Ärsyttävä aihe

 Olen tätä aihetta vältellyt, kun verenpaine nousee, mutta kyllähän tämä liittyy aika olennaisesti puutarhaan.

Tunneleiden suuaukot nimittäin, ja se, että aika usein jalan alla maa pettää, tai painuu pahaenteisesti. Sitten, kun kantapäällä polkaisee, uppoaa jalka nilkkaa myöten. Kuvassa kauempana onkalon suu, edessä polkemaani tunnelia. Joskus sitä voi seurata näin päältä polkemalla pitkänkin matkan.

Asialla ovat vesi- ja peltomyyrät. Kumpikin syö kasvien juuria, joten pahaa tämä tietää.

Kukkapenkeissä näky on tämä. Mururakenteinen multa on toki kaunis ja hyvä, mutta tämä mylläys syntyy, kun myyrät uurastavat kasvien juurien ja kukkasipulien kimpussa maan alla. Kuva on muotopuutarhasta.

Tästä muotopuutarhan penkistä ovatkin jo tulppaanit hävinneet aiempina vuosina, harmi kyllä, mutta nyt mietin, kukkiiko tuossa keväällä enää yhtään mitään. Perennatkin ovat toki vaarassa, ja pensaat, köynnösruusutkin. Mylläystä on vähän joka puolella. Viime aikoina Supercat-myyränloukku on hommissa muotopuutarhassa, ja vesimyyriä se on napannutkin.

Nyt on pahin myyrävuosi varmaan ikinä ja myyriä on lähes kaikkialla, ikävä kyllä. Ruusu-heinätarhassa ei ole aiemmin myyrätuhoja tai myyrien jälkiä ollut, mutta nyt sielläkin on myllätty. Narsissin vastikään istutettuja sipuleita on noussut pinnalle. 

Ikävä kyllä, istutin juuri lokakuussa tuohon kohtaan tulppaaniaarteen, kun olin ajatellut, että se olisi myyrätöntä aluetta. 

Rembrandttulppaani 'May Blossom' tai 'May-blossom' on puutarha-antiikkia; vanha lajike, jota ylläpitää hollantilainen Hortus Bulborum -säätiö. Olin istuttanut yhden sipulin jo edellissyksynä, tässä se kukki kauniisti kevätkesällä. Tänä vuonna tilasin toisen sipulin samaa lajiketta. Vanhat lajikkeet ovat sen verran tyyriitä.

Kohta, jossa molemmat sipuliaarteet ovat, on juuri tuo myllätty paikka ylemmässä kuvassa. Jäi nyt ainakin tämä kuva kukasta muistoksi, jos tätä ihanaa tulppaania ei enää ole.

Mutapuutarha on tietenkin vesimyyrien rakastamaa aluetta, mutta ei sielläkään ole aiemmin tällaista ollut. Lutakon reunat ovat kauttaaltaan myyrän mylläämät ja reunoilla jalka uppoaa tunneliin. Pari kertaa tässä syksyn mittaan, kun olen lähestynyt mutapuutarhaa, on kuulunut molskahdus, kun rotan kokoinen vesimyyrä on painunut minua pakoon.

Mutapuutarhasta katajaa kohti menevä istutusalue on aiemmin saanut olla rauhassa myyriltä, mutta nyt siinäkin on tunneleita ja suuaukkoja.

Näin pahaa myyrävuotta en ole kohdannut, vaikka viitisen vuotta sitten oli sellainen, että ylärinteen hedelmätarhasta kaatuivat omena- ja luumupuu sekä kaksi kirsikkapuuta, kun juuret oli syöty. Nyt myyriä on kumminkin vielä enemmän, sillä niitä on lähes kaikkialla. 

Syyksi epäilen lauhaa viime talvea: myyrät ovat varmaan onnistuneet lisääntymään lähes ympäri viime vuoden. Puutarhani on pahaksi onneksi verkotettu peuroilta, minkä takia kettu ei pääse tänne myyräjahtiin. Pöllöt ja haukat onneksi pääsevät, ja niitä onkin runsaasti.

