Hempeyksiä

 Muotopuutarhassa on jo tutut syysleimut, lisäksi sieltä löytyi yllätys. 

'Åkerö' -omenapuun alla on syysleimu Flame Blue ('Bareightysix') ja seuraavassa penkissä kukkii kirjavalehtinen 'Crème de Menthe'. Omenapuun runkojen välistä pilkottaa 'Pink Grootendorst' -neilikkaruusun kukkia.

Flame Blue on sitten ihana. Yritän hankkia lisääkin sinisävyisiä syysleimuja. Viikonloppuna löytyi 'Franz Schubert'. Se on vähän tummempi kuin tämä.

Kerälatvoihin kuuluva Succisella inflexa 'Frosted Pearls' yllätti jälleen. Viime vuonna se kukki ensimmäistä kertaa. Nyt osasin kukkia jo odottaa, mutta silti ne löytyivät ihanana yllätyksenä. Tämä hentoinen kasvi pikkuruisine kukintoineen on noussut tänä kesänä ennätyskorkeaksi, kuten moni muukin.

Taustalla on mirrinmintun sinisiä kukkia.

Rohtosuopayrtin kerrotaan leviävän. Minä olen joka vuosi yhtä iloinen, että se sinnittelee hengissä. Tässä tämänvuotinen kukkavarsi.

Punahatustakin olen iloinen, vaikka tämä Lidlistä juurakkona keväällä hankittu Mellow Yellows -sarjan hattu ei olekaan yhtään keltainen. Ei siis tullut pussin etiketin kasvia tälläkään kertaa, mutta hailea pinkki on ihan ok etenkin, kun myyrät söivät talven aikana joka ikisen rohtopunahattuni.

Tämä taimi päätyy preerialle korvaamaan menetyksiä, preerian kasvi kun on.

Alppipenkkiin kesän aikana hankittu mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' sai elokuussa seurakseen 'Mount Snowdon' -tunturikohokin. Ehkä siitä ilahtuneena laukkaneilikka tuotti uuden tuoreen kukinnon kuivuneiden viereen. 

Myös tunturikohokki alkoi suureksi yllätyksekseni kukkia ja siinä on nuppuja siellä täällä. 

Minulla on hämärä mielikuva, että olisin ennenkin hankkinut tämän kasvin, mutta se kuoli. Alppipenkissäni on melko erilaiset olosuhteet kuin tuntureilla, vaikka kalkkipitoista maata täälläkin riittää. Mutta kesäinen paahde ja kuivuus tässä navetan eteläseinustan penkissä on vaikeaa. Talvinen lumettomuus ja tuuli varmaan myös. Yritän jotenkin saada tämän järkevästi suojattua talveksi, sillä tämä on unelmien kasvi alppipenkkiini. 

Eikö ole mahdottoman hassu ja ihana vihreä keko!

Mirrinminttu Nepeta

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Punahattu Echinacea

Rohtosuopayrtti Saponaria officinalis

Syysleimu Phlox paniculata

Tunturikohokki Silene acaulis

Pinkkiä ja persikkaa

 Päivän yllätyksestä vastaa pikkuinen kurjenpolvi.

Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' on kitukasvuisin kurjenpolvi, jota on kuunaan nähty. Istuttamisen jälkeen, muutama vuosi sitten, se kasvoi pikkuisena pehkona, mutta siitä pitäen olen yleensä olettanut sen kuolleen, kun juuri mitään ei ole näkynyt. Niin tänäkin vuonna. 

Kukattoman pikku taimen tunnistamista ei helpota se, että lehdet ovat kovin saman näköisiä tummakurjenpolven kanssa ruskeine läikkineen. Pieniä eroja lehtien muodossa, kiiltävyydessä ja suonituksessa on, jotta tummakurjenpolven siementaimia tästä(kin) kitkiessäni jätin yhden pienen alun paikoilleen.

Nyt siinä on yksi kukka, joka tosiaan osoittaa sen olevan 'Katherine Adele'! No onpa mukavaa. Saisi se kyllä olla isompikin. Jos tietäisin, miten saisin tämän viihtymään paremmin, tekisin sen.

Pikkuisen kurjenpolven yllä, kuistin kulmalla, kukkii kärhö 'Hagley Hybrid'. Se on todella kaunis, niinpä halusin sen tähän näkyvälle paikalle. Tukena sille toimii pystykasvuinen pikkujasmike, joka on pystyyn kuollut. Monta vuotta se teki kuolemaa, nyt ei enää ole kuin pari kuivaa versoa, joihin kärhö kiipeilee.

