Kirjopikarit kevätniityllä

 Iloinen yllätys: kirjopikarililjoja on tänä vuonna taas vähän enemmän kostealla kevätniitylläni.

Ongelma saattaa olla se, että niittyni ei ole ihan riittävän kostea, oikeastaan se taitaa kesäisin olla melkoisen rutikuiva. Assyrianpikarililjat, kuvassa, viihtyvät selvästi paremmin. Mutta kuvassa taustalla häämöttää myös kirjopikarililja!

Ja se kirjopikarililja kasvaa niityn täällä päässä, jossa niitä ei aiemmin ole kukkinut. Istuttanut kyllä olen: tein jonakin vuonna strategisen päätöksen ostaa niitä kukkivana ruukussa, jotta saan sipulit varmasti maahan ilman, että ne kuivuvat. Kirjopikarililja kun kuuluu niihin sipulikukkiin, jotka ehdottomasti eivät halua kuivua pussissa kaupan hyllyssä.

Nyt tässä siis yksi kukkii! Ehkä seitsemän vuotta istuttamisesta tai jotakin semmoista. 

Alkukeväällä kostealla kevätniityllä kukkivat lumikellot ja persiansinililjat, sitten krookukset, posliinihyasintit, en nyt enää muistakaan mitä kaikkea. Narsissejakin olen istuttanut, mutta ne ovat taantuneet. Huomasin äskeisellä tarkistus- ja kuvauskierroksella vain kaksi narsissin nuppua, taitavat olla 'Thaliaa'. Iso tupas on kamassiaa, se on luotettava kukkija tässä, mutta kukkii vasta kesäkuussa.

Sellainenkin uutinen, että valkoisiakin kirjopikarililjoja löytyy! Niitä oli viimeksi kaksi vuotta sitten ja se oli toistaiseksi ainoa kukinta niiltä. Nyt kaikesta on kulunut niin pitkä aika, että en muista, olenko kylvänyt tai istuttanut niitäkin – luultavasti. Perustin kostean kevätniityn jo yli 15 vuotta sitten, joten kaikenlaista on siinä ajassa ehtinyt tehdä. 

Vuosikaudet tässä kukkivat samat kaksi punakukkaista kirjopikarililjaa. Nyt niitä on useita ja valkoisiakin kaksi. Aika mahtavaa!

Ruoho kasvaa kohisten, vaikka ihan vielä ei ole tavalliseen toukokuun tahtiin päästy. Vielä en ole leikannut nurmea niityn ympäriltä, mutta kohta täytyy, sillä niitty näyttää kivemmalta, kun se erottuu ympäröivästä nurmesta.

Olen suunnitellut kylväväni niitylle myös kevätesikkoa. Sitä kasvaa heti niityn takana ja kasvusto on runsastunut. Esikot kasvavat omalla pikkuisella niittylämpäreellään japaninlehtikuusen juurella, missä aiemmin keväällä oli lumikelloja. Täytyy muistaa kytätä kypsiä siemenkotia kesällä. Yksi kevätesikko kasvaa keskellä nurmikkoa muotopuutarhan vieressä, sen meinaan siirtää kokonaan tähän niitylle. 

Jauhoesikkoa olen kokeillut, sillä se olisi kosteiden niittyjen luonnonkasvi täältä päin Suomea, mutta se ei ole viihtynyt.

Otin kuvan vielä vastakkaisesta suunnasta, ylärinteestä käsin. Taustalla häämöttävät muotopuutarhan pöytä ja tuolit.

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Kamassia, tähtihyasintti Camassia

Kevätesikko Primula veris

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Ruusutarhan kevätasu

 Tyhjensin kompostin kokonaan, kun se piti jälleen suoristaa. Palanutta kompostia riitti ruusutarhaan ja vähän Rohaniinkin.

On muuten kivan näköistä, kun uusi kompostimulta peittää kukkapenkin. Vaikka siisteys on vain silmänlumetta; en kitkenyt, kunhan heittelin lapiolla sinne tänne kasvien väliin ja yrittäen varoa tulppaaneja.