On vähän sellainen olo, että mitähän kasveistani on enää keväällä elossa. Onko tällaiselle tontille edes mitään järkeä puutarhaa tehdä? Vesimyyriä on täällä ollut aina, mutta tällaista ei minun aikanani eli pariinkymmeneen vuoteen.

Onhan täällä tietenkin myös supercat Musti, mutta ei sekään määräänsä enempää jaksa pyytää, kun on jo 19-vuotias. Emmekä ole ihan aina paikalla; tälläkin hetkellä olemme kaupungissa Mustin suureksi harmiksi. 

Kävimme eläinlääkärissä kontrollissa munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Vielä tilanne ei ole hälyttävä, vaikka Mustin paino laskee vähän jatkuvasti. Mutta veriarvot olivat siedettävät ja tauti on edelleen vaiheessa 2 (asteikolla 1–4).

Ransusta ei ole mitään apua vesi- ja peltomyyrien torjunnassa, tässä muuten vain kuva Ransusta kaikille hänen ystävilleen. Ransu hoitaa seurustelu-upseerin virkaa, tärkeä sekin.

Rembrandttulppaani Tulipa Rembrandt-Ryhmä

Hedelmätarhan ruska-aika

 Hedelmätarha on ylimitoitettu nimi, sillä myyrät ovat syöneet hedelmäpuut, mutta kyllä rinteessä sentään jotakin kasvaa. 

Seurataanpa Ransua ja mennään katsomaan. 

Hedelmätarha on aurinkoinen rinne, jonka alaosaan sain vastikään muurattua pengermän valmiiksi ja nyt sain sen nurkkaan kiviraputkin lähes tehtyä, ne ovat tässä päässä vähän kaarevasti. Kauempana häämöttää köynnösmaja: sitä kehystää pienempi kivimuuri.

Varsinaisista syöntihedelmäpuista myyrät ovat hävittäneet kirsikat, joitakin luumuja ja yhden omenapuun, mutta rusokirsikka on pärjännyt – lienevätkö sen juuret pahanmakuiset, tai sitten sen kanssa on osunut satumainen tuuri istutuspaikan suhteen. Rinne on myös kivinen ja voihan olla, että on kohtia, joissa on kiviä niin tiheästi, etteivät ne ole myyrien suosiossa. 

Etualalla on omenapuu "Musta Rudolf" eli oikealta nimeltään 'Rudolph'. Myyrät söivät sen juuret vuosia sitten ja puun latvus kuoli. Onneksi joku juuri jäi jäljelle, sillä puu alkoi tuottaa oikean värisiä eli tummalehtisiä versoja tyveltään. Ne ovat kasvaneet äärimmäisen hitaasti monta vuotta, mistä päättelin, että juuristoa edelleen nakerretaan; miksei nakerrettaisi, eivät myyrät ole maailmasta hävinneet. 

Tämän vuoden keväällä hermostuin, kaivoin juuripaakun ylös ja vuorasin istutuskuopan metalliverkolla. Laitoin myös vähän parempaa multaa, vaikka tässä rinteessä onkin satumaisen hyvä, kuohkea maa – mutta nyt juuret saivat lannoitustakin. Tosin tässä on takuulla kilokaupalla vanhaa lantaa, kun vieressä on pikkuinen navettani.

Nyt Ruudolfin verso on jo yli metrinen!

Tänä kesänä istutin 'Linnanmäki' -koristeomenapuun. Sen istutuskuopan vuorasin heti kättelyssä katiskaverkolla. Siitä ei ole kuvaa nyt.

Sen sijaan olen kuvannut kirsikkasorvarinpensasta, jonka pikkuiset marjat ovat oikeita taideteoksia. Punaisista marjoista paljastuu oransseja siemeniä.

Kirsikkasorvarinpensaan syysväri on minusta kaunis, valoisan vaalea. Istutin pensaan tarkoituksella kuusen lähelle, jotta väriä voi tarkastella tummaa taustaa vasten. Viime viikonlopun myrsky vei lehdet, ehätin ottaa kuvan ennen sitä.

