Heinien koristamat ruusut

 ja muut ruusu-heinätarhan asukkaat.

Ensinnä ihana tarhagallianruusu 'Tuscany', joka oli ensimmäinen ranskanruusu kukassa. Sen väriä komppaa ruskeansävyinen fenkoli, joka ilokseni talvehti hyvin – toki suojasin, mutta talvi oli lauha.

Kuvan keskellä nousee peltovalvatti, heh.

Kitkin ruusu-heinätarhan eilen ja valvatit saivat kyytiä. Piti ottaa uusia valvatittomia kuvia. 

Ystävän antama kellanvihreälehtinen reunuspietaryrtti on suureksi ilokseni asettunut asumaan tänne ja tuottanut sopivasti siementaimia.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi vaaleanpunainen ruusu, se on 'Raubritter'. Aivan ihana ruusu, joka tuottaa pikkuisia pallomaisia kukkia tertuissa.

Seuraava tähtiesiintyjä ruusu-heinätarhassa on tarhagallianruusu 'Cardinal de Richelieu'.

Sen purppuraiset kukat sointuvat täydellisesti tummalehtiseen kaita-asteriin.

Alimmat Richelieun kukat ovat asterin lehtien seassa. Kukkuu!

Suureksi ilokseni viimevuotisesta 'Black Peony' -pioniunikkokylvöstä on noussut pari oikean väristä, joskin yksinkertaista siementaimea tällekin vuodelle.

Ruusu-heinätarhassakin vallitsee rehotus, mutta sain sen sentään kitkettyä – tämä siis on tulos kitkennän jälkeen! Kurjenpolvi Geranium shikokianum tuli aikoinaan istutettua liian lähelle käytävää, kun minulla ei ollut mitään hajua sen koosta tai edes tietoa siitä, talvehtivatko siemenestä kasvattamani taimet. Se on todella rentovartinen tyyppi.

Kurjenpolvi sointuu mukavasti 'Ebony' -karhunputkeen, siemenkasvatus sekin.

Säät ovat olleet jännittävät. Otin tämän kuvan alkuillan kamerakierroksella, kun idässä Paraisten yllä nousi komea alasinpilvi. Lopulta se ehti tännekin ja ripsautti pienen pikasateen, tosin ukkonen oli ehtinyt jo laantua.

Ihanat yllätysmaariankellot jatkavat kukintaa matalammilla varsilla. Toivon, että siemeniä tulee runsaasti, jotta voin ripotella niitä sinne tänne. Tuo ihana heinä, joka esiintyy monessa kuvassa, on tähkähelmikkä.

Erityisen kauniisti tähkähelmikän röyhyt asettuivat koristamaan 'Duchesse de Montebello' -tarhagallianruusua. Tulee mieleen balettitanssija tai Madonnan Vogue-tanssi.

Ajattelin aluksi kirjoittaa, että Montebellon herttuatar on ruusu-heinätarhan kiistaton tähti, mutta sitten huomasin, että sitä ovat muutkin ruusut. Olen istuttanut tähän penkkiin ruusuista ihanimpia.

Sammalruusu 'Communis' ei kuulu intohimoruusuihin, vaikka on ihan kiva ja tärkeäkin lisä ruusutarhassa. Kukan väri ja tyyli vain on liian perusruusu. Ruusun seurana kukkii kiiltoluppio 'Alba'.

Mutta sammalruusun pointti ei olekaan kukka, vaan tuoksuvan "sammalen" peittämät nuput!

Yllätyksekseni löysin syysvuokosta jo kukkanuput korkeassa varressa.

Ruusu-heinätarhan kasvimaasta erottavan oven pielessä kukkii Pierre de Ronsard, jonka pitäisi olla köynnösruusu, mutta köynnöstämistä odottelen yhä.

Kauneutta löytyy myös viereisestä Rohanista, vaikka siitä täytyy tehdä omakin juttunsa. On ihan järkyttävää, miten moni puutarhan alue ja kasvi on jäänyt vaille blogijuttua tässä kesän mittaan. Tässä täytyy tosissaan karsia ja miettiä, mistä kertoa, ja siltikin jutut venyvät. Ei puhettakaan, että voisi raportoida kaikesta, mitä on ollut kukassa sitten toukokuun tai koska viimeksi tästäkin alueesta kirjoitin.

Tummalehtinen mustaselja 'Black Beauty' on viimein kasvanut komeisiin mittoihin ja kukkii ihanasti vaaleanpunaisena. 