Edessä on komea salviapuska, ihan tavallista ryytisalviaa. Se talvehtii hyvin tässä avomaalla ilman suojauksia.

Salvian takana on tähtimagnolia, joka teki tänä vuonna viisi kukkanuppua. Yksi niistä surkastui, mutta neljä on avautumassa.

Ruusutarhassa täytyy tietenkin olla paljon muitakin kasveja kuin ruusuja. Sipulikukkia ehdottomasti, sillä ruusut puhkeavat vasta lehteen tulppaanien ja helmililjojen kukkiessa. Helmililja on 'Peppermint' ja tulppaani on 'Gavota'.

'Gavota' on huippuihana! Taustalla on metsätyräkki 'Chameleon', siirsin sen siementaimia tänne, kun kaipasin pikaista maanpeittoa ja rikkakasvien selätystä.

Pari vuotta sitten siirsin tähän 'Palmyra' -tulppaania, kun sen kasvupaikalle tuli puutarhavaja. Ihmeen sinnikäs tämä tulppaani on ollakseen tällainen hieno ja kerrottu, sillä tässä on nyt pari tulppaania ja suurin osa kukoistaa edelleen entisellä kasvupaikalla heinikossa vajan vieressä. Väri on upea mustanpuhuvan punainen. 

Kuvassa näkyy toinen luottokasvi uusille alueille: hopeatäpläpeippi. Ideana on, että ruusujen alla on maanpeittokasveja, jotka hoitavat itse itsensä. Joitakin erikoisempia perennoja on toki myös, eihän niitä voi vastustaa. Ja paljon sipulikukkia.

Istutin ruusutarhaan viime syksynä uutta narsissia: tarhanunnannarsissi 'Chérie'. Ihastuttava, aika korkea narsissi, useita kukkia per varsi nunnannarsissien tapaan.

'Chérie' ja 'Gavota' sulassa sovussa. Mukava nähdä, että joitakin vanhempiakin sipulikukkia on tallella, sillä tämäkin on aluetta, jossa myyrät mylläävät talvisin. Jalka uppoaa koloihin, kun tuolla liikkuu. Ruusut ovat onneksi kaikki elossa. Kuvassa on tarhakurtturuusu 'Syke'.

Ruusutarhan eteläreunassa on kaunis vaaleanpunakukkainen hopeatäpläpeippi. Saattaa olla hankittu nimellä 'Shell Pink'. Joidenkin lähteiden mukaan se on sama kuin 'Roseum'.

Ruusutarhassa kasvaa myös muutama pioni. Kasvimaan puoleisella reunalla on aikainen siementaimi-risteymä. Luulin sitä amerikanpioniksi, kunnes sain tarkennuksen kollegalta. Luultavasti tämä on Paeonia obovata var. willmottiae -amurinpionin siementaimi, johon kenties on sekaantunut myös kuolanpionin perimää. Paikka, josta pioni on puutarhaani eksynyt (toisen kasvin mukana salamatkustajana) tukee teoriaa. 

Risteyttäjä on nimennyt tämän pionin Obowanoksi, ja tiettävästi sitä on nyt vain kolmella ihmisellä maailmassa.

En ole hirveän suuri pionifani, mutta tuntuu hienolta kasvattaa tällaista erikoisuutta. Kuva on kymmenen päivän takaa, nyt Obowano on jo paljon korkeampi, edelleen upean ruskeavartinen. Se saattaa avata kukkansa jo toukokuun puolella: kukat ovat kauniit, yksinkertaiset ja hailean vaaleanpunaiset.

Kun nyt näillä kulmilla ollaan, katsotaan puutarhavajan vieressä elävä kirsikkaluumu 'Nigra'. Se on nyt parhaassa kukkaloistossa. Väriyhdistelmä lehteen puhjenneen koivun kanssa on vastustamaton.

Mikä mukavinta, kukkia voi myös ihailla vajan sisältä ruukutuspöydän äärestä.