Muissa sorvarinpensaissa on kirkkaanpunaisia syysvärejä. Kaikilla taitaa olla yhtä koristeelliset marjat. Kaikkia minulla ei ole, mutta pallesorvarinpensas löytyy ja sen ruska on upea. Tämän puskan pelastin jäämästä isompien pensaiden jalkoihin ja siirsin näkyvämmälle paikalle. 

Jostain syystä pallesorvarinpensaani eivät ole oikein kasvaneet, tämäkin on pieni, olisiko taas niin, että juuret maistuvat myyrille ainakin jonkin verran. Tai sitten tunnelisto muuten vain haittaa juurten kasvua. Tai olosuhteet eivät muuten miellytä.

Siirtäminen oli hyvä tilaisuus istuttaa tämäkin katiskaverkolla vuorattuun kuoppaan.

Arnenmustikka 'Northblue' on hankittu ja istutettu syysvärin takia, mutta sekin on hyvin pieni ja kitulias. Tokihan sen istutuspaikkakin on tällaista epämääräistä heinikkoa – ja maahumalaa, jota kiroan, mutta josta ei pääse enää mitenkään eroon. Itse olen sen pienen pätkän tuonne mäkeen joskus viskannut enkä kuvitellut, että se juurtuisi, mutta niin teki.

Siirsin 'Northbluen' nyt alemmas lähelle kivirappusia ja samalla se sai asuinpaikakseen pohjastaan puhki ruostuneen ämpärin. Olen kokeillut joidenkin kasvien istuttamista niin, kun rikkinäisiä peltiämpäreitä kumminkin jatkuvasti maastosta löytyy. Metallin luulisi estävän myyrien pääsyn juuriston kimppuun. Toivottavasti mustikka pärjää ämpärissä, tai siis ämpärin reunat ympärillään, pohjaa kun ei ole. 

Jos mustikkasatoa ei taaskaan tullut, nousee myyräsatoa. Sekä supercat-pyydys että Musti ovat jatkuvasti työn touhussa. Tulee vesimyyriä ja peltomyyriä, joista osa on niin isoja jötkäleitä, että luulen niitä ensin vesimyyriksi, mutta hännän lyhyys ja vatsan vaaleus ne paljastavat peltomyyriksi. 

Tunneleita löytyy ihan kävelemällä, kun huomaa maan upottavan jalkojen alla. Tämän kiven vierestä aloin kiskoa heinätuppoa, joka irtosikin maasta aivan kevyesti, kun juurten alla oli iso tunneli. Tunneli jatkuu suunnilleen kuvan keskellä. Sen läpimitta on noin kymmenen senttimetriä; vesimyyrä on rotan kokoinen otus.

Kurkataan vielä köynnösmajan kukkaset. Kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' kukkii ja kukoistaa yhä vain – ihana kasvi! Vieressä on japaninsinisade 'Multijuga' vaihtamassa keltaiseen syysväriin. Kohta onkin aika peitellä se ja lajitoverinsa talveksi.

Verikonnantatar 'Pink Elephant' on ihana kuin unelma, ja olen niin iloinen siitä, että kaikki kolme edellissyksynä hankkimaani taimea talvehtivat. Nyt ne kukoistavat ja toivon, että näin on jatkossakin. Aiemmin en ole onnistunut saamaan verikonnantattaria talvehtimaan, vuorikonnantatar on kyllä pärjännyt vuosikaudet.

Hedelmätarhan alaosassa kivipengermän päällä Austin-ruusut Bathsheba ja The Poet's Wife pistävät parastaan. Edessä on Bathsheba, jonka toistaiseksi viimeisetkin nuput lienevät auenneet. Upea syyskukinta sillä onkin ollut. Sen väri on hailean aprikoosinen, kun taas The Poet's Wife on keltakukkainen. Jokunen sen nuppu näkyy kuvassa. 

