Syreenileimukirous

 Tämän aamun puutarhakierroksella ihastelin muotopuutarhan kuivinta penkkiä.

Siinä on juuri nyt kivat värit ja muodot. Se taitaa olla onnistuneimpia kukkapenkkejäni, kun on erityisen hyvän näköinen monta kertaa kasvukaudessa. Kukassa ovat 'Taplow Blue' -sinipallo-ohdakkeet ja hohtopiikkiputket, ne saavat raikastusta valkokukkaisista ranskantulikukasta, harmaakäenkukasta ja maarianverijuuresta. Nämä siis valkokukkaisia muotoja ko. kasveista.

Katselin näkymää eilen riippumatosta ja päätin, että tämä täytyy kuvata. 

Penkin toisella reunalla kukkii kuivan paikan luottokasvi preeriaväriminttu. Ihana liila väri, joka täydentää penkin viileän värimaailman. Moni muu väriminttu on vuosien saatossa kuollut pois, ilmeisesti kuivuuteen, mutta tämä pärjää hyvin.

Sitten silmiini osui jotakin vaaleanpunaista viereisessä penkissä.

Tämän piti olla vaalean liilakukkainen syreenileimu. No eipä ole. Taaskaan. Voi pehvele.

Tämä on viimeisin yritykseni saada haluamani syreenileimu, ostin tämän Tommolan tilalta ja sieltä vakuutettiin, että tämä on kahdesta syreenileimusta "se liilakukkainen".

Onneksi muotopuutarhassa on kaksi syysleimua, joista erityisesti pidän, tässä niistä 'Crème de Menthe'. Se on tosin tehnyt vihreälehtistä versoa kylkeensä ja se pitäisi kaivaa pois, sillä varsinainen lajike on kaunis vaaleankirjavalehtinen, jota näkyy vasemmalla. Tässä taustalla on alppipiikkiputki.

Ja sitten on tämä unelmanihana Flame Blue eli 'Bareightysix'.

Tarina syreenileimun metsästyksestä juontaa pitkälle. Olen nähnyt joissakin blogeissa tavattoman kaunista, kapeaterälehtistä vaaleanliilaa syysleimua, jota on kutsuttu syreenileimuksi. Selvähän se, kun kukka on kuin syreeninkukka. 

Sitten tuli vastaan mahdollisuus hankkia syreenileimua. Innosta kiljuen hankin. Kun se alkoi kukkia, kukka olikin tällainen. Eihän tuo ole syreenileimua nähnytkään. Se olikin jokin muu vanha leimu.

Sitten blogiystävä lupasi kaivaa minulle puutarhastaan syreenileimua. Istutin sen preerialle. Noh, sepä onkin tällainen. Sitten käväisin Tommolan tilalla ja ostin sieltä suurin odotuksin tuon viimeisimmän syreenileimun, joka ei vieläkään ole sitä mitä toivon. Sen sijaan minulla on nyt kolme leimua, joiden väristä en yhtään välitä. Voi hemuli sentään.

Kuinka vaikeaa tämä nyt voi olla? Asiaa taitaa hankaloittaa se, ettei syreenileimu ole mikään tietty leimulaji tai -lajike. Syreenileimuksi kutsutaan monia vanhoja syysleimuja. Syreeninsävy on selvästi makuasia, kuten myös terälehtien muoto.

On aika monia syysleimuja, joista en kovin välitä. Polkkakarkkivärinen 'Candy Twist', jonka nimi myös tarkoittaa polkkakarkkia, tuli kaupanpäällislahjana. Se ei ole järin ihana, joten en ole pistänyt kovin pahakseni sen muuntumista vähitellen kokopunakukkaiseksi – vaikka tuo sävy on kyllä aika ruma. Ehkäpä kaivelen kuitenkin näitä vääränlaisia kylkiversoja ja siirrän sinne kuuluisaan ylämäkeen, jonne on aika moni muukin väärän tai ruman värinen kasvi lähtenyt. Niitä sitten ovat myyrät siellä tuhonneet niin kuin ovat parhaaksi nähneet.