Amurinpioni Paeonia obovata

Helmililja Muscari

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kuolanpioni Paeonia anomala

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Ryytisalvia Salvia officinalis

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Vuokkoja, esikkoja ja muuta pientä

 Tämä kevät on helpompi kuin moni aiempi, sillä tuntuu siltä, että vähän kaikesta ehtii raportoida – paitsi sitten, kun menee selaamaan kuvia ja huomaa, mitä kaikkea onkin jo kukkinut ja mistä piti kertoa!

Jotakin jää pakostakin syksyyn ja talveen, kun ei millään pysty kaikesta kertomaan, mutta otetaan nyt vaikka valkovuokot, kun ne kukkivat parhaillaan. Vuosikausia sitten Särkän perennataimistolta ostettu sinerväkukkainen valkovuokko myytiin nimellä forma caerulea eli sininen muoto, mutta nykyisin tämä lienee 'Robinsoniana'. Hämyvuokoiksi näitä sinerviä ja punervia kutsutaan, mutta siis valkovuokon muotoja nämä ovat.

Olen vähän kahden vaiheilla siitä, pidänkö väristä vai en. Se on jotenkin outo eikä yhtään raikas, kuten valkovuokko tavallisesti. Taustalla on rotkolemmikki, joka on ihanan värinen. Ehkä ongelma on se, ettei 'Robinsoniana' oikein soinnu tälle kasvupaikalleen, johon sen ensiksi istutin.

Ruohomaiset korret ovat kaikki käärmeenlaukkaa, se kylväytyy holtittomasti itusilmuillaan, mutta se on niin herkullinen, että onhan se hyvä asia. Ei tosiaankaan tarvitse mitään kevätsipuleita ostaa kaupasta! Tarhakieloakin tuolta nousee, komeita paksuja pötkylöitä.

Pistetään tähän väliin rotkolemmikki lähempää, kun tämä on ensimmäinen kukassa ja niin kaunis. Alun perin tämä oli kirjavalehtinen, mutta en pistänyt pahakseni vihreäksi muuntumista. Kimalaisetkin pitävät tästä, kuten usein kasveista, joissa on monta pikku kukkaa lähekkäin.

Penkin takaosassakin olisi 'Robinsonianaa', mutta se on syöty! Kivimuurin kolojen tienoilla näkyy usein vilistävän pieni metsämyyrä. No, tämä tuho ei paljon haittaa. 

Ikävämpi uutinen on se, että metsäjänis näkyy yhä käyvän puutarhassani – muutamia tarhajouluruusun varsia on syöty silloin tällöin edelleen. Sekään ei hirveästi haittaisi, kun niitä on niin paljon, mutta vastikään esittelemäni 'Pink Elf' -varjohiipan ensimmäiset ikinä kaksi kukkavartta on popsittu! Ne on katkaistu reilun kymmenen senttimetrin korkeudelta, joten kyseessä on lähes satavarmasti jänis. Tuskin myyrä on vaappunut varpaillaan syödäkseen niin korkealta. Sitä paitsi talvisista käpälänjäljistä olen voinut nähdä, että talvivihreä vaskivarjohiippa kuuluu jäniksen ruokavalioon.

Muutama vuosi sitten hiffasin, että 'Robinsoniana' sointuisi täydellisesti muotopuutarhaan. Siirsin sitä, ja kyllä se tosiaan tänne sointuu paremmin.

Kaverina kukkiva helmililja on pieni kysymysmerkki. Kauan sitten istutin 'Ocean Magic' -persianhelmililjaa, ja se on liukuvärinen, mutta ei näin voimakkaasti. Sitten sain 'Grape Ice' -isohelmililjan siemeniä blogiystävien tapaamisessa, mutta sen kukissa olisi enemmän violetti alaosa, ja lehtikin olisi isohelmililjalle tyypillisen leveä. Siementaimia nämä taitavat joka tapauksessa olla, ehkä kyseessä onkin ihan oma siementaimiristeymä. 

