'Vesta K' ja verenpisara 'Auntie Jinks', jonka ostin viime vuoden keväällä pistokkaana. Latvoin sen ja pistin latvapistokkaan samaan ruukkuun. Niin huonoa on kesäkukkien hoitoni, että koko viime kesän aikana verenpisara ei kasvanut tuon enempää.

Joku muuten joskus kysyy, osaanko ulkoa kasvien tieteelliset nimet. Osaan kyllä, sillä minulle tämän kuvan kasvit ovat Tulbaghia violacea, Nerine ja Fuchsia. Sen sijaan suomenkielisiä nimiä varten minun täytyy jatkuvasti plärätä Viljelykasvien nimistöä. Kun on oppinut tuntemaan kasvit ulkomailla ja tieteellisillä nimillään, ovat ne tiukimmin muistissa. No en sentään joudu hakemaan verenpisaran suomenkielistä nimeä.

Tulbaghian – siis kuvernöörinkukan talvetusongelma on se, että kasvissa on sipulimainen tuoksu, joka saa nenäni valumaan. Syötäväkin se kuulemma on, mutta jos leikkaan varsia, tuoksuvat leikatut pinnat vieläkin voimakkaammin ja nenäni valuu entistä enemmän. Kukka on kuitenkin tavattoman kaunis, joten siedän tätä hieman hankalaa yhteiseloamme.

Keittiössä on toinenkin ikkuna, eteläsuuntaan. Sen edessä on ruokapöytä, jolla harvoin syön, mutta koska ikkunan alla on patteri, on pöytä varsin suosittu muiden perheenjäsenten keskuudessa. Ja siitä on hyvä myös kytätä, mitä tiluksilla tapahtuu. Kissojen ja patterin takia ei tällä pöydällä ole kasveja. Ja näin minäkin joskus mahdun pöydän ääreen.

Olohuoneeni on mikroskooppisen pieni, tässä se on lähes kokonaisuudessaan. Etelälounaan suuntainen kulmaikkuna on loistava kasveille, kunhan muistaa, että kevättalven auringon paistaessa ne kuivuvat todella äkkiä. Ikkunan alla ei ole patteria, vaan lämmönlähde – Porinmatti – on huoneen sisänurkassa. 

Oikeanpuoleisessa nurkassa kasvaa lapsuudenkodistani muuttanut isoposliinikukka. Se ei tuossa varjoisassa nurkassa kuki, mutta sopii muuten siihen niin hyvin kukkapylvään päälle. Siitäkin huolimatta, että sen isot lehdet naputtavat välillä sohvalla istujaa päähän.

Ikkunalla on monenlaisia pelargoneja ja muuta mukavaa: kämmekkää, unelmaa ja varsinkin sipulikukkia, sillä ne kiinnostavat minua erityisesti. Sormipelargoni 'Thessaloniki' on kukkinut, punaisia kuihtuvia kukkia on vielä. 

Nurkassa on munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' kukassa – luonnollisesti, sillä tämä tyyppi kukkii aina vuoden ympäri, pitäneekö taukoa ollenkaan. Lannoittamattomuudesta huolimatta! Talven vähässä valossa kukista puuttuvat vaaleat laikut lähes tyystin.

Tuossakin on muuten ruusuneidikki, sellainen tavallinen fuksianpunainen. Neidikit pitivät lepokauden, mutta sitten alkoivat työntää lehtiä erittäin reippaasti.

Tässä vielä olohuone makuuhuoneen ovelta käsin. Sitruunapuu kasvaa lattialla isossa ruukussa ja kyttään, tulisiko siihen tänä talvena jo ensimmäisiä kukkia. Siihenkin varmaan auttaisi se lannoitus. Mennee vielä jonkin aikaa ennen kuin saan tuosta luomusitruunat gintoniciin.

Makuuhuoneessakin on kasveja pöydällä, kukkapylväissä, amppelissa ja lattialla. Lisäksi täältä löytyy toinen karvaisista kukkasista, tuolla untuvapeiton päällä höyhensaarilla.

Nyt pyryttää, lopetetaan juttu tähän. Lämpöistä ja pehmeää pyhää!

Minä puolestani menen lannoittamaan kasvit – heti, kun olen juonut kahvin.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Isoposliinikukka Hoya carnosa

Keijunsalvia Salvia microphylla

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Munankuori- ja sormipelargoni kuuluvat kotipelargonien Pelargonium Zonale-Ryhmään 

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Pihaesikko Primula × pubescens

Ruusuneidikki Nerine bowdenii

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Sitruunapuu Citrus limon

Sitruunaverbena Aloysia citriodora

Kikkelikukka ja muita sisäkasveja

Nyt se sitten kukkii! Herttalyhty, joka on muuten oikein soma huonekasvi, mutta kun minulla on ihana englantilainen ystävä, joka on vähän rempseänpuoleinen eläköitynyt sairaanhoitaja...

... ja kun hän kerran huomautti, miltä kukkaset hänestä näyttävät, niin enpä ole pystynyt enää sen jälkeen kukkivaa herttalyhtyä katsomaan virnistelemättä.

Pusseista ja sensellaisista puheen ollen: Passiflora morifolia on tehnyt hedelmän! En ole ihan varma, mitä sille pitäisi tehdä, niinpä olen jättänyt sen oksalle. Se on kypsynyt sinertäväksi, mutta tuntuu pusertaessa tyhjältä, kuin olisi pelkkä kuori ilman hedelmälihaa.

Sitruunapuun hedelmiä odottelen vesi kielellä. Puu on kasvanut hämmästyttävän nopeasti, se on kylvetty alle neljä vuotta sitten. Tämän ikäinen puu saattaa jo tuottaa hedelmää, mutta ensin sen pitää kukkia ja niitäkään ei ole vielä näkynyt. Kukasta hedelmään kuluu lähes vuosi. Odotan jännityksellä, tulevatko tänä talvena ensimmäiset kukat.