Taustalla on imeläkirsikka 'Van' eli syöntikirsikka, jonka istutin verkolla vuorattuun istutuskuoppaan, joka myös ulottuu 20 cm:n korkeudelle – ja kesällä havaitsin, että taimen rungon tyveä oli nakerrettu. Heti kiepautin myyräsuojaverkkoa ympärille ja nyt taimi on kasvanut kiitettävästi sekä pitänyt lehtensä koko kesän, ehkä ehdin hätiin ajoissa. Sen taisi pelastaa taimen rungon vieressä oleva bambukeppi, sillä sen kohdalta myyrät eivät päässeet runkoon käsiksi – siis hampaiksi. Levitin myös haavasuojatöhnää syötyyn kohtaan.

Tässä The Poet's Wife (eli 'Auswhisper') lähempää. Oranssit nuput avautuvat kauniin keltaisiksi superkerrannaisiksi kukiksi Austinien tapaan. Kuvasta näkyy, että nuppuja on runsaasti. Tämä onkin päivän ruusu.

Ransu lähettää terveiset kaikille ystävilleen!

Arnenmustikka Vaccinium Angustifolium-Ryhmä

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Maahumala Glechoma hederacea

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Rusokirsikka Prunus sargentii

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Aamun puutarhakierros

 Kukkia, kimalaisia ja saalista.

Ransu on aamupesulla kuistin rappujen juuressa.

Eilen tuli leikattua nurmikko tältä suunnalta. Navetan edestä löytyy rujompaa katsottavaa. Olen virittänyt Supercat-myyräloukun parin kuukauden tauon jälkeen ylämäkeen, kottikärryistä vasemmalle, kun löysin uuden onkalon suun.

Sieltä on nyt noussut neljässä vuorokaudessa kuusi vesimyyrää. Olen osunut myyräsuoneen! 

Vesimyyrä eli vesirotta on rotan kokoinen, lähes musta ja pitkähäntäinen. Näistä osa on pienempiä, nuoria luultavasti. Kaksi selällään olevaa ovat eilisiä, aamukasteen pisarat saavat ne vaaleammiksi. Tänään tuli taas isompi vonkale. 

Ihme kyllä, raadot eivät ole yön aikana hävinneet. Eivät hävinneet edellisetkään. Ehkä pöllöillä sun muilla on mahat täynnä myyriä jo valmiiksi. Niitä vilistää kaikkialla. Mutta vesimyyriin en ole törmännyt sitten kevään. Ne kun elävät pääosin maan alla syöden kasvien juuria.

Siirrytään kauniimpiin kuviin. Sinipallo-ohdake 'Veitch's Blue' kukkii preerian yläosassa. Nyt, kun kukkia on auki, käy jatkuva pörinä.

Kuvaa ottaessani katsoin, että kukinnolla on kaksi kimalaista, mutta tuo toinen onkin varmaan kimalaiskuoriainen. Kimalainen saattaa olla isokimalainen.

Hypätään muotopuutarhaan, sillä sielläkin kukkii sinipallo-ohdake, tällä kertaa 'Taplow Blue'. Jos nämä kaksi lajiketta laittaisi ihan vierekkäin, saattaisi joku eroavaisuus löytyä, mutta kun ne elävät eri puolilla pihaa, näyttävät ne identtisiltä. Lisäksi tässä kukkii mm. hohtopiikkiputki ja preeriaväriminttu.

Tämän kimalaisen raidat ovat tummemman keltaisia. Olisiko mantukimalainen.

Hohtopiikkiputkessa oli perhonen vielä yöpuulla. Tai yökukalla.

Tommolan tilan syreenileimussa saattaa olla ainesta unelmien syreenileimuksi, vaikka se ei ole edelleenkään liila, vaan minun silmissäni vaaleanpunainen. Korkeintaan punaliila, kun haaveeni syreenileimu on siniliila. Kukkien muoto on kuitenkin hyvin kaunis, kuten myös vaalea alue kukan keskellä. Luulen, että tulen pitämään tästä kovasti.

Mutta onneksi muotopuutarhassa elää ja viihtyy ihastuttava Flame Blue eli 'Bareightysix'!

Monta vuotta haaveilin leimuista, mutta ensimmäiset istuttamani syysleimut kuolivat ja ajattelin, että ne eivät viihdy. Ne näyttivät kuivuvan kokoon. Mutta sitten alkoi viihtyä ensin yksi syysleimu, sitten toinen. Tämä on kiva juttu, sillä niiden kukinta piristää loppukesän masentavaa kesän päättymisen tunnelmaa.