Helmililjat ovat jotenkin huomaamattomia sivuroolin kasveja. Vaikka olen niitä innolla istuttanut lähes joka syksy, tuntuu aina olevan jotakin tärkeämpää ja huomattavampaa kukassa. Oli se sitten isompi tai pienempi kukka. Olen vähän asiaa harmitellutkin ja miettinyt, että helmililjoista pitäisi tehdä oma blogijuttunsa. Mutta se saattaa olla niitä aiheita, jotka näkevät päivänvalon vasta puolen vuoden päästä.

Viereisessä penkissä kukkii balkaninvuokko 'Blue Snow' yhä vain. Lajikenimi on pieni mysteeri, sillä sitä nimeä ei näytä olevan missään luotettavissa rekistereissä, mutta sillä nimellä tämän Hollannista Nijsseniltä tilasin enkä toistaiseksi ole löytänyt saman näköistä balkaninvuokkoa, joka olisi kukan sisäpuolelta lähes valkoisensininen. Väri on huippukaunis.

Läheisessä metsäpuutarhapenkissä kasvaa sinnikäs esikko, tai näitä on kaksikin kappaletta. Harmittelen sitä, että monet esikot kuolevat puutarhassani, mutta nämä kaksi loistokevätesikkoa ovat olleet tässä jo kymmenen vuotta, ylikin. Ihanan raikas väritys, valkoinen kukka keltaisella keskustalla tuolla vihreyden keskellä!

Muutama vuosi sitten istutettu aarre, kääpiöesikko 'Carrigdale', on onneksi elossa sekin.

Sen vieressä on tulossa kukkaan valkovuokko 'Pink Delight'. Mikäli sen kukkavartta ei syödä. Tämän saman metsäpuutarhapenkin toisessa päässä oli 'Monstrosa' tulossa kukkaan ja kun menin ottamaan seuraavana päivänä kuvia, oli kukkavarret syöty. Myyriä on, ja paljon. Puutarhurilla on lukuisia vihollisia!

Pikkuinen vaaleanpunainen piste kiinnitti huomioni metsäpuutarhapenkin etuosassa, polun vieressä. Mikä ihana orvokki! Valitettavasti en nyt tiedä, mikä tämä on. Mukanani kaupungissa on vain viimeisin puutarhapäiväkirja, joka ulottuu 2022 syksyyn. Joskus olen varmasti tämän istuttanut, mutta ei liene kukkinut aiemmin, kun en ole noteerannut. Hämärästi muistelen, että tämä saattaisi olla vaaleanpunakukkainen tuoksuorvokki.

Kasvimaan kulman uudesta kukkapenkistä löytyy valkovuokko 'Hilda'; kaunis ja siro puolikerrottu lajike. Terälehtiä on näin ollen enemmän kuin normaalisti – lasken näissä omissani noin tusinan verran, kun tavallinen määrä olisi 6–7 – mutta ei silti riittävästi varsinaiseksi kerrotuksi kukaksi. Vaikutelma on aivan täydellisen luonnollinen ja silti vähän luonnon vuokkoa erityisempi.

Mennäänpä sitten luomaan viimeinen silmäys 'Dawn' -heiteen (Viburnum × bodnantense) ennen kuin se lopettaa kukinnan. Kauan sen kukinta kestikin: nuput alkoivat pullistua tammikuussa, maaliskuun viimeisenä päivänä avautuivat ensimmäiset kukat puskan alaoksille.

Heiden juurelle olen istuttanut erityisiä aarteita, joita ei voi upottaa mihin tahansa viidakkoon – niitä viidakkoja on puutarhassani vähän liikaakin. Pienille kasviherkuille on vaikea löytää paikkoja, joissa ne eivät hukkuisi.

Suureksi ilokseni vuokkoängelmä on yhä elossa. Heiden alusta on niitä paikkoja, joiden ohi kuljen monta kertaa päivässä ja näin ollen muistan varmaan kastellakin silloin, kun on kuivaa. Se saattaa olla pelastanut vuokkoängelmän hengen.