Jatkossa ostan syysleimuja ainoastaan kukkivana. Niin kuin tämän ihanan, jonka hankin Tommolan tilalta muutamia vuosia sitten. Tälläkin oli väärä lajikelappu taimipurkissa. En olisi ikinä tähän tarttunut taimilapun mukaan, sillä se lajike olisi voimakas pinkki.

Luulen, että lajike on 'Natural Feelings'. Omituisesti puoliksi kiinni pysyvistä kukkasyheröistä tulee viininpunainen vaikutelma ja sävy on kauniisti murrettu.

On tässä vielä yksi mahdollisuus, jos uskallan sen käyttää näin monen hudin jälkeen. Yhdestä blogista sain vinkin, että heidän täydellinen syreenileimunsa on peräisin Porkkalan kartanon taimimyymälästä Lammilta. Harvoin sille suunnalle osun, mutta jospa nyt vaikka vahingossa osuisin syysleimujen kukinta-aikaan!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysleimu Phlox paniculata

Ruusutarhassa

 Keskikesän huumaa.

Ensimmäisenä kukinnan aloitti tarhakurtturuusu 'Syke', josta raportoin juhannuksena. Sen edessä kukkii suloinen Dreamland-kurjenpolvi eli 'Bremdream', Orkney-saarten suuren kasvimiehen Alan Bremnerin luomuksia. 

Kaikki rehottaa ja täpläpeippi on kasvanut ennätyskorkeaksi. Tuota luonnon pienikukkaista lemmikkiäkin täytyisi varmaan yrittää repiä pois. Ehkä puen märkäpuvun ja sukellan kasvien sekaan hoitamaan aluetta.

Kiinanpionit avautuivat ennen ruusujen pääkukintaa. Tämä kaunokainen on 'Wladyslawa'. 

Loistokurjenmiekka 'Double Standard' meni puoliksi vinoon viime viikonlopun myrskyssä, mutta noin puolet kukkavarsista on yhä pystyssä.

Heleäorjanruusu kukkii yhä pergolassa, sen seuraksi on tullut köynnösruusu 'Alchymist'.

Vielä viimeinen kuva orjanruususta ennen kuin sen kukat kuihtuvat. Nyt tuli vähän lämpimämpää hetkeksi ja se taitaa lopettaa kukinnan. Pitkään se on kestänytkin! 

Rohtosormustinkukat ovat edelleen iskussa, kiitos pitkien kukkavarsien. Köynnösruusu 'Alchymist' löytyy vasemmasta reunasta. 

Muistin nyt, että orjanruusun tyvellä kasvaa kärhö 'Niobe'. Sen kukkia taitaa joutua vähän etsimään tuolta ryteiköstä. Kärhön kasvu kyllä alkoi hyvin keväällä, mutta sitten kaikki muu kasvillisuus kohosi ennätysmittoihin.

Ihastelin sateiden kastelemaa 'Overdam' -koristekastikkaa tässä parina päivänä. Viime viikonloppuna satoi peräti 10 mm. Maanantain ja tiistain välisenä yönäkin satoi, mutta lopulta siitä kertyi vain pari milliä. Olen löytänyt pari pahoin kuivunutta kasvia puutarhastani, sillä sateisuudesta huolimatta vesimäärä ei ole suuri ja kovat tuulet kuivattavat kaiken kovin äkkiä.

Ranskanruusu 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu alkaa kukkia. 

Olen istuttanut kameliajasmikkeen ruusutarhaan ison orjanruusun pergolan eteen, mutta jasmike ei millään suostu kasvamaan metriä korkeammaksi. Ja sekin metri kasvaa nyt lähinnä vaakatasossa, varmaan tuulista johtuen. Harmillista, mutta ehkä pensas vielä jonakin päivänä lähtee venymään korkeutta.

Onneksi sentään loistojasmikkeet kukoistavat. Niistä kolme kasvaa tontin yläreunalla täydessä paahteessa ja ne kukkivat kuin viimeistä päivää – ja tuoksuvat.