Kirjoukonhattu on naurettava rääpäle, mutta tänä sateisempana kesänä se on sentään tehnyt kaksi kukkavartta, jotka nousevat jopa lähes metrin korkeuteen. Kukkia näkyy tulevan tusinan verran.

Taustalla näkyy muotopuutarhan varsinainen yllättäjä.

Endless Summer -hortensia The Original ei ole ikinä kukkinut näin runsaasti eikä ollut näin reheväkään! Isoa puskaa siitä en näköjään koskaan saa, mutta nyt se on sentään noin metrin korkuinen ja kukkii kuin viimeistä päivää. Hankin tämän silloin, kun Endless Summerit tulivat Suomessa myyntiin ja markkinoilla oli vasta tämä ensimmäinen lajike. On siis pärjännyt avomaalla 15 vuotta.

Heinäkuun kuumuusjakson aikana kukat ja lehdet alkoivat lurpottaa, mutta onneksi tuli jokunen sade, ja hortensia piristyi heti. Olen varmasti myös viskannut tälle jotakin lannoitetta, sillä välillä on ollut aika monta sellaistakin vuotta, ettei tämä ole kukkinut lainkaan.

Tämä on siis virallisesti jalohortensia 'Bailmer'. Kukat olisivat happamassa maassa sinisemmät, mitä kovasti toivoin. Olen lannoittanut rodolannoitteella ja haudannut rautaromua maahan yms., mutta kukista ei tule sinerviä millään. Sama safiirihortensian kanssa. Luovutan ja hyväksyn pinkit kukat, vaikka harmittaa. Vaaleansininen vain olisi niin paljon mieluisampi väri kuin vaaleanpunainen.

SuperMusti saapuu. Kyllä sillekin riittää myyriä. Musti metsästää maanpäälliset, eli pelto- ja metsämyyrät. Viime yönäkin toi olohuoneen matolle peltomyyrän.

Eilen sain keväästä asti jatkokäsittelyä odottaneen kasan risuja haketettua kuistin kulmalla. Kivaa, sillä kasa oli kymmenen neliömetrin kokoinen. Samalla istutin uuden pikkujasmikkeen, kun vanha kuoli. 

Uusi taimi meni nyt vähän lähemmäs nurkkaa, toivottavasti tuulensuojaisempi paikka – tai sitten ei. Tuulihan tähän pahasti osuu. 

En tiedä, onko tuuli edellisen pikkujasmikkeen kuolinsyy vai mikä, mutta olen kovasti kaivannut sen metsämansikan tuoksuista kukintaa. Lisäksi toivon uudesta jasmikkeesta vähän tukea joka suuntaan lakoaville kultapalloille. Kuvassahan ne näyttävät olevan pystyssä, mutta pystyssä ovat siis ne, jotka vielä ovat pystyssä.

Pisimpiä rankoja kannoin risuaitaan, joka oli jo madaltunut huolestuttavasti – peuroja liikkuu kylässä nyt keskellä päivääkin, kun syys saa. Aita täytyy saada kuntoon ja riittävän korkeaksi. 

Huomasin iloisen yllätyksen.

Tarhakellokärhö 'Arabella' kukkii! Löysin tiedon täältä blogista, että olin istuttanut tämän keväällä 2017. Sinä kesänä nuori taimi kukki, mutta eipä sen jälkeen. Kasvupaikka onkin toivoton: mäntyjen alla, kovassa ja kuivassa savimaassa, parin puskan välissä. On vähän ihme, että kärhö on pysynyt hengissä.

Tänä vuonna se viimein ulotti kasvuaan puskien läpi niiden ylle, kuten olin visiossani sen kuvitellut tekevän. Huomasin nupun joskus viikko sitten, mutta sitten unohdin sen. Onneksi tuli tehtyä tuota risu- & aitahommaa!

