Vuorossa valkoinen

 Väriteema jatkuu.

Kiiltoleimu 'Mäntsälä' mennä porskuttaa, luulin jo kukinnan loppuneen, kun uusi kukkavarsi aloitti. Tämähän on kukkinut jo yli kaksi kuukautta!

Vieressä on ilmeisesti siirtämäni kultapallo, tosin vailla mitään muistikuvaa. Se on vielä tosi matala, kun juuri on varmaan vielä niin pieni. Luulisin kyllä, että tuolle olisi parempi paikka pari metriä sivumpaan risuaidan eteen, siihen sopisi korkea hujoppi. Voi olla, että siirrän, voi olla, että unohdan.

Jos pysytään tontin reunoilla, niin täällä samoilla nurkilla verkkoaidan edessä kukkii keltakirjokanukka 'Aurea' ja päivänkakkarat toisella kierroksella – niitä kukki tuossa aivan valtoimenaan keskikesällä.

Luonnonkukista myös ahomansikka on hyvä kukkimaan syksyllä. Tässä taidekuva aamukasteisen hämähäkinseitin läpi. Kuten kuvasta näkyy, ahomansikka on ihana maanpeittokasvi taponlehden kanssa, pärjäävät yhdessä ja täydentävät toisiaan.

Samalla hämähäkinseitti-aamukuvakierroksella kuvasin rohtosormustinkukan viimeiset kukat ja taiteellisesti punotun seittiasetelman.

Pilvihelmipihlaja on aivan ihana valkoisine marjoineen ja vielä ihanampi sitten, kun lehtiin tulee tummanpunainen ruska. Vielä ei ruskaa näy, yön alin on parina yönä käynyt vain muutamassa asteessa.

Tämä on muuten sama, jota vuosikausien ajan myytiin helmipihlajana (Sorbus koehneana). Vasta viime vuonna minulle selvisi kollegan avustuksella, että kyseessä onkin eri kasvi. Mustila arboretumin sivuilla on hyvä selvitys asiasta: KLIK.

Yhdestä helmikimpusta toiseen. Helminukkajäkkärä on aivan ihana syksyn luottokasvi. Nyt se on vasta edukseen ja runsaasti kukassa siinä, missä suurin osa kukista jo himmailee. Valkoiset helmikukat ovat todella ihanat esimerkiksi meksikonhanhikin pehmeänlämpimien punaisten kukkien lomassa.

Sekä aivan yhtä ihanat saniasten vierellä, kuvassa Deparia conilii, jolla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Suvun Deparia nimeksi on hyväksytty piirtosiipi.

Kuvassa on  myös lehtosinilatvaa, jota yritän kitkeä tästä, muuten se valtaa koko alan ja peittää valon matalammilta lajeilta. Aina se kasvaa uudestaan. Sillä on kyllä kauniit saniaismaiset lehdet.

Valkokukkainen kurkkuyrttikin kylväytyy reippaasti ja kukkii tällä hetkellä muutamassa paikassa, kuten tässä vanhan saunan purkutyömaan vierellä. Aivan ihana kasvi. En osaa päättää, kumpi on kauniimpi; sininen vai valkoinen. Onneksi voi olla molempia!

Hortensiat ovat pihallani kitukasvuisia ja vaivaisia, onneksi muutama tärkeä laji kumminkin sinnittelee elossa. Tämä on pallohortensia 'Hayes Starburst', jolla on hyvin pikkuruiset kukat ja harvat kukinnot, mutta tuo tähtisade on silti valtavan kaunista. Kuvasta voi nähdä, että puska on tuskin imikkää korkeampi.

Kuiva alkukesä vaikutti varmaan siihenkin, että virginiantädykkö on ihan matala, reilusti alle metrinen. Normaalistihan siitä pitäisi tulla jopa kaksimetrinen, vaikka ei ole täällä minun puutarhassani yltänyt lähellekään sitä ikinä aiemminkaan. Tämä valkokukkainen on lajiketta 'Album'.

Kuvassa on myös rikkaporkkanoiden viimeisiä kukkia.

Onneksi on Austin-ruusut, jotka vain jatkavat ja jatkavat. Tämä on Winchester Cathedral.

On myös kukkia, jotka vasta nousevat maasta! Syysmyrkkylilja 'Alboplenum' eli kerrottu valkokukkainen versio se sieltä nousee kuin joukko hattivatteja.