Jos raaskisi, voisi tuon kukat kerätä seljankukkamehuksi, sillä tässä tummassa on enemmän kukkia kuin neljässä vihreälehtisessä mustaseljassani yhteensä! Niitä ovat verottaneet myyrät. Mutta en taida raaskia.

Piennarmatara, joihin suhtaudun varauksella, on kaunis tuolla seljan seassa, pakko myöntää.

Mustaseljan läheltä sain tuplaötökkäkuvan, mutta se piti tarkentaa kahteen eri otokseen, vaikka kumpikin ötökkä näkyy kummassakin kuvassa. Ensiksi huomasin hepokatin ruusussa: tämä on David Austin -ruusu Winchester Cathedral.

Seuraavaksi havaitsin kulta- tai kuparikuoriaisen tummassa varjoliljassa (var. cattaniae).

Iso ilouutinen on se, että Rohaniin viime syksynä ruskopenkistä siirtämäni 'Russian Morning' -marhanliljan sipulit kukkivat kumpikin. Lisäksi upotin irronneita kynsiä ja ripottelin siemeniä vähän laajemmalle alalle. Tämä on todella kaunis marhanlilja, mutta sävy oli turhan punainen ruskopenkkiin etenkin, kun siellä oli vierekkäin monta marhanliljaa.

Fenkoli Foeniculum vulgare

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Karhunputki Angelica

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Maariankello Campanula medium

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustaselja, tummalehtiset muodot Sambucus nigra f. porphyrophylla

Piennarmatara Galium × pomeranicum

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varjolilja Lilium martagon

Ruusuja

 ja niiden seuralaisia

Viime vuonna istutettu ranskanruusu 'Tuscany' on vielä pieni ja tänä keväänä istutettu pronssifenkoli vielä pienempi, mutta ehkä tästä kuvasta saa juuri ja juuri selvää, mitä ajan takaa.

Värien komppausta ja olemusten kontrastia!

Paikka on ruusu-heinätarha, joka on suureellinen nimitys yhdelle kukkapenkille. Heinää tässä edustaa siniheinä 'Kevätkulta', jonka lehdet versovat kellanvihreinä. Kukinto on täydellisen viininpunainen seuralainen tummille ruusuille, taustalla ranskanruusu 'Cardinal de Richelieu'.

Heinien ja keveän fenkolin lisäksi tässä on muita sopivia ruusun seuralaisia. Tässä Richelieun vieressä, tai lähes aluskasvina tässä vaiheessa kesää, on kaita-asteri 'Prince'. Se kukkii myöhään, vasta syksyllä. Tässä vaiheessa sen tärkein ominaisuus on kompata ruusunkukkia tummilla lehdillään.

Koska 'Cardinal de Richelieu' on täydellinen ruusu, on tässä siitä vielä yksi kuva!

Ruusu-heinätarhassa on muitakin ruusuja kuin tummakukkaisia. On suloinen ranskanruusu 'Duchesse de Montebello' ja pari muuta vielä tulossa kukkaan. Tämäkin kukkii vasta alimmilla versoillaan.

Aprikoosinvärinen David Austin -ruusu Abraham Darby menehtyi talveen, vaikka oli vielä keväällä vihreäversoinen. Se oli kyllä aina kitukasvuinen, ei oikein päässyt koskaan vauhtiin. Minulla on kuitenkin jo suunnitelma sen korvaamiseksi korkojen kera. Sillä jos joku Austin-ruusu menehtyy, on hankittava kolme uutta tilalle.

Suureellinen ruusu-heinätarha on alue vanhan venevajan oven edustalla. Ovesta oikealle on Rohan. Eli yksittäiset kukkapenkit on nimetty tarhoiksi tai peräti kokonaisiksi valtakunniksi täällä päin.

Kun mennään ovesta läpi ja katsotaan oikealle, on siellä pienessä nurkan istutuksessa pari vuotta sitten istutettu Austin-ruusu Tranquillity. Tänä vuonna se on kasvanut jo vähän isommaksi ja kukkii runsaammin. Todella kaunis ruusu! Löysin sen hyvään hintaan syysalesta, olen erittäin tyytyväinen hankintaan.