Pikkujasmikkeeseen pätee sama: jos tietäisin, miten saisin sen viihtymään paremmin, tekisin sen.

Ruskopenkissä Austin-ruusu Emily Brontë aloittaa uuden, runsaamman kukkakierroksen uusien korkeiden versojen päässä. Sopiva ajoitus, kun Crown Princess Margareta juuri kuihdutti ensimmäisen kukkasatsinsa.

Vähän alempana rinteessä on päivänlilja 'Nile Crane' ensimmäistä kertaa kukassa! Tämä kyllä kukki taimen ostaessani, mutta siitä on kuusi vuotta. Kyllä: kuusi! Kukan ihana hailea väri, jossa on häivähdys liilaa, aiheutti välittömän reaktion laittaa se ostoskoriin taimistolla.

Hermostuin tarhakurjenmiekkojen kukkimattomuuteen pari vuotta sitten ja ryhdyin lannoitustoimenpiteisiin. Sama ongelma on ollut päivänliljojen kanssa: ei kukkia sitten millään, ei ensimmäistäkään, eivätkä lehdetkään ole oikein kasvaneet. Parin vuoden lannoittaminen on tuottanut tulosta. Tämän kaunottaren lisäksi ruusu-heinätarhan molemmissa päivänliljoissa on nyt nuppuja!

En nyt tarkoita mitään systemaattisen tieteellistä tai erityisen runsasta lannoittamista. Olen viskellyt näille tuhkaa, tavallista jauhemaista lannoitetta, luujauhoa, kanankakkaa – mitä nyt on käsillä ollut. Kompostiakin olen näille varmasti antanut. Siis silloin tällöin muistaessani eli harvoin. Ja tässä tulos! 

Olen oppinut ainakin yhden asian tänä vuonna: lannoittaminen kannattaa.

Ruusutarhan eteläosassa on kaunis rohtopähkämö 'Summer Sweets' yhä elossa, mistä olen kovin iloinen. Nämä eivät ole aiemmin oikein onnistuneet. Kukissa lepattaa perhosia ja pörisee pörriäisiä jatkuvasti.

Siinä lähellä kukkii punahattu Echinacea simulata, mistä olen myös hyvin iloinen. Se on kaunis ja entistäkin tärkeämpi, kun myyrät veivät talven aikana läheiseltä preerialta joka ikisen rohtopunahatun, niin taimena hankitun vaaleanpunaisen kuin siemenestä kasvattamani valkokukkaisetkin.

Persikkakierros huipentuu lupiineihin. Kirjolupiini 'Salmon Star' kasvaa pengermän päällä kahden taimen voimin – kolmas on ruskopenkissä – ja molemmat näistä ovat tuottaneet ensimmäiset kukintonsa. Mikä väri! Etualalla on Austin-ruusu Bathsheba, jonka kukissa on hyvin haileaa persikkaa.

Lupiinien välistä pilkottaa keltaista. Siellä on kaikkein uusin Austin-ruusuni.

The Poet's Wife on upean keltakukkainen ja sen mainitaan olevan kaikkein tuoksuvimpia Austin-ruusuja. Tällä hetkellä sen kukkavarret vain ovat kovin hentoiset ja ne nuokkuvat kerrottujen kukkien painosta. Nuuhkuttelin ja tuoksu on tosiaan täyteläinen!

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Kärhö Clematis

Päivänlilja Hemerocallis

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Rusokurjenpolvi Geranium × oxonianum

Uusia kukkia ruusutarhassa

 Ihanaa, kaikenlaista tulee edelleen kukkaan!

Sitten on tietysti myös upouusia taimia. Pienen raivauksen jälkeen kurjenpolvi Dreamland pääsi ruusutarhan etuosaan. Siirsin sen viereen myös jo viime vuonna hankitun 'Summer Sweets' -rohtopähkämön. Se ei näkynyt mihinkään aiemmalta kasvupaikaltaan ruusujen ja pionin välistä, kun on niin matala. Ajattelin sitä välikasviksi, mutta somat kukat on myös kiva nähdä. Tässä ovat nyt molemmat hempeät pinkit vierekkäin ja hyvin nähtävillä.

Kasvien kanssa täytyy aina tarkistaa niiden viralliset lajikenimet ja myös sekin, ovatko ne sitä lajia, jota taimilappu väittää, jotta en puhu läpiä päähäni. Jaahas, pähkämöt on ilmeisesti siirretty takaisin Stachys-suvusta Betonicaan, jossa ne olivat joskus aiemmin. 