Vieressä on japaninhiirenporras – se, joka nousi maasta vasta kuukausi sitten. Oli vain liian kuivaa, se himmaili. Ehkä se oli hyvä taktiikka, sillä nyt saniainen on ihan hyvän näköinen. Tuon isommaksi se ei ole ikinä kasvanutkaan, meillä taitaa olla liian kuivaa.

Nytkin on aika kuivaa, eilen aamulla kyllä satoi millin verran. Edellisestä isommasta sateesta on yli kaksi viikkoa. Maa tuntuu imeneen ne runsaammat sateet, joita elokuussa tuli. Pintamaa on ihan kuiva. 

Sadevesitynnyreissä on kyllä reilusti vettä. Taidan mennä kastelemaan ja muihin puutarhapuuriin, liian hyvä sää viettää päivää sisällä!

Ahomansikka Fragaria vesca

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Japaninhiirenporras Athyriun niponicum

Keltakirjokanukka Cornus alba, keltalehtiset ja keltakirjavat

Kiiltoleimu Phlox carolina

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut, kuten 'Goldball'

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Päivänkakkara Leucanthemum vulgare

Rikkaporkkana Daucus carota

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Taponlehti (lehtotaponlehti) Asarum europaeum

Virginiantädykkö Veronicastrum virginicum

Valkoisia kukkapilviä

 Rikkaporkkanoiden kulta-aika on alkanut! Nehän kylväytyvät joka puolelle. Vain harvasta paikasta niitä kitken ja sen kyllä huomaa.

Ne antoivat merkkejä itsestään jo kesäkuun lopussa, tässä mutapuutarhan reunan penkissä. Tuolloin siinä kukki valkokukkainen etelänkurjenmiekka ja rohtovirmajuuret.

Etelänkurjenmiekka on aivan ihana, siro. Tänä vuonna niistä kukki vain tämä valkoinen. Muotopuutarhassa asustava vaaleansinikukkainen ei ole vielä ikinä kukkinut. Ruskopenkin keltainenkin jätti kukinnan väliin. Pitäisi ehkä perehtyä näiden kasvupaikkatoiveisiin.

Vähitellen virmajuurten kukat lakastuvat ja rikkaporkkanan kukkia avautuu. Niiden kukinta-aika on todella pitkä, sillä kasvit haaroittuvat jatkuvasti.

Rikkaporkkanaa kasvaa myös viereisessä Rohanissa, mutta vain loppupäässä tällä hetkellä. Muissa kohdissa kukkii muita valkoisia: rohtosormustinkukkia, kiinanpioni 'Moon of Nippon', neidonruusu... Ransu esittelee.

Arvostan suuresti rikkaporkkanan ajoitusta. Alkukesän ihanat koiranputket ovat jo lakastuneet, näistä tulee uutta samantyyppistä keveyttä, herkkyyttä, tuoreutta.

Niissä myös viihtyvät hyvin monet hyönteiset, kuten sarjakukkaisiin erikoistuneet pyjamaluteet.

Nyt on nurmi taas leikattu, harvoinpa sitä on tarvinnut tänä kesänä leikata. Rikkaporkkanoita on kaikkialla! Edellisten kuvien kukkapenkki näkyy taustalla oikealla. Vasemmalla oven takana on Rohan. Ovesta on nyt vähän hankala kulkea, kun sormustinkukat kaatuvat kulkijan eteen molemmin puolin kuin mitkäkin tietullimiehet.

Mutapuutarhan penkkiin on tullut muitakin värejä. On siemenestä kasvatettuja vaaleanpunaisia siankärsämöitä ja ihonväristä palavaarakkautta. 

Vaikka en varsinaisesti havittele niittymäisiä istutuksia, onnistun silti saamaan aikaan juuri sellaisia. Minun on todella vaikea löytää kasvupaikkoja matalille kasveille, kun meininki on näin holtiton.
 

Normipunainen palavarakkaus on minulle ongelmallisen värinen, on ruma jotenkin kaikkialla, mutta tämä 'Carnea' on aivan täydellinen. Ja tuottaa myös samanvärisiä siementaimia, mikä on mahtavaa.

Olen kasvattanut rikkaporkkana 'Daraa' ja muita tummempia lajikkeita muutamia kertoja siemenestä. Joskus olen onnistunut, useimmiten en. Iloni on suuri, kun nyt niistä kukkii yksi!