Kun sade kuivuu, nousevat koristekastikatkin takaisin pystyyn. 'Wladyslawa' on siitä kiva kiinanpioni, ettei sitä tarvitse tukea, kunhan ympärillä on korkeita perennoja tuomassa vähän selkänojaa elämän myrskyissä.

Marhanliljoilla on hyvin vaihteleva vuosi. Pari lajiketta kuihtui alkukesällä kokonaan, muutama kukkii tavallista vaisummin. Joissakin ei näy mitään eroa muihin kesiin. Ruusutarhan 'Peppard Gold' -lajikkeet ovat suht nuoria vielä, ja niissä on nyt vähän aiempaa runsaampi kukinta. Oranssit kukat saavat ihanaa vastakaikua 'Alchymist' -ruususta.

Ah, 'Alchymist' vielä kerran! Ihastuin tähän ruusuun vuosia sitten lehtikuvassa ja olen niin onnellinen, että minulla nyt on se ja se kasvaa ja kukkii joka vuosi vähän aiempaa paremmin. En kyllästy ihastelemaan ruusun sävyä rohtosormustinkukkapedillä.

Tai 'Peppard Gold' -pippurihöysteellä ryyditettynä.

Keitokseen on liittynyt myös sitruunainen maarianverijuuri. Sitä kasvaa täällä tienposkessa, mutta istutin sen tarkoituksella ruusutarhaan, sillä se on valtavan kaunis luonnonkukka.

Eipä Rosa Mundiakaan kyllästy ihailemaan.

Seuraan ovat liittyneet nimettömät pionit, joiden ostamista hieman kiroan. Tämä ylisuuri hörselö voi olla tai olla olematta 'Madame Emile Débatène', mutta on tämä siksi vähän liian vaalea. Joka tapauksessa pioni on aivan liian suurikukkainen. Tämä kukka on taipunut mäkimeiramin sekaan, mikä kai tuo törkeän kokoiselle kukalle vähän säädyllisyyttä.

Seuraava pioni samasta ostoskeikasta tulee kukkaan. Ostin 'Madame Emile Débatène', 'Pink Panther' ja 'Flame' -juurakot Lidlistä kuusi vuotta sitten, viime vuonna vasta edelliskuvan jättikukkainen kukki. Nyt kukkii tämä seuraavakin enkä tule hullua hurskaammaksi lajikkeista, sillä kumpikaan näistä pioneista ei oikein näytä yhdeltäkään niistä mitä luulin ostavani. Tälle pionille tukea tarjoaa kultakärsämö.

Väärä lajike ei hirveästi haittaa, sillä en ylipäätään tajua, miksi menin ostamaan tällaisia yhdentekeviä pinkkejä pioneja. Harmittaa sen takia, että en niin välitä pioneista, jotta haluaisin täyttää ruusutarhani niillä – etenkään tällaisilla suihkusienihörselömallisilla. 

Saman ostoskeikan pioneista kolmaskin on elossa. Se on vuosia kasvanut hedelmätarhan alaosan kivipengermän päällä keskellä heinikkoa ja nokkosia. Yleensä alukesän jälkeen en ole sitä enää nähnyt. 

Viime syksynä purin pengermän ja muurasin sen paremmin laastin kanssa. Huhtikuussa huomasin, että työmaan yläpuolella olevasta maakasasta versoo pioni. Siirsin sen parempaan paikkaan ja huomasin samalla, että sen juuri oli mennyt ylösalaisin, kun maata oli kaivettu mukkelis makkelis.

Nyt pioni on taas kuihtunut, joten ehkä yritän kääntää juuripötkylää vähän normaalimpaan suuntaan – tai riippuu siitä, miten juuret ovat siitä kasvaneet. Ehkä tälle pionille täytyy antaa sitkeysmitali ja minun täytyy lakata haukkumasta niitä.