Sain keväällä ystävältä ja kollegalta alppikellon siementaimen. Ei ole tietoa, onko tämä niitty- vai metsäalppikello. Istutin sen heiden juurelle pikku aarteiden joukkoon. Pikku taimi pukkasi heti kukat! Kuva on otettu jo kolme viikkoa sitten, eli hieman jälkijunassa kulkee tämä uutisjuna, mutta pääasia, että kulkee.

Ryönä taimen ympärillä on vintin 150 vuotta vanhaa eristemujua. Osan kyllä käytän uudestaankin, tai siis jätän paikoilleen, mutta jos siinä on laastinmuruja sun muuta, kippaan sitä puutarhaan suojaamaan istutusalueita kuivumiselta. Nostelin välillä vanhaa sammalmujua vastaistutetun taimen päälle pakkassuojaksi, kun on ollut kylmää.

Jatketaan reittiä entisen saunan ohi, sen nurkalla kukkii etelänkevätesikko edelleen täyttä päätä. Parempi nimi tälle on lehtoesikko, jota minunkin pitäisi opetella käyttämään. Etelänkevätesikko sekoitetaan liian usein kevätesikkoon, vaikka kyseessä on kaksi ihan eri lajia. Kukat ovat eri väriset ja eri kokoiset ja kukinta-aikakin on vähän eri. Tämä on aikaisempi, vaaleamman keltainen ja suurikukkaisempi kuin kevätesikko, eikä tämän kukissa ole oransseja pisteitä.

Seuraavaksi saapastellaan kuistin rappujen ohi. Siellä kukkivat ruukuissa edelleen Gold Laced -ryhmän loistokevätesikot. Nämä pääsevät ennen pitkää ruskopenkin multiin, mutta en pidä kiirettä, sillä teen sitä vähemmän tuhoja, mitä enemmän kasveja on penkistä noussut. Muuten saatan vahingossa kaivaa jonkin istuttamani kasvin ylös.

Ruskopenkissä kukkii yksi vanhempi Gold Laced, mutta kuten kuvasta voi nähdä, se ei ole koolla pilattu. Mukulaleinikit ovat sitä korkeammat. Olen silti iloinen, että tämä on yhä elossa kahden talven jälkeen.

Tänä keväänä kävi niin, kuten turhan usein esikoiden kanssa käy: talven päättyessä esikko oli tuoreenvihreä ja rehevä, mutta kevätauringon porottaessa se alkoi kutistua ja kutistui kutistumistaan kuin Liisa Ihmemaassa... onneksi huomasin asian jossakin vaiheessa ja pistin ison kappaleen kuusesta kuorimaani kaarnaa varjostukseksi. Se oli melkoinen suojakilpi, jota kylläkin esti myös sateen pääsyn kasville. Onneksi esikko on edelleen elossa, vaikkakin puolet siitä ehti jo kuivua.

Tämä esikko lienee jokin suikeroesikko – niitä on tällaisia vähän korkeampia ja sitten ihan matalia; kaikilla on tuollaiset ohuet kukkavarret. Hankittu vuosia sitten Uudenkaupungin kukkamessuilta harrastajan pöydästä. 

Suikero on muuttanut pariinkin kertaan, kun olen pelännyt sen kuolevan ja yrittänyt sitten siirtää parempaan paikkaan. Tämä viimeisin paikka kuistin pohjoispuolella vaikuttaa soveliaalta. Tässä pitäisi olla pieniä herkkuja, jotka kaipaavat paapomista, mutta ukkolaukka ja lehtoakileija pyrkivät jyräämään yhdestä suunnasta, tummakurjenpolvi ja kultapallo toisesta. 

Loppuun laitan tämän huippuonnistumisen, josta hykertelen ja toivon pitkää ikää. Loistokevätesikko 'Francesca' on jo ainakin toinen ellei kolmas yritys ja viimeinkin tämä näyttää lupaavalta! Istutin tämän vuosi sitten ja nyt se alkaa olla hyvän kokoinen. Täytyy muistaa kastella, jos kesästä tulee kuiva.