Kuvassa on myös kaksi kukkakärpästä. Hiidenkiven puutarhan blogissa keskusteltiin pari vuotta sitten siitä, käykö kärhöissä pölyttäjiä. Tämä tarhakellokärhö ainakin näyttää niitä houkuttelevan.

Myyristä vielä: niitä vilistää ihan silmissä, näen joka päivä jossain kohtaa pienen myyrän kipittävän. Eilen, kun olin täyttänyt tuorella hakkeella huussin kuivikelaarin, näin illemmalla vessakäynnillä pikkuisen myyrän vilistävän äkkiä laarista pois avatessani huussin oven. Taisi tuore puuntuoksu houkutella. Enpä ole ennen vessassa myyrään törmännyt! Ovat ne hauskoja ja söpöjä – kun vain eivät söisi kasvejani niin ahkerasti.

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Kirjoukonhattu Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'

Kultapallo Rudbeckia 

Pikkujasmike Philadelphus Lemoinei-Ryhmä

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syreenileimuksi kutsutaan joitakin syysleimun, Phlox paniculata, vanhoja lajikkeita.

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä

Elokuun kalenteripoika

 ja söpöliini

Pikkuinen pörröinen oravanpoikanen on näkynyt parina päivänä puutarhassa. Se on niin hömelö, ettei tajua pelätä minua ollenkaan. Niinpä minun piti sanoa sille, ettei tällä tontilla kannata oleilla, muuten elinaika jää kovin lyhyeksi.

Kyllähän tiedän, että oravat ovat hirmuisia linnunpesärosvoja ja pikkulintujen vihollisia, mutta tuollaisen söpöyden edessä ei voi kuin heltyä.

Suurin uhka oravanpennulle on tietysti aktiivinen senioripantteri Musti. Tässä se kyttää yhdellä vakiopaikoistaan. Saalista tulee joka päivä – tai useammin yö: vähintään pari myyrää, joskus neljäkin, ja yhtenä päivänä kahdeksan. Musti tuo niitä eteiseen kovaäänisesti kailottaen: täällä olisi katsottavaa!

Hauskaa kyllä, kuvassa Mustin takana näkyy viraton myyränloukku Supercat. Onkaloista ei enää noussut saalista, niinpä laitoin sen katokseen odottamaan syksyä. Luulen kyllä löytäneeni pari uutta myyrän onkaloa viime päivinä, joten voisinkin asettaa sen taas jompaankumpan niistä ja katsoa, kuinka käy. 

Se tässä on tullut selväksi, että yksi aktiivinen 19-vuotias kissa päihittää myyränloukut mennen tullen.

Musti viettää ulkoilmaelämää lähes vuorokauden ympäri. Pari kertaa yössä se käy vieressäni nukkumassa, kunnes on taas aika siirtyä ulkohommiin. Illalla se tulee kylkeeni nukuttamaan minua, usein komentaa minua nukkumaan, jos en ole jo menossa sänkyyn. 

Kuvassa Musti esittelee preeriaa / ruusutarhan yläosaa.

Preerialla on nyt täyteläinen tunnelma. Tähkähelmikät huojuvat tuulessa, pietaryrtti, mäkimeirami ja ahdekaunokki kukkivat ja ovat täynnään pörriäisiä ja perhosia.

Preerian alkukesän tähtihetki jäi kokonaan raportoimatta, kun oranssikeltano hehkui sinisen raunioyrtin kanssa – täydelliset vastavärit. Tuolloin tähkähelmiköiden kukkaröyhyt olivat vasta nousemassa, ne olivat kapeita ja punaruskeita.

Myyrät ovat tehneet selvää keltakannusruohosta, mutta sen siementaimia löytyy sivummalta. Vesi- ja peltomyyrät kun rellestivät preerialla viime talvena oikein urakalla. Kiinnostavaa havainnoida, mikä kaikki niille maistuu. Vaikka ikävääkin, kun kasveja häviää.

Pojilla on täysin vastakkaiset strategiat. Ransu tietää, että saalista saa suoraan ruokakippoon, kun katsoo mammaa anovasti. 

Sitten voi siirtyä nurmipedille sulattelemaan ateriaa.
 

