Nyt se sitten kukkii! Herttalyhty, joka on muuten oikein soma huonekasvi, mutta kun minulla on ihana englantilainen ystävä, joka on vähän rempseänpuoleinen eläköitynyt sairaanhoitaja...
... ja kun hän kerran huomautti, miltä kukkaset hänestä näyttävät, niin enpä ole pystynyt enää sen jälkeen kukkivaa herttalyhtyä katsomaan virnistelemättä.
Pusseista ja sensellaisista puheen ollen:
Passiflora morifolia on tehnyt hedelmän! En ole ihan varma, mitä sille pitäisi tehdä, niinpä olen jättänyt sen oksalle. Se on kypsynyt sinertäväksi, mutta tuntuu pusertaessa tyhjältä, kuin olisi pelkkä kuori ilman hedelmälihaa.
Sitruunapuun hedelmiä odottelen vesi kielellä. Puu on kasvanut hämmästyttävän nopeasti, se on kylvetty alle neljä vuotta sitten. Tämän ikäinen puu saattaa jo tuottaa hedelmää, mutta ensin sen pitää kukkia ja niitäkään ei ole vielä näkynyt. Kukasta hedelmään kuluu lähes vuosi. Odotan jännityksellä, tulevatko tänä talvena ensimmäiset kukat.
Pelargoneista moni kukkii, kuten syksyllä yleensäkin. Tämä on 'Friesdorf'. Oikealla on sitruunaverbena. Pidän sen aromista ja olenkin Suomessa kaivannut siitä tehtyä teetä, sellaista saa Välimeren maissa, mutta täällä en ole löytänyt mistään.
Ensimmäiset kaksi hankkimaani sitruunaverbenaa eivät selvinneet talvesta tai kuivuivat kesällä. Virheiden kautta opin niksit. Puisesta varresta huolimatta se ei halua kuivua. Tämä kasvi on nyt elänyt muutaman vuoden, hentona mutta kuitenkin, ja siitä olen iloinen. Silloin tällöin teen siitä teetä.
'Cheeky Chappy'.
'Thessaloniki', mutta lehdet kuuluvat vieressä kasvavalle tuoksupelargonille.
Amppelissa kasvava
Pelargonium sidoides on aloittanut kukinnan. Se on ihastuttavan keveä ja kukat hienostuneen mustanpurppuraiset.
Siitä tulee paljon roskaa, sillä pikkuruisia kukkia aukeaa ja kuihtuu tavaton määrä ja kukintakin kestää kuukausia. Mutta näin kauniista roskasta ei voi edes harmistua.
Hyvää pyhäinpäivän iltaa!
Herttalyhty – Ceropegia woodii
Sitruunapuu – Citrus limon
Sitruunaverbena – Aloysia triphylla
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans
'Cheeky Chappy'.
.JPG)
.jpg)
.JPEG)
Ai sellainen kukinto 😆 Sitruuna olisi kiva saada tuottamaan, mutta meneehän se viherkasvinakin :D
ReplyDeleteSe on kyllä tosi nätti viherkasvinakin, on ihanaa, että on puu sisällä. Kukat tuoksuisivat taivaalliselta, jos niitä tulisi.
DeletePuutarhasi on kuin aarreaitta, mutta niin on kotisikin, kaikkea hienoa ja mielenkiintoista kasvaa - ja välillä saa vähän nauruksin laittaa. Nauruhan pidentää ikää! :) Tuo hellyyttävä, vähän hontelo, kauniisti kukkiva pelargonia eli "pelakuu" tuo elävästi ja rakkaasti ja näin pyhäinpäivän aattona oikein sopivasti mieleen äitini, joka uutterasti ja onnistuneesti kasvatti pelargonioita. Ne talvetettiin talon alla olevan kellarin portaikossa. Itse olen "laiskuri", jolla pelargoniat kyllä kukkivat paahteisella pihalla, katoksen alla sateelta suojassa kesäkuusta marraskuulle, mutta aina keväällä ostan uudet taimet.
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Tämän ihanan ystävän kanssa ja ansiosta on saanut niin monet makeat naurut, ettei muistakaan. Ja huippua on se, että kun ystävä asuu eri maassa, niin tällaisista pienistä hauskoista asioista hän tulee mieleen.
DeleteIhana muisto sinulla äidistäsi. Pelakuut eivät paljon maksa ja hankkimalla uudet saa ainakin tuuheita taimia. Nämä itse talvetetut ovat vähän sitä sun tätä mallia, honteloita usein.