'Francescan' kukat ovat vihreät keltaisella keskustalla, siis aivan supermakean väriset. Lupaan ottaa kuvia sitten, kun kukat avautuvat! Voit uskoa, että olen kytännyt näitä nuppuja maaliskuusta lähtien, kun niitä alkoi nousta.

Balkaninvuokko Anemone blanda

Etelänkevätesikko, lehtoesikko Primula elatior

Isohelmililja Muscari latifolium

Kääpiöesikko Primula vulgaris

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Metsäalppikello Soldanella montana

Niittyalppikello Soldanella alpina

Persianhelmililja Muscari aucheri

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Suikeroesikko Primula Pruhoniciana-Ryhmä

Tarhakielo (tarhakalliokielo) Polygonatum × hybridum

Tuoksuorvokki Viola odorata

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vuokkoängelmä Anemonella thalictroides

Äitienpäivänarsissit

 Tässäpä kukkia kaikenlaisille äideille!

Pienille ja sinnikkäille: yhä edelleen kukassa yksi ainoa kukkanen 'Spoirot' -tarhavirvanarsissia, joka on istutettu vuosikausia sitten eikä se moneen vuoteen kukkinut.

Aiemmin arvelin, että sen vieressä nouseva pystykiurunkannus olisi kaksivärinen, mutta niin vain kiurunkannusten kukat muuttuvat jännästi nupusta täyteen kukkaan, ja kuihtumisessakin on usein oma sävynsä. Tämä on yksivärinen, mutta kauniin purppurainen – punakukkaisten lajikkeiden lisääminen puutarhani luonnon kiurunkannusvalikoimaan kannatti. Tämän värisiä siementaimia on alkanut ilmestyä sinne tänne.

Siroille ja merihenkisille: 'Sailboat' -tarhanunnannarsissi. Ihanaakin ihanampi, aika pieni ja valtavan kaunis! Asuu saniaistarhassa, kuten edellisen kuvan Spoirotkin. Ilokseni huomaan, että metsästä siirretty oravanmarja on asettunut viimeinkin ja vähän levinnyt.

Tässä saniaistarhaa ylärinteestä käsin, 'Sailboat' näkyy, 'Spoirot' kasvaa ylempänä eikä näy kuvassa. Iso puska on imikkä 'Diana Clare'. Siitä on tullut valtavan kookas ja korkea! On aika hauskaa, kuinka monenlaisia erilaisia kasvutapoja imiköillä on. Osa on matalia ja leviäviä, tämä puolestaan on korkea yksittäinen tupas.

'Diana Claire' lähempää. Lehdet ovat lähes kokonaan hopeaiset. Hyvin samantapainen kuin toinen hopealehtinen risteymäimikkä (eli tarhaimikkä) 'Majesté', mutta sen kukissa on enemmän vaaleanpunaisia, Dianalla näyttää olevan sinisemmät ja purppuraisemmat kukat.

Mutta nyt harhauduttiin aiheesta, eli narsisseja äideille.

Hempeille ja musikaalisille: hmm... tämän piti olla kai tarhanunnannarsissi 'Bell Song', mutta sen torven kuuluisi olla lyhyempi ja muutenkin tämä näyttää epäilyttävän korkealta ja kookkaalta. Pakko sanoa, että en tiedä, mikä narsissi tämä on, kun niitä on triljoona. Mutta kaunis tämä on! Edessä kukkii ruusuherukka, jonka siirsin pari vuotta sitten. Se on vielä matala, kun juuria katkesi niin paljon.

Söpöille ja pienikasvuisille: tarhatasetti 'Minnow'. Tämä mininarsissi on jotain niin ihanaa, että usein näitä on pakko hankkia ja istuttaa, vaikka tietää, että ne jäävät lyhytikäisiksi. Onko somempaa narsissia nähty?

Kultaisille ja luotettaville: nunnannarsissi 'Golden Echo', jo monta vuotta viihtynyt punahevoskastanjan alla ja syksyllä hankin samaa hyvää sorttia lisää tuonne puun toiselle puolelle.