Täällä on ollut ukkosia ja nytkin jyrisee Rymättylän suunnassa. Toissa iltana tuli laaja ukkosrintama mereltä ja sen etummaisena hieno vyörypilvi. En ollenkaan tajunnut asiaa ennen kuin pilvi oli jo kohdalla ja minulla oli kamerassa väärä linssi, olisi pitänyt olla laajakulma. Pilvi eteni nopeasti, joten tässä vain pikaisesti pihalla räpsäisty surkea otos pienestä osasta siitä. Seuraavassa hetkessä alkoi kaatosade.

No niin, ja nyt alkoikin tämän päivän kaatosade. Musti naukui äsken kuistilla, että sille pitää avata ovi, koska kissanluukusta tullessa märkä turkki tuntuu inhottavalta. 

Hyvää elokuuta ja sopivia säitä!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Mäkimeirami Origanum vulgare

Oranssikeltani Pilosella aurantiaca

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Raunioyrtti Symphytum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Kesäkuun kalenteripoika

 ja myyräsaldo

Senioripantteri Musti täyttää 19 vuotta. Tarkka päivä ei ole tiedossa, mutta se on tässä touko–kesäkuun vaihteessa. 

Mustillahan on munuaisten vajaatoiminta ja sen paino tuntuu kevenevän jatkuvasti. Onneksi saan sen kuitenkin syömään päivittäin, lisäksi Musti hankkii mieleistä sapuskaa itsekin.

Nimittäin myyriä täällä riittää. Hankin maaliskuussa Supercat-myyräloukun ja se on pyydystänyt seuraavat määrät välillä 13.3.–31.5.:

6 vesimyyrää

19 peltomyyrää

3 metsämyyrää

2 päästäistä

Oli aika suuri yllätys, että vesimyyrät tyrehtyivät pian maaliskuun päättymisen jälkeen. Ne ehkä viettävät talvikaudet vähän ylempänä rinteessä ( = minun pihassani), näin olen ymmärtänyt, ja siirtyvät kesäksi märemmille laitumille. Se on kai nyt sitten konkreettisesti todistettu.

Sekin on yllätys, että samasta onkalosta on tullut kahta tai kolmeakin eri myyrälaatua. Olen vaihdellut ansan paikkaa eri puolille pihaa sitten, kun yhdestä paikasta ei ole enää tullut pariin päivään mitään. Ne onkalot, joiden olen luullut olevan vesimyyrien, ovat keski- ja loppukeväällä tuottaneetkin muhkeaa peltomyyräsatoa. 

Tämän tontin varsinainen supercat on tietenkin Musti. Eilen aamulla siivosin myyräruokailun jäljet eteisen lattialta. Tänä aamuna huomasin myyrän vatsalaukun kuistin rappusten edessä. Iltapäivällä, kun olin puutarhatöissä, Musti kulki pää pystyssä ohi kantaen pulskaa peltomyyrää.

Kun menin myöhemmin katsomaan, oliko se syönyt sen, oli jäljellä vatsalaukku, suolisto – ja kolme sikiötä. Niitäkin oli kyllä maisteltu, joten en tiedä, oliko siinä ollut kaikki.

Musti saa siis ainakin neljä myyrää yhdellä iskulla!

Olen vasta viime vuosina tajunnut, että hedelmätarhaan istuttamani puiden taimet eivät ole kuolleet kuivuuteen vaan siihen, että myyrät ovat syöneet niiden juuret. Nyt olenkin oppinut istuttamaan uudet puut tähän myyräisään rinteeseen verkon sisään, joka ulottuu 20 cm maan alle. Kuvassa on upouusi imeläkirsikka 'Van'.

Tältä on hävinnyt koristeomenapuu 'Rixi', kuriilienkirsikka, kaksi hapankirsikkaa, joista toinen oli ehtinyt kaksimetriseksi, ja ystäväni varttama herkkuomenapuu. Sen juuristosta ei ollut jäljellä kuin porkkanan kokoinen tappi.