Ihan uusi tieto, että sitruunapuun kukan kehittyminen hedelmäksi vie vuoden. Pienemmillä sitruunaviljelmillä on oltava eri-ikäisiä puita, jotta sadosta pääsee hyötymään. Tai ainakin ensimmäistä satoa odotellessa on ansaittava elanto jollain muulla.
ReplyDeleteIhmisille tulee hauskoja mielleyhtymiä kasveistakin. Keijunmekkoakin voisi kutsua kikkelikukaksi. Joskin vähän alakuloiseksi, kun kukat eivät ole yhtä terhakoita, kuin sinun herttalyhdyssäsi. Onko oikealla puolella toinen nuppu aluillaan?
Pelaguut sotkevat, vaan ei niihin pudonneisiin terälehtiin tule sen kummemmin huomiota kiinnitettyä. Siinä ne hoituvat imuriin mahdollisen pölypalleroiden kera.
Sitruspuut tosiaan kukkivat talvella ja hedelmäsato kypsyy sitten seuraavaksi talveksi, ainakin Välimeren maissa. Perinteisesti paras sitrushedelmäkausi (ja ennen vanhaan myös ainoa) olikin joulun-vuodenvaihteen aikaan, äitini muistaa.
DeleteKeijunmekkokin on tosiaan kikkelikukka! Anteeksi vain, kaunis kukka saa nyt ehkä sinun(kin) silmissäsi vähän toisenlaisen leiman ;-D Herttalyhdyssä on tosiaan pienenpieniä kikkelinalkuja näköjään, eli lisääkin kukkia tulossa. Hankin sen vasta viime vuonna ja nyt se kukkii ekaa kertaa.
Olimme lasten kanssa kaksi elokuista viikkoa Amalfin rannikolla 90-luvun lopulla. Hotellimme oli pienen kujan päässä rinteessä. Joka aamu heräsimme kellojen kilkatukseen, kun ylhäältä tuotiin sitruunoita lukuisten aasien kuljettamina. Sitruunat olivat isoja ja niin maukkaita, että niitä pystyi syömään appelsiinien lailla.
DeleteKeijunmekko on edelleen kaunis, vaikka siitä miehinen kehonosa joskus tulee mieleen. Enimmäkseen ihailen keijunmekkoa (ja varmasti ihailisin herttalyhtyäkin) ihan vaan kauniina kukkana.
Ihana muisto! Eli silloin ne ovat kukkineet joskus syksyllä. Luin, että vähintään 9 kuukautta menee sitruunalla kukasta kypsään hedelmään. Laittaa aivan veden kielelle, kun mainitset niiden syönnistä noin. Oi ja voi! Asuapa sitruunapuiden siimeksessä.
DeleteKeijunmekko on tosiaan ihastuttavan kaunis. En vieläkään ole sitä hankkinut itselleni, mutta ihailen sujuvasti muilla.
Kikkelikukka :D Enpä tiennyt minäkään että sitruunalla kestää noin pitkään kehittyä hedelmäksi.
ReplyDeleteKestää tosiaan, aika jännän pitkä kehittymis- ja kypsymisaika. Mietin jo muutenkin, että en ala raahata sitruunapuuta enää kesiksi ulos, mutta en etenkään, jos siinä hommassa olisi vaarana, että raakileita tippuu. Todennäköisesti niitä olisi kumminkin vain yksi tai kaksi, näin ens alkuun. Harmittaisi vietävästi.
DeleteVarsin erikoinen ilmestys. En ole koskaan nähnyt luonnossa 🤣
ReplyDeleteSun täytyy alkaa tarkkailla huonekasveja, kun käyt kyläilemässä ;-D
DeleteAuts tuo hauska kukka...minulla tuo kasvi kuolee aina, en osaa kastella sitä oikein, mutta nythän selvisi syy, kun olen tälläinen miesvihaaja :) Sitruunapuu on tosi kaunis, mieletöntä, että olet saanut sen kasvatettua itse tuohon pisteeseen. Toivottavasti saat nauttia sen hedelmistä pian. Pelargonit myös ihanan hentulaisia herkkiksiä. Kaunis, tumma kukka sideoidesilla. Kasvit varmaan viihtyvät hyvin ihanassa talossasi? Ex-kollega muuten litki aina tuota sitruunaverbenateetä (hyvä tuoksu), osti sitä Pasilasta teekaupasta. Tiedä sitten onko lainkaan autenttinen maku. Voimia vuoden pimeimpään aikaan♥
ReplyDeleteEn oikein osaa sanoa, mikä on sopiva hoito herttalyhdylle miesmyönteisyyden lisäksi :-D Ainakin se selvästi sietää kuivumista, kun olen välillä kuukaudenkin poissa kaupungista ja siellä se vain pärjää pienessä ruukussa. Nostan sen lähtiessäni pois auringosta, jos muistan.