Ensimmäiset David Austin -ruusut ovat avanneet kukkansa. Viime marraskuussa istutettu Abraham Darby eli 'Auscot' tuotti ensimmäisen kukkansa, tästä jo näkee kukkien ihastuttavan värin. Nuppuja on runsaasti.

Ruusujen kukinnan alkaessa aloittaa myös harmaakäenkukka, loistava ruusujen välikasvi.

Ketoruusuruoho on myös ihana ruusunkukkien lomassa. Tässä kukkaan on tulossa Boscobel eli 'Auscousin'. Viime vuoden vaisun Austin-kesän jälkeen on ihana nähdä, miten paljon nuppuja niissä kaikissa nyt on!

Boscobelin vieressä kasvaa hyvin kauniskukkainen siementaimi-lehtoakileija, joka oli sinisenä väärän värinen Rohaniin joten siirsin sen ruusutarhaan. Kuva on monen viikon takaa, mutta näin täydellinen kukka on pakko huomioida edes myöhään.

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mäkimeirami Origanum vulgare

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Täpläpeippi Lamium maculatum

Äidin lempipaikka

 Blogin lukija halusi tietää, mistä äitini erityisesti pitää puutarhassani. Äiti vastasi, että siitä, että on kesä ja sopivat säät. Ja ruusuista hänkin pitää, mutta hyvin monista muistakin kukista kyllä.

Olin lukenut kysymyksen huolimattomasti ja kysyin äidiltäni ensin, mistä kohdasta hän pitää. Siihenkin oli vaikea vastata, mutta miettimisen jälkeen hän vastasi, että muotopuutarhasta. Hän tosin kutsui sitä ruusutarhaksi, kun siinä on muutama ruusu kukassa.

Muotopuutarhan Flammentanz-köynnösruusu näkyy jo kauas.

Omenapuun alla on ollut kyläkurjenpolvi kukassa jo iät ja ajat. Kuvassa on myös purppuratulikukka, jonka kukkavarret ovat venyneet pitkän kukinta-ajan myötä jos jonkinmoiselle mutkalle. Edelleen on joitakin kukkia latvoissa.

Äitini kierteli puutarhaa kävelykepin kanssa – hän on 91-vuotias – ja istahti timjamipolun päässä olevalle penkille. Penkin vasemmalla puolella on tarha-alppikärhö, jonka leikkaamista ja sitomista köynnöskaareen olen suunnitellut jo monta vuotta, mutta aina on jotakin kiireellisempää. Se on vähän tuollainen hassu harakanpesä kaaren puolivälissä.

Kaaren toisella puolella kasvaa ruotsinköynnöskuusama 'Serotina'.

Mutta onhan kärhö kaunis kukkiessaan vaikka harakanpesänäkin. Tässä se oli kukassa kesäkuun alkupäivinä, äitini syntymäpäivän aikoihin. 

Kärhö tuli vääränä lajikkeena, muistaakseni sen piti olla 'Ruby'. Se on luultavasti 'Propertius'. Taustalla muuten näkyy laukkojen seassa se purppuratulikukka, joka on edelleen kukassa.

Seuraavassa köynnöskaaressa on 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö juuri aloittanut kukinnan. Tämän muistin leikata keväällä, niinpä sen kukinta on nyt paljon tasapainoisempaa eikä huitele pelkästään kaaren huipulla pitkien kaljujen varsien päässä.

Kaiken lisäksi kaaren juurella kukkii hempeän pinkki purppurakannusruoho 'Canon Went' samassa sävyssä.

Purppurakannusruoho on aivan ihana. Se kukkii kuukausia, sillä se haaroittuu jatkuvasti. Lisäksi se tuottaa juuri sopivasti siementaimia – tosin se pyrkii tekemään useimmat niistä timjamipolulle, mutta niinpä käytävät taitavat aina olla suosituimpia kylväytymispaikkoja.

Kaverina kannusruoholla on harjaneilikkaa.

Sitten meidänkin täytyy istahtaa penkille, jotta näemme saman kuin äitini. Paitsi että päätä kääntämällä näkee paljon enemmän, kuvata voi vain yhteen suuntaan kerrallaan.