'Musta Rudolf' -koristeompulle kävi paremmin: vaikka sen latva kuivui, versoi se uudestaan tyveltä. Se on edelleen hyvin pieni, joten kaivoin sen tänä keväänä ylös ja vuorasin sen istutuskuopan verkolla.

Paras esimerkki vesimyyrien tuhovoimasta on silti kuusimetrinen luumupuu, joka huojui oudosti viitisen vuotta sitten oikein pahana myyrävuonna. Menin nojaamaan puuhun, jolloin se kaatui, kun juuria ei paljoa ollut.

Ainakin luulen, että näin isoon juuristotuhoon pystyvät vain vesimyyrät, mutta voihan se olla, että peltomyyrätkin syövät juuria, järsiväthän ne kuortakin. Ainakin niitä näkyy olevan valtavasti. Olen tietysti ruokkinut niitä puutarhani maukkailla ja ravitsevilla antimilla ja ehkä tontilleni on muuttanut myyriä kauempaakin, kun myyrien puskaradio on toiminut.

Onneksi rusokirsikan juuristo ei ehkä kelpaa myyrille, sillä se on myös hedelmätarhassa, eikä se ole kärsinyt.

Rohanissa elävä japaninkirsikka 'Royal Burgundy' taitaa myös olla pahan makuinen, sillä yhtenä talvena huomasin, kuinka tämän alle johti käytävä, mutta silti latvus ei ole kuivunut. Sehän on merkki juuriston pienentymisestä.

Olen oppinut istuttamaan kärhöt pohjattomiin ämpäreihin tontin reunoilla ja muissa myyräisissä kohdissa. Tämä 'Guernsey Cream' tulee nyt ensi kertaa kukkaan, istutettu kolme vuotta sitten. Jännittävää!

Myös tässä paikassa on myyriä, sillä tuolla kivimuurin toisella puolella on oja. Tästä muurin edestä on hävinnyt ruusuja ja paljon muuta, mutta viime vuonna istutin uudet kasvit metalliverkolla vuoraamiini kuoppiin. Särkynytsydän 'Cupid' on tavattoman kaunis. 

Kevätesikot kasvavat viileänä keväänä hurjasti korkeutta, sanoo 81-vuotias puutarhuriystäväni ja tänä keväänä olen saanut todeta asian näin olevan. Nuo ovat polvenkorkuisia!

Tarhaomenapuita minulla ei näin ollen ole muita kuin tämä vanha 'Åkerö', mutta se riittää. Kukinta alkaa juuri. Taustalla näkyy saarni, niihin puhkeavat lehdet myöhään.

Preeria on surullinen tapaus, sillä tämäkin on kohta, jossa myyrät asustavat. Vain tässä kivien vieressä ja metalliverkolla ympäröitynä on tallella joitakin kasveja. Etualalla on upea tarhatulppaani, jonka sain kollegalta nimellä 'Didieri'. 

Taustalla on kermanvaalea niittyleinikki; ainoa siemenestä kasvattamistani taimista, joka on enää elossa, se kun kasvaa kahden kiven kainalossa. Ilmeisesti myyrät eivät sitä huomanneet. Harmillista, mutta ehkä saan siitä siementä ja voin aloittaa siemenkasvatuksen uudestaan.

Siemenestä kasvattamani valkokukkaiset 'Hula Dancer' -rohtopunahatut ovat kaikki hävinneet samalta alueelta. Huomasin aiemmin keväällä tuolla puuhaillessani, että jalat uppoavat onkaloihin. Harmittaa vietävästi, kun olin pari vuotta kasvatellut taimia enkä ehtinyt nähdä niiden kukkia. Ehkä joskus uusi yritys paremmalla onnella. Jatkossa kaikki istutukset tällekin alueelle menevät metalliverkkojen sisään.

Onneksi on hirveän paljon kaikkea kaunista kumminkin. Tässä on päivän kuva muotopuutarhasta, 'Åkerö' -omenapuun penkistä.

Ja onneksi on kalenteripojat, super-Musti ja pehmo-Ransu!

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kevätesikko Primula veris

Kärhö Clematis

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhaomenapuu Malus domestica

Tarhatulppaani Tulipa gesneriana