Ja Dreamland-kurjenpolven virallinen lajikenimi on 'Bremdream', mikä paljastaa, että sen isä on orkneyläinen Alan Bremner! Tämäpä iloinen yllätys! Hänethän yritin kovasti tavata siellä, mutta en oleillut juurikaan pääsaarella, jossa hän asuu. Hengailin taimimyymälässä, jossa hän kuulemma usein käy, mutta sinä päivänä ei käynyt tuuri. Olisi huippuhienoa päästä haastattelemaan tätä kurjenpolvimiestä. Yhteystietoja kun ei tuntunut kellään olevan eikä mistään löytyvän.

Paikalle, josta pähkämö siirtyi, tarvittiin korkeampaa. Taannoin kirjoitin, kuinka harmittaa, etteivät värimintut oikein viihdy. Ainahan täytyy silti yrittää uusia taimia eri paikoille ja hankin nyt tämän 'Twins' -värimintun. Toivottavasti siitä tulee vähän korkeampi kuin nyt, vaikka tämäkin kelpaa. Pääasia, että pysyy elossa!

Tällä, kuten kurjenpolvellakaan, ei ole tarkempaa lajinimeä. Nämä on niin moneen kertaan risteytetty, etteivät enää edusta mitään tiettyä lajia.

Tähkätädyke, ketoruusuruoho ja kultakärsämö ovat täydellisen korkuisia ruusujen ja pionien välikasveiksi.

En ole enää laskuissa siitä, kauanko kultakärsämö on kukkinut, tai ruusuruoho. Kumpikin kun on varsinaisia maratoonareita.

Ihanaakin ihanammat tähkätädyke ja ketoruusuruoho!

Sitten on hujoppeja. Koristekastikka 'Overdam' on kohonnut jokavuotiseen loistoonsa ja se on syksyn vetonaula pysyessään huojuvasti pystyssä talveen asti. Mutta sen vieressä on jotakin käsittämättömän korkeaa. Siinäpä on luppio 'Cangshan Cranberry'. 

Netissä kyllä lukee, että se voi kasvaa yli kaksimetriseksi, mutta senhän olettaa tarkoittavan jotakin suotuisampaa ilmastoa, vaikkapa Brittein saaria. Mutta että täällä! Ensimmäiseen kukkaan on tullut vähän karpalonpunaista väriä, muuten tämä on vielä nuppuinen. Tulee olemaan melkoinen esitys! Kukkavarsia ei tosin ole kuin muutama. Vielä.

Ruusutarhassa on yksi ruusu kukassa ja yhdessä toisessa on nuppu. Austin-ruusu Lady of Shalott aloittaa vaatimattoman esityksensä. Kuvasta voi nähdä, että joku on syönyt lähes kaikki sen lehdet ja kasvu on muutenkin ollut hyvin kituliasta tänä kesänä. Tässä on kesän ensimmäinen avautuva kukka ja pari nuppua.

Toivottavasti ruusu voi ensi vuonna paremmin!

Yhtä ihanaa väriä on lisääkin, heikinliljassa nimittäin.

Yritän olla rönsyilemättä, jotta jutut pysyvät mukavan lyhyinä, mutta kurkataan nopeasti preerialle, kun se alkaa heti ruusutarhasta. Siellä alkaa olla ränsistynyttä, mutta ihana rohtopunahattu on juuri alkanut kukkia. Omat viimevuotiset (vai jo toissavuotiset?) siemenkasvatukset valkokukkaista 'Hula Dancer' -lajiketta eivät vielä tänä vuonna kuki, mutta lehtiruusukkeet ovat onneksi tallella taustan yksivuotisviidakossa.

Tämä on minusta kaunein punahattu, niin siro, ja ihanat nuo alaspäin kääntyvät terälehdet. Luulin taimen kuolleen talveen, mutta se nousi sittenkin!

Heikinlilja Lilium henryi

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kurjenpolvi Geranium

Luppio Sanguisorba

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Tähkätädyke Verbena hastata

Väriminttu Monarda

Päivän ruusut

 Koko ajan kukkii enemmän!

Tätä kohtaa olen ihastellut jo jonkin aikaa. Kirjoapteekkarinruusun eli Rosa Mundin vierellä kukkivat mäkimeirami, harmaakäenkukka ja punahattu Echinacea simulata, joka tekee tänäkin vuonna vain yhden kukan ja on edelleen kovin matala.

Poiketaan tässä välissä huussilla, sillä sen vieressä on alkuperäinen apteekkarinruusu, kirjoapteekkarinruusun esi-isä. Tämä on vanhimpia Euroopan puutarhoissa kasvatettuja ruusuja, kun Rosa Mundin ensimaininnat ovat 1200-luvulta. 

'Rosa Mundi' on oikein kiva myös toiselta puolelta katsottuna palsternakan kellanvihreiden kukintojen läpi.

Tällä puolella ruusutarhaa kukkii David Austin -ruusu Boscobel seuranaan ketoruusuruoho. Boscobelin tyvellä oli niinkin proosallinen talvisuoja kuin vadillinen pissaista kissanhiekkaa (käytän puupohjaista). Mietin, onko siinä liikaa typpeä, mutta ilmeisesti ei ollut.

Ketoruusuruoho on kylväytynyt itsekseen myös ruusutarhan eteläpäähän, jossa se on järjestänyt itsensä kukkakimpuksi yhdessä 'Syke' -tarhakurtturuusun kanssa. Ihanan omatoiminen kasvi! 

Tästä kuvasta näkee, miten erityisen kaunis on Sykkeen kukan muoto.

Giardina-köynnösruusu on puolestaan saanut kimppukaveriksi korianteria. Sehän siementää kasvimaalaatikoissa itse itsensä, olen kitkenyt varsia siemenineen loppukesällä ja viskonut niitä tähän ruusutarhaan juuri siinä toivossa, että tuo kaunis kykka kylväytyisi siihenkin.

Köynnösruusu ei näin ollen ole edelleenkään köynnös, kun kukka on korianteria matalammalla, mutta ehkä se jonakin vuonna vielä yllättää. Siinä taitaa kyllä olla tänä vuonna yksi korkeammalle pyrkivä verso.

Oli hyvä veto leikata viime vuonna jo parimetriseksi yltänyt 'Duchesse de Rohan' tänä keväänä melko matalaksi. Nyt se on kaunis reilu metrinen puska kasvimaan reunalla. Taivaalliselta tuoksuvia kukkia on yhtä runsaasti kuin aina ennenkin. Ja tämähän kukkii vielä syksylläkin, tosin vähäisemmin.

Vanhojen ruusujen perimän tutkiminen on vaikeaa ja niitä on risteytetty jo niin kauan, ettei perimästä ole usein mitään tietoa. 'Duchesse de Rohan' (1840-luvulta) on nyt muuttanut ryhmää portlandruususta joksikin muuksi, tällä hetkellä se arvellaan kartanoruusun ja jonkin jatkuvakukintaisen risteymäruusun väliseksi risteymäksi.

Oikeastaan kasvien niputtaminen tietyn nimisiin ryhmiin ikään kuin keskenään samanlaisiksi lajeiksi on mahdottoman vaikean lisäksi myös keinotekoista tässä vaiheessa, kun niiden perimä on jo useiden sukupolvien ajan ollut monien eri ruusulajien summa. Ne ovat risteymien risteymiä; hybridejä useaan potenssiin.

Laskeudutaan pari askelmaa Rohanin ja ruusu-heinätarhan äärelle. Kartanoruusua on myös sammalruusun perimässä, toisena vanhempana ilmeisesti ranskanruusu. Pelkällä "centifolia muscosa" -nimellä myyty ruusu ei kuki kovin runsaana, mutta on kiva lisä historiallisuutensa vuoksi. Tämä sammalruusun vanha muoto tunnetaan viimeistään 1700-luvun alusta.

Jatketaan kulkua Rohania pitkin, siellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Sen edessä on niittymäinen läntti tähkähelmikkää.

Neidonruusun avautuva kukka on silkkaa ruusun suloa.

Lähellä kukkii myös Austin-ruusu Winchester Cathedral hyvin eri mallisena. On hyvä, että on molempia, sillä neidonruusu kukkii vain kerran kesässä, tämä jatkaa syksyyn saakka.

Huippua muuten, että pääsin viimein toukokuussa vierailemaan tuossa kuuluisassa katedraalissa ja Jane Austenin haudalla!

Jatketaan muotopuutarhaan. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' alkaa olla täydessä kukassa, taustalla 'Bowl of Beauty' -kiinanpionin viimeinen kukka ja alppipiikkiputki.

Tänä vuonna Pink Grootendorstissa on kokonainen tumman pinkki kukkarypäs. Yksittäisiä tummia kukkia tulee aina.

Köynnösruusu Flammentanz.

'Comte de Chambord' luetaan edelleen portlandruusuihin, vaikka tämänkin ruusun kanssa on ollut keskustelua identiteetistä, ainakin alkuperäisen lajikenimen suhteen. Tämäkin on 1800-luvulta.

Köynnöskaaressa kasvava 'Veilchenblau' mainitaan yhdellä luotettavalla sivustolla multifloraksi, eli kasvissa varmaan on japaninköynnösruusun perimää. Ilmeisesti toinen vanhemmista on preeriaköynnösruusu, toinen sitten joko japaninköynnösruusu tai luultavammin siitä risteytetty polyantharuusu. Tämäkään ei ole mikään nykyajan ihme erikoisesta sävystään huolimatta, vaan jalostettu 1909 Saksassa.

Sävykaverina Veilchenblaulla on kärhö 'Polish Spirit'. Täytyy laittaa parempi kuva siitä toisella kertaa! Tämä alkaa muuten mennä aika poliittiseksi, enpä tuota ajatellut istuttaessani saksalaista ruusua ja Puolan kansan sinnikkyyttä vierekkäin.

Toisesta suunnasta näkyy Veilchenblaun takana toinen saksalainen; Flammentanz, joka kasvaa saman köynnöskaaren toisessa päässä. 

Veilchenblau saa sävykomppausta Rhapsody in Bluesta, jonka yhä uusia avautuvia kukkia ihastelen jatkuvasti.

Rhapsody in Bluen kanssa samassa penkissä kukkii tummatulikukka ja sävy on prikulleen sama.

Vastaväriäkin tarvitaan. Austin-ruusu The Pilgrim on aloittanut kukinnan ja kasvattaa viimein versoja vähän reippaammin. Kyllä se syksyyn mennessä on taas puolitoistametrinen ja sehän myös kukkii marraskuulle asti talon lämpimällä eteläseinustalla.

Tarhakurtturuusu Snow Pavement kasvaa heti muotopuutarhan vierellä estämässä peuroja ajattelemasta aidan yli loikkaamista – sitten, kun puska on isompi. Paikka on rutikuiva ja heinikkoinen, niinpä olen iloinen, että kasvi on hengissä. Kyllä se sitten alkaa kasvaa reippaammin, kun juuristo on riittävän vankka ja syvällä. Tänä vuonna kukkia tulee jo hieman aiempaa enemmän.

Samalla lailla istutin 'White Grootendorst' -neilikkaruusun aikoinaan heinikkoon tontin reunalle, tosin paikka ei ole ihan niin rutikuiva. Mutta tässä se nyt on, vajaat kymmenen vuotta istuttamisen jälkeen, komeana kuin mikä. Ruusut ovat ihmeellisiä. 

Valkoisena sävyseuralaisena kukkii kiiltoleimu 'Mäntsälä'.

Myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde' kasvaa parissakin paikassa tontin reunalla heinikossa. Tämän yksilön paikka on hyvin aurinkoinen ja tämä on aiemmin istutettukin, niinpä kukkia on enemmän. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa nuppujen ja kukkien kiehtovasta värin kehityksestä. Tämä ruusu on jotain aivan ihanaa!

Sopiva paikka sille onkin aidan vierusta, sillä versot kasvavat helposti parimetrisiksi.

Palataan huussin tienoolle. Sen vieressä, taas tontin reunalla, on puolivillinä rehottavaa varsankelloa, jonka keskellä on toinen neidonruusuni, 'Mme. Legras de Saint Germain'.

Kuten usein sanon, minun kukkakimppuni ovat puutarhassa. Ihan täydellinen pari!

Loppuun (ehkä) tämän hetken täydellisin ruusu, Austin-ruusu Emily Brontë.

Saman puskan alaosassa on ikääntyneempiä kukkia eli tässäkin ruusussa on kiehtova värin kehitys.

Onnittelut, selvitit maratoonin!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Japaninköynnösruusu Rosa multiflora

Kartanoruusu Rosa Centifolia-Ryhmä

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiiltoleimu Phlox carolina

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kirjoapteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Rosa Mundi' (eli on ranskanruusu)

Korianteri Coriandrum sativum

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Mäkimeirami Origanum vulgare

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Palsternakka Pastinaca sativa

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Preeriaköynnösruusu Rosa Setigera-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tummatulikukka Verbascum phoeniceum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varsankello Campanula trachelium