Maisema olisi kyllä kivempi ilman tuota aitaa ja valkoista nauhaa, mutta minkäs teet. Ei aitaa, ei puutarhaa näillä main, kun peuroja on niin paljon, että syövät kaiken.

Edellisessä kuvassa näkyvän köynnöskaaren toiselta puolelta kuoli köynnösruusu 'Alchymist', niinpä hankin siihen tilalle nimeä myöten ihanan luostarinköynnösruusun eli Uetersener Klosterosen (viralliselta nimeltään 'Tan99176'). Taimessa oli jo nuppu ja jotenkin ihmeellisesti se säilyi, vaikka autoni oli kattoon asti pakattu eikä istuttaminenkaan ihan hellävaraisesti sujunut.

Paitsi ettei 'Alchymist' ollutkaan kuollut! Halusin kuitenkin tilalle valkoista ja myös tarkistaa, mistä kohtaa verso tulee. Lehtien sävystä pystyi tosin jo päättelemään, että kyseessä on varmaan aito verso, ei juurivesa.

Kaivoin koko ruusun ylös, tarkistin verson kasvukohdan – kyllä, varttamiskohdan yläpuolelta – ja siirsin sen ruusu-heinätarhan takareunaan. Siinä saattaa olla talvella aivan liian märkää kaivamani salaojan vieressä, mutta ei voi mitään. 

Saatan vielä siirtää sen. Voi ruusu-raukkaa. Onneksi ruusut ovat tavattoman sitkeitä!

Mutta takaisin muotopuutarhan penkille. Vähän vasemmalle katsomalla näkyy 'Åkerö' -omenapuu, siitä tännepäin vaaleankeltaiset The Pilgrim -ruusu ja nukkasalkoruusu, vasta ensimmäiset kaksi kukkaa auki siinä. 

Tienpuolen penkissä kukkii neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Sen leikkasin keväällä hyvin matalaksi, niinpä se on nyt järkevän kokoinen. Sitä kokoluokkaa olevaa ruusua ei olisi pitänyt istuttaa kukkapenkkiin. Mutta toisaalta se rajaa muotopuutarhaa tuolla reunalla.

Neilikkaruusun lähellä on vähän ahdasta, löysin hentoisen 'Pink Octopus' -kellon kuitenkin, vaikka sen kukkia pitikin etsiä viereisten korkeiden perennojen välistä. Tämä lajike on usean eri kellolajin välinen risteymä.

Tässä vastakkaisen suunnan näkymä kuin äskeinen kuva penkiltä. Taustalla on keltainen nukkasalkoruusu, edessä oikea ruusu Rhapsody in Blue. Ruusun ympärillä kukkii sinistä tähkätädykettä.

Muotopuutarhan toisessa tienpuoleisessa penkissä kukkii 'Angel's Blush' -harmaakäenkukka, jonka valkoisiin kukkiin kehittyy vaaleanpunertava keskus. Tämä sanotaan joissakin lähteissä samaksi kuin 'Oculata', toisaalla taas tämä olisi Oculata-Ryhmään kuuluva lajike.

Sen seassa kukkii siemenestä kasvattamani valkokukkainen maarianverijuuri, mistä olen todella iloinen. Meillä kun kasvaa sitä tavallista keltakukkaista, niin on ihanaa, että puutarhassa on siitä tuollainen muunnos. Valkoista kynttilämäistä kukintoa komppaa pari rypästä ranskantulikukkia taustalla.

Loppuun tienvarren köynnöskaaressa kasvava ihanaakin ihanampi kärhö 'Polish Spirit'.

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kello Campanula

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tähkätädyke Veronica spicata

Niittytunnelmia

 Ne niin sopivat keskikesään.

Äitini on tämän viikon vieraanani. Kun hän näki preerian, jota useimmat varmasti pitäisivät vain kokoelmana rikkaruohoja, hän totesi, että onpa kiva tämä kukkapenkki. Kukkapenkki!