Pelargoneista moni kukkii, kuten syksyllä yleensäkin. Tämä on 'Friesdorf'. Oikealla on sitruunaverbena. Pidän sen aromista ja olenkin Suomessa kaivannut siitä tehtyä teetä, sellaista saa Välimeren maissa, mutta täällä en ole löytänyt mistään. 

Ensimmäiset kaksi hankkimaani sitruunaverbenaa eivät selvinneet talvesta tai kuivuivat kesällä. Virheiden kautta opin niksit. Puisesta varresta huolimatta se ei halua kuivua. Tämä kasvi on nyt elänyt muutaman vuoden, hentona mutta kuitenkin, ja siitä olen iloinen. Silloin tällöin teen siitä teetä.

'Cheeky Chappy'.

'Thessaloniki', mutta lehdet kuuluvat vieressä kasvavalle tuoksupelargonille.

Amppelissa kasvava Pelargonium sidoides on aloittanut kukinnan. Se on ihastuttavan keveä ja kukat hienostuneen mustanpurppuraiset.

Siitä tulee paljon roskaa, sillä pikkuruisia kukkia aukeaa ja kuihtuu tavaton määrä ja kukintakin kestää kuukausia. Mutta näin kauniista roskasta ei voi edes harmistua.

Hyvää pyhäinpäivän iltaa!

Herttalyhty – Ceropegia woodii

Sitruunapuu – Citrus limon

Sitruunaverbena – Aloysia triphylla

Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans

Pelargonit pitävät hengissä

Aika moni pelargoni kukkii talvellakin. Varmaan keväinen mullanvaihto ja lannoittaminen saisi nämä tulemaan kesäksi kukkaan, mutta minun kukkani asuvat talvetustilanpuutteen takia vuodesta toiseen samoissa pienissä ruukuissa ja laihassa mullassa, joten ne tulevat kukkaan jossain vaiheessa kesää ja kukkivat sitten hienosti syksyn ajan ja pitkälle talveen.
Yksi ahkerimmista on kotipelargonin munankuoriversio 'Raspberry Ripple', tosin terälehtien munankuorikuvio tummenee pimeään vuodenaikaan lähes yksiväriseksi.

Wintering Pelargoniums
These keep me alive during the winter when the world outdoors is more or less trapped in ice age.

Mårbacka-tyypit ovat myös ahkeria. Valkokukkainen Prinssi Nikolai on joka joulu kukassa. Kohta muuten alkaa se aika, että ikkunan täplät ja tahrat alkavat häiritä ja ihminen alkaa pohtia ikkunanpesun mahdollisuutta, mutta onneksi se ajatus menee ohi, kun puutarhakausi alkaa.

Ystävältä saatu ihanan hempeä perintöpelargoni kukkii myös, kukki koko syksyn.

Ruusunnuppupelargoni 'Brightstone' on tehnyt pienen kukkatertun.

Sitten muihin lajeihin. 'Deerwood Lavender Lass' on kahden lajin risteymä ja sen lehtien pitäisi tuoksua laventelilta, rohkenen tosin olla eri mieltä. Ihana se joka tapauksessa on, ja siinä on tälläkin hetkellä muutama vaaleanpunainen pikku kukka.

Villilajit noudattavat tarkemmin vuodenkiertoa kukinnassaan, mutta yllätyksekseni löysin kukkasen Pelargonium sidoidesista!

Pohjoisen puolella olevassa makuuhuoneessa olevat pelargonit eivät kuki, mistä voi vetää sen johtopäätöksen, että suora auringonvalo laukaisee ne kukkimaan. Verenpisaroille pohjoishuone on hyvä talvehtimiseen, sillä jos ne ovat valossa, kuivuvat ne kovin herkästi.
Tämä 'Carmel Blue' vietti viime kesän isossa ruukussa pihalla, mutta en nähnyt sen kukkia, sillä peurat napsivat verenpisaroiden latvoja aina ohi kulkiessaan. Nyt siihen ovat siis tulossa ensimmäiset kukat, sillä hankin tämän vasta viime keväänä. Jännittävää!

Ei kummoisenkaan näköinen, silti riemuvoitto. Toki talvi ei vielä ole lähellekään selätetty, mutta en ole koskaan aiemmin saanut sitruunaverbenaa pysymään hengissä edes tähän asti. Joko se on paleltunut tai kuivunut. Tämäkin kuivui pahoin, kun otin sen alkusyksyllä ajoissa sisään. Ajattelin, että nyt se ei ainakaan palellu. Lehtien kuihtumisen jälkeen se on kuitenkin tehnyt uusia lehtiä! Tämä on paikassa, johon aurinko ei paista suoraan ollenkaan, kokeilen nyt tällaista talvetustapaa.
Sitruunaverbenaa käytetään hyvin paljon yrttiteenä esimerkiksi Ranskassa. Rakastan sen aromia ja toivoisin niin voivani kerätä teeainesta omasta monivuotisesta puskastani. Ehkä tämä haave kuitenkin toteutuu, vaikka moni kasvi onkin yllättäen menehtynyt maaliskuussa, kun talvi on siihen asti sinnitelty hengissä.
Ymmärrän. Tuntuu talvi minustakin kuolettavan pitkältä enkä oikeastaan mielellään katso edes ikkunasta ulos tuonne jääkauteen. Kasvien hoivaaminen tuo lohtua ja toivoa.

Musti sen sijaan vartioi tiiviisti tonttiaan niin ulkoillen kuin sisältäkin käsin.


Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Sitruunaverbena – Aloysia triphylla
Verenpisara – Fuchsia