Muotopuutarhan pastellimaailmassa

En alun perin suunnitellut muotopuutarhaani minkään väriteeman mukaan. Oikeastaan vasta viime kesänä hoksasin, miten onnistunut keskikesän violetti-valkoinen väritys on. Yritänkin nyt vahvistaa tätä väriskaalaa, vaikka mukana on tietenkin myös muun värisiä kukkia – kunhan ne sointuvat yleisilmeeseen.
Enpä olisi uskonut, että alan pitää vaaleanpunaisesta ja violetista, ne olivat nuorempana inhokkivärit. Yök, äklötyttövärejä! Olin nimittäin puihin kiipeilevä ja sinisestä ja vihreästä pitävä tyttö. Olen varmaan tullut vanhaksi...

The pastel shades in my semi-(in)formal English Garden are a success, albeit the colour combination came across mostly as a coincidence.

Kiinanpioni 'Bowl of Beauty', alppipiikkiputki, jalopähkämö ja paljon paljon rohtosormustinkukkia.

Kuivemman puolen kukkapenkissä kasvaa komea herttamerikaali. Onneksi ennätin ottaa siitä muutaman kuvan, sittemmin huomasin suurimman osan kukista hävinneen perhosentoukkien suuhun! Hitsi. Eikö linnuilla ole tähän aikaan kauhea kiire syöttää poikasiaan, luulisi toukkien maistuvan, kun minunkin pihapiirissäni pesii vaikka sun mitä.
Herttamerikaalin kukat tuoksuvat hunajalta ja pidän niiden pariin metriin kohoavasta kevyestä harsopilvestä, joka toimii kevyenä seinämänä tien ja puutarhan välissä.
Taustalla kukkii valkoinen myskimalva (ja muutama sormustinkukka). Oikealla alhaalla näkyy sinisade, joka talvehti ulkona pakkasharson sisässä.

Tässä vielä näkymä koko muotopuutarhaan riipputuolista käsin. Herttamerikaali kasvaa vasemmalla köynnöskaaren takana. Tie kulkee vasemmalla ja talo on oikealla, muotopuutarha on niiden välissä. Sen keskellä on pieni pyöreä nurmikko.

Ransu esittelee. Kaikkien neljän kukkapenkin kaikkiin reunoihin on kasvamassa puksipuupensasaidat. Otan uusia taimia pistokkaista sitä mukaa kuin leikkelen aitaa. Yhtään en ole talvelle menettänyt, ensimmäiset istutin tähän kolme vuotta sitten. Ransun takana voi nähdä juuri kukintansa aloittaneen 'Pink Grootendorst'-neilikkaruusun.

Tiinan tuoma loistosalvia korostaa hänen pihassaan pionien kukintaa, ja tätä esimerkkiä noudattaen istutin omani vaaleanpunaisen portlandruusu 'Comte de Chambordin' viereen.

'Comte de Chambord' on huippuhieno leveästi kerrottukukkainen ilmestys. Se vain pysyttelee vuodesta toiseen varsin matalana, ja valitettavasti peurat verottavat sen syyskukintaa heti, kun kylä elokuun lopussa hiljenee. Onneksi siitä saa nauttia yllin kyllin nyt!
(Vaikka yllätin nuoren peuranvasan äsken naapurin perunapellosta)

Uusia pioneja on kukassa! Tämä on viime vuonna istutettu kiinanpioni 'Wladyslawa', johon näyttäisi olevan tulossa kaksi kukkaa.

Aah. On tämä vain kaunein pionin kukan muoto! En muuta mieltäni, vaikka...

... nyt kukkii ensimmäistä kertaa ikinä myös 'Lady Alexandra Duff'; huikean ihana haalistunut kellervän vaaleanpunainen. En ole niin kovasti siniseen taittuvan pinkin ystävä, tässä on sitä sävyä mistä itse vaaleanpunaisessa pidän, mutta toisaalta – puutarhassa kaikki sävyt löytävät paikkansa.

Kuinka voisi olla rakastamatta kaikkia näitä värejä!
(Niin ja Ransua ja Mustia myös)
Rakastunutta iltaa kaikille! Taidan vielä hipsiä yöjuoksulle muotopuutarhaan, pastellit ja valkoiset kukat ovat jännittävimmillään kesäyönä...

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Herttamerikaali – Crambe cordifolia
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Loistosalvia – Salvia × sylvestris
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Myskimalva – Malva moschata
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Sinisade – Wisteria

Taimistovinkki

Tämä ei ole maksettu mainos. Jos tietää oikein hyvän taimiston, on se lukijoiden edun mukaista, että siitä kerrotaan. Jos taimistolla on vielä upea näytepuutarha, se on kiva matkakohde, vaikka ei mitään erityistä olisikaan ostamassa. Ja erikoisempia kasveja havittelevat haluavat aina tietää, mistä olen mitäkin onnistunut hankkimaan.
Yksi tällainen hyvä taimisto, jota mielelläni suosittelen, on Taimimoisio Porin Ruosniemessä. Heiltä ostamani taimet ovat olleet terveitä ja reheviä, lisäksi näytepuutarhasta saa kivasti vinkkejä kasvien yhdistelyyn.

Taimimoisio is an excellent nursery in Pori. They have a lovely display garden. I went there to get a variegated gentian speedwell I photographed there three years ago but failed to buy it then.

Puiden alle on sijoiteltu vehmaita istutuksia, juuri oikeaoppisesti niin, että alueet ovat laajoja. Näin niihin mahtuu pensaita ja perennoja näyttäviksi massoiksi. On aina surku nähdä liian kapeiksi tehtyjä kukkapenkkejä, joissa kasvit joutuvat sinnittelemään kuin ihmiset ruuhkabussin käytävällä.
Istutusten väleissä kuljetaan nurmikäytäviä pitkin. Reunat on kantattu, nurmi aina siistiksi leikattu ja kasvit hyvinvoivia.
Toki kasveja joskus menehtyy, niin käy kaikille. Viime talvi ja erityisesti sen pitkä keväinen pakkasjakso tappoi Taimimoisiossa juhannusruusunkin! Se on jo aikamoinen talvi se. Mutta sekin on hyvää palvelua, että tällaisista asioista voi vaihtaa kokemuksia asiantuntevien puutarhureiden kanssa.

Näytepuutarhan maa on järkkytönkköä savimaata, vieläpä oikein paksuna kerroksena. Oman tonttini maa on niin samanlaista, että siksikin on kiinnostavaa nähdä, mitä siihen on onnistuttu tekemään. Kaikkein märin kohta on kaivettu matalaksi notkelmaksi, jossa viihtyvät mm. kullerot. Nämä kesäkullerotkin ovat puolentoista metrin korkuisia! Saa nähdä, tuleeko näistä kohulööppi joku päivä: "Suomen Koristekasviliitto tiedottaa: kesäkullero myöntää käyttäneensä luvattomia aineita".

Tässä kukkapenkissä näkyy se, miten hyvä kumppanikasvi kurjenpolvi on esimerkiksi pioneille. Kurjenpolvet täyttävät pionipuskien välit, myös poimulehteä voi nähdä pilkottamassa. Takana lienee myskimalva.

Tätä varten minun oli pakko päästä Taimimoisiolle. Kuvasin nämä kasvit heidän näytepuutarhassaan kesäkuun alussa kolme vuotta sitten, mutta olin niin pöpi, etten hoksannut silloin ostaa niitä! Tässä on kirjavalehtinen unelmatädyke hempeän vaaleanpunaisen sammalleimun edustalla. Ihanaa marenkihöttöä!
Taimimoisiolla on myös verkkokauppa, mutta jostain syystä haluan päästä hipelöimään taimiruukkuja itse ja myös näkemään omin silmin koko valikoiman. Tilaankin postimyyntikasveja lähinnä vain ulkomailta.

Tässä saaliini, jonka toin kotiin: 2 x kirjavalehtinen unelmatädyke, kyläkurjenpolvi 'Midnight Reiter', keltalehtinen hopeatäpläpeippi, narsissivuokko sekä 10 euron alekassillinen taimien loppueriä: 2 x tarhasyysvuokko 'Whirlwind', 2 x silkkihanhikki, vaaleajouluruusu, 2 x mätäsleimu 'Red Admiral' ja lehdistä päätellen joku kurjenpolvi, jossa ei ollut lappua. Ihanaa, taas istutettavaa! Edelliset ehtivätkin jo loppua.

Unelmatädykkeet pääsivät jo maahan tämän hempeän vaaleanpunaisen 'Kimono'-sammalleimun viereen, joka kukki touko–kesäkuun vaihteessa. Marenkiunelmaa odotettavissa vajaan vuoden päästä!

Viimeksi kaivattiin Mustin ja Ransun kuulumisia. Ransu torkkuu kuistin keinutuolissa, mutta Musti isäntänä tietenkin partioi. Tai kai niitä keinutuolissa torkkuviakin isäntiä on, mutta Musti ei ole sellainen. Kun on hommia, niin ne täytyy hoitaa.
Puuhakasta viikonloppua!

Hopeatäpläpeippi, keltalehtinen – Lamium maculatum 'Aureum'
Kesäkullero – Trollius chinensis
Kurjenpolvi – Geranium
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Myskimalva – Malva moschata
Mätäsleimu – Phlox douglasii
Narsissivuokko – Anemone narcissiflora
Pioni – Paeonia
Poimulehti – Alchemilla
Sammalleimu – Phlox subulata
Silkkihanhikki – Potentilla atrosanguinea var. argyrophylla
Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida
Unelmatädyke, kirjavalehtinen – Variegated gentian speedwell – Veronica gentianoides 'Variegata'
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Pionien aika alkoi

Siinä missä aikaiset pionit kukkivat jo aikaa sitten, kiinanpionit aloittavat vasta nyt. Tai siis pihallani, muualla olen nähnyt niitä kukassa jo aiemmin. On näitä odotettukin, niin upeaa on kukkaloisto, lisäksi se on vuosi vuodelta komeampaa.
Villissä punaisessa penkissä kukkii varjoliljojen seurana taustan valkokukkainen 'Duchesse de Nemours'. Edessä on punainen 'Nippon Beauty' juuri tulossa kukkaan.

It is the Peony Festival season!

'Nippon Beauty' on upea, syvän punainen ja korkea ilmestys.

'Duchesse de Nemoursissa' on raikas tuoksu.

Muotopuutarhassa on vallalla pastellimaailma. Edessä kukkii jalopähkämö, ja sormustinkukat ovat vallanneet kukkapenkit laidasta laitaan. Takana keskellä häämöttää pioni.

Se on 'Bowl of Beauty', todellinen kauneuden malja. Tämänmalliset kukat ovat minusta kauneimpia pionin kukkia, 'Nippon Beautyssä' on samaa suloisuutta.

Pörröisen piikkinen alppipiikkiputki komppaa hauskalla tavalla pörröistä pionia, lisäksi molemmissa on unenomaista ja herkkää pastellitunnelmaa.
Suloista viikonloppua!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Varjolilja – Lilium martagon

Hemmotteluloma Porissa

Kävin sukuloimassa Porissa. Ol hianoo!

These fantastic sceneries are from the west coast near Pori, where some relatives live. I got to visit their summer residence where I had last been as a child. It was just as marvellous, or even more so, than I remembered.

Vietin pari päivää mökkiparatiisissa serkun seurassa. Soutelimme lumpeiden ja ulpukoiden lomassa.

Vanhassa mökkipihassa on tunnelmaa.

Saunarannasta pääsi pulahtamaan mereen. Päivällä oli kuuma, kun ilmassa oli ukkosta. Melkein menin uimaan myös ilman saunaa, mutta en ihan. Se on jo aika paljon, että edes harkitsin. Vesi oli viileää, en sitä lämpimäksi sanoisi!

Silmä lepäsi näissä maisemissa ja mieli hyvässä seurassa. Olin ollut täällä viimeksi joskus teininä. Hyvin olivat paikat muistissa, vaikka kaikkea en tietenkään muistanut.

Kiitos vieraanvaraisuudesta S!
Sain myös käydä kahden blogiystävän pihoissa samalla seudulla, kiitos Tiina ja Katja!

Sekalainen kokoelma punaisia kukkia

Punaisia kukkia on pihallani siellä sun täällä, ei vain tässä villissä punaisessa kukkapenkissä. Ensimmäiset idänunikot ovat nyt avautuneet, tosin toinen niistä ehti jo pudottaa terälehtensä ennen kuin ennätin hep sanoa.

I like lots of red flowers – bright red, soft red, all kinds!

Tämä menee jo vaaleanpunertavan puolelle, mutta ei se mitään. Varjoliljan murrettu roosa on hieno väri. Näitä kasvaa villin punaisen penkin lisäksi esikkopellossa ja metsäpuutarhapenkissä.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' muuttuu yleensä kesän edetessä vihreälehtiseksi. Nyt, kun sen suurimmat oksat katkesivat lumen painosta, tekee se hurjasti uutta kasvua ehjästä osasta runkoa. Niinpä punaisista uusista lehdistä saadaan nauttia pidempään.

Punapietaryrtti 'Duro' on hienon intensiivisen värinen.

Sulkavaleangervo 'Chocolate Wing' tarjoilee pehmeämpää punaista, ihana väri!

Samat herkät sävyt löytyvät vuorikonnantattaren lajikkeesta 'Darjeeling Red'. Istutin tätä yhden kivipenkereen reunalle siinä toivossa, että taimet muodostaisivat riittävän tiheän maton. Nurmen leikkuu reunalle asti on vaikeaa ja siinä olevan kuivan kokkareisen savimaan ovat valloittaneet rönsyleinikit. Tällä pitäisi olla hyvä leviämis- ja maankattamistaipumus.

Sokeri on taas pohjalla: japaninesikko. Ostin tämän kukkivana, kun juuri tässä yksilössä oli niin kauniin punaiset kukat. Ilokseni tämä on talvehtinut. Lähellä kasvavalle kirjoesikolle kävi köpelösti, kun sen lehdet yllättäen nuupahtivat – ne oli syöty tyveltä. Kaivoin sen juuret pois maasta ja toivon, että ne jaksavat kasvattaa uusia lehtiä ruukussa uudessa mullassa, jossa niitä toivottavasti ei syödä.
Puutarhurointia harrastaessa ei pääse tylsistymään, kun aina on jotakin pelastettavaa.
Iloista uutta viikkoa!

Idänunikko – Papaver orientale
Japaninesikko – Primula japonica
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kirjoesikko – Primula × bullesiana
Punapietaryrtti – Tanacetum coccineum
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Varjolilja – Lilium martagon
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis

Villiruusuja ja uusia kurjenmiekkoja

Juhannus on hienoa aikaa, sillä villiruusut kukkivat. Orjanruusu kukkii tässä kylässä runsain mitoin, omassa pihassanikin on muutama suuri puska. Nämä ovat pari–kolmemetrisiä, pitkäoksaisia pensaita. Oksat ovat sulokkaasti alaspäin kaartuvat.

This is the sweet time of wild roses and lots of irises.

Vaikka muuten raivaankin tonttiani raskaalla kädellä, jätän nämä puskat niille sijoilleen. Näillä suurilla ruusuilla on kesytön ja herkkä luonne, ei näitä voi hävittää.

Vaalin myös kurjenmiekkoja, vaikka olenkin ne kaikki itse istuttanut, tai ehkä juuri siksi. Osan olen tilannut Englannista saakka, kuten nämä kuvassa taustalla näkyvät 'Wealden Butterfly' -siperiankurjenmiekat ja nyt niiden seuraksi avautuneen valkokukkaisen 'Shirley's Choice' -loistokurjenmiekan.

Siinä ne kasvavat, kosteassa ja aurinkoisessa paikassa. Valkokukkaisesta oikealle on kaunokurjenmiekka.

Saman kukkapenkin kosteammassa päädyssä on raitalehtinen keltakurjenmiekka tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa!

Pihatien toisella puolella yhtä kosteissa olosuhteissa kasvaa tavallinen keltakurjenmiekka ja sitten tämä... joka on myös tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa. Olen tarkkaillut nuppua tyytyväisenä, näyttää tulevan sitä mitä luvattiin...

... mutta ensin täytyy esitellä tämä, joka unohtui! Tämä kukki touko–kesäkuun vaihteessa: pikkukurjenmiekka 'Sapphire Gem'. Suloinen kuuraparta.
Tänä vuonna partaniekkamiekat eli pikku- ja tarhakurjenmiekat kukkivat pihallani todella nihkeästi, tämä pukkasi pari kukkaa ja tarhamiekat eivät yhtäkään. Onneksi voi toivoa parempaa onnea ensi vuonna, eikä tämän kukkimiseen ole enää kuin yksitoista kuukautta (ja ensimmäisiin kevätkurjenmiekkoihin enää kymmenen! Jihuu, kevät lähenee!).

Mutta niin. Pitikö tässä päästää joku jännityksestä?

Ta-daa! Keltakurjenmiekka 'Berlin Tiger' avasi ensimmäiset kukkansa tänään. Aikamoinen tiikeri! Vielä ihanampi kuin taimipotin pienessä kuvassa; hurrr-hurrr-hurrrmaava!

Lopuksi vielä yhden pienen tiikerin terveiset: on liian KUUMA! Voisiko mamma tilata takaisin sen 15 astetta, kiitos. Se oli hyvä.

Kaunokurjenmiekka – Iris setosa
Keltakurjenmiekka, raitalehtinen – Iris pseudacorus 'Variegata'
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Orjanruusu – Rosa dumalis
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica

Jännittävä juhannus

On kymmenen kuvaa kesään -haasteen viimeisten kuvien aika! Tässä juhannusnäkymä keittiön eteläikkunasta. Kuukausi sitten eivät saarnen lehdet olleet likimainkaan puhjenneet, mutta nyt puu on täydessä lehdessä ja lehmät kesälaitumella.

Here are my June window views. The latter part of this post is photographed nearly at midnight last night. There was a magical mist.

Keittiön itäikkunasta vasta kiinnostavaa eläinkantaa näkyykin. Mennäänpä ulos katsomaan tarkemmin.

Sinitintin poikanen huutaa kurkku suorana!

Ruokaa!

Onneksi tarjoilu pelaa. Poikasten pesästälähdön takia kissapojat olivat tänään kotiarestissa. Toivottavasti suurin osa poikasista pääsi turvallisesti maailmalle. Yksi hyvin pieni ja vielä lentokyvytön oli pihanurmella eikä sen vanhempia näyttänyt tulevan paikalle. Syötin pikkuiselle karviaispistiäisen toukkia, joita puskissani riittää yllin kyllin, sekä hyttysiä, joita myös tuntuu riittävän. Välillä vetäydyin, jos emo tulisi paikalle. Ei tullut ja punkkipinseteillä suoritetuista syöttöyrityksistä huolimatta poikanen lopulta lakkasi syömästä ja nukkui pois. Ehkä se oli liian pieni elämään. Sekin on osa luontoa, vaikka surulliselta tuntuukin.

Siirrytään eilisiltaan. Keittiön ikkunasta näkyi hieno usva.

Lähdin usvakävelylle. Ransu oli muotopuutarhassa, tarkkana kuin porkkana.

Naapurin pihan yli lehmiä tuskin näkyi.

Jatkoin matkaa pitkin kylänraittia. Usva oli asettunut hienoiksi aalloiksi.

Kuukin näkyi.

Ransu tuli seurakseni iltakävelylle.

Sinne se jäi. Ehkä Ransu jättäytyi toivorikkaana vahtimaan, josko kasteisella niityllä kieriskelisi juhannusneitoja kukkasia korvakarvoissaan.

Onneksi Musti tuli kotipolulla vastaan, niin ei tarvinnut vetäytyä yöpuulle vallan ilman isäntää.
Taianomaista juhannusyötä kaikille!