Preeria toisesta suunnasta. Se alkaa ruusupergolasta ja kattaa kivisen, paahteisen pikku rinteen. Monet preeriani kasveista ovat luonnonkasveja, kuten tienpientareiden keltakannusruoho, palsternakka ja pietaryrtti. Nyt alkavat myös yksivuotiset kukkia, kurkkuyrtti ensimmäisenä.

Mäkimeiramiakin preerialta löytyy. Kun kaikki kasvit ovat yhtä leviäviä, pitäisi lopputuloksen kai olla keskenään pärjäävä sekoitus.

Toivon, että vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit pärjäävät. Ehkä kitken niiden ympäristöä vähän kumminkin. Kurkkuyrtti osaa olla aikamoinen jyrä.

Ruusupergolan kohdalla on aika paljon palsternakkaa. Rakastan sen väriä. Olen hankkinut sen alun perin tienposkesta Paraisilta. 

Tienposkesta täältä kotisaarelta löytyi maarianverijuuri, tuo keltakukkainen kynttilämäinen kukka. Se on kalkinsuosija ja sitä kasvaa heti puutarhani ulkopuolella tien varrella, silloin tällöin löytyy taimi aidan sisäpuoleltakin. Siemenissä on väkäset ja niitä kulkee kissojeni turkeissa. Tämän olen tarkoituksella tähän istuttanut. 

Keltainen on oiva vastaväri liilalle ketoruusuruoholle.

Pörriäiset ja perhoset rakastavat luonnonkukkia. Tässä yhdessä ketoruusuruohon kukassa oli kolme kimalaista, mutta niistä erottaa vain kaksi. Sitten on tuo upea kuparinvärinen pikkutyyppi myös. 

Vieressä on kultakärsämö tulossa kukkaan.

Aivan täydellinen kombo! 'Alchymist' -köynnösruusu, villiä palsternakkaa ja koristekastikka 'Overdam'. 'Alchymist' vaihtaa väriä, joku saattaa muistaa vaalean oranssit kukat vähän aikaa sitten. Ne vanhenevat tämän väriseksi.

Ketoniityn poikki johtaa polku muotopuutarhaan, nyt ollaan toisessa kohdassa pihaa. Täällä on luonnonkasvillisuus, johon en ole lisännyt mitään, vähän kyllä joskus yrittänyt kylvää unikkoa sun muuta, mutta jäljellä on vain luonnonkasveja virnaa, keltamataraa ja siankärsämöä. Kaunis keto näinkin.

Rohanissa on oma värimaailmansa. Tykkään todella tästä tummien kukkien (etelänruusuruoho ja harjaneilikka 'Onyx') sekä tähkähelmikän yhdistelmästä. Taustalla kukkii neidonruusu.

Tähkähelmikkä ja etelänruusuruoho, täydellinen pari. 

Olen kasvattanut tähkähelmikän alun perin siemenestä, se tuottaa myös reippaasti siementaimia ihan itsekin. Kasvatin preerialle omat siementaimet – sama heinä näkyi jutun ensimmäisessä kuvassa mutta eri värimaailmassa.

Olen iloinen, että äiti tajusi istutustyylini!

Laitetaan loppukevennykseksi uusi ötökkä varsin monilajiselta ötökkäpihaltani. Sinisilmäkiitäjä ei ole mikään harvinaisuus, mutta en ollut sitä aiemmin nähnyt. 

Kiitäjä oleili koko päivän sinipiikkiputken varressa. Sitä olisi pitänyt mennä häiritsemään, jotta olisi nähnyt takasiipien komeat silmät (joiden tarkoitus on pelottaa häiritsijät pois), mutta en raaskinut. Sillä oli selvästi antoisat tupsluurit tuossa.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Keltamatara Galium verum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Mäkimeirami Origanum vulgare

Niittyleinikki Ranunculus acris

Palsternakka Pastinaca sativa

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Siankärsämö Achillea millefolium

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Sinisilmäkiitäjä Smerinthus ocellatus

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Virna Vicia