Valovoimaisille ja yllättäville: vastoin kaikkia odotuksia monta vuotta sitten Nauvon ruokakaupasta ostettu 'Martinette' -tarhatasetti on viihtynyt ja kukkinutkin parina keväänä, tosin heti ensimmäisenä keväänä istuttamisen jälkeen kaikki varret ja nuput taisivat paleltua. Tässäkin näkyy lehdenkärkien paleltumista, mutta kukat ovat kunnossa, ihme kyllä. 

Klassisille ja seurallisille: kaunis kermanvaalea 'Genève' on viihtynyt monta vuotta kevätesikkojen, tarhajouluruusujen ja keltavuokon seurassa. Samat viisi sipulia kukkivat vuodesta toiseen, mikä on ihanaa, vaikka saisi näitä tulla enemmänkin. Ehkä jonakin päivänä.

Haltijaäideille: 'Loth Lorien'. Näistä narsisseista näyttää tulevan kukkaan vain yksi tänä keväänä. Olen iloinen, että tämä erityisen sopivan niminen narsissi kuitenkin yhä elää täällä Rivendellissä – vaikka Lórien tai Lothlórien onkin oikeasti eri paikka... mutta haltijat hallitsevat kumpaakin. Tämä narsissi on rakas myös siksi, että se on matkamuisto Shetlannista.

Metsätyräkki 'Chameleon' on varkain siirtynyt tänne läheisestä punaisesta villistä penkistä. Nuo tyräkkipuskat ovat kyllä kauniita, mutta en halua metsätyräkin jyräävän kevätesikoita, joten tyräkit kohtaavat pian talikon. Niiden välissä on tarhajouluruusu, jonka viininpunaisia kukkia ei tyräkeistä edes erota! Siinä toinen syy hävittää tyräkit juuri tästä.

Äideille, jotka viihtyvät Ikeassa: tämä nimetön narsissi tuli vastaan Ikean kassojen luona viime keväänä. Lähes ohikukkinut ruukku täynnä puolikuivuneita narsisseja oli pilkkahintainen. Jaoin sipulit ja istutin, ja hyvin kukkivat tänä keväänä.

Nämä narsissit ilostuttavat erityisen puun juurella:

Nenäliinapuu! Se voi hyvin, kaikki silmut ovat terhakoita. Puu on vasta alle kaksimetrinen.

Vanhanaikaisille ja tuoksuville äideille: 'White Lady' on upea brittiläinen lajike vuodelta 1897 and still going strong. Jos tätä ihastuttavaa antiikkilajiketta jostakin löytää, suosittelen ostamaan. Nousee ja kukkii luotettavasti, lisääntyykin kiitettävään tahtiin, jolloin tätä kaunotarta voi jakaa yhä uusille kasvupaikoille. 

Täällä se on viihtynyt yllättävän kuivassa ja paahteisessa paikassa. Taidan seuraavaksi jakaa tätä koivikkoon.

Sinivalkoisille äideille: 'Watch Up' -narsissi ja balkaninvuokko.

Keltaista karttaville: puhtaanvalkoinen kääpiölajike 'Xit' kukkii yhä vain alppipenkissä. Seuraan on liittynyt harmaakynsimö.

Runollisille ja anteliaille: tämä valkonarsissi on peräisin blogiystävältä, jota en ole koskaan tavannut. Ystävällinen Koso-täti piti karjalanmurteista Pagisen mitä pagisen -blogia monta vuotta. Lähetin hänelle yhtä narsissia, joka häneltä oli harmikseen hävinnyt ja hän lähetti vastalahjaksi tätä ihanaa vanhaa valkonarsissia, joka on vähitellen runsastunut. Tämä Koso-narsissi on ihana muisto blogista, joka on pysynyt hiljaa nyt monta vuotta.

Toivottavasti löysit itsesi jostakin kohdasta ja saan ojentaa sinulle narsissikimpun. Hyvää äitienpäivää!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Harmaakynsimö Draba incana

Imikkä Pulmonaria

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Oravanmarja Maianthemum bifolium

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tarhatasetti Narcissus Tazetta-Ryhmä

Tarhavirvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Valkonarsissi Narcissus poëticus