DeleteSinun antamasi ihana perintöpelakuu on voimissaan myös ja ilostuttaa kukillaan joka kesä! Onhan vanha, talviviileä talo hyvä kasveille.
Mukava kuulla, että verbenateetä saa erikoiskaupoista, mutta jos ei niiden suunnilla liiku, niin sitten ei. Ja kivempihan se toki on leikata lehtiä viherkasvista ja hauduttaa siitä. Suomalaisissa ruokakaupoissa on teevalikoima tosi paljon parantunut viime vuosina, mutta silti kaipaan niitä, joita Ranskassa saa ihan joka kaupasta: verbenaa ja lehmusteetä, esimerkiksi.
Voimia sinnekin ♥
Kyllä nauratti tuo kikkelikukka, uskon hyvin, että ystävä palaa aina mieleen kukkia katsoessa. Minulla on ollut aikoinaan sisäkasvina sitruunapuu, mutta hedelmiä se ei edes yrittänyt tehdä, toivottavasti sinun puusi on kuuliaisempi ja tekisi kukat ja sitten vielä myöhemmin hedelmät.
ReplyDeleteIhana ystävä palaa mieleen ja tällaiset jutut, jotka aina vain naurattaa, on parhaita. Voihan se olla, että sisäasuminen on sitruunapuulle liian luonnotonta. Valon vähäinen määrä talvella nyt ainakin! Olohuoneessani se asustaa talon etelänurkan kulmaikkunan ääressä, paikka on niin valoisa kuin mahdollista.
DeleteKeijunmekon kukkakaan ei tietyssä vaiheessa ihan viattomalta. On näköjään muitakin herttaisia kikkelikukkia.
ReplyDeletePaljon on talvetettavia ja sisäkukkia sinulla.
Totta, ja on osa kukista hyvinkin myös naisen sukuelimen näköisiä :-D Osa on myös saanut tieteellisen nimensä tämäntyyppisen ulkonäön mukaan. Onhan näitä, osa silloin tällöin kuolee, mutta sitten tulee jotain lisää.
DeleteOnpa hauska nimi kukalle! Kärsimyskukka on kaunis ja onko siinä syötävä hedelmä? Jotenkin kummittelloo takaraivossa. Toivotaan sitruunasi kukkivan ja tekevän vielä hedelmänkin. Ihastuttava on tuo Pelargonium sidoides.
ReplyDeleteSyötävä kärsimyskukka on ymmärtääkseni Passiflora edulis, nimi tarkoittaakin syötävää. Kai useampien kärsimyskukkien hedelmä saattaa olla syötävä, mutta ehkä joissakin on hirveän vähän hedelmälihaa tai se ei ole niin hyvän makuista kuin eduliksella. Kaupungissa minulla on parvekkeella P. caerulea, se, jolla on ne tavallisimmat sinivalkoiset kukat. Senkin hedelmässä on kuulemma syötävää hedelmälihaa, mutta ei niin hyvää kuin eduliksessa.
DeleteHerttalyhdyllä on selvä erektio 😊
ReplyDeleteKylläpä sitruuna valmistuu hitaasti, nyt niitäkin arvostaa ihan erilailla.
Kiva, että kukinta jatkuu sisällä kun ulkosalla kasvit käyvät talvilepoon.
No on :-D Herttalyhty-nimen keksijälle on selvästi tullut lyhty tuosta mieleen, tai ehkä on tahallaan yrittänyt johdattaa kukan katsojan ajatuksia toisaalle.
DeleteSitrukset ovat jänniä hedelmiä, ehkäpä juuri hedelmän pulleuden, mehukkuuden ja monimutkaisuuden vuoksi ne eivät ole mitään nopeita kypsyjiä.
On tosiaan tärkeää, että on sisäkasveja, kun tulee talvi. Mitenhän sitä pärjäisi ilman kukkia.
Nuo sidoideksen roskat ovatkin todella suloisia ja ihanan tumman violetteja💜 Minä vein nyt ensimmäistä kertaa pelargonit kellariin talveksi, saa nähdä mitä ne siellä tykkää olostaan. Pieni kasvivalo on niillä siellä seurana. Pari erikoisempaa toin kuitenkin sisälle kaiken varalta.
ReplyDeleteSanos muuta, sidoidesin roskat ovat kuin koristetta.
DeleteToivottavasti pelargonisi viihtyvät kellarissa. Paras onkin ottaa tärkeimmät sisälle, jossa ovat ennenkin talvehtineet.