Jatketaan kasvimaan läpi varsinaiseen ruusutarhaan, joka on vähän isompi, mutta ei sekään mikään kovin iso. Siinä on yksinkertainen pergola, jota hallitsee valtava heleäorjanruusu. Molemmissa päissä on hienommat köynnösruusut, tässä eteläpäässä hempeä Giardina, joka kukkii tänäkin kesänä lähes maan tasalla. Tänä vuonna se on viimein kasvattamassa yhtä korkeampaakin versoa, joten toivoa korkeammasta köynnöstävästä kukkaryöpystä on. Eihän tämäkään ole istutettu kuin vasta pari vuotta sitten.

Pergolan pohjoispäässä on kiehtovasti nimetty köynnösruusu 'Alchymist'. Se talvehti hyvin ja korkealle, ja kukkii nyt pääosin puolentoista metrin korkeudessa.

'Alchymist' on unelmanihana ruusu ja olen sitäkin iloisempi tämän elinvoimasta, sillä muotopuutarhan 'Alchymist' oli talven jäljiltä täysin kuiva karahka eikä juurestakaan nouse mitään.

Kiinnitin melko rouhean siteen ruususta pergolaan ennen eilen illalla alkaneita ukkoskuuroja, sillä tässä on yhdessä varressa melkoisesti painoa kaikkien kukkien myötä. Juuttinaru on lopussa, niinpä käytin sitä mitä löytyi ja se oli tuollaista outoa, vaaleaa leveää juuttinauhaa, jota käytetään ehkä kukkasidonnassa. Luulen hankkineeni sen kukkatukusta jotakin sisustusprojektia varten, jota en koskaan toteuttanut.

Kun kävin naapurissa, huomasin, että tietystä kohdasta 'Alchymist' näkyy sinne taloon sisälle saakka! Kun entisen liiterin seinät nykyään puuttuvat, siitä näkyy mukavasti läpi.

Ruusutarhan pensas- ja puistoruusuihin vielä odotellaan kukkia. Tarhakurtturuusu 'Syke' on kukkinut jo hyvän aikaa ja parantaa vain menoaan. Ranskanruusu 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu aloittaa juuri kukintaa.

Sen serkku, tai pikemminkin vanhempi: apteekkarinruusu (toisin sanoen ranskanruusu 'Officinalis') aloittaa niin ikään villissä punaisessa penkissä. Kirjavakukkainen muunnos on syntynyt mutaationa tästä ikivanhasta rohtonakin käytetystä ruususta.

Huussin toisella puolella, puolivarjon vuokko-esikkopuutarhassa, tai sen aurinkoisemmassa eteläpäässä, on myös ruusu: neidonruusu 'Madame Legras de Saint Germain'. Neidonruusujen nuput ovat usein tällaisia aivan ihania...

... avautuen valkeiksi tai vain hivenen vaaleanpunertaviksi kukiksi. En tiedä, kumpi on kauniimpi: nuppu vai kukka!

Siirrytäänkö sitten muotopuutarhaan, sillä ruskopenkin Emily Brontën seuraavat kukat ovat vasta avautumassa, eivätkä ne siinä vaiheessa ole vielä täydellisen ihania. Portlandruusu 'Comte de Chambord' on luottoruusu, joka pärjää aina ja kukkii vielä syksylläkin, tosin pääkukinta on silläkin nyt.

Koska tulin keksineeksi muotopuutarhan pastelliteeman, tai tarkemmin violetin ja valkoisen yhdistelmän, vasta vuosia sen aloittamisen jälkeen, istutin heti alkuunsa sinne punakukkaisen Flammentanz-köynnösruusun. Se on juuri aloittanut kukinnan, ja onhan se taivaallisen upea. Sitä paitsi ruusupuutarhassa kuuluu olla punaista ja vaaleanpunaista vierekkäin kukassa, niin se vain on.

Otin tämän kuvan The Pilgrim -Austinruususta demonstroimaan niiden heikkoa kuntoa tänä vuonna (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Leikkasin versot elinvoimaisen tai jo puhkeamassa olevan silmun yläpuolelta joskus huhtikuun lopussa. Sitten ne versot kuivuivat ja uutta heikkoa kasvua tulee alempaa. Mikä lie syynä, oliko vielä toukokuun alussa niin kylmät kelit, että olisi pitänyt jättää leikkuu tekemättä vielä tuolloin, versojen paljaat päät ovat tietysti alttiina kylmälle.

Onneksi tämäkin ruusu on sentään elossa ja kasvaa jonkin verran, mutta äärimmäisen hitaasti. Normaalisti The Pilgrim on heinäkuussa jo lähes minun korkuiseni ja olen helisemässä sen korkeiden versojen kanssa. Siksi päätinkin leikata tämän, ja monen muun, normaalia alempaa. Ehkä se oli virhe.

Tai sitten talvi. Meillä oli pitkään –20 astetta, mikä on harvinaisen paljon pakkasta, eikä lumipeitettä ollut kuin pari senttiä.

Kuolleiksi julistan Austin-ruusut The Prince ja Abraham Darby, jotka olivat aina kituliaita tähänkin asti. Vielä vähän aikaa sitten L. D. Braithwaitessa oli alhaalla verso, mutta sitten sekin kuivui, joten sen tilanne on kiikun kaakun. 

Onneksi ruusuista suurin osa on vankkoja selviytyjiä. Rhapsody in Blue kehitti viimein tänä vuonna oikean sävyiset kukat heti kukinnan alkuun. Tämä ihmeellisen värinen ruusu oli pakko saada, ostohalua vain rajoitti se, etten mukamas keksinyt tälle paikkaa.

Väreistä puheen ollen: ihana, viileänvaalea tarhakurtturuusu 'Snow Pavement' kukkii sekin viimein kohtalaisesti – sen kasvupaikka on niin toivottoman kuiva, että puskalla on mennyt muutama vuosi juurten kasvattamiseen eikä se ole tuottanut kuin pari kukkaa per kasvukausi. Ensimmäiset kaksi kukkaa olivat jo auki, mutta unohdin kuvata ne silloin. Onneksi nuppuja on ja lisää kukkia tulee!

Takaisin Rhapsodyyn. Sen ihana värisävy ei violetti ole, mutta niin lähellä sitä kuin ruusu kykenee. Vieressä kasvaa tarhakurjenpolvi 'Rosemoor'. Epätoivoinen kuva kirkkaassa paisteessa, mutta tuosta värit ainakin näkyvät.

Kun sävyistä tuli puhe, keksin senkin, että hankin muotopuutarhan kuolleen 'Alchymist' -köynnösruusun tilalle luostarinköynnösruusun. Sellainenkin minulla jo on, mutta toinen mahtuu hyvin. Valkokukkainen köynnösruusu olisi muotopuutarhaan täydellinen, vai mitä.

Ihanaa, mantereen-reissu on tiedossa ja (ruusu)ostoslista valmiina.

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Pronssifenkoli Foeniculum vulgare var. dulce, ruskealehtiset lajikkeet

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Siniheinä Molinia caerulea

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Kirkkaanpunaisten joukko

 Sitä ennen pieni katsaus taimikassiin, jonka toin mukanani edelliseltä mantereen-reissulta toukokuun lopussa. 

Tai oikeastaan taimikasseja oli kolme. Niissä on joskus aika ihania yhdistelmiä, jotka eivät kuitenkaan oikeassa elämässä voi päätyä kasvamaan vierekkäin. Kuten tässä kirjavalehtinen rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' ja pronssifenkoli. Fenkolihan kasvaa puolitoistametriseksi, kun laukkaneilikka on kääpiö.

Lisäksi hankin uuden "mustaherukkasalvian" keväällä kuolleen tilalle. Edellisen talvetus onnistui huhtikuulle asti, jolloin viimeinenkin vihreänä sinnittelevä oksa näivettyi ja sitten oli jo juuristokin kuollut. Harmi vain, mutta onneksi löytyi uusi!

Kolme taimikassia on nyt kutistunut yhteen, kun olen päässyt kitkemään, raivaamaan ja istuttamaan. Pikku hiljaa taimet hupenevat eri puolille puutarhaa. 

Pronssifenkoli pääsi ruusu-heinätarhaan, josta edellinen pronssifenkoli menehtyi talveen suojauksista huolimatta. Tarhan värimaailma on hempeä, kiitos 'Album' -metsäkurjenpolvien, libanoninlaukkojen ja ihanan hailean amerikanpionin.

Joku saattaa muistaa vastikään ruusu-heinätarhaan istuttamani oranssinpunakukkaisen 'Oranje Moersdag' -polyantharuusun, jonka olin ostanut äitienpäiväksi. Sen kohtalona oli kuitenkin siirtyä muualle ja kun lähelle mutapuutarhan reunalle avautui väärän värinen idänunikon siementaimi, oli kohtalo sinetöity. Molemmat ylös ja tänne pihan länsireunalle!

Muut idänunikot, tai tarhaidänunikot, mutapuutarhan reunalla ovat nimittäin tämän värisiä – tai toivon, että ovat, tässä on ensimmäinen avautunut kukka sen siementaimen lisäksi. Yhdistelmä kirkuvan oranssinpunaiseen on aivan hirvittävä, ei sitä kestänyt katsoa edes yhtä päivää.

Pihan länsireuna valikoitui siksi, että siellä on muutakin sopivan väristä. Vähän alempana rinteessä aloittaa kukintaa oranssikukkainen kellukka 'Totally Tangerine'

Ruusun lähellä on Austin-ruusu L. D. Braithwaite, joka lienee ensimmäinen Austinini, juuri ja juuri hengissä. Unikon kukan takana voi erottaa kituvaa kolmiokaa. Vähän ylempää on kokonaan kuollut jo aika isoksi ehtinyt sirotuomipihlaja, joka teki viime vuonna vain hyvin pienet lehdet. Syynä lienevät vesimyyrät, sillä olen istuttanut tähän aika paljon kasveja vuosien mittaan ja hyvin vähän niistä on jäljellä. Vesimyyrät kun syövät kasveista juuret. 

Nyt istutin ruusun verkolla vuorattuun kuoppaan. Tuosta idänunikosta ei ole niin väliksi, vaikka tiedän kyllä sen juuren olevan vesimyyrien herkkua.

Alempana rinteessä on onneksi hyväkuntoinen kolmioka. Kovassa tuulessa on vaikea ottaa selvää kuvaa, mutta kai tästä saa jotakin käsitystä. Se talvehti sataprosenttisesti.

Kirkkaan oranssinpunaisten kukkien lähellä on myös ruskopenkki, jossa on lisää kellukoita, kuten kuvan alareunassa kukkiva ruosteensävyinen 'Nonna'. Kellukoissa on mahtavia värejä!

'Nonna' lähempää. En laita näille tähän mitään lajinimeä, sillä tämä lienevät kaikki joitakin risteymiä. Ehkä ne lasketaan tarhakellukoiksi, mutta en ole varma.

Lisäksi ruskopenkissä kukkii kirkkaanpunainen aarre... suvitulppaani! Joten värimaailmat juuri tässä kohdassa pihaa mätsäävät mukavasti. Ainakin, kun katsoo oikeasta suunnasta.

Aina, kun maata kaivaa, nousee kiviä. Tästä lienee mennyt joskus tie ylempänä rinteessä olleeseen taloon, koska kivet ovat litteitä ja kulmikkaita – oikein täydellisiä kiveyskiviä ja kivimuurikiviä. Otan nämä visusti talteen.

Vielä yksi kuva ruskopenkin yli kohti kirkuvanpunaisia kukkia. Vasemmalla on tarhakullero 'New Moon' ja siitä alemmas näkyy vähän 'Mai Tai' -kellukkaa.

Kitkin ja kanttasin ruskopenkin, viimein. Kanttausjätteelle löytyy aina sijoituspaikkoja, kun nurmikko elää omaa elämäänsä. Myyrät kaivavat käytäviä ja talvi liikuttaa kiviä. Välillä kantapää uppoaa kuoppaan tai kivi nousee esiin. Myös niiden poiston aiheuttamiin kuoppiin saa hyvin uppoamaan kitkentä- ja kanttausjätettä.

Nyt nurmikossa oli sen näköinen kiven kulma, että olin katsonut sitä koko kevään: tuo pitäisi kaivaa pois. Kiven tekstuuri näytti jonkinlaiselta tiileltä, mutta aika rouheasti sitä rautakangella kalauttelin. Onneksi tiili nousi ehjänä, tai niin ehjänä kuin se maassa oli.

Siinä on nimittäin Höganäsin ankkurileima. Tämä tulee säästöön ja käyttöön johonkin esille, mitä luultavimmin tulevaan kasvihuoneeseen... siis jonakin vuonna tulevaan, jos joku nyt alkoi innostua uudesta projektista.

Amerikanpioni on eri pionilajien välinen siementaimiristeymä

Idänunikko Papaver orientale

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Libanoninlaukka Allium zebdanense

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

"Mustaherukkasalvia" (suomenkielinen virallinen nimi vielä puuttuu) Salvia microphylla

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Pronssifenkoli Foeniculum vulgare var. dulce, ruskealehtiset lajikkeet

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima 

Sirotuomipihlaja Amelanchier laevis

Suvitulppaani Tulipa sprengeri

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakellukka Geum Cultorum-Ryhmä

Tarhakullero Trollius Cultorum-Ryhmä