Kylvin pussin pari vuotta sitten syksyllä yhden kasvimaan laatikon nurkkaan. Edelliskerrasta viisastuneena (linnut nokkivat keväällä itävät taimet) suojasin tämän kylvöksen verkolla. Niistä on yksi selvinnyt hengissä kukintaikään. Porkkanathat ovat kaksivuotisia.

Kukat eivät ole niin tummia kuin näistä on joskus tullut, mutta tämä ei ehkä olekaan 'Dara' vaan "Purple Kisses mix". Tai en nyt oikein enää pysy kärryillä, kylvöstä on monta vuotta ja tosiaan monia eri kylvökertoja takana.

Tuosta olisi kiva kerätä siemenet ja ripotella kukkapenkkeihin, mutta koska minulla kasvaa niin paljon luonnon valkokukkaista versiota, tulee siementaimista varmaan vain sitä. Ei ole ainakaan ennen noussut enää näitä tummemman kukkaisia. Pitäisi eliminoida kaikki valkoiset, mutta enpä taida.

Sillä ovathan nuo valkoiset taivaallisen kauniita! Musti esittelee. Taustalla marhanlilja 'Guinea Gold'.

Muitakin valkeita kukkapilviä on, ja useimmat niistäkin ovat vapaaehtoisia eli tulevat tai vähintäänkin leviävät itse. Kompostin vierellä pitäisi olla mansikkamaa, mutta päivänkakkarat ovat opportunisteja. Kun kitkin, tuli paljasta multapintaa ja tässä sitten ollaan. Kenellä on sydäntä noita kitkeä!

Minttuakin tuolla seassa pitäisi kasvaa, mutta kun eilen tein tzatzikia, käytin suosiolla basilikaa, joka on kuistilla ruukussa.

Kiinanpunapuun ympärillä on itsekseen tulleiden valkokukkaisten rohtosormustinkukkien armeija, ja kuvan ottamisen jällkeen ovat rikkaporkkanatkin alkaneet kukkia. Kuvassa niitä näkyy vasta nupulla. Nyt ne heiluvat puoli metriä kiinanpunapuun latvan yläpuolella!

Jos mennään vielä tarkastelemaan Rohania. Sieltä löytyi iso ilonaihe heinäkuun alussa. Paahdepenkin tähkähietaliljat olivat jo ohikukkineet (ne ovat salamakukkijoita), mutta ne tuottavat joskus siementaimia. Olin siirtänyt yhden niistä Rohaniin, minkä jälkeen olin sujuvasti unohtanut asian. Tämä kukki vasta selvästi paahdepenkkiläisten jälkeen. Rohanissa on vähän auringonsuojaa, vaikkei uskoisi, mutta jopa risuaita onnistuu tuottamaan kasveille niiden kaipaamaa varjostusta.

Vanha, ystävältä saatu kiinanpioni kukki myös pitkään, siinä sinnittelee viimeinen kukka parhaillaankin. Niin on kyllä monessa muussakin kiinanpionissa, vaikka komein kukinta on kaukana takanapäin.

Jo edellä mainittu 'Moon of Nippon' on myös yhä kukassa, vaikkakin huomattavasti ränsistyneempänä kuin tässä kuvassa.

Ruusu-heinätarhassa on pienoinen ihme. Olen yrittänyt saada reunuspäivänkakkaroita kasvamaan niin siemenestä kuin taimistakin. Ovat aina kuolleet melko pian pois.

Nyt tämä ystävältä viime syksynä saatu keltalehtinen reunuspäivänkakkara kukoistaa! Mitä ihmettä, ja ah, miten ihanaa. Tämä toivottavasti täyttää siementaimillaan monen muun kuolleen kasvin jättämät paikat, esimerkiksi kerrottu arovuokko on taas kerran sanonut heipat jälkeä jättämättä tästä ihan vierestä.

Olen ihaillut mahtavan kokoisia enkeliperhoangervoja blogien kuvissa. Tässä on tulos minun puutarhassani noin kymmenen vuoden kasvun jälkeen. Olen silti iloinen, että tuo on elossa ja kukkiihan se kauniisti myös polvenkorkuisena.

Paikka vaahteran alla on ehkä liian varjoinen, joten istutin toissa vuonna uuden taimen oikein aurinkoiselle paikalle. Kuivuuteen en voi auttaa, joten nähtäväksi jää, kasvaako sekään paremmin, jos näiden ongelmana on kuivuus, kuten monen muunkin kasvin kohdalla.

Mutta hei, meillä sataa! Eikun... se taisi loppua jo. No, satoi, ja saattaa sataa vielä. Vesimittarin pohjalla on nyt teelusikallinen. Lisää mahtuu!

Mutapuutarhan toisella reunalla kukkii kyläkurjenpolvi 'Striatum'. Tähän ainakin voi luottaa, tuntuu pärjäävän missä vain. Lisäksi se on tullut tähän katajan alle aivan itsekseen. Olen istuttanut tätä muotopuutarhaan ja vaahteran alle, mistä on tähän muutaman metrin matka.

Itse mutapuutarha on ollut kuivana toukokuulta alkaen. Sen ovat vallanneet alsikeapilat, ja sen lisäksi, että ne ovat kauniita, ylläpitävät ne paljon elämää. 

Vanhan saunan nurkalla on utelias rohtosormustinkukka.

Ransu esittelee (ennen ruohonleikkuuta).

Jos jaksat, niin mennään vielä kasvimaalle. Sinne menevän oven pielessä kukkivat ruusut ja 'Miss Bateman' -kärhö, joka on ehkä kaunein näistä suurikukkaisista kärhöistä. Tummat heteet tuovat hienon kontrastin kukkaan.

Kärhö aloitti kukinnan jo ennen juhannusta, en vain siitäkään ehtinyt raportoida ennen kuin nyt. Kärhö saisi kasvaa tuolta portlandruusun keskeltä vähän paremmin näkyviin.

Viimeiseksi ihastellaan kasvimaan yhden laatikon koriantereita. Näihinkin voi luottaa itsekseen kylväytymisessä (kuten myös taustan ruusutarhan harmaakäenkukkiin). Kylvin korianterin kanssa samaan ruutuun jotakin muuta vihannesta alkukesällä, mutta eihän noita koriantereita henno kitkeä, vaikka tuossa on satoa minun tarpeisiini aivan liikaa.

Toisaalta on ihan hyvä, että edes joissakin viljelylaatikoista on kunnon rehotus, kun suurin osa kylvöksistä on hyvin kitukasvuisia lähes päivittäisestä kastelusta huolimatta. En vain ehdi tai jaksa kastella laatikoita niin kauan kuin pitäisi.

Joten olen niin iloinen ja kiitollinen näistä kaikista kukista, suuri osa jutun kukista on tosiaan vapaaehtoisia puutarhan kaunistajia. Arvostan oma-aloitteisuutta suuresti niin ihmisten kuin kasvienkin suhteen, ja jos joku selvästi viihtyy, niin antaa mennä vain!

Alsikeapila Trifolium hybridum

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Korianteri Coriandrum sativum

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Kärhö Clematis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Palavarakkaus Lychnis chalcedonica

Päivänkakkara Leucanhtemum vulgare

Reunuspäivänkakkara, reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Koiranputki kaunistaa

 Luonnonkukkapäivä taisi taas olla ja mennä. Täällä luonnonkukkapäivä on toisaalta joka päivä.

Ajattelin kirjoittaa luonnonkukista pihassani, mutta siitä olisi tullut romaani, sillä niin monia luonnonkukkia vaalin tontillani. Päätin sitten tehdä perinteisen (jokavuotisen) ylistyksen koiranputkelle, yhdelle kauneimmista kukista.

Kostea kevätniitty on tähän aikaan vuodesta pitsiunelmaa. Usko tai älä, olen kitkenyt alueen. Mutta en koiranputkia. Seassa voi juuri ja juuri erottaa sinistä, joka mätsää taempana saunan nurkalla kasvaviin lehtosinilatvoihin.

Viimeiset sipulikukat, jotka kostealla kevätniityllä kukkivat, ovat tähtihyasintteja. Ne ovat todella viehkoja koiranputkien seassa. Läheisestä kukkapenkistä myyrät veivät ison pehkon tätä samaa, mitään ei ole jäljellä, mutta onneksi nämä kevätniityn tähtihyasintit ovat tallella.

Luulen, että kostean kevätniityn kuulumiset viimeisen kuukauden ajalta ovat kertomatta: erilaiset pikarililjat ja narsissit, joista viimeiset vasta äsken lopettivat kukinnan. Mutta nyt ei huvittanut mennä katsomaan kuvia taaksepäin, halusin kertoa vain tästä ihanasta koiranputkihetkestä. Etualalla on sitä akileijaviidakkoa, jota kovasti kitkin, vaikka ei sitä kuvasta uskoisi. 

Koiranputki tuo puutarhaan keveyttä ja kauneutta aivan itsekseen, eikä vaadi vastapalvelukseksi mitään. Jos se jossain väärässä paikassa kasvaa, ei kitkeminen ole vaikeaa, sen kun kiskaisee.

Tämä on yksi lempinäkymiäni.

Edellinen kuva oli otettu mutapuutarhan yli, tässä olen vielä kauempana, Rohanin ja ruusu-heinätarhan takana olevan pengermän päällä. Musti marssii kohti kyttäyskiveään.

Tässä pengermän päällä oli vielä muutama päivä sitten melkoinen rehotus koiranputkineen, mutta ihan kaikkialla ei sekään saa kasvaa. Nyt erottuu paremmin ruusu-heinätarha ja sen kasvit, tässä edessä valkoinen 'Album' -partalaukka ja vasemmalla köynnöstuessa ihana tarha-alppikärhö Country Rose eli 'Zocoro'.

Koiranputki on kaunis myös tontin yläosan hedelmätarhan reunalla. Siinä ojan toisella puolen kukkii keltapäivänlilja ja lehtosinilatva.

Otin mukaan myös ripauksen päivänkakkaraa. Se on niin kiva 'Totally Tangerine' -kellukan kanssa, puna-ailakkikin saa tässä kukkia hetken ennen kuin kitken sen. Oikealla näkyy horsmanvarsi, niillä on pihallani rauhoitusalue, sillä täällä aidan sisällä eivät peurat pääse niitä syömään. Siksi vaalin horsmia(kin). Tämä kohta on sitä paitsi niin vesimyyrän syömä, että hyvä vain, kun tässä jotakin kukkii.

Tässä sama kellukkakohta alarinteestä huussin suuntaan. Huussista vasemmalle on vuokko-esikkopuutarha, sekin on nyt aika rehevän näköinen!

Ahdekaunokki ei vielä kuki, mutta se on muodostanut valtavia pehkoja. Vaikea muistaa tai uskoa, että reilu kuukausi sitten tässä oli vielä matala kasvillisuus.

Koiranputki on aivan ihana yhdessä hempeän lehtoakileijan kanssa naapuriin johtavan portin pielessä.

Ylempänä on Rivendell, joka on keväällä jouluruusujen ja kevätesikoiden aluetta. Nyt kasvillisuus on korkeaa. Varjoliljat nousevat koiranputkien seassa.

Makunsa kullakin, minusta tämä on aivan ihana, mystinenkin. Pidän todella paljon tällaisesta parannellusta luonnonkasvillisuudesta, jota ei ole erotettu selkeästi erilaiseksi kuin tontin luonnonkasvillisuus. Täällä vanhassa kylämaisemassa tämä tuntuu oikealta ja sopivalta.

Varjoliljojen vaaleanpunaa komppaa nuokkusyreeni parin kukinnon voimin. Uskalsin viimein ottaa verkon sen ympäriltä pois, se on ollut monta vuotta vuoden ympäri syreeniä suojaamassa, sillä syreenit ovat peurojen herkkua. 

Syreenin takana kukkii metsäkurjenpolvi, niitä kasvaa tässä rinteessä ihan itsekseen. Aito luonnonkasvi sekin siis.

On ollut aika tuulista. Eilen kuului rysähdys tältä suunnalta, menin katsomaan. Saarnet ovat hauraita puita, joiden oksat katkeilevat helposti (vaikka puuaines on elastista ja siksi sitä käytetään työkalujen varsiin). Iso oksa oli katkennut. Eipä huvittanut jäädä tuulisessa säässä puiden alle siivoamaan, jos saa toisen samanmoisen päähänsä, sillä tuo on monta metriä pitkä.

Toisaalta voi tuon lojumaankin jättää, eikä edes olisi ainoa oksa. Äkkiä se kätkeytyy kasvillisuuden alle. 

Toivottavasti kukaan ei järkyty epäsiivosta puutarhanhoidostani. Tarkoitus oli oikeastaan kertoa, että näinkin voi puutarhan kanssa elää ja olla onnellinen.

Kellukka Geum

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Koiranputki Anthriscus sylvestris

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

Nuokkusyreeni Syringa komarowii ssp. reflexa

Partalaukka Allium rosenbachianum

Päivänkakkara Leucanthemum vulgare

Saarni Fraxinus excelsior

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tähtihyasintti Camassia

Varjolilja